Thanks, Gattaca (edit: Ui, Uma Thurman, pakko katsoa huomenna, löytyy vieläpä Viaplaysta) menee listalle, ehkä myös In Time. A Scanner Darkly vaikuttaa todella sekavalta setiltä tuolla kuvauksella, mutta koska Philip K. Dickin tarinaan perustuu, niin voipi olla että pitää tsekata.
Tuskin petyt Gattacaan, hyvä ja kiinnostava elokuva jonka teemat ovat mielenkiintoisia pohdittavaksi. In Time oli ihan viihdyttävä, vaikkakaan ei niin ajatuksia herättävä. Kyllä tuostakin tietysti omat allegoriansa voi vetää. Aika on rahaa, ja rahalla elinajanodote pitenee kummasti.
A Scanner Darklysta pidin itse melkoisesti, Dickin psykedeelisen vainoharhaiset tekstit ja tunnelma oli saatu hyvin siirrettyä elokuvaksi, ja erikoinen toteutustapa vain lisää elokuvan "out there"-fiilistä. Erityisesti pari huumehallusinaatiota (vihje: ötökät) olivat aika ikävän oloisia. Näyttelijöinä kyllä kelpo kattaus eli muun muassa Keanu Reeves, Winona Ryder, Woody Harrelson ja Robert Downey jr. Ainakin ensinmainitut lähtivät projektiin ns. minimitaksalla eli sillä taksalla, mitä Yhdysvaltain näyttelijäkilta edellyttää. Tämähän kertoo yleensä siitä, että näyttelijät lähtevät mukaan tarinan ja ohjaajan vuoksi sen sijaan, että rahastaisivat rooleilla.
Dick-filmatisoinneista Blade Runner ja Minority Report ovat hyviä (ensinmainittu tietysti klassikko), kuten myös alkuperäinen Total Recall. Uusintaversio olikin turha. Ben Affleckin tähdittämä Paycheck ei ole niin huono kuin sitä on parjattu, vaikkei mikään mestariteos olekaan. Senkin kyllä katsoo. Nicholas Cagen tähdittämä Next taas jäi aika valjuksi. Matt Damonin tähdittämä (kovia nimiä saadaan aina mukaan kun Philip K. Dickin nimi tulee esille) Adjustment Bureau oli myös mukava viihde-elokuva aikamatkustuksineen, mutta ei mikään klassikko.
Näiden varjossa on hieman vuoden 2001 elokuva Imposter, joka siis on myös Dick-filmatisaatio. Se floppasi aikoinaan lippuluukuilla pahasti, mutta siitä huolimatta pidän sitä mainettaan parempana. Sen vainoharhainen tunnelma viehätti, ja pääosakolmikko eli Gary Sinise, Madeleine Stowe ja aina luotettava Vincent D'Onofrio suoriutui hyvin rooleistaan.
Oikeastaan kaikille Dick-filmatisoinneille pienestä isoon ja hyvästä huonoon on yhteistä lähes jatkuva paranoia ja epäilys siitä, että kukaan - ei edes päähenkilö - ole välttämättä sitä, miltä näyttää eikä mikään asia siten miltä alun perin näytti. Tämähän oli Dickin kirjojen yksi olennainen osa, ja jotkut elokuvat tavoittavat tämän paremmin kuin toiset. Blade Runnerissa tämä on onnistunut niin hyvin, että edes ohjaaja tai pääosanesittäjä eivät tiedä tai halua tietää mikä on lopullinen totuus Deckardista. Versioita ainakin on monta.
