Jatkoajan leffakerho

  • 2 311 340
  • 11 991

Buster

Jäsen
Nimimerkki Nosebleed nosti hyvin esille jonkun naisen, joka oli ottanut Rambon tikunnokkaan Suomessa. Hänen oli aivan pakko nostaa esille myös feminismi-kulma, jonka mukaan leffan naiset eivät olleet tarpeeksi vahvoja.
Ehkä tuo on lieveilmiö tästä nykyisestä "tasapuolisen representaation" -kulttuurista, jossa kaikki pyritään ottamaan mukaan. Jos nyt The Last Jediä käytetään esimerkkinä, niin musta hahmo Finn sai paljon kritiikkiä, koska hän oli pelkkä koominen sivuhahmo, joka ylireagoi kaikkeen ja tämä herätti ehkä tietyssä katsojakunnassa ihmetystä muuten proggressiivisessa elokuvassa. Mutta Finnhän oli periaatteessa elokuvan teeman keskiössä ja Finnin tarinakaari on ihan järkeenkäypä, eli hän oli tärkeä ja ihan hyvä hahmo. Ongelma oli vain se, että Finn ei herättänyt häneen samaistuvassa katsojakunnassa "voimakkuuden tunnetta" ja hänen hahmoaan ei esitetty tarinassa riittävän vakavana. Joten Finniin samaistuvat katsojat eivät päässeet leikkimään roolileikkiä vahvana jedinä ja kaiken lisäksi elokuva teki "heistä" pilaa / ei ottanut vakavasti.

Miehen silmien läpi ehkä tuo Laura Dernin Holdo teki samaa. Nainen haluaa vain mittailla omaa pippeliään ja alistaa kyvykästä miestä, joka rokkamaisesti haistattaa paskat komentajille ja pelastaa koko homman lukemattomien toimintaelokuvien tapaan ihan yksin ja hankaan vastaavista esimiehistä huolimatta.

Mutta elokuvan alussa kuumakalle-Poen piti järjestää harhautus, että porukka pääsee minimitappioin pakenemaan paikalta. Sen sijaan Poe alkaa sooloilla ja lähtee isolla riskillä tuhoamaan pahiksia johtavaa isoa sota-alusta. Hän kyllä onnistuu sen tuhoamisessa, mutta samalla hyviksiltä tuhoutuu kokonainen pommilaivue ja porukkaa kuolee. Poen tunteva Leia antaa tästä kaikesta kritiikkiä ja alentaa Poen.

Mutta sitten Leian ollessa poissa pelistä Laura Dernin Holdo tulee johtamaan hommaa ja Poe:ta. Hän ei tunne Poe:ta, joka on Holdolle sooloileva kuumakalle, jonka ei voi luottaa noudattavan käskyjä ja jonka sooloilu sekä riskien ottaminen on vaaraksi muille sotilaille. Armeijassa kuri, kunnioitus ja luottamus on kaiken a ja o, eikä siellä tuollaista katsella hyvällä. Joten Holdo pistää Poen jäähylle armeijahommista. Sitten siellä paljastui, että vastapuoli vielä jotenkin jäljittääkin kapinallisia, joten Holdo pitää kaiken infon itsellään ja ei ymmärrettävästi jaa sitä alempiarvoisten, epäluottamusta nauttivien rivisotilaiden kanssa. Poe taas aattelee tietävänsä kaiken paremmin ja aikoo kaapata vallan surkealta naisjohtajalta omiin käsiinsä pelastaakseen päivän, koska hänhän on tietenkin oikeassa ja kaikki tulevat näkemään sen lopulta.

Enempää yksityiskohtia en muista, mutta kyllä tuo minulle järkeen käy. Poen koko kaari on siinä, että hän oppii ajattelemaan pitkää peliä, oppii johtamisesta ja hylkää egokeskeisen, konfliktijohtoisen ajattelunsa. Joskus parasta on vain pysyä hengissä ja pelata puolustusta pelastaen ihmisiä.

Kyllä tuo kuvio minunkin karvojani haroi vastasuuntaan, koska lähes jokaisessa Marvel-elokuvassa ja toimintaelokuvassa homma olisi mennyt niin, että itsevarma Poe olisi suorittanut menestyksekkään kapinan, pelastanut päivän ja todistanut lopulta olleensa oikeassa. Se on niin syvällä elokuvakatsojien dna:ssa.
 
Viimeksi muokattu:

Walrus21

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
@PJPT vaikutat ottavan tämän aiheen aika henkilökohtaisesti. Pidät siis Ramboista ja muista kasaritoimintapätkistä. Hyvä, niin pidän minäkin, mutta valikoivasti. Esim. Predator oli helvetin kova rykäisy, jolla oli erinomaisten toimintakohtausten lisäksi yhteiskunnallista sanottavaa. Jatko-osakaan ei ollut paska.

On kuitenkin selvää, että useimmat näistä veteraanisarjojen uudelleenpolkaisuista pyrkivät lähinnä ratsastamaan isoilla nimillä ja "äijämeiningillä", johon moni kasarilla (miksei myöhemminkin) kasvanut on nostalgisoitunut. Kuten itsekin totesit, juoneen ei edes yritetä panostaa ja Stallonekin vetää toimintakohtauksia light-versiona. Liekö ihmekkään, että tämä heijastuu myös arvioihin?

Sitten tulee myös muistaa se, että elokuva-arvostelut eivät ole mitään lopullisia totuuksia. Yleensä arvostelijat etsivät leffoista jotain syvempiä taiteellisia arvoja, jotka erottavat mestariteokset bulkista. Samalla logiikalla voidaan todeta, että dostojevskit ovat korkeakirjallisuutta siinä missä harlekiinit pyrkivät kevyeen viihteeseen. Se ei tarkoita, etteikö joku voisi fiilistellä kioskikirjallisuutta ja jättää tylsät dostojevskit hyllyyn. Makuja kun on monia.

Mitä tulee noihin "naisten tuputtamisiin", niin onko esim. uusin Ghostbusters saanut jotenkin ylistävät arvostelut? Jos elokuva on paska, niin ei sitä mikään "agenda" pelasta. Gran Torino on laadukas elokuva. Samoin Terminator (1 ja 2) ovat klassikoita, vaikka niissä onkin Arska tönkköilemässä. Sen sijaan monet vanhoilla starboilla ratsastavat action-pläjäykset eivät ole klassikoita, eikä niissä siihen tähdätäkään, vaan fokus on nostalgian-nälkäisten toimintafanien viihdyttämisessä tutuksi koetulla tavalla. Eikä siinäkään ole mitään väärää.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Disney on tällä hetkellä pelottavan iso jättiläinen. Heillä on jotain 40% jenkkien leffabisneksestä, ja jos saavat ostettua vielä Sonyn, niin sitten luku nousee yli 60%. Isot tahot eivät uskalla ärsyttää heitä millään tavalla, joten on parempi vain olla hiljaa tai jopa muutella totuutta.
Yllättävän huonoja arvosteluja ovat mm. uudet Leijonakuningas ja Aladdin saaneet siihen nähden, että kriitikot ovat Disneyn talutusnuorassa.

Vai voisiko olla niin, että arvostelijat ovat vaan rehellisesti joissain asioissa sinun kanssasi eri mieltä?


Nimimerkki Nosebleed nosti hyvin esille jonkun naisen, joka oli ottanut Rambon tikunnokkaan Suomessa. Hänen oli aivan pakko nostaa esille myös feminismi-kulma, jonka mukaan leffan naiset eivät olleet tarpeeksi vahvoja. Hänelle ei riittänyt pelkkä juonen haukkuminen tai Stallonen vanhuus.
Onhan se ikävää että arvostelija analysoi elokuvaa omasta näkökulmastaan. Varmaan olisi parempi jos jokainen kriitikko julkaisisi Rambosta saman, yhdessä päätetyn ja mahdollisimman hajuttoman arvostelun.


Olisi hauska nähdä mitä hän sanoo niistä leffoista, missä tuo sama on tehty toisinpäin mutta paljon selkeämmin.
Se nähdään sitten, kun joku tekee 50 miljoonan dollarin toimintaleffan, jonka pääosassa on 70-vuotias nainen. Jäämme jännityksellä odottamaan.
 
Viimeksi muokattu:

Baldrick

Jäsen
Darkest Hour ilmaantui Netflixiin ja vihdoin pääsin sen näkemään. Ei mullistava tekele, mutta erittäin hieno elokuva kuitenkin. Matka toiseen maailmansotaan brittien vinkkelistä ja minkälaista polemiikkia siellä käytiin. Churchillin jäyhä, mutta veijarimainen olemus on hyvin tuotu esiin ja hauskuuttaa ainakin eurooppalaista katsojaa, jolle ei tarvitse naurutallentein tai bojoing-äänien säestämänä osoittaa, että missä kohti on huumoria. Elokuvasta oppii myös historiallisia asioita ja vaikka joitain sisältöjä onkin dramatisoitu, kestää se silti päivänvaloa kuvauksena ajasta, tapahtumista ja henkilöstä.

4,5/5 tähteä. Vaikka en kyllä osaa sanoa, että mitä leffassa pitäisi tehdä toisin, jotta saisi täydet 5, niin jokin ripaus siitä ehkä jäi puuttumaan, en osaa vielä sanoa. Voi myös olla, että vain oma keskittymiseni katkesi tärkeillä hetkillä. Kuitenkin kaiken kaikkiaan must-see -elokuva, joka on nautinnollinen katsojakokemus ja kuuluu viime vuosien elokuvien parhaimmistoon.
 

HPL76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Onhan se nyt niin että Rambot ovat äijäleffoja. Ei niissä ole tarkoitus mitään hienoja arvoja yrittää välittää, tai jotain naisnäkökulmaa. Joo voishan Rambolla olla joku naispuolinen sidekick joka tuhoa konekivääreillä pieniä vihreitä miehiä paremmin kuin kukaan, mutta nämä leffat ovat Ramboja, ja Rambo on äijä. Ei se tartte apureita. Elokuva-arvosteluja en lue juuri koskaan, enkä nyt tätä kyseessäolevaa arviotakaan ole lukenut, mutta jos yrittää lähteä etsimään jostain Ramboista naisnäkökulmaa niin siinä mennään jo alusta lepikkoon renkaat taivasta kohti...
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
niin silloin näen punaista.


Ja tämä kiteyttää koko ongelman, se on sun korvien välissä. Et hyväksy erilaisia maailmankatsomuksia, koska ne on sun mielestä vääriä ja niitä tuputetaan sulle ”oikeina”. Vain sinä itse voit vaikuttaa tähän.


Mulle on täysin sama mitä sukupuolta mikäkin hahmo elokuvassa esittää. Elokuvan hahmo, sen sisäinen logiikka ja tarinaan kuuluva status on merkitseviä. Ihan sama onko leffan tyhmä tai sankari mies tai nainen. Täysin irrelevanttia. Ainakin seikkailu, aciton ym. elokuvissa, jossa henkilömotiiveja ei kuvata tarinaa eteenpäinvievänä asiana.

Esim huoltajuuskiistaleffassa kuten Kramer vs Kramer on oleellista että henkilömotiivit eroavat mies/nais kysymyksessä, mutta jonkin Last Jedin suhteen tää on täysin merkityksetöntä itse elokuvan sisällön kannalta. (yht kaikki, paska leffa)… ellet omassa päässäsi halua sitä sellaiseksi tehdä.


… jos mielipiteisiin mennään, niin en keksi yhtään syytä miksi Norrisia tai Seagalia olisi koskaan pitänyt kehua yhtään mistään. Ala-arvosta ö luokan leffaa IMO olleet kaikki tekeleet.


Disneyn valta-asemaongelma on ongelma missä tahansa bisneksessä, eli liian suuri markkina-asema. Ei leffabisnes ole sen kummempi kuin muukaan business, jossa määräävät markkina-asemat tai monopolit ovat haitallisia.

Onneksi on erinomaisen paljon independed -tuotantoa myös jenkeissä. Sundayfestarin kärkileffat ovatkin yleensä parasta antia atlannin tolta puolen


Yllättävän huonoja arvosteluja ovat mm. uudet Leijonakuningas ja Aladdin saaneet siihen nähden, että kriitikot ovat Disneyn talutusnuorassa.


Niiden verrokit, eli animaatioversot ovat klassikoita. Jo klassikkoasemaan päässeen leffan kanssa on vaikea kilpailla. Harva uudelleenfilmatisointi nousee vanhan edelle, jos vanha on klassikkoasemaan noussut. Uudelleenfilmatisoinneissa ovat pärjänneet lähinnä uudet versiot leffoista, joita kukaan ei enää muista (pl nää superankarirebootit, koska niiden kiertonopeus on nopea katsojasegmentin ollessa aika kapea ikärakenteeltaan)



Ei silti, huonompiahan no molemmat ovatkin kuin animaatioversionsa (kiteytyy ehkä kaksikossa Scar = Jeremy Irons, Genie = Robin Williams)
 

Skeletor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, urheilullisesti avoin sarja
Kävin katsomassa Ad Astran. Olipa pettymys. Siinä missä Gravity oli tyhjää täynnä, oli siinä sentään elämyksiä grafiikan muodossa. Tässä leffassa grafiikat olivat suurin pettymys. Kun muuten leffa on juoneltaan aivan tyhjää täynnä, niin käteen ei jäänyt yhtään mitään. Loppuratkaisun jokainen katsoja tiesi jo hyvissä ajoin.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: PJPT

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Niiden verrokit, eli animaatioversot ovat klassikoita. Jo klassikkoasemaan päässeen leffan kanssa on vaikea kilpailla. Harva uudelleenfilmatisointi nousee vanhan edelle, jos vanha on klassikkoasemaan noussut.
Juu, pointti olikin että kehnoudestaan huolimatta noita kehuttaisiin maasta taivaaseen jos kriitikot olisivat Disneyn talutusnuorassa, kuten väitettiin.
 

Tjapalala

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, FC Honka
Ompas täällä hiiltyneet mielipiteet Rambosta. En oikein osaa kirjoittaakaan mitään. Olen samaa mieltä Tarinankertojan kanssa, että ei ole hahmon sukupuolella väliä vaan miten se hahmo tehdään. Sama pätee ihonväriin tai seksuaalisuuten yms.
Olen huomannut, että valkoisissa miehissä on pelkoa että heidät syrjäytetään ja kaikki roolit korvataan naisilla ja vähemmistöillä. Tämä siis yleisesti, eikä kehenkään viitaten. Mielestäni pelko on absrudi. Valkoiset miehet yhä hallitsevat kaikkia rooleja merkittävästi. Viitattiinhan, että Captain Marvel on itse saatanan tuotos. Leffahan on ihan paska Marvelinkin tasolla. Brie Larssonin näyttelijätaidot eivät ole kovin hyviä. Mutta 1 nainen ei tarkoita, että kaikki valkoiset miehet katoavat. En tiedä katoaako pointtini ajatukseni sekavaan juoksuun. Joka tapauksessa toivoisin vähemmän vastakkaisasettelua kummaltakin puolelta ja toivoisin, että voitaisiin jotenkin yhdessä pelata.

Jotta ei mene pelkästään hipistelyksi viestini, niin kerron elokuvista mitkä vielä ilmestyvät tänä vuonna ja innostavat minua.

Jokeri ilmestyy ensi viikolla ja edelleen suosittelen sitä jokaiselle. Joaquin Phoenix, trailerit ja kaikki arvostelut viittaavat että kyseessä on hyvä elokuva. Todella hyvä elokuva. Itse olen ostanutkin jo ensi viikon torstaille ja olen oikeasti innoissani.

Ford V Ferrari on kanssa elokuva joka kiinnostaa. Matt Damon ja Christian Bale (hän on mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaita näyttelijöitä) tekevät elokuvasta varmasti katsomisen arvoisen. Kilpaa-ajoa, autoja ja draamaa tosielämän mukaisesti niin mitä ei siinä odottaa!

Jumanjin toinen osa tulee kanssa joulukuussa. Ykkönen oli yllättävä menestys. Itseäni kyllä arveluttaa tämä teos. Kuinka paljon tuntuu saman toistolta? Dwaynne The Rock Johnsson on kyllä näyttelijä, joka saa minut raahautumaan teatteriin.

Ja sitten tottakai Rise of the Skywalker. Force Awakens nostatti toivoa ja Last Jedi laski ne alas. JJ Abrams. palaa ruoriin. ELokuvan trailleri lupaa Landon ja Emperor Palpatinen paluuta. Miten tämä kaikki saadaan nivottua yhteen. Who knows. Mutta kyllä se ensi-iltaan pitää itsensä saada katsomaan tämä saaga.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Last Jedi oli kyllä järkyttävän huono. En taida lähteä seuraavaa osaa katsomaan teatteriin.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Tätä ette sitten mokaa! Breaking Bad on yksi kaikkien aikojen suosikkisarjojani.

Vince Gilligan on kyllä vaarallisella tiellä. Sarjana BB toimi melkein täydellisesti kun hahmot oppivat koko ajan uutta ja muuttuivat ihmisinä jaksojen edetessä joka oli melkein vallankumouksellisen uutta televisiossa joten enpä tiedä minkälaisen yksittäisen elokuvan siitä saa. Se on vain kaksi jaksoa ympättynä yhteen.... osaako Vince tehdä elokuvan? Toivottavasti.

En siis dissaa. Breaking Bad on yksi kirkkaimpia suosikkisarjojani ikinä.
Riippuen päivän olotilasta onko se Sopranosin jälkeen toiseksi paras vai Wiren jälkeen kolmanneksi paras. Päivämäärä on kalenterissa hälyttämässä kun leffa parin viikon päästä ilmestyy niin menee tarkistukseen välittömästi.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin ensimmäinen päivä on osaltani takana, ja kolme hyvin eri tavoilla viihdyttävää leffaa tuli tiirailtua.
Nämä mun festivaaliraportit jäi tähän yhteen, mutta nyt kotiuduttua voisi muutaman leffan mainita lisää.

The Bra on leppoisa hyvän mielen elokuva, jossa pikkukaupungin läpi kulkeva juna nappaa mukaansa rintaliivit jonkun pyykkinarulta, ja ystävällismielinen konduktööri yrittää etsiä niiden oikeaa omistajaa, seurauksena hymähdyttäviä kommelluksia ja leppoisaa komediaa. Mielenkiintoisen leffasta tekee se, että siinä ei ole lainkaan dialogia.





Peter Stricklandin (Berberian Sound Studio, The Duke of Burgundy) In Fabric on erittäin peterstricklandmainen tapaus, jossa eksentrisen vaatekauppiaan myymä punainen mekko alkaa vainota kantajaansa. Miehen aiempien tuotosten tapaan tarinalla ei ole ollenkaan niin suurta merkitystä kuin tavalla, jolla se kerrotaan. Ajoittain psykedeelinen kuvasto, giallosta vaikutteita ottanut soundtrack ja absurdit mutta silti niin samaistuttavat hahmot tekevät lähtemättömän vaikutuksen.





Hail Satan? on mainio dokumentti The Satanic Temple -järjestöstä, joka on sekoitus performanssitaiteeksi luokiteltavia rituaaleja sekä pyrkimystä edistää uskonnollista tasa-arvoa, yksilönvapauksia ja tieteeseen perustuvaa maailmankuvaa, mikä ei ole aina helppoa, ainakaan Yhdysvalloissa.





Ja Robert Eggersin The Lighthouse on luontevaa jatkoa ohjaajan edelliselle The Witchille. Kahden loistavan näyttelijän, Willem Dafoen ja Robert Pattinsonin, voimin kerrotussa tarinassa pari majakanvartijaa yrittävät pärjätä huonon sään, mökkihöperyyden, mahdollisten yliluonnollisten tapahtumien ja toistensa kanssa tulematta hulluiksi. 1890-luvulle sijoittuvassa tarinassa mutistaan autenttista murretta, joten ihan joka repliikistä en selvää saanut (kuten en The Witchistäkään ensimmäisellä katselukerralla), mutta tarina ja hienot näyttelijsuoritukset kyllä avautuivat. Tämä ilmeisesti on tulossa laajempaankin levitykseen marraskuussa, tiedä sitten kuinka laajalti.



 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Kun nyt tästä elokuvien feminismistä ym. ollut keskustelua, niin nyt sitten elokuva, jossa on selkeä feministinen ja rodullinen agenda ja aivan avoimesti

Late Night

Elokuva kuvaa naista työelämässä sekä vanhana tekijänä ja ennen kaikkea vanhenevana naisena sekä nuorta, rodullista uudelle uralle tulevaa naista hyvin miesvaltaisessa Hollywood TV maailmassa. Se tekee tämän draamakomedian keinoin alleviivaamatta ja osoittelematta.

Hahmot ovat myös riittävän moniulotteisia, elokuvan miehiä myöden. Lithgown pieni sivurooli on tästä hyvä osoitus, samoin itseasiassa koko käsikirjotustiimi.

Emma Thompson vetää erinomaisen roolin ikääntyvänä TV latenight juontajana ja leffan käsikirjoittanut Mindy Kaling on hyvä vastinpari (naisten kemiat selvästi toimii) nuorena alalle tehdastyöstä.. anteeksi kemikaalilaitoksesta, tuleva intialaistaustainen nainen.

Tässä feminismi on agenda, samoin rodullisuus.. miten naiseen suhtaudutaan miesvaltaisella alalla, miten media suhtautuu vanhenevaan naiseen tai naisen syrjähyppyyn, miten intialaisnainen on automaattisesti tarjoilija jne. Hauskasti ja osoittelematta. Samalla se on ihmisen kasvutarina, toki kevyesti ja ei ehkä niin uskottavasti Thompsonin hahmon osalta.

Käykää kattomassa. Pelkästään Thompsonin takia jos ei muuten.
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Tässäkin on varmaan liikaa myrkyllistä machoilua vanhoilla dinosauruksilla joillekin arvostelijoille.
Who cares. De Niro on muuten suht hyvin "säilynyt" noin niinku ulkonäöllisesti tuossa. Äijähän ei vanhennu laisinkaan.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Irishman tulee marraskuussa Netflixiin. De Niro, Pacino, Joe Pesci, Scorsese. Tässäkin on varmaan liikaa myrkyllistä machoilua vanhoilla dinosauruksilla joillekin arvostelijoille.
Tässä on kyllä sellaiset tekijät ja taustat, että on todella ihme jos tämä leffa ei menesty. Vaikka vahvat naiset loistavatkin poissaolollaan.
 

PJPT

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Habs, SaPKo & Latvija
Jos haluaisin olla yltiöpositiivinen ja yrittää esittää ettei mitään ongelmaa ole, niin voisin esim. lopettaa kokonaan blockbustereiden katsomisen ja keskittyä rauhallisempiin draamoihin. Jos puhutaan naisista, niin rakastan esim Emma Stonen, Saoirse Ronanin, Amy Adamsin ym draamapohjaisia pätkiä. Ne on tehty järjen kanssa, joten hahmojen toimintan ja vuorovaikutus muihin sopivat täysin yhteen tarinan kanssa. Niistä ei tule missään vaiheessa mieleen, että studio on yrittänyt vääntää teennäisesti ja väkisin ”erittäin vahvaa” naista suureen rooliin. Jotkut leffat ovat taas sellaisia, että miehet eivät yksinkertaisesti sovellu niihin, ja silloinhan heidän sinne tunkeminen olisi täysin typerää. Ongelma on se, että monet isot tekijät etsivät tällä hetkellä epätoivoisesti keinoja saada kaikkiin elokuviinsa vahvoja naisia päärooliin. Se näkyy liian usein kässärissa jos on jouduttu väkisin tuomaan esiin päättävien tahojen näkemyksiä. Tältä voi halutessaan ummistaa silmänsä, mutta minä en ymmärrä mitä sellainen ”tunge pää metrin syvyydelle hiekkaan niin mitään pahaa ei tapahdu ympärillä”-meininki auttaa oikeasti.

Blockbustereiden jättäminen vain sen takia että isoissa asemissa on erittäin kieroutuneita tapauksia tuntuu typerältä, koska ennenkin on onnistuttu tekemään isoja leffoja hyvillä naisosilla. Se olisi edelleen mahdollista, jos käsikirjoituksiin panostettaisiin, eikä oletettaisi että ihmiset ostavat tuotteen jos siinä vahva nainen sisällöstä riippumatta. Jos et tykkää jostain, niin olet automaattisesti rasisti. Ihmeellistä että ennen homma kuitenkin toimi Jodie Fosterin, Susan Sarandonin, Faye Dunawayn, Jamie Lee Curtisin, Gena Davisin jne loistaessa vahvoissa rooleissa. Silloin ei tarvinnut ihmetellyt päähahmon sukupuolta, vaan ne olivat hyvin kirjoitettuja ja sattuivat vain olemaan naisia. Hieman uudemmissa tykkäsin Angelina Jolien vahvasta pyssysankarista Wanted-leffassa. Tällä hetkellä tuo prosessi tehdään täysin väärinpäin, eli käsikirjoitus tehdään viimeisenä, ja sitten vielä kehdataan haukkua omat asiakkaat jos joku ajattelee omilla aivoillaan. Esim. Nälkäpelit olivat säälittävä yritys tehdä teinien tapposarja. Kuka ihme kaipasi Battle Royalen tapaista leffaa lasten versiona? Juuri tällaiset päätökset tappavat ison budjetin leffat jotka suunnattaisiin aikuisille. Ei jokaista genreä voi suunnata lapsille ja iskeä vielä random-tyttö pääosaan.

Ja tämä kiteyttää koko ongelman, se on sun korvien välissä. Et hyväksy erilaisia maailmankatsomuksia, koska ne on sun mielestä vääriä ja niitä tuputetaan sulle ”oikeina”. Vain sinä itse voit vaikuttaa tähän. Mulle on täysin sama mitä sukupuolta mikäkin hahmo elokuvassa esittää.

Olet nyt lainannut minua 2 viestissä, mutta molemmat ovat menneet täysin ohi aiheen. Olet ohittanut ongelman olan kohautuksella, väittäen että ongelma on täysin yksipuolinen koska ajattelen rasistisesti. Tämä on täysin sama lähestyminen mitä Disney on käyttänyt viimeisen parin vuoden ajan. He luulevat olevansa kaiken kritiikin yläpuolella, ja jos joku uskaltaa avata suutaan, hän on suoraan rasisti. Heidän mukaansa nainen näyttää vahvuutensa olemalla täydellinen jumalatar, jolla ei ole mitään heikkouksia. Jos joku ajattelee eri tavalla, hän on varmasti ylipainoinen heteromies joka syö vain punaista lihaa. On todella uskomatonta, että ohjaajat, tuottajat ja näyttelijät tekevät ensin paskoja leffoja, ja sitten he kehtaavat alkaa syyttelemään katsojia siitä jos niitä haukutaan. En ole koskaan nähnyt vastaavaa. Vanhoissa leffoissa oli yleensä päätarkoituksena viihdyttää, joten jos niitä haukuttiin, niin tekijät ottivat sen vastaan ja olivat hiljaa. Nykyään tekijät tietävät kuinka selvästi agendat tulevat näkymään, joten joitain leffoja puolustellaan jopa ennen julkaisua rasismikortilla.

Eihän se jumalauta voi mennä niin, elokuva on lähtökohtaisesti hyvä vain jos siinä on naisia. Mitään muuta vaihtoehtoa ei tällä hetkellä ole Disneyn ja tiettyjen muiden toimijoiden mielestä. On todella laiskaa ja naivia toimintaa, jos tämän ohittaa olan kohautuksella. Aina voi tietysti katsella muita teoksia (pienimuotoisia tai rauhallisia tai vaikka eurooppalaisia), mutta nämä tahot ovat nyt sen verran iso osa Hollywoodia, että pakko tätä on nostaa vähän esiin.

Taisit itsekin sanoa että Gran Torinon ja Mulen tapaiset leffat ovat laadukkaita draamoja hyvin kevyellä machoilulla höystettynä. Vaikka yrittäisi miten paljon olla neutraali ja lakaista kaiken aina maton alle, niin eihän sitä voi mitenkään hyväksyä, että tämän hetken valtaa pitävät tahot ovat niin rasistia, että he pitävät kuitenkin noita leffoja ”Saatanasta seuraavana”. Toisaalta erittäin rajusti toiseen suuntaan kallellaan olevat teokset eivät saa mitään kritiikkiä, ja usein ne teemat nostetaan jopa loistavikisi uudistuksiksi tai lisäyksiksi. Eihän se nyt ole mitenkään ok, että Hollywood on räikeän poliittinen, ja teosten hyvyys riippuu siitä kumpaa puolta he edustavat. Pahimmillaan tämä poliitikoille naureskelu ylettyy jopa julkisiin tapahtumiin joissa näyttelijät kertovat kuinka vaalitulos oli hyvä/paska. Eastwoodia on tosiaan vielä ylenkatsottu kerran jos toisenkin gaaloissa vain sen takia, ettei hän nuole demokraattien persettä yhtä kovaa kuin monet muut.

Nimimerkki Nosebleed kirjoitti hyvin aiemmin, miten Hollywood on tehnyt miehistä liian usein idiootteja viime vuosina. Tämä on myös hyvin outo trendi. Miten he kehtaavat väittää pokkana, että leffoihin tulee laatua tai naiset otetaan enemmän tosissaan, jos osa hahmoista kirjoitetaan päin helvettiä jolloin naiset saadaan näyttämään entistä täydellisemmiltä? Siinä on iso ero verrattuna ”republikaanisiin” leffoihin, joissa nainen jää usein kotiin suremaan miestään kun hän lähtee taisteluun. Naisia nostavat leffa tyytyvät harvoin pelkkään taka-alalle jättöön, vaan on pakko päästä lyömään mutaan kovaa. Sitä ei voi kieltää mitenkään, että on aikamoisen rasistista, jos palkatut ammattilaiset ohittavat toisen puolen aina ja toista kritisoidaan vaikka heidän "agendansa" olisi miten kevyttä tahansa.

Ajattelevatko feministit oikeasti, että jokaikiseen leffaan pitäisi saada tasavertainen nainen, joka taistelee rintarinnan miehen kanssa tai jopa yksin? Mitä se edistäisi? Varjopuolena syntyisi myös kohtaukset, joissa nämä naiset joutuisivat kokemaan sodan raadollisuuden. Miten siihen reagoitaisiin, kun naiset ottaisivat luoteja vastaan ja heitä kidutettaisiin jne? Saatan olla dinosaurus, mutta en olisi halunnut nähdä mitään Alicia Vikanderia ottamassa samaa turpasaunaa kuin Rambo sai viimeisessä seikkailussa. Joku Hosteleista oli jo iljettävää katseltavaa, kun naisia kidutettiin tunti putkeen tms. Oliko se sitten tasa-arvoa? Tämä ongelma on ohitettu feministisissä toimintapätkissä nykyään sillä, että he ovat niin täydellisiä, etteivät saa yhtään naarmua tappaessaan kymmennittäin valkoisia miehiä. Niitäkään ei saisi haukkua, koska olet suoraan idiootti hetero rasisti.

Stranger Thingsin kolmas kausi oli tosiaan tyyppiesimerkki tästä. Sarja alkoi laadukkaasti, mutta kolmanteen piti lisätä lapsellista huumoria ja muuttaa miehet tyhmiksi + nostaa naiset väkinäisesti pääosaan. Kun kaupan päälle iskettiin vielä kiintiölesbo, niin kauden keskenjättö olisi ollut käsillä jos kausi ei olisi vedellyt jo viimeisiään.

On aika hassu trendi että ummistaa silmänsä eikä muka näe monien räikeää yritystä tuputtaa diversiteettiä "kaikkiin" heidän tuotteisiinsa. Kummasti näitä eri kokoisia, näköisiä ja värisiä hahmoja on alkanut tupsahtelemaan joka paikkaan. Last Jedi oli ainut näkemäni jossa se meni täysin yli, mutta lievempänä tätä tapahtuu jatkuvasti. En edelleen vastustaisi tätä näin paljoa, jos studiot keksisivät omia tarinoitaan. On erittäin naurettavaa että he rahastavat vanhoilla teoksilla. Disneyltä tulee uusioversoita puolen tusinaa vuodessa, ja Captain Marvel ei ollut todellakaan ainut naisten ylistys viimeisen vuoden aikana. Esim. X-Men ja Men in Black oli pakko tehdä huonosti uudestaan naisten vetämänä. Nämä vaihdetaan varmaan kohta muotoon X-Women ja Women in Black, niin kaikilla on sitten kivaa ja toisinajattelijat ovat rasisteja toisin kuin muutoksen tekijät. Seuraavaksi taitaa tulla ulos jotain Batwomania, NaisThoria, Cliffhangeriä tytöillä ja Terminaattorikin on täytetty suht epäilyttävästi naisilla. Gandalfia ollaan kai myös käännyttämässä naiseksi, mutta LOTR ei ole koskaan kiinnostanut minua tippaakaan, joten en ole seurannut aihetta. Jos haluaa katsella laadukasta naisTerminaattoria, niin kannattaa tutustua alkuperäisten ohella Sarah Connor Chronicles-sarjaan. Game Of Thronesin paras naisnäyttelijä Lena Headey loistaa siinä kovaa! Hyvä esimerkki laadukkaan kässärin ja naistähden toimivasta liitosta toiminnassa.

Omien tarinoiden tekeminen on selvästikin liian vaikeaa,mutta onneksi tämän vastustaminen on kuitenkin rasistista, joten tuota voi jatkua vaikka koko 2020-luvun!


Yllättävän huonoja arvosteluja ovat mm. uudet Leijonakuningas ja Aladdin saaneet siihen nähden, että kriitikot ovat Disneyn talutusnuorassa. Vai voisiko olla niin, että arvostelijat ovat vaan rehellisesti joissain asioissa sinun kanssasi eri mieltä? Se nähdään sitten, kun joku tekee 50 miljoonan dollarin toimintaleffan, jonka pääosassa on 70-vuotias nainen. Jäämme jännityksellä odottamaan.

Äläs nyt vedä mutkia suoraksi ja heittele mukahauskoja one-linereita. Sillä ei ole merkitystä mikä on budjetti tai tähden ikä, rasismikortti heiluu kovaa juurikin republikaanisuuden ja machoilun takia. Nuoremmat eivät tätä enää uskalla tehdä, koska liian monet tahot ovat aidan toisella puolella, joten heidän ärsyttäminen olisi huono veto uran jatkuvuuden kannalta.

En tainnut myöskään sanoa missään, että kaikki antavat Disneylle hyviä pisteitä. Jos he ostaisivat kaikki talot itselleen, niin sehän olisi turhan läpinäkyvää toimintaa! Esim Last Jedi sai parista paikasta ihan ansaitun 1-2 tähteä. Jos kyseessä olisi jotain rajatapauksia, niin ymmärtäisin pienen eriävän mielipiteen. Eikä siinä mitään jos Ramboa lyödää mutaan jokaisesta mahdollisesta asiasta, mutta olisi edelleen kiva nähdä sitä paljon huudeltua tasa-arvoa, että milloin herätään sitten toiseen suuntaan. Hiljaisuuden ”pää hiekkaan”-kulttuuri on huvittavaa ja kaupan päälle nämä feministiarvostelijat vielä nostavat pisteitä jos heidän mieleistään rasismia ilmenee jossakin.

On kuitenkin muistettava, että Disney on tehnyt todella vähän hyviä leffoja viimeisen 10 vuoden aikana. Siihen nähden on ollut erittäin hauskaa luettavaa, kuinka käytännössä mikä tahansa voi saada 4-5 tähteä, jos on vain oikea talo arvostelemassa. Tätä näkee niin jenkeissä kuin Suomessa. Osittain syynä voi olla arvostelijoiden ajatteleminen poliittisesti samalla tavalla, mutta ostettuja arvosteluja on myös mukana. Iron Man 1 oli aikanaan hyvä leffa, ja se herätti toivoa. Tämä tuhottiin kuitenkin nopeasti, kun tämän jälkeen ei enää panostettu yhtään käsikirjoitukseen joitakin (2-4 teosta) lukuunottamatta, vaan käärittiin vaan helpot rahat isojen nimien ja ”eeppisten efektien" avulla. Siihen nähden 4-5 on tullut räikeän paljon. Vaikea uskoa että sinäkään pystyisit selvästi leffoista tietävänä ihmisenä antamaan monelle Disneyn viime vuosien teokselle muuta kuin 1 tai 2 tähteä. Jotkut Avengersit ovat sentään välillä 3, mutta ei niitäään liikaa ole ylipituuden ja cgi-roskan takia.

Toivottavasti luit Iltalehden arvion Last Jedistä. Sehän oli ihan uskomatonta sarkasmia alusta loppuun! Captain Marvelista tuli myös aikanaan jotain ylistysvirsiä kuinka piristävä se on, ja Brie Larson on ilahduttavan vähäeleinen jne. Yleensä kun päätähti näyttää robotilta ja tappaa kaikki ylivoimaisena koneena, niin hän ei kyllä saa mitään kehuja ellei näyttele WestWorldissä tai Terminatorissa. Marvelille nämä ovat normaaleita muutenkin.

Helsingin Sanomat on yksi pahimmista Suomen toimijoista. Heiltä tulee usein hauskoja arvioita, ovat Disneyn taskussa aika pahasti. Esimerkiksi Last Jedi oli alkuperäisen trilogian tapainen maaginen teos aivan kuin Iltalehden sell outissa. Aladdin ei puolestaan saanut 1 tähteä, vaan se on ehkä parempi kuin alkuperäinen, koska Jasminen kääntäminen feministiksi oli kuulema loistava uudistus. Jos haluaa olla yliampuvan neutraali ja sinisilmäinen, niin voi väittää että tuo on ”mielipide”, mutta todellisuudessa se on räikeää valehtelua rahan edessä..

Elokuva-arvostelu: Uusi Tähtien sota -elokuva The Last Jedi on niin hyvä, että se pääsee jo lähelle alkuperäistä trilogiaa

Elokuva-arvostelu: Näytelty Aladdin-elokuva on jopa parempi kuin Disneyn klassikkoanimaatio – Nyt Jasminesta tuli feministi ja Will Smith on karismaattinen henki

------------------------------------------------------------------------------------------------

Onko kukaan nähnyt Deadwoodista tehtyä leffaa? Sarjoista tehdään nyt kovaa vauhtia elokuvia, enkä tiedä onko se hyvä juttu. Tykkäsin kuitenkin tuosta sarjasta sen verran paljon, että pakkohan se on joskus katsoa!


 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Olet nyt lainannut minua 2 viestissä, mutta molemmat ovat menneet täysin ohi aiheen. Olet ohittanut ongelman olan kohautuksella, väittäen että ongelma on täysin yksipuolinen koska ajattelen rasistisesti.

Ohi aiheen SUN mielestä. Koko ongelma mataa sun omien korvien välissä.. tai onhan teitä netin youtube -kriitikkoina paljon ja useita (tuli esiin SW Jedin aikaan, nyt kovasti käyttävät energiaa Rambon puolusteluun), ja kaikki yhtä vainoharhaisten salaliittoteorioiden kannattajia.

Yhteiskunta muuttuu.. tasa-arvoisemmaksi... myös viihde tekee saman. Viihde ja taide ovat aikansa kuva. Se, että on enemmän naisia päärooleissa ja näiden asemaa perätään ja/ tai puutetta kyseenalaistetaan, on yleisen yhteiskunnallinen trendi.

Ongelman teidän, jotka on jäänyt jonnekin menneeseen maailmaan kykenemättä muuttumaan maailmaan muutoksen mukana.

Jep, ohitan ongelman edelleen olankohautuksella, koska en koe että sellaista olisi olemassa.. ilmiö taatusti on, mutta Ongelma se ei ole.

Ei varsinkaan leffamaailmassa, jossa edelleen tehdään niin Ramboja kuin Downton Abbyjä
 
Blockbustereiden jättäminen vain sen takia että isoissa asemissa on erittäin kieroutuneita tapauksia tuntuu typerältä, koska ennenkin on onnistuttu tekemään isoja leffoja hyvillä naisosilla. Se olisi edelleen mahdollista, jos käsikirjoituksiin panostettaisiin, eikä oletettaisi että ihmiset ostavat tuotteen jos siinä vahva nainen sisällöstä riippumatta. Jos et tykkää jostain, niin olet automaattisesti rasisti. Ihmeellistä että ennen homma kuitenkin toimi Jodie Fosterin, Susan Sarandonin, Faye Dunawayn, Jamie Lee Curtisin, Gena Davisin jne loistaessa vahvoissa rooleissa. Silloin ei tarvinnut ihmetellyt päähahmon sukupuolta, vaan ne olivat hyvin kirjoitettuja ja sattuivat vain olemaan naisia. Hieman uudemmissa tykkäsin Angelina Jolien vahvasta pyssysankarista Wanted-leffassa. Tällä hetkellä tuo prosessi tehdään täysin väärinpäin, eli käsikirjoitus tehdään viimeisenä, ja sitten vielä kehdataan haukkua omat asiakkaat jos joku ajattelee omilla aivoillaan. Esim. Nälkäpelit olivat säälittävä yritys tehdä teinien tapposarja. Kuka ihme kaipasi Battle Royalen tapaista leffaa lasten versiona? Juuri tällaiset päätökset tappavat ison budjetin leffat jotka suunnattaisiin aikuisille. Ei jokaista genreä voi suunnata lapsille ja iskeä vielä random-tyttö pääosaan.

Oleellisesta samaa mieltä. Itse olen myös huomannut harmistuvani elokuviin väkisin tungetuista hahmoista ja välillä tosiaan tuntuu, että käsikirjoittamisen sijasta entistä enemmän vain keksitään hahmoja ja mitä ne nyt voisivat tehdä leffassa. Starwarssissa homma on viety äärimmilleen ja siellä ei monesti hahmoille ole mitään perusteita tai funktioita.. eikä etenkään elokuvaa parantavasti, pikemmin päin vastoin. Ja kovin totta, että nyt on menossa valitettava vaihe, että aikuisille ei tehdä elokuvia. Melkein tarvittaisiin uusia tekijöitä, jotka ajattelisivat omien visioidensa mukaan ja hakisivat sitten itsenäisesti rahoituksen jotain kautta. Tärkeintä olisi, että saisi kuitenkin elokuvan idean isä tehdä haluamansa elokuvan ilman sivusta päättämisiä "tuossa muuten pitää olla viisas afroamerikkalainen mies/nainen" ja se kertoo vitsejä.

Mutta isossa kuvassa ideat näyttävät olevan hetkellisesti lopussa isoilta studioilta. Joku vuosi sitten tehtailtiin paljon remakeja vanhoista hiteistä. Nyt tehdään sama, mutta koitetaan onnistuisiko vielä vanhat ideat, kun pääosissa tosiaan on naisia. Ts. elokuvan nykyaikaistaminen tarkoittaa nykyään sitä, että siinä on naiset pääosassa. Onneksi silloin tällöin tulee jotain uuttakin, eikä pelkästään remakeja.
 

peruna

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingfors IFK
Tällä hetkellä tuo prosessi tehdään täysin väärinpäin, eli käsikirjoitus tehdään viimeisenä, ja sitten vielä kehdataan haukkua omat asiakkaat jos joku ajattelee omilla aivoillaan. Esim. Nälkäpelit olivat säälittävä yritys tehdä teinien tapposarja. Kuka ihme kaipasi Battle Royalen tapaista leffaa lasten versiona? Juuri tällaiset päätökset tappavat ison budjetin leffat jotka suunnattaisiin aikuisille. Ei jokaista genreä voi suunnata lapsille ja iskeä vielä random-tyttö pääosaan.

Puuttumatta muuhun kirjoitukseen, koska on parempaa tekemistä niin tämä silti pomppasi silmään ja oli pakko korjata:

Nälkäpeli elokuvat pohjautuu Nälkäpeli-kirjoihin eli kyllä se käsikirjoitus/tarina on ollut ihan ensimmäisenä ...

Leffa oli ihan jees sellainen käden haalea 6/10.
 

Buster

Jäsen
Ei ison budjetin leffoja edes tehdä nykypäivänä aikuisille, koska studiot eivät halua hävitä rahaa. Siellä on laskettu maksimikatot tietyntyyppisten elokuvien budjeteille, sekä ostohinnoille. Miltsi independent elokuville, joku 6-7 miljoonaa ison profiilin "indie"-elokuville ja yksinkertaiselle "low needs" genre-hötölle. Sitten seuraava katto on n. 30 miljoonaa dollaria isoille genre-elokuville ja alimman tason blockbustereille. Sitten kun mennään tästä yli niin seuraava katto on 120 miljoonaa blockbuster-elokuville, mutta niiden pitää olla ikärajaltaan pg-13. Sitten on vielä jotain 200 miljoonaa jo nimeä omaaville franchiseille, tai sellaisiksi suunnitelluille ja näilläkin ikäraja pg-13.

Että tuosta 30 ja 120 välisestä valtavasta kuilusta löytyy osiltaan se syy, miksi niitä hyviä ja isoja aikuisten elokuvia ei juuri tehdä. Sellaiset 60 miljoonan keskibudjetin elokuvat, jotka aikuisille suunnattu, ovat kadonneet.

Nuo katot ovat olemassa sen vuoksi, että studiojen finanssigurut on laskeneet, että noilla katoilla lippuluukuillakin flopanneet elokuvat tulevat pitkässä juoksussa tuottamaan sijoitukset takaisin toissijaisten tulomuotojen (tv, streaming, kotivideot jne.) kautta.

Vanhoina aikoina elokuvamogulit olivat elokuvamiehiä ja romantikkoja, jotka ottivat riskejä voittaakseen isosti. 70-luvun lopun blockbuster aikakauden seurauksena isot mediayhtiöt huomasivat kuinka paljon fyrkkaa Star Warseilla ja Tappajahailla voi tehdä, ja hiljalleen valtavat mediakonglomeraatit alkoivat muotoutua ottaen haltuunsa elokuvastudiot. Studioita johtavat nykyisin liikemiehet ja kirjanpitäjät, jotka niputtavat taiteen ohjaajineen, näyttelijöineen yhtälöihin ja laskevat, että onko elokuva turvallista tehdä. Tarvitaanko sinne vielä jotain alieneita, vai mitä sinne soppaan lisättäisiinn tulojen ja potentialisen katsojakunnan kasvattamiseksi. On tyhmää yrittää ahtaa taidetta ja satojen, tuhansien ihmisten kollaboratiivista vuosien työtä yhtälöihin, mutta joihinkinhan niiden hallintoihmisten pitää pystyä nojautumaan, että voidaan selittää miksi jokin epäonnistui. No uskonnollisteemaiset elokuvat eivät vaan nykypäivän pakanoille enää kolahda, mistä taidettiin esimerkiksi Ben-Hurin remaken kohdalla puhua, vaikka kyseessä oli aika tyhmä idea ja surkea elokuva. Seuraavaksi remakea Kummisedästä jonkun keskinkertaisen fantasiatoimintahöttöohjaajan kanssa ja pääosiin näyttelijöitä, joista kukaan ei ole kuullutkaan. Mutta vissiin ne kynäniskat siellä toimivat yhtälöiden mukaan ja näin saavat nukkua yönsä rauhassa.

Ja vanhoina aikoina kun kotivideomarkkinoita ei ollut ja tv-rahankaan varaan tuskiin laskettiin, niin ainoa kunnon tulonlähde oli lippuluukut. Noina aikoina hyvä elokuva saattoi pyöriä helposti jopa yli vuoden verran teattereissa, joten kannatti tehdä elokuva joka saa perseet penkkiin kerta toisensa jälkeen. Nykyään taas juostaan lyhyen tähtäimen tuottojen perässä. Elokuvat tekevät suurimman osan bisneksestään ensimmäisten päivien aikana teatterissa ja kahden viikon kuluttua ne ovat voineet jo kadota kokonaan teattereista. Siksi kohkataan avausviikonlopuista jokapaikassa ja tätä nuo mediayhtiötkin ovat halunneet, koska tässä mallissa ne tulot on helpompaa ennustaa.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Nälkäpeli elokuvat pohjautuu Nälkäpeli-kirjoihin eli kyllä se käsikirjoitus/tarina on ollut ihan ensimmäisenä ...

Leffa oli ihan jees sellainen käden haalea 6/10.

Nälkäpeli oli tosiaan kirjasarjana jo bestseller. Ensimmäinen leffakin toimi mainiosti koska casting onnistui hienosti. Mutta kirjasarjan heikkoudet tuli esiin myös jatkoleffoissa. Maze Runner oli viä parempi esimerkki, joka ekan kirjan ja leffan osalta toimi mysteerinä, mutta joka sen jälkeen luisui genrekliseiseen jatkoon. Ja onhan näitä muitakin, nuorten scifikirja saagojen leffaversioita, kuten Outolintu sarja, Twilight leffat ja varmaan yhteen leffaan flopannut Mortal Engines. Seuraava tekniscifisaaga tulee oleen James Freyn Endgame. Nää on hyviä tossa @Buster :in viestissä mainituin syin. Valmis fanbase ja PG13 jotka tuhlaa rahojaan leffoihin ja oheiskrääsään.. . Tähän genreen itseasiassa olen odotellut aikanaan tvsarjanakin menestynyttä Tripodien Aikaa.
 
Nälkäpeli elokuvat pohjautuu Nälkäpeli-kirjoihin eli kyllä se käsikirjoitus/tarina on ollut ihan ensimmäisenä ...

Leffa oli ihan jees sellainen käden haalea 6/10.

Puuttumatta muuhun.. niin eihän toki @PJPT väittänytkään vastoin tuota, vaan sitä kaipaako yleisö tuon mallista elokuvaa lasten versiona. Joudun olemaan samaa mieltä, että ei tarvitse. Ajatus tuosta maailmasta toki olisi kiehtova, vaikka sitten lapset joista kasvaa aikuisia. Mutta näinhän ei elokuvissa tapahtunut, vaan hahmot pysyivät yrityksestä huolimatta teineinä.

Itse arviosta. Joutui alkamaan todellakin miettimään, minkä arvosanan tuolle sarjalle antaisi. Toteutuksesta ja kokonaisuudesta en pitänyt, mutta lopulta joudun varmaan toteamaan tuon 6/10 olevan melko lähellä.. ehkä kuitenkin 4 tai 5/10 omalta osaltani. Mutta ei se nyt ihan niin murheellinen ollut, mitä aina muistan lonkalta :)
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös