Jatkoajan leffakerho

[Hejony]

Vaikka en PSH:aa ihan noin korkealla omissa papereissani nostakaan, niin ehdottomasti merkittävä talentti ja yksi oman sukupolvensa suurimmista. Profiloitui ainakin mulle sivuosaroolien taitajaksi, ja harvoin näytteli mitään mukavaa veikkoa. Olihan mies jo ulkoisestikin aikalailla luotu niljakkaan juonittelijan rooliin.

Capotesta tietysti jää historiaan, kun siitä napsui pystejä, mutta paljon, paljon muutakin hyvää. Omana nostonani heittäisin Sidney Lumetin viimeiseksi jääneen Before the Devil Knows You're Dead -leffan, se oli vahva veto. En pidä Ethan Hawkista lainkaan, joten Seymour-Hoffmanin roolisuoritus korostui tuossa entisestään.

Menehtyminen tuli itselleni puskista. Kuten sanottua, ei lukeutunut aivan suosikkinäyttelijöihini, joten yksityistouhujen seuraaminen oli vähissä. Ilmeisesti päihdeongelmia ollut jo pidempään. Harmittava tapaus kaiken kaikkiaan, ennen kaikkea siksi, että näköjään jätti jälkeensä kolme lasta ja vaimokkeen.

 

[Vanha Len]

Omana nostonani heittäisin Sidney Lumetin viimeiseksi jääneen Before the Devil Knows You're Dead -leffan, se oli vahva veto.

Mä pidän tuota roolia äijän kovimpana vetona. Aivan hel vetin jäätävä rooli.

 

[ms.qvist]

Stanley Kubrickin esikoiselokuva Fear and Desire on kokemisen ja näkemisen arvoinen elokuva, jossa on jo aistittavissa neron tulevia kykyjä - toki tämä elokuva on kokonaisuutena paikoin hiukan epätasainen ja pieniä kuvauksellisia epäloogisuuksia mukanaan pitävä elokuva. Mutta näistä pienistä puutteista huolimatta elokuvaa voidaan pitää oivallisena pakettina, jossa seurataan muutaman linjojen taakse pakkolaskun tehneestä koneesta selvinneen sotilaan paikoin hapuilevaa taivallusta omien puolelle. Useamman kerran Kubrickin onnistuu luoda ottoihin todella tiivis tunnelma ja saada näyttelijöistä irti todella paljon, harmillista ettei koko tunnin mittainen elokuva yllä kaikessa loistokkaimpien hetkien tasolle.

Erityisesti sotamies Sidneyn ja tytön tiivistunnelmainen kanssakäynti oli otollista katsottavaa, jossa sotamies - kenties jo ennalta hermostuneena ja ahdistuneena - suistuu mielipuolisuuden puolelle ja sekoaa täysin.

Kubrickin seuraava elokuva Killer's kiss (Tappava suudelma) olikin jo selkeästi tasaisempi teos ja osoitti suunnan jota tuleva mestari lähti kulkemaan. Fear and Desiren ja Killer's kiss'in välissä Kubrick ohjasi yhden lyhytdokumentin ja ennen Fear and Desireä hän ehti ohjata pari lyhytdokkaria. Mutta kyllähän Fear and Desire'n kuuluu olla osana jokaisen leffafanin kokoelmia kun se nyt vihdoin ja viimein on saatavilla.

vlad.

 

[Stark]

Phillip Seymor Hoffman on allekirjoittaneen papereissa nostanut osakkeitaan elokuva elokuvalta. Oli tosiaan melko usein epämiellyttävissä rooleissa. Tuossa jokunen päivä sitten katseltiin Oscar-ehdokkuuksiakin napsinut Doubt, jossa PSH tekee onnistuneen roolin katolisen koulun pappina. Tässä elokuvassa Hoffman oli yllättävänkin pidettävä hahmo, joskin taustalla häilyi koko leffaa kannatteleva epäilys miehen suhteesta oppilaisiinsa. Toimii todisteena kuitenkin siitä, että myös ns. mukavan miehen saappaisiin astuminen onnistui. Sivuhuomiona sanottakoon, että elokuvan loppu oli kaikessa avonaisuudessaan ainakin minulle erittäin ärsyttävä ja epätyydyttävä. Capote on joskus aikanaan nähty ja mieleen on jäänyt juurikin Hoffmanin roolisuoritus. Before The Devil Knows You're Dead ja Master on vielä katsomatta, mutta ehdottomasti katsottavien listalla. Tietyllä tapaa kyllä järkytti tuo uutinen, jonka näin itse asiassa juuri katsottuani Reindeerspottingin. Surullista, vaikkei kyseessä olekaan henkilökohtainen suru.

 

[Jupe]

RIP Philip Seymour Hoffman
Ehdotonta eliittiä lähti nyt, tämän sukupolven näyttelijöissä ei ollut vastaavaa, oli ainut laatuaan. Roolit oli usein yksinäisen ja masentuneen miehen rooleja, mutta haastatteluissa on todennut että sellaiset sopi hänelle hyvin, osasi samaistua hahmoon.
Nyt kun nopeasti mietin viimeisiä näkemiäni PSH:n leffoja niin tulee mieleen Charlie Kaufmanin Synecdoche, New York -elokuva jossa PSH:n rooli on juuri hänen omintaan, masentunut mies ja loistavan masentava elokuva.

 

[ufon_kaakao]

Oon huomannut, että tykkään kasari-ysärileffoista. Jokin tuossa ajanleimassa on mikä vetoaa, jotenkin vaan yleisesti hyvä meininki. Myös musta huumori vetoaa. Laitan pari esimerkkiä, joista tykkäsin:

Rankka päivä - Falling Down
Kuuma päivä - Do The Right Thing
Fargo
Groundhog day

Osaako joku näiden perusteella suositella jotain leffoja?

 

[ms.qvist]

Robert Hustonsin Shogun Assassin on leikkaus japanilaisen Kenji Misumin Baby cart -klassikkoelokuvasarjasta, Shogun Assassin on yksi tunnetuimmista samuraielokuvista ja se on lyönyt leimansa myös Tarantinon Kill Bill 2 -elokuvaan.

Vaikka elokuva on tunnettu runollisesta väkivallastaan minuun elokuva ei kuitenkaan tehnyt todella suurta vaikutusta vaan omissa silmissäni se nousi loppujen lopulta vain keskinkertaiseksi elokuvaksi, jossa ei tavoitettu Kurosawan parhaimpien elokuvien syvyyttä. Edelleen Seitsemän samuraita ja Ran Kurosawalta ovat minulle ne merkittävimmät samuraielokuvat ja kaukana näiden takana tulee sitten Shogun Assassin.

Shogun Assassinissa lahdattiin kyllä ihmisiä mitä moninaisimmilla tavoilla ja verta lensi suuntaan jos toiseen kiitettävään tahtiin, mutta väkivallastaan huolimatta elokuva ei nostattanut minussa suuren suuria tunteita, ronin "Lone wolfiin" oli paikoin hankala samaistua vaikka hänen kostoretkensä shogunia vastaan olikin oikeutettu. Eikä "Lone wolfia" näytellyt Tomisaburô Wakayamakaan kaikessa tavanomaisuudessaan vaikuttanut uskottavalta miekkataiturilta. Ehkäpä jotain elokuvasta kertoo myös se, että ajoittain kertojanäänenä ollut "Lone wolfin" poika Daigoro (Akihiro Tomikawa) oli elokuvan kiehtovin ja kiintoisin hahmo ja hänen ilmeitä ja eleitä oli miellyttävä katsella.

Kokonaisuudessaan paketti tämän elokuvan kohdalla jäi hiukan vajaaksi, terävin kärki ja suurimmat samaistumisentunteet jäivät tyystin uupumaan. Häiritsevänä tekijänä oli myös se, että tämänkään elokuvan kohdalla dvd-soittimeni ei toistanut elokuvan värejä laisinkaan, aivan sama tapahtui Mannajalle tässä taannoin. Soittimessani ei kuitenkaan pitäisi olla mitään vikaa, koska välillä olen katsonut elokuvia joiden värimaailma on ollut balanssissa. Nyt elokuva oli musta-valkoinen vaikka värit siinä olisi pitänyt olla, paikoin verisimmissä kohtauksissa oli havaittavissa kalpea aavistus punaisuutta mutta siihen se sitten jäikin. Leffa on ostettu cdon,com:in kautta ja siinä on suomen kieliset kannet, joten oletettavaa olisi, että sen pitäisi näkyä kunnolla täkäläisissä laitteissa. Tosin dvd-soittimeni on aluekoodivapaa ja tv:n pitäisi toistaa esim. pohjoisamerikkalaisen NTSC-järjestelmän ohjelmat.

vlad.

 

[Tadu]

Oon huomannut, että tykkään kasari-ysärileffoista. Jokin tuossa ajanleimassa on mikä vetoaa, jotenkin vaan yleisesti hyvä meininki. Myös musta huumori vetoaa. Laitan pari esimerkkiä, joista tykkäsin:

Rankka päivä - Falling Down
Kuuma päivä - Do The Right Thing
Fargo
Groundhog day

Osaako joku näiden perusteella suositella jotain leffoja?

Coenin veljesten leffoja varmaan kannattanee katsella kun Fargo kerran upposi. Näissä on paljon mustaa komediaa. Big Lebowski on yksi omia suosikkejani.

Jos olet ollut toimistossa töissä, niin sellainen kulttikomedia kuin Office Space kannattaa katsastaa.

Tietenkin 90-luvun klassikoita, mitkä varmaankin olet nähnyt:

• American Beauty
• Epäillyt (Usual Suspects)

 

[ms.qvist]

Oon huomannut, että tykkään kasari-ysärileffoista. Jokin tuossa ajanleimassa on mikä vetoaa, jotenkin vaan yleisesti hyvä meininki. Myös musta huumori vetoaa. Laitan pari esimerkkiä, joista tykkäsin:

...

Osaako joku näiden perusteella suositella jotain leffoja?

90-luvun loppupuolella tehtyä Todd Solondzin Happinessiä ei voi muuta kuin suositella, siinä edesmennyt Philip Seymour Hoffman tekee loistavan työn runkkarina ja muutoinkin elokuva on loistelias musta-komedia. Kannattaa katsoa!

Brittien puolelta voisin suositella kipeästä aiheestaan huolimatta Danny Boylen Trainspottingia. Kyllähän kyseinen elokuva on täynnänsä herkullisia kohtauksia vaikka huumeiden ja viinan kanssa siinä läträtäänkin. Ja jos siirrytään enemmän komedioiden puolelle niin samaten brittiläisessä Peter Cattaneon hienossa the Full montyssä on asennetta - löytyy myös nimellä Housut pois!. Loistavaa komediaa miehisistä miehistä - terästeollisuuden massatyöttömyyden uhreista - jotka ryhtyvät strippareiksi.

vlad.

 

[ufon_kaakao]

...

Kiitos, lupaavilta vaikuttavat! Laitan sitten mielipiteitä sitä mukaa kun noita katselen. Coenien leffat ovat menneet ihan ohi (lukuisten muiden ohella, niin laiskasti tullut ylipäätään elokuvia katseltua). American Beauty ja Usual Suspects on tosiaan nähty, varsinkin ensinmainittu teki vaikutuksen.

90-luvun loppupuolella tehtyä Todd Solondzin Happinessiä ei voi muuta kuin suositella, siinä edesmennyt Philip Seymour Hoffman tekee loistavan työn runkkarina ja muutoinkin elokuva on loistelias musta-komedia. Kannattaa katsoa!

Brittien puolelta voisin suositella kipeästä aiheestaan huolimatta Danny Boylen Trainspottingia. Kyllähän kyseinen elokuva on täynnänsä herkullisia kohtauksia vaikka huumeiden ja viinan kanssa siinä läträtäänkin. Ja jos siirrytään enemmän komedioiden puolelle niin samaten brittiläisessä Peter Cattaneon hienossa the Full montyssä on asennetta - löytyy myös nimellä Housut pois!. Loistavaa komediaa miehisistä miehistä - terästeollisuuden massatyöttömyyden uhreista - jotka ryhtyvät strippareiksi.

vlad.

Trainspotting on nähty ja tykätty. Laitetaan Happiness ja Full monty listalle.

Oletteko muuten nähneet elokuvaa nimeltä Bad Boy Bubby (1993). Tuossa aloittelin "projektia" katsoa ysäriltä joka vuodelta suht hyvät arvostelut saaneita elokuvia, jotka vaikuttavat hyviltä, ja tuli tuo katsottua. Aika erikoinen leffa, ei mikään viihdyttävä, mutta ihan mielenkiintoinen ja teki kuitenkin omanlaisen vaikutuksensa. Vaikea pisteyttää, ehkä 7/10.

 

[ms.qvist]

Steve McQueen: 12 Years a Slave.

Tämä yhdeksän Oscarin ehdokas on minusta varsin hyvä elokuva mutta en nyt oikein tiedä, että onko se kokonaista yhdeksän Oscar-ehdokkuuden arvoinen. No eipä Oscar nyt suoranaisesti minun silmissäni ole laadukkaan elokuvan tae vaikka tuntuu siltä, että viimeisimpinä vuosina varsin laadukkaat elokuvat ovat keränneet edes joitain oscareita mutta todellisina rohmuina ovat sitten olleet voimakkaat tunteisiin vetoavat elokuvat, jollainen 12 Years a Slave tavallaan on.

McQueenin elokuva kuvasi raadollisella tapaa kyseisen aikakauden arkea ja sitä kuinka osassa Yhdysvaltoja ihmiset eivät olleet tasa-arvoisia vaan rotu määritteli sen kuinka ihmisiä kohdeltiin. Toisaalta elokuvassa myös plantaasien omistajista oli löydettävissä inhimillisiä piirteitä ja tunteita vaikka heidän toimintansa kokonaisvaltaisesti olikin tuomittavaa. Jos ihminen on syntymästään asti kasvatettu siihen, että rodut ja ihmiset eivät ole tasa-arvoisia, eikö tuolloin ole varsin loogista, että aikuistuttuaankin ajattelee näin ja etenkin aikana jota elokuvassa elettiin, jolloin rodullinen tasa-arvo ja siitä puhuminen oli monien mielestä suoranainen vääryys. Ja elokuvan katsottuaan voi myös miettiä, että kuka plantaasin omistajista loppujen lopuksi oli tuomittavin? Ford (Benedict Cumberbatch) vai Edwin Epps (Michael Fassbender)? Toinen oli ilkeä, paha ja julma ja toinen taas monellakin tapaa pelkuri, joka lopullisesti tuomitsi Solomon Northupin (Chiwetel Ejiofor) vuosikausien orjuuteen.

Vaikka elokuva onkin Solomon Northupin (orja Platt) selviytymistarina ja uskomaton sellainen niin elokuvassa hänestä ei kuitenkaan pyritty luomaan pyhimystä vaikka sellainenkin mahdollisuus oli olemassa. Loppujen lopuksi osassa toimista oli havaittavissa selkeää itsekkyyttä ja oman edun ajamista, raadollista pelaamista niillä pelimerkeillä joita hänelle oli suotu. Osa hänen teoista oli oikeutettuja, osa pakon sanelemia ja osa kenties jopa pelkuruutta.

Kiehtovaa olisi lukea Solomon Northupin kirjoittama kirja kokemuksistaan ja verrata sitä elokuvan rakentamaan todellisuuteen - ja toistaalta pyrkiä näkemään kirjan kautta sen kuinka hän asiat kokee, näkee ja kuvailee. En ole katsonut löytyykö kirjaa suomennettuna mutta kenties - mikäli elokuva rohmuaa oscareita - kirja kaivetaan jostain arkistojen kätköistä ja suomennetaan.

Elokuva on siis keskitasoa parempi orjuuden ja ihmisyyden kuvaus mutta ei missään mielessä todellinen mestarinäyte!

vlad.

 

[psychodad]

90-luvun loppupuolella tehtyä Todd Solondzin Happinessiä ei voi muuta kuin suositella, siinä edesmennyt Philip Seymour Hoffman tekee loistavan työn runkkarina ja muutoinkin elokuva on loistelias musta-komedia. Kannattaa katsoa!

Tuo oli ensimmaisia leffoja josta PSH:n roolisuoritus jai mieleen. Mahtava, niljakas pervertikko. Leffa on muutenkin erittain hyva, aiheet olivat varsin kipeita ja nayttelijat rohkeita.

 

[godspeed]

Robert Hustonsin Shogun Assassin on leikkaus japanilaisen Kenji Misumin Baby cart -klassikkoelokuvasarjasta, Shogun Assassin on yksi tunnetuimmista samuraielokuvista ja se on lyönyt leimansa myös Tarantinon Kill Bill 2 -elokuvaan.

Pikemminkin se on leikkaus kyseisen elokuvasarjan kahdesta ensimmäisestä osasta. Sarjaanhan kuuluu kuusi osaa, mutta voisi kommentin perusteella odottaa ettet ole yhtäkään originaalia katsonut. Ehkä elokuvatkin aukeavat originaaleina leikkauksina paremmin.

 

[ms.qvist]

Pikemminkin se on leikkaus kyseisen elokuvasarjan kahdesta ensimmäisestä osasta. Sarjaanhan kuuluu kuusi osaa, mutta voisi kommentin perusteella odottaa ettet ole yhtäkään originaalia katsonut. Ehkä elokuvatkin aukeavat originaaleina leikkauksina paremmin.

En ole originaaleja nähnyt, ei ole tullut vastaan vaikka säännöllisesti etsinkin japanilaisia elokuvia - joukossa myös samurai-elokuvia - eri palstoilta. En laisinkaan epäile sitä etteivätkö elokuvatkin aukeaisi originaaleina Robert Hustonsin leikkausta paremmin. Pitänee laittaa harkintaan niiden hankkiminen siitä huolimatta ettei Hustoninsin näkemys ja leikkaus minua tyydyttänytkään - edellyttäen, että Kenji Misumin leffoja suomitekstein mistään löytää.

vlad.

 

[godspeed]

- edellyttäen, että Kenji Misumin leffoja suomitekstein mistään löytää.

Voi kyllä käydä vaikeaksi siksi, ettei markkina-alueen pienuuden takia tuollaista matskua suomiteksteillä löydä, joten periaatteista pitää joustaa ja suunnata silmät ulkomaille (+ olla tarkkana leikkaamattomuuden takia). Ja jos samuraielokuvista on ihan tosissaan kiinnostunut, niin 26 elokuvaa käsittävää maailman kuuluisinta samuraisarjaa eli Zatoichia kannattaa samalla vaania, jonka hankkiminen sekin vaatii jonkinasteista panostusta.

Takeshi Kitano teki Zatoichista oman versiointinsa, jonka suomijulkaisu on varsin peruskauraa ollut alelaareissa. Kitanomaiseen tyyliinsä toki, joten äkkiväärän (cgi-)väkivallan, päivitetyn kulttuurillisen latauksensa ja idioottihuumorin ystäville voi tarjota katsottavaksi, muttei tarjoa erityistä sisältöä vakavampia teemoja haluaville.

 

[ms.qvist]

Voi kyllä käydä vaikeaksi siksi, ettei markkina-alueen pienuuden takia tuollaista matskua suomiteksteillä löydä, joten periaatteista pitää joustaa ja suunnata silmät ulkomaille (+ olla tarkkana leikkaamattomuuden takia). Ja jos samuraielokuvista on ihan tosissaan kiinnostunut, niin 26 elokuvaa käsittävää maailman kuuluisinta samuraisarjaa eli Zatoichia kannattaa samalla vaania, jonka hankkiminen sekin vaatii jonkinasteista panostusta.

Takeshi Kitano teki Zatoichista oman versiointinsa, jonka suomijulkaisu on varsin peruskauraa ollut alelaareissa. Kitanomaiseen tyyliinsä toki, joten äkkiväärän (cgi-)väkivallan, päivitetyn kulttuurillisen latauksensa ja idioottihuumorin ystäville voi tarjota katsottavaksi, muttei tarjoa erityistä sisältöä vakavampia teemoja haluaville.

No tietyissä tapauksissa olen kyllä valmis joustamaan tekstityksen suhteen, englanti sujuu kuitenkin sen verran hyvin, että yleensä elokuvien katsominen englannin kielisin tekstityksinkin on onnistunut.

Japanilainen kulttuuri on kiinnostanut minua lapsesta saakka ja siihen olennaisesti on liittynyt kiinnostus samuraikulttuuria kohtaan, ja samuraikulttuurista kiinnostumiseen minut ajoi teininä näkemäni Kurosawan loistelias Seitsemän samuraita, jonka arvostan omilla mittareillani elokuvataiteen saralla hyvin korkealle. Myöhemmin 80-luvulla kiinnostusta lisäsi Eiji Yoshikawan fiktiivinen tarina Musashista. Toki myös itse Miyamoto Musashiin on tullut tutustuttua tarkemmin ja hänen kenties merkittävin teoksensa Maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys löytyy kokoelmistani. Tätä taustaa vasten peilattuna kiinnostus elokuvia kohtaan on voimakas ja pitää laittaa harkintaan ainakin Misumin leffojen hankkiminen.

Kitanon Zatoichin olen nähnyt viime vuoden puolella ja koska pidän Kitanon elokuvista yleisesti niin tässä suhteessa Zatoichi ei tuottanut pettymystä vaikka ei Kitanon parhaimpien elokuvien joukkoon kuulukaan, eikä kenties samuraikulttuuria kuvannut oikealla tapaa vaan elokuva oli kitanolainen tulkinta kyseisestä kulttuurista hänen maneerein täydennettynä.

Oletko muuten nähnyt Hiroshi Inagakin Miyamoto Musashi -elokuvia, kaksihan hän on ymmärtääkseni ohjannut, ja jos olet niin mitä mieltä olet elokuvista? Ovatko mahdollisesti niihin uhrattujen eurojen arvoisia elokuvia? (Jos niitä nyt edes mistään löytää).

vlad.

 

[godspeed]

Oletko muuten nähnyt Hiroshi Inagakin Miyamoto Musashi -elokuvia, kaksihan hän on ymmärtääkseni ohjannut, ja jos olet niin mitä mieltä olet elokuvista? Ovatko mahdollisesti niihin uhrattujen eurojen arvoisia elokuvia? (Jos niitä nyt edes mistään löytää).

Samurai Trilogy - Wikipedia, the free encyclopedia

Tällainen nyt ainakin löytyy Taiwanin aluekoodittomana boksina hyllyjen kätköistä, joskaan en ole toistaiseksi kuin tarkistanut toimivuuden ja tekstien löytymisen. Mitä nyt äkkiä selailin internetin ihmemaailmaa niin löytyy britti (R2) ja jenkki (criterion, R1) -julkaisutkin. Ja läjä muitakin Musashi-aiheisia elokuvia. Dvdcompare.net on aika hyvä mesta tseikkailla mitä löytyy ja mistä.

Noin muutoin olen tällä polulla vielä täysin alussa, joten suosituksia ei ennen laajempaa tutustumista kehtaa antaa.

 

[ufon_kaakao]

Big Lebowski on yksi omia suosikkejani.

The Big Lebowski (1998) nyt sitten katsottu. Mun mielestä vähän yliarvostettuja arvioita saanut. Tarjosi kyllä muutamat niin loistavat naurut, että vastaavia ei ole vähään aikaan irronnut mistään tv-viihteestä. Hyviä ideoita ja läppiä, mutta ei kuitenkaan niin loistavia, että riittävät nostamaan kokonaisuutta huipuksi.

7,5/10.

--

Clerks. (1994)

En tajua miten tämä on saanut noinkin hyvän keskiarvin (7,9) IMDb:ssä. Pitikö tämän olla hauska tai viihdyttävä? Elämänmakuinen? Ehkä hieman viimeksimainittua, mutta ei nyt muuten iskenyt. 6/10.

 

[psychodad]

The Big Lebowski (1998) nyt sitten katsottu. Mun mielestä vähän yliarvostettuja arvioita saanut. Tarjosi kyllä muutamat niin loistavat naurut, että vastaavia ei ole vähään aikaan irronnut mistään tv-viihteestä. Hyviä ideoita ja läppiä, mutta ei kuitenkaan niin loistavia, että riittävät nostamaan kokonaisuutta huipuksi.

7,5/10.

Vaatii mielestani useamman katsomiskerran, siina on niin paljon huumoria mika menee vakisinkin ohi vain yhdella katselulla. Patee yleensa kaikkiin Coenien teoksiin.

Muistan kun katsoin ensimmaisen kerran "A serious man" ja mietin etta ehka kutosen antaisin sille, sitten katsoin sen uudelleen telkkarista myohemmin ja nostin arvosanan yhdeksaan. Vahan sama myos "Burn after reading" elokuvan kanssa.

 

[M@rko77]

Liput varattu perjantain Robocopiin. Mitään ihmeitä en odota, mutta onhan tuo kiva nähdä miten tuokin on lämmitelty uudelleen. Nymphomaniacin molemmat rainat pitäisi nähdä.

 

[Musta Nuoli]

Liput varattu perjantain Robocopiin. Mitään ihmeitä en odota, mutta onhan tuo kiva nähdä miten tuokin on lämmitelty uudelleen. Nymphomaniacin molemmat rainat pitäisi nähdä.

Nymphomaniacista tulee myöhemmin tänä vuonna se oikea versio eli Lars von Trierin leikkaama aito versio. Nyt nähtävä versiohan on sensuroitu ja lyhennetty versio, jota von Trier ei ole itse leikannut.

Ajattelin katsoa vasta tuon lopullisen version, turha sitä on torsoversiota katsella.

Robocopin uusintaversiolle ei ollut kyllä minkäänlaista tarvetta. Ehkä tuo tulee katsottua, mutta klassikkoteoksista ei yleensä koskaan saada edes samanveroista versiota aikaiseksi. Verhoevenin Total Recallista tehtiin taannoin uusversio, ja kauas sekin jäi alkuperäisestä.

Uusio-Robocop ei kuitenkaan voi toivottavasti olla niin huono kuin Robocop 2 tai Robocop 3, jotka olivat kummatkin varsin heikkoja.

 

[M@rko77]

Nymphomaniacista tulee myöhemmin tänä vuonna se oikea versio eli Lars von Trierin leikkaama aito versio. Nyt nähtävä versiohan on sensuroitu ja lyhennetty versio, jota von Trier ei ole itse leikannut.

Ajattelin katsoa vasta tuon lopullisen version, turha sitä on torsoversiota katsella.

Robocopin uusintaversiolle ei ollut kyllä minkäänlaista tarvetta. Ehkä tuo tulee katsottua, mutta klassikkoteoksista ei yleensä koskaan saada edes samanveroista versiota aikaiseksi. Verhoevenin Total Recallista tehtiin taannoin uusversio, ja kauas sekin jäi alkuperäisestä.

Uusio-Robocop ei kuitenkaan voi toivottavasti olla niin huono kuin Robocop 2 tai Robocop 3, jotka olivat kummatkin varsin heikkoja.

No, kyllä tuo ihan K-18 -leimalla on tuo Nymphomaniacin molemmat pätkät. Olisihan sitä muutakin leffaa voinut mennä perjantaina katsomaan, mutta leffaseura ei halunnut "pornopätkää" eli Ei kiitos -leffaa. Ja muut katsottavat olivat liian pitkiä perjantain aikatauluun, joten pakko oli valita Robocop. On sitä kai huonompiakin leffoja tehty! :D

 

[ms.qvist]

Lee Tamahorin Devil's Double on uusin tuttavuuteni. Kyseinen elokuva kertoo tarinan, jossa Uday Husseinin (Saddam Husseinin vanhin poika) ja Latif Yahian tiet kohtaavat ensimmäisen kutsuessa jälkimmäisen Bagdadiin esiintymään hänen kaksoisolentonaan. Lopulta tilanne oli sellainen ettei mahdollisuutta kieltäytymiseen ollut tai sitä olisi seurannut, ei yksin oma kuolema, vaan myös läheisten kiidättäminen vankilaan ja sitä seuraavaan kuolemaan kidutuksen jälkeen. Hyvässä lykyssä kuolema olisi voinut olla pikainen ja mahdollisimman tuskaton mutta Uday Husseinin tuntien tilanne olisi ollut mitä suurimmalla todennäköisyydellä toinen ja ainakin osa perheestä olisi joutunut kärsimään poikansa kieltäytymisen tähden todella tuskallisesti. Uday Hussein oli psykopaatti ja murhamies, joka rakasti väkivallan ohella naisia ja huumeita - ja autoja sun muita ylellisyyshyödykkeitä.

Elokuvalla olisi ollut mahdollisuus nousta todella hienoksi tutkielmaksi siitä millaisia valintoja ihminen joutuu tekemään ja kuinka hän joutuu elämään valintojensa kanssa, ja kuinka ulkopuolisen ihmisen tekemät valinnat voivat johtaa ennalta arvaamattomiin tapahtumiin ja ihminen saattaa joutua tekemään tekoja jotka voivat olla anteeksiantamattomia. Minusta tämän teeman käsittely jäi hiukan puolitiehen elokuvassa, sen sijaan Uday Husseinen psykopatia tuotiin esille riittävän painokkaalla tavalla. Elokuvan teemahenkilöt olivat Uday ja Latif, muiden henkilöiden toimiessa tarinaa täydentävänä ja syvyyttä antavana kokonaisuutena. Saddam Husseinkin sai oman roolinsa leffassa mutta perheen keskiössä oli Uday.

Se mitä todella on tapahtunut on sitten arvailujen varassa. Latif Yahia on kertomansa mukaan ollut Udayn kaksoisolento ja kokemuksistaan hän on kirjoittanut kirjoja. Osa ihmisistä on todennut, että Udaylla aivan kuten Saddamillakin oli kaksoisolentoja, jälkimmäisellä useita, mutta vastaavasti osa irakilaisista "hovia" lähellä olleista henkilöistä on pyrkinyt kiistämään Latifin tarinan hänen roolistaan Udayn kaksoisolentona. En pidä mahdottomana etteikö Udaylla olisi ollut kaksoisolentoa esiintymässä monissa vaarallisissa paikoissa mutta oliko hän Latif ja jos oli niin kuinka totuudenmukaisesti Latif on kirjoissaan tapahtumista kertonut. Elokuvassa on kuitenkin otettu käyttöön taiteellisia dramatisoinnin keinoja eli se ei noudata edes ilmeisesti kirjojen välittämää tarinaan puhumattakaan, että se noudattaisi kaikessa edes jotakuinkin todellisuutta.

vlad.

 

[Sundance]

Robocopistahan on tullut ulos toinenkin remake.

Tässä yksi kohtaus, kunnon meininki alkaa siinä puolentoista minuutin kohdalla.
Our Robocop Remake - Scene 27 by Fatal Farm - YouTube

Linkki vie youtubeen videoon niin kauan kunnes tuubi päättää ettei ihan sovikaan kaikkien nähtäväksi.

 

[Saasta]

Robocopistahan on tullut ulos toinenkin remake.

Tässä yksi kohtaus, kunnon meininki alkaa siinä puolentoista minuutin kohdalla.
Our Robocop Remake - Scene 27 by Fatal Farm - YouTube

Linkki vie youtubeen videoon niin kauan kunnes tuubi päättää ettei ihan sovikaan kaikkien nähtäväksi.

Ai jumalauta! Tämähän oli aivan mahtava. Eipä olekaan tullut ihan hetkeen naurettua yksin ollessa ääneen.