Jatkoajan leffakerho

[Reznik]

Oscar-gaalaa en ajatellut katsoa, mutta sen verran pystit kiinnostaa, että yritin katsella parhaan elokuvan kategoriasta mahdollisimman monta ehdokasta läpi. Olympialaiset söi kuitenkin katseluaikaa sen verran, että ei kaikkia ehtinyt, mutta laitetaan kommentit katsotuista.

Nebraska 5/5
Mukavan hidastempoinen draama, joka onnistuu olemaan paikoin kipeänkin realistinen. Elokuvan päähenkilö Woody Grant ei ole mitenkään erityisen sympaattinen vanhuudenhöperö ukkeli vaan eräänlainen päämäärätön haahuilija. Mitään ei periaatteessa puutu, mutta silti päähänpinttymä rahan mahdista saa ukkelin uskomaan miljoonan dollarin voittoon. Minut leffa onnistui yllättämään täysin puskista, mutta jos kuitenkin haluaa tarkemmin leffasta lukea, niin hieno arvostelu löytyy täältä: Nebraska: money and family on the road in Midwest America (theguardian.com)

Her 4/5
Tätä kohtaan minulla oli jopa odotuksia, mutta leffa onnistui silti yllättämään positiivisesti. Parisuhde "tekoälyn" kanssa kuulostaa tietysti varsin scifiltä touhulta, mutta ei tässä scifielementit kuitenkaan nouse millään tavalla pääosaan. Tai ainakaan liikaa. Enemmän tämä on syvällisempä pohdiskelua parisuhteista ja muista elämän ihmeellisyyksistä. En siis tiedä miten toimii jatkoajan leffakerholle, täällä kun tuntuu yleensä juttua olevan enemmän ns. äijäleffoista :)

Gravity 4/5
Tästä ei hirveästi ajatuksia jälkikäteen pohdittavaksi jäänyt, mutta katselukokemuksena jäi leffasta ehdottomasti positiivinen fiilis. Pääpaino tietysti visuaalisessa puolessa, mutta yksinkertaisuudessaan ihan toimiva juoni muutenkin. Isot plussat ehdottomasti siitä, ettei tätä oltu venytetty kestoltaan siihen pakolliseen kahteen tuntiin.


12 Years a Slave 3.5/5
Perustuu Solomon Northupin 1853 kirjoittamaan kirjaan hänen vuosistaan orjuudesta. Monella tapaa tämä on hyvin perinteinen leffakuvaus aiheesta, mutta toisaalta myös varsin onnistunut. Hienosti loppuakaan ei ole venytetty turhaan vaan elokuva loppuu ikäänkuin seinään. Paul Dano jäi tästäkin elokuvasta vahvasti mieleen pienestä roolistaan huolimatta.

Captain Phillips 3.5/5
Bourne-ohjaajan jännitystoimintapläjäys toimi minulle yllättävän hyvin, vaikka ei vastaavia tulee varsin vähän katsottua. Bourneista kuitenkin jostain syystä tykkäsin, joten ei kai yllätys ollut että tämäkin kelpasi. Tom Hanks on Tom Hanks ja muutenkin juoni etenee sopivan vauhdikkaasti. Aivan loppua lukuunottamatta, jota oli venytetty aivan liikaa.

Dallas Buyers Club 2.5/5
Mitään en leffasta tiennyt etukäteen, eikä siitä oikein mitään käteen jäänytkään. Näyttelijänsuorituksiahan tämän kohdalla hehkutetaan kovasti, mutta en oikein niitäkään osaa arvostaa, kun kerronta ei vaan toiminut. Stereotyyppinen punaniska häröilee viinan ja muiden aineiden kanssa, saa HIV-tartunnan ja kohta tappelee isoja pahoja lääkefirmoja vastaan hyviksen roolissa. Jared Leton roolihahmo toki mielenkiintoinen ja hauska tapaus.

Katsomatta jäi siis: Philomena, American Hustle, The Wolf of Wall Street

 

[Stark]

And the Oscar goes to...

Oma veikkaukseni on, että viime vuoden tapaan tänäkin vuonna menee pääpalkinnot jakoon kahden leffan kesken. Parhaan elokuvan Oscar menee pätkälle 12 Years A Slave ja Alfonso Cuaron korjaa talteen parhaan ohjaajan Oscarin. McConaghey sekä Blanchett voittavat päänäyttelijäkategoriat, kun taas hieman yllättäin Barkhad Abdi nappaa Oscarin sivuosaroolistaan Captain Phillips -elokuvasta. Naissivuosa menee Lupita Nyong'olle. Gravity vie paljon teknisiä palkintoja eli äänileikkaus- ja miksaus, kuvaus ja erikoistehosteet.

Oma veikkaus jokaisen palkinnon osalta on kirjattu ylös ja parin tunnin päästä jännitetään, mitkä osuvat kohdalleen. Alkaa vain pahasti väsy puskea jo tässä vaiheessa. Pakko se on kuitenkin jaksaa valvoa. Oikein mainio leffavuosi takana. Oscar-ehdokkaista suosittelen erityisesti Dallas Buyers Clubia ja Gravitya.

 

[SamSpade]

Hämmästelen että American hustle ei tainnut saada yhtään.

 

[Ted Raikas]

En kyllä jaa Reznikin näkemystä tuosta Dallas Buyers Clubista. Mielestäni se on todella toimiva ja upea elokuva kauttaaltaan ja vältti kaikki pahat sudenkuopat, lässytykset ja laimeudet. Ehkä puolivälin jälkeen jossain kohtaa vähän rupesi puuduttamaan, mutta saattoi vaikuttaa, että olin tankannut muutaman oluen siinä. Loppua kohden juttu taas tiivistyi ja ihan ansaitusti McConaughey ja Leto nuo Oscarinsa sai. Olisin itse ehkä Leo DiCapriolle suonut pääosa Oscarin, mutta ei se väärään osoitteeseen nyttenkään mennyt suinkaan.

4½ tähteä iskin itse tuolle. Taistelee kyllä vuoden lopussa top5:n kärkisijoista täällä Jatkoajassa kun vuotuinen leffaäänestys koittaa.

 

[heavy]

En kyllä jaa Reznikin näkemystä tuosta Dallas Buyers Clubista. Mielestäni se on todella toimiva ja upea elokuva kauttaaltaan ja vältti kaikki pahat sudenkuopat, lässytykset ja laimeudet.

Minusta tämän leffan ongelmat elokuvana oli se että se yritti olla liikaa. Sekä ihmisten dramaattisten kohtaloiden kuvausta että lääketeollisuuden menetelmien kritisointia. Ollakseen loistava elokuva olisi pitänyt keskittyä vain toiseen teemaan eli ihan hyvin meni palkinnot tuon osalta kun näyttelijätyöt ansaitusti palkittiin mutta itse elokuva jäi ilman major pystiä.

Ja ensi lauantaina näen sitten tuoreen Oscar voittajan ihan ilmielävänä tuoreeltaan :-)

 

[Ted Raikas]

Kieltämättä DBC on hyvin henkilövetoinen, näyttelijöidensä summa, mutta minulle se usein riittää ja tekee elokuvakokemuksesta riittävän intensiivisen. Kyllä myös nuo kaksi elokuvan elementtiä kohtasi hyvin ja kritiikki toimi. Toisaalta nyt olen muutenkin valmiiksi lääketeollisuuden suhteen kriittinen, että sikäli en tarvinnut edes sen syvempää sanomaa.

McConaugheyhin ja Letoon tuo kuitenkin tietysti kulminoituu vahvasti ja hyvä niin. Em. on kyllä aivan uskomattomassa nosteessa näyttelijänä tällä hetkellä.

Ja ensi lauantaina näen sitten tuoreen Oscar voittajan ihan ilmielävänä tuoreeltaan :-)

Jaahas, 30stm:ia katsomaan siis? =) Isosisko ja tämän lapset on kanssa suuntaamassa katsomaan tuota orkkaa. On se itsekin tullut nähtyä muutamaan otteeseen. Ihan energinen livebändi, mutta musiikki itsessään ei ihan oma juttuni. Sellainen: ei ihastuta, ei vihastuta -tapaus lähinnä.

Jared Letohan osallistuu myös Emma-gaalaan tulevana perjantaina. Jakaa kaiketi palkinnon parhaalle ulkomaiselle artistille, tai jotain sinnepäin?

 

[Reznik]

En kyllä jaa Reznikin näkemystä tuosta Dallas Buyers Clubista.

Ei minullakaan ole motiiveja dissata elokuvaa sen enempää. Moni kuitenkin kokenut leffan paremmin kuten sinäkin, joten kannattaa varmaan katsella kunkin itse. Onneksi näitä leffoja riittää katsottavaksi itse kullekin.

Pitäisi varmaan seuraavaksi Inside Llewyn Davis käydä katsomassa ihan leffateatterissa. Viime viikolla katsoin Fargon toistamiseen ja onhan siinä monella tapaa hauskin rikosjännäri mitä löytyy. Youtubesta tuli etsittyä Fargo yeah-videokin, joka leffan nähneitä saattaa huvittaa.

 

[lake79]

Oscarit katsottu juuri, yöllä ei vaan jaksanut valvoa. Jos siis aiot katsoa uusinnan tuossa muutaman tunnin päästä, älä lue tästä eteenpäin tätä.

En ole vielä nähnyt Gravitya, mutta onko se oikeasti noin hyvä mukamas? Ei vaan voi olla, koska niin moni tuumannut elokuvaa vain kohtuu hyväksi (jos nyt tässä typistän). Lisäksi helvetillisen suuri pettymys oli, ettei DiCaprio voittanut VIELÄKÄÄN Oscaria, vaikka on sen urallaan ansainnut jo ainakin omasta mielestäni. Perkele.

12 Years of slave, Gravity, Captain Johnson ja pari muuta lähtee lähiaikoina katseluun kyllä.

 

[Murmeli]

En ole vielä nähnyt Gravitya, mutta onko se oikeasti noin hyvä mukamas? Ei vaan voi olla, koska niin moni tuumannut elokuvaa vain kohtuu hyväksi (jos nyt tässä typistän).

Luulisin, että aika moni on pettynyt elokuvaan ihan vaan sen vuoksi, että se oli hieman vähemmän action kuin moni varmasti kuvitteli. Gravity on huomattavasti monitahoisempi kuin ensifiilis antaisi olettaa ja paljon enemmän kuin kohtauksiensa summa. Toisin sanoen ihan kaikki eivät välttämättä ole ymmärtäneet Gravitya ja pitäneet sitä vain popcorn -viihteenä. En siis väitä, että itsekään olisin ymmärtänyt oikein (tai että siinä lopulta sitten välttämättä mitään erityistä piiloviestiä olisikaan) mutta oma fiilis on, että Gravity on hieman "vaikeampi" elokuva kuin moni muu samassa genressä.

 

[Ted Raikas]

Luulisin, että aika moni on pettynyt elokuvaan ihan vaan sen vuoksi, että se oli hieman vähemmän action kuin moni varmasti kuvitteli.

Jaa? Itse taas "petyin" (lainausmerkeissä, koska ei se nyt huono elokuva ole laisin), koska se oli niinkin toiminnallinen, täynnä tarzan-hyppyjä, täpäriä pelastumisia ja vähältä piti tilanteita. Odotin siltä jotain hiukan psykologisempaa jännitettä, eikä sellaista tehostemässäilyä. Elokuva olikin kiehtovin aina kun oli hiukan seesteisempää. Alku oli esim. upea kun Maa siintää kaukana alla ja tulee sellainen huimaava tunne, että putoaa itse sinne syvyyteen. Myös sisätiloissa tapahtuneet, missä seurataan henkilön ilmeitä ja tunneskaalaa. Heikoimmillaan niissä kun huidellaan avaruudessa ja paikat pirstoutuu. Kun lähdetään tekemään tälläistä suht realistista avaruuselokuvaa, niin tuollaiset ihme hypyt ja pelastumiset häiritsee. Missään lähtökohtaisesti toimintaleffassa sellaiset menee, koska koko juttu on lähtökohtaisesti absurdi ja irti kaikesta reaalimaailmasta.

Eli odotuksiin ja ennakkohehkutuksiin nähden oli vähän pettymyksenpuoleinen elokuva. Varsinkin kun ohjaajan edellinen elokuva Children of men oli niin täydellinen. Tässä ei ole samaa taikaa, vaikka toki nyt kerronnaltaan hyvin eri tyyppinen. Psykologinen taso uupui liiaksi ja sekavaa levotonta toimintaa taas yli tarpeen. Aineksia paljon parempaan oli.

Edit. Rispektiä kyllä Sandra Bullockille. Oli ihan vakuuttava roolissaan. Yleisesti ottaen kyseinen näyttelijä on niitä suurimpia inhokkejani Hollywoodin naisnäyttelijöiden joukosta. Tämän elokuvan myötä hiukan paransi osakkeitaan silmissäni.

 

[mikko600]

Luulisin, että aika moni on pettynyt elokuvaan ihan vaan sen vuoksi, että se oli hieman vähemmän action kuin moni varmasti kuvitteli. Gravity on huomattavasti monitahoisempi kuin ensifiilis antaisi olettaa ja paljon enemmän kuin kohtauksiensa summa. Toisin sanoen ihan kaikki eivät välttämättä ole ymmärtäneet Gravitya ja pitäneet sitä vain popcorn -viihteenä. En siis väitä, että itsekään olisin ymmärtänyt oikein (tai että siinä lopulta sitten välttämättä mitään erityistä piiloviestiä olisikaan) mutta oma fiilis on, että Gravity on hieman "vaikeampi" elokuva kuin moni muu samassa genressä.

Siis oikeasti? Kyllä Gravityssa löytyi uskomattoman komeaa kameratyöskentelyä jne. Ja oscareitahan napsui juuri näistä teknisistä saavutuksista. Mitään, siis mitään, monitahoisuutta on helvetin hankala löytää tuosta leffasta. Dialogi oli kökköä, elokuvan loppuratkaisun tiesi jo viiden minuutin jälkeen jne. Eli en nyt tässä ymmärrä teikäläisen logiikkaa.

Meikäläinen ei saanut mitään muuta kuin silmäkarkkia irti Gravitysta. Popcorn-viihdettähän se oli, tai omasta mielestäni ns. tekniikkademo. Ei muuta. Hienoa tietysti jos joku muu siitä noin paljon enemmän irti sai. Eipä se meikältä pois ole, mielipiteitähän nämä ovat.

 

[Vanha Len]

Psykologinen taso uupui liiaksi ja sekavaa levotonta toimintaa taas yli tarpeen. Aineksia paljon parempaan oli.

Minusta psykologista tasoa oli leffassa juurikin tuo ääretön tyhjyys, jossa otteen irtoaminen tietää varmaa kuolemaa. Painoton tila, ei apua lähellä ja ainoa luotto kaveriin. Sitten kun tämä kaverikin oli mennyttä ja jäätiin yksin äärettömyyteen niin täyttää mielestäni psykologisen pisteen suht hyvin.

Miten tulen yksin toimeen kun happi loppuu? Kuolen kohta. Kuinka otan tämän vastaan? Mahdollisuus pelastua. Onnistunko?

Sekavan toiminnan jälkeen tuli selkeä seesteinen osa jossa katsoja punnitsieri vaihtoehtoja. Moni katsoja menetti varmasti itsekin toivonsa eloon jääneen suhteen. Hallusinnatiot tyhjyyden keskellä, parhautta. Psykologista ainakin minusta.

 

[Murmeli]

Siis oikeasti? Kyllä Gravityssa löytyi uskomattoman komeaa kameratyöskentelyä jne. Ja oscareitahan napsui juuri näistä teknisistä saavutuksista. Mitään, siis mitään, monitahoisuutta on helvetin hankala löytää tuosta leffasta. Dialogi oli kökköä, elokuvan loppuratkaisun tiesi jo viiden minuutin jälkeen jne. Eli en nyt tässä ymmärrä teikäläisen logiikkaa.

Meikäläinen ei saanut mitään muuta kuin silmäkarkkia irti Gravitysta. Popcorn-viihdettähän se oli, tai omasta mielestäni ns. tekniikkademo. Ei muuta. Hienoa tietysti jos joku muu siitä noin paljon enemmän irti sai. Eipä se meikältä pois ole, mielipiteitähän nämä ovat.

Niin tällaiseen on vaikea olla vastaamatta kuulostamatta elitistiltä ja ilmoittamatta, että "olit vain niin tyhmä ettet tajunnut". Sen vuoksi on parasta vain todeta, että joku pitää joku ei ja niinhän se on kaikkien elokuvien kohdalla.

Jos tästä lähdettäisiin keskustelemaan kunnolla niin erityisesti kohdistaisin huomion väitteeseesi, että "elokuvan loppuratkaisun tiesi jo viiden minuutin jälkeen". Se nimittäin lähtee oletuksesta, että elokuvissa aina tapahtuu vain se mikä ihmisille kuvallisesti esitetään eikä mikään ole tulkittavissa. Mun mielestä loppu jätti tällä kertaa paljonkin tulkinnanvaraa.

 

[mikko600]

Niin tällaiseen on vaikea olla vastaamatta kuulostamatta elitistiltä ja ilmoittamatta, että "olit vain niin tyhmä ettet tajunnut". Sen vuoksi on parasta vain todeta, että joku pitää joku ei ja niinhän se on kaikkien elokuvien.

Heh. Samoin voisi tokaista teikäläisen väkisin hakevan merkityksiä ja syvyyttä. Itse en sitä löytänyt, kovin jäi pinnalliseksi koko leffa. Ja kyllä, tehostepornoahan tuo oli. Ilman sen syvempää merkitystä. Jos joku tuosta pätkästä saa irti syvällistä sanomaa, niin mikäs siinä sitten. Aikamoinen mielikuvitus saa olla, kun keksii tyhjästä jotain.

 

[Ted Raikas]

Minusta psykologista tasoa oli leffassa juurikin tuo ääretön tyhjyys, jossa otteen irtoaminen tietää varmaa kuolemaa.

Toki ja kyllä se hetkittäin tietysti toimikin. Silti jotenkin päälleliimattu laajempaa yleisöä kosiskeleva epäuskottava toiminnallisuus söi sitä psykologista latausta. No, ehkä odotin vähän erilaista. Täytynee vaan luupata Kubrickin 2001:sta loputtomiin.

Halusin vaan nähdä enemmän todellista pelkoa, hermojen murenemista ja toivottomuutta. Nyt päähenkilömme tuntui olevan melkoinen supersankaritar. Ja juu, tietysti huomattavasti realistisemmassa skenaariossa homma olis loppunut alta aikayksikön ja leffan pituus about 30 min.

Kenties vaan sitä toimintameininkiä olisi voitu viljellä yllättävemmin ja vähemmän, näin sen teho olisi ollut suurempaa ja vaikuttavempaa. Nyt siitä sai vaan ähkyn.

No se nillityksestä. Olihan tuossa tehosteiden suhteen tietysti paljon ansioita ja ei ne palkinnot väärään kohteeseen mennyt. Ainakin näytti miljöö uskottavalta eikä miltään cgi-hötöltä. Kukaties voisi tämän elokuvan katsella uusiksi vielä, jospa löytäisi niitä puuttuvia tasoja. Sinänsä mielenkiintoista allegoriaahan se sisälsi mm. syntymään liittyen. Sikiöasennot painottomassa tilanteessa, piuhat napanuorana jne.

 

[Murmeli]

Heh. Samoin voisi tokaista teikäläisen väkisin hakevan merkityksiä ja syvyyttä.

Tietysti, täysin avoin ovihan tuo on molempiin suuntiin.

Itse en sitä löytänyt, kovin jäi pinnalliseksi koko leffa. Ja kyllä, tehostepornoahan tuo oli. Ilman sen syvempää merkitystä. Jos joku tuosta pätkästä saa irti syvällistä sanomaa, niin mikäs siinä sitten. Aikamoinen mielikuvitus saa olla, kun keksii tyhjästä jotain.

Aika monessa elokuvassa joutuu "keksimään tyhjästä" merkityksiä, joita ei suoraan avata ja selitetä yksiselitteisesti katsojalle. Jos otetaan esimerkiksi vaikkapa David Lynchin elokuvat ja tarkastellaan niitä mustavalkoisesti ruudulle kuvattujen asioiden kautta jäävät kokonaisuudet aika sekaviksi.

 

[mikko600]

Tietysti, täysin avoin ovihan tuo on molempiin suuntiin.

Aika monessa elokuvassa joutuu "keksimään tyhjästä" merkityksiä, joita ei suoraan avata ja selitetä yksiselitteisesti katsojalle. Jos otetaan esimerkiksi vaikkapa David Lynchin elokuvat ja tarkastellaan niitä mustavalkoisesti ruudulle kuvattujen asioiden kautta jäävät kokonaisuudet aika sekaviksi.

Jälkimmäisestä kappaleesta täysin samaa mieltä. Gravityssa tämä vaan uupui kokonaan, omasta mielestäni. Kaikki oli siinä, mitä nähtiin. Tedin myös mainitsemat allegoriat jne. olivat taasen päivänselviä ja miljoonaan kertaan koettuja. Yksinkertaistettuja ja naamalle lyöviä, ettei vaan mene ohi keneltäkään.

 

[Hypnotised]

Kyllähän sitä itsekin tuli petyttyä Gravityyn. Ei tarjonnut ainakaan minulle enempiä ajattelemisen aiheita eikä ollut edes kovin viihdyttävä elokuva. Erittäin hyvät elokuvathan juuri pystyvät molempiin eli laittavat miettimään jopa oman elämän peruskysymyksiä olemalla samalla viihdyttäviä, saamalla nauramaan, itkemään, ahdistumaan jne. Subjektiivisia juttujahan nämä toki ovat. Ei tosin hyvän elokuvan välttämättä tarvitse laittaa miettimään syntyjä syviä, ainakaan omalla kohdalla, vaan hyvin kuvattu ja näytelty toimivan juonen kera tarjoava elokuva kelpaa vallan mainiosti myös. Omalla kohdalla myös soundtrackit näyttelevät suurta roolia elokuvissa, ja elokuvan tunnelmaan sopiva musiikki voi nostaa katselunautintoa yllättävän paljon.

Oscareista sen verran, että eipä niitä kannata välttämättä niin vakavasti aina ottaa. Esimerkiksi aikoinaan parhaan elokuvan Oscarin vei Crash, joka oli tasoa "ihan ok". Mutta arvatenkin käsittelemiensä teemojen (rasismi, ennakkoluulot jne.) puolesta vetosi valitsijoihin. Toki kyseessä on tärkeitä aiheita, mutta miten ne tuotiin elokuvassa esille, niin petyin. Crash siis tuntui jotenkin ontolta tapaukselta niin kuin Gravity eli tuli se tunne, että tästä olisi saanut niin paljon enemmän irti.

Gravityn ohjaajan ja käsikirjoittajan aiemmista elokuvista kannattaa tosiaan katsoa Children of Men. Ted Raikkaan kanssa olen samaa mieltä, että siinä elokuvassa on sitä jotain taikaa mikä Gravitystä puuttuu, ja muutenkin kyseinen elokuva on kaikin puolin paljon mielenkiintoisempi. Visuaalisestikin Children of Men miellytti omaa silmää paljon enemmän kuin Gravity.

 

[Prof. Puck]

Heh. Samoin voisi tokaista teikäläisen väkisin hakevan merkityksiä ja syvyyttä. Itse en sitä löytänyt, kovin jäi pinnalliseksi koko leffa. Ja kyllä, tehostepornoahan tuo oli. Ilman sen syvempää merkitystä. Jos joku tuosta pätkästä saa irti syvällistä sanomaa, niin mikäs siinä sitten. Aikamoinen mielikuvitus saa olla, kun keksii tyhjästä jotain.

En nyt leffaa pelkäksi tehostepornoksi alentaisi, vaikka eittämättä juuri tehosteet leffan vaikuttavinta antia ovatkin. Olen myös samoilla linjoilla nimimerkkien Vanha Len kanssa siitä, että psykologisen puolen leffaan toi juurikin ne ääneenlausumattomat asiat, ei niinkään dialogi ja Ted Raikkaan kanssa siitä, että Sanda Bullock yllätti positiivisesti olematta oma ällöttävä itsensä (kerrankin jotain, josta olemme Tedin kanssa samoilla linjoilla mitä naisiin tulee...). Minulle Gravity on tasan 4 tähden leffa, ei yhtään enempää, ei yhtään vähempää. Siis kelpo leffa, muttei missään tapauksessa sen arvoinen, että olisi ns. tärkeimmistä Oscareista kilpaillut, vaikka yhden sellaisen voittikin.

Sitä en vaan tajua, miksi tuo 12 Years of Slavery on niin arvostettu leffa? Jouduin katsomaan leffan läpi kahdella eri kerralla, kun eka kerralla väsy iski silmään... Eli ei ainakaan silloin onnistunut tempaisemaan mukaansa. Ehkä sille pitää antaa vielä toinen mahdollisuus (ei kyllä millään jaksaisi...) ja katsoa se uudelleen virkeämmässä mielentilassa. Perustelkaa nyt palstaveljet, mikä tuossa leffassa oli niin ansiokasta?

 

[pernaveikko]

Jälkimmäisestä kappaleesta täysin samaa mieltä. Gravityssa tämä vaan uupui kokonaan, omasta mielestäni. Kaikki oli siinä, mitä nähtiin. Tedin myös mainitsemat allegoriat jne. olivat taasen päivänselviä ja miljoonaan kertaan koettuja. Yksinkertaistettuja ja naamalle lyöviä, ettei vaan mene ohi keneltäkään.

Saakohan amatööri taas osallistua keskusteluun, kun juuri tuli katsottua. Tuohan oli aivan turha elokuva missä ei ollut mitään ihmeellistä paitsi hienot avaruuskuvat. Hieman saa taas kuvitella liikoja itsestään, jos on näkevinään jotain mahtavia eri psykologisia tasoja. Aivan samalla lailla elokuvissa on pelätty vaikka pyssymiehen vankina kuin nyt tällä kertaa avaruudessa.

En tule koskaan katsomaan tuota rainaa uudestaan ihan vain sen takia, että avaruuskuvia näkee Nasan aidolta saitilta ja esimerkiksi avaruus.fi mitä säannöllisesti vilkuilen. Elokuvana tuossa ei ollut mitään sellaista mikä antaisi syyn katsoa uudelleen.

Kaikki maailman asiat voi toki ylianalysoida halutessaan tappiin asti, mutta mitä ihmeen nerokkuutta tuossa oli. Olen nähnyt paljon parempiakin elokuvia, ehkä joku toinen ei ole.

 

[Stark]

Moni on kritisoinut Gravityn suhteellisen yllätyksetöntä ja suoraviivaista juonta, mutta itse näen että tarina antaa yksinkertaisuudessaan tilaa nimenomaan visuaalisuudelle ja näyttelijäsuorituksille. Elokuva oli lisäksi täydellisen mittainen. Varmasti tulee hankittua, kunhan kauppoihin ilmestyy.

Tällaista kirjoittelin aikoinaan Gravitysta, kun olin teatterissa elokuvan nähnyt. Tuossa elokuvan saamassa kritiikissä on varmastikin kyse vain siitä, mitä katsoja haluaa ja odottaa elokuvakokemukselta. Moni huutelee juuri sen psykologisen ja syvemmän merkitystason perään. Uskoisin, että tällainen katsoja myös pettyy keskimääräistä useammin katsomaansa elokuvaan. Harva elokuva onnistuu kertomaan tarinaa useammalla tasolla onnistuneesti ja moni tällaista yrittänyt on kaatunut kömpelyyteensä ja alleviivaavaan kerrontaan. Mikään ei ole latistavampaa, kuin kiusalliset itsestäänselvät vertaukset ja tekemällä tehdyt merkitystasot. Toki on paljon elokuvia, mitkä onnistuvat useiden eri kerronnan tasojen välittämisessä ja yleensä ne ovatkin todella hyviä elokuvia.

Se missä Gravity mielestäni onnistui, oli juurikin edellä mainitunlaisen päälleliimatun syvällisyyden välttäminen. Elokuvan kerronta antoi tilaa visuaalisuudelle, jonka kautta kohtausten merkitys avautui katsojalle välittömästi. Avaruuden äärettömyys, ihmishengen riippuvaisuus ja haavoittuvaisuus tulevat esille vain ja ainoastaan audiovisuaalisten elementtien kautta ja mielestäni tekivät niistä kouriintuntuvampia. Tietyllä tapaa voisi puhua ultimaattisesta aivot-narikkaan-elokuvasta, jonka jälkeen ainakin allekirjoittaneella oli hyvä ja tyytyväinen fiilis.

 

[godspeed]

Gravityn katsomisen jälkeen on lähinnä mietityttänyt, että kuinka hyvä tästä elokuvasta olisi voinut tulla, mikäli Tarkovski olisi syntynyt hiukan myöhemmin, hän olisi ollut tarpeeksi kiinnostunut avaruuden tutkimisesta elokuvakameran keinoin sekä hänelle olisi annettu riittävästi rahaa projektin toteuttamiseen.

Toisaalta, ainahan voi katsoa 2001:n uudestaan. Gravityä en usko katsovani moneen vuoteen uudestaan, joskus ehkä, koska ei sovi sanoa ei koskaan enää.

 

[Ted Raikas]

Ei sen juonen nyt olisi tarvinnut olla tuota kummempaa, kun ei siitä nyt sen syvällisempää oikein noissa puitteissa saa. Toteutus vaan oli liian paljon epäuskottavaa ja yliammuttua äksöniä sisältävä ja psykologinen kuumotus ja intensiivisyys ei saanut riittävästi tilaa tai ainakaan menneet sille leveleille, että se tuntuisi katsojaan saakka (tässä tapauksessa allekirjoittaneeseen).

No, menee saman toistoksi jo. Ei ole huono elokuva todellakaan, mutta ennakkoon juuri sai monien tuttujen hehkutuspuheista sen käsityksen, että noita peräänkuuluttamiani asioita esiintyisi enemmän ja myös, että 3D tehosteet olisi poikkeuksellisen toimivia - no eivät olleet. Vika voi tietysti olla minussakin, että en pysty jotenkin näkemään sitä 3D:ta "oikein". Samoin vika myös minussa, että muiden kommenttien pohjalta odotan jotain maagista. Pitäisi vaan olla odottamatta mitään. Helpommin sanottu kuin tehty.

godspeed puhuu kyllä asiaa tuossa.

 

[ms.qvist]

Alfonso Cuarónin seitsemän oscarin voittaja Gravity on nyt nähty ja aivan rehellisesti voin sanoa, että ei tämä elokuva olisi ansainnut oscareitaan muista kuin saamistaan kategorioista - jos kaikista niistäkään.

Sitä ei käy kieltäminen etteikö elokuva ollut paikoitellen visuaalisesti hyvin näyttävä ja näkymät olivat upeita, mutta eivät nämä ulkonäölliset seikat riitä nostamaan elokuvaa keskinkertaista elokuvaa paremmaksi. Minusta elokuvan ydin ja tärkein asia on kuitenkin sen tarinan ja psykologian kantavuus ja tässä suhteessa Gravity ei kyllä ole keskinkertaista elokuvaa kummempi. Se ei kykene tarintaltaan tarjoamaan mitään todella erikoista, eikä se edes hetkittäisiä tapahtumia lukuunottamatta kykene luomaan sellaista tunnetta, että Ryan Stonen (Bullock) pään sisään ujuttauduttaisi toden teolla ja hän todellakin kävisi kamppailua psykologisessa mielessä elämästä ja kuolemasta - jollainen tilanne kuitenkin kaikesta huolimatta on.

Hallusinaatio - Kowalskin (Clooney) kohtaaminen uudelleen sojuzissa - on harvoja elokuvan kiehtovia ja monella tasolla olevia kohtauksia ja sellaisia joissa elokuvassa ujuttaudutaan uudelle tasolle, mutta yksi tällainen kohtaus ei todellakaan riitä pelastamaan elokuvaa vaan on vain häivähdys paremmasta, joka latistuu sitten olemattomiin elokuvan loppua kohden mentäessä, jossa pinnalle pyrkii voimakas toiminnallisuus ja maisemilla ynnä ulkokultaisella karkilla kikkailu!

Tällä rakenteella toteutettuna elokuvaa ei todellakaan olisi kannattanut venyttää kovinkaan montaa minuuttia nähtyä pidemmäksi, tarina ei yksinkertaisesti olisi kantanut ja jokainen turha venyytetty minuutti olisi vienyt vähääkin kiinnostusta leffasta pois. Sen sijaan elokuva olisi helposti voinut olla pidempikin ja samalla kiintoisampi jos lähestymistapa olisi tyystin ollut toinen ja katsoja olisi joutunut kokemaan avaruuden tyhjyyden ja äänettömyyden ja kuoleman läheisyyden aivan toisella tavalla. Minä olisin vähentänyt olennaisella tapaa toiminnallisia osuuksia ja lisännyt osuutta jossa astronautti on konkreettisella tavalla yksin oman itsensä kanssa taistelemassa elämästä ja kuolemasta.

Ja kenties raadollisinta olisi ollut jättää Ryan Stone yksin avaruuteen, olipa hän sitten sojuzissa tai kiinalaisessa sojuz-kloonissa. Tai vain yksin kaikkeudessa avaruuspuvussa, muutaman sadan kilometrin päässä maasta mutta käytännössä tavoittamattomissa ja täydellisen yksin. Vain Stone ja odottava kuolema.

Onneksi leffaa ei palkittu parhaan elokuvan oscarilla, sillä sellaisen ojentaminen tälle leffalle olisi ollut suuren luokan vääryys. Jopa ehdolla oleminen kategoriassa tuntuu minusta oudolta.

vlad.

 

[psychodad]

Onneksi leffaa ei palkittu parhaan elokuvan oscarilla, sillä sellaisen ojentaminen tälle leffalle olisi ollut suuren luokan vääryys. Jopa ehdolla oleminen kategoriassa tuntuu minusta oudolta.

vlad.

Aika lailla taysin samanlaiset fiilikset oli itsellakin tuosta leffasta. Ryanin selviaminen myos halvensi draama-arvoa.

Ainoa mielenkiintoisempi kohtaus oli tosiaan Clooneyn hallusinaatio-osuus ja se jai hyvin lyhyeksi. Siita tuli mieleen yksi paljon parempi elokuva jossa Clooney oli myos avaruudessa, eli Solariksen jenkkiversio. Siina oli paljon syvempi elokuva, joka jai mietityttamaan pidemmaksi aikaa.