Jatkoajan leffakerho

  • 2 409 552
  • 12 325

PJPT

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Habs, SaPKo & Latvija
Jos haluaisin olla yltiöpositiivinen ja yrittää esittää ettei mitään ongelmaa ole, niin voisin esim. lopettaa kokonaan blockbustereiden katsomisen ja keskittyä rauhallisempiin draamoihin. Jos puhutaan naisista, niin rakastan esim Emma Stonen, Saoirse Ronanin, Amy Adamsin ym draamapohjaisia pätkiä. Ne on tehty järjen kanssa, joten hahmojen toimintan ja vuorovaikutus muihin sopivat täysin yhteen tarinan kanssa. Niistä ei tule missään vaiheessa mieleen, että studio on yrittänyt vääntää teennäisesti ja väkisin ”erittäin vahvaa” naista suureen rooliin. Jotkut leffat ovat taas sellaisia, että miehet eivät yksinkertaisesti sovellu niihin, ja silloinhan heidän sinne tunkeminen olisi täysin typerää. Ongelma on se, että monet isot tekijät etsivät tällä hetkellä epätoivoisesti keinoja saada kaikkiin elokuviinsa vahvoja naisia päärooliin. Se näkyy liian usein kässärissa jos on jouduttu väkisin tuomaan esiin päättävien tahojen näkemyksiä. Tältä voi halutessaan ummistaa silmänsä, mutta minä en ymmärrä mitä sellainen ”tunge pää metrin syvyydelle hiekkaan niin mitään pahaa ei tapahdu ympärillä”-meininki auttaa oikeasti.

Blockbustereiden jättäminen vain sen takia että isoissa asemissa on erittäin kieroutuneita tapauksia tuntuu typerältä, koska ennenkin on onnistuttu tekemään isoja leffoja hyvillä naisosilla. Se olisi edelleen mahdollista, jos käsikirjoituksiin panostettaisiin, eikä oletettaisi että ihmiset ostavat tuotteen jos siinä vahva nainen sisällöstä riippumatta. Jos et tykkää jostain, niin olet automaattisesti rasisti. Ihmeellistä että ennen homma kuitenkin toimi Jodie Fosterin, Susan Sarandonin, Faye Dunawayn, Jamie Lee Curtisin, Gena Davisin jne loistaessa vahvoissa rooleissa. Silloin ei tarvinnut ihmetellyt päähahmon sukupuolta, vaan ne olivat hyvin kirjoitettuja ja sattuivat vain olemaan naisia. Hieman uudemmissa tykkäsin Angelina Jolien vahvasta pyssysankarista Wanted-leffassa. Tällä hetkellä tuo prosessi tehdään täysin väärinpäin, eli käsikirjoitus tehdään viimeisenä, ja sitten vielä kehdataan haukkua omat asiakkaat jos joku ajattelee omilla aivoillaan. Esim. Nälkäpelit olivat säälittävä yritys tehdä teinien tapposarja. Kuka ihme kaipasi Battle Royalen tapaista leffaa lasten versiona? Juuri tällaiset päätökset tappavat ison budjetin leffat jotka suunnattaisiin aikuisille. Ei jokaista genreä voi suunnata lapsille ja iskeä vielä random-tyttö pääosaan.

Ja tämä kiteyttää koko ongelman, se on sun korvien välissä. Et hyväksy erilaisia maailmankatsomuksia, koska ne on sun mielestä vääriä ja niitä tuputetaan sulle ”oikeina”. Vain sinä itse voit vaikuttaa tähän. Mulle on täysin sama mitä sukupuolta mikäkin hahmo elokuvassa esittää.

Olet nyt lainannut minua 2 viestissä, mutta molemmat ovat menneet täysin ohi aiheen. Olet ohittanut ongelman olan kohautuksella, väittäen että ongelma on täysin yksipuolinen koska ajattelen rasistisesti. Tämä on täysin sama lähestyminen mitä Disney on käyttänyt viimeisen parin vuoden ajan. He luulevat olevansa kaiken kritiikin yläpuolella, ja jos joku uskaltaa avata suutaan, hän on suoraan rasisti. Heidän mukaansa nainen näyttää vahvuutensa olemalla täydellinen jumalatar, jolla ei ole mitään heikkouksia. Jos joku ajattelee eri tavalla, hän on varmasti ylipainoinen heteromies joka syö vain punaista lihaa. On todella uskomatonta, että ohjaajat, tuottajat ja näyttelijät tekevät ensin paskoja leffoja, ja sitten he kehtaavat alkaa syyttelemään katsojia siitä jos niitä haukutaan. En ole koskaan nähnyt vastaavaa. Vanhoissa leffoissa oli yleensä päätarkoituksena viihdyttää, joten jos niitä haukuttiin, niin tekijät ottivat sen vastaan ja olivat hiljaa. Nykyään tekijät tietävät kuinka selvästi agendat tulevat näkymään, joten joitain leffoja puolustellaan jopa ennen julkaisua rasismikortilla.

Eihän se jumalauta voi mennä niin, elokuva on lähtökohtaisesti hyvä vain jos siinä on naisia. Mitään muuta vaihtoehtoa ei tällä hetkellä ole Disneyn ja tiettyjen muiden toimijoiden mielestä. On todella laiskaa ja naivia toimintaa, jos tämän ohittaa olan kohautuksella. Aina voi tietysti katsella muita teoksia (pienimuotoisia tai rauhallisia tai vaikka eurooppalaisia), mutta nämä tahot ovat nyt sen verran iso osa Hollywoodia, että pakko tätä on nostaa vähän esiin.

Taisit itsekin sanoa että Gran Torinon ja Mulen tapaiset leffat ovat laadukkaita draamoja hyvin kevyellä machoilulla höystettynä. Vaikka yrittäisi miten paljon olla neutraali ja lakaista kaiken aina maton alle, niin eihän sitä voi mitenkään hyväksyä, että tämän hetken valtaa pitävät tahot ovat niin rasistia, että he pitävät kuitenkin noita leffoja ”Saatanasta seuraavana”. Toisaalta erittäin rajusti toiseen suuntaan kallellaan olevat teokset eivät saa mitään kritiikkiä, ja usein ne teemat nostetaan jopa loistavikisi uudistuksiksi tai lisäyksiksi. Eihän se nyt ole mitenkään ok, että Hollywood on räikeän poliittinen, ja teosten hyvyys riippuu siitä kumpaa puolta he edustavat. Pahimmillaan tämä poliitikoille naureskelu ylettyy jopa julkisiin tapahtumiin joissa näyttelijät kertovat kuinka vaalitulos oli hyvä/paska. Eastwoodia on tosiaan vielä ylenkatsottu kerran jos toisenkin gaaloissa vain sen takia, ettei hän nuole demokraattien persettä yhtä kovaa kuin monet muut.

Nimimerkki Nosebleed kirjoitti hyvin aiemmin, miten Hollywood on tehnyt miehistä liian usein idiootteja viime vuosina. Tämä on myös hyvin outo trendi. Miten he kehtaavat väittää pokkana, että leffoihin tulee laatua tai naiset otetaan enemmän tosissaan, jos osa hahmoista kirjoitetaan päin helvettiä jolloin naiset saadaan näyttämään entistä täydellisemmiltä? Siinä on iso ero verrattuna ”republikaanisiin” leffoihin, joissa nainen jää usein kotiin suremaan miestään kun hän lähtee taisteluun. Naisia nostavat leffa tyytyvät harvoin pelkkään taka-alalle jättöön, vaan on pakko päästä lyömään mutaan kovaa. Sitä ei voi kieltää mitenkään, että on aikamoisen rasistista, jos palkatut ammattilaiset ohittavat toisen puolen aina ja toista kritisoidaan vaikka heidän "agendansa" olisi miten kevyttä tahansa.

Ajattelevatko feministit oikeasti, että jokaikiseen leffaan pitäisi saada tasavertainen nainen, joka taistelee rintarinnan miehen kanssa tai jopa yksin? Mitä se edistäisi? Varjopuolena syntyisi myös kohtaukset, joissa nämä naiset joutuisivat kokemaan sodan raadollisuuden. Miten siihen reagoitaisiin, kun naiset ottaisivat luoteja vastaan ja heitä kidutettaisiin jne? Saatan olla dinosaurus, mutta en olisi halunnut nähdä mitään Alicia Vikanderia ottamassa samaa turpasaunaa kuin Rambo sai viimeisessä seikkailussa. Joku Hosteleista oli jo iljettävää katseltavaa, kun naisia kidutettiin tunti putkeen tms. Oliko se sitten tasa-arvoa? Tämä ongelma on ohitettu feministisissä toimintapätkissä nykyään sillä, että he ovat niin täydellisiä, etteivät saa yhtään naarmua tappaessaan kymmennittäin valkoisia miehiä. Niitäkään ei saisi haukkua, koska olet suoraan idiootti hetero rasisti.

Stranger Thingsin kolmas kausi oli tosiaan tyyppiesimerkki tästä. Sarja alkoi laadukkaasti, mutta kolmanteen piti lisätä lapsellista huumoria ja muuttaa miehet tyhmiksi + nostaa naiset väkinäisesti pääosaan. Kun kaupan päälle iskettiin vielä kiintiölesbo, niin kauden keskenjättö olisi ollut käsillä jos kausi ei olisi vedellyt jo viimeisiään.

On aika hassu trendi että ummistaa silmänsä eikä muka näe monien räikeää yritystä tuputtaa diversiteettiä "kaikkiin" heidän tuotteisiinsa. Kummasti näitä eri kokoisia, näköisiä ja värisiä hahmoja on alkanut tupsahtelemaan joka paikkaan. Last Jedi oli ainut näkemäni jossa se meni täysin yli, mutta lievempänä tätä tapahtuu jatkuvasti. En edelleen vastustaisi tätä näin paljoa, jos studiot keksisivät omia tarinoitaan. On erittäin naurettavaa että he rahastavat vanhoilla teoksilla. Disneyltä tulee uusioversoita puolen tusinaa vuodessa, ja Captain Marvel ei ollut todellakaan ainut naisten ylistys viimeisen vuoden aikana. Esim. X-Men ja Men in Black oli pakko tehdä huonosti uudestaan naisten vetämänä. Nämä vaihdetaan varmaan kohta muotoon X-Women ja Women in Black, niin kaikilla on sitten kivaa ja toisinajattelijat ovat rasisteja toisin kuin muutoksen tekijät. Seuraavaksi taitaa tulla ulos jotain Batwomania, NaisThoria, Cliffhangeriä tytöillä ja Terminaattorikin on täytetty suht epäilyttävästi naisilla. Gandalfia ollaan kai myös käännyttämässä naiseksi, mutta LOTR ei ole koskaan kiinnostanut minua tippaakaan, joten en ole seurannut aihetta. Jos haluaa katsella laadukasta naisTerminaattoria, niin kannattaa tutustua alkuperäisten ohella Sarah Connor Chronicles-sarjaan. Game Of Thronesin paras naisnäyttelijä Lena Headey loistaa siinä kovaa! Hyvä esimerkki laadukkaan kässärin ja naistähden toimivasta liitosta toiminnassa.

Omien tarinoiden tekeminen on selvästikin liian vaikeaa,mutta onneksi tämän vastustaminen on kuitenkin rasistista, joten tuota voi jatkua vaikka koko 2020-luvun!


Yllättävän huonoja arvosteluja ovat mm. uudet Leijonakuningas ja Aladdin saaneet siihen nähden, että kriitikot ovat Disneyn talutusnuorassa. Vai voisiko olla niin, että arvostelijat ovat vaan rehellisesti joissain asioissa sinun kanssasi eri mieltä? Se nähdään sitten, kun joku tekee 50 miljoonan dollarin toimintaleffan, jonka pääosassa on 70-vuotias nainen. Jäämme jännityksellä odottamaan.

Äläs nyt vedä mutkia suoraksi ja heittele mukahauskoja one-linereita. Sillä ei ole merkitystä mikä on budjetti tai tähden ikä, rasismikortti heiluu kovaa juurikin republikaanisuuden ja machoilun takia. Nuoremmat eivät tätä enää uskalla tehdä, koska liian monet tahot ovat aidan toisella puolella, joten heidän ärsyttäminen olisi huono veto uran jatkuvuuden kannalta.

En tainnut myöskään sanoa missään, että kaikki antavat Disneylle hyviä pisteitä. Jos he ostaisivat kaikki talot itselleen, niin sehän olisi turhan läpinäkyvää toimintaa! Esim Last Jedi sai parista paikasta ihan ansaitun 1-2 tähteä. Jos kyseessä olisi jotain rajatapauksia, niin ymmärtäisin pienen eriävän mielipiteen. Eikä siinä mitään jos Ramboa lyödää mutaan jokaisesta mahdollisesta asiasta, mutta olisi edelleen kiva nähdä sitä paljon huudeltua tasa-arvoa, että milloin herätään sitten toiseen suuntaan. Hiljaisuuden ”pää hiekkaan”-kulttuuri on huvittavaa ja kaupan päälle nämä feministiarvostelijat vielä nostavat pisteitä jos heidän mieleistään rasismia ilmenee jossakin.

On kuitenkin muistettava, että Disney on tehnyt todella vähän hyviä leffoja viimeisen 10 vuoden aikana. Siihen nähden on ollut erittäin hauskaa luettavaa, kuinka käytännössä mikä tahansa voi saada 4-5 tähteä, jos on vain oikea talo arvostelemassa. Tätä näkee niin jenkeissä kuin Suomessa. Osittain syynä voi olla arvostelijoiden ajatteleminen poliittisesti samalla tavalla, mutta ostettuja arvosteluja on myös mukana. Iron Man 1 oli aikanaan hyvä leffa, ja se herätti toivoa. Tämä tuhottiin kuitenkin nopeasti, kun tämän jälkeen ei enää panostettu yhtään käsikirjoitukseen joitakin (2-4 teosta) lukuunottamatta, vaan käärittiin vaan helpot rahat isojen nimien ja ”eeppisten efektien" avulla. Siihen nähden 4-5 on tullut räikeän paljon. Vaikea uskoa että sinäkään pystyisit selvästi leffoista tietävänä ihmisenä antamaan monelle Disneyn viime vuosien teokselle muuta kuin 1 tai 2 tähteä. Jotkut Avengersit ovat sentään välillä 3, mutta ei niitäään liikaa ole ylipituuden ja cgi-roskan takia.

Toivottavasti luit Iltalehden arvion Last Jedistä. Sehän oli ihan uskomatonta sarkasmia alusta loppuun! Captain Marvelista tuli myös aikanaan jotain ylistysvirsiä kuinka piristävä se on, ja Brie Larson on ilahduttavan vähäeleinen jne. Yleensä kun päätähti näyttää robotilta ja tappaa kaikki ylivoimaisena koneena, niin hän ei kyllä saa mitään kehuja ellei näyttele WestWorldissä tai Terminatorissa. Marvelille nämä ovat normaaleita muutenkin.

Helsingin Sanomat on yksi pahimmista Suomen toimijoista. Heiltä tulee usein hauskoja arvioita, ovat Disneyn taskussa aika pahasti. Esimerkiksi Last Jedi oli alkuperäisen trilogian tapainen maaginen teos aivan kuin Iltalehden sell outissa. Aladdin ei puolestaan saanut 1 tähteä, vaan se on ehkä parempi kuin alkuperäinen, koska Jasminen kääntäminen feministiksi oli kuulema loistava uudistus. Jos haluaa olla yliampuvan neutraali ja sinisilmäinen, niin voi väittää että tuo on ”mielipide”, mutta todellisuudessa se on räikeää valehtelua rahan edessä..

Elokuva-arvostelu: Uusi Tähtien sota -elokuva The Last Jedi on niin hyvä, että se pääsee jo lähelle alkuperäistä trilogiaa

Elokuva-arvostelu: Näytelty Aladdin-elokuva on jopa parempi kuin Disneyn klassikkoanimaatio – Nyt Jasminesta tuli feministi ja Will Smith on karismaattinen henki

------------------------------------------------------------------------------------------------

Onko kukaan nähnyt Deadwoodista tehtyä leffaa? Sarjoista tehdään nyt kovaa vauhtia elokuvia, enkä tiedä onko se hyvä juttu. Tykkäsin kuitenkin tuosta sarjasta sen verran paljon, että pakkohan se on joskus katsoa!


 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Olet nyt lainannut minua 2 viestissä, mutta molemmat ovat menneet täysin ohi aiheen. Olet ohittanut ongelman olan kohautuksella, väittäen että ongelma on täysin yksipuolinen koska ajattelen rasistisesti.

Ohi aiheen SUN mielestä. Koko ongelma mataa sun omien korvien välissä.. tai onhan teitä netin youtube -kriitikkoina paljon ja useita (tuli esiin SW Jedin aikaan, nyt kovasti käyttävät energiaa Rambon puolusteluun), ja kaikki yhtä vainoharhaisten salaliittoteorioiden kannattajia.

Yhteiskunta muuttuu.. tasa-arvoisemmaksi... myös viihde tekee saman. Viihde ja taide ovat aikansa kuva. Se, että on enemmän naisia päärooleissa ja näiden asemaa perätään ja/ tai puutetta kyseenalaistetaan, on yleisen yhteiskunnallinen trendi.

Ongelman teidän, jotka on jäänyt jonnekin menneeseen maailmaan kykenemättä muuttumaan maailmaan muutoksen mukana.

Jep, ohitan ongelman edelleen olankohautuksella, koska en koe että sellaista olisi olemassa.. ilmiö taatusti on, mutta Ongelma se ei ole.

Ei varsinkaan leffamaailmassa, jossa edelleen tehdään niin Ramboja kuin Downton Abbyjä
 
Blockbustereiden jättäminen vain sen takia että isoissa asemissa on erittäin kieroutuneita tapauksia tuntuu typerältä, koska ennenkin on onnistuttu tekemään isoja leffoja hyvillä naisosilla. Se olisi edelleen mahdollista, jos käsikirjoituksiin panostettaisiin, eikä oletettaisi että ihmiset ostavat tuotteen jos siinä vahva nainen sisällöstä riippumatta. Jos et tykkää jostain, niin olet automaattisesti rasisti. Ihmeellistä että ennen homma kuitenkin toimi Jodie Fosterin, Susan Sarandonin, Faye Dunawayn, Jamie Lee Curtisin, Gena Davisin jne loistaessa vahvoissa rooleissa. Silloin ei tarvinnut ihmetellyt päähahmon sukupuolta, vaan ne olivat hyvin kirjoitettuja ja sattuivat vain olemaan naisia. Hieman uudemmissa tykkäsin Angelina Jolien vahvasta pyssysankarista Wanted-leffassa. Tällä hetkellä tuo prosessi tehdään täysin väärinpäin, eli käsikirjoitus tehdään viimeisenä, ja sitten vielä kehdataan haukkua omat asiakkaat jos joku ajattelee omilla aivoillaan. Esim. Nälkäpelit olivat säälittävä yritys tehdä teinien tapposarja. Kuka ihme kaipasi Battle Royalen tapaista leffaa lasten versiona? Juuri tällaiset päätökset tappavat ison budjetin leffat jotka suunnattaisiin aikuisille. Ei jokaista genreä voi suunnata lapsille ja iskeä vielä random-tyttö pääosaan.

Oleellisesta samaa mieltä. Itse olen myös huomannut harmistuvani elokuviin väkisin tungetuista hahmoista ja välillä tosiaan tuntuu, että käsikirjoittamisen sijasta entistä enemmän vain keksitään hahmoja ja mitä ne nyt voisivat tehdä leffassa. Starwarssissa homma on viety äärimmilleen ja siellä ei monesti hahmoille ole mitään perusteita tai funktioita.. eikä etenkään elokuvaa parantavasti, pikemmin päin vastoin. Ja kovin totta, että nyt on menossa valitettava vaihe, että aikuisille ei tehdä elokuvia. Melkein tarvittaisiin uusia tekijöitä, jotka ajattelisivat omien visioidensa mukaan ja hakisivat sitten itsenäisesti rahoituksen jotain kautta. Tärkeintä olisi, että saisi kuitenkin elokuvan idean isä tehdä haluamansa elokuvan ilman sivusta päättämisiä "tuossa muuten pitää olla viisas afroamerikkalainen mies/nainen" ja se kertoo vitsejä.

Mutta isossa kuvassa ideat näyttävät olevan hetkellisesti lopussa isoilta studioilta. Joku vuosi sitten tehtailtiin paljon remakeja vanhoista hiteistä. Nyt tehdään sama, mutta koitetaan onnistuisiko vielä vanhat ideat, kun pääosissa tosiaan on naisia. Ts. elokuvan nykyaikaistaminen tarkoittaa nykyään sitä, että siinä on naiset pääosassa. Onneksi silloin tällöin tulee jotain uuttakin, eikä pelkästään remakeja.
 

peruna

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingfors IFK
Tällä hetkellä tuo prosessi tehdään täysin väärinpäin, eli käsikirjoitus tehdään viimeisenä, ja sitten vielä kehdataan haukkua omat asiakkaat jos joku ajattelee omilla aivoillaan. Esim. Nälkäpelit olivat säälittävä yritys tehdä teinien tapposarja. Kuka ihme kaipasi Battle Royalen tapaista leffaa lasten versiona? Juuri tällaiset päätökset tappavat ison budjetin leffat jotka suunnattaisiin aikuisille. Ei jokaista genreä voi suunnata lapsille ja iskeä vielä random-tyttö pääosaan.

Puuttumatta muuhun kirjoitukseen, koska on parempaa tekemistä niin tämä silti pomppasi silmään ja oli pakko korjata:

Nälkäpeli elokuvat pohjautuu Nälkäpeli-kirjoihin eli kyllä se käsikirjoitus/tarina on ollut ihan ensimmäisenä ...

Leffa oli ihan jees sellainen käden haalea 6/10.
 

Buster

Jäsen
Ei ison budjetin leffoja edes tehdä nykypäivänä aikuisille, koska studiot eivät halua hävitä rahaa. Siellä on laskettu maksimikatot tietyntyyppisten elokuvien budjeteille, sekä ostohinnoille. Miltsi independent elokuville, joku 6-7 miljoonaa ison profiilin "indie"-elokuville ja yksinkertaiselle "low needs" genre-hötölle. Sitten seuraava katto on n. 30 miljoonaa dollaria isoille genre-elokuville ja alimman tason blockbustereille. Sitten kun mennään tästä yli niin seuraava katto on 120 miljoonaa blockbuster-elokuville, mutta niiden pitää olla ikärajaltaan pg-13. Sitten on vielä jotain 200 miljoonaa jo nimeä omaaville franchiseille, tai sellaisiksi suunnitelluille ja näilläkin ikäraja pg-13.

Että tuosta 30 ja 120 välisestä valtavasta kuilusta löytyy osiltaan se syy, miksi niitä hyviä ja isoja aikuisten elokuvia ei juuri tehdä. Sellaiset 60 miljoonan keskibudjetin elokuvat, jotka aikuisille suunnattu, ovat kadonneet.

Nuo katot ovat olemassa sen vuoksi, että studiojen finanssigurut on laskeneet, että noilla katoilla lippuluukuillakin flopanneet elokuvat tulevat pitkässä juoksussa tuottamaan sijoitukset takaisin toissijaisten tulomuotojen (tv, streaming, kotivideot jne.) kautta.

Vanhoina aikoina elokuvamogulit olivat elokuvamiehiä ja romantikkoja, jotka ottivat riskejä voittaakseen isosti. 70-luvun lopun blockbuster aikakauden seurauksena isot mediayhtiöt huomasivat kuinka paljon fyrkkaa Star Warseilla ja Tappajahailla voi tehdä, ja hiljalleen valtavat mediakonglomeraatit alkoivat muotoutua ottaen haltuunsa elokuvastudiot. Studioita johtavat nykyisin liikemiehet ja kirjanpitäjät, jotka niputtavat taiteen ohjaajineen, näyttelijöineen yhtälöihin ja laskevat, että onko elokuva turvallista tehdä. Tarvitaanko sinne vielä jotain alieneita, vai mitä sinne soppaan lisättäisiinn tulojen ja potentialisen katsojakunnan kasvattamiseksi. On tyhmää yrittää ahtaa taidetta ja satojen, tuhansien ihmisten kollaboratiivista vuosien työtä yhtälöihin, mutta joihinkinhan niiden hallintoihmisten pitää pystyä nojautumaan, että voidaan selittää miksi jokin epäonnistui. No uskonnollisteemaiset elokuvat eivät vaan nykypäivän pakanoille enää kolahda, mistä taidettiin esimerkiksi Ben-Hurin remaken kohdalla puhua, vaikka kyseessä oli aika tyhmä idea ja surkea elokuva. Seuraavaksi remakea Kummisedästä jonkun keskinkertaisen fantasiatoimintahöttöohjaajan kanssa ja pääosiin näyttelijöitä, joista kukaan ei ole kuullutkaan. Mutta vissiin ne kynäniskat siellä toimivat yhtälöiden mukaan ja näin saavat nukkua yönsä rauhassa.

Ja vanhoina aikoina kun kotivideomarkkinoita ei ollut ja tv-rahankaan varaan tuskiin laskettiin, niin ainoa kunnon tulonlähde oli lippuluukut. Noina aikoina hyvä elokuva saattoi pyöriä helposti jopa yli vuoden verran teattereissa, joten kannatti tehdä elokuva joka saa perseet penkkiin kerta toisensa jälkeen. Nykyään taas juostaan lyhyen tähtäimen tuottojen perässä. Elokuvat tekevät suurimman osan bisneksestään ensimmäisten päivien aikana teatterissa ja kahden viikon kuluttua ne ovat voineet jo kadota kokonaan teattereista. Siksi kohkataan avausviikonlopuista jokapaikassa ja tätä nuo mediayhtiötkin ovat halunneet, koska tässä mallissa ne tulot on helpompaa ennustaa.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Nälkäpeli elokuvat pohjautuu Nälkäpeli-kirjoihin eli kyllä se käsikirjoitus/tarina on ollut ihan ensimmäisenä ...

Leffa oli ihan jees sellainen käden haalea 6/10.

Nälkäpeli oli tosiaan kirjasarjana jo bestseller. Ensimmäinen leffakin toimi mainiosti koska casting onnistui hienosti. Mutta kirjasarjan heikkoudet tuli esiin myös jatkoleffoissa. Maze Runner oli viä parempi esimerkki, joka ekan kirjan ja leffan osalta toimi mysteerinä, mutta joka sen jälkeen luisui genrekliseiseen jatkoon. Ja onhan näitä muitakin, nuorten scifikirja saagojen leffaversioita, kuten Outolintu sarja, Twilight leffat ja varmaan yhteen leffaan flopannut Mortal Engines. Seuraava tekniscifisaaga tulee oleen James Freyn Endgame. Nää on hyviä tossa @Buster :in viestissä mainituin syin. Valmis fanbase ja PG13 jotka tuhlaa rahojaan leffoihin ja oheiskrääsään.. . Tähän genreen itseasiassa olen odotellut aikanaan tvsarjanakin menestynyttä Tripodien Aikaa.
 
Nälkäpeli elokuvat pohjautuu Nälkäpeli-kirjoihin eli kyllä se käsikirjoitus/tarina on ollut ihan ensimmäisenä ...

Leffa oli ihan jees sellainen käden haalea 6/10.

Puuttumatta muuhun.. niin eihän toki @PJPT väittänytkään vastoin tuota, vaan sitä kaipaako yleisö tuon mallista elokuvaa lasten versiona. Joudun olemaan samaa mieltä, että ei tarvitse. Ajatus tuosta maailmasta toki olisi kiehtova, vaikka sitten lapset joista kasvaa aikuisia. Mutta näinhän ei elokuvissa tapahtunut, vaan hahmot pysyivät yrityksestä huolimatta teineinä.

Itse arviosta. Joutui alkamaan todellakin miettimään, minkä arvosanan tuolle sarjalle antaisi. Toteutuksesta ja kokonaisuudesta en pitänyt, mutta lopulta joudun varmaan toteamaan tuon 6/10 olevan melko lähellä.. ehkä kuitenkin 4 tai 5/10 omalta osaltani. Mutta ei se nyt ihan niin murheellinen ollut, mitä aina muistan lonkalta :)
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Jersey Boys

Leffa oli mun katsontalistalla, en muistanut miksi, mutta oli kaverin leffahyllyssä, ja otin sateisen sunnuntaipäivän viihteeksi.

Miksi se oli listalla, en tiä, ehkä siksi että se näemmä oli Clint Eastwoodin ohjaama, tai että se oli musikaalifilmatisointi.. paitsi ettei ollut.

Leffa on siis Broadwayn musiikkiNäytelmään pohjaava Four Seasons ja Frankie Vallin tarina. Musahan nyt on hyvää, kaikki nää biisit tietää viimeistään kuullessaan ne. Musa vaan ei riitä, kun teatteriratkasut leffaan vietynä ei oikein toimi. Se että puhutaan suoraan yleisölle toimii teatterissa kohtausten vaihtajana ja alustajana hienosti, ja joissain leffoissakin kyllä, kun tämä rajan ylittävä kertoja on aina sama tyyppi. Tässä yleisölle/katsojalle höpöttää randomisti joka bändin jäsen. Se, että stagella se toimii hienosti, ei oikein toimi elokuvassa.

Ei silti, viihdyttävä musiikkielokuva ja bändielämäkerta. Vaikka biisit on tuttuja ja varsinkin Frankie Vallin ääni on tosi tunnistettava, en bändistä sinänsä mitään tiennyt. Siksi leffa ensin vaikutti Tommy DeViton tarinalta kunnes se muuttu Frankie Vallin tarinaksi. Erikoismainita Chritopher Walkenin pienelle sivuroolille.

Kyllä sen sateisen sunnutailtapäivän näinkin vietti
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
kaipaako yleisö tuon mallista elokuvaa lasten versiona. Joudun olemaan samaa mieltä, että ei tarvitse.

No senverran kaipaa, että kirjasarjaa on myyty 65 miljoonaa kpl. Ja se on ekirja tilastossa ohittanut Harry Potterin. Että voisi kuvitella yleisön todellakin kaipaavan juuri ton formaatin leffoja myös... ja kuten leffatuotoista käy ilmi, nää heikommatkin tekeleet vetää katsojia. Ei ehkä meitä vanhuksia, mutta sitä eniten leffaviihdettä kuluttavaa ikäluokkaa kyllä.
 
No senverran kaipaa, että kirjasarjaa on myyty 65 miljoonaa kpl. Ja se on ekirja tilastossa ohittanut Harry Potterin. Että voisi kuvitella yleisön todellakin kaipaavan juuri ton formaatin leffoja myös... ja kuten leffatuotoista käy ilmi, nää heikommatkin tekeleet vetää katsojia. Ei ehkä meitä vanhuksia, mutta sitä eniten leffaviihdettä kuluttavaa ikäluokkaa kyllä.

Vaikka tuo kirjojen myyntimäärä ei vaikuta sinällään keskustelun aiheeseen ja kirjoissa hahmot kehittyvät vuosien vieriessä, toisin kuin elokuvasarjoissa, niin touche.

Olisi kuitenkin mukava tietää, että minkä ikäiset ihmiset oikeasti käyvät paljon leffoissa.
 
Ai niin ja se tärkeämpi.

Kävin katsomassa Ad Astran tälle iltaa. Elokuva oli tehosteistaan ja tarinastaan huolimatta yllättävän minimalistinen, josta iso peukku. Elokuva oli kohtuu hidas tempoinen ja todella surullinen. Toki subjektiivistahan se on. Pidin elokuvasta erinomaisen paljon ja jos haluaisin johonkin nykyajan elokuvaan verrata (ikivanhaa scifiä on tehty samankaltaisella tarinalla) niin vertaisin Interstellariin. Ei kauas jää tämä leffa Interstellarista omissa kirjoissani ja se oli minusta loistava.

Toki olen siitä jäävi arvostelemaan, että genre on kuin luotu minulle. Scifin pitää olla joko täysin yliampuvaa, tai sitten helkkarin uskottavaa. Tämä oli monessa suhteessa uskottava visio tulevaisuudesta, vaikka tietysti muutamat asiavirheet pitikin taas bongata seasta :)
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Toki olen siitä jäävi arvostelemaan, että genre on kuin luotu minulle. Scifin pitää olla joko täysin yliampuvaa, tai sitten helkkarin uskottavaa. Tämä oli monessa suhteessa uskottava visio tulevaisuudesta, vaikka tietysti muutamat asiavirheet pitikin taas bongata seasta :)

Itsekin ajattelin tämän olevan minulle tehty, mutta niinpä vain en oikein tykännytkään. Hienon näköinen, hyvin luotu maailma ja paikoitellen hyviä kohtauksia, mutta kokonaisuus jäi jotenkin vajavaiseksi. Koska varsinainen pääjuoni on superyksinkertainen, leffan todellinen pääjuju on isä-poika-suhteen psykologisessa tarkastelussa ja tämä puoli jää auttamattoman ohueksi. Havainnot ovat banaaleja ja tunnepuolella on liian köyhää, jotta katsoja (tai siis minä) pääsisi suurten tunnekokemusten äärelle.

Muutama ärsyttävä epäloogisuuskin löytyy:

Jäniksenä alukseen nouseminen Marsissa oli naurettavasti toteutettu, eikä kohtaus sopinut muuhun elokuvaan yhtään. Laskin omuisuudeksi myös elokuvan lopun, jossa kokonaisen erikoistehtävää suorittaneen miehistön tappaneen astronautin kohtalo maan päällä on lähteä kahville (ex-?)vaimon kanssa.

Harmillista. Odotukseni elokuvaan mennessä olivat elitistisesti sellaiset, että kyseessä on varmaan hyvä elokuva, jota suuri yleisö ei välttämättä vain ymmärrä... No, en ymmärtänyt lopulta minäkään.
 

Erinomaisesti puettu sanoiksi. Ja täsmälleen samaa mieltä tuon piilotetun huomion kanssa, kuin myös pari muutakin juttua olisi voitu tehdä ilman kliseitä. Mutta itselle taas tuo isä-poika juttu toimi oikein hyvin ja itse olin juurikin elokuvan kanssa samalla aaltopituudella. Mutta kuten jo tietty mainitsinkin, niin subjektiivisiahan nämä kokemukset ovat ja ymmärrän todella hyvin pettymyksen, mikäli ei samalla ajatuksella ollut leffassa. Sivuhuomiona todettakoon, että olin tarkoituksella pitänyt itseäni uutispimennossa tästä leffasta (nimeä lukuunottamatta). En tiennyt oikeastaan yhtään mitä odotin.
 
Suosikkijoukkue
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
Ai niin ja se tärkeämpi.

Kävin katsomassa Ad Astran tälle iltaa. Elokuva oli tehosteistaan ja tarinastaan huolimatta yllättävän minimalistinen, josta iso peukku. Elokuva oli kohtuu hidas tempoinen ja todella surullinen. Toki subjektiivistahan se on. Pidin elokuvasta erinomaisen paljon ja jos haluaisin johonkin nykyajan elokuvaan verrata (ikivanhaa scifiä on tehty samankaltaisella tarinalla) niin vertaisin Interstellariin. Ei kauas jää tämä leffa Interstellarista omissa kirjoissani ja se oli minusta loistava.

Toki olen siitä jäävi arvostelemaan, että genre on kuin luotu minulle. Scifin pitää olla joko täysin yliampuvaa, tai sitten helkkarin uskottavaa. Tämä oli monessa suhteessa uskottava visio tulevaisuudesta, vaikka tietysti muutamat asiavirheet pitikin taas bongata seasta :)
Ad Astrasta jäi hiukan valju fiilis, vaikka kyseessä onkin aivan viihdyttävä, pieteetillä tehty leffa hienoine näyttelijöineen. Kummastelen lähinnä sitä, miten selvästi tarkoituksena oli yhdistellä mm. Interstellarin, Mad Maxin ja Blade Runner 2049:n (sekä 2001:n, Alienien jne.) kuvakerronnallista aineistoa. Omituista tällainen läpinäkyvä "seosvedostaminen" on siksi, että Interstellar on poikkeuksellisen syvällinen ja koskettava tieteiselokuva, Mad Max (erityisesti Fury Road) hengästyttävän nopeatempoinen ja huikean vahvan sanoman sisältävä leffa, ja BR2049 visuaalisesti vuosikymmenen upeimpia elokuvia. Miksi kopioida näitä mestariteoksia?

Ad Astran teknologiset osuudet oli kyllä kuvattu mielenkiintoisesti, mutta muuten elokuvassa oli koko ajan omituinen "kiireetön kiire" ja paikoin päälleliimatun tehostemässäilyn fiilis; esim. kuupiraattihomma ja "hätäsignaali norjalaisasemalta" olivat jopa korneja osuuksia.

Ihastuttavan Liv Tylerin todella pieni sivuosa jäi aivan omanlaisekseen mysteeriksi; oliko aikeena jäljentää Armageddon-leffan rooli, vai mistä oli kysymys? Olisi ollut rohkea ja hieno veto laittaa tässä leffassa Tyler näyttelemään itsellistä, pelotonta astronauttia, joka lähtisi etsimään vaikka äitiään (esim. Helen Mirren) Neptunuksen kiertoradalta. Pitt olisi voinut jäädä maapallolle odottelemaan.

Ikitie-elokuvan katsoin äsken ensimmäistä kertaa. Kiitos Ylelle. Harvinaisen pysäyttävä ja poikkeuksellisen vaikuttava leffa.
 
Viimeksi muokattu:
Ad Astran teknologiset osuudet oli kyllä kuvattu mielenkiintoisesti, mutta muuten elokuvassa oli koko ajan omituinen "kiireetön kiire" ja paikoin päälleliimatun tehostemässäilyn fiilis; esim. kuupiraattihomma ja "hätäsignaali norjalaisasemalta" olivat jopa korneja osuuksia.

Tuossapa ne melkein ainoat mitkä @olkikuukkeli mainitseman lisäksi olisin jättänyt pois tai tuonut aspektit toisella tavalla esiin. Tarkoittaen tietty resurssikilpailua ja avaruusmatkailun yleisiä sääntöjä, kun se kerran on muodostunut yleiseksi kuten merimatkailu. Itselleni ei jostain syystä esiintynyt kiire mitenkään millään tavalla, jos nyt ei kiirettä rakettiin lasketa. Monin paikoin oli itse asiassa positiivista, että asiat nyt tapahtuu omalla ajallaan, eikä tarvitse varsinaisesti juosta mihinkään.

Lopulta pidin elokuvan realistisuudesta (jos nyt voi scifistä koskaan noin ajatella) ja ennen kaikkea sen fiiliksestä. Tarina oli yksinkertainen ja suoraviivainen, joten sen päälle elokuvaa arvottaessa saa pettymyksen aikaiseksi. Itselleni tunnelma oli se juttu muutoinkin ja jos vertaa esim. BR2049 niin tunnelma oli kuta kuinkin samanlainen. Paitsi tässä oli erikoisella tavalla jopa viihdyttävämpi. Tämä voi toki selittyä silläkin, että BR2049:iin oli melkoiset odotukset ladattuna.

Ymmärrän enemmän kuin hyvin, että tästä leffasta ei välttämättä pidä. En itse näe tätä yrityksenä yhdistellä mainitsemiasi elokuvia, jos nyt teemat ehkä sivuavatkin. Pystyin katsomaan tätä varsin helposti vertaamatta mihinkään muuhun leffaan, jos nyt jokunen yksittäinen kohtaus joistain 60-luvun scifileffoista tulikin mieleen.

Kuvauksellisesti negatiivista tuli omille silmille ainoastaan se, että monessa muussa vastaavassa saadaan planeettojen massiivinen olemus paremmin esiin. Tässä ei ihan täysin onnistuttu siinä.
 

disco-stu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JK Mylly
Otin eilen tietoisen riskin ja kävin katsomassa R&A festarin finaalin eli Terrence Malickin uusimman eepoksen A Hidden Life (linkki IMDB). Leffasta ei tarvi etukäteen tietää muuta, kuin IMDB:n synopsis ja homma onkin siinä sitten aika hyvin paketissa. Kolmisen tuntia meni tämän tarinan kertomiseen, eikä siinä mitään, tarinahan on hyvä ja aihe mielenkiintoinen - esitystapa vaan nyt taas hiertää tällaista normi-leffakatsojaa.

Jos elokuvassa ei varsinaisesti tapahdu yhtään mitään, varsinkaan yllättävää, ja koko juoni on käytännössä alusta asti selvä, niin kyllä tuo kolme tuntia on vaan aivan saatanasti liikaa. JOS tässä olisi tapahtunut jotain todella yllättävää jossain vaiheessa ja tarina olisi haarautunut tms., niin kestoa voisi jotenkin puolustella. Nyt toisteltiin ja alleviivattiin samoja teemoja helvetin pitkäpiimäisesti ja mulle tuo näyttäytyy juurikin sellaisena tekotaiteellisena paskana, mitä elokuvissa ihan yksiselitteisesti vihaan. Maisemat on toki nättejä, tunnelma läsnä ja musiikki mainiota, mutta edelleen sitä on ainakin tunti liikaa. Tuon voisi ajaa 1.5 kertaisella nopeudella ja homma toimisi paremmin.

Tää ois mennyt kategoriaan hyvä, jos tempoa olisi ollut vähän lisää, turhat pätkät olisi karsittu pois ja/tai tuohon olisi saatu edes jonkinlainen juonenkäänne tms. porkkana aikaiseksi. Ajankuvana ja yksittäisen henkilön/perheen henkilökohtaisena helvettinä ihan mielenkiintoinen
ja kaippa tuossa pitäisi jonkinlaista filosofista katsantokantaakin ottaa, kun periaatteen mies pitää periaatteestaan kiinni loppuun saakka vaikka siitä ei mitään iloa kenellekään olisikaan. Jos kaikkien periaatteet olisivat yhtä ylevät, olisiko maailma parempi paikka ja natsejakaan ei olisi ollut?
. Spoilerissa loppuratkaisusta, jos se kenellekään yllätyksenä tulee. Nyt homma oli niin pitkäpiimäistä puurtamista, että monessa välissä kävi mielessä, että loppuis nyt saatana jo, vaikka samalla kyllä teki mieli tietää mitä sitten tapahtuu jos sieltä vaikka tulisi jotain yllättävää. Elokuva vaikutti joltain directors cutilta, jossa on otettu mukaan ihan kaikki mitä nauhalle kuvauksissa on tarttunut.

Kriitikot ja oikeat elokuvan tulkitsijat varmasti valuvat mahlaa ja onanoivat keskenään elokuvan mahtavuutta, mutta tälläinen tavallinen leffa-fani jäi kyllä nyt vähän haukottelemaan. En muuten oo koskaan nähnyt elokuvissa yhtä montaa nukkuvaa ihmistä, kun eilisessä näytöksessä. Annan elokuvalle 6/10 tähteä, mitään varsinaista vikaa siinä ei ollut, mutta pitkitetty ja venytetty yksinkertainen tarina hiertää sen verran, että vähintään seiskan leffasta otetaan yksi tähti pois.
____________________________________

Pari muutakin R&A-elokuvaa tuli vilkuiltua, parhaana The Nightingale (linkki IMDB), joka on sopivan tyly kostotarina 1800-luvun alun Australiassa. Mukana ajankuvaa, eli väkivaltaa, rasismia, sovinismia, ksenofobiaa, patriotismia ja mitäkaikkea kiedottuna jonkinlaiseen kasvutarinaan, vaikka teema onkin kostossa. Reilu parituntisessa rainassa on oivallinen tahti ja rakenne toimii, elokuva etenee jatkuvasti ja logiikka pysyy kasassa hahmonkehityksineen kaikkineen. Vähän ennen loppuhuipennusta tulee omituinen suvanto- & sekoiluvaihe ilman mitään syytä tai järkeä, mutta se ei onneksi katselunautintoa pääse pilaamaan. Mutta muutoin oikein positiivinen yllätys. Annan kahdeksan tähteä, mikä on mun asteikolla oikein hyvä numero.

Myös High Life (linkki IMDB) tarttui mertaan. Tää menee sarjassamme "hukattu potentiaali" ihan kärkipäähän. Idea huikean hyvä ja resurssejakin näytti olevan, mutta homma ryssitty täysin johonkin pseudotaiteelliseen psykoseksuaaliseen sekoiluun suurimman osan ajasta. Maailman paskin snuff-filmi tai keinohedelmöitysopas? Koko toteutus jäi ihan täysin torsoksi tuon jälleen kerran idioottimaisen väkisinalleviivamisen takia, kun aiheesta ja ympäristöstä olisi saanut irti vaikka minkälaista psykologista jännää esim. Sunshinen tai Moonin tapaan, puhumattakaan Children of Menista. Mutta ei, Juliette Binochen tissit oli nyt tärkeimmät. Näyttelijät vetää muuten hyvää duunia, mutta paska sisältö ei siitä konvehdiksi muutu. Aika paskaa, vitosen sai vaikka olisin helvetisti halunnut tykätä enemmän kun lähtökohdat oli niin herkulliset. Pilalla.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Salaisuus pinnan alla.. siis ei se Zemeckisksen What Lies beneath, jossa Ford ja Pfeiffer, vaan Serenity.. siis ei se Firefly scifisarjan leffa, vaan Tää Matthew McConaughey elokuva tältä vuodelta



Leffa alkaa kovia kokeneen miehen päähänpinttymän kuvauksella saalistaa iso tonnikala, jota hän kutsuu nimellä ”oikeus”. Elokuva on aika hyvin tällasten mies, meri ja kala kuvausten lupaavan kliseisen kuvauksen äärellä. Ihan ekan kohtauksen CGI kalaa lukuun ottamatta alku on lupaava draama, joskin pukumies vähän hämmentää. Paikalle ilmestyy miehen ex. joka vikittelee kalastajaa tapaan nykyisen (gangsteri)miehen kalastusreissulla kun tää saapuu. Leffa saa mielenkiintoisen juonenkäänteen…



…kunnes tunnin jälkeen leffassa tapahtuu iso twisti leffagenressä. Mun periaatteessa pitäisi ehkä tykätä kun genre vaihtuu, mutta tuhoaahan se tän leffan rakenteen täydellisesti. Jospa kässäri olisi ollut Draama ja Twistin pohjustustyöt olis jätetty alkuleffasta pois ja menty jollain draamajatkolla.. leffa ois voinut olla jopa erinomainen. Nyt se on pannukakku huolimatta McConaugheyn hyvästä roolisuorituksesta (mies on vanhemmiten saanut hyvää karsimaa otteisiinsa/ulkonäköönsä).



Joo, älkää kattoko…
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Myös High Life (linkki IMDB) tarttui mertaan. Tää menee sarjassamme "hukattu potentiaali" ihan kärkipäähän. Idea huikean hyvä ja resurssejakin näytti olevan, mutta homma ryssitty täysin johonkin pseudotaiteelliseen psykoseksuaaliseen sekoiluun suurimman osan ajasta.

Ugh... oi miksi... Idealla olisi voinut tehdä vaikka mitä ja sitten.. no.. älkää kattoko tätäkään...
 

Buster

Jäsen
Olisi kuitenkin mukava tietää, että minkä ikäiset ihmiset oikeasti käyvät paljon leffoissa.
Pohjois-Amerikassa MPAA:n elokuvavuosi 2018 (linkki tutkimuksen pdf:ään) oli jakaumat näin:
- 18-24 vuotiaat ja 12-17 vuotiaat kävivät elokuvissa keskimäärin 5,1 kertaa vuoden aikana, mikä on eniten.
- 25-39 ja 40-49 vuotiaat kävivät 4,3 kertaa vuoden aikana jakaen kakkossijan.
- Kuitenkin eniten säännöllisiä elokuvakävijöitä (vähintään kerran kuukaudessa) oli 25-39 vuotiaiden joukossa; 10,8 miljoonaa.
- Sitten 40-49 vuotiaat 6,8 miljoonaa ja vasta sitten 18-24 vuotiaat 5,6 miljoonaa. 12-17 vuotiaita säännöllisiä kävijöitä oli 5 miljoonaa, yhtä monta kuin 50-59 vuotiaita säännöllisiä kävijöitä.
- Miehet kävivät keskimäärin neljä kertaa ja naiset 3,5 kertaa vuodessa elokuvissa. 2018 miehet oli käyneet vain 0,3 kertaa naisia enemmän leffassa.
- Mutta kaikista elokuvakävijöistä naiset muodostavat kuitenkin 51%.
- Määrään suhteutettuna aktiivisimpia kävijöitä olivat latinalaiset (4,7) ja aasialaiset (4,5) valkoisten jäädessä 3,3, mikä oli suhteessa vähiten mitatuista etnisyyksistä. Kuitenkin säännöllisiä elokuvakävijöitä valkoisissa on 12,5 miljoonaa enemmän kuin kakkosena tulevissa latinalaisissa.
- Pohjois-Amerikan väkimäärästä 12% luokitellaan säännöllisiksi elokuvakävijöiksi (vähintään kerran kuukaudessa) ja tämä joukko muodostaa 49% kaikista myydyistä elokuvalipuista. Säännölliset elokuvakävijät ovat todennäköisesti nuorehkoja ja omistavat keskimääräistä pulliaista enemmän erilaisia teknologisia härveleitä.
- Ulkomaisista markkinoista Aasia on edelleen ylivoimaisesti suurin tuottaen 16,7 miljardia dollaria jatkaen kasvuaan Kiinan (9 miljardia) avittamana. Eurooppa, Lähi-itä, Afrikka ja Latinalainen Amerikka ylsivät yhteensä 12,5 miljardiin dollariin. Pohjois-Amerikan saldo oli 11,9 miljardia, mikä on jälleen kaikkien aikojen ennätys.
- Tehtyjen elokuvien määrä on jatkanut tasaista nousuaan. Vuonna 2014 laitettiin tuotantoon 482 yli miljoonan dollarin budjetin elokuvaa ja 2018 niitä oli 576, mikä on 20% kasvu.

Elokuvalipun keskihinta Suomessa oli muuten vuonna 2008 vielä 7,9 euroa. 2011 se oli kivunnut 9 euroon. Vuonna 2015 ylittyi kympin raja keskihinnan ollessa 10,3 euroa. 2017 lipun keskihinta nousi jo 11,2 euroon, jossa se oli myös 2018. Yhdysvalloissa 2009 lipun hinta oli 7,50 dollaria ja 2018 se on 9,11 dollaria.

Suomesta löysin tälläisen tutkimuksen elokuvakatsojista (linkki Suomen elokuvasäätiön sivuille ko. tutkimukseen), joka on vain reilun 500 vastaajan puhelin/internetkysely:
- Vain 9% vastaajista kävi teatterissa 1-3 kertaa kuukaudessa katsomassa minkä tahansa elokuvan ja 2% kävi 1-3 kertaa kuukaudessa katsomassa kotimaisen.
- Suurin määrä, 30%, kävi elokuvissa 1-2 kertaa puolen vuoden aikana katsomassa minkä tahansa elokuvan ja vain 16% kotimaisen.
- 13% vastaajista totesi, ettei käy koskaan elokuvissa ja 19% ei käynyt koskaan katsomassa kotimaista elokuvaa.
- Haastattelussa 15-24 vuotiasta 77% kävi vuoden aikana vähintään 2 kertaa katsomassa minkä tahansa pitkän elokuvan. 25-34 ja 35-44 vuotiaat tulivat seuraavina n. 60%.
- 45-59 vuotiaista kävi 33% katsomassa vuoden aikana vähintään 2 kotimaista, mikä on eniten kotimaisista. Pienin oli yllättäen 25-34 vuotiaat, joiden luku oli vain 14%.
- Miehistä 51% kävi vähintään 2 kertaa vuodessa katsomassa, minkä tahansa pitkän elokuvan ja naisista 48%. Samassa tilastossa naisista 23% kävi katsomassa vähintään 2 kotimaista vuoden aikana, miehistä 22%.
- 30% alle 13-vuotiaiden lasten vanhemmista kävivät lapsensa kanssa 1-2 kertaa puolen vuoden aikana elokuvissa. 24% kerran vuodessa.
- 83% motiivi mennä teatteriin oli parempi äänimaailma (allekirjoitan). 79% että se näyttää paremmalta isolla valkokankaalla. Vain 48%, että haluaa nähdä elokuvan tuoreeltaan. 16% lähti spesifisti 3D:n houkuttelemana.
 

Jos nyt tuota tulkitsen oikein, niin aikuisten elokuville olisi tilausta eikä ainakaan kävijämäärillä voi perustella elokuvien suuntaamista nuorille ja lapsille.

Totta kai on varmasti kyse myös jälkiliukk.. markkinoista eli videolevitykset, oheistuotteet ja muu sellainen. Eli @Tarinankertoja ei välttämättä väärässä ole tulkitsessaan, että lapset ja nuoret olisi tärkein kohdeyleisö.

EDIT: Vaihdettu oikea keskustelija mukaan :)
 
Viimeksi muokattu:
World War Z

Tämä leffa tuli mieleen, kun on nyt kirja työstössä. Miellyttävää oli huomata, että elokuvahan ei seuraa kirjaa oikeastaan mitenkään, joten ei tarvitse olla "määhän tiedän miten tässä käy" mielellä liikkeellä. Elokuva oli varsin viihdyttävä ja toiminnan täytteinen, joskin ihan älyttömän iso miinus pitää antaa cgi-zombieista. Muutenkin olen joka kerta pettynyt niihin yliluonnollisen nopeasti liikkuviin nykyajan zombiehin, jotka ovat vain tietokoneella tehtyjä. I am legendissä sama efekti ja kuinka moni edes tietää niiden leffassa olevien otusten olevan vamppyyreita? Kirjassa ne ainakin oli :) Noh, harhauduin vähän, kun tuli sekin hiljattain luettua.

WWZ kirjana noudattaa lähinnä zombie apocalypsen jälkipuintia. Kirjailija tai dokumentaristi haastattelee eri ihmisiä ympäri maailmaa ja miten he kokivat tämän kauheuden, sekä miten he huomasivat muutoksen. Väistämättä joudun ajattelemaan, että olisipa kiva nähdä elokuva tehtynä tästä aiheesta samantyylisesti. Tunnelmaltaan sellainen, mitä nyt voi vaikka historyltä, tai muilta kanavilta katsoa toisesta maailman sodasta. Ainekset olisivat jopa minisarjaksi asti :)
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
(1)
  • Tykkää
Reactions: PJPT

Buster

Jäsen
Täällä kun on puhuttu vähän Disneystä ja sitä ympäröivästä "woke" ilmapiiristä, niin tuli tämä Lindsay Ellisin video vastaan. Siinä vähän tökitään reikiä Hiiren kylkeen.
Joo, Lindsay tekee kyllä hyvää settiä ja erityisesti Disney-videot on jääneet mieleen kuten Beauty and the Beast, Notre Damen kellonsoittaja ja Hercules. Muistan lämmöllä myös Transformerseja, joiden kautta käsitteli Michael Bayta eri elokuvateorioiden näkökulmasta (auteur, feministinen jne.). Kultaa.

Tietää mistä puhuu ja mikä tärkeintä osaa ilmaista sen hyvin selkeästi, vaikkakin tuohon hieman nuorekkaaseen ja kärkevään tyyliin saattaa mennä muutama video ennen kuin tottuu.
 
Viimeksi muokattu:

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Joo, Lindsay tekee kyllä hyvää settiä ja erityisesti Disney-videot on jääneet mieleen kuten Beauty and the Beast, Notre Damen kellonsoittaja ja Hercules. Muistan lämmöllä myös Transformerseja, joiden kautta käsitteli Michael Bayta eri elokuvateorioiden näkökulmasta (auteur, feministinen jne.). Kultaa.

Tietää mistä puhuu ja mikä tärkeintä osaa ilmaista sen hyvin selkeästi, vaikkakin tuohon hieman nuorekkaaseen ja kärkevään tyyliin saattaa mennä muutama video ennen kuin tottuu.
Joo en muista mitä kautta häneen törmäsin, mutta tykästyin hänen tyyliinsä. Hänen näkemyksensä eivät aina mene samaan minun kanssani, mutta sitä on hauska katsoa. Älykäs tyyppi.
 

Linc

Jäsen
Suosikkijoukkue
Manchester United
Muutama Joaquin Phoenixin elokuva katsottu lähipäivinä.

You Were Never Really Here. Phoenixilta vahva suoritus traumatisoituneena sotaveteraanina, elokuvassa oli hetkensä mutta ajoittain liian hidas ja taiteellinen kuvaus vei suurimman mielenkiinnon mukanaan. Tuskin tulee uudestaan katsottua, mutta kyllä tuon parissa kerran viihtyi. **½/*****

Her. Tämä sen sijaan oli aivan mahtava. Lyhykäisyydessään elokuva on lähitulevaisuuteen sijoittuva tarina avioeroprosessin keskellä olevasta Theodoresta (Phoenix) joka rakastuu käyttöjärjestelmään. Elokuva pistää katsojan miettimään, on omaperäinen sekä yllättävänkin hauska. Phoenixin lisäksi Spike Jonzen ohjaus, käsikirjoitus ja muu casting (mm. Chris Pratt, Amy Adams, Scarlett Johansson) on puhdasta priimalaatua. Vahva suositus. ****½/*****

Ylihuomenna sitten Jokerin pariin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös