Jatkoajan leffakerho

[Jakedeus]

If Beale Street Could Talk oli ihan mukiinmenevä draama, joka tosin unohtunee aika nopeasti. Tarinaan oli kirjoitettu pari mielenkiintoista sivuhahmoa, mutta he saivat aika vähän ruutuaikaa ja jäivät tarinan kannalta sivuosaan. Musiikki oli omituisen painostavaa, mikä korostui volyymien ollessa (taas) liian kovalla.

Kokonaisuudessaan kelpo elokuva, jossa ei kuitenkaan ole mitään uutta ja mullistavaa. Samasta teemasta on tehty niin kovalla tahdilla filmatisointeja, että tämä tuskin jää elokuvahistorian suurten tekeleiden joukkoon. Veikkaan Baldwinin kirjan olevan kuitenkin hyvä. Pitää ehkä joskus lukaista.

Aika kovat vaatimukset leffalle, jos täytyy jäädä ''elokuvahistorian suurten tekeleiden joukkoon'' jotta nousisi ''kelpo elokuvan'' yläpuolelle. Kiinnostaisi myös tietää mikä elokuva samasta teemasta on noussut näiden suurten tekeleiden joukkoon, jolle kyseinen leffa ei pärjää.

 

[Walrus21]

Aika kovat vaatimukset leffalle, jos täytyy jäädä ''elokuvahistorian suurten tekeleiden joukkoon'' jotta nousisi ''kelpo elokuvan'' yläpuolelle. Kiinnostaisi myös tietää mikä elokuva samasta teemasta on noussut näiden suurten tekeleiden joukkoon, jolle kyseinen leffa ei pärjää.

Ei täydy, enkä tuollaista vaatimusta esittänytkään.

Samaa teemaa ovat käsitelleet viime aikoina mm. Blackkklansman, Green Book ja Get Out; näillä kaikilla on ollut mielestäni omaperäisempi ote aiheeseen.

Arvioin yleensä elokuvia siitä kontekstista, millaisia odotuksia ja kehuja niille asetetaan. Beale Street on ehdolla parhaan Oscarin saajaksi, joten suhtauduin siihen ennakolta kovin odotuksin. Nähdyn perusteella en usko parhaan elokuvan pystiin, mutta oli tämä kuitenkin parempi kuin suurin osa telkkarissa pyörivistä rainoista.

 

[Jakedeus]

Ei täydy, enkä tuollaista vaatimusta esittänytkään.

Samaa teemaa ovat käsitelleet viime aikoina mm. Blackkklansman, Green Book ja Get Out; näillä kaikilla on ollut mielestäni omaperäisempi ote aiheeseen.

Okei. Noh, en ole vielä If Beale Street Could Talk -leffaa nähnyt, mutta sen perusteella mitä siitä olen lukenut + ohjaajan edellisen eli Moonlightin ei ole kyllä käynyt mielessäkään, että sillä olisi mitään tekemistä Blackkklansmanin ja Get Outin kanssa, jotka olen nähnyt. Edellinen kun oli ehkä jonkinlainen yhteiskunnallinen komedia ja jälkimminen kieliposkessa tehty kauhuleffa, kun taas Barry Jenkins on keskittynut draamaan, jota uusikin arvioiden perusteella edustaa.

Arvioin yleensä elokuvia siitä kontekstista, millaisia odotuksia ja kehuja niille asetetaan. Beale Street on ehdolla parhaan Oscarin saajaksi, joten suhtauduin siihen ennakolta kovin odotuksin. Nähdyn perusteella en usko parhaan elokuvan pystiin, mutta oli tämä kuitenkin parempi kuin suurin osa telkkarissa pyörivistä rainoista.

Ok, tätä en ottanut huomioon.

 

[Buster]

Mitäs ajatuksia täällä on Oscareiden voittajista? Aika kimurantilta tuntuu tuo parhaan elokuvan palkinto. Green Book oli henkilökohtaisesti viihdyttävin kokemus, mutta toisaalta kyseessä on Peter Farrellyn ohjaama, tuttu ja turvallinen road movie. Kaiken lisäksi siellä on taas jotkut vetänyt herneen nenään ja näkee elokuvan olevan kliseinen sekä loukkaava, mihin ynnätään vielä leffan jäsenien sometileiltä kaivetut lausunnot, Trumpin tukemiset ja Farrellyn maine "pieruelokuvien" tekijänä. Green Book on myös tietyllä tavalla eräänlainen versio Driving Miss Daisysta ja kun miettii vielä koko pakettia, niin Farrelly ei saanut ehdokkuutta ohjaajien saralla.

Romaa taitavat vedonlyöntiyhtiöt pitää suosikkina ja se voittaa ulkomaisen elokuvan pystin ihan satavarmasti, minkä ohella Cuaronilla on jo melkein toinen käsi kiinni ohjauksessa sekä kuvauksessa. Mutta kun kyseessä on Netflix-elokuva, niin saa nähdä millaista politikointia siellä nähdään, koska tuskin moni studioiden nimeen vannova haluaa Rooman voittavan. Toisaalta luulisi, että monien elokuvatyöläisten mielestä joku Netflix on töiden lisääjänä vain hyvä homma, mutta tietysti historiallisesta näkökulmasta Oscareiden tarkoituksena on ajaa ihmisiä katsomaan näitä palkittuja elokuvia isolta ruudulta. Sitten tietysti Roma on mustavalkoisena, ei tähtivoimaa omaavana ulkomaisena taide-elokuvana aika kaukana Hollywood-elokuvasta, joten äänestäjistä varmasti löytyy niitäkin, jotka ovat lopettaneet leffan katsomisen kesken ja pitävät sitä vain kalliina kotifilminä. Jännä nähdä, kun elokuva on voittanut vaikka mitä ja suitsutus on ollut aika suurta.

The Favourite olisi oma valintani voittajaksi, mutta minua ehkä häiritsee se, ettei tämä välttämättä ole Lanthimoksen paras elokuva, kun esimerkiksi The Lobster jäi outona taide-elokuvana muutamia vuosia takaperin vain käsikirjoitusehdokkuuteen. Mutta tämä mielipide saattaa korjautua, kun pääsen Favouritea katsomaan kotosalla tarkemmin toista kertaa, sillä elokuvassa oli valtava määrä tutkittavaa ja syvyyttä. Minulla ei ole mitään hajua, minkä vuoksi elokuvaa oli välillä kuvattu esimerkiksi kalansilmä-perspektiivistä, mikä heitti teatterissa minut pois elokuvan parista, kun koitin miettiä, mitä sillä haetaan. Favourite näyttää naurettavan hyvältä, sisältää hienovireisen käsikirjoituksen täynnä mehukasta dialogia, kolme näyttelijää huippuvedossa ja oikeastaan ainoastaan tuo kuvaaminen, oudoilla vääristävillä linsseillä, korostavan etäällä pysyminen ja Lanthimoksen trademark pannaukset toimivat muutoin herkullisen aterian ruotoina. Kaikella todennäköisyydellä pidän vieläkin enemmän, kun katson toisen kerran ja pääsee paremmin tarkastelemaan tuota kolmikon valtasuhdetta ja sen vaihtelua, väärinkäyttöä.

A Star Is Borniakin on kai sen Oscar-screenausten suosion vuoksi vieläkin pidetty mustana hevosena, mutta enpä tiedä. Kyseessä ihailtavan hyvin modernisoitu versio jo muutaman kerran aiemmin filmatisoidusta tarinasta, jossa uuden tähden syttyessä jonkun toisen tähden on hiivuttava. Vähän aikaa kesti totuttautua näyttelijättäreen nimeltä Lady Gaga ja kateellisia näyttelijöitä varmasti riittää. Sama tietysti Bradley Cooperin kohdalla, pitääkö sen perkeleen osata kaikki, eikö tuo naurettavan hyvännäköinen ulkomuoto ole jo tarpeeksi yhdelle ihmiselle. Nämä on inhimillisiä, mutta surullisia yksityiskohtia, jotka äänestyksessä tulevat painamaan kun valitaan isosta joukosta se keskimääräisesti paras/suosituin elokuva. Nautin elokuvasta, mutta kyllä mielestäni voitto ratkotaan noiden kolmen ylemmän kesken.

Toisaalta en tiedä kannattaako Golden Globe -yllätyksen ja 5 Oscar-ehdokkuuden jälkeen Bohemian Rhapsodyakaan täysin pudottaa pelistä pois, mutta en jaksa oikeasti uskoa siihen. Olisi kyllä jännä tietää, mitä tapahtuisi ja mitä kirjoiteltaisiin, jos Rhapsody pystin pokkaisi. Black Pantheriin en kyllä jaksa uskoa ja siellä on elokuvaväen joukossa oikeasti ihmisiä, jotka eivät halua antaa palkintoa millekään Marvel-elokuvalle. Tämän vuoksi Infinity Warinkin Special Effects -palkinto taitaa jäädä saamatta, vielä kun First Manissakin tehtiin todella, todella hyvää ja perinpohjaista työtä. Koko elokuvan uskottavuus lepäsi illuusioiden varassa. Viceen en kyllä usko edes vähää alusta, vaikka MacKayn kerrontatapa on sinänsä kiinnostavaa.

edit: Yksi väärä sana/ajatusvirhe korjattu ja Rhapsody taitaa näemmä olla ulkona Parhaan kisasta Singerin vuoksi. Syytökset taisi tulla vasta ehdokkuuksien julkistamisen jälkeen, vaikka nuo ukon touhut onkin olleet eräänlainen julkinen salaisuus pidemmän aikaa.

 

[teppana]

Rooman ehdoton heikkous on tosiaan se, että isot yhtiöt karsastaa tätä muutosta mitä suoratoistopalvelut, Netflix etunenässä, on tuonut kentälle. Tästäkin heikkoudesta päästään eroon sitä myötä kun aikaa kuluu. Viihde on kuitenkin kansalle ja merkityksellistä on se, mitä sisältö on eikä se kuka sen näyttää.

En osaa ottaa elokuvaan sinänsä kantaa. Oma mutuilu on se, että Rooma ei voita vaan parhaan elokuvan pystin vie A Star Is Born.

Komppaan kyllä tuossa, että akatemia ei anna pystiä Marvel leffalle. Harmi sinänsä, koska Infinity War tuon Special Effects pystin ansaitsisi.

Itse veikkaan että Malik nappaa pystin. Leffa sinänsä ei mielestäni ole Oscarin arvoinen, mutta Malik kantoi elokuvan keskinkertaisesta elämänkerrasta yhdeksi vuoden parhaista elokuvista. Jos tässä mietittäisiin MVP palkinnon kautta, Malikin suoritus on verrannollinen siihen, jos McDavid nyt hinaisi Oilersit pleijareihin.

 

[Walrus21]

Mielenkiintoinen gaala tulossa. Kattaus on mielestäni parempi kuin viime vuonna, vaikka silloinkin oli pari oivaa teosta tarjolla. Parhaan elokuvan ehdokkaista minulta on katsomatta A Star Is Born, mutta se tuskin yltää voittajaksi.

Roma on monella tapaa elokuvavuoden kokonaisvaltaisin tuotos. Voittanee ainakin seuraavat kategoriat: paras kuvaus, paras ohjaus ja paras vieraskielinen elokuva. On myös ennakkosuosikki parhaaksi elokuvaksi. Ei ollut itselle mikään tajunnanräjäyttävä kokemus, mutta kuitenkin taidolla kokoon parsittu tarina, joka jää mieleen ja herättää voimakkaita tunteita. Etenkin synnytyskohtaus ja hetki rannalla olivat elokuvanteon tyylinäytteitä.

Green Book oli itselleni elokuvavuoden tärkein teos. Viihdyttävä, ajatuksia herättävä ja lämminhenkinen road movie, joka pyörii edelleenkin allekirjoittaneen mielessä. Parhaan elokuvan pysti saattaa olla tavoittamattomissa, mutta parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen patsas saattaa tulla. Maharshala Ali on vahvin suosikki parhaan miessivuosan kategoriassa, mikä olisi Alille lyhyen ajan sisään jo toinen pysti samoista ansioista.

The Favourite vei historiallisen draaman ja pukuloiston uudelle tasolle. Palkintoja lienee tulossa ainakin parhaasta lavastuksesta, mutta myös parhaan leikkauksen ja parhaan naissivuosan voitto on mahdollinen. Parhaan elokuvan palkintoon paukut eivät taida riittää. Itse toivoisin Rachel Weiszille voittoa huikeasta sivuosastaan. Omaan makuhermoon The Favourite ei ehkä ihan osunut, mutta monia elokuvallisia ansioita on mahdoton sivuuttaa. Viimeistään tämän filmin jälkeen Yorgos Lanthimos noussee suuren yleisön ja elokuvaharrastelijoiden tietoisuuteen.

BlacKKKlasman tuli katsottua viime kesän helteiden ollessa kovimmillaan. Nautin suuresti elokuvan leikillisyydestä ja roolisuorituksista. Adam Driver vetää loistavan sivuosan, mutta myöskään Pääkkösen osaa ei sovi väheksyä. Aihe on vakava ja vaativa, mutta Spike Lee pitää homman aika hyvin näpeissä. Mielestäni leffassa oli pieniä ongelmia rytmityksen ja aiheen rajauksen suhteen, mikä laski hieman pisteitä. Oscareita saattaa olla luvassa parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta, ohjauksesta ja musiikista. Ensiksi mainittu saattaa kuitenkin jäädä ainoaksi.

Infinity War oli supersankarielokuvan genressä poikkeuksellinen tapaus, joka tullaan muistamaan vielä vuosienkin päästä. Siitä huolimatta Oscar-ehdokkuuksia tuli niukalti; lienee kuitenkin selvää, että parhaiden erikoistehosteiden pysti menee tällä kertaa Marvelin porukalle. Elokuva oli kaiken kaikkiaan loppuun asti viilattu eepos, jossa välähtivät kaikki supersankarielokuvien hyvät puolelle. Itse en ole genren suurin ystävä, minkä vuoksi en henkilökohtaisella tasolla tästä saanut ehkä ihan kaikkea irti. Oscar-raati on suhtautunut nihkeästi Marvelin blockbustereihin, minkä vuoksi tämäkin jäänee aika vähälle huomiolle.

Vice on Adam McKayn toinen herkkupala lyhyen ajan sisään. The Big Short oli jo hyvä, mutta tämä on kenties sitäkin parempi. Vice on kokeellinen, yllätyksellinen ja tempoileva kokonaisuus, joka maistuu varmasti politiikasta kiinnostuneille - ja miksei muillekin. Oscareita tuskin on luvassa läjäpäin, mutta ainakin parhaan miespääosan palkintoon on hyvät mahdollisuudet. Itse soisin Balelle tunnustuksen hienosta roolista Dick Cheneynä.

Black Panther on puhututtanut paljon. Ehdokkuus tärkeimmässä palkintokategoriassa oli jonkinlainen yllätys - etenkin, kun samana vuonna teattereissa pyöri myös Infinity War. En koe, että Black Panther olisi ollut elokuvallisesti jotenkin poikkeuksellinen tai käänteen tekevä. Se kuitenkin myi erinomaisesti ja toi uusia elementtejä genreen, joka on kärsinyt tietynlaisesta yksipuolisuudesta. Moni varmasti kavahtaa perusteluja, joissa nostetaan esiin mustien kulttuuria ja etnistä diversiteettiä, mutta on niissä pointtinsakin. Oscar saattaa irrota parhaasta lavastuksesta, mutta siihenkin kategoriaan BP lähtee takamatkalta.

Omat veikkaukset voittajista:

Paras elokuva: Green Book
Paras ohjaus: Alfonso Cuaron (Roma)
Paras miespääosa: Rami Malek (Bohemian Rhapsody)
Paras miessivuosa: Mahershala Ali (Green Book)
Paras naispääosa: Glenn Close (The Wife)
Paras naissivuosa: Rachel Weisz (The Favourite)
Paras musiikki: If Beale Street Could Talk
Paras kuvaus: Roma
Paras lavastus: The Favourite
Paras alkuperäinen käsikirjoitus: The Favourite
Paras sovitettu käsikirjoitus: BlacKKKlansman
Paras vieraskielinen elokuva: Roma
Parhaat erikoistehosteet: Infinity War
Paras animaatio: Spider-Man: Into The Spider-Verse
Paras äänitys: Bohemian Rhapsody
Paras puvustus: The Favourite
Paras laulu: A Star Is Born
Paras maskeeraus: Vice
Paras leikkaus: Vice

 

[Manazeri]

Arvioin yleensä elokuvia siitä kontekstista, millaisia odotuksia ja kehuja niille asetetaan. Beale Street on ehdolla parhaan Oscarin saajaksi, joten suhtauduin siihen ennakolta kovin odotuksin. Nähdyn perusteella en usko parhaan elokuvan pystiin, mutta oli tämä kuitenkin parempi kuin suurin osa telkkarissa pyörivistä rainoista.

En tiedä mikä on tuo "paras Oscar", mutta mikäli tarkoitetaan parhaan elokuvan Oscar-palkintoa niin Beale Street'hän ei ole ehdolla kyseisen palkinnon saajaksi.

 

[Buster]

Nyt voisin oikeastaan paremmalla ajalla heittää sisään oman veikkausrivin ja samalla jotain juttua:

Paras elokuva: The Favourite (järkeilyä muutama viesti aiemmin edellisellä sivulla)

Paras ohjaus: Alfonso Cuaron (Roma)
- Tämä ei ole ehkä mikään selkeä läpihuutojuttu Cuaronille, kuten voisi ennakkoon äkkiseltään olettaa. Spike Leelle voidaan olla vähän kuin rakentamassa eräänlaista elämäntyöpalkintoa (sillä tosin on jo sellainen), sillä Lee ei käsittämättömästi ole koskaan aiemmin ollut parhaan ohjauksen ehdokkaana. Ja olihan BlacKkKlansman myös aika kekseliäs ja kantaa ottava elokuva, joka käsitteli melko näppärästi arkaa aihetta ollen ajankohtainen. Myös Yorgos Lanthimos on kova haastaja jälleen yhdellä melko epätavallisella elokuvallaan, johon hän tai Efthymis Filippou ei edes tehnyt tällä kertaa käsikirjoitusta ja silti se tuntuu kouriintuntuvasti Lanthimoksen elokuvalta ja sitä sitä on iloa katsoa jokaisella osa-alueella. Romalla, sekä Favouritellahan oli eniten ehdokkuuksia, joten elokuvien takana on oletettavasti iso tukiryhmä äänestäjiä. Mutta vaikken itsekään Romalle varauksettomasti lämpene, niin on pakko arvostaa sitä, mitä Cuaron on ruudulle saanut luotua oletettavasti melko pienellä budjetilla ja kokemattomilla näyttelijöillä.

Paras näyttelijä: Rami Malek (Bohemian Rhapsody)
- Malek on tehnyt armottoman määrän kampanjatyötä Oscar-kiertueella ja on tehnyt sekä sanonut ns. kaikki oikeat asiat, joten eipä tässä pitäisi olla epäselvyyksiä, kun hän on voittanutkin kaiken mahdollisen siinä samalla. Bradley Cooperin rankkaisin kovimmaksi haastajaksi ja hänen suorituksensa on ehkäpä minun mielestäni kategorian paras, sillä siinä oli niin suuri määrä vähäeleistä luonnollisuutta ja kuluneesti sanoen näyttelijä katosi, ja silmieni edessä oli rakastunut ja alkoholiongelmainen muusikko, joka osasi laulaa ja soittaa staran tavoin. Mutta kyllähän kuten tuossa ylempänä teppana toteaa, niin Malek kantoi Bohemian Rhapsodyn ylös keskinkertaisuuden suosta ja ei voi sanoa, että pysti menisi väärään osoitteeseen. Äänestäjät tykkäävät vähän suureellisista ja näyttävistä suorituksista ja sitä Mercuryn roolissa oli tarjolla, ja Malek loisti siinä. Myös Christian Bale muuntui täysin Cheneyksi, mutta tuo elokuva oli melko epäkiitollinen loppukädessä näyttelijöilleen, sillä rooleissä ei ole juurikaan bravaadoa/näyttävyyttä ja vaihtelevuutta. Pidin myös pirun paljon Mortensenista, kuin olisi palannut katsomaan Sopranosia, mutta itse hahmo jäi kuitenkin vähän lättänäksi karikatyyriksi loppupeleissä.

Paras näyttelijätär: Glenn Close (The Wife)
- Läpihuutojuttu tämäkin ja Close saa lukuisten ehdokkuuksien jälkeen viimeinkin sen voittonsa eräänlaisena elämäntyöpalkintona, vaikka kyllähän tuo The Wife oli kahden loistavan näyttelijän, sekä heidän avioparimaisen kemiansa (Jonathan Pryce) kantama elokuva ja jää nimenomaan sen vuoksi pitkäksi aikaa mieleen. Melissa McCarthy on tehnyt pitkään pelkkää kestämätöntä roskaa, mutta kyllä hänkin näköjään näytellä osaa ja olen hieman yllättynyt. Ei riitä kuitenkaan hienovaraisessa roolissa potkua voittamaan tätä kisaa. Lady Gagan ja Yalitza Aparicion kattoina oli päästä ehdolle, jälkimmäinenkin kuitenkin on ennemminkin "vain olemassa" ruudulla ja laitan siitä kyynisesti krediitit ohjaajan pussiin. Gagan rooli oli hänelle räätälöity ja lauluesityksissä tietysti hänen karismansa on aivan uskomaton, mutta kyllä tuo näyttelypuolikin meni aika kivasti. Vaikea arvioida, kun minullakin oli kuitenkin jonkinlaiset antipatiat jo valmiina Gagaa kohtaan näyttelijänä (vaikka olin toki American Horror Storya nähnyt aikanaan, missä ei ainakaan toivoton ollut) ja samanlaisia antipatioita on varmasti osalla äänestäjistäkin. Kai se paras kehu on se, että voitti minut lopulta puolelleen. Olivia Colmanin näkisin lähimpänä haastajana ja hänelle on tehty se palvelus, että saman leffan Stone ja Weisz on molemmat nähty sivuosanäyttelijöinä, vaikka elokuva kuuluu yhtä paljon koko kolmikolle.

Paras sivuosanäyttelijä: Richard E. Grant (Can You Ever Forgive Me)
- Kategoriassa käydään todella kova taisto Mahershala Alin ja Richard E. Grantin välillä. Ali on suosikki ennakkoon ajateltuna ja koska hänen filminsä on ehdolla Parhaan elokuvan -kategoriassa, niin se voi olla oletettavasti laajemmalti nähty elokuva äänestäjien keskuudessa. Mahershalan tasoituksena toimii se, että hän voitti kaksi vuotta takaperin. Etuna taas on se, että eihän hän ole mikään varsinainen sivuosanäyttelijä, vaan toinen päähahmoista ja saa valtavasti ruutuaikaa. Jos on Can You Ever Forgive Me:n nähnyt, niin Grantin suoritus alkaen hahmon hauskasta ja röyhkeästä esittäytymisestä ei ole voinut olla jäämättä mieleen. Hän vastaa myös ehkäpä kategorian ehdokkaiden, ellei jopa koko vuoden parhaasta yksittäisestä näyttelijäkohtauksesta, kun hän kuolemankourissa rukoilee Israelia kohtelemaan häntä kirjassaan kunnioittavasti ja arvokkuudella. Tragikoominen juoppo muuntautuu silmien edessä aidoksi ihmiseksi juuri tuona hetkenä ja siihen päälle vielä "tervetuloa klubiin" -äänet. Tiukaksi menee.

Paras sivuosanäyttelijätär: Regina King (If Beale Street Could Talk)
- Tämä on vieläkin vaikeampi kategoria ja esimerkiksi Screen Actors Guildin palkinnon pokkasi Emily Blunt Hiljaisesta paikasta, joka ei ole edes ehdolla Oscareissa. Vastaavasti Regina King ei ollut edes ehdolla SAG-gaalassa ja näyttelijät muodostavat enemmistön Oscar-äänestäjistä. Uskon kuitenkin, että Stone ja Weisz joutuvat jakamaan osan äänistä. Oma valintani voittajaksi olisi Rachel Weisz, mutta vastaavasti tuntuu siltä, että Emma Stone olisi äänestäjien keskuudessa suosikki kaksikosta. Ehdottomasti jompi kumpi ansaitsisi voiton, mutta vähän tuntuu siltä, että Regina King saattaa karata voittoon eräänlaisena elämäntyöpalkintona hänkin. Hän on ollut vuosia tasaisen hyvä saamatta isompaa huomiota osakseen, mitä on journalistienkin toimesta nostettu esiin ja King on itse kertonut olleensa yllättynyt tämän pikkuroolin osakseen saamasta huomiosta. Jaan sen yllättyneisyyden, vaikka kyllähän kohtaus, jossa hän vetoaa tyttärensä miehen puolensa on enemmän kuin vakuuttava. Hirveästi muuta hänellä ei kyllä tuossa elokuvassa ollut tehtävänä.

Paras sovitettu käsikirjoitus: BlackKkKlansman
- Spike Leen leffa oli niin vaikesävytteisillä poluilla itsevarmasti astellut, ajankohtainen ja lopussa moukarin lailla iskevä elokuva, että valinta taitaa olla selvä. Can You Ever Forgive Me:n näen viimeisen päälle täydellisesti tehtynä traditioonalisena pikku-elokuvana kovimpana haastajana. If Beale Street Could Talk oli taas jopa vähän liian epätavallinen ja jopa musiikin lailla ilmassa leijuva elokuva, jolta olisi kaivannut ehkä jotain vakaampaa ankkuria. Ei ihan aina tyhmä ihan alussa pysynyt kärryillä. The Ballad of Buster Scruggs tavallaan ansaitsisi olla lähempänä voittoa, koska se oli antologia-elokuva, jonka osaset olivat yllättävän erilaisia samasta kynästä lähteneiksi ja sama pätee kuvaukseen sekä ohjaukseenkin. A Star is Born taas on taitavasti sovitettu aiemmista filmatisoinnesta nykyaikaan.

Paras alkuperäinen käsikirjoitus: The Favourite
- Oikeudenmukaisessa maailmassa Paul Schrader saisi elämäntyöpalkintonsa, sillä hän ei ole ollut kertaakaan aiemmin edes ehdolla, vaikka hihasta löytyy Taksikuskia ja Kuin raivoa härkää. Itse myös pidän sitä henkilökohtaisesti ehkä lievästi parhaana ehdokkkaista, vaikka The Favourite kiilaa todella lähelle ja saattaa olla objektiivisesti ja pidemmin tarkasteltuna lopulta parempikin. Favourite on huikean hauska, syvä ja täynnä loistavasti kirjoitettuja hahmoja.

Paras animaatioelokuva: Spider-Man: Into the Spiderverse
- Rikkoi animaation sääntöjä ja voittanut kaiken mahdollisen, joten aika selvä homma pitäisi olla. Omissa kirjoissani Wes Andersonin Isle Of Dogs on kova haastaja, mutta eihän tuo pitkätukkainen hippi ole lukuisista ehdokkuuksista huolimatta oikein mitään näissä pippaloissa tainnut voittaa, joten nyt supersankarielokuva juhlii. The Incredibles 2:sta kovasti rummutetaan haastajaksi, mutta itse en elokuvasta oikein pitänyt ja ei näissä jatko-osat ole tainneet menestyä.

Paras kuvaus: Roma
- Varmaankin kolmen kimppa Cold Warin, Roman ja Favouriten välillä, mutta omasta mielestä tästä tulee Cuaronille se todennäköisin voitto. Cold Warissa on nättejä onereita, sekä mustasta ja valkoisesta saadaan taitavasti irti vaihtelua, mutta Roma on vain niin naurettavan hyvä, vaivaton ja luonnollisen oloinen. Varmaan kutakuinkin jokainen otos on kuin maalaus, moitteettomasti blokattu ja täydellisesti tasapainossa. Ja tavallaan se kameratyö ja kaikki mitä kuvassa näkyy ensisijaisesti sanelee ja luo elokuvan tunnelman.

Paras puvustus: The Favourite
- Vanhan säännön mukaan pukuelokuvat ovat vahvoilla. Toisaalta viime vuonna Phantom Thread voitti ja Black Pantherilla on höökiä takana, joten en hirveästi yllättyisi, että nuo heimopuvuista ja muista koostetut futuristiset versiot nappaisivat voiton.

Paras dokumentti: Free Solo
- Politiikkaan vahvasti liittyvää ja ajankohtaista RBG:tä pidetään ennakkosuosikkina, mutta se oli kiehtovasta kohteestaan huolimatta aika tavanomainen dokkari, jossa ei sinänsä ollut mitään kovin ihmeellistä. Näissä on yleensä tietynlaiset suositut ja sykähdyttävät dokkarit tainneet iskeä, ja Free Solo on todellakin sellainen jännittävä, epätavallinen, kiehtova ja inspiroiva teos. Yksi parhaita dokkareita, mitä henkilökohtaisesti nähnyt ja se kykeni luomaan sellaista ahdistuksensekaista jännitystä, mihin yksikään elokuva ei ole aikoihin pystynyt. Minding the Gap olisi omalla listalla kakkosena. Ihan mielenkiintoinen oli myös tuo Isis-taistelijaa ja hänen perhettään neutraalihkosti seurannut dokkari Of Fathers and Sons, vaikka varmaan Syyria aiheena alkaa olla näissä kategorioissa huokauksia aiheuttavaa kamaa.

Paras lyhytdokumentti: End Game
- Jotkut suosivat näissä vailla isojen puljujen tukea tehtyjä teoksia, joten siihen muottiin Netflixin End Game ei sovi. Erittäin häiritsevä aihe, jota on vaikea katsoa. Siinä siis seurattiin saattohoidossa olevia potilaita... Laittoi miettimään... sellaisia epämukavia ajatuksia. Lifeboat on taas yksi elokuva Eurooppaan paatilla tulevista pakolaisista. A Night At The Garden kertoo Amerikan natsien kokouksesta Madison Square Gardenissa, mutta se on pelkkää arkistomateriaalia ja elokuvassa ei ole oikein mitään viitekehystä tapahtumille.

Paras leikkaus: BlackKklansman
- Tämä on ihan 50-50 minun papereissa ja tuossa voisi ihan hyvin olla The Favourite. Luulisi, että Bohemian Rhapsodyn editoinnista tehnyt videot olisi ehtineet äänestäjiäkin sen verran tavoittamaan, ettei sillä enää olisi mahdollisuuksia. Tosin noissahan homma taitaa toimia niin, että äänestäjille kootaan sellainen jokusen minuutin kavalkaadiklippi elokuvasta esitellen varmaankin tässä tapauksessa joitain tiettyjä komeasti leikattuja kohtauksia, jonka perusteella niitä ääniä taidetaan jakaa. Sinne kun laittaa niitä konserttiosuuksia ja muuta, niin näyttää Oscar-ehdokkuuden arvoiselta. BlacKkKlansmanissa oli muistaakseni paljon ristiinleikkaamista eri tapahtumien välillä ja asioiden rinnastamista toisiinsa, mikä oli kiehtovaa ja välillä editointi oli joissakin kohdissa tarkoituksella jopa vähän röyhkeää ja kulmikasta, sellaista asennetta omaavaa. The Favouriten puolesta puhuu mm. näyttelijöiden suoritukset, sulavasti etenevän elokuvan sävy ja rytmi.

Paras ulkomainen elokuva: Roma
- Miten voisi mikään tämän haastaa, kun Roma kerta kamppailee Parhaan elokuvankin palkinnosta. Tietysti teoriassa, jos vain riittävän moni ei-Roman ystävä asettaa sen äänestyslistallaan viimeiselle sijalle ja onnistuvat kaikki jonkun tietyn leffan sijoittamaan ykköseksi, niin kai sellainenkin yllätys voitaisiin nähdä. Käytännössä tuntuu mahdottomalta, vaikka Hirokazu Koreedan Shoplifters on sekin erinomainen elokuva. Ja voittihan Pawlikoskin Ida tässä kategoriassa joitain vuosia takaperin ja ukolla tuntuu olevan faneja, kun Cold Warkin sai ohjauksesta sekä kuvauksesta ehdokkuudet.

Maskeeraus ja hiukset: Vice
- Yksi gaalan helpoimpia, sillä Eero Milonoffinkin tähdittämää ruotsalaiselokuvaa The Border on tuskin monikaan äänestäjä viitsinyt katsoa ja Mary Queen of Scotskaan on tuskin hirveästi suositumpi vaihtoehto. Siihen kun laitetaan vielä sekin yksityiskohta, miten monet on kehuneet Vicen maskeerauksen olevan parempaa tasoa kuin viime vuonna Oldmanin naamioiminen Churchilliksi, niin tämä on selvä homma. Vaikea sieltä on kyllä Christian Balea bongata, vaikkei Cheneyn naamataulu itselle kovin tuttu olekaan.

Paras sävellys: If Beale Street Could Talk
- Vaikea uskoa, miten Justin Hurwitz ei yltänyt ehdokkaaksi, sillä First Manin musiikki soi päässäni useita päiviä elokuvan jälkeen. Sama homma on If Beale Street Could Talkin kohdalla. BlacKkKlansman on kuitenkin ehkä todennäköisin voittaja, sillä Terenche Blanchard ei useista loistavista sävellyksistä huolimatta ole koskaan ollut edes ehdolla ja vaikken leffan musiikista enää muista mitään yksityiskohtia, niin muistelisin kehuneeni sitä leikkauksen ohella ainakin jossain. Minnehän Favourite jäi, koska pidin elokuvan saundista ja sitä oli jollain sen ajan instrumenteillakin vielä soitettu. Olennainen osa elokuvaan oikeanlaisen tunnelman luojana.

Paras alkuperäinen laulu: Shallow - A Star Is Born
- On ehtinyt kulua jo pirusti, mutta onhan se ihan omassa luokassaan ja sen esitys on yksi Gaalan kohokohtia. Yleensä biisin kuuluu kuvata elokuvaa, olla olennainen osa sitä (yhdistää se siihen elokuvaan) ja ennen kaikkea olla muistettava. Ja sitten ehdolla on jotain lopputeksteissä pyöriviä musiikkeja.

Paras lavastus: The Favourite
- Elokuvaa tarvitsi katsoa varmaan viisi minuuttia, kun hiljaa ääneen totesin, että ei v***u kun näyttää komealta, yksityiskohtaiselta, aidolta ja kalliilta. Roma varmaankin haastaa jo yksin sillä tiedolla, että leffaa varten luotiin pari korttelia vanhaa Mexico Citya uudelleen siihen loistavaan sivulta kuvattuun tracking shottiin ja sen oli ne mellakat, ajotie ja isän auto symbolina jne. First Man ja Black Panther tuskin yltävän näiden kahden edelle, kun niissä oli CGI:kin isossa osassa.

Paras lyhytanimaatio: One Small Step
- Ei kai nyt Pixar näitä voi aina voittaa ja itselleni ei tuo Bao oikein perinteisenä söpönä ja sydämellisenä Pixar-animaationa tällä kertaa toiminut. Sen sijaan astronautin urasta haaveilevan pikkutytön ja hänen yksinhuoltajaisänsä tarina oli sitä luokkaa yksityiskohdissaan, söpössä kotikutoisessa animaatiossaan ja emotionaalisessa latauksessaan, että pari kertaa joutui nieleskelemään palaa kurkusta.

Paras lyhyelokuva: Skin

Sound editing: First Man
- Menee kirjoissani melko helposti First Manille. Jo alun avaruuslento laskuineen oli aika poikkeuksellinen kokemus ja loppua kohden asiat vain paranivat. Toki saa nähdä josko Hiljainen paikka, tai Black Panther voisivat tämän myös napata, mutta minulle First Man on omassa luokassaan ja tarjosi juurikin vahvan audiovisuaalisen kokemuksen.

Sound mixing: Bohemian Rhapsody
- Jo se tieto, että elokuvan lauluissa on yhdistelmä Freddie Mercurya ja Rami Malekia nostaa Rhapsodyn voittokantaan, sekä siihen vielä nuo konserttiosuudet yleisönmylvintöineen ynnä muut ymmärtämättömät hienoudet. Toki First Manin äänimaailma on loistava ja viimeisen päälle suunniteltu yhdistelmä hiljaisuutta ja erilaisia ääniä, joten tämäkin saattaa olla aika lähellä 50-50 tilannetta. Sound mixinghan on vanhan muistisäännön mukaan kategoria, johon musikaalit kuuluvat ja ehkä A Star Is Bornkin voi sekoittaa pakkaa. Mutta Bohemian Rhapodylla on ehdokkuuksista päätellen enemmän suosiota takanaan, joten tämä kääntynee heille tilanteen ollessa muutenkin vähän kiikun kaakun.

Parhaat visuaaliset erikoisefektit: First Man
- Elokuva lepää illuusioiden varassa ja kun näin kova haastaja on olemassa, niin palkintoa halutaan tuskin vieläkään Marvel-elokuvalle antaa. Mutta itse olisin First Manin nostanut ihan Parhaan elokuvan ehdokkaaksikin asti, vaikkei se nyt ihan terävimpään kärkeen välttämättä kuulukaan.

 

[Manazeri]

Kun veikkaa tuota parhaan elokuvan Oscarin voittajaa niin on hyvä tietää miten tuon palkinnon äänestäminen käytännössä toimii. Akatemian jäsenet siis käsittääkseni rankkaavat ehdolla olevat elokuvat järjestykseen. Pari vuotta sitten La La Land oli suuri suosikki voittamaan palkinnon ja ilmeisesti saikin eniten näitä ykköstiloja, mutta koska Akatemiasta löytyi se toinen puoli joka ei halunnut antaa palkintoa hyvän mielen musikaalielokuvalle sai La La Land myös paljon noita viimeisiä tiloja. Ja näiden takia La La Land lopulta putosi tuolta voittajan paikalta. Moonlight lopulta meni voittoon koska "siitä tykkäsi kaikki". Tätä taustaa vasten on helppo tiputtaa ennakkokaavailuista Black Panther, Bohemian Rhapsody ja ehkä myöskin Vice.

Green Book on oma suosikkini voittajaksi, mutta kiistanalaisuuksien takia en usko sen voittoon hetkeäkään. Kakkossuosikkini A Star is Born oli todella vaikuttava kertomus addiktiosta, mutta en lopulta usko senkään voittoon, koska on se tämän vuoden La La Land. Olisin lopulta yllättynyt jos Roma ei tätä voittaisi. Joku vedonlyöjä voisi ehkä hakea yllätystä ja veikata The Favouritea tai BlackKklansmania voittajaksi.

Mahershala Ali voitti omasta roolistaan palkinnot Golden Globen, BAFTAn ja Screen Actros Guild palkinnon. Tämän pitäisi olla 'Shallow'n ohella kaikista selvin voittaja ennakkoon.

edit. Tietysti Roma on päivän selvä voittaja parhaaksi vieraskieliseksi elokuvaksi.

 

[Walrus21]

En tiedä mikä on tuo "paras Oscar", mutta mikäli tarkoitetaan parhaan elokuvan Oscar-palkintoa niin Beale Street'hän ei ole ehdolla kyseisen palkinnon saajaksi.

Aivan, lienee käynyt joku ajatusvirhe tässä kohtaa. Tarkoitin parhaan elokuvan kategoriaa, jossa em. elokuva ei siis ole ehdolla, kuten totesitkin.

 

[Tifosi]

The Favourite ja Black Panther näkemättä. The Favourite pitää vielä huomenna katsoa ennen kuin sukeltaa areenaan gaalan kimppuun ja pantterikin vissiin pakko katsoa vaikka genre onkin luotaantyöntävä.

Romalle ohjaajapysti ehdottomasti. Ei tule edes kilpailua siitä. Parhaan leffan kategoriassa taas olen a star is bornin kannalla. Green Book kakkosena vaikka muuten olikin hieno tekele niin Viggo Mortensen italiaanona ei toiminut ollenkaan.
En ymmärrä miten hän on ehdolla henk.koht. kategoriassa.

Vicesta tuli mieleen viimevuotinen The Post. Hieno tekele hienoilla näyttelijöillä mutta aika hajuton/mauton.

Miespääosa joko Bradley Cooperille tai jollain taikatempulla Green Bookin Mahershala Alille joka on jostain syystä sivuosa-kategoriassa.

Dafoen leffaa en ole nähnyt joten hän se tietenkin voittaa.

 

[M@rko77]

Green book nappasi parhaan elokuvan Oscarin. Mielestäni elokuva oli kokonaisuudessaan hyvä, vaikka Viggon suoritus jäi hieman "kesken". Muut osa-alueet sitten paikkasivat tuota puutetta. Muista ehdokkaista on tullut tähän asti katsottua Black Panther ja Bohemian Rhapsody, joten esimerkiksi Romasta tai A Star is born en osaa sanoa. No, "Freddielle" sentään parhain miespääosa. Ansaitusti.

 

[Buster]

Pakko kyllä sanoa, että ei tuollaisella Oscar-show'lla kyllä katsojalukuja nosteta, sehän tuntui jopa vähän rammalta. Viihdenäkökulmasta aika tylsän tasapaksu, vaikka tietysti alkoi virkistävän erilaisesti, mutta jotenkin sitä komediaa kaipaa keventäjänä kun tuo tahtoo olla muuten vähän turhan vakavaa ja virallista. Todella outoa, kun se ei ollut ankkuroituna isännän ympärille.

Ja olihan se Shallow'n esitys hienosti toteutettu, sehän oli siis oikein esitys (a performance). Siihen päälle vielä illan hienoimpana hetkenä varmaan kaikkien tilastojen vastaisesti Olivia Colmanin voitto, joka tuli aika yllätyksenä hänelle itselleenkin ja johti illan hienoimpaan, hermostuneisuuden, innon ja epäuskon värittämään puheeseen. Nopeasti kuitenkin meni tuo reilu kolmetuntia näin jälkikäteen tallennukselta katsoessa ja kelaillen mainoskatkojen yli. Suorana en ole koskaan katsonut, koska en halua riskeerata sitä, että nukahtaisin. Kuitenkin vuoden kohokohtia tällaiselle vähän liikaakin elokuvista pitävälle.

Meni ihan reisille vedot. Periaatteessa ei pitäisi äänestää panoksellisissa veikkauspooleissa, sillä aina se vähän ottaa iloa tapahumasta itseltä pois, kun muistaa veikanneensa väärin. Olisi tavallaan parempi, kun vaan malttaisi neutraalina katsoa ja arvostaa erikseen jokaista työtä, vain juhlia kulunutta elokuvavuotta, eikä aina lähteä jokaisen mahdollisuuden tullen rankkaamaan väkisin elokuvia niiden arvon/tason mukaan. Ikään kuin jokin elokuva/suoritus olisi objektiivisesti parempi, tai arvokkaampi kuin jokin toinen. Ei sitä oikein voi mitata, sillä se koostuu miljoonista osasista mukaan lukien katsojasta ja kyllä sen tiedostan, että siinä veikkauslistassa on oma henkilökohtainen näkemys ja joskus järkeily muiden mielipiteiden perusteella. Silti tuo veikkausten tekeminen ja asioiden rankkaaminen järjestykseen luo vähän sellaisen turhan ehdottoman ja mustavalkoisen näkemyksen, ja sitä helposti joskus ajattelee siinä hetkessä: "No nyt se pysti meni väärään (=huonompaan) osoitteeseen". Tai sitten ihan vaan, että olin väärässä ja en saa mahdollisuutta brassailla. Se kestää parhaimmillaan vain muutaman minuutin, mutta ainakin henkilökohtaisesti vähän tuppaa latistamaan tunnelmaa.

Ylipäänsä näillä palkintogaaloilla ja kulttuurilla on vähän paha tapa aina johtaa sellaiseen pinnalliseen keskusteluun asioiden arvosta; että mikä on paras, huonoin, onko tämä vai tämä parempi, mikä on vuoden paras elokuva. Tuollainen keskustelu arvosta on aika merkityksetöntä, eikä todennäköisesti johda mihinkään. Paljon arvokkaampaa olisi keskustelu itse sisällöstä, teemoista, herättämistä ajatuksista, rakenteista ja kaikista mahdollisista yksityiskohdista. Vaikka nyt sitten The Favourite ja valta, miten Yön ritari on yksi iso elokuvanpituinen kissa ja hiiri -leikki, miksi uskontoon liittyvät kauhuelokuvat ovat jääneet pitkälti 70-luvulle ja voisiko sellaiseen nojaava enää toimia tehokkaasti nykypäivänä, tai sitten jos ei halua katsoa jotain elokuvaa viittä kertaa, niin voihan sitä yhtä hyvin turista vaikka jostain Roman perheenisän, auton ja koiranpaskaa täynnä olevan ajotien merkityksestä tarinalle, tai miten Guardians of the Galaxy 2 on yksi iso perhesuhteita ja dynamiikkaa käsittelevä elokuva. Toki elokuva on tuote ja kiireiset ihmiset haluaa saada ajallensa, sekä rahoillensa vastinetta, joten medioiden otsikkoina keikkuu, että x on vuoden hauskin elokuva ja b on silkkaa roskaa.

Viimeksi kun lukaisin mielenkiinnosta suomenkielisen arvostelun Happy Death Day 2U:sta, niin siellä oli lähinnä pelkkää ehdottomuutta täynnä olevaa, mielipahan täyttämää oksennusta vailla kunnollista järjellistä perustelua ja elokuvassa ei taidettu tosissaan edes yrittää nähdä mitään hyvää, jota siinä kuitenkin oli melko paljonkin epäonnistumisesta huolimatta. Sieltä tuollainen ehdottomuus ja arvon johdattelema ajattelu kai sitten osaltaan peilautuu ihmisten arkiseenkin keskusteluun ja dominoi niitä jopa senkin jälkeen, kun elokuva on nähty. Luin yllä olevan suuntaisia ajatuksia (paremmin ilmaistuna) eilen ja kyllä se vähän ravisteli, kun tunnistin itseni aika monesta kohtaa.

 

[Walrus21]

koko teksti

Hieno puheenvuoro. Loppujen lopuksi täytyy aina muistaa, että Oscareita valitsevat ihmiset; näkemykset heittelevät eikä sellaista lopputulemaa olekaan, joka miellyttäisi kaikkia.

Itse jätin vedonlyönnit syrjään, joten pääpaino oli innostuneiden ja liikuttuneiden palkinnonsaajien ihastelussa.

Yllätyksiäkin nähtiin, mutta pääpiirteittään pysyteltiin käsikirjoituksessa: Cuaronin Roma putsasi palkintopöydän, Bohemian Rhapsody oli paljon esillä ja Spike Leekin sai tunnustuksensa. Hieman alakynteen jäi The Favourite, joka sai ainostaan Colemanin yllätys-Oscarin. Black Panther sai aika kovankin palkintosaaliin, vaikka itse povasin heille ihan maksimissaan yhtä pystiä.

A First Manin erikoistehostepalkinto oli itselle yllätys, mutta senhän taisitkin hyvin pohjustaa eilen. Näin ollen Infinity War jäi kokonaan vaille tunnustusta.

Henkilökohtaisella tasolla ainoa merkitksellinen valinta oli viimeinen eli parhaan elokuvan kategoria. Ja riemuikkaastihan se meni, kun Green Book voitti hienoisena altavastaajana.

Paras puhe oli jo mainittu Olivia Colemanin pirskahteleva improvisaatio. Juuri tuostahan elokuvissa on kyse: tunteiden, inhimillisyyden ja karisman välittämisesti. Jälkeenpäin ajateltuna ihan perusteltu valinta, vaikka The Favourite ei pelkästään Colemanin harteilla levännytkään.

 

[El Gordo]

Mites tuo Roma oli ehdolla parhaaksi elokuvaksi, ja voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin? Eihän ennen kai vieraskieliset ole ollut kisassa parhaan elokuvan pystistä? Tältäkin vuosikymmeneltä Amour, Ida ja Son of Saul olisi muutoin varmaan voittaneet koko roskan, jos olisi ollut yleinen sarja.

 

[Mikke73]

Mites tuo Roma oli ehdolla parhaaksi elokuvaksi, ja voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin? Eihän ennen kai vieraskieliset ole ollut kisassa parhaan elokuvan pystistä? Tältäkin vuosikymmeneltä Amour, Ida ja Son of Saul olisi muutoin varmaan voittaneet koko roskan, jos olisi ollut yleinen sarja.

Amour oli ehdolla parhaaksi elokuvaksi, ja kuten Roma sekin voitti "vain" parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin. On noita ehdolla aiemminkin ollut, ainakin Il Postino vuonna 1995.

 

[nahkis]

Nyt kun (itselle ei niin älyttömän merkitykselliset) Oscarit ovat takana, niin uskaltaa sivuta muitakin aiheita.

Onko leffakerhon porukalla suositella jotain tämän joukon jatkoksi?

Gattaca (1997)
Womb (2010)
Ex Machina (2014)

Yhteinen nimittäjä lienee jonkunlainen ihmisen ja teknologian vaikea suhde yhdistettynä draama -tyyliseen tarinankerrontaan.

ps. blade runnerit, solarikset, avaruusseikkailut ynnä muut "perus-scifit" on katsottu.

 

[Ollakseni]

Nyt kun (itselle ei niin älyttömän merkitykselliset) Oscarit ovat takana, niin uskaltaa sivuta muitakin aiheita.

Onko leffakerhon porukalla suositella jotain tämän joukon jatkoksi?

Gattaca (1997)
Womb (2010)
Ex Machina (2014)

Yhteinen nimittäjä lienee jonkunlainen ihmisen ja teknologian vaikea suhde yhdistettynä draama -tyyliseen tarinankerrontaan.

ps. blade runnerit, solarikset, avaruusseikkailut ynnä muut "perus-scifit" on katsottu.

Moon (2009) voisi olla yksi leffa joka kiinnostaa. Annihilation on myös hyvä, vaikka teema ei ihan osukaan.

 

[hablaa]

Yhteinen nimittäjä lienee jonkunlainen ihmisen ja teknologian vaikea suhde yhdistettynä draama -tyyliseen tarinankerrontaan.

"Draama" ei ehkä nyt ihan täysin osu - mukana on myös paljon fyysistä komediaa tyyliin Evil Dead 2 - mutta Upgrade (2018) oli miellyttävä yllätys.

 

[El Gordo]

Amour oli ehdolla parhaaksi elokuvaksi, ja kuten Roma sekin voitti "vain" parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin. On noita ehdolla aiemminkin ollut, ainakin Il Postino vuonna 1995.

Ok. Hieman hölmö systeemihän tuo sitten on, kun Hollywood tietysti arvostaa omia tuotoksiaan yli kaiken, ja ulkomaisia elokuvia nostetaan vain harvoin ja säälistä edes ehdokaslistalle. Niin selkeämpihän se olisi kun pitäisivät nämä kategoriat reilusti erillään. Tai sitten pitäisi oikeasti olla mahdollisuus, että jonain vuonna kaikki parhaan elokuvan ehdokkaat on vieraskielisiä elokuvia.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Scifi yhteiskunta jutuista tämä oli minulle jostain syystä mukava:

https://www.imdb.com/title/tt0118929/

1998 valmistunut Dark City. Valtettavan vähän teknologialla ihmettelyä mutta samalla tavalla Gattacan kanssa eli "kyllä se tech siellä on, siihen vain ei niin keskitytä".

 

[Ni$pekt15]

Yhteinen nimittäjä lienee jonkunlainen ihmisen ja teknologian vaikea suhde yhdistettynä draama -tyyliseen tarinankerrontaan.

ps. blade runnerit, solarikset, avaruusseikkailut ynnä muut "perus-scifit" on katsottu.

Ei ihan dramaa, mutta ite tykkäsin kyllä kyseisetä rainasti ja tarkoituksena kelata koko imdb:n scifi läpi pelaten...
Upgrade (2018) - IMDb

 

[Vintsukka]

Ok. Hieman hölmö systeemihän tuo sitten on, kun Hollywood tietysti arvostaa omia tuotoksiaan yli kaiken, ja ulkomaisia elokuvia nostetaan vain harvoin ja säälistä edes ehdokaslistalle. Niin selkeämpihän se olisi kun pitäisivät nämä kategoriat reilusti erillään. Tai sitten pitäisi oikeasti olla mahdollisuus, että jonain vuonna kaikki parhaan elokuvan ehdokkaat on vieraskielisiä elokuvia.

Noinhan se on aina ollut, että vaikka vieraskielisillä elokuvilla ja animaatioilla on omatkin kategoriansa, mikään ei estä asettamasta niitä ehdolle myös parhaan elokuvan pystiin. Ja jos pelkästään Hollywoodin tuotantoihin keskityttäisiin, esim. The Favourite ei olisi ollut tänä vuonna ehdokkaiden joukossa.

 

[Tarinankertoja]

Yhteinen nimittäjä lienee jonkunlainen ihmisen ja teknologian vaikea suhde yhdistettynä draama -tyyliseen tarinankerrontaan.

Her ja Autómata viimevuosilta, ja tietty vanhempi A.I. spiilpergsiirapista huolimatta käsittelee dilemmaa hyvin. . .
Ja kyllä mää tohon laskisin myös Passangers ihmisuhteen pääosasta huolimatta .

Edit: leffaketjusta huolimatta , niin Westworld sarja käsittelee tota myös.

 

[nahkis]

Kiitos suosituksista! Upgrade menee ainakin tsekkaukseen.

Edit: leffaketjusta huolimatta , niin Westworld sarja käsittelee tota myös.

Sarjaa en ole katsonut, mutta Westworld (1973) aka. "The original Terminator" on yksi kaikkien aikojen suosikkielokuvistani ja Yul Brynner äi-ien äiä!

Edit: ei Underground kun Upgrade