Kuukauden länkkärinä tuli eilen El Dorado (1967). Sekoitin sen ensin toiseen John Waynen leffaan Rio Bravo, mutta tarkistin onneksi asian, koska en ollut tätä nähnyt. Kyseessä oli varsin hyvä länkkäri, joten genren ystävien kannattaa se katsoa. Hyvää oli varsinkin se, että pätkä oli suhteellisen uusi Waynen leffaksi. Toimintakohtaukset olivat täten kuvattu/leikattu tiukasti, joten väkivalta oli laadukasta vaikka ikäraja olikin alhainen. Meno oli toiminnan osalta vähän samansuuntaista kuin Peckinpahin ja Leonen mestarioksissa samalta ajalta. Pituutta oli ehkä vähän liikaa, mutta pitkitys ei ollut yhtä pahaa kuin monissa uusissa leffoissa ja myös länkkäreissä.
En ole koskaan syttynyt 100% John Wayneen. Hän "antaa" vuorosanansa hieman puisevasti, joten ei aiheuttanut edes lapsena samoja "isän videoiden puhkikulutuksia" kuin Burt Lancaster, Kirk Douglas, Charles Bronson, tietty Clint ja vastaavat. Robert Mitchum olikin El Doradon ykköshevonen. Hän veti hyvän roolin ja olisi saanut olla pääosassa. En ole nähnyt läheskään kaikkia Waynen leffoja, mutta tämä on 5 parhaan joukossa näkemistäni (War Wagon, Man Who Shot Liberty Wallace, Searchers...).
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Hienoa ettei Batman ole mennyt vielä Disneyn käsiin! En halua edes ajatella miten löysää keskinkertaisuutta isoilla efekteillä sieltä tulisi ulos. En miettinyt hetkeäkään, että supersankarileffa voitaisiin tehdä Rated-R luokituksella, mutta se nyt sitten tapahtui. On kuitenkin aika huvittava tilanne, että tätä pitää juhlia. Kun olin peruskoulussa, niin tällaisia aikuisille suunnattuja viihdejuttuja tuli jatkuvasti, ja odotinkin että pääsisin niitä katsomaan kankaalta. Ei ole tarvinnut paljoa käydä.. Batman on muutenkin ollut ylivoimaisesti tasaisen laadukkain sarja näistä sarjakuvajutuista (Spiderman laittaa vastaan ehkä pikkurillin verran), uusimmista räpellyksistä huolimatta.
En ole jaksanut käydä vielä Jokerissa, mutta kaikki tuttuni ovat kuvanneet sitä termeillä "ahdistava", "Phoenix loistaa", "kerrankin hyvä leffa" jne. Phoenix on kyllä kova näyttelijä noin nuoreksi mieheksi, joten odotan tältä itsekin paljon. Toisaalta yhdessäkään saamassani viestissä ei ole kehuttu juonta/tarinaa, joten nimimerkki käyttäjänimetön lienee asian ytimessä tuossa ylempänä. Luotan tiettyihin kavereihini aika paljon, koska esim. Gran Torinosta tuli aikanaan ehkä muutaman juoman rohkaisemana jotain luokkaa: "Armeijasta puhutaan paikkana josta pojista tulee miehiä, mutta Gran Torino tekee sen oikeasti. Meinasin itkeä ja paskoa housuun yhtä aikaa lukuisia kertoja. Clint on edelleen the Man!". 2000-luvulla kokee harvoin hienoja elämyksiä valkokankaalla, joten jotain noin yliampuvaa on hauska lukea silloin kun tulee kerrankin joku oikeasti hyvä elokuva teattereihin! Ja niinhän siinä kävi, että Torinossa sai nauraa lukuisille vitseille, mutta toisaalta nieleskellä ikonin joutsenlaululle, joka ei lopulta ollut sitten viimeinen. Palkintoja varten rakennettua laatua näkee toki useammin, mutta puhdasta viihdettä ja laatua yhdisteleviä juttuja olisi virkistävä nähdä useammin!
Joo en muista mitä kautta häneen törmäsin, mutta tykästyin hänen tyyliinsä. Hänen näkemyksensä eivät aina mene samaan minun kanssani, mutta sitä on hauska katsoa. Älykäs tyyppi.
Kiitos laittamastasi videosta! Minulle Lindsay Ellis oli jonkinlainen tuulahdus menneestä. Hän oli vuosia sitten hyvä pari Nostalgia Criticille, kun vielä katsoin hänenkin videoita paljon. Uudempi Ellis on mennet täysin ohi. Critichän syntyi Angry Nintendo Nerdin vanavedessä videopelien sijaan elokuvista hauskoja videoita tekeväksi hahmoksi aikana, jolloin YouTube oli vielä uusi juttu. He olivat ensimmäisiä kunnollista omaa sisältöä tuottavia "käsikirjoittajia/näyttelijöitä", jotka tekivät tuosta vielä ihan uran. Lindsay esiintyi silloin nimellä Nostalgia Chick.
Olen sen verran nuori etten tunne 80-luvun jutuista kuin isot legendat, joten tämän tyyppiset videot avasivat uusia ovia erilaisiin alakulttuureihin. Osa käsitteli toki täyttä roskaa, mutta seassa oli myös viihdyttäviä juttuja, joissa vain oli aika isoja epäkohtia tavalla tai toisella. Sama koskee toki myös James Rolfen Nerd-tuotantoa.
Tuon tyyppiset Ellisit naurattivat ylä-asteella/lukiossa, ja ovat viihdyttäviä "arvosteluja" vieläkin. Kuten "oikeissakin" tv-sarjoissa, taso laskee kun tuotantokausia tulee liikaa ja budjetti saattaa kasvaa, mutta kässärit eivät enää ole yhtä iskeviä..