Jatkoajan leffakerho

[Tjapalala]

Jep, tämä on juuri syy sille, miksi yksittäisen elokuvan on vaikea nousta esiin. Infinity Warin viihdearvon maksimaalinen hyödyntäminen edellyttää, että on kahlannut läpi aiemmat 15 elokuvaa. Itse olin nähnyt noista ehkä puolet, joten jouduin tosissaan paneutumaan tapahtumien kulkuun.

Se on todellakin juurikin näin. Siinä on myös valttikortti toistepäin. Kun 10 vuotta on tutustunut hahmoihin niin niitä on pystytty syventämään huomattavasti enemmän. Ja jonkunnäköinen sarjakuvanörtti, johon itseni luokittelen, täytyy olla että näitä voi täysin arvostaa. Infity Warissa on hyvä muistaa että on selkeästi sidoksissa vielä huhtikuussa tulevaan End Gameen. On aika selkeä part 1 eikä yksittäinen elokuva siltäkin osin. Se olisi sama kuin katsoisi Harry Potter Kuoleman Varjelukset osa ykkösen ja sanoisi että loppuipa sekavasti.

Voin kyllä vahvasti muuten suositella että katot loputkin puolet jos vain aikaa ja kiinnostusta löytyy. Seasta löytyy heikompiakin julkaisuja kuten Hulk ja 2 ekaa Thoria, mutta toisaalta kaikki leffat liittyvät toisiinsa ja maailman ymmärtää täysin näin.

 

[sporttipappa]

Kun ei se "musta teemakaan" omasta mielestäni näyttäytynyt elokuvassa mitenkään niin, että olisi sykähdyttänyt, tai sen havannoinnut muuten kuin päälle liimattuna asiana. Ei ollut siis "Juuret", tai "Amistad"-tuotantojen tasolla, vaikka toki kyseessä ei olekaan mikään kansalaisoikeus-teos. Okei, vertaus tosiaan on aika huono, mutta jos, siis JOS oli tarkoitus tehdä mustan väestön supersankari-elokuvaa, niin ei toiminut. Ihan toimintapläjäyksenä toki jotenkin.

Eipä tuota elokuvaa voi pitää muuna kuin laskelmoituna kassamagneettina, jonka teki tuotantoyhtiön kakkostiimi kakkosbudjetilla ("vain 200 miljoonaa" erikoistehosteisiin?). Leffa, jossa ei ole mitään tarkoitustakaan ottaa kantaa mihinkään, purkkaviihdettä, pläjäys jonka unohtaa nähtyään. Eli yksinkertaistettuna samaa kuin kaikki marvel-komiikat, tai siis -sarjakuvaelokuvat.

Sitten päästäänkin siihen, mitä elokuvan edes pitäisi olla? Leffat ovat suurten keski- ja alaluokkien viihdettä, ja elokuvalta halutaan tavallisesti jotain sellaista hauskaa kokemusta, joka saa unohtamaan arjen. Tähän marvel-sarjakuvaelokuvat tarjoavat parasta mahdollista viihdettä.

Kannattaa muistaa, että Oscar-palkinnot ovat osa elokuvateollisuuden pyrkimystä luoda lisäarvoa elokuvateollisuuden tuotteille. Oscar-ehdokkuuksien ei tarvitse merkitä minkään elokuvan olevan katsojalleen sen erityisempi kokemus, kuin miltä se tuntui kyseistä elokuvaa katsoessa. Yksi pitää yhdestä ja toinen toisesta. Rennosti vaan, omalla tavalla, jokainen on kuitenkin itselleen se paras leffakriitikkonsa.

 

[sporttipappa]

Se on todellakin juurikin näin. Siinä on myös valttikortti toistepäin. Kun 10 vuotta on tutustunut hahmoihin niin niitä on pystytty syventämään huomattavasti enemmän. Ja jonkunnäköinen sarjakuvanörtti, johon itseni luokittelen, täytyy olla että näitä voi täysin arvostaa. Infity Warissa on hyvä muistaa että on selkeästi sidoksissa vielä huhtikuussa tulevaan End Gameen. On aika selkeä part 1 eikä yksittäinen elokuva siltäkin osin. Se olisi sama kuin katsoisi Harry Potter Kuoleman Varjelukset osa ykkösen ja sanoisi että loppuipa sekavasti.

Ymmärrän ihan täysin mitä tarkoitat. Itse en vain ole koskaan henkilökohtaisesti tykännyt leffoista, jotka ovat jo lähtökohtaisesti osat 1-3, tai osat 1-15. Sitten siitä olisi voinut tehdä samantien tv-sarjan, jonka tarinan voi katsoa peräkkäisinä osasina putkeen kotisohvalla, eikä odottaen seuraavaa osaa vuoden-kaksi.

Mielestäni leffan kuuluisi olla yksittäinen kokonaisuus, joka kuuluisi voida katsoa sellaisenaan yhtenä tarinana. Pidän kyllä leffassa viittauksesta muuhun, aiempaan tai johonkin, mutta tämän pitäisi mun mielestä olla ei-olennainen osa leffan tarinan kannalta, vaan pikemminkin tuomassa lisäarvoa faneille. Bonusmateriaalia.

 

[El Gordo]

Sitten päästäänkin siihen, mitä elokuvan edes pitäisi olla? Leffat ovat suurten keski- ja alaluokkien viihdettä, ja elokuvalta halutaan tavallisesti jotain sellaista hauskaa kokemusta, joka saa unohtamaan arjen. Tähän marvel-sarjakuvaelokuvat tarjoavat parasta mahdollista viihdettä.

Voi se olla paljon muutakin kuin oopiumia massoille ja laskelmoitua rahastusta. Elokuva voi olla syvällistä taidetta ja yhteiskunnan muutoksen katalyytti. Mutta suurin osa elokuvista tietysti on vain lenkkimakkaraan vertautuvia teollisia tuotteita. Oscar-gaala tapahtuma, jossa makkaratehtailija saa prenikan rintapieleensä.

 

[Tjapalala]

Ymmärrän ihan täysin mitä tarkoitat. Itse en vain ole koskaan henkilökohtaisesti tykännyt leffoista, jotka ovat jo lähtökohtaisesti osat 1-3, tai osat 1-15. Sitten siitä olisi voinut tehdä samantien tv-sarjan, jonka tarinan voi katsoa peräkkäisinä osasina putkeen kotisohvalla, eikä odottaen seuraavaa osaa vuoden-kaksi.

Ymmärrän myös tämän. Kysehän taitaa olla että elokuvat taitavat tehdä enemmän rahaa kuin sarjat. Marvel on kyllä luonut trendin selkeästi ja monet haluavat luoda samanlaisen jatkumon ja universumin.

 

[Vintsukka]

Eiköhän Black Pantherin valintaan vaikuta sekin, että kesällä Akatemia ehdotteli uutta "suositun elokuvan" kategoriaa, eli käytännössä "paras blockbuster" -pystiä. Se ehdotus unohdettiin kun vastaanotto ei ollut järin positiivinen, niin ehkä totesivat että kasvojen pelastamiseksi joku kassamagneetti on nyt pakko valita parhaan elokuvan ehdokkaaksi, ja valitsivat parhaat arvostelut(?) saaneen.

Eipä tuota elokuvaa voi pitää muuna kuin laskelmoituna kassamagneettina, jonka teki tuotantoyhtiön kakkostiimi kakkosbudjetilla ("vain 200 miljoonaa" erikoistehosteisiin?).

Meinaat että elokuvan koko budjetti meni erikoistehosteisiin?

 

[sporttipappa]

Eiköhän Black Pantherin valintaan vaikuta sekin, että kesällä Akatemia ehdotteli uutta "suositun elokuvan" kategoriaa, eli käytännössä "paras blockbuster" -pystiä. Se ehdotus unohdettiin kun vastaanotto ei ollut järin positiivinen, niin ehkä totesivat että kasvojen pelastamiseksi joku kassamagneetti on nyt pakko valita parhaan elokuvan ehdokkaaksi, ja valitsivat parhaat arvostelut(?) saaneen.


Meinaat että elokuvan koko budjetti meni erikoistehosteisiin?

Luin tässä tällä sivulla ollutta informaatiota vain yhden kerran. Luulin tämän eron elokuvien kuluarvioinneissa koskeneen vain tietokone-efektejä. Jos elokuvan kokonaisbudjetti on 200 miljoonaa vs. 400 miljoonaa, täytyyhän siihen lukeutua paljon kaikkea muutakin kuin vain erikoistehosteet ja ns. kuvitettu grafiikka. Kuinka paljon arvioisit sen olevan?

Mitä olet noin muuten mieltä, pitäisikö oscareissa olla mielestäsi sellainen kategoria, kuin parhaat tietokoneella toteutetut tehosteet?

 

[Andji]

Se olisi sama kuin katsoisi Harry Potter Kuoleman Varjelukset osa ykkösen ja sanoisi että loppuipa sekavasti.

Tästäpä sai mainion aasinsillan. Kävin nimittäin viikonloppuna katsomassa elokuvan Glass, joka on jatko-osa elokuville Unbreakable ja Split. Parasta tässä on se, etten ole nähnyt kumpaakaan noista ensimmäisistä osista ennen tuota kolmososaa. Elokuvanautintoni oli verrattavissa siihen, että aloittaisi Star Wars -elokuvien katsomisen Jedin Paluusta.

Voisin sanoa, että olin suuresti hämmentynyt elokuvan aikana ja jälkeen.

Pannaan spoilereihin yksi erityisesti hämmentänyt kohtaus:

Spoileri

Lopun "taistelu", jossa spurguksi pukeutunut Bruce Willis paini pystypainia paidattoman James McAvoyn kanssa. Näytti erittäin säälittävältä, kun kerran kyseessä piti olla supersankaritaistelu.

Suomalaismedioiden arvosteluissa elokuva on saanut järjestään 1/5-arvosteluja. Saman antaisin itsekin, tuo yksi tähti tulee McAvoyn roolisuorituksesta. Olen myös kuunnellut Youtubesta parin jenkkivloggaajan arvostelut. He ovat olleet suopeampia tälle "mestariteokselle". Mutta toisaalta he olivat myös Unbreakable- ja Split-elokuvien faneja.

 

[teppana]

Maanantain tuli katsottua Bohemian Rhapsody. Ehkä kokonaisuutena jäi hieman pliisuksi, mutta Malekin vahva suoritus nosti elokuvaa hyvin. Queen on yksi kautta aikojen lemppareista joten elokuvaan sitoutui paljon tunnetta omalta osin. Nautin kuitenkin elokuvan tunnelmasta ja suosittelen jokaisella joka on Queenin historiasta kiinnostunut.

 

[Walrus21]

Alfonso Cuaronin käsikirjoittama ja ohjaama Roma on muuten hieno tekele. Oikea klassinen draama, jossa on historiallisia kuriositeetteja, hienoja näyttelijäsuorituksia ja erinomaisesti rakennettu tunnelma. Symboliikka ja yksityiskohdat jättävät paljon pureskeltavaa, minkä vuoksi tämä kestänee useammankin katselukerran.

Vaikka elokuva on aika vaativa, sitä on maltillisen temponsa vuoksi mukava seurata. Lopussa kierrokset kovenevat, mutta eivät kuitenkaan niin, että katsoja aistisi juonellista kiirehtimistä. Roma ansaitsee ehdottomasti ehdokkuutensa.

 

[Walrus21]

Katselin hiljattain Adam McKayn elokuvan The Big Short, joka kuvaa talouskriisiä edeltäneitä tapahtumia. McKayn uusin elokuva, juuri valkokankaille saapunut Vice jatkaa samaa tyylilajia kertoessaan varapresidentti Dick Cheneyn tarinaa.

McKay ei ole ainoastaan säilyttänyt omintakeista tyyliään, vaan hän on myös jatkanut yhteistyötä samojen näyttelijöiden kanssa. Steve Carell näyttelee tällä kertaa Donald Rumsfeldia - ja erinomaisesti näytteleekin. Pääosan esittäjä Christian Bale on myös totutun hyvä.

Elokuva on aika pitkä, mikä voi heikentää katselukokemusta niiden osalta, jotka eivät ole politiikasta kovin kiinnostuneita. Tyylillisesti Vice on aika sekava kokemus: aluksi lähdetään kronologisesti liikkeelle henkilökuvauksesta, mutta aika nopeasti edetään ajallisiin hyppyihin. Mukaan mahtuu myös mm. vaihtoehtoinen loppu, kertojan osallistamista ja "neljännen seinän" rikkomista. Mielipiteet näiden suhteen vaihtelevat varmasti katsojan mukaan. Itse en niin hirveästi innostunut jatkuvasta hyppimisestä, mutta jotkut tarinankerronnalliset elementit olivat kieltämättä onnistuneita.

Kokonaisuutena Vice on keskitasoa parempi leffa, joka tarjoaa viihdykettä ja yllätyksiä. Kokonaiskestoa olisi voinut hieman tiivistää ja joitakin trikkejä jättää vähemmälle.

---------------------------------------------------------------------------------------​

Tämän lisäksi kävin katsomassa odotetun animaatioelokuvan How To Train Your Dragon 3. Päällimmäisenä tunteena oli pettymys, sillä tämä ei ole missään nimessä edeltävien osien veroinen.

Aiemmista elokuvista on otettu toimivia ideoita ja elementtejä, mutta ne eivät tässä osassa oikein edistä tarinaa tai kerro mitään uutta. Leffan toimivin hahmo on pahis, josta on onnistuttu luomaan mielenkiintoinen.

Muut hahmot ovat kuitenkin joko paperinohuita tai yleisesti ärsyttäviä. Aiemmissa osissa päähenkilö oli pidettävä, mutta tässä hän alkaa tuntua jopa rasittavalta. Sympatiani alkoivat lipua antagonistille, mikä lienee hälyttävä merkki.

Viikinkiyhteisöstä ei myöskään tunnu löytyvän ainuttakaan kypsää aikuista, vaan kaikki hahmot näyttävät yhtä vitsiä kierrättäviltä karikatyyreiltä. Katsojille esitellään mm. skottimurretta puhuva höppänä, stereotyyppistä maskuliinisuutta esittävä teinipoika ja päähenkilön äidin perään kuolaava nuorimies. Duh. Vaikka tässä olisi aineksia nokkelaan satiiriin, jää yritys puolitiehen heikon käsikirjoittamisen takia. Yksipuolinen hahmokaarti tarjoaa lähinnä helppoja nauruja teini-ikäiselle katsojakunnalle, mikä on sinällään ihan ymmärrettävää ottaen huomioon elokuvan kohdeyleisön.

Jotenkin tästä huokuu käsikirjoituksellinen laiskuus. Paukut on selvästi laitettu visuaalisuuteen, joka on eittämättä teoksen vahvin puoli.

Sarja on mitä ilmeisimmin pistetty pakettiin tämän elokuvan jälkeen, mikä on mielestäni ihan hyvä. Viikinkimaailman ja lohikäärmeiden yhdistelmä tarjosi hyviä aineksia kahdelle elokuvalle, mutta tästä kolmannesta huokuu jo yliyrittäminen. Kun kaikki tarinalliset ainekset on jo käsitelty, alkaa saaga polkemaan paikoillaan. Ei tämä kuitenkaan elokuvana ole mitenkään surkea, lähinnä keskinkertainen satu lapsille ja teini-ikäisille.

 

[Histo]

Oscarit ja niihin liittyvä pöhinä ovat Amerikassa myös yksi tapa pitää katsojat kiinnostuneina elokuvissakäynneistä tammi-helmikuun aikana. Toisin kuin Suomessa, jossa tammikuussa tuodaan teattereihin useampi kotimainen elokuva ja välillä hiihtolomista pääsiäiseen käydään runsaasti elokuvissa, on Yhdysvalloissa kevättalvi heikointa elokuvissakäyntiaikaa.

Siksi epäilen Roman menestymismahdollisuuksia gaalassa. Perinteiselle elokuvateatteribisnekselle (myös Suomessa) olisi kauhistus, jos palkinnot menisivät elokuvalle, jonka voi katsoa suoratoistolla kotona. Paras elokuva ja ehdokkaiksi valinnat ovat tietenkin makuasioita paitsi katsojille, myös akatemian jäsenille. Joilla on toki kaikenlaisia muitakin motivaattoreita.

 

[Ollakseni]

Black Mountain Side (2014) on hitaan kauhun ystäville sopiva elokuva. Se ei lähde leikkimään jump scareilla tai äänekkäällä musiikilla. Vähän samankaltainen kuin The Thing.

 

[ZayWest]

Boyhood.

Osui viimein sopivasti kohdilleen ja tuli elokuva väijyttyä. Oli yllättävänkin perushyvä draama vaikka pahinta pelkäsin. Sanoisin että leffa on kuitenkin saanut osakseen täysin turhaa kermavaahtokuorruttelua ylistyksineen ja samaten kriittinen tylytys on ampunut yli. Elokuvan ideoinut tyyppi saattoi toisaalta jo tajuta että "12 vuoden ajan kuvattu" -myyntilause kerää heti tietyt taidespedet puolelleen ja vastustajatkin löytyvät periaatetasolta. Lopulta kyseessä on hyvin tavanomainen draama. No more, no less. Eikä tuon muuta tarvinnut ollakaan.

Hiukan yllättäen en kokenut Masonia päähenkilöksi eikä hahmo muutenkaan säväyttänyt. Mason tuntui enemmänkin ns. syöttölaudalta kun käytiin läpi biologisen isän, äidin, siskon ja jopa mestoilla hengailleen porukan tarinaa. Tai liekkö tuo sitten juurikin taiteellinen peruste päähenkilöstatukselle, mutta kyllähän tekijä selvästi yritti Masonin tarinaa kertoa. Ei vain oikein sujunut. Se on tunnustettava että sinällään tuo hyvin halpahintainen kikka lumosi, eli tuli kytättyä aika tarkkaan milloin jengi vanheni ja miten ajankuvaan reagoitiin.

3/5 ja tuossa on paljolti kunnioitusta projektia kohtaan.

 

[Heretic]

....jos robotit nousee tarinassa päähenkilöiksi, niin heihin on kovin vaikea samaistua, vaikka heistä yrittäisi tehdä kuinka ihmismäisiä. Erityinen ongelma se on esimerkiksi toimintakohtauksissa, joissa katsojan pitäisi kyetä eläytymään ja kuvittelemaan, miltä esimerkiksi ne iskut tuntuvat. Mutta aika vähän on kokemusta metallisena robottina olemisesta ja rakennusten läpi paiskautumisesta...

Et sitten taidakaan olla se Myytinmurtajien Buster?

(boldaukset ovat ihan allekirjoittaneen omatekemät)

 

[Buster]

Et sitten taidakaan olla se Myytinmurtajien Buster?

En, mutta olen toinen yhtä puhelias ja ilmeikäs kaveri.

Tuosta toimintakohtausten samaistuttavuudesta ja toimivuudesta Batman v Superman: Dawn of Justice olisi varmaan se paras esimerkki, miten asioita ei kannattaisi tehdä. Pitkiä kohtauksia, joissa jaellaan lähinnä vain isoja iskuja isoin seurauksin ja Batman taisi siinä esim. lentää useammankin seinän läpi peräjälkeen. Ei rytmiä, tyylitajua ja pilkettä silmäkulmassa, eikä myöskään loppua näkyvissä. Enkä muista oliko siinä tarinallisestikaan oikein mitään erityistä maustetta esim. heikkouksien muodossa, vaikka Batmanin tietysti piti olla vain ihminen, jolla vastassa yli-ihminen. Parhaat toimintakohtaukset ovat mielestäni viihdyttäviä ja näyttäviä, mutta myös samaistuttavia fyysisellä tasolla, tai/ja vähintään jollain kuvainnollisella tavalla todellisuuteen juurrutettuja.

Jossain Guardians of the Galaxyssahan oli siskosten välinen sanaharkka, jossa Zoe Saldanan hahmo taisi ryhtyä ampumaan tätä toista jonkinlaisella jumalatonta sarjatulea ampuvalla isolla pyssyllä samalla raivoten suullisesti antipatioitaan systeriään kohtaan. Tämä toinen sisko sitten oli pelkästään vastaanottajana puolustusasemissa ja odotti, että raivokohtaus laantuisi. Kaikille tuttu tilanne.

Harmittaa kun paikalliseen teatteriin ei näköjään tullut Stan & Ollieta. Luulisi menestyvän kohtalaisesti joka paikassa, missä on vähänkin iäkkäämpää väestöä. Vuoden odotetuin elokuva omalla kohdallani varmastikin olisi ollut. Tietysti The Favourite kutittelee myös ja tiedä, mitä kaikkea loppuvuonna vielä tuleekaan. Onhan tuo Alitakin mielenkiintoista nähdä, että millaiseksi se on hyvästä anime-elokuvasta kääntynyt, vaikkei tietysti toiveet kovinkaan korkealla ole.

 

[Jesus Shaves]

Tämän lisäksi kävin katsomassa odotetun animaatioelokuvan How To Train Your Dragon 3. Päällimmäisenä tunteena oli pettymys, sillä tämä ei ole missään nimessä edeltävien osien veroinen.

Aiemmista elokuvista on otettu toimivia ideoita ja elementtejä, mutta ne eivät tässä osassa oikein edistä tarinaa tai kerro mitään uutta. Leffan toimivin hahmo on pahis, josta on onnistuttu luomaan mielenkiintoinen.

Muut hahmot ovat kuitenkin joko paperinohuita tai yleisesti ärsyttäviä. Aiemmissa osissa päähenkilö oli pidettävä, mutta tässä hän alkaa tuntua jopa rasittavalta. Sympatiani alkoivat lipua antagonistille, mikä lienee hälyttävä merkki.

Minusta sinulla on tässä mennyt elokuvan taustalla oleva pointti ohitse: kyseessähän on siis kasvutarina, jossa Hikotus kasvaa yhteisönsä johtajaksi, ymmärtää & kokee mitä rakkaus on sekä kokee myös sen, että kasvamiseen, rakastamiseen sekä ystävyyteen kuuluu myös luopuminen ja kyky osata päästää irti.

Tämähän oli selvästi trilogian päättävä elokuva.

 

[Walrus21]

Minusta sinulla on tässä mennyt elokuvan taustalla oleva pointti ohitse: kyseessähän on siis kasvutarina, jossa Hikotus kasvaa yhteisönsä johtajaksi, ymmärtää & kokee mitä rakkaus on sekä kokee myös sen, että kasvamiseen, rakastamiseen sekä ystävyyteen kuuluu myös luopuminen ja kyky osata päästää irti.

Tämähän oli selvästi trilogian päättävä elokuva.

Kysymys ei ollut siitä, ettenkö olisi ymmärtänty elokuvan käsikirjoitusta ja sitä edistäviä ydinteemoja. Yleisesti ottaen temaattiset valinnat olivat onnistuneita; niitä ei vain osattu käsitellä aivan sillä tavalla, jota itse edellytän tavallista paremmalta elokuvalta.

Kolmososa on täynnä kohtauksia, jotka eivät kuljeta tarinaa eteenpäin juuri millään tavalla. Lukuisia minuutteja käytetään siihen, että katsojille esitellään lohikäärmeiden pariutumisriittejä tai upeita maisemia. Tällöin jätetään tarinankerronta toissijaiseksi, mikä näkyy väistämättä lopputuloksessa.

Koin myös heikkoudeksi sen, että monet keskeiset roolihahmot ovat ennalta-arvattavia stereotyyppejä, joiden ainoa funktio on tukea protagonistin henkilökohtaista kasvua. Alkuasetelma ja siitä seuraavat juonipolut muodostavat miljoona kertaa nähdyn tarinankaaren, jossa vastuun pakottama poika kasvaa isänsä saappaisiin ja lunastaa vaaditun johtajapotentiaalin. Äiti pyörii taustalla kannustamassa ja puolisoehdokas latelemassa coelhomaisia viisauksia. Kummallakaan ei ole itsenäistä kehityskaarta tai mielenkiintoisia ominaisuuksia.

Päähenkilön edesmennyt faija vilahtelee takaumissa osoittamassa, että häntä olisi tarvittu enemmän tässäkin elokuvassa.

Kuten todettua, pahis on profiililtaan erinomainen ja visuaalinen ilme loistava. Ne eivät kuitenkaan yksistään nosta tätä elokuvaa aiempien osien tasolle. Tämä siis toki vain oma arvioni, josta saa olla eri mieltä.

 

[Jesus Shaves]

Kysymys ei ollut siitä, ettenkö olisi ymmärtänty elokuvan käsikirjoitusta ja sitä edistäviä ydinteemoja. Yleisesti ottaen temaattiset valinnat olivat onnistuneita; niitä ei vain osattu käsitellä aivan sillä tavalla, jota itse edellytän tavallista paremmalta elokuvalta.

Kolmososa on täynnä kohtauksia, jotka eivät kuljeta tarinaa eteenpäin juuri millään tavalla. Lukuisia minuutteja käytetään siihen, että katsojille esitellään lohikäärmeiden pariutumisriittejä tai upeita maisemia. Tällöin jätetään tarinankerronta toissijaiseksi, mikä näkyy väistämättä lopputuloksessa.

Koin myös heikkoudeksi sen, että monet keskeiset roolihahmot ovat ennalta-arvattavia stereotyyppejä, joiden ainoa funktio on tukea protagonistin henkilökohtaista kasvua. Alkuasetelma ja siitä seuraavat juonipolut muodostavat miljoona kertaa nähdyn tarinankaaren, jossa vastuun pakottama poika kasvaa isänsä saappaisiin ja lunastaa vaaditun johtajapotentiaalin. Äiti pyörii taustalla kannustamassa ja puolisoehdokas latelemassa coelhomaisia viisauksia. Kummallakaan ei ole itsenäistä kehityskaarta tai mielenkiintoisia ominaisuuksia.

Päähenkilön edesmennyt faija vilahtelee takaumissa osoittamassa, että häntä olisi tarvittu enemmän tässäkin elokuvassa.

Kuten todettua, pahis on profiililtaan erinomainen ja visuaalinen ilme loistava. Ne eivät kuitenkaan yksistään nosta tätä elokuvaa aiempien osien tasolle. Tämä siis toki vain oma arvioni, josta saa olla eri mieltä.

Yleensä "elokuva-arvostelussa" vähintäänkin sivutaan suurempaa taustalla olevaa teemaa - ilmeisesti tuon jättäminen pois aiemmasta kirjoituksestasi oli tietoinen valinta. Noin yleistäen - vaikkei toki saisikaan - tämäntyyppisissä elokuvissa ei ole kovinkaan syvällisiä / monimutkaisia roolihahmoja - ihan kohdeyleisöstä johtuen. Näin tarinankerronta pyörii parin-kolmen hahmon ympärillä ja usein muut hahmot jäävät hieman ontoiksi. Lapseni tästä elokuvasta pitivät ja minusta se on pääasia. Eihän tätä elokuvaa ole minulle - eikä oletettavammin sinullekaan - tehty.

Tosin ei tämä nyt trilogian paras elokuva ollut. Kuitenkin vähintäänkin kelvollinen päätös trilogialle.

 

[Walrus21]

Yleensä "elokuva-arvostelussa" vähintäänkin sivutaan suurempaa taustalla olevaa teemaa - ilmeisesti tuon jättäminen pois aiemmasta kirjoituksestasi oli tietoinen valinta.

Ei minulla ole mitään tarvetta hioa jokaista kommenttiani eheäksi kokonaisarvioksi. Joskus kirjoitan pari riviä päälimmäisistä tuntemuksista, toisinaan intoudun syvempään analyysiin.

Kirjoitin elokuvasta siitä näkökulmasta, miten itse sen koin. Aiemmat osat ovat sijoittuneet oman animaatioleffarankingin kärkipäähän, joten odotukset olivat korkealla. En kuitenkaan yksipuolisesti teilannut elokuvaa, vaan toin myös sen vahvuuksia esiin.

Noin yleistäen - vaikkei toki saisikaan - tämäntyyppisissä elokuvissa ei ole kovinkaan syvällisiä / monimutkaisia roolihahmoja - ihan kohdeyleisöstä johtuen. Näin tarinankerronta pyörii parin-kolmen hahmon ympärillä ja usein muut hahmot jäävät hieman ontoiksi. Lapseni tästä elokuvasta pitivät ja minusta se on pääasia. Eihän tätä elokuvaa ole minulle - eikä oletettavammin sinullekaan - tehty.

Sekä lapsia että aikuisia viihdyttävän elokuvan tekeminen on äärimmäisen vaikeaa. Vielä vaikeampaa se on silloin, kun halutaan käsitellä syvällisesti monimutkaisia teemoja. Tässä ovat kuitenkin onnistuneet monet elokuvat, joista viimeisimpänä edellisvuoden Coco.

Tosin ei tämä nyt trilogian paras elokuva ollut. Kuitenkin vähintäänkin kelvollinen päätös trilogialle.

Samaan johtopäätökseen päädyin itsekin. Pettymys johtui korkeista odotuksista ja innovaatioiden puutteesta.

 

[Vintsukka]

FINGERPORI Official teaser

Fingepori-elokuvaa puskee lokakuussa. Luvassa ilmeisesti puolitoista tuntia jo ennestään puhkinaurettuja puujalkavitsejä.

 

[godspeed]

FINGERPORI Official teaser

Fingepori-elokuvaa puskee lokakuussa. Luvassa ilmeisesti puolitoista tuntia jo ennestään puhkinaurettuja puujalkavitsejä.

Nyt vaikutti oikeasti turhalta. Ei epähauskalta, vaan turhalta.

 

[Tjapalala]

Kävin kattomassa Vicen. Elokuva oli juuri sellainen mistä minä tykkään. Elokuva rikkoo konseptia elokuvana olemisesta. Kerrassaan loistava. Ja en ihmettele yhtään miksi Bale voitti Globen suorituksestaan. Eikä ole mahdottomuus, että voisi toisen Oscarinsa. Uskomaton suoritus. Yksi aikamme muuntautumiskykyisempiä näyttelijöitä. Ja en myöskään ihmettele miksi kiitti Saatanaa inspiraatiosta rooliin kiitospuheessaan....

 

[Jymäkkä]

Pannaan spoilereihin yksi erityisesti hämmentänyt kohtaus:

Spoileri

Lopun "taistelu", jossa spurguksi pukeutunut Bruce Willis paini pystypainia paidattoman James McAvoyn kanssa. Näytti erittäin säälittävältä, kun kerran kyseessä piti olla supersankaritaistelu.

Minäkään en ollut nähnyt Splitiä, mutta Unbreakable elokuvasta pidin. Mutta spoileriin vastauksena

Spoileri

Näissä leffoissahan lähtökohtaisesti supersankarit ovat tavallisempia ja inhimillisempiä kuin vaikkapa Marvelin universumissa. Eli jos odotti päräyttävää supersankari-toimintaa, niin pettymys oli varma. Unbreakable toimi, jos ei tiennyt leffan jujua. Elokuvana se on keskinkertainen, kun on kerran nähnyt. Glassissa tämä ekan kerran taikakin puuttuu, kun useimmat leffan katsojista tuntevat historian tai ovat ainakin lukeneet siitä etukäteen.

 

[disco-stu]

Jahas, nyt tuli sitten katseltua varmasti kaikkien aikojen paskin parhaan elokuvan Oscar-ehdokas, eli Black Panther.

Ei kyllä pienintäkään järkeä koko elokuvassa, olisi voinut paria niminäyttelijää ja cgi-kikkaa lukuunottamatta olla joku paikallisradion tuotos. Seitinohut tarina ja klisettä kliseen perään. Kai tässä joku yhteiskunnallinen sanoma sitten on oltava? Aivan vitun hirveetä paskaa jopa tässä supersankarikategoriassa, missä kilpailu ei ole järin kovaa muutenkaan. Tulkaa nyt joku kertoon mitä helvettiä?