Mary Harronin American Psycho oli hillittömämpi mitä muistelinkaan, todella tyylikäs satiirinen kuvaus ylikierroksilla käyneen 80-luvun "juppimaailmasta". Kuvaus kuinka yksilöä arvotettiin vaatemerkkien, käyntikorttien, luksusasuntojen, hiuppuravintoloiden paikkavarausten mukaan. Kuinka yksilö itsessään saattoi olla todella kasvoton ja "minätön", tämä kuvattiin elokuvassa oivallisella tavalla ja lopun hillittömyydessä tämä kaikki pääsi valloilleen. Totuus ei ollut uskottava, koska mieleen oli syöpynyt kuvajainen kyvyttömästä ja selkärangattomasta "luuserista", joka ei kykene muuhuin kuin tuhanteen vatsalihasliikkeeseen ja suihkugeelien sun muiden käyttöön. Ei ihme, että tällaisessa maailmassa, maailmassa jossa mikään ei enää tunnu miltään, ihminen ryhtyy tekemään tekoja, jotka kenties antavat nautintoa, vallantunnetta tai täyttävät jonkin tyhjän kohdan minuudessa - näitä tekoja voi tehdä kirveellä, lihaveitsellä, ampumalla tai vaikkapa upealla tavalla moorrotisahalla. Ja kyllähän nussiessakin voi partnerin puukottaa hengiltä! Kyllä - pidin leffasta ja se oli parempi mitä muistelin sen olevankaan! Pitänee lukaista joku kerta Bret Easton Ellisin teos uudelleen. Onko sekin yhtä hillitön kuin muistelen sen olleen ja muistikuvieni perusteella se on jopa elokuvaakin hillittömämpi ja raadollisempi aikakaiskuvaus!
Hong-ji Na:n the Chaser (Chugyeogja) oli jälleen osoitus siitä, että Etelä-Koreassa hallitaan tämän tyylilajin filmien teko. Takaa-ajo sadistisen sarjamurhaajan ja sutenöörin - näin herraa voitaneen kutsua - välillä oli kiehtova. Pidin myös hyvänä sitä, että elokuvan "sankari" - jos häntä voi edes sankariksi kutsua - oli ammatiltaan sutenööri tai suojelija, parittaja, ei siis mikään kiiltokuvasankari vaan mies, jonka oma toiminta on kaikkea muuta kuin arvostettavaa - yleisesti tarkasteltuna. Elokuvassa oli muutamia suvantojaksoja, mutta en kokenut niitä vaivaannuttavina vaan eräällä tavalla tarinaan liittyvinä episodeina ja hetkinä, jolloin sukellettiin toisella tapaa ihmismieleen. Toisaalta elokuvan tehoa hiukan laskee sarjamurhaajan - kaikkiaan varsin mielenkiintoinen persoonana - ja takaa-ajajan yhteenotto lopussa. Minusta se vedettiin hiukan liian pitkälle, tuli sellainen tuntu, että ohjaaja halusi näyttää, että osataan tässä tapellakin ja laittoi vielä viimehetkellä kaksikon ottamaan kunnolla mittaa toisistaan. Toisaalta molemminpuolinen raivo, viha ja inho siitä kuvastui mutta silti - muutama lyönti liikaa, etten sanoisin.
vlad.