Jatkoajan leffakerho

[Tadu]

Oon huomannut, että tykkään kasari-ysärileffoista. Jokin tuossa ajanleimassa on mikä vetoaa, jotenkin vaan yleisesti hyvä meininki. Myös musta huumori vetoaa. Laitan pari esimerkkiä, joista tykkäsin:

Rankka päivä - Falling Down
Kuuma päivä - Do The Right Thing
Fargo
Groundhog day

Osaako joku näiden perusteella suositella jotain leffoja?

Coenin veljesten leffoja varmaan kannattanee katsella kun Fargo kerran upposi. Näissä on paljon mustaa komediaa. Big Lebowski on yksi omia suosikkejani.

Jos olet ollut toimistossa töissä, niin sellainen kulttikomedia kuin Office Space kannattaa katsastaa.

Tietenkin 90-luvun klassikoita, mitkä varmaankin olet nähnyt:

• American Beauty
• Epäillyt (Usual Suspects)

 

[ms.qvist]

Oon huomannut, että tykkään kasari-ysärileffoista. Jokin tuossa ajanleimassa on mikä vetoaa, jotenkin vaan yleisesti hyvä meininki. Myös musta huumori vetoaa. Laitan pari esimerkkiä, joista tykkäsin:

...

Osaako joku näiden perusteella suositella jotain leffoja?

90-luvun loppupuolella tehtyä Todd Solondzin Happinessiä ei voi muuta kuin suositella, siinä edesmennyt Philip Seymour Hoffman tekee loistavan työn runkkarina ja muutoinkin elokuva on loistelias musta-komedia. Kannattaa katsoa!

Brittien puolelta voisin suositella kipeästä aiheestaan huolimatta Danny Boylen Trainspottingia. Kyllähän kyseinen elokuva on täynnänsä herkullisia kohtauksia vaikka huumeiden ja viinan kanssa siinä läträtäänkin. Ja jos siirrytään enemmän komedioiden puolelle niin samaten brittiläisessä Peter Cattaneon hienossa the Full montyssä on asennetta - löytyy myös nimellä Housut pois!. Loistavaa komediaa miehisistä miehistä - terästeollisuuden massatyöttömyyden uhreista - jotka ryhtyvät strippareiksi.

vlad.

 

[ufon_kaakao]

...

Kiitos, lupaavilta vaikuttavat! Laitan sitten mielipiteitä sitä mukaa kun noita katselen. Coenien leffat ovat menneet ihan ohi (lukuisten muiden ohella, niin laiskasti tullut ylipäätään elokuvia katseltua). American Beauty ja Usual Suspects on tosiaan nähty, varsinkin ensinmainittu teki vaikutuksen.

90-luvun loppupuolella tehtyä Todd Solondzin Happinessiä ei voi muuta kuin suositella, siinä edesmennyt Philip Seymour Hoffman tekee loistavan työn runkkarina ja muutoinkin elokuva on loistelias musta-komedia. Kannattaa katsoa!

Brittien puolelta voisin suositella kipeästä aiheestaan huolimatta Danny Boylen Trainspottingia. Kyllähän kyseinen elokuva on täynnänsä herkullisia kohtauksia vaikka huumeiden ja viinan kanssa siinä läträtäänkin. Ja jos siirrytään enemmän komedioiden puolelle niin samaten brittiläisessä Peter Cattaneon hienossa the Full montyssä on asennetta - löytyy myös nimellä Housut pois!. Loistavaa komediaa miehisistä miehistä - terästeollisuuden massatyöttömyyden uhreista - jotka ryhtyvät strippareiksi.

vlad.

Trainspotting on nähty ja tykätty. Laitetaan Happiness ja Full monty listalle.

Oletteko muuten nähneet elokuvaa nimeltä Bad Boy Bubby (1993). Tuossa aloittelin "projektia" katsoa ysäriltä joka vuodelta suht hyvät arvostelut saaneita elokuvia, jotka vaikuttavat hyviltä, ja tuli tuo katsottua. Aika erikoinen leffa, ei mikään viihdyttävä, mutta ihan mielenkiintoinen ja teki kuitenkin omanlaisen vaikutuksensa. Vaikea pisteyttää, ehkä 7/10.

 

[ms.qvist]

Steve McQueen: 12 Years a Slave.

Tämä yhdeksän Oscarin ehdokas on minusta varsin hyvä elokuva mutta en nyt oikein tiedä, että onko se kokonaista yhdeksän Oscar-ehdokkuuden arvoinen. No eipä Oscar nyt suoranaisesti minun silmissäni ole laadukkaan elokuvan tae vaikka tuntuu siltä, että viimeisimpinä vuosina varsin laadukkaat elokuvat ovat keränneet edes joitain oscareita mutta todellisina rohmuina ovat sitten olleet voimakkaat tunteisiin vetoavat elokuvat, jollainen 12 Years a Slave tavallaan on.

McQueenin elokuva kuvasi raadollisella tapaa kyseisen aikakauden arkea ja sitä kuinka osassa Yhdysvaltoja ihmiset eivät olleet tasa-arvoisia vaan rotu määritteli sen kuinka ihmisiä kohdeltiin. Toisaalta elokuvassa myös plantaasien omistajista oli löydettävissä inhimillisiä piirteitä ja tunteita vaikka heidän toimintansa kokonaisvaltaisesti olikin tuomittavaa. Jos ihminen on syntymästään asti kasvatettu siihen, että rodut ja ihmiset eivät ole tasa-arvoisia, eikö tuolloin ole varsin loogista, että aikuistuttuaankin ajattelee näin ja etenkin aikana jota elokuvassa elettiin, jolloin rodullinen tasa-arvo ja siitä puhuminen oli monien mielestä suoranainen vääryys. Ja elokuvan katsottuaan voi myös miettiä, että kuka plantaasin omistajista loppujen lopuksi oli tuomittavin? Ford (Benedict Cumberbatch) vai Edwin Epps (Michael Fassbender)? Toinen oli ilkeä, paha ja julma ja toinen taas monellakin tapaa pelkuri, joka lopullisesti tuomitsi Solomon Northupin (Chiwetel Ejiofor) vuosikausien orjuuteen.

Vaikka elokuva onkin Solomon Northupin (orja Platt) selviytymistarina ja uskomaton sellainen niin elokuvassa hänestä ei kuitenkaan pyritty luomaan pyhimystä vaikka sellainenkin mahdollisuus oli olemassa. Loppujen lopuksi osassa toimista oli havaittavissa selkeää itsekkyyttä ja oman edun ajamista, raadollista pelaamista niillä pelimerkeillä joita hänelle oli suotu. Osa hänen teoista oli oikeutettuja, osa pakon sanelemia ja osa kenties jopa pelkuruutta.

Kiehtovaa olisi lukea Solomon Northupin kirjoittama kirja kokemuksistaan ja verrata sitä elokuvan rakentamaan todellisuuteen - ja toistaalta pyrkiä näkemään kirjan kautta sen kuinka hän asiat kokee, näkee ja kuvailee. En ole katsonut löytyykö kirjaa suomennettuna mutta kenties - mikäli elokuva rohmuaa oscareita - kirja kaivetaan jostain arkistojen kätköistä ja suomennetaan.

Elokuva on siis keskitasoa parempi orjuuden ja ihmisyyden kuvaus mutta ei missään mielessä todellinen mestarinäyte!

vlad.

 

[psychodad]

90-luvun loppupuolella tehtyä Todd Solondzin Happinessiä ei voi muuta kuin suositella, siinä edesmennyt Philip Seymour Hoffman tekee loistavan työn runkkarina ja muutoinkin elokuva on loistelias musta-komedia. Kannattaa katsoa!

Tuo oli ensimmaisia leffoja josta PSH:n roolisuoritus jai mieleen. Mahtava, niljakas pervertikko. Leffa on muutenkin erittain hyva, aiheet olivat varsin kipeita ja nayttelijat rohkeita.

 

[godspeed]

Robert Hustonsin Shogun Assassin on leikkaus japanilaisen Kenji Misumin Baby cart -klassikkoelokuvasarjasta, Shogun Assassin on yksi tunnetuimmista samuraielokuvista ja se on lyönyt leimansa myös Tarantinon Kill Bill 2 -elokuvaan.

Pikemminkin se on leikkaus kyseisen elokuvasarjan kahdesta ensimmäisestä osasta. Sarjaanhan kuuluu kuusi osaa, mutta voisi kommentin perusteella odottaa ettet ole yhtäkään originaalia katsonut. Ehkä elokuvatkin aukeavat originaaleina leikkauksina paremmin.

 

[ms.qvist]

Pikemminkin se on leikkaus kyseisen elokuvasarjan kahdesta ensimmäisestä osasta. Sarjaanhan kuuluu kuusi osaa, mutta voisi kommentin perusteella odottaa ettet ole yhtäkään originaalia katsonut. Ehkä elokuvatkin aukeavat originaaleina leikkauksina paremmin.

En ole originaaleja nähnyt, ei ole tullut vastaan vaikka säännöllisesti etsinkin japanilaisia elokuvia - joukossa myös samurai-elokuvia - eri palstoilta. En laisinkaan epäile sitä etteivätkö elokuvatkin aukeaisi originaaleina Robert Hustonsin leikkausta paremmin. Pitänee laittaa harkintaan niiden hankkiminen siitä huolimatta ettei Hustoninsin näkemys ja leikkaus minua tyydyttänytkään - edellyttäen, että Kenji Misumin leffoja suomitekstein mistään löytää.

vlad.

 

[godspeed]

- edellyttäen, että Kenji Misumin leffoja suomitekstein mistään löytää.

Voi kyllä käydä vaikeaksi siksi, ettei markkina-alueen pienuuden takia tuollaista matskua suomiteksteillä löydä, joten periaatteista pitää joustaa ja suunnata silmät ulkomaille (+ olla tarkkana leikkaamattomuuden takia). Ja jos samuraielokuvista on ihan tosissaan kiinnostunut, niin 26 elokuvaa käsittävää maailman kuuluisinta samuraisarjaa eli Zatoichia kannattaa samalla vaania, jonka hankkiminen sekin vaatii jonkinasteista panostusta.

Takeshi Kitano teki Zatoichista oman versiointinsa, jonka suomijulkaisu on varsin peruskauraa ollut alelaareissa. Kitanomaiseen tyyliinsä toki, joten äkkiväärän (cgi-)väkivallan, päivitetyn kulttuurillisen latauksensa ja idioottihuumorin ystäville voi tarjota katsottavaksi, muttei tarjoa erityistä sisältöä vakavampia teemoja haluaville.

 

[ms.qvist]

Voi kyllä käydä vaikeaksi siksi, ettei markkina-alueen pienuuden takia tuollaista matskua suomiteksteillä löydä, joten periaatteista pitää joustaa ja suunnata silmät ulkomaille (+ olla tarkkana leikkaamattomuuden takia). Ja jos samuraielokuvista on ihan tosissaan kiinnostunut, niin 26 elokuvaa käsittävää maailman kuuluisinta samuraisarjaa eli Zatoichia kannattaa samalla vaania, jonka hankkiminen sekin vaatii jonkinasteista panostusta.

Takeshi Kitano teki Zatoichista oman versiointinsa, jonka suomijulkaisu on varsin peruskauraa ollut alelaareissa. Kitanomaiseen tyyliinsä toki, joten äkkiväärän (cgi-)väkivallan, päivitetyn kulttuurillisen latauksensa ja idioottihuumorin ystäville voi tarjota katsottavaksi, muttei tarjoa erityistä sisältöä vakavampia teemoja haluaville.

No tietyissä tapauksissa olen kyllä valmis joustamaan tekstityksen suhteen, englanti sujuu kuitenkin sen verran hyvin, että yleensä elokuvien katsominen englannin kielisin tekstityksinkin on onnistunut.

Japanilainen kulttuuri on kiinnostanut minua lapsesta saakka ja siihen olennaisesti on liittynyt kiinnostus samuraikulttuuria kohtaan, ja samuraikulttuurista kiinnostumiseen minut ajoi teininä näkemäni Kurosawan loistelias Seitsemän samuraita, jonka arvostan omilla mittareillani elokuvataiteen saralla hyvin korkealle. Myöhemmin 80-luvulla kiinnostusta lisäsi Eiji Yoshikawan fiktiivinen tarina Musashista. Toki myös itse Miyamoto Musashiin on tullut tutustuttua tarkemmin ja hänen kenties merkittävin teoksensa Maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys löytyy kokoelmistani. Tätä taustaa vasten peilattuna kiinnostus elokuvia kohtaan on voimakas ja pitää laittaa harkintaan ainakin Misumin leffojen hankkiminen.

Kitanon Zatoichin olen nähnyt viime vuoden puolella ja koska pidän Kitanon elokuvista yleisesti niin tässä suhteessa Zatoichi ei tuottanut pettymystä vaikka ei Kitanon parhaimpien elokuvien joukkoon kuulukaan, eikä kenties samuraikulttuuria kuvannut oikealla tapaa vaan elokuva oli kitanolainen tulkinta kyseisestä kulttuurista hänen maneerein täydennettynä.

Oletko muuten nähnyt Hiroshi Inagakin Miyamoto Musashi -elokuvia, kaksihan hän on ymmärtääkseni ohjannut, ja jos olet niin mitä mieltä olet elokuvista? Ovatko mahdollisesti niihin uhrattujen eurojen arvoisia elokuvia? (Jos niitä nyt edes mistään löytää).

vlad.

 

[godspeed]

Oletko muuten nähnyt Hiroshi Inagakin Miyamoto Musashi -elokuvia, kaksihan hän on ymmärtääkseni ohjannut, ja jos olet niin mitä mieltä olet elokuvista? Ovatko mahdollisesti niihin uhrattujen eurojen arvoisia elokuvia? (Jos niitä nyt edes mistään löytää).

Samurai Trilogy - Wikipedia, the free encyclopedia

Tällainen nyt ainakin löytyy Taiwanin aluekoodittomana boksina hyllyjen kätköistä, joskaan en ole toistaiseksi kuin tarkistanut toimivuuden ja tekstien löytymisen. Mitä nyt äkkiä selailin internetin ihmemaailmaa niin löytyy britti (R2) ja jenkki (criterion, R1) -julkaisutkin. Ja läjä muitakin Musashi-aiheisia elokuvia. Dvdcompare.net on aika hyvä mesta tseikkailla mitä löytyy ja mistä.

Noin muutoin olen tällä polulla vielä täysin alussa, joten suosituksia ei ennen laajempaa tutustumista kehtaa antaa.

 

[ufon_kaakao]

Big Lebowski on yksi omia suosikkejani.

The Big Lebowski (1998) nyt sitten katsottu. Mun mielestä vähän yliarvostettuja arvioita saanut. Tarjosi kyllä muutamat niin loistavat naurut, että vastaavia ei ole vähään aikaan irronnut mistään tv-viihteestä. Hyviä ideoita ja läppiä, mutta ei kuitenkaan niin loistavia, että riittävät nostamaan kokonaisuutta huipuksi.

7,5/10.

--

Clerks. (1994)

En tajua miten tämä on saanut noinkin hyvän keskiarvin (7,9) IMDb:ssä. Pitikö tämän olla hauska tai viihdyttävä? Elämänmakuinen? Ehkä hieman viimeksimainittua, mutta ei nyt muuten iskenyt. 6/10.

 

[psychodad]

The Big Lebowski (1998) nyt sitten katsottu. Mun mielestä vähän yliarvostettuja arvioita saanut. Tarjosi kyllä muutamat niin loistavat naurut, että vastaavia ei ole vähään aikaan irronnut mistään tv-viihteestä. Hyviä ideoita ja läppiä, mutta ei kuitenkaan niin loistavia, että riittävät nostamaan kokonaisuutta huipuksi.

7,5/10.

Vaatii mielestani useamman katsomiskerran, siina on niin paljon huumoria mika menee vakisinkin ohi vain yhdella katselulla. Patee yleensa kaikkiin Coenien teoksiin.

Muistan kun katsoin ensimmaisen kerran "A serious man" ja mietin etta ehka kutosen antaisin sille, sitten katsoin sen uudelleen telkkarista myohemmin ja nostin arvosanan yhdeksaan. Vahan sama myos "Burn after reading" elokuvan kanssa.

 

[M@rko77]

Liput varattu perjantain Robocopiin. Mitään ihmeitä en odota, mutta onhan tuo kiva nähdä miten tuokin on lämmitelty uudelleen. Nymphomaniacin molemmat rainat pitäisi nähdä.

 

[Musta Nuoli]

Liput varattu perjantain Robocopiin. Mitään ihmeitä en odota, mutta onhan tuo kiva nähdä miten tuokin on lämmitelty uudelleen. Nymphomaniacin molemmat rainat pitäisi nähdä.

Nymphomaniacista tulee myöhemmin tänä vuonna se oikea versio eli Lars von Trierin leikkaama aito versio. Nyt nähtävä versiohan on sensuroitu ja lyhennetty versio, jota von Trier ei ole itse leikannut.

Ajattelin katsoa vasta tuon lopullisen version, turha sitä on torsoversiota katsella.

Robocopin uusintaversiolle ei ollut kyllä minkäänlaista tarvetta. Ehkä tuo tulee katsottua, mutta klassikkoteoksista ei yleensä koskaan saada edes samanveroista versiota aikaiseksi. Verhoevenin Total Recallista tehtiin taannoin uusversio, ja kauas sekin jäi alkuperäisestä.

Uusio-Robocop ei kuitenkaan voi toivottavasti olla niin huono kuin Robocop 2 tai Robocop 3, jotka olivat kummatkin varsin heikkoja.

 

[M@rko77]

Nymphomaniacista tulee myöhemmin tänä vuonna se oikea versio eli Lars von Trierin leikkaama aito versio. Nyt nähtävä versiohan on sensuroitu ja lyhennetty versio, jota von Trier ei ole itse leikannut.

Ajattelin katsoa vasta tuon lopullisen version, turha sitä on torsoversiota katsella.

Robocopin uusintaversiolle ei ollut kyllä minkäänlaista tarvetta. Ehkä tuo tulee katsottua, mutta klassikkoteoksista ei yleensä koskaan saada edes samanveroista versiota aikaiseksi. Verhoevenin Total Recallista tehtiin taannoin uusversio, ja kauas sekin jäi alkuperäisestä.

Uusio-Robocop ei kuitenkaan voi toivottavasti olla niin huono kuin Robocop 2 tai Robocop 3, jotka olivat kummatkin varsin heikkoja.

No, kyllä tuo ihan K-18 -leimalla on tuo Nymphomaniacin molemmat pätkät. Olisihan sitä muutakin leffaa voinut mennä perjantaina katsomaan, mutta leffaseura ei halunnut "pornopätkää" eli Ei kiitos -leffaa. Ja muut katsottavat olivat liian pitkiä perjantain aikatauluun, joten pakko oli valita Robocop. On sitä kai huonompiakin leffoja tehty! :D

 

[ms.qvist]

Lee Tamahorin Devil's Double on uusin tuttavuuteni. Kyseinen elokuva kertoo tarinan, jossa Uday Husseinin (Saddam Husseinin vanhin poika) ja Latif Yahian tiet kohtaavat ensimmäisen kutsuessa jälkimmäisen Bagdadiin esiintymään hänen kaksoisolentonaan. Lopulta tilanne oli sellainen ettei mahdollisuutta kieltäytymiseen ollut tai sitä olisi seurannut, ei yksin oma kuolema, vaan myös läheisten kiidättäminen vankilaan ja sitä seuraavaan kuolemaan kidutuksen jälkeen. Hyvässä lykyssä kuolema olisi voinut olla pikainen ja mahdollisimman tuskaton mutta Uday Husseinin tuntien tilanne olisi ollut mitä suurimmalla todennäköisyydellä toinen ja ainakin osa perheestä olisi joutunut kärsimään poikansa kieltäytymisen tähden todella tuskallisesti. Uday Hussein oli psykopaatti ja murhamies, joka rakasti väkivallan ohella naisia ja huumeita - ja autoja sun muita ylellisyyshyödykkeitä.

Elokuvalla olisi ollut mahdollisuus nousta todella hienoksi tutkielmaksi siitä millaisia valintoja ihminen joutuu tekemään ja kuinka hän joutuu elämään valintojensa kanssa, ja kuinka ulkopuolisen ihmisen tekemät valinnat voivat johtaa ennalta arvaamattomiin tapahtumiin ja ihminen saattaa joutua tekemään tekoja jotka voivat olla anteeksiantamattomia. Minusta tämän teeman käsittely jäi hiukan puolitiehen elokuvassa, sen sijaan Uday Husseinen psykopatia tuotiin esille riittävän painokkaalla tavalla. Elokuvan teemahenkilöt olivat Uday ja Latif, muiden henkilöiden toimiessa tarinaa täydentävänä ja syvyyttä antavana kokonaisuutena. Saddam Husseinkin sai oman roolinsa leffassa mutta perheen keskiössä oli Uday.

Se mitä todella on tapahtunut on sitten arvailujen varassa. Latif Yahia on kertomansa mukaan ollut Udayn kaksoisolento ja kokemuksistaan hän on kirjoittanut kirjoja. Osa ihmisistä on todennut, että Udaylla aivan kuten Saddamillakin oli kaksoisolentoja, jälkimmäisellä useita, mutta vastaavasti osa irakilaisista "hovia" lähellä olleista henkilöistä on pyrkinyt kiistämään Latifin tarinan hänen roolistaan Udayn kaksoisolentona. En pidä mahdottomana etteikö Udaylla olisi ollut kaksoisolentoa esiintymässä monissa vaarallisissa paikoissa mutta oliko hän Latif ja jos oli niin kuinka totuudenmukaisesti Latif on kirjoissaan tapahtumista kertonut. Elokuvassa on kuitenkin otettu käyttöön taiteellisia dramatisoinnin keinoja eli se ei noudata edes ilmeisesti kirjojen välittämää tarinaan puhumattakaan, että se noudattaisi kaikessa edes jotakuinkin todellisuutta.

vlad.

 

[Sundance]

Robocopistahan on tullut ulos toinenkin remake.

Tässä yksi kohtaus, kunnon meininki alkaa siinä puolentoista minuutin kohdalla.
Our Robocop Remake - Scene 27 by Fatal Farm - YouTube

Linkki vie youtubeen videoon niin kauan kunnes tuubi päättää ettei ihan sovikaan kaikkien nähtäväksi.

 

[Saasta]

Robocopistahan on tullut ulos toinenkin remake.

Tässä yksi kohtaus, kunnon meininki alkaa siinä puolentoista minuutin kohdalla.
Our Robocop Remake - Scene 27 by Fatal Farm - YouTube

Linkki vie youtubeen videoon niin kauan kunnes tuubi päättää ettei ihan sovikaan kaikkien nähtäväksi.

Ai jumalauta! Tämähän oli aivan mahtava. Eipä olekaan tullut ihan hetkeen naurettua yksin ollessa ääneen.

 

[Girardi #5]

Katsastin leffan nimeltä: Kon-Tiki jossa pieni retkiryhmä lähtee Perusta -> Polynesiaan (8000km) merta pitkin pienellä balsapuulautalla ja eväänä vain vettä, hedelmiä ja säilykkeitä. Kyllä ne Norjalaiset osaa leffoja tehdä, sen verran aidon tuntuinen ja hienosti kuvattu tämä tarina oli, arvosana 8.

 

[alwahla]

Tuli juuri katsastettua yksi varhaisemmista supersankarileffoista eli Liam Neesonin tähdittämä Darkman.

Leffa oli kerrassaan mahtava. Toki jotkin kohtaukset olivat samraimimaiseen tapaan yliampuvia, mutta leffan huumori oli se, joka iski minuun eniten. Neeson teki ensiluokkaista työtä sekopäisenä sankarina ja oikeastaan ainoa asia, joka leffassa harmitti, oli sen lyhyt kesto. Juoni, näyttelijät ja musiikki (Danny Elfman) olivat loistavia. Suosittelen kaikkia katsomaan kyseisen pätkän, jos yhtään tämän genren leffat kiinnostavat.

****

 

[psychodad]

Muistutan ehka maailman parhaan nayttelijan hienoimmaista roolista:

Synecdoche, New York


Philip Seymour Hoffmanin ja Katherien Keenerin tahdittama loistava elokuva, ehka isoin asia tassa oli etta se oli Charlie Kaufmanin "magnum opus" ja han sai siihen taydellisen nayttelijan.

Katsoin taman leffan vuosia sitten, tanaan katsoin uudestaan. Se oli vakuuttava ja loistava ensimmaisella kerralla, se on merkityksellinen ja elokuvataiteen huipputuotoksia koskaan, kun katson uudestaan.

Tassa viikonloppuna on tullut katsottua myos jenkkiversio elokuvasta "Old Boy", ja se toimi itse asiassa erittain hyvin. En koskaan suosinut alkuperaista Korealaista, koska se oli dubattu versio.

 

[Stark]

Muistutan ehka maailman parhaan nayttelijan hienoimmaista roolista:

Synecdoche, New York


Philip Seymour Hoffmanin ja Katherien Keenerin tahdittama loistava elokuva, ehka isoin asia tassa oli etta se oli Charlie Kaufmanin "magnum opus" ja han sai siihen taydellisen nayttelijan.

Katsoin taman leffan vuosia sitten, tanaan katsoin uudestaan. Se oli vakuuttava ja loistava ensimmaisella kerralla, se on merkityksellinen ja elokuvataiteen huipputuotoksia koskaan, kun katson uudestaan.

Tämä oli kieltämättä mielenkiintoinen tapaus. Ensimmäistä kertaa katsoin viime viikolla kyseisen elokuvan ja fiilis leffan jälkeen oli melkoinen. Ihan en mukana pysynyt siinä, että mitä haluttiin kertoa ja miten, mutta jännällä tavalla elokuva aiheutti mielenliikutuksen ja hämmennyksen. Myöhemmin tietysti sitten googlettelin elokuvan aiheuttamia keskusteluja ja kyllähän tuo nimen ja termin synekdokee ymmärtäminen auttaa myös itse elokuvan ymmärtämisessä. Usein tuollaisissa vertauskuvin kerrottavassa elokuvassa on vaarana hahmojen jääminen vain karikatyyreiksi, mutta tässä niin ei käynyt. Näyttelijäsuoritukset olivat kautta linjan loistavia. En ensimmäisen katsontakerran jälkeen lähde kuitenkaan sen suurempaa arviota kirjoittamaan. Vaatii ehdottomasti toisen katsonnan. Nämä on näitä elokuvia, jotka puolet varmasti näkevät tekotaiteellisena potaskana ja puolet arvostavat käyttäjä psychodadin tapaan taivaisiin.

 

[Vintsukka]

Nelonen päätti jättää tänä vuonna Oscar-gaalan väliin, koska gaala ei ole aiempina vuosina kerännyt tarpeeksi katsojia. YLE onneksi pelastaa, ja gaala näkyy livenä Teemalta su 2.3. (eli ma-aamuyöstä) klo 03.25 alkaen.

Ja jos joltakulta on tuo suomalainen Pitääkö mun kaikki hoitaa?-lyhäri jäänyt näkemättä, se näytetään Teemalla juuri ennen gaalan alkua.

 

[Musta Nuoli]

Nelonen päätti jättää tänä vuonna Oscar-gaalan väliin, koska gaala ei ole aiempina vuosina kerännyt tarpeeksi katsojia. YLE onneksi pelastaa, ja gaala näkyy livenä Teemalta su 2.3. (eli ma-aamuyöstä) klo 03.25 alkaen.

Ja jos joltakulta on tuo suomalainen Pitääkö mun kaikki hoitaa?-lyhäri jäänyt näkemättä, se näytetään Teemalla juuri ennen gaalan alkua.

Yle on viime aikoina kerännyt ihan mukavasti plussapisteitä joilla oikeuttaa olemassaolonsa ja melko kova Yle-vero. Tämä on ehdottomasti yksi niistä hetkistä joka täytyy pitää mielessä sitten kun taas tekee mieli kritisoida Yleä.

Oscar-gaalahan on erittäin tärkeä ja merkittävä kulttuuriviihdetilaisuus, ja tänä vuonna siellä on historiallisesti suomalainen lyhytelokuvakin ehdolla, joten tämä on kansallisestikin tärkeä tapahtuma. Oscar-gaala on kuitenkin se isoin ja kaunein elokuva-alan palkitsemistapahtuma, jonka ehdokaselokuvat pitkälti määrittävät elokuvavuoden kohokohtia yhdessä Cannesin yms. kanssa.

Olenkohan nyt toista vuosikymmentä katsellut gaalaa livenä öisin? Vuonna 2004 gaala siirtyi kuukautta aikaisemmaksi eli nykyiseen helmi-maaliskuun taitteeseen ja silloin Nelonen alkoi sitä televisioimaan Suomessa. Aiemminhan se tuli Subilta. Suurin piirtein koko 2000-luvun olen ainakin tuota seurannut. En vanno, etteikö joku vuosi olisi jäänyt vähemmälle seurannalle, mutta pääpiirteittäin olen gaalat katsonut alusta loppuun.

Pitääkö mun kaikki hoitaa-lyhäri oli pitkään Areenassa nähtävänä, nyt ei varmaan enää, joten hyvä, että sekin tulee nyt Teemalta. Tuohan on myös tuoreen kotimaisen ensi-illan eli Korson alkukuvana ja tavoittaa myös elokuvateatteriyleisöä.

Ylelle siirtymisessä on sekin hyvä puoli, että typerät Nelosen mainokset jäävät väliin. Oscar-gaalan omat tauot eivät, mutta kenties niihin saataisiin Ylelle joku asiantunteva porukka studioon kommentoimaan. Nelosen lähetyksissä ärsytti, että suomalaiskommentaattorien panos oli turhan usein epämääräistä häröilyä tai jotain muotikommentointia. Ketä kiinnostavat rätit ja lumput?

 

[Kaukosäädin]

Parhaat miesnäyttelijät jotka eivät ole voittaneet Oscaria:

1. Peter O´Toole (Kahdeksan ehdokkuuta)
2. Gary Oldman
3. Leonardo DiCaprio
4. Richard Burton (Seitsemän ehdokkuuta)
5. Brad Pitt
6. Johnny Depp
7. Will Smith
8. Edward Norton
9. Albert Finney
10. Robert Downey Jr

Joku voisi sanoa notta aika jäätävän kova lista.