Mitäs ajatuksia täällä on Oscareiden voittajista? Aika kimurantilta tuntuu tuo parhaan elokuvan palkinto. Green Book oli henkilökohtaisesti viihdyttävin kokemus, mutta toisaalta kyseessä on Peter Farrellyn ohjaama, tuttu ja turvallinen road movie. Kaiken lisäksi siellä on taas jotkut vetänyt herneen nenään ja näkee elokuvan olevan kliseinen sekä loukkaava, mihin ynnätään vielä leffan jäsenien sometileiltä kaivetut lausunnot, Trumpin tukemiset ja Farrellyn maine "pieruelokuvien" tekijänä. Green Book on myös tietyllä tavalla eräänlainen versio Driving Miss Daisysta ja kun miettii vielä koko pakettia, niin Farrelly ei saanut ehdokkuutta ohjaajien saralla.
Romaa taitavat vedonlyöntiyhtiöt pitää suosikkina ja se voittaa ulkomaisen elokuvan pystin ihan satavarmasti, minkä ohella Cuaronilla on jo melkein toinen käsi kiinni ohjauksessa sekä kuvauksessa. Mutta kun kyseessä on Netflix-elokuva, niin saa nähdä millaista politikointia siellä nähdään, koska tuskin moni studioiden nimeen vannova haluaa Rooman voittavan. Toisaalta luulisi, että monien elokuvatyöläisten mielestä joku Netflix on töiden lisääjänä vain hyvä homma, mutta tietysti historiallisesta näkökulmasta Oscareiden tarkoituksena on ajaa ihmisiä katsomaan näitä palkittuja elokuvia isolta ruudulta. Sitten tietysti Roma on mustavalkoisena, ei tähtivoimaa omaavana ulkomaisena taide-elokuvana aika kaukana Hollywood-elokuvasta, joten äänestäjistä varmasti löytyy niitäkin, jotka ovat lopettaneet leffan katsomisen kesken ja pitävät sitä vain kalliina kotifilminä. Jännä nähdä, kun elokuva on voittanut vaikka mitä ja suitsutus on ollut aika suurta.
The Favourite olisi oma valintani voittajaksi, mutta minua ehkä häiritsee se, ettei tämä välttämättä ole Lanthimoksen paras elokuva, kun esimerkiksi The Lobster jäi outona taide-elokuvana muutamia vuosia takaperin vain käsikirjoitusehdokkuuteen. Mutta tämä mielipide saattaa korjautua, kun pääsen Favouritea katsomaan kotosalla tarkemmin toista kertaa, sillä elokuvassa oli valtava määrä tutkittavaa ja syvyyttä. Minulla ei ole mitään hajua, minkä vuoksi elokuvaa oli välillä kuvattu esimerkiksi kalansilmä-perspektiivistä, mikä heitti teatterissa minut pois elokuvan parista, kun koitin miettiä, mitä sillä haetaan. Favourite näyttää naurettavan hyvältä, sisältää hienovireisen käsikirjoituksen täynnä mehukasta dialogia, kolme näyttelijää huippuvedossa ja oikeastaan ainoastaan tuo kuvaaminen, oudoilla vääristävillä linsseillä, korostavan etäällä pysyminen ja Lanthimoksen trademark pannaukset toimivat muutoin herkullisen aterian ruotoina. Kaikella todennäköisyydellä pidän vieläkin enemmän, kun katson toisen kerran ja pääsee paremmin tarkastelemaan tuota kolmikon valtasuhdetta ja sen vaihtelua, väärinkäyttöä.
A Star Is Borniakin on kai sen Oscar-screenausten suosion vuoksi vieläkin pidetty mustana hevosena, mutta enpä tiedä. Kyseessä ihailtavan hyvin modernisoitu versio jo muutaman kerran aiemmin filmatisoidusta tarinasta, jossa uuden tähden syttyessä jonkun toisen tähden on hiivuttava. Vähän aikaa kesti totuttautua näyttelijättäreen nimeltä Lady Gaga ja kateellisia näyttelijöitä varmasti riittää. Sama tietysti Bradley Cooperin kohdalla, pitääkö sen perkeleen osata kaikki, eikö tuo naurettavan hyvännäköinen ulkomuoto ole jo tarpeeksi yhdelle ihmiselle. Nämä on inhimillisiä, mutta surullisia yksityiskohtia, jotka äänestyksessä tulevat painamaan kun valitaan isosta joukosta se keskimääräisesti paras/suosituin elokuva. Nautin elokuvasta, mutta kyllä mielestäni voitto ratkotaan noiden kolmen ylemmän kesken.
Toisaalta en tiedä kannattaako Golden Globe -yllätyksen ja 5 Oscar-ehdokkuuden jälkeen Bohemian Rhapsodyakaan täysin pudottaa pelistä pois, mutta en jaksa oikeasti uskoa siihen. Olisi kyllä jännä tietää, mitä tapahtuisi ja mitä kirjoiteltaisiin, jos Rhapsody pystin pokkaisi. Black Pantheriin en kyllä jaksa uskoa ja siellä on elokuvaväen joukossa oikeasti ihmisiä, jotka eivät halua antaa palkintoa millekään Marvel-elokuvalle. Tämän vuoksi Infinity Warinkin Special Effects -palkinto taitaa jäädä saamatta, vielä kun First Manissakin tehtiin todella, todella hyvää ja perinpohjaista työtä. Koko elokuvan uskottavuus lepäsi illuusioiden varassa. Viceen en kyllä usko edes vähää alusta, vaikka MacKayn kerrontatapa on sinänsä kiinnostavaa.
edit: Yksi väärä sana/ajatusvirhe korjattu ja Rhapsody taitaa näemmä olla ulkona Parhaan kisasta Singerin vuoksi. Syytökset taisi tulla vasta ehdokkuuksien julkistamisen jälkeen, vaikka nuo ukon touhut onkin olleet eräänlainen julkinen salaisuus pidemmän aikaa.