Ei mulle StarWarsit, BackToTheFuturet tai Indianajonesit huonone koskaan.. koska ne katsottiin niin moneen kymmenen kertaan ja niiden pohjalta muodostui oman kaveripiirin ja kouluaikojen alakulttuuria jne. Niiden vaikutusta on vaikea enää aikuisiällä muuttaa.
Sitten tosiaan nämä aikansa hittileffat, joista ei muodostunut tämmöisä kanonisoituneita tapauksia, onkin vähän eri asia. Juurikin Tappavataseet tai beverlyhillsin kytät tms. tusinarainat, jotka aika on syönyt pahasti. Toki helmiäkin on, kuten nyt vaikka se MadMax 2, joka on klassikko kamaa edelleen. Aavikkolinnakelänkkäri yksinäinen sankareineen vietynä dystoopiseen tulevaisuuteen on edelleen toteutuksen anarkistisuudessaan ja intensiivisyydessään erinomainen elokuva. Jatkumoahan nämä trilogian leffat eivät toisilleen kovin paljoa olleet. Ensimmäinen ei oikein pohjusta toista, eikä toinen kolmatta, mutta myös 1.ja 3. elää omassa kategoriassaan ihan ok rainoina. Sen sijaan tämä viimeisin, jopa osacarehdokkuuden asti yltänyt versiointi oli kyllä luokaton nykyaction vailla mitään sisältöä. Jos aikaisempia MadMaxejä ei olisi ollut olemassa, tämmöistä leffaa ei olisi katsonut kukaan, tai siis sitä ei olisi tuottanut kukaan.. tai halvalla ”suoraan videolevitykseen” kuten kasarilla B-rainat.
No mutta ne varsinaiset pettymykset jälkikäteen… no onhan niitä toki vaikka kuinka. Erittäin suosttuja komedoita olivat Trence Hillin ja Bud Spencerin turpiinvetokomediat, oille lapsena nauroi kovasti, nythän niitä kestää katsoa ehkä vartin. Sama koskee jotain spedeleffoja.
...No komedia on ehkä vaikein leffalaji kestämään aikaa. Toki on aina SomeLikeItHot tai LifeOfBrian tai NottingHill, mutta aikaa kestävän komedian teko tuntuu olevan erittäin hankalaa vs draama. Jopa Action, tekniikan kehittymisestä huolimatta, tuntuisi olevan enemmän mahdollista tehdä aikaa kestäväksi kuin komedia. Vai mitä mieltä tästä?