Jatkoajan leffakerho

[Pula-ajan Tretjak]

Toivottavasti joku päivä supersankari ja teinivamppyyri/ihmissusi leffoille keksittäisiin omat genret. Olisi paljon helpompi netistäkin selailla listoja scifileffoista ja sarjoista. Nyt pitää vähän pomppia. En sano, että noissa sinänsä vikaa olisi, mutta itsellä on aina ollut vaikea mieltää vaikkapa hämähäkkimiestä tai muista sellaisia scifileffoiksi :)

 

[Pula-ajan Tretjak]

Meinasi muuten unohtua yksi melkein unohdettu leffa. Itselläkin piti aikanaan tämä katsoa, mutta jostain syystä lykkäsin jonkun 15v, ennen kuin sain aikaiseksi. Kylläpä kadutti sitten jälkeenpäin, että olisinpa katsonut aiemmin :)

Strange Days

EDIT: @nahkis scifilistalle siis. Toki rikostarina, mutta saattaisi liipata läheltä mitä etsii esimerkeistä päätellen.

 

[nahkis]

Meinasi muuten unohtua yksi melkein unohdettu leffa. Itselläkin piti aikanaan tämä katsoa, mutta jostain syystä lykkäsin jonkun 15v, ennen kuin sain aikaiseksi. Kylläpä kadutti sitten jälkeenpäin, että olisinpa katsonut aiemmin :)

Strange Days

EDIT: @nahkis scifilistalle siis. Toki rikostarina, mutta saattaisi liipata läheltä mitä etsii esimerkeistä päätellen.

Strange Days ja Dark City tuli katsottua silloin kun ne ilmestyivät (n. 20v sitten?) Ei jäänyt tuolloin ihmeemmin mieleen, mutta pitänee antaa uusi mahdollisuus! Voivat näyttää täysin erilaisilta. Kuten 1990-luvun parhaassa Sci-fi -elokuvassakin hienosti todetaan (Vertigon pyöriessä taustalla):

"The movie never changes. It can't change; but every time you see it, it seems different because you're different. You see different things." -James Cole

 

[Ikävänkantaja]

"The movie never changes. It can't change; but every time you see it, it seems different because you're different. You see different things." -James Cole

Ai että, kun meni kylmät väreet, kun muistelen 12 apinan loppua. Ja alkua. Niin huikea leffa.

Kiitos siis tästä: voisikin katsoa pitkästä aikaa tuon mestariteoksen.

 

[Musta Nuoli]

Ai että, kun meni kylmät väreet, kun muistelen 12 apinan loppua. Ja alkua. Niin huikea leffa.

Kiitos siis tästä: voisikin katsoa pitkästä aikaa tuon mestariteoksen.

Jos pidät (oikeutetusti) 12 Apinaa mestariteoksena niin olethan katsonut elokuvan johon se perustuu eli ranskalaisen Chris Markerin lyhytelokuvan Kiitorata (La jetée) vuodelta 1962?

Loistava mustavalkoinen lyhytelokuva, joka koostuu still-otoksista ja pitää silti täysin otteessaan kerronnallaan. Kesto 26 minuuttia, ja 12 Apinaa on ottanut tarinan ytimen aivan sellaisenaan. Elokuva kertoo siis miehestä, joka lähetetään sivilisaation sortumisen jälkeen ajassa taaksepäin ja loppuhuipennus tapahtuu lentokentän kiitoradalla.

Todella hieno lyhytelokuva. Ei ihme, että siitä inspiroituneena syntyi yksi parhaista tieteiselokuvista.

 

[Musta Nuoli]

Henkilökohtaisella tasolla ainoa merkitksellinen valinta oli viimeinen eli parhaan elokuvan kategoria. Ja riemuikkaastihan se meni, kun Green Book voitti hienoisena altavastaajana.

Jäi ihmetyttämään Green Bookin voitosta seurannut polemiikki ja mm. Spike Leen hermostuminen (hänhän yritti lähteä kesken kaiken gaalasta tiehensä kun BlackKKlansman ei parhaan elokuvan titteliä voittanut).

Ei Oscareita tietääkseni pitäisi jakaa puhtaasti rotusortoa käsittelevin perustein tai sen perusteella kuka hyökkää kipakammin rasismia vastaan, siellä palkitaan parhaaksi mielletty elokuva.

Aivan kuin joidenkin mielestä Green Book olisi käsitellyt jotenkin väärin rasismia ja että sillä oli vääränväriset (valkoiset) tekijät. Ei kai amerikkalaisen rotusorron käsittely ole tai voi olla pelkästään mustien ohjaajien etuoikeus? Ja jotenkin meuhkaamisesta unohtui myös se, että voittihan Mahershala Ali Oscarin mutta esim. Viggo Mortensen ei, eli ei tässä pelkästään valkoisia palkittu.

BlackKKlansman ei olisi ansainnut puhtaasti laadullisestikaan parhaan elokuvan voittoa, se oli toki intensiivinen ja paikoin hauskakin rankasta aiheestaan huolimatta, mutta myös välillä sekava ja vailla riittävää syvyyttä varsinkin silloin kun tarinankerronta jäi poliittisen moukarinheiluttamisen alle. Kelpo kolmen tähden elokuva, mutta ei se olisi pääpystiä ansainnut.

 

[Tukka]

Ai että, kun meni kylmät väreet, kun muistelen 12 apinan loppua. Ja alkua. Niin huikea leffa.

Kiitos siis tästä: voisikin katsoa pitkästä aikaa tuon mestariteoksen.

Sarjahan on kyllä myös aika loistava, vaikkakin menee hiljalleen ihan eri suuntaan mitä leffa. Mutta se twistien määrä on järjetön!

 

[Tukka]

Mites tuo Roma oli ehdolla parhaaksi elokuvaksi, ja voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin? Eihän ennen kai vieraskieliset ole ollut kisassa parhaan elokuvan pystistä? Tältäkin vuosikymmeneltä Amour, Ida ja Son of Saul olisi muutoin varmaan voittaneet koko roskan, jos olisi ollut yleinen sarja.

Netflix bitch. Aika kovaa tuotantoa päällä kokoajan. Ei yllätä tämä.

 

[Ollakseni]

Mites tuo Roma oli ehdolla parhaaksi elokuvaksi, ja voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin? Eihän ennen kai vieraskieliset ole ollut kisassa parhaan elokuvan pystistä? Tältäkin vuosikymmeneltä Amour, Ida ja Son of Saul olisi muutoin varmaan voittaneet koko roskan, jos olisi ollut yleinen sarja.

Vastahan Hiipivä Tiikeri, Piilotettu Lohikäärme oli ehdolla molempiin palkintoihin.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Strange Days ja Dark City tuli katsottua silloin kun ne ilmestyivät (n. 20v sitten?) Ei jäänyt tuolloin ihmeemmin mieleen

Skooppi oli vain laajahko muistellessa ja sen vuoksi tosiaan nuo vanhat elokuvat nostin. Itselle ne jäivät positiivisesti mieleen, mutta eivät mestariteoksina. Matkan varrella on tullut huomattua, että yllättävän monelta nuo 2 leffaa on jäänyt katsomatta, vaikka genre sinällään kiinnostaa.

Mutta jännä homma.. aloin pohtimaan (joskus etsinkin), että olisikohan katsomisen arvoisia scifileffoja, joita ei vielä ole nähnyt. Lopulta aloin selaamaan googlen avulla niitä ja en enää keksinyt genren varsinaisessa merkityksessä niitä. Tyyliin "Lobstereita" olisi, mutta huvittaisi nähdä scifileffoja missä on techiä tai avaruushommia. Elokuva-ala toimii liian hitaasti ja on tuottanut liian vähän :(

 

[Walrus21]

Jäi ihmetyttämään Green Bookin voitosta seurannut polemiikki ja mm. Spike Leen hermostuminen (hänhän yritti lähteä kesken kaiken gaalasta tiehensä kun BlackKKlansman ei parhaan elokuvan titteliä voittanut).

Piti juuri tästä asiasta tullakin kirjoittamaan, mutta ehdit ensin. Minusta Leen asennoituminen koko gaalaan vaikuttaa epäasialliselta: hän ei peittele poliittisia motiiveitaan, ja vaikuttaisi siltä, että hänen suosioonsa pääsevät vain tietynlaiset ihmiset ja tietynlaiset ajatusmaailmat.

Sinälläänhän on totta, että Green Book käsittelee rasismia aika keveinkin ottein. Tästä herääkin kysymys: mitä sitten? Ei jokaisen rasismia käsittelevän elokuvan tarvitse olla synkkä katsaus julmaan menneisyyteen, vaan aihetta voi lähestyä myös populäärimmästä näkökulmasta.

Mielestäni Green Bookin erinomaisuus perustuukin siihen, että elokuva ei pyri alleviivaamaan rasismia, vaan pitää sitä mukana yhtenä tarinallisena elementtinä. Päähenkilöt reagoivat rasistiseen käytökseen, jolloin heissä syntyy erilaisia tuntemuksia, joita sitten välitetään yleisölle. Kaikki tämä tehdään kuitenkin siten, että se tukee tarinankerrontaa ja henkilöhahmojen kehitystä.

Mitä taas tulee BlacKkKlansmaniin, niin siinä oli mielestäni turhaa alleviivausta ja "tyhmille naureskelua". Elokuva oli ikään kuin kaksituntinen pilkkahuuto rasisteille. Ei siinä mitään, "pahiksille" saa nauraa isolla kankaalla, mutta se ei vain synnytä niin hyvää elokuvakokemusta kuin vaikkapa Green Book.

Mielestäni väitteet, että Oscar-raati olisi läpeensä valkoisia suosiva koneisto, on yliampuva. Tämän vuoden valinnat olivat päinvastoin hyvinkin suotuisia etniselle diversiteetille: Black Panther sai useita kiisteltyjä tunnustuksia, BlackKklansman voitti sovitetun käsikirjoituksen pystin ja Regina King parhaan naissivuosan. Alfonso Cuaron taas jatkoi meksikolaisten ohjaajien voittokulkua pokkaamalla kolme Oscaria.

Ei Oscareita tietääkseni pitäisi jakaa puhtaasti rotusortoa käsittelevin perustein tai sen perusteella kuka hyökkää kipakammin rasismia vastaan, siellä palkitaan parhaaksi mielletty elokuva.

Tässä olet asian ytimessä. Gaala ei saa valua siihen suuntaan, että palkintoja saavat vain poliittisesti oikeamieliset tai taustoiltaan puhtoiset ohjaajat. Mikäli näin tapahtuu, palkinnon arvokkuus kärsii. Elokuvan laadun on oltava ratkaiseva tekijä jatkossakin.

 

[hablaa]

Mutta jännä homma.. aloin pohtimaan (joskus etsinkin), että olisikohan katsomisen arvoisia scifileffoja, joita ei vielä ole nähnyt. Lopulta aloin selaamaan googlen avulla niitä ja en enää keksinyt genren varsinaisessa merkityksessä niitä. Tyyliin "Lobstereita" olisi, mutta huvittaisi nähdä scifileffoja missä on techiä tai avaruushommia. Elokuva-ala toimii liian hitaasti ja on tuottanut liian vähän :(

Jos ns. "kovaa scifiä" olet vailla, niin Europa Report (2013) on aika jees. Selkeästi pienemmän budjetin leffa, että turha odottaa mitään suurta actionia isoilla erikoistehosteilla - mutta toisaalta, vaikkapa painottomat kohtaukset (tai muutenkin ns. "oikeat" jutut) on tehty pieteetillä.

 

[Musta Nuoli]

Netflix bitch. Aika kovaa tuotantoa päällä kokoajan. Ei yllätä tämä.

Ei Cuaronin Roman ehdokkuus parhaan elokuvan kategoriassa mistään Netflixistä johdu, päin vastoin Netflix-levitystä normaalin teatterilevityksen sijasta pidettiin ennen gaalaa yhtenä vahvana syynä siihen, miksi Roma ei välttämättä pyttyä voittaisi (eikä voittanutkaan).

Cuaronin ehdokkuus johtuu siitä, että hän on jo aikaisempi Oscar-voittaja, ohjaa myös englanninkielisiä elokuvia ja lisäksi Yhdysvalloissa on jo niin paljon espanjankielistä väestöä, että heitä ei voida jättää huomiotta Oscar-ehdokkuuksissakaan. Yhdysvalloissa oli 2016 tilastojen mukaan jo yli 40 miljoonaa espanjaa puhuvaa ihmistä, vajaat 15% koko väestöstä.

Vaikka esim. Alejandro González Iñárritu, Guillermo del Toro ja Alfonso Cuaron ovat kaikki todella tasokkaita ohjaajia niin ei se yksinään selitä sitä, miksi he ovat niin vahvasti läpäisseet sen muurin, joka erottaa vieraskielisen elokuvan kategoriaa muista kategorioista. Löytyyhän sitä kovia "ulkomaankielisiä elokuvia" tekeviä ohjaajia lähes joka maasta, mutta espanjan kieli on monessa Yhdysvaltain kolkassa hyvin yleinen joten espanjankieliset ohjaajat ja elokuvat on helpompi huomioida myös muissa kategorioissa kuin vain vieraskielisissä.

Netflixin kokonaistaso ei elokuvallisesti ole vielä mikään päätä huimaava ollut. Toistaiseksi Netflix on rahoittanut ns. laatuohjaajia vain pienellä murto-osalla elokuviinsa varatusta budjetistaan, nämä ovat sitten toimineet laatutuotannon keihäänkärkinä. Tilanne varmasti on muuttumassa ja jatkossa Netflix panostaa entistä enemmän laatuelokuvien tuotantoon kun voittojakin alkaa gaaloissa tulla.

 

[VT]

Minusta Leen asennoituminen koko gaalaan vaikuttaa epäasialliselta: hän ei peittele poliittisia motiiveitaan, ja vaikuttaisi siltä, että hänen suosioonsa pääsevät vain tietynlaiset ihmiset ja tietynlaiset ajatusmaailmat.

Sinälläänhän on totta, että Green Book käsittelee rasismia aika keveinkin ottein. Tästä herääkin kysymys: mitä sitten? Ei jokaisen rasismia käsittelevän elokuvan tarvitse olla synkkä katsaus julmaan menneisyyteen, vaan aihetta voi lähestyä myös populäärimmästä näkökulmasta.

Mielestäni Green Bookin erinomaisuus perustuukin siihen, että elokuva ei pyri alleviivaamaan rasismia, vaan pitää sitä mukana yhtenä tarinallisena elementtinä. Päähenkilöt reagoivat rasistiseen käytökseen, jolloin heissä syntyy erilaisia tuntemuksia, joita sitten välitetään yleisölle. Kaikki tämä tehdään kuitenkin siten, että se tukee tarinankerrontaa ja henkilöhahmojen kehitystä.

Mitä taas tulee BlacKkKlansmaniin, niin siinä oli mielestäni turhaa alleviivausta ja "tyhmille naureskelua". Elokuva oli ikään kuin kaksituntinen pilkkahuuto rasisteille. Ei siinä mitään, "pahiksille" saa nauraa isolla kankaalla, mutta se ei vain synnytä niin hyvää elokuvakokemusta kuin vaikkapa Green Book.

Nimenomaan. Urheilutermein sanottuna Spike Lee on yksinkertaisesti huono häviäjä.

Hieno ohjaaja, ei siinä mitään, mutta on selvästi omassa mielessään yhtä vauhkoontunut kuin elokuvassaan käsittelemänsä klaanilaiset. Jos elää noin synkässä ja yksioikoisessa maailmassa, voi tulla yllätyksenä ja jopa järkytyksenä, että maailmassa tapahtuu asioita eri motiiveilla. Esimerkiksi se, että parhaan elokuvan Oscar jaetaan, no parhaalle elokuvalle. Ei sille, joka on pystynyt raflaavimmin ja kantaaottavimmin käsittelemään rasismia tai jotain muuta yhteiskunnalista ilmiötä.

Se enemmän ihmetyttää, että jotkut suomalaiset toimittajat ajattelevat samoin kuin Spike Lee. En ala todellakaan linkittää Iltasanomien 0-tason kolumnia (by Taneli Topelius), mutta kai se joidenkin some-kuplassa voi näyttäytyä niin, että tämä olisi ollut järisyttävä yllätys, josta seurasi "raivoisa myrsky".

 

[hablaa]

Urheilutermein sanottuna Spike Lee on yksinkertaisesti huono häviäjä.

Hieno ohjaaja, ei siinä mitään

...kun onko oikeasti? "Do the Right Thing" on aivan mahtava, siitä ei kahta sanaa. "Malcolm X" on hieno biografia, ollaan henkilöstä mitä mieltä hyvänsä. "Summer of Sam" on ihan OK. "BlacKKKlansman" oli ihan viihdyttävä osin, joskin lopun vasaralla hakattu analogia nykypäivään oli todella penseää.

Mutta noiden ulkopuolella, ohjaajan tuotanto on täysin mitäänsanomatonta, ainakin omasta mielestä. Parhaimmillekin ohjaajille sattuu huteja joskus, mutta jos tuotannosta löytyy kaksi hittiä, kaksi ihan ok:ta ja muut sellaisia ettei seuraavana päivänä muista, niin voidaanko puhua hienosta ohjaajasta?

(Do the Right Thing edelleenkin on kyllä helvetin kova, sille ei mahda mitään. Fight the Power!)

 

[Musta Nuoli]

Piti juuri tästä asiasta tullakin kirjoittamaan, mutta ehdit ensin. Minusta Leen asennoituminen koko gaalaan vaikuttaa epäasialliselta: hän ei peittele poliittisia motiiveitaan, ja vaikuttaisi siltä, että hänen suosioonsa pääsevät vain tietynlaiset ihmiset ja tietynlaiset ajatusmaailmat.

Tästä olen hyvin pitkälle samaa mieltä. On käynyt jopa mielessä, että mahtaako Spike Leen oma ajatusmaailma olla niin "rakkauden eikä vihan" täyttämä kuin mistä hän saarnaa, koska ei hän miltään rakkauden lähettiläältä vaikuta vaan kiukkuiselta ja paikoin hyvinkin tylyltä jos hänen poliittista visiotaan ei oteta vastaan täysin kyselemättä. Näkemyksiä saa ja kuuluukin olla, mutta harvoin siitäkään hyvää seuraa jos niitä tuputtaa ihmisten kurkusta alas ja vääntää rautalangasta ne ajatukset, joita katsojan kuuluisi ajatella. En pitänyt erityisesti myöskään "presidentinvaalit 2020"-palopuheesta Leen kiitospuheessa: aika harva elokuva-alan kollega varmaankaan mikään Trump-fani on ylipäätään, ja aggressiivinen manifesti kesken viihdegaalan saattaa tehdä enemmän haittaa kuin hyötyä.

Mitä taas tulee BlacKkKlansmaniin, niin siinä oli mielestäni turhaa alleviivausta ja "tyhmille naureskelua". Elokuva oli ikään kuin kaksituntinen pilkkahuuto rasisteille. Ei siinä mitään, "pahiksille" saa nauraa isolla kankaalla, mutta se ei vain synnytä niin hyvää elokuvakokemusta kuin vaikkapa Green Book.

Omasta mielestäni BlackKKlansmanin antama kuva rasisteista ja väkivaltaisista hihhuleista teki osittain karhunpalveluksen, sillä klaanilaisista annettiin moneen otteeseen mielikuva lähinnä edesmenneen Pekka Siitoimen hengenheimolaisina eli täysinä vitseinä, juoppoina sönköttäjinä jotka ovat vaaraksi lähinnä omalle maksalleen. Toki Jasper Pääkkönen välillä julmisteli, mutta perusklaanilaiset näyttäytyivät lähinnä saamattomina pelleinä. Yhdysvaltain rotusorron taustalla eivät kuitenkaan ole juopot läskit kulmabaarissa vaan ongelmat ovat rakenteellisempia ja Spike Lee on niin tuohduksissaan, että menee vähän ohi maalin. Esimerkiksi If Beale Street Could Talkin teemat (jossa musta mies päätyy liki automaattisesti vankilaan) ovat jo laaja-alaisempia kuin sinänsä vaaralliset aseita heiluttavat "valkoisen ylivallan" alkoholistit.

If Beale Street Could Talk oli kolmas rotusortua ja rasismia tarinassaan käsittelevä teos parhaan elokuvan kategoriassa, ja Regina King tosiaan voitti siitä näyttelijä-Oscarin, joten ei voi millään muotoa sanoa, etteikö aihe olisi ollut esillä. Siksikin Spike Leen purkaus ja kiukuttelu ihmetyttää.

 

[Musta Nuoli]

Tässä olet asian ytimessä. Gaala ei saa valua siihen suuntaan, että palkintoja saavat vain poliittisesti oikeamieliset tai taustoiltaan puhtoiset ohjaajat. Mikäli näin tapahtuu, palkinnon arvokkuus kärsii. Elokuvan laadun on oltava ratkaiseva tekijä jatkossakin.

Bohemian Rhapsodyn kohdalla kävi mielessä se, että kukaan ei ole aikoihin maininnut Brian Singeriä missään yhteydessä tai kiitospuheissa, vaikka hän elokuvan suurimmaksi osaksi ohjasikin. Häntä kohtaanhan on hyväksikäyttöepäilyjä, mutta ei häntä mistään ole toistaiseksi tuomittu ja onhan se erikoista, että elokuva on ehdolla parhaaksi elokuvaksi mutta sen ohjaajasta ei mainita sanaakaan missään vaikka häntä ei ole mistään tuomittu toistaiseksi.

Oikeamielisyyden korostamista ja syntipukkien etsimistä on tapahtunut toki gaalojen ulkopuolellakin.

Myös Mel Gibsonin tapaus takavuosilta on jäänyt mieleen. Gibson oli Oscar-voittaja ja osa sisäpiiriä, mutta sitten hän möykkäsi kännissä typeryyksiä poliisille ja riiteli rumasti silloisen naisystävänsä kanssa. Typeryyksien lateluun kuului humalainen höpinä juutalaisten vallasta Hollywoodissa (mikä on sinänsä ihan fakta, koska juutalaisia on paljon viihdealalla ja hyvä että onkin, koska monet maailman parhaat ohjaajat ja näyttelijät ovat juutalaisia), mutta tämä oli sitten liikaa ja Gibson suljettiin vuosikausiksi ulos piireistä.

Nykyään ei tarvitse enää edes höpistä tuoreeltaan sekavia, vaan nykyisin paaria-luokkaan pääsee jo sillä, että on julkaissut Twitterissä toistakymmentä vuotta sitten jotain älytöntä. Esimerkiksi Kevin Hart (joka sai Oscar-juontajan hommista kenkää) ja ohjaaja James Gunn (joka sai Marvelilta kenkää) saivat tämän kokea.

En puolustele kenenkään lausuntoja tai nettiviestejä sinänsä, jokainen kantaa niistä vastuunsa. Mutta pidän kohtuuttomana sitä, että kukaan ei saisi tehdä typeryyksiä nuoruudessaan eikä kenelläkään saisi julkisesti olla nuorempana tyhmiä mielipiteitä. Ihmiset muuttuvat ajan myötä ja ihmisillä on oikeus kasvaa henkisesti, mikä tarkoittaa myös sitä, ettei kenenkään tarvitse olla mikään pyhimys koko elämäänsä. Kenenkään ei pitäisi tulla tuomituksi myöhemmin elämässään jos "jää kiinni" jostain 10 vuoden takaisesta jämävitsistä joka ei ole nykyhetken käsityksen mukaan poliittisesti korrekti.

Tuntuu siltä, että poliittisesti epäkorrektit vanhat mielipiteet ovat suurempi synti kuin esimerkiksi väkivaltarikokset. Ei kukaan ole Mark Wahlbergille kenkää antamassa siksi, että hän istui nuorukaisena vankilassa mm. törkeästä pahoinpitelystä vaan päin vastoin pidetään hyvänä asiana, että hän kasvoi aikuiseksi, luopui vanhoista kuvioistaan ja on nykyisin näyttelijä. Mutta jos Wahlberg olisi nuorena kirjoittanut johonkin foorumille, että "Michael Jackson vetää lasta pulkassa" ja tämä tulisi huomenna ilmi, niin mahtaisiko hänen uransa tyssätä siihen, tai ainakin heikentyä?

 

[Pula-ajan Tretjak]

Jos ns. "kovaa scifiä" olet vailla, niin Europa Report (2013) on aika jees. Selkeästi pienemmän budjetin leffa, että turha odottaa mitään suurta actionia isoilla erikoistehosteilla - mutta toisaalta, vaikkapa painottomat kohtaukset (tai muutenkin ns. "oikeat" jutut) on tehty pieteetillä.

Tykkäsin muuten tuosta leffasta. Pitänee varmaan katsoa uudelleen joku kaunis päivä :)

 

[Buster]

Sen vähän mitä Spike Leetä nähnyt eri haastatteluissa ja palkintogaaloissa aikojen saatossa, niin en kyllä itsekään hänestä ihmisenä oikein pidä. Hänellä on sellainen vähän röyhkeä ja kärkevä asenne, tai miksi tuon "an attituden" nyt sitten kääntäisikään.

Green Bookin voitto ja siitä heräännyt pahennus on juurikin osoitus eräänlaisesta kuplautumisesta. Eräs kolumnisti käyttikin nimenomaan termiä, että "film twitter" tuosta lähinnä vauhkoontui. Siellä on pienessä piirissä pää märkänä retweetattu ja koettu kaikki Oscar-kilvan mahdolliset käänteet, että kuka kannattaa Trumpia ja muuria, sekä mitä rasistiseksi tulkittavaa joku on sanonut kymmenen vuotta sitten, ynnä muut kaikenlaiset eri lasien läpi vetäistyt analyysit itse elokuvista jne. Mutta näköjään sitten valtaosa elokuvaväestä ei joko ole näitä kaikkia käänteitä seurannut, tai sitten ei yksinkertaisesti välitä ja/tai osaa pitää elokuvat elokuvina.

En tiedä, miten tuon voiton voi väittää menneen väärään osoitteeseen. Ennen gaalaa puhuttiin siitä, miten vanhalla äänestystavalla nimenomaan Roma ja Green Book olisivat suurimmat ennakkosuosikit. Mutta koska äänestäjät omaavat niitä kohtaan sen verran jyrkästi vaihtelevia mielipiteitä, niin tämä uusi Yön ritarin vuoksi luotu äänestyssysteemi, eli preferential ballot nimenomaan tekisi noiden kahden elokuvan voitosta epätodennäköisimmän, kun äänestetään periaatteessa keskimääräisesti suosituinta ehdokasta, jonka voiton kanssa kaikkien äänestäjien on helpointa elää. Ja nyt kun kaikkien aikojen moninaisin äänestysakatemia äänestää tällaisellakin tavalla Green Bookin voittajaksi, niin siltikin jotkut vauhkoontuvat.

Sen nyt toki tavallaan ymmärrän, että jotkut hakee elokuvilta painavaa yhteiskunnallista merkitystä ja haistelevat vähän jo sitäkin, että miten hyvin elokuva kestää aikaa, eikä siinä näkemyksessä välttämättä lämpimän riskitön ja disneymaisen yksinkertainen kuvaus rotujen välisestä harmoniasta välttämättä ihan täysin kolahda. Mutta kyllä omastakin mielestä Green Book saattoi olla se paras elokuva juurikin nyt ja voiko sen nyt sanoa menneen väärään osoitteeseen, kun yleisöt ovat siihen suurin joukoin kuitenkin tykästyneetkin vielä.

 

[El Gordo]

Vastahan Hiipivä Tiikeri, Piilotettu Lohikäärme oli ehdolla molempiin palkintoihin.

Joo aika hiljakkoin...
Ehkäpä tuo virheeni kun luulin, ettei vieraskielinen elokuva voi voittaa parhaan elokuvan Oscaria, kuvastaa lopulta hyvin sitä tosiasiaa ettei käytännössä voikaan.

 

[Tadu]

Joskus tuli katsottua vuosittain jotain 200 elokuvaa. Nykyisin varmasti alle 10 elokuvaa vuodessa. Olisipa aikaa enemmän. Toisaalta jos olisi aikaa enemmän, käyttäisin nekin varmaan mieluummin hyvien TV-sarjojen katseluun.

Oscareista en ole koskaan pitänyt. Aina ihmeellistä politikointia kyseisissä pippaloissa.

 

[JZZ]

Ja sitten päivän paskin leffa: Mother! Erehdyin katsomaan lukematta ensimmäistäkään arvostelua ja sen jälkeen oli täsmälleen sama ajatus kuin monella muullakin saman leffan nähneellä: haluan elämästä menettämäni kaksi tuntia takaisin. Voiko Jennifer Lawrencen, Javier Bardemin, Ed Harrisin ja Michelle Pfeifferin elokuva olla huono. Voi olla. Voi olla oikein huono. Voi olla huonoin elokuva koskaan. Ja pahinta, että se ei ole huono camp-hengessä kuten joku Plan 9 from outer space. Pysykää kaukana tästä. Lawrence oli loistava Winter's Bone -elokuvassa, mutta alamäki on nähdyn perusteella jyrkempi kuin Niagaran putous.

Tähän mieto sama, eihän tuo leffa nyt vaan oikeasti toiminut oikein mitenkään. Vertauskuvallisuutta oli liikaa ja se mielestäni aukiselitettiin ihan turhan paljon, samalla tietty leffan loppu lähti aivan älyttömälle laukalla. Enemmän kuin Lawrencen huonoutta, niin ihmettelisin Aronofskyn huonoutta. Mies on kuitenkin ollut loistava leffojen tekijä ennen, mutta viimeiset kaksi tuotosta ovat melkoista kuraa. Toki Noahin huonoutta ei voi voittaa oikein mikään, eli sinänsä Mother! oli parannus edelliseen verrattuna. Mutta ei sitä oikein uskoisi, että samalta tekijältä on tullut mm. loistavat Pi, Unelmien Sielunmessu, The Fountain ja Wrestler. Black Swan oli kuitenkin suurin hittinsä, ja sekin oli vielä ihan hyvä. Mutta sitten ihan käsittämätöntä dadaa.

 

[Ikävänkantaja]

Jos pidät (oikeutetusti) 12 Apinaa mestariteoksena niin olethan katsonut elokuvan johon se perustuu eli ranskalaisen Chris Markerin lyhytelokuvan Kiitorata (La jetée) vuodelta 1962?

Loistava mustavalkoinen lyhytelokuva, joka koostuu still-otoksista ja pitää silti täysin otteessaan kerronnallaan. Kesto 26 minuuttia, ja 12 Apinaa on ottanut tarinan ytimen aivan sellaisenaan. Elokuva kertoo siis miehestä, joka lähetetään sivilisaation sortumisen jälkeen ajassa taaksepäin ja loppuhuipennus tapahtuu lentokentän kiitoradalla.

Todella hieno lyhytelokuva. Ei ihme, että siitä inspiroituneena syntyi yksi parhaista tieteiselokuvista.

Kiitos erinomaisen hyvästä huomiosta ja kysymästä! La jetée on klassikkona ja Gilliamin elokuvan "alkuperäisteoksena" hyvin tuttu; tein mm. koulussa 2000-luvun alkupuolella 12 apinasta esitelmän, jossa asiaan viitattiin. Olisin siis äkkiseltään voinut väittää myös nähneeni sen vähintään kertaalleen, mutta enpä taida ollakaan - ainakaan vielä. Youtubesta nimittäin löytyy ko. elokuvan traileri ja muutamia pätkiä, jotka eivät äkkiseltään näyttäneet elokuvakerronnallisesti tutuilta: runollisen kaunis ja haikea, lopullisuutta huokuva ajaton tunnelma välittyy joka tapauksessa jo niistä erittäin vahvana, joten luonnehdintasi elokuvan vaikuttavuudesta osuu epäilemättä naulan kantaan.

Sarjahan on kyllä myös aika loistava, vaikkakin menee hiljalleen ihan eri suuntaan mitä leffa. Mutta se twistien määrä on järjetön!

Kiitokset vinkistä ja tiedosta: tuo sarja meni minulta jotenkin ohi, sillä 12 apinan purkittaminen tv-tuotannoksi tuntui ajatuksen tasolla hiukan samalta kuin jatko-osan tekeminen kyseiselle elokuvalle, eli täysin absurdilta. Kertomasi perusteella sarjan asetelma vaikuttaa kuitenkin erittäin kiinnostavalta, kun hommaa on siinä pistetty näemmä (jo valmiiksi omintakeisilta jengoilta) ihan kunnolla vinksalleen.

 

[Tarinankertoja]

12 apinan purkittaminen tv-tuotannoksi

Leffan pohjaavat TV sarjat ovat aika epätasaisia ja usein aika kökköjä. 12 apinaa on yksi niistä, liian halvalla tehty... vähän kun aikanaan Apinoiden planetta


Westworld on sen sijaan aika onnistunut omin jaloin seisova tekoälyn ja ihmisen välinen juttu.


Leffojen perään scifisarjoista menestynein taitaa olla Stargate (kausia ja spinoffeja riitti) ja imo aika onnistunut oli Sarah Connor Chronicles(..Summer Glau..)

 

[Pula-ajan Tretjak]

Hiukan vielä Motherista -- Lawrencen uran alamäellä en tarkoittanut niinkään hänen näyttelijäsuoritustaan tässä, vaan elokuvien valintaa. Vielä hetki sitten hän oli elokuvamaailman kuumimpia nimiä, jolle oli tie auki taivasta myöten, mutta huonoilla valinnoilla hän on ajautumassa b-elokuvien tähdeksi. Toki hänenkin tietyt rajoituksensa ovat samalla tulleet tutuksi. Aronofsky käsikirjoittajana (?) ja ohjaajana kantaa tietysti päävastuun tästä kuonakasasta.

Vaikuttaisikohan tähän sama motivaattori, mikä on esim. Steven Seagalilla. Hänkin tekee tarkoituksella videolevitykseen matskua, koska ei tarvitse sitoutua ja se on "milli per leffa". Helppoa rahaa. Lawrencella taitaa myös olla murheita tyttärensä kanssa, joka voi vaikuttaa juuri tähän asiaan.