Toxic Avenger oli ihan parhautta kun olin kakara, mutta ei maistunut enää aikuisiällä.
Tämä ei puolestaan yllätä...
Toxic Avenger oli ihan parhautta kun olin kakara, mutta ei maistunut enää aikuisiällä.
^ Onko jompi kumpi näistä se Arabian Lawrence?
Katsottiin tuossa muuten Tappava ase -elokuvat. Muistikuva oli se, että ne oli silloin joskus ihan huikeaa viihdettä, mutta kyllä aika oli ajanut pahasti ohi. Mitkäpä on palstalaisten pettymyksiä tällä saralla - eli leffoja joista muistatte pitäneenne kovasti, mutta jotka olisi sitten ollut parempi jättää katsomatta uudelleen vuosikymmenien päästä?
Viimeinen mohikaani oli tämmöinen kun vuosien jälkeen katsoin. Aivan kauhea leffa.
Blade Runner 2049... Noh, yritin. Vika tunti jäi jollekin toiselle päivälle.
Miksi noista leffoista pitää väkisin vääntää noin ylipitkiä ja pitkäveteisiä? Tonki ois ihan taatusti saanu ängettyä 1,5h, ei kovin kummoinen elokuva.
Alkuperäinen Blade Runner oli alle pari tuntia, turha jatko-osa on 163 minuuttia. Ylipitkä ja pitkäveteinenhän tuo oli, ja tosiaan alkuperäinen klassikkoleffa sisälsi paljon enemmän syvyyttä ja tarinallista antia paljon lyhyemmässä ajassa.
Lethal Weapon-sarja on meikän suosikkeja ja itse ymmärrän, että Gibsonin esittämä Riggs rauhoittuu saatuaan itselleen perheen Murtaughin perheestä ja sen jälkeen itselleen naisen. Toki olisin itsekin kaivannut jatkossakin hieman enemmän sitä sekopäistä meininkiä ykkösosan tapaan.Gibsonin esittämä Riggs on mielenterveysongelmainen, itsemurhahakuinen ja täysin masentunut, ja hänen kuolemaa uhmaava käytöksensä johtuu tästä.
Uusin Mad Max on erinomainen leffa, mutta se olisi ollut vielä parempi jos Max olisi ollut enemmän Mad. Hardy veti roolinsa hyvin ja ei ollut tarkoituskaan apinoida aikaisempia leffoja, mutta olisin silti kaivannut enemmän sitä sekopäistä raivoa ala Gibsonin Max.
Viimeinen mohikaani oli tämmöinen kun vuosien jälkeen katsoin. Aivan kauhea leffa.
Pahimmat lähiaikojen pettymykset ovat olleet Indiana Jonesit, jotka tuntuivat joskus lähes loistavilta elokuvilta. Viimeinen ristiretki oli aikoinaan suosikkini, mutta nyt piti lopettaa puoleen tuntiin, se hassunhauska huumori ei toiminut ollenkaan.
Miten voikin joku olla noin väärässä elokuvan suhteen? Makuasioitahan nämä ovat, mutta Fury Road näytti nykyisille toimintaelokuvien ohjaajille miten niitä oikeasti tehdään. Show don't tell, ei mitenkään liikaa cgi leikkimistä, tarina kulki eteenpäin hyvällä tahdilla. Sitten vielä kiinnostavat hahmot Maxia lukuunottamatta.Hardy on hyvä näyttelijä, mutta ei hän onnistunut Mad Maxia kanavoimaan kuten Gibson.
Uusi Mad Max oli minusta muutenkin luokattoman huono ja tarpeeton tekele, jonka olisi voinut jättää tekemättä. Mad Max kakkosessa oli jo tiivis ja aggressiivinen rekkatakaa-ajokohtaus, uudessa elokuvassa ei muuta sisältöä ollutkaan kuin yhden pitkän kohtauksen venyttämistä pariin tuntiin. Pliisua ja yksitoikkoista puuhastelua, jossa oli kirjoitettu yksiulotteiseen tarinaan sopivasti täysin yksiulotteisia hahmoja, erityisesti modernien leffojen pakollinen klisee eli "badass"-naissoturi. Sellaisiakin on kolmetoista tusinassa.
Eivät Mad Maxit mitään sisäisen logiikan mestariteoksia muutenkaan ole, mutta uusin oli tälläkin saralla pohjanoteeraus. Huonoa yhden tähden moskaa jonka ainoa hupaisa plussa oli rekan päällä kitaroiva hevikitaristi.
Miten voikin joku olla noin väärässä elokuvan suhteen? Makuasioitahan nämä ovat, mutta Fury Road näytti nykyisille toimintaelokuvien ohjaajille miten niitä oikeasti tehdään. Show don't tell, ei mitenkään liikaa cgi leikkimistä, tarina kulki eteenpäin hyvällä tahdilla. Sitten vielä kiinnostavat hahmot Maxia lukuunottamatta.
Miten voikin joku olla noin väärässä elokuvan suhteen? Makuasioitahan nämä ovat, mutta Fury Road näytti nykyisille toimintaelokuvien ohjaajille miten niitä oikeasti tehdään. Show don't tell, ei mitenkään liikaa cgi leikkimistä, tarina kulki eteenpäin hyvällä tahdilla. Sitten vielä kiinnostavat hahmot Maxia lukuunottamatta.
Muita elokuvasarjoja, joita ei olisi tarvinnut laajentaa sarjoiksi tai tehdä jatko-osia vaan joista olisi riittänyt tasan se ensimmäinen elokuva:
-The Terminator
-Tappajahai
-Conan Barbaari
-Väkivallan vihollinen
-Maija Poppanen
-Ihmeperhe
-Halloween
Eivät Mad Maxit mitään sisäisen logiikan mestariteoksia muutenkaan ole, mutta uusin oli tälläkin saralla pohjanoteeraus. Huonoa yhden tähden moskaa jonka ainoa hupaisa plussa oli rekan päällä kitaroiva hevikitaristi.
Terminator ja Terminator 2 ovat siinä mielessä poikkeuksellinen parivaljakko, että nehän ovat tyyliltään mielestäni ihan erilaisia elokuvia keskenään. Ensimmäinen elokuva ahdistava, jopa hieman kauhuun suuntautuva. Toinen taas puhdasta toimintaviihdettä.
Aivan kuten Alien ja Aliens. Scotin synkkä kauhuleffa vs. actionpläjäys. Samasta aiheesta saatiin kaksi erilaista leffaa, joista toki ensimmäinen on kestänyt aikaa, jälkimmäinen ei, johtuen vähän techsifille ominaisesta historian ohiajamisesta.
Terminaattoreista ensimmäinen on halppisleffa, mutta originaalilla idealla ja painostavalla tunnelmalla. Toinen on ison budjetin tähtinäyttelijän pakkohyvikseksi kääntämä seikkailupätkä. En pidä kumpaakaan kovinkaan suurena mestariteoksena. Hyvänä perusviihteenä kylläkin.
Ketju alkaa uhkaavasti kääntyä nostalgiapläjäykseksi….
Vähän samat fiilikset heräsi tuosta. Alkoi hyvin ja oli kyllä kauttaaltaan laadukas, mutta jotain jäi uupumaan. Rockwellin hahmoa korostettiin vähän turhan paljoa.Tuli lentokoneessa katsottua viimein tuo "3 billboards near Ebbing, Missouri". Olihan tuo hyvä, erittäinkin, ja näyttelijätyö myös loistavaa. Mutta, melko pahastihan tuo leviää käsiin epäuskottavaksi häröilyksi heti Harrelsonin poliisipäällikön heitettyä veivinsä, ja loppu ei vakuuta millään lailla.
Mitäs 80-luvulle sijoittuvia Suomi-leffoja meillä oikein olisi, ja mielellään vielä jollain tapaa sen ajan nuorisokulttuuriin liittyviä? Pitkä kuuma kesä, sitten se Eppu-leffa nyt ainakin. Good bye Lenin ei sijoitu Suomeen, mutta on aihepiiriltään hyvä myös. Muita?
Olisiko vain yksinkertaisesti se, kuinka tuska ja syyllisyys oman lapsen kuolemasta voi viedä ihmiseltä täysin suhteellisuudentajun ja ajaa aivan järjettömiin ja kohtuuttomiin tekoihin.Lopulta jäin miettimään, mitä leffa halusi yleisölleen kertoa. Enkä kyllä edelleenkään ole sitä keksinyt.