Jatkoajan leffakerho

  • 2 409 624
  • 12 325
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Toy Story 4

Kyllähän toki pääkohderyhmä on lapset, mutta hienosti tän seurassa aikuinenkin viihtyy.. ja nauraa ihan spontaanisti ääneen.

Ääninäyttelt jälleen huippua Tom Hanksin johdolla ja tarvii olla todella kyyninen ihminen, jos tarinan käänteet ei liikuta. Tarina ystävyydestä ja (lelun) elämän tarkoituksesta. Äksöniä, jännitystä ja huumoria. Pixar osaa nämä kyllä. Kannatti katsoa, tuli hyvälle mielelle.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin ensimmäinen päivä on osaltani takana, ja kolme hyvin eri tavoilla viihdyttävää leffaa tuli tuirailtua.

Being Frank: The Chris Sievey Story on dokumentti lievästi maanisen oloisesta brittimuusikko Chris Sieveystä ja tämän luomasta alter egosta, vielä maanisemmasta Frank Sidebottomista. Juuri mitään en miehestä etukäteen tiennyt, joten dokkari onnistui naurattamaan, yllättämään ja vetämään hiljaiseksi.





Alex Ross Perryn ohjaama Her Smell kertoo naisrokkarista, jonka suosion huippuvuodet ovat takana päin ja riidat ja päihteet repivät tämän bändiä rikki. Steve Jobsmaisesti tarina kerrotaan muutamassa pitkässä kohtauksessa, joiden välillä saattaa kulua vuosiakin aikaa. Elisabeth Moss pääosassa on paras näkemäni näyttelijäsuoritus pitkään aikaan.





Ja Jesus Shows You the Way to the Highway on... en minä tiedä mikä se on. Tsekatkaa traileri.


 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Elisabeth Moss pääosassa on paras näkemäni näyttelijäsuoritus pitkään aikaan.

Yllättyneet: -

Naisen kasvonäytteleminen jaksaa hämmästyttää leffasta ja sarjasta toiseen, miten niin pienin ilmemuutoksin pystyy kuvaamaan sisäisä tunteita ja ristiriitoja. Maaginen muija...

Laitetaas tää(kin) leffa katsontalistalle
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Being Frank: The Chris Sievey Story on dokumentti lievästi maanisen oloisesta brittimuusikko Chris Sieveystä ja tämän luomasta alter egosta, vielä maanisemmasta Frank Sidebottomista. Juuri mitään en miehestä etukäteen tiennyt, joten dokkari onnistui naurattamaan, yllättämään ja vetämään hiljaiseksi.

Jos oikein päättelen rivien välistä, niin et ehkä ole sitten nähnyt myöskään tätä elokuvaa:


Tähän sopii oikeastaan aika samat sanat kuin millä kuvailit tuota dokkaria. Kaikin puolin outo elokuva, mutta pitääpi katsoa joskus tuo dokumentti, jotta pystyy vertailemaan kumpi tässä tapauksessa oikeasti onkaan oudompaa: fakta vai fiktio.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Jos oikein päättelen rivien välistä, niin et ehkä ole sitten nähnyt myöskään tätä elokuvaa:
Kyllä Frank nähty on, samaisilla festareilla viisi vuotta sitten. Ja hyllystä löytyy Blu-ray. Mutta tiesin myös että tuo leffa ei varsinaisesti perustu Frank Sidebottomiin, vaan on vain saanut löyhästi inspiraationsa tuosta. Chris Sieveyn luomuksella ja tuolla fiktio-Frankilla on lopulta yllättävänkin vähän yhteistä.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Tulin juuri katsomasta uusimman Rambon.

Alun pakollisen taustoituksen ja seisoskelun jälkeen meno oli koko ajan enenevässä määrin lopulta peräti brutaalia. Elokuva hiveli suuresti oikeudentuntoani.

Erityisarvostus erinäiselle valmistautumiselle leffan loppupuolella.

Sama se hesareiden arvosteluille.

5/5.
 

ChosenTwo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalaiset NHL:ssä
Rambo: Last Blood tosiaan toimi. Todella hyvin. Jos tykkää nelosesta, niin tykkää tästäkin.

Kun herra Rambo päätyi ottamaan ensimmäistä kertaa yhteen pahiksen kanssa, niin naamallani oli varmasti viiden minuutin ajan typerä virne. Sama juttu etenkin loppumätössä. Kuinka hienoa onkaan, että sai mennä leffateatteriin katsomaan uutta Stallonen toimintaelokuvaa. Uutta Ramboa! Ja yleensäkin toimintaelokuvaa, jossa ei ajeta mitään agendaa, vaan mätetään pahiksia turpaan niin että tuntuu.

Voin vain kuvitella, että mitä suurin osa leffakriitikoista elokuvasta kommentoi. 80/90-luvun toimintaleffojen kanssa varttuneelle (ja edelleen niitä ahkerasti katselevalle) tämä oli merkkitapaus.
 

Buster

Jäsen
Sama se hesareiden arvosteluille.
En ole tuota ja muitakaan lukenut, mutta mielestäni elokuva-arvostelut eivät ole monesti mitään muuta kuin yliarvostettuja ostamisoppaita, jotka on täynnä vääränlaista tietoa. Miettikää nyt... Arvostelija puhuu elokuvan arvosta/tasosta/hyvyydestä lukijalle, joka ei ole edes nähnyt koko elokuvaa (ja ei halua spoilereita) ja näin arvostelijan on pakko siksakkailla aiheen ympärillä kuin viimeistä päivää, joten arvostelu on täynnä pelkkää onttoa yleistason pintaliitoa. Ja kaiken aikaa sille ostoapua kaipaavalle lukijalle riittäisi vain yksi ainoa lause, pelkkä suositus ja muutama sana, jotka auttaisivat häntä tekemään päätöksen ja nauttimaan elokuvasta maksimaalisesti. Sen sijaan hän saa referoituna 1/3 tai enemmänkin elokuvan juonesta ja kuulee kuinka se on täynnä twistejä ynnä muuta spoilerkamaa, joka vie hänen nautintoaan elokuvan katselemisesta.

Menen katsomaan haluamani elokuvat mieluiten täysin sokeana ja yritän parhaani mukaan olla välittämättä kenenkään mielipiteestä ennen kuin saan muodostettua omani.

Toisaalta usein luen kyllä arvosteluja jälkikäteen kun olen katsonut elokuvan ja ehtinyt sitä itse pureksia. Mutta syy on lähinnä se, että pidän noita arvosteluja keskusteluna elokuvasta ja nyt minä tiedän, mistä tässä puhutaan. Joten katson uteliaana ja tiedonjanoisena, että millaisena tuo sama elokuva aiheineen on näyttäytynyt jollekin toiselle ihmiselle. Mitä hän on saanut siitä irti ja mitä minä olen mahdollisesti missannut. Mistä hän on eri mieltä ja mahdollisesti miksi.

Rambo oli kiva 80/90 hengessä tehty pieni toimintaelokuva, jota oli sisältönsä puolesta koitettu hieman päivittää nykyaikaisemmaksi, mutta joka tuntui silti aavistuksen päivettyneeltä (Taken). Kriitikkojen isoin viha tulee ehkä siitä, että elokuva tiputti aika totaalisesti alustamansa teemat Vietnamin painajaisen kanssa painiskelevasta sotilaasta, vaikka se alussa sellaista lupaili. Ehkä se ei myöskään tällaiselle satunnaiskatsojalle tuntunut ihan Rambolta. Tämä olisi voinut olla vaikka 90-luvun lopulla tehty elokuva, jota olisi Jean-Claude Van Damme tähdittänyt, ei tarvitsisi kuin vähän vain vipaa toimintakohtausta muuttaa. Tämä taitaa olla enemmänkin kehu, sillä pidän niistä elokuvista. Mutta ihan viihdyttävä oli Rambo V ja ehdottomasti toivoisi Hollywoodilta tällaisia pienehköjä ja intiimejä old-school toimintaelokuvia.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
jossa ei ajeta mitään agendaa, vaan mätetään pahiksia turpaan niin että tuntuu.

krhm... pahikset on... meksikolaisia. Trump ja muuri etc.


Ensimmäisessä vienamveteraanin kunnianpalautus ja silloinen oikeistolainen yksilökeskeisyys oli voimissaan. 60-luvun lopun ja 70 –luvun voimakkaan rauhanliikkeen (mm presidentiksi Carter) vastaiskuna Reaganilaisten vanhojen arvojen palauttamiseksi… josta toisessa mentiin sitten voittaan Vietnamin sota. Kolmannessa Afganistan Reaganin -ajan loppuhuipentumana.

nelosta en ole nähnyt kuin pätkiä sieltä täältä TV:stä, joten siitä osaa sanoa..

Ja nyt tosiaan meksikolaisia turpaan, ne on pahoja



Rambot on ollu Aina poliittisia ja Aina poliittisen spektrumin konservatiivisiiven oikeallapuolen (USA poliittisessa kentässä)
 

ChosenTwo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalaiset NHL:ssä
krhm... pahikset on... meksikolaisia. Trump ja muuri etc.

No enpä osannut tätä Trumpin kannatusleffaksi tulkita. Meksikolaisiahan ne Rambon ainoat läheisetkin olivat.

Eli esimerkiksi suuresti nautintoa minulle aiheuttavat Sicario-elokuvat menevät samaan kategoriaan, koska niissä pistetään pahoja meksikolaisia turpaan? Sinälläänhän tämä kaikki käy nyt järkeen. Nimittäin noiden leffojen käsikirjoittaja, Taylor Sheridan, on noussut suureksi suosikikseni, sillä olen pitänyt jokaisesta miehen käsikirjoittamasta elokuvasta. Ja joskus kun googlettelin tietoja häneen liittyen, niin ensimmäisten osumien joukossa oli jonkun feministikolumnistin tarinointi siitä kuinka Sheridanin leffat alistavat naisia jne. Eli selvästi Trumppimaiset teemat niissäkin.

Ei kai tässä auta kuin pistää punaista lippistä tilaukseen.
 

Pete27

Jäsen
Suosikkijoukkue
TAPPARA
krhm... pahikset on... meksikolaisia. Trump ja muuri etc.


Ensimmäisessä vienamveteraanin kunnianpalautus ja silloinen oikeistolainen yksilökeskeisyys oli voimissaan. 60-luvun lopun ja 70 –luvun voimakkaan rauhanliikkeen (mm presidentiksi Carter) vastaiskuna Reaganilaisten vanhojen arvojen palauttamiseksi… josta toisessa mentiin sitten voittaan Vietnamin sota. Kolmannessa Afganistan Reaganin -ajan loppuhuipentumana.

nelosta en ole nähnyt kuin pätkiä sieltä täältä TV:stä, joten siitä osaa sanoa..

Ja nyt tosiaan meksikolaisia turpaan, ne on pahoja



Rambot on ollu Aina poliittisia ja Aina poliittisen spektrumin konservatiivisiiven oikeallapuolen (USA poliittisessa kentässä)
Oikeisto siellä, oikeisto täällä. On se raakaa olla suv... Kun ei edes Ramboja voi fiilistellä pelkästään väkivaltaviihteen näkökulmasta. Iso osa elokuvista peilaa omaa aikaansa jollain tavalla ja Stallonet, Arnoldit ja Willisit jne. tekee American hero leffoja koska ne myy patrioottiselle Amerikan kansalle ja muualla maailmassakin sankaritarinat myy. Itse pystyn kyllä katteleen lähinnä aivottamat toimintaelokuvat ilman nyyhkyttelyä poliittesesta agendasta.

American Horror Storyn, Cult tuotantokausi lähentelee jo vihaa Trumpia kohtaan ja silti loistava, kunhan ottaa sen viihteen kannalta. Löysin rantein, ei avatuin rantein.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Oikeisto siellä, oikeisto täällä. On se raakaa olla suv... Kun ei edes Ramboja voi fiilistellä pelkästään väkivaltaviihteen näkökulmasta.

Tottakai voi, niin määkin teen.



Mutta edellä vihjattiin nykytrendistä ajaa omia ideologioitaan leffoissa.. ja siis sillä viitattanee mm StarWarsin feminismiin ym. juttuihin. No Rambo on ihan samalla tavalla katsottavissa poliittisin agendoin varustetuksi, ollut jo silloin kasarilla yleisessä mielipiteessä.


Mää pyrin kattoon leffoja leffoina, en niiden poliittisen agendaan peilaten...


…toki on sitten leffoja, jotka ovat avoimesti ns. kantaaottavia, ja niihin se poliittisuus kuulu sit osana teosta.
 

ChosenTwo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalaiset NHL:ssä
Aiheeton sivukommentti: Jos tykkäsi Poliisiopisto kutosesta, tykkäsi varmaan seiskastakin?

Poliisiopistoja olen katsellut viimeksi lapsena, niin hankala sanoa. Todennäköisesti.

Lähinnä itse tässä hain sitä, että Rambo 4 on kuitenkin huomattavasti karumpi leffa kuin aiemmat Rambot. Esimerkiksi Rambo 3 on ainakin nykyään katseltuna aikamoinen koko perheen elokuva verrattuna neloseen. Eli jos nelosen karummasta otteesta piti, niin sitten pitänee samoin vitosestakin.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: PJPT

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Lähinnä itse tässä hain sitä, että Rambo 4 on kuitenkin huomattavasti karumpi leffa kuin aiemmat Rambot. Esimerkiksi Rambo 3 on ainakin nykyään katseltuna aikamoinen koko perheen elokuva verrattuna neloseen. Eli jos nelosen karummasta otteesta piti, niin sitten pitänee samoin vitosestakin.
Mulla loppui sietokyky kakkos-Ramboon ja nelos-Rockyyn. Joten siinä mielessä olen hiukan jäävi arvioimaan näitä.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
leffojen openingweekend tulokset USA… maailmassa on viä jotain hyvää kun pukudraama päihittää äctionin (ja scifi ennen ammuskelua)


Downton Abbey $31 million
Ad Astra $19.2 million
Rambo: Last Blood $19 million.
It Chapter Two $17.2 million
Hustlers $17 million
 

Walrus21

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Downton Abbeysta muutama sananen:

En ollut teatteriin astellessani nähnyt samaa nimeä kantavaa sarjaa, joten arvioin elokuvaa itsenäisenä teoksena.

Mielestäni leffa oli laadukkaasti tehty mutta juonellisesti ohut. Hahmot ovat kiinnostavia, mutta heidän tarinankaarensa jäävät vajaiksi, koska kahteen tuntiin on mahdoton sisällyttää kymmenen eri henkilön luonnekuvausta ja draamankaarta. Tämä ongelma ratkennee, mikäli on katsonut myös tv-sarjaa.

Elokuvan synopsis on yksinkertainen: massiivisessa linnassa asuvat yläluokkaiset saavat ilmoituksen kuninkaallisten saapumisesta. Arjen kaavamaisuus rikkoontuu, mistä seuraa erinäistä sosiaalista skismaa hahmoissa. Kuninkaan hovin ylimielisyys ja palvelusjoukkojen väliset valtataistelut muodostavat keskeisen jännitteen koko elokuvan ajaksi. Suunnilleen vartin kohdalla on arvattavissa, miten juoni tulee etenemään. Tämä on sekä heikkous että vahvuus.

Hahmot ovat todella hyviä. Oikeastaan sääli, ettei heihin ehditä elokuvan mitan takia perehtymään (ts. leffa on tehty mitä ilmeisimmin faneille sekä potentiaalisille uusille faneille). Maggie Smithin hahmo on hulvaton. En yhtään liioittele, kun sanon, että tämä on parhaita valkokankaalla nähtyjä roolisuorituksia 2010-luvulla. Lakonista ja piikittelevää huumoria viljelevä kärttyinen kreivitär on syy, miksi saatan alkaa tuota alkuperäistä sarjaakin katsomaan. Muutoinkin casting on toimiva ja näyttelijät ammattitaitoisia. Draama on siis laadukasta.

Eli kyllähän Downton Abbeya katseli ihan mielellään. Ongelma omalla kohdallani oli siinä, että henkilöhahmoja oli niin paljon, etten ensimmäiseen puoleen tuntiin tajunnut, mitä elokuvassa on meneillään. Kun aikaa kului, pääsin kärryille - mutta sitten leffa jo loppuikin. Elokuva tuntui ennemminkin venytetyltä HBO-sarjan jaksolta, joka edellyttää aiempien jaksojen katsomista. Loppuhuipennuskin antoi ymmärtää, että tämä oli vain yksi luku pitkässä jatkumossa. Arvio: 3/5 tähteä. Hyvin tehty tuotanto, mutta ei oikein formaatin kannalta ideaali toteutus.
 

PJPT

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Habs, SaPKo & Latvija
Vaikka Rambo V oli hyvin tavallinen toimintarymistely, niin olihan se herkullista nähdä kerrankin ihan valkokankaalta uusi leffa, joka yrittää vain viihdyttää eikä ajaa mitään agendoja tai vesittää leffaa lapsille sopivaksi lippuluukun tuloksen varmistamiseksi. Tämä olikin hieman samanlainen kuin Clintin "The Mule" vuosi sitten. Itsessään aika keskinkertainen teos, mutta tämän hetken Hollywoodin alemmuustila huomioiden erittäin nautinnollisia elämyksiä. Se olikin erittäin hauskaa ja samalla surullista, että näitä molempia leffoja haukuttiin arvosteluissa Trumppia tukevaksi pullisteluksi ja naisten roolit olivat kuulema liian pieniä ja kapeita. He tukivat vain miehiä joka oli täysin hirveää.

Nuo tuon tyyppiset väitteet ovat jotain niin uskomatonta pelleilyä, ettei niitä voi kommentoida oikein mitenkään. Hollywood on syöttänyt salonkikelpoisia ja koko perheelle soveltuvia löysiä elokuvia jo niin pitkään, että kun joku uskaltaa vielä tehdä vanhan ajan leffan jossa miehet ovat miehiä ja saattavat jopa kiroilla, ottaa kaljaa jopa polttaa tupakkaa, niin sitä kauhistellaan aivan kuin kyseessä oli lapsiin sekaantuminen tai puolustuskyvyttömien naisten joukkomurha kouluampumisen tyylillä. Kun vielä otetaan huomioon se, miten räikeästi ja päälleliimatusti jotkut studiot ovat yrittäneet tuputtaa naisten vahvuuttaa viime vuosina, niin onhan se nyt täysin uskomatonta ettei sitä kritisoida, mutta sitten elävien legendojen oletetaan muuttavan toimintaansa lennosta jonkun trendin takia. 73- ja 88-vuotiaat ikihongat eivät yllättäen tähän lähteneet..

----------------------------------------------
Mitä tulee itse Ramboon, niin Stallone tekee kyllä mukavaa työtä omien lempilapsiensa kanssa. Hän ei päästä julki täyttä kuraa kovin helposti. Rocky 5 ja Rambo 3 ovat sarjojensa heikoimmat tekeleet, mutta eivät nekään aiheuta samanlaista myötähäpeää kuin heikoimmat Arnoldit tai Star Warsit tai Bondit.. Stallone ei ole vain palkattu työntekijä, joten hän valvoo ulos tulevaa tuotetta joka pelastaa tilannetta yleensä edes jonkin verran. Uusi Rambo on siitäkin hieno julkaisu, että se on yksi harvoista asioista joka on tuottanut oman verbin eri kieliin. Kasvoin 90-luvun lopulla jolloin Stallonen ura oli heikoimmassa hapessaan ja Kuningas oli kuollut jo vuosia sitten, mutta niin vain lapset käyttivät lauseita "Mitä hemmettiä sinä Elvistelet" tai "Älä Ramboile vaan edetään joukkona"..

Rambo V on vähän sama kuin uudet Rockyt. Jos pidit Rocky 6, niin varsinkin 7 ja monella tapaa myös 8 ovat toimivia. Ne ovat selvästi parempia kuin heikoin 5. Samoin Rambo 4 oli aikanaan erittäin herkullinen teos, koska jo silloin toimintaleffat olivat menneet kohti löysää läpsyttelyä. Rambo 3 humoristinen ja lapsiin uppoava sekoilu oli vain muisto jossain menneisyydessä. Uusin Rambo ei ole ihan nelosen tasolla, mutta väkivalta on edelleen laadukasta, eikä sitä laimenneta jotta lapset pääsisivät leffaan kuten Expendables 3 ja lukemattomat muut uudet tekivät. Musiikkivalinnat olivat myös mukavan klassisia, eikä uutta hittimusaa onneksi soinut kuten trailerissa peloteltiin.

Suurimpana vahvuutena voisin mainita lyhyen pituuden! Järjettömän monet nykyleffat kestävät 2,5-3 h, vaikka juonta ei ole kuin 100-130min teokseen. Onkin aika tuskallista istua teatterissa kun elokuva ei lopu koskaan, vaikka turha pitkittäminen näkyy kaikkialla. Nolanin Batmanit kärsivät jo tästä, puhumattakaan lukuisat heikommat leffat. Rambot ovat siitä hyviä, että ne eivät kestä koskaan mittaansa pidempään. Kaikki taitavat pyöriä 90 ja 105 min välillä. Juoni oli taas niin yksinkertainen ettei sitä olisi kannattanut jatkaa yhtään enempää.

Leffan pacing oli hyvä. Alkoi rauhallisesti ja kiihtyi tasaisesti. Väkivaltaa annettiin suht vähän, mutta jokainen laukaus tuntui kiveksissä asti. Tämä on iso ongelma monissa nykyleffoissa. Räiskintää näkee välillä satojen lippaiden verran, mutta jos siinä ei ole mitään impaktia, niin hommaan turtuu nopeasti! Negatiivisella puolella on mainittava, että Rambon sisäisiä demoneita olisi voinut tuoda enemmän esiin jos kyseessä on kerta viimeinen leffa. Rambo napsi myös useat tapponsa aika kaukaa. Lähitaistelu olisi ollut mukavan rujoa seurattavaa, mutta pitää muistaa että Stallone on jo oikeasti vanha. On helpompi kuvata tappoja haulikolla tms, kuin olla uskottava nyrkki/painisankari. Jos annetaan ikätasoitusta, niin mättö oli erittäin maagista!

En kuitenkaan nosta tätä Stallonen 15 parhaan leffan joukkoon. Tämä on toki hyvin odotettua kun ura on pitkä ja ihan laadukas. Muutkaan uudet eivät sinne ole päässeet Rocky 6 ja Rambo 4 jälkeen. Hyvää perusviihdettä 3,5/5, puolikas piste nykytoiminnan löysyyden ja naurettavien arvostelujen takia. Viimeiset 5 minuuttia toivat kylmiä väreitä sen verran kuin toivoinkin jo alkupäässä, mutta niitä pihdattiin tahallaan loppuun. Onneksi valot syttyivät vasta oikeiden lopputekstien alkaessa, joten kiireisimmät hätähousut eivät poistuneet hienon tribuutin aikana.

----------------------------------------------------------

Jos puhutaan lippuluukusta, niin eikö Stallone ole aina ollut suositumpi muualla kuin kotimaassaan? Muistelen katselleeni hänen lipputulojaan lukiossa kun oli vähän tylsää jollain hyppytunnilla. Monet hänen leffoistaan olivat tuottaneet vain jotain 40-60milj kotimaassa, mutta ulkomaiden luku oli sitten 70-140 milj.

edit. kurkkasin vähän faktoja, ja ne olivat jotain tuon suuntaista. Nyt kun Syltyllä on oma tuotantoyhtiö "Balboa Productions", niin jotain uutta tulee vielä varmasti. Kun hän tekee vielä muutaman elokuvan, niin 4 miljardia paukahtaa rikki lippuluukuilla. Se on hyvä luku siihen nähden, että hän on ollut itse tekemässä monia juttua elokuvissaan, eikä hänellä ole ollut samantason sivutähtiä tai ohjaajia kuin vaikka Arskan Cameron, McTiernan yms. Stalloskan ja Arskan parhaina päivinä ei myöskään ollut mahdollista repiä 400-1500 miljoonaa lippuluukuilla kuten viime vuosina on ollut tapana. Vuosikymmenet eivät ole sinällään suoraan vertailukelpoisia.

-----------------------------------------------------------

Sid Haigin kuolema sai minut tutkailemaan hänen leffojaan, ja sieltä aukesi fakta että Rob Zombien paras leffa saa jatko-osan! Tiedostan että Zombien leffat ovat yleisesti hirveää kuraa, mutta "Devil's Reject" on oikeasti laadukas kauhurymistely, jos sen nyt on vielä joku alasta tykkäävä missannut. 15 tauon jälkeen paluun tekevänstä perheestä kertovaan teokseen palaa mukavasti kaikki avausosan tähdet. Sheri Moon Zombie on hienosta nimestään huolimatta se heikoin lenkki, mutta hän pystyy selviytymään aivan hyvin jos kässäri vain toimii. Bill Moseley oli viimeksi suorastaan maaginen ja taustalla soi mm Lynyrd Skynyrdin Free Bird! Musiikkivalinnat ovat toki muutenkin laadukkaita Zombien leffoissa, se on vähiten huono asia hänen tuotoksissaan.

Halloweenin aikaan tulee siis muitakin mielenkiintoisia leffoja kuin Zombieland 2, ja ainakin toinen näistä olisi hienoa nähdä ihan valkokankaalta!


 
Viimeksi muokattu:

Nosebleed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, San Jose Sharks

Ja näin.

Rambo 5 oli 5 kautta 5. It 2 kävin katsomassa ja tykkäsin siitäkin vaikka oli saanut huonoja arvioita. Bill Hader ihan kuningas.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
herkullista nähdä kerrankin ihan valkokankaalta uusi leffa, joka yrittää vain viihdyttää eikä ajaa mitään agendoja

Olisiko mitenkään mahdollista, että et vaan reagoi agendoihin, koska ne on sun arvojen mukaisia agendoja? Kuten ylempänä kirjottelin, Ramboilla on ollut poliittinen Agenda jo kasarilta lähtien. Jos tätä ei tunnista, niin miksi sitten välittää vaikka StarWarssin (väitetystä?) agendasta? Siksi että se on arvoiltana erilainen kuin omat ja siihen kiinnittää siksi huomiota?

Aika masentavaksi on keskustelu leffoista mennyt, kun niitä katsellaan niiden ”agendojen” mukaan ja ne on siksi joko hyviä tai huonoja.


Leffat on hyviä tai huonoja leffoina.

toisaalta…
Leffoissa on agendoja, hyväksyy niitä itse tai ei (aika jännä jos ei edes tunnista)

Tämä olikin hieman samanlainen kuin Clintin "The Mule" vuosi sitten.

Miten The Mule ja Rambo voidaan niputtaa mitenkään?? The Mule on hieno draama vailla minkäännäköistä actionia. Vanhan miehen vieraantumista ja tarina kuinka viimesinä vuosinaan vasta ymmärtää uhranneensa elämänsä jollekin, jolla ei ollut merkitystä. Monitahonen ihmisyyden tarkastelu.



Rambo.. äänd action, aivot narikkaan.



Totta ettei Rambon kaltasia leffoja paljoa tehdä, mutta The Mulen kaltasta draamaa tehdään hyvinkin paljon. Niitä vaan näkee niin vähän Finnkinon ohjelmistossa.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Toy Story 4

Kyllähän toki pääkohderyhmä on lapset, mutta hienosti tän seurassa aikuinenkin viihtyy.. ja nauraa ihan spontaanisti ääneen.

Ääninäyttelt jälleen huippua Tom Hanksin johdolla ja tarvii olla todella kyyninen ihminen, jos tarinan käänteet ei liikuta. Tarina ystävyydestä ja (lelun) elämän tarkoituksesta. Äksöniä, jännitystä ja huumoria. Pixar osaa nämä kyllä. Kannatti katsoa, tuli hyvälle mielelle.
Kävinpä minäkin tämän katsomassa 8. luokkalaisen tyttäreni kanssa. Vähän tyttöä "nolotti" leffaan lähteä, mutta oli kyllä heti innokas kun ehdotin, on kuitenkin noita katsoen lapsuutensa kasvanut. Ja tosiaan samalla itsekin sarjaan kiintynyt, ja halusin oikeasti nähdä tämänkin.

Pelkäsin turhaan, että rahastuksen maku näkyy, sarja "lopetettiin" aikanaan hienosti, ja vaarana oli nyt pelkkä kierrätys. Pelko oli turha, hienosti oli uusi kulma löydetty ja saatu vetävä tarina aikaan, vaikka tietysti nämä läpi sarjan kantavina voimina olleet teemat(ystävyys,lojaalius, hylätyksi/tarpeettomaksi tulemisen pelko) olivat tässäkin vahvasti läsnä.
 

JZZ

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Piraattiryhmä, Caps, ManU
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös