Jatkoajan leffakerho

[Isle of Man]

Niin, ja joko unohtui Liam Neesonin pahisrooli Batman Beginsissa, jossa hän esitti Gothamin tuhoa järjestelevää Ra's al Ghulia?

Suosittelen myös erinomaista westerniä Seraphim Falls, jossa Liam Neesonin hahmo on erittäin kova ja tyly metsästäessään partaiselta Rambolta näyttävää Pierce Brosnania, joka tekee uransa kenties parhaan roolisuorituksen kostoa hautovana entisenä sotilaana.

Lainauksesta puutui se After Life, mutta totta sanasta sanaan. eri hyvin oli naputeltu MN:lta.

 

[rytky]

Suosittelen myös erinomaista westerniä Seraphim Falls, jossa Liam Neesonin hahmo on erittäin kova ja tyly metsästäessään partaiselta Rambolta näyttävää Pierce Brosnania, joka tekee uransa kenties parhaan roolisuorituksen kostoa hautovana entisenä sotilaana.

Pienenä, mutta sitäkin tärkeämpänä huomautuksena, Liam Neesonin hahmo Seraphim Fallsissa on tuo "kostoa hautova entinen sotilas", ei suinkaan Piercen hahmo. Mr. Bond taas on se koston kohde!

Vai onko vika minun luetunymmärtämisessä?

 

[Everton]

Unknown-leffassa Neeson oli kanssa tavallaan pahis, sen enempää paljastamatta.

 

[Girardi #5]

Iron Man Three oli ihan turha satutarina minun makuun. Ihan liikaa krääsää ja jotenkin sekavan oloinen tekele. En ole nähnyt 1 ja 2 osia, enkä myöskään aio katso niitä.

Emäntä lainasi kirjastosta leffan "Side Effects", saas nähdä onko mistään kotoisin.

 

[Musta Nuoli]

Pienenä, mutta sitäkin tärkeämpänä huomautuksena, Liam Neesonin hahmo Seraphim Fallsissa on tuo "kostoa hautova entinen sotilas", ei suinkaan Piercen hahmo. Mr. Bond taas on se koston kohde!

Vai onko vika minun luetunymmärtämisessä?

Ei ollut vika sinun väärin ymmärtämisessäsi, näin päinhän se tosiaan meni, eli Brosnan on koston kohde ja Neeson kostaja. Varsin armoton kostaja kuitenkin, eli eipä esimerkiksi Tom Hanks tämäntyyppisiä rooleja tee. Aiemmassa viestissähän vähän vertailtiin Hanksia ja Neesonia samantyyppisistä leppoisien hyvien jätkien roolien suhteen. Neesonhan on karun karhea "äijä" hyvin monessa roolissa.

Neesonin rooleista voisi mainita myös varsin mulkun elokuvaohjaajan roolin elokuvasta Likainen Harry ja Murhapooli. Siinähän kuvataan kauhuelokuvaa, jonka ohjaajaa Neeson esittää.

Rob Roy on myös hyvä elokuva, siinä Neeson esittää skottien kansallissankaria (sitä toista William "Braveheart" Wallacen jälkeen), joka joutuu vihoihin Tim Rothin esittämän äärivittumaisen englantilaisupseerin kanssa. Rothin hahmo muun muassa raiskaa Rob Royn vaimon, ja siitähän ei hyvä heilu. Miekka sen sijaan heiluu.

 

[Ted Raikas]

Liam Neeson on siitä mielenkiintoinen näyttelijä, että omaa tähtistatuksen vaikka ei sinänsä erityisesti mitään tähden ominaisuuksia löydykään. Sellainen pitkänhuiskea, aavistuksen kolho ja piirteiltään lähinnä kirveellä veistetyn näköinen irkku. Niin on vaan päässyt jo vuosikymmenet tekemään ison budjetin elokuvia, toki monesti ollen sivurooleissa (mutta tärkeissä sellaisissa).

Ei sillä, oma karismansa miehellä ja pidän kyllä Neesonin tavasta näytellä (vaikka se usein nyt onkin aika yksipuolista) ja tehnyt useita todella mahtavia elokuvia, joista yksi on aika vähän tunnettu, mutta aivan loistava sysimustaa huumoria tihkuva Darkman, jonka Musta Nuoli tuolla nostikin esille. Mieletön pätkä kyllä. Neeson onkin parhaimmillaan jos on vähän nyrjähtäneempi hahmo, josta löytyy pimeitä puolia. Eikä vaan sellainen leppoisa sankari. Toki myös mentoriroolit miehelle sopii (Phantom Menace, Kingdom of Heaven ja Batman Begins).

 

[disco-stu]

Tom Hanksin filmografiassa on sentään jokunen ikävämpikin roolihahmo. Pilvikartastossa Hanks esitti useita rooleja eri aikakausina, mutta 1800-luvulle sijoittuvassa tarinassa tohtori Henry Goose oli halpamainen myrkyttäjä ja murhamies, jossa ei ollut mitään hyviä ominaisuuksia. Samassa elokuvassa Hanks esitti myös vuoteen 2012 sijoittuvassa osassa gangsterista elämäkertakirjailijaksi päätynyttä Dermot Hogginsia, joka kyllästyi nuivaan kritiikkiin ja nakkasi ylimielisen kriitikon parvekkeelta alas kuolemaansa. Hieno hahmo, lyhyt mutta ytimekäs esiintyminen teki vaikutuksen.

Joo pitikin mainita tuossa että Cloud Atlas on jäänyt näkemättä, mutta muuten aika hyvin taitaa Hanksin leffat olla nähtynä. En myöskään tuota Road to Perditionin tai Ladykillersin roolia oikein "pahisroolina" näe, kun kuitenkin leijuu sellainen sädekehä pään yläpuolella.

Hanks voitti pari pääosa-Oscaria rooleistaan elokuvissa Philadelphia ja Forrest Gump, ja oli ehdolla Cast Awaystä. Tästä lähdettiin sitten pohtimaan noita miespääosa-Oscarin nimityksiä ja voittajia, rooleja ja sitten näiden näyttelijöiden "profiileja" eli millaisiin rooleihin heitä on castattu tai millaisiin projekteihin he ovat lähteneet messiin. Yksi pointti oli se että suurin osa voittajista on "saanut" näytellä sellaisissa rooleissa, jotka lähes kuka tahansa olisi vetänyt Oscarin (tai nimityksen) arvoisesti. Harvemmissa tapauksissa taas se pääosan näyttelijä on vetänyt niin hyvin että on hinannut koko leffaa perässään.

 

[ms.qvist]

Vidal Raskin ohjaama ja Torben Billen tähdittämä Syntinen kääpiö oli - hmmm - varsin mielenkiintoinen tuttavuus, asia lievästi ilmaistuna.

Kyseessä on 70-luvulla tehty kulttimainetta runsaasti saavuttanut seksploitaatio-elokuva jonka päätähtenä on Torben Bille ja kuten leffan nimestä voi päätellä, hän oli kääpiö - anteeksi - lyhytkasvuinen, mutta kenties tässä yhteydessä on parempi käyttää vanhaa kansanomaista nimeä ja sanoa häntä kääpiöksi. Aikanaan Bille on tullut Tanskassa lapsille tutuksi lastenohjelmien juontajana mutta hyvinpä näytti onnistuvan roolinvaihto mieleltään nyrjähtäneen kääpiön näyttelemiseen.

Elokuvasta on aika vaikea mitään todella tyhjentävää sanoa enää sen jälkeen jos sanon, ettei se oikein kolahtanut minuun. Kulttimainekaan ei elokuvaa pelastanut vaan on tällä hetkellä ehdottomasti kehnoin elokuva jonka olen tämän vuoden aikana katsonut ja aika surkean täytyy jonkun elokuvan olla mikäli vielä alittaa riman tältä osin. Toisaalta tämä ei ollut kauhea yllätyskään minulle, koska harvemmin rehelliset seksploitaatio-leffat ovat minua sytyttäneet.

Sen sijaan elokuva voi onnistuessaan pitää muassaan samoja teemoja joita seksploitaatio-leffoissa on, mutta tällöin elokuvan on joko muuten oltava juonellisesti ja tarinaltaan huomattavasti kehittyneempi tai vaihtoehtoisesti seksuaalisuuden ja alistamisen ja seksuaalisen väkivallan on oltava rajun brutaalia ja sadomasokistista ja huomattavasti kieroutuneempaa mitä se Syntisessä kääpiössä oli. Syntistä kääpiötä ei edes pelastanut Torben Bille kääpiönäkään - vaikka olikin leffan ainoita valopilkkuja, kenties leffan olisi pelastanut syntisenä nussiva kääpiö - nyt jäimme paitsi todellista kääpiöseksiä!

Näin loppuun on todettava, että olenpa yhtä kokemusta rikkaampi ja tavallaan oli silmiä avaavaa katsoa tämä leffa!

Laitetaan vielä edustava kuva syntisestä kääpiöstä.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Ja mitä Tom Hanksiin tulee, niin ilman muuta tehnyt useita mainioita filmejä ja omanlaisensa ikoni joka on säilyttänyt asemansa. Silti, ehkä vähän liikaa sellainen periamerikkalainen puhtoinen tyyppi ja on vaikea kuvitella, että Hanks joskus uransa aikana heittäytyisi oikeasti todella jonkun kipeän ja negatiivisen hahmon rooliin.

Pilvikartastossa oli toki nyrjähtäneitä ja pahiksen rooleja juu, mutta ne oli niin maskien kautta vedettyjä ja osin karikatyyrisiä, että ei sillä tapaa voida sanoa, että hän olisi toden teolla eläytynyt pahan ihmisen rooliin. Nuokin kun oli kaikessa koomisuudessaan tietyllä tapaa hauskoja. Sinänsä aika sellainen turvallinen näyttelijä, että mitään huikeuksia on turha odottaa. Sympaattisia rooleja toki, kuten juuri Forrest Gump, Philadelphia ja Castaway.

En pysty nostamaan Hanksia ns. korkeimpaan kastiin, koska puuttuu juuri se pimeälle puolelle meneminen.

 

[ms.qvist]

Ja mitä Tom Hanksiin tulee, niin ilman muuta tehnyt useita mainioita filmejä ja omanlaisensa ikoni joka on säilyttänyt asemansa. Silti, ehkä vähän liikaa sellainen periamerikkalainen puhtoinen tyyppi ja on vaikea kuvitella, että Hanks joskus uransa aikana heittäytyisi oikeasti todella jonkun kipeän ja negatiivisen hahmon rooliin.

Pilvikartastossa oli toki nyrjähtäneitä ja pahiksen rooleja juu, mutta ne oli niin maskien kautta vedettyjä ja osin karikatyyrisiä, että ei sillä tapaa voida sanoa, että hän olisi toden teolla eläytynyt pahan ihmisen rooliin. Nuokin kun oli kaikessa koomisuudessaan tietyllä tapaa hauskoja. Sinänsä aika sellainen turvallinen näyttelijä, että mitään huikeuksia on turha odottaa. Sympaattisia rooleja toki, kuten juuri Forrest Gump, Philadelphia ja Castaway.

En pysty nostamaan Hanksia ns. korkeimpaan kastiin, koska puuttuu juuri se pimeälle puolelle meneminen.

Olen aika paljon samoilla linjoilla kanssasi tämän asian suhteen.

Minusta Tom Hanksille on loppujen lopuksi hyvin leimaavaa se, että hän näyttelee omalla mukavuusasteellaan - pääsääntöisesti siis, muutamia lyhyitä hyppyjä tuntemattomammille alueille lukuunottamatta, kuten Pilvi kartastossa. Mutta muutoin hän on turvallinen ja puhtoinen näyttelijä, jolta on vaikea odottaa todella syvällistä ja voimakasta eläytymistä sellaisen ihmisen rooliin, jonka on paha ja julma tarkoitushakuisesti tai joka elää elämäänsä sillä nurjemmalla puolella.

Hanks on kyllä näytellyt myös rooleja jotka toisenlaisessa elokuvassa olisivat voineet nousta todella syvällisten moraalisten dilemmojen käsittelijöiksi, kuten Paul Edgecombin rooli Vihreässä mailissa, jossa hän oli kuolemantuomittujen osaston johtaja. Mutta tässäkin roolissa hän oli tietyssä mielessä hyvä ja teloituksen oikeutus ja voimakkaiden kysymysten käsittely oli lopulta perin vähäistä. Hanks teki leffassa perushyvän työn mutta huikaiseviin korkeuksiin hän ei kuitenkaan noussut. Samaisessa elokuvassa Doug Hutchisonin rooli Percy Wetmorena oli minusta huomattavasti vaikeampi tehdä, koska siinä siirryttiin vääjäämättä pois normi-ihmisen mukavuusalueelta todella vittumaisen ihmisen rooliin, sellaisen ihmisen rooliin jolle ei toivonut muuta kuin pahaa. Olisi mielenkiintoista nähdä Hanks elokuvassa jossa hänellä olisi tällainen rooli ja vain ja ainoastaan yksi rooli kyseisessä leffassa, jolloin hän joutuisi kaikella vakavuudella näyttelemään poissa omalta mukavuusalueeltaan koko leffan ajan.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Vihreä maili on upea elokuva, mutta ei juurikaan Hanksin ansiosta, vaikka siinä isoin nimi onkin. Michael Clark Duncan, Doug Hutchinson ja Sam Rockwell varastaa show'n ja oli siinä muutama muukin kova tapaus. Ei Hanks huono ole suinkaan, mutta ei kuitenkaan tee elokuvasta mieliinpainuvaa. Moni muu (vähemmän tunnettu) näyttelijä olisi vetänyt sen roolin vähintään ihan yhtä hyvin.

 

[Musta Nuoli]

Kevin Costnerilla on hieman samaa hyvän miehen syndroomaa, eli hyvin usein Costner on ollut periamerikkalainen jäyhän miehekäs sankarihahmo. Hän on hyvä siinä, kuten vaikkapa Tanssii Susien Kanssa todistaa, mutta kohtalaisen harvoin hänkään eksyy synkemmille puolille.

Tosin Costner on esittänyt onnistuneesti ns. pahoiksi laskettavia ihmisiä. Clint Eastwoodin ohjaamassa Täydellisessä maailmassa Costner esittää luonteeltaan väkivaltaista vankikarkuria, joka kaappaa pienen pojan. Costnerin rooli on tässä erittäin onnistunut ja kaksijakoisuudessaan toimiva. Vankikarkuri Butch on pikkupojalle varsin hellä ja ystävällinen, ja poika pitää reissua seikkailuna - aina loppuvaiheen kohtaukseen asti, jossa Butch kaappaa pariskunnan ja osoittaa synkemmän, väkivaltaisemman karvansa olemalla valmis murhaamaan pariskunnan joka tietää kuka Butch on.

Toinen huomattava esimerkki Costnerille epätyypillisestä roolista on Mr. Brooks, jossa Costner esittää perheestään huolehtivaa valkokaulustyöntekijää - joka on samalla kompulsiivinen sarjamurhaaja, joka käy niittaamassa viattomia ihmisiä kylmän kliinisesti.

Eli Costner on "pimeää puolta" tutkaillut näyttelijänä. Harvakseltaan, mutta kuitenkin tehokkaasti ja onnistuneesti.

 

[-OO-]

Liam Neesonin rooleista tavallaan myös Oskar Schindler menee vähän tuonne "paha poika" -osastolle. Vaikka tuo Schindler lopulta nousikin sankariksi niin ei hän mikään virheetön pyhimys ollut, vaan ahne ja ihmisiä hyväksikäyttänyt elostelija joka petti vaimoaan koko ajan ja tuli Puolaankin alunperin siksi koska halusi hyötyä sodasta rahallisesti. Eli tuo rooli oli vähän kaksijakoinen, eikä mikään puhdas sankarinrooli.

 

[Poro24]

Nyt tuli nähtyä jotain todella erikoista: mukavasti palkintoja keräillyt ja Cannesissa ehdolla ollut Borgman (IMDB).

Yläluokkaisen rikkaan perheen vaimo ottaa salaa kodittoman miehen huostaansa ja siitä asiat muuttuvat hitaasti koko ajan oudompaan suuntaan. Surrealistinen, hauska ja ennenkaikkea synkkä elokuva. Oikeastaan aika vaikea arvioida elokuvaa tällä hetkellä, sillä en ole oikein vielä täysin sisäistänyt mitä juuri katsoin.

Jos haluaa nähdä jotain hämmentävää, niin tämä kannattaa katsoa.

 

[Girardi #5]

Poro24, kiitti vinkistä. Spekseissä lukee: "Country: Netherlands | Belgium" joten vielä parempi näin koska noihin isoihin Hollywood -leffoihin alkaa jo kyllästyä.

 

[alwahla]

There will be blood - *****

Kesti aikansa ennen kuin tarina lähti kulkemaan, mutta kun Daniel Day Lewis oli saanut junansa käyntiin, ei hänelle löytynyt pysäyttäjää. Käsittämättömän kova suoritus häneltä ja hänen hahmonsa lukuisat lausahdukset jäivät ikuisiksi ajoiksi soimaan päässäni.
"One pipeline!"

The Wolf of Wall Street - *****

Tämä tarpeeksi pitkä leffa sijoittuu parhaimpien Scorsese-filmien listalle kiitos erinomaisten näyttelijöiden, upean musiikin sekä hienon kuvauksen. Leonardo DiCaprio saisi jo voittaa sen Oscarin, on hän niin hieno näyttelijä.

This is the end - ****

Muun muassa James Francon, Jonah Hillin sekä Seth Rogenin tähdittämä komedia, jossa he ja pari muuta julkkista joutuvat selviytymään maailmanlopusta kesken megalomaanisten Francon asunnossa pidettävien bileiden onnistui alusta lähtien siinä, missä monet komediat ovat epäonnistuneet: huumorissa.
Lisäpisteitä äärimmäisen seksikkään Emma Watsonin niin kovin lyhyestä esiintymisestä filmissä sekä Backstreet Boysien hittibiisistä ihan leffan lopussa.
Jay Baruchel oli leffan huonointa antia yhdessä Danny McBriden kanssa.

Tucker and Dale vs Evil - ****

Redneckit vastaan....yliopisto-opiskelijat. Idioottimainen asetelma, mutta homma toimii täydellisesti. Yksi parhaimpia komedioita mitä olen nähnyt.

12 years a slave - ***

Ennakkohypeen nähden masentavan tylsä ja aiempia filmejä apinoiva filmi. Orjuus oli tuntuu vaan vuodesta toiseen saavan käsikirjoittajien kynät sauhuamaan, vaikka ainakin minusta ne parhaimmat asiaa käsittelevät leffat on jo tehty. Tämä pätkä ei lukeudu niihin parhaimpiin ja onkin ihmeellistä, että tämä filmi on saanut niin monta Oscar-ehdokkuutta.

EDIT: Vallan unohtui vuoden 2013 remake Stephen Kingin Carriesta. Ihan asiallinen filmi ja vaikka tietyt elementit tarinasta tulivatkin esille varsin nopeaan, säilytti filmi houkuttelevuutensa alusta loppuun. Suurin osa tuosta mielenkiinnosta menee tietenkin Carrien esittäjän eli Chloë Grace Moretzin piikkiin. Kaunis tyttönen, jolla on hieno tulevaisuus edessään.

***

 

[-OO-]

12 years a slave - ***

Ennakkohypeen nähden masentavan tylsä ja aiempia filmejä apinoiva filmi. Orjuus oli tuntuu vaan vuodesta toiseen saavan käsikirjoittajien kynät sauhuamaan, vaikka ainakin minusta ne parhaimmat asiaa käsittelevät leffat on jo tehty. Tämä pätkä ei lukeudu niihin parhaimpiin ja onkin ihmeellistä, että tämä filmi on saanut niin monta Oscar-ehdokkuutta.

Minusta tuo oli kyllä todella hieno leffa. Välillä tuli todella epämukava olo, esim. tuo nuoren naisen ruoskimiskohtaus oli vastenmielistä katsottavaa, ja välillä elokuvassa oli irvokkaita kohtauksia kuten vaikkapa tämän Paul Giamattin esittämän orjakauppiaan suorittama "kauppatavaran esittely" tai kohtaus jossa orjat laitetaan tanssimaan iloisesti kun plantaasinomistajalla on hyvä mieli.

Näyttelijät tekevät hienoa työtä kautta linjan ja tällä kertaa ohjaajakin pitää homman kasassa toisin kuin esim. aiemmassa elokuvassaan Nälkä, mikä oli täynnä pitkäveteisiä tuijotuskohtauksia ja minuuttikaupalla jotain lattian moppausta. Oli tässä uusimmassakin tuotoksessa pari hieman ylipitkäksi venytettyä tuijotuskohtausta mutta eipä nuo tässä niin haitanneet kun elokuva oli kokonaisuudessaan niin paljon parempi.

 

[Cemetery Gates]

Vangitut, 12 Years a Slave, DiCaprio

Kävin väijymässä tuon Vangitut ja suuret odotukset saivat kerrankin katetta hienon elokuvanautinnon muodossa. Mainioita näyttelijöitä Jackmanin johdolla. Erityisesti Jake Gyllenhaal yllätti positiivisesti, vaikka leffan alkumetreillä mies vaikutti joltain Kummeli-hahmolta huvittavine kulmakarvoineen ja rasvaletteineen. Paul Danolta myös vaikuttavaa työtä. Pakko mainita vielä erikseen David Dastmalchian, jonka naamavärkki on kyllä sitä sorttia, ettei taida uralle kovin montaa sankariroolia tulla. On niin helvetin ketkun oloinen jätkä, ettei mitään rajaa. Elokuva piti otteessaan alusta loppuun ja onnistui yllättämään. 4/5 tähteä.

Sitten täytyy todeta tuosta 12 Years a Slave, että en ole nähnyt, eikä varsinaisesti edes kiinnosta. Ilmeisen laadukas leffa ja helvetin hyviä näyttelijöitä (mielestäni Chiwetel Ejiofor on erinomainen valinta isoon päärooliin, erittäin karismaattinen kaveri), mutta jotenkin on vaan sellainen ennakkokäsitys, että idea on loppuunkaluttu, eikä vaan innosta. Voin olla väärässäkin, mutta ainakaan leffateatteriin asti en aio raahautua tätä rainaa katsomaan.

Tämän ketjun perusteella Jatkoajan leffafriikkien parissa arvostetaan kovasti Leonardo DiCaprion näyttelijätyötä. Eikä varmaan suotta, eihän se enää sattumaakaan voi olla, että mies on jatkuvasti suurissa ja merkittävissä päärooleissa. Tästäkin huolimatta totean, että jotenkin en edelleenkään osaa ottaa todesta Leota jossain äijäroolissa. Mielestäni DiCaprion ongelma on - ollut jo vuosikaudet - liiallinen lapsenkasvoisuus. Leo näyttää yhä pikkupojalta, vaikka kuinka olisi partaa naamassa tms. Ja jokin hänen näyttelemisessään tökkii, en tiedä mikä se on. Mielestäni hän on mies/poika paikallaan varhaisemmissa töissään, kuten Gilbert Grape, Titanic (kyllä, luit oikein) ja esim. The Beach, joka on kylläkin aika surkea tekele, mutta kuitenkin.

Mielestäni DiCaprio ei ole järin uskottava roolissaan mm. seuraavissa leffoissa: Django Unchained, J. Edgar, The Departed, Lentäjä, Rautanaamio. Sen sijaan hän onnistuu seuraavissa (muutaman edellä mainitun lisäksi): Suljettu saari, Blood Diamond, Ota kiinni jos saat, Gangs of New York. Osaava mieshän Leo tietenkin on, mutta täytyy toivoa, että mies saa lisää ns. äijäkarismaa tulevina vuosina.

 

[disco-stu]

Tämän ketjun perusteella Jatkoajan leffafriikkien parissa arvostetaan kovasti Leonardo DiCaprion näyttelijätyötä. Eikä varmaan suotta, eihän se enää sattumaakaan voi olla, että mies on jatkuvasti suurissa ja merkittävissä päärooleissa. Tästäkin huolimatta totean, että jotenkin en edelleenkään osaa ottaa todesta Leota jossain äijäroolissa. Mielestäni DiCaprion ongelma on - ollut jo vuosikaudet - liiallinen lapsenkasvoisuus. Leo näyttää yhä pikkupojalta, vaikka kuinka olisi partaa naamassa tms. Ja jokin hänen näyttelemisessään tökkii, en tiedä mikä se on. Mielestäni hän on mies/poika paikallaan varhaisemmissa töissään, kuten Gilbert Grape, Titanic (kyllä, luit oikein) ja esim. The Beach, joka on kylläkin aika surkea tekele, mutta kuitenkin.

Mielestäni DiCaprio ei ole järin uskottava roolissaan mm. seuraavissa leffoissa: Django Unchained, J. Edgar, The Departed, Lentäjä, Rautanaamio. Sen sijaan hän onnistuu seuraavissa (muutaman edellä mainitun lisäksi): Suljettu saari, Blood Diamond, Ota kiinni jos saat, Gangs of New York. Osaava mieshän Leo tietenkin on, mutta täytyy toivoa, että mies saa lisää ns. äijäkarismaa tulevina vuosina.

Olen osittain samaa mieltä, osittain en. Parhaimmillaan (omimmillaan?) DiCaprio on tuollaisissa veijarimaisissa rooleissa, kuten elokuvissa Catch me if you can ja osittain Titanic, Gangs of New York ja jopa Blood Diamond. Kuitenkin se mikä tekee DiCapriosta poikkeuksellisen näyttelijän on onnistuneiden roolien kirjo ja monipuolisuus, eli hän ei ole "lokeroitunut" vetämään jotain tietyn tyylistä hahmoa kuten juuri edellämainitut Hanks ja Neeson hyvin pitkälti ovat. Mielestäni kertoo juuri näyttelijän lahjoista, jos ja kun pystyy vetämään erilaisia rooleja helvetin hyvin. Sitähän se näyttely loppujen lopuksi on: jonkun vieraan henkilön saappaisiin asettumista.

DiCaprio on kuitenkin vielä suhteellisen nuori, joten uskon kyllä että sitä äijäkarismaa alkaa tulla vanhenemisen myötä ihan luonnostaan. Ehkäpä myös roolivalinnat muuttuvat enemmän siihen suuntaan. Eri mieltä kanssasi olen elokuvista Django Unchained ja Aviator, joissa molemmissa DiCaprio veti mielestäni aivan huikeat roolit ja etenkin Aviatorin Howard Hughes ylitti omat odotukseni kirkkaasti. Myös The Great Gatsbyn nimikkorooli oli loistavaa työtä, vaikka alkuun epäilyttikin miehen astuminen Robert Redfordin mallikkaasti täyttämiin saappaisiin.

J.Edgar sen sijaan oli naamioineen kaikkineen aikamoinen hutikuti ja muutenkin kummallinen castaus, eikä The Departedin roolikaan jostain syystä oikein toiminut omaa silmää miellyttävästi. Sittenhän miehellä on vyöllään tällaisia onnistuneita, muttei mitenkään säväyttäviä rooleja elokuvissa Body of Lies (CIA-agentti peitetehtävissä), Inception (hämärä univaras) ja Revolutionary Road (ongelmainen perheenisä).

Vanhemmiten ehkä enemmän danieldaylewismäistä pieteettiä hommaan, niin näemme DiCaprion valkokankaalla vielä 100-vuotiaanakin. Kyllä mä tykkään!

 

[Stark]

DiCaprio oli itse asiassa ns. kissana pöydällä taannoisissa illanistujaisissa useammankin leffaharrastajan kesken. Paljon erosivat mielipiteet sielläkin. Itse olen aika lailla samoilla linjoilla edellisen kirjoittajan kanssa ja juurikin tuo Howard Hughes nousee minullakin ihan kaverin top3:een. Pidin myös erittäin paljon Shutter Islandista ja Teddy Daniels kantaa elokuvaa hyvin alusta loppuun. Toki tunnustusta annettava myös Ruffalolle. DiCaprion filmografiaa katsellessa sitä jopa yllättyy hyvien elokuvien määrästä. Näkemättä minulla on vielä mm. kolme viimeisintä eli Gatsby, Django ja Wolf Of Wall Street. Kaksi ensin mainittua odottaa hyllyssä korkkaamistaan. J. Edgar ei myöskään minulle toiminut oikein millään tasolla. Leffasta ei juuri nyt ole oikeastaan lainkaan muistikuvia, joka kertoo ehkä jotain kyseisen pätkän pienoisesta mitäänsanomattomuudesta. Inception taas kuuluu omiin suosikeihin, muttei suoranaisesti näyttelijäsuoritusten takia. Revolutionary Road toimi muistaakseni juurikin neljän väkevän näyttelijäsuorituksen takia. Tuleepa nyt luetteloa... point proven eli kovan luokan suorittamista Leolta 2000-luvulla. Sellaista muuten pohdittiin yön hämärässä, että DiCaprion hahmoilta ehkä Arnie Grapea lukuunottamatta on puuttunut se tietty "Oscar-klangi", mikä esim Daniel Day-Lewisin hahmoissa usein on. Pitää tuo WoWS vielä tiirailla ja päivittää näkemystä ja mielipidettä sen jälkeen.

 

[ms.qvist]

Luis Buñuelin kenties kuuluisin teos on surrealistinen ja tietyssä mielessä edelleen loistava ja provokatiivinen Andalusialainen koira, jonka hän teki yhdessä lapsuudenystävänsä Salvador Dalin kanssa.

Elokuvalla ei ole pituutta kuin 16 minuuttia, dvd:n mukana on tosin Buñuelista kertova dokumentti - jota en ole vielä katsonut - mutta näihin 16 minuuttiin Buñuel ja Dali saavat mahtumaan aikakausi huomioiden melkoisen teoksen, joka varmasti tuolloin on ollut hyvin provokatiivinen ja kenties monien mielestä hyvin vaikeasti lähestyttävissä oleva. Onhan elokuvassa shokeeravaa gorea ennen kuin termi itsessään edes on keksitty ja tällaisella kohtauksella - irrallisella sellaisella - itse elokuva käynnistyy. Mutta muutoinkin leffassa on outoja ottoja, houreisia näkymiä ja kauhuelokuvamaisia elementtejä puettuna surrealismin huntuun. Vaikea kuvitella, että yleisesti tuohon maailman aikaan eli v. 1929 olisi rohkeissakaan filmeissä kuvattu houreisia näkymiä joita Andalucialaisessa koirassa oli useita, kuten goremaisia ottoja silmän leikkaamisesta puhki partaveitsellä, kuolleiden veristen eläimien vetämistä houreisessa kohtauksessa jossa myös kirkonmiehet ovat osallisina, naisten kourimista ja sen aikaisten syntistenkin mielikuvien kuvaamista kaikessa alastomuudessaan.

Mielenkiintoinen teos tämä Buñuelin ja Dalin kuuluisa elokuva!

vlad.

 

[Ted Raikas]

Dallas Buyers Club, loistava elokuva.

Hiukan kuten Wolf of the Wall Street, on myös tämä elokuva erityisen vahvasti henkilöelokuva, missä loistavat näyttelijäsuoritukset kantaa kokonaisuutta pitkälle. Matthew McConaughey on aivan häikäisevän loistava homofoobinen rodeomies, ihme jos ei saa Oscaria, kuten myös Jared Leto transsukupuolisena AIDS-potilaana on myös melkoinen näky. Molemmat näyttelijät laihduttaneet itsensä todella luurankomaiseen tilaan. Jopa Jennifer Garner on vakuuttava, en meinaan ole itse kyseistä näyttelijää voinut oikein sietää koskaan. Tässä leffassa nainen paikallaan.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja hyvää dialogia sisältävä elokuva. Voin suositella lämpimästi. Taatusti tämän vuoden parhaita elokuvia.

 

[ms.qvist]

Karim Hussainin Subconscious Cruelty on varsin häiriintynyt teos, tätä ei käy kieltäminen.

Käytännössä elokuva koostuu kahdesta episodista ja niiden väliin jäävästä kuvaelmasta - joka sekin on shokeerava ollen samalla myös mielenkiintoinen. Hussainin elokuvaa on kuvattu erääksi shokeeraavimmista elokuvista USA:ssa 20 vuoteen enkä laisinkaan ihmettele, että Yhdysvalloissa tilanne on osaltaan ollut tällainen, koska Hussainen elokuvan teemat ihmisen pahuuden kuvaamisineen varmasti koskettavat Yhdysvaltojen konservatiivisempaa ja uskonnollisempaa väestöosaa, joka varmasti jo trailereiden perusteella pitää elokuvaa shokeeravana vaikka eivät edes olisi tutustuneet siihen. Hussain on syntynyt Kanadassa, Ottawassa.

Elokuva muodostuu siis käytännässä kahdesta episodista ja vaikka molemmat olivat häiriintyneellä tavalla mielenkiintoisia, tietyssä mielessä ensimmäinen episodi oli kaikkiaan brutaalimpi ja julmempi ollen samalla myös ahdistavampi kokemus. Siinä upottiin hyvin intensiivisellä tavalla ihmismielen syövereihin ja siihen kuin sairaat fantasiat kasvavat haluksi toteuttaa ne ja kuinka lopulta ihminen - mies - vajoaa kenties erääseen halveksuttavimmista teoista ja kuinka tämän teon - syntymässä olevan lapsen tappaminen - kuvataan hyvin intensiivisellä tavalla ja kuinka brutaalius päättyy myös äidin kuolemaan. Ja lopulta miehen - äidin veljen - fantasioinnin huipennukseen ja elämiseen ruumiiden kanssa ja yritykseen paritella kuolleen siskonsa kanssa, tämän kuitenkaan tuottamatta toivottua nautintoa. Todella tylynahdistava episodi!

Välivaiheen kautta, mikä sekin kiehtoi sairasta mieltäni, siirryttiin toiseen episodiin ja tässä ihmismielen unien kautta häpäistiin monille uskovaisille olennaisia asioita ja Jeesus - jumalan poika - käytännössä raiskattiin ja hänen lihansa ja verensä juotiin nymfien toimesta. Vaikka tämä kohtaus ei ollut minusta niin ahdistava, ymmärrän, että se varmasti loukkasi monia koska Jeesuksen henkilöön tunkeuduttiin konkreettisella tavalla ja unien kautta löydettiin oikeutus tämän hahmon täydelliseen alistamiseen. Episodissa oli lukuisia kiehtovia elementtejä ja jotenkin senkin sairaus ja mielenmaiseman pahuus oli sykähdyttävää. Kohtausta katsoessani mietin, että mitä seuraisi jos Jeesuksen sijaan kohteena olisikin ollut Muhammed - millainen vastalauseiden myrsky halki islamilaisen maailman olisi kiirinyt jos Muhammed olisi raiskattu ja hänet olisi täten häpäisty? Olisiko Hussein enää hengissä jos hän olisi Jeesuksen sijaan elokuvassaan kohdellut täten Muhammadia?

vlad.

 

[Girardi #5]

Katselin pe-la iltoina The Godfather ja The Godfather: Part II ja tänään vielä The Godfather: Part III. Mukavasti menee koko ilta kun laittaa Coppolan yli 3h mestariteoksen pyörimään. En muista tarkalleen milloin ostin tuon DVD-boxin mutta olen katsonut ko. leffat ainakin jo 4x.

 

[psychodad]

Elokuvamaailma koki tanaan hirvittavan menetyksen. Yksi kaikkien aikojen parhaista poistui keskuudestamme. Kepeita multia Phillip Seymour Hoffman. Olen masentunut.