Jatkoajan leffakerho

  • 2 409 314
  • 12 325

Murmeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Vancouver Canucks
Sellainen ympäristö, joka on kliininen ja siisti mutta jossa ei voi viihtyä.
Ymmärrän hyvin mitä haet takaa mutta olen vahvasti eri mieltä. Olisi ollut mun näkökulmasta katsottuna varsin epäuskottavaa, jos Prometheuksen yleisfiiliksestä olisi millään tapaa tehty miehistön kannalta ikävä. Olisi tullut fiilis, että haluttiin vain elokuvan kerronnallisista syistä tehdä kyseisestä aluksesta masentava ja sitä kautta haettu Alienin ilmapiiriä sen sijaan, että tehtiin kyseiseen aikaan (ja elokuvan maailmaan) uskottava tähtien välisen matkailun suurmiehen alus.

Jos tuota fiilistä olisi haettu uskottavammin olisin tehnyt sen herättämällä miehistön aiemmin ja luonut heidän välilleen jännitteitä. Samalla olisi henkilöhahmojakin voitu rakentaa perusteellisemmin.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Usein kuulee puhuttavan, kuinka joku on hyvä krapulaleffa, mutta normitilassa ihan paska. Haluaako joku näin kokeva hieman avata tätä krapulaleffan käsitettä? Kyllä minä sen ymmärrän, ettei darrassa tee välttämättä mieli katsoa mitään Schindlerin Listaa, vaan jotain kevyempää, mutta en kyllä sitä, että katsoo jonkun leffan johon normaalisti ei koskisikaan.

Koko konsepti kuulostaa jotenkin idioottimaiselta. Itse olen ainakin darrassa usein niin surkeana, että yritän kaikin keinoin luoda ympäristöstä mahdollisimman viihtyisän. En oikein näe, miten joku aivan surkea elokuva siinä auttaisi.

Hieman olen tätä käsitettä minäkin ihmetellyt, sillä jos on oikeasti kunnon krapula, niin silloin voivotellaan, oksennetaan, kenties ripuloidaan krapulapaskaa, voivotellaan lisää ja maataan kalpeana hiljaa. Ei silloin katsota mitään elokuvia, ei edes aivotonta helppoa komediaa, toimintaviihdettä tai muuta vastaavaa.

Mutta eiköhän tällä tarkoiteta pikku kohmeloa, lievää flunssaa, väsymystilaa tai muuta tilannetta, jolloin ei jaksa syventyä juuri mihinkään, ja tappaa aikaa katsomalla vanhoja klassikoita tai sitten kevyempää tavaraa. Mutta ei silloinkaan kannata katsella surkeita elokuvia. Kevyt ja vaivaton katseltava kun on eri asia kuin surkea elokuva. Tämmöisessä mielentilassa kannattaa katsoa joku vanha tuttu lempparielokuva. Ghostbusters tai vastaava vain pyörimään, tai joku vanha Bond.

Elokuvan katselu on ylipäätään monesti kyse mielentilasta. Aina ei jaksa aloittaa tosiaan mitään Schindlerin listaa tai Das Bootia. Joskus taas tulee yhden näyttelijän/ohjaajan kausia, esim. katselin kerrankin valtaosan hyllyssäni olevista Scorsesen elokuvista putkeen. Joskus taas iskee vaikkapa supersankarielokuvavaihe, jolloin olen katsonut elokuvia supervoimaisista miehistä pitkissä kalsareissaan. Sitten voi yllättää tarve katsoa vaikkapa komedioita monta putkeen.

Hyvä elokuva on lopulta sellainen, että sen kyllä katsoo ja siihen syventyy, vaikka aluksi ei olisikaan ollut sellainen olo, että olisi juuri sentapaista halunnut katsoa. Lähinnä kyse on aloittamiskynnyksestä, eli nuutuneen väsähtäneenä sitä helposti punnitsee toisessa kädessään sitä Schindlerin listaa ja toisessa kädessään Poliisiopistoa ja päätyy sitten jälkimmäiseen.

Pahempiakin kohtaloita voisi tietysti olla - ainahan sitä voisi muuttua sohvaperunaksi ja katsella tv:tä ja sen uusintoja, joutavia sarjoja, tv-chatia tai Salattuja Elämiä, Kauniita ja Rohkeita ynnä muuta.



Onhan se totta, että
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Onhan se totta, että

Loppuiko sanottava kerrankin, mjötööh?


Onko palstalla elokuvan Curling King (Kong Curling, Canalilla ruotsalaisittain Curlingkungen) nähneitä? Norjalaista komediaa paikallisilta kummeleilta. Kyllä mua viihdytti, vaikka paikoin meininki vähän lopahtelikin. Vakavia aiheitakin käsitellään, eli mustaa suomalaiseen makuun sopivaa huumoria.
 

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Usein kuulee puhuttavan, kuinka joku on hyvä krapulaleffa, mutta normitilassa ihan paska.


En tiedä tuosta paskasta, mutta itselläni on taipumuksena "rankaista" itseäni krapulapäivinä, ja valitsen yleensä synkän ja ahdistusta lisäävän elokuvan. Olen joskus maininnut, että Apocalypse Now toimii tässä kuin junan vessa. Elokuva on tosin loistava ilman krapulaakin, mutta krapulassa "horror, horror" tuntuu paljon paremmalta.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Jos tuota fiilistä olisi haettu uskottavammin olisin tehnyt sen herättämällä miehistön aiemmin ja luonut heidän välilleen jännitteitä. Samalla olisi henkilöhahmojakin voitu rakentaa perusteellisemmin.

Kieltämättä tämä olisi ollut oivallinen vaihtoehto luoda elokuvalle omanlaisensa tunnelma ja samalla rakentaa henkilöhahmot perusteellisemmin ja luoda heille todellinen oma "minä" - nyt aivan liian moni, likipitäen kaikki pl. David - olivat rooliinsa "työnnettyjä" ja persoonaltaan kovin ohuita ja valjuja. Henkilöhahmojen persoonan syventäminen olisi todellakin tuonut elokuvaan lisää rosoisuutta ja uskottavuutta.

No, jos/kun Prometheus II tulee, niin toivottavasti Scott ottaa opiksi arvostelusta (arvioista) ja rakentaa siitä syvällisemmän tarinan, josta sellaisetkin Alien-fanit, jotka eivät Prometheuksesta todella paljon innostuneet saavat maksimaalisen nautinnon irti. Mutta tokkopa Alien kahdeksas matkustaja tasolle onnistutaan pääsemään vaikka mitä tehtäisi. Se oli ja on omassa kategoriassaan ehdottomasti klassikko ja kokonaisuudessaan kuuluu elokuvahistorian klassikoiden joukkoon. Ja sen jatko Cameronin ohjaama Aliens - paluu on myös hieno elokuva, vaikka ei ensimmäisen tasolle ylläkään. Kakkonen on enemmän toiminnallista rymistelyä ykkösen hiipivään psykologiseen kauhuun ja trilleriin verrattuna. Mutta kakkoseenkin on saatu mahtumaan useita hieno hetkiä ja käänteitä, kuuluu ehdottomasti parhaimpien jatko-osien joukkoon.

vlad.
 

tinkezione

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens, Ipa, Rod Weery
No, jos/kun Prometheus II tulee, niin toivottavasti Scott ottaa opiksi arvostelusta (arvioista) ja rakentaa siitä syvällisemmän tarinan, josta sellaisetkin Alien-fanit, jotka eivät Prometheuksesta todella paljon innostuneet saavat maksimaalisen nautinnon irti. Mutta tokkopa Alien kahdeksas matkustaja tasolle onnistutaan pääsemään vaikka mitä tehtäisi.

Luovaa taidetta - olipa se sitten musiikkia tai elokuvia - ei tietenkään tule tehdä täysin arvioijien pillin mukaan tanssien. Paras ja rehellisin tulos syntyy, kun päättää itse, mitä tekee ja toimii sen mukaan; Scott sanoi jossakin haastiksessakin, että ei tästä Prometheuksesta mitään Alienia ole tulossa, kun se on jo tehty. Ei tullut ei, mutta hyvä ja viihdyttävä kaanoniin sopiva elokuva kaikin puolin.

Cameronin ohjaama jatko-osa onkin omissa kirjoissani kaikkien aikojen paras elokuva koskaan. Selviytymiskauhun puolelle se loppupeleistä sujahtaa ollessaan kuitenkin silti loppua kohti täydellisesti rytmitetty toimintaelokuva. Vielä kyseistä tuotosta jostakin syystä näkemättömille suositellaan ehdottomasti vuonna 1992 ilmestynyttä special editionia, jossa on 17 minuuttia ylimääräistä tavaraa vähän omituisesti saksittuun leffaversioon nähden.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Vielä kyseistä tuotosta jostakin syystä näkemättömille suositellaan ehdottomasti vuonna 1992 ilmestynyttä special editionia, jossa on 17 minuuttia ylimääräistä tavaraa vähän omituisesti saksittuun leffaversioon nähden.

Minä olen tästä sitä mieltä, että vähemmän on enemmän, eli 17 minuuttia pidempi versio on jonkin verran huonompi versio kuin teatteriversio. Minusta Aliensin huimat tehot syntyvät alussa juuri "tuntemattomasta uhasta" ja siitä, että sekä katsojalla että avaruusmariineilla ei ole tietoa tai käsitystä siitä, mitä planeetalla on tapahtunut, missä ihmiset ovat ja mikä uhka on edessä. Pidennetty versio vesittää tätä jonkin verran, koska siinä näytetään Newtin perhe ja Alienien pesän löytäminen.

Elokuvan dramatiikan kannalta on parempi, että kun alienien hyökkäys tulee, se sitten tulee kerralla ja raivoisana ryöppynä, ja samoin Newtin hahmon ilmaantuminen vasta kesken kaiken ilmastointiputkesta toimii paremmin, kun koko hahmosta ei tiedä etukäteen mitään.

Osa pidennetyn version kohtauksista kuten se, jossa Ripley saa kuulla tyttärensä kuolleen kun hän itse on ollut hyperunessa olisivat saaneet teatteriversiossakin olla, samoin pari ylimääräistä dialoginpätkää keskivaiheilla.

Alien quadrilogy -boksin aikoinaan ostaneena katsoin kaikki neljä Alien-elokuvaa putkeen siten, että katsoin ensin teatteriversion, sitten erikoisversion ja sitten seuraavan osan teatteriversion jne. Ensimmäisen Alienin ohjaajan versiohan on siitä poikkeuksellinen, että se on hitusen originaalia lyhyempi.

Alien kolmosesta olen aina pitänyt, vaikka sitä monet ovatkin parjanneet (myös ohjaaja itse). Sopivan nihilistinen ilmapiiri vankiplaneetalla sopi linjaan, samoin kalju Ripley. Mielenkiintoisesti pidennetty versio A3:sta on monelta osin täysin erilainen elokuva aina alienin syntyä myöten, ja osoittaa viitteitä siihen, minkälainen elokuvasta alun perin piti tulla. Elokuvanhan piti muuten alun perin ohjata Renny Harlin, jota haastatellaan boksin dokkareissa.

Neljäs Alien-elokuva olikin sitten suht tarpeetonta tavaraa, melkoisen yhdentekevä teos kaikin puolin. Tosin aikoinaan suhtauduin tähänkin paljon kriittisemmin ja negatiivisemmin, mutta kiitos Aliens vs. Predators: Requiemin kaltaisen rikoksen ihmiskuntaa kohtaan ymmärsin osoittaa nelos-Alienille armoa ja luokitella sen 2,5 tähden perustieteiskauhuviihteeksi.

Prometheusta en ole vieläkään ennättänyt nähdä, koska 2D-näytöksiin en ole ehtinyt (3D-versiona en tuota katso kuin äärimmäisessä pakkoraossa, en halua maksaa lisämaksua kuvan tummuudesta, epämukavista laseista ja turhista efekteistä, jotka eivät tuo lisäarvoa tarinaan).
 

tinkezione

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens, Ipa, Rod Weery
Itse asiassa tuosta Jordenin perheen löydöksestä olen samaa mieltä, jos leffan näkee ensimmäistä kertaa. Kyseisen huristelun olisi voinut jättää ohjaajan versiosta puolestaan pois, mutta kaikki muut lisät ehdottomasti mukaan. Suurimpana reikänä toiminnantäyteisessä lopussa tämä jännittävä episodi automaattitykkien kanssa, joka oli jostakin käsittämättömästä syystä jäänyt leffaversiosta ulos.

Kolmoseen suhtauduin melko kielteisesti alun alkujaan, mutta ajan myötä olen siitä oppinut pitämään. Ohjaajan versio on näkemättä, mutta quadrilogy-boksissahan tuo vastaan tulee. Resurrectionista en osaa sanoa oikein muuta, kuin että ensimmäinen puolikas on laadukasta ihmettelyä ja toinen puolikas ihan hirveää tuubaa. (Leffan nähneet arvannevat varmasti, mihin vedän rajan.)
 

El Lude

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kvanttimobikki kolmessa eri ulottuvuudessa
Tuli sitten eilen katsottua 3D-versio Prometheuksesta. Jäi aika ristiriitainen fiilis elokuvasta. Välillä hyvä - välillä ei. Kakkososaa odotellessa. Parasta antia oli Abraham Lincoln-rainan trailerin näyttäminen ennen elokuvaa. Valtaosa katsojista repeili tälle "tekeleelle". Melkoista cämp-paskaa näyttäisi olevan tuo van-pyyrien jahtaaja. Jää väliin.
 

Isle of Man

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, TuTo
Parasta antia oli Abraham Lincoln-rainan trailerin näyttäminen ennen elokuvaa. Valtaosa katsojista repeili tälle "tekeleelle". Melkoista cämp-paskaa näyttäisi olevan tuo van-pyyrien jahtaaja. Jää väliin.
Ei jää väliin. Huikeaa kesäviihdettä kuten on myös pari viikkoa Abea ennen leffaan tuleva Piranha 3DD.
 

Jakedeus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Kolmoseen suhtauduin melko kielteisesti alun alkujaan, mutta ajan myötä olen siitä oppinut pitämään. Ohjaajan versio on näkemättä, mutta quadrilogy-boksissahan tuo vastaan tulee. Resurrectionista en osaa sanoa oikein muuta, kuin että ensimmäinen puolikas on laadukasta ihmettelyä ja toinen puolikas ihan hirveää tuubaa. (Leffan nähneet arvannevat varmasti, mihin vedän rajan.)

Kolmosestahan ei ole olemassa mitään ohjaajan versiota. Fincher sanoutui koko leffasta irti ja ei tuon Quadrilogy-boksissa olevan version tekemiseen osallistunut mitenkään. Toki tästä pidemmästä versiosta voi viitteitä saada minkäläinen leffa olisi ollut jos olisi saanut ohjaajan käsissä loppuun asti. Tuon (ja kaikkien muidenkin) leffan teosta on muuten ihan hyvää materiaalia Quadrilogyn (blu-ray-versio lähtee muuten ihan älyttömän halvalla ja suomenkielisellä tekstityksellä monesta nettikaupasta) dokumenteissa. Sanoisin, että oli kohtalaisen odottamatonta, että Fincher päätyi myöhemmin tekemään uudestaan yhteistyötä Foxin kanssa.

Prometheusta en ole vielä nähnyt ja kritiikki on kyllä latistanut intoa katsoakaan ainakaan ihan heti. Käsikirjoitus kun on Scottin tuoreimmissa leffoissa ollut se heikoin lenkki ja vaikuttaa siltä, että pelkoni sen suhteen, että Lost-Lindeloff päästettiin kirjoittamaan, osoittautuvat todeksi. Losthan on helvetin hyvä esimerkki siitä kuinka yritään olla 'syvällisiä' vaikka missään ei lopulta ole mitään järkeä.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Luovaa taidetta - olipa se sitten musiikkia tai elokuvia - ei tietenkään tule tehdä täysin arvioijien pillin mukaan tanssien. Paras ja rehellisin tulos syntyy, kun päättää itse, mitä tekee ja toimii sen mukaan; Scott sanoi jossakin haastiksessakin, että ei tästä Prometheuksesta mitään Alienia ole tulossa, kun se on jo tehty. Ei tullut ei, mutta hyvä ja viihdyttävä kaanoniin sopiva elokuva kaikin puolin.

En missään nimessä halunnut tarkoittaa sitä, että kaikessa noudattaa sitä mitä suuri massa haluaa tai mistä on kritisoitu, vaan sitä, että ottaa huomioon aiheellisen kritiikin ja pyrkii, sikäli kuin mahdollista, rakentamaan seuraavan elokuvan siten, että mahdollisista virheistä on otettu opiksi.

Prometheus ei todellakaan ole Alien - mutta minusta Prometheus ei muillakaan mittaireilla ansaitse klassikkoelokuvan mainetta. Ei edes hienon elokuvan mainetta. Aihe oli hieno ja mahdollisuudet tehdä fantastinen esi-elokuva olivat loistavat mutta tässä kohdin Scott hiukan epäonnistui. En nyt lähde enää kertaamaan sitä mitä aiemmin olen kirjoittanut, mutta lyhyesti ja ytimekkäästi: syvyyttä ja persoonallisuutta lisää, niin mahdollisesta seuraavasta osasta tulee vähintäänkin hyvä. Mahdollisuudet tähän ovat olemassa ja toivon, että "Prometheus II" on hyvä elokuva ja nousee Prometheuksen yläpuolelle. Ja kuten todettua, mitä suurimmalla todennäköisyydellä menen katsomaan Prometheuksen jatkon, koska haluan nähdä millaisen maailman Scott luo (toivon, että ohjaajana on Scott).

Mitä tulee muihin Alieneihin kuin kahteen ensimmäiseen, niistä jo kirjoittelinkin jotain, mutta toki voisin kirjoittaa vielä paljon enemmän, koska toinen niistä on ehdoton klassikko ja eräs parhaimmista elokuvista lajityypissään ja yleisestikin, ja toinenkin - lopun toimintaelokuvamaisesta spektaakkelista huolimatta - on hieno elokuva ja eräs parhaimpia jatko-osia joita koskaan on tehty. En tiedä meneekö edelle edes Terminator II, mikä on minusta myös eräs parhaimmista lajityyppinsä elokuvista ja jatko-osana parhaimmistoon kuuluva. Mainitaan tässä yhteydessä vielä Imperiumin vastaisku, minusta se on koko Tähtiensota-saagan paras elokuva ja samalla kuuluu niihin parhaimpiin jatko-osiin joita on tehty. LoTR'ista en mainitse mitään, koska kyseessä on yhtenäinen kokonaisuus eikä jatko-osien sarja. Mutta Alieneihin, minustakin kolmonen on selkeästi aliarvostettu jatko-osana. Sen interiööri oli hyvin mielenkiintoinen ja pidin siitä oikein paljon. Tietty kakkoseen sitä ei voi missään nimessä verrata mutta kokonaisuutena se on onnistunut ja kuten Musta Nuoli (?) totesi, kaljupäinen Sigourney Weaver oli omiaan roolissaan. Alien-saagan nelosen olen nähnyt kertaalleen mutta siitä ei tämän enempää sanottavaa, kenties tulisi katsoa se uudelleen (puuttuu kokoelmastani), jotta voisin muodostaa nykyhetken mielipiteeni kyseisestä elokuvasta. Joskus kymmenisen vuotta sitten olen sen nähnyt, ja muutamaa kohtausta lukuunottamatta se ei minua vakuuttanut.

vlad.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Mä en kiistä Aliensin ansioita toimintaelokuvana, onhan se sellaisenaan äärimmäisen kova ja intensiivinen paketti ja onnistui samalla säilyttämään myös ykkösosan kauhuelementtejä mukana. En kuitenkaan voi sille mitään, että mun mielestä tuo leffa vähän jopa vesitti Alien-leffojen ideaa. Niinkuin avausosassa todetaan, kyseessä on täydellinen organismi, jolle ihminen ei oikeastaan voi mitään (paitsi Ripley). Jatko-osassa tuo joukkio lahtaa niitä kuitenkin niinkuin Rambo Vietcong-sissejä. Onneksi kolmososassa sitten palattiin eka osan asetelmaan.

Ja onhan se kakkososan porukka erittäin ärsyttävää, tarkoituksella toki osin. Ja sekö kohtaus jossa Hudson esittelee asearsenaalejaan Ripleylle, olisi pitänyt olla leffateatteriversiossa? No, onneksi ei ollut.
 

iibor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна, Jokerit
Ei jää väliin. Huikeaa kesäviihdettä kuten on myös pari viikkoa Abea ennen leffaan tuleva Piranha 3DD.

Ei todellakaan jää väliin! Piranha 3DD:tä en jaksanut odottaa, vaan se oli katsottava nyt. Niinkuin sanoit, aivan huikeaa kesäviihdettä! Nyrpeiden oman elämänsä "tapanimaskuloiden" ei tätä elokuvaa kannata katsoa, sillä parempaa aivot narikkaan meininkiä saa hakea. Verta, suolenpätkiä, irronneita kyrpiä, tissejä ja David Hasselhoff tiedossa, kannattaa ja PITÄÄ katsoa!

"Josh cut his own penis off, because something came out of my vagina!" Huikeaa
 
En kuitenkaan voi sille mitään, että mun mielestä tuo leffa vähän jopa vesitti Alien-leffojen ideaa. Niinkuin avausosassa todetaan, kyseessä on täydellinen organismi, jolle ihminen ei oikeastaan voi mitään (paitsi Ripley). Jatko-osassa tuo joukkio lahtaa niitä kuitenkin niinkuin Rambo Vietcong-sissejä. Onneksi kolmososassa sitten palattiin eka osan asetelmaan.

Täydellinen organismi ei ole yhtä kuin voittamaton. Ei etenkinkään, kun täydellisellä ei ole aseita ja toisilla on. Ykkös- ja kolmososaa yhdistää vahvasti se, että siinä organismit ottavat yhteen ilman aseita, jolloin sen täydellisemmän voitonmahdollisuudet vahvistuvat. Muutenkin se täydellinen tarkoittaa ykkösosassakin sitä, että mikäli tapat sen, se luultavasti vie sinut mukanaan silti. Ymmärrän, että sinun silmiisi näin tapahtui, mutta ykkösessäkään ei tarkoitettu otuksen olevan kuolematon tai voittamaton.

Ennemmän harmittaa filmit, joissa esim. rynkyillä pätkitään jotain ökkimönkijäistä saamatta siihen naarmuakaan aikaan. Sitten lopussa otetaan tarpeeksi paksupiippuinen ase, vaikkapa haulikko (jonka läpäisykyky on muuten aivan vitusti huonompi kuin sen rynkyn), ja sillä saadaan reikä otuksen ihoon. Tämä harmistus itsellä pätee niin predatoreihin, dinosauruksiin kuin jättiläilshämähäkkeihin :)

EDIT: Siis luultavasti tarkoitat, että "vähän vesittyi" kuten kirjoitat. Eli tulee olo "no noinko täydellinen ja voittamaton se sitten olikin". Kuitenkin täydellisyys tulee lajista ja sen säilymiskyvystä enemmän kuin yksilön pärjäämisestä.
 
Viimeksi muokattu:

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Ei todellakaan jää väliin! Piranha 3DD:tä en jaksanut odottaa, vaan se oli katsottava nyt. Niinkuin sanoit, aivan huikeaa kesäviihdettä! Nyrpeiden oman elämänsä "tapanimaskuloiden" ei tätä elokuvaa kannata katsoa, sillä parempaa aivot narikkaan meininkiä saa hakea. Verta, suolenpätkiä, irronneita kyrpiä, tissejä ja David Hasselhoff tiedossa, kannattaa ja PITÄÄ katsoa!

Olen varmaan sitten oman elämäni tapanimaskula, mutta roskaelokuvien suhteen voi tehdä selvän eron viihdyttävän roskan ja väkisin väännetyn, äärimmäisen laskelmoidun ja siksi tympeän roskan välillä.

Ensimmäisen kategorian roskaelokuvat ovat usein varsin huikeita ja räväköitä. Monesti ne on tehty joko kieli poskessa tai genren traditioita ja historiaa hartaasti kunnioittaen (ts. sellaisten tekijöiden toimesta, jotka ovat katsoneet alan teoksia koko ikänsä ja tietävät mistä niissä on kyse).

Jälkimmäisen kategorian tympeät roskaelokuvat taas on tehty puhtaasti rahastusmielessä vailla sen kummempaa kiinnostusta itse aiheeseen tai genreen, ainoa kiinnostuksen aihe on voiton maksimointi. Näihin teoksiin ympätään kirjanpitäjän tai tilintarkastajan intohimolla standardikliseitä, has-been-näyttelijöitä ja shokkiefektejä (verta, suolenpätkiä). Tissit näytetään rutiininomaisen kliinisesti, ja ne tissit ovat muoviset silikonitissit.

Edellinen Piranha-elokuva eli Piranha 3D oli juuri tämän jälkimmäisen kategorian tekele. Sieluton, tylsä ja persoonaton remake alkuperäisestä Joe Danten ohjaamasta Piranha-elokuvasta (1978), jossa aihe oli vielä vähän uudempi ja toteutus sopivan humoristinen, koska silloin se oli ajankohtaisempi parodia Tappajahaista. Lisäksi originaalissa sekä tissit että piraijaefektit olivat luomua ja käsityötä, eivät keinotekoisia ja digitaalisia.

Kuten remaket yleensä, Piranha 3D oli alkuperäistä selvästi surkeampi rahastus ja pliisun ennalta-arvattavaa ajanhukkaa. Remaken jatko-osaa eli Piranha 3DD:tä en ole nähnyt, enkä aiokaan nähdä. Maailmassa ei muutenkaan ole varmaan ainuttakaan kelvollista remake-elokuvan jatko-osaa ja tuskin tämäkään sitä on.

Aivot narikkaan -viihde käy kyllä muuten, mutta remake-rahastus ja remake-rahastuksen lisärahastus eivät viihdytä tai kiinnosta. Paskat tietokone-efektit ovat muutenkin yksi syy lähes kaikkien ns. kauhuelokuviksi tavalla tai toisella luokiteltavien nykyelokuvien surkeaan alennustilaan. Vähän CGI-verta sinne ja CGI-ruumiinosia tänne, hirviön voi tehdä CGI:llä, kaiken voi tehdä CGI:llä - ja kaikki näyttää kliinisen steriililtä, muoviselta ja lähinnä surkean konsolipelin jatkeelta.

Jonkun Lucio Fulcin The New York Ripperin kun pistää pyörimään, niin häiriintymisen aste on ihan toista käsityönä tehdyissä kohtauksissa kuin missään nykypäivän Hostellissa/Motellissa/Hotellissa ynnä muussa lahjattomien ohjaajien kyhäelmissä. Samoin Lars von Trierin Antichrist pesee 6-0 tunnelmassa ja ahdistavuudessa liukuhihnatyöläisten laskelmoidut rahastukset ja tietokonepajan poikien päivän demot.
 

Girardi #5

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Rangers ja Kalapa
Eilen katsastin varsin väkevän kuvauksen alkoholisoituneen Country -laulajan arjesta, eli Crazy Heart. Mainio leffa, arvosana 8!
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Mary Harronin American Psycho oli hillittömämpi mitä muistelinkaan, todella tyylikäs satiirinen kuvaus ylikierroksilla käyneen 80-luvun "juppimaailmasta". Kuvaus kuinka yksilöä arvotettiin vaatemerkkien, käyntikorttien, luksusasuntojen, hiuppuravintoloiden paikkavarausten mukaan. Kuinka yksilö itsessään saattoi olla todella kasvoton ja "minätön", tämä kuvattiin elokuvassa oivallisella tavalla ja lopun hillittömyydessä tämä kaikki pääsi valloilleen. Totuus ei ollut uskottava, koska mieleen oli syöpynyt kuvajainen kyvyttömästä ja selkärangattomasta "luuserista", joka ei kykene muuhuin kuin tuhanteen vatsalihasliikkeeseen ja suihkugeelien sun muiden käyttöön. Ei ihme, että tällaisessa maailmassa, maailmassa jossa mikään ei enää tunnu miltään, ihminen ryhtyy tekemään tekoja, jotka kenties antavat nautintoa, vallantunnetta tai täyttävät jonkin tyhjän kohdan minuudessa - näitä tekoja voi tehdä kirveellä, lihaveitsellä, ampumalla tai vaikkapa upealla tavalla moorrotisahalla. Ja kyllähän nussiessakin voi partnerin puukottaa hengiltä! Kyllä - pidin leffasta ja se oli parempi mitä muistelin sen olevankaan! Pitänee lukaista joku kerta Bret Easton Ellisin teos uudelleen. Onko sekin yhtä hillitön kuin muistelen sen olleen ja muistikuvieni perusteella se on jopa elokuvaakin hillittömämpi ja raadollisempi aikakaiskuvaus!

Hong-ji Na:n the Chaser (Chugyeogja) oli jälleen osoitus siitä, että Etelä-Koreassa hallitaan tämän tyylilajin filmien teko. Takaa-ajo sadistisen sarjamurhaajan ja sutenöörin - näin herraa voitaneen kutsua - välillä oli kiehtova. Pidin myös hyvänä sitä, että elokuvan "sankari" - jos häntä voi edes sankariksi kutsua - oli ammatiltaan sutenööri tai suojelija, parittaja, ei siis mikään kiiltokuvasankari vaan mies, jonka oma toiminta on kaikkea muuta kuin arvostettavaa - yleisesti tarkasteltuna. Elokuvassa oli muutamia suvantojaksoja, mutta en kokenut niitä vaivaannuttavina vaan eräällä tavalla tarinaan liittyvinä episodeina ja hetkinä, jolloin sukellettiin toisella tapaa ihmismieleen. Toisaalta elokuvan tehoa hiukan laskee sarjamurhaajan - kaikkiaan varsin mielenkiintoinen persoonana - ja takaa-ajajan yhteenotto lopussa. Minusta se vedettiin hiukan liian pitkälle, tuli sellainen tuntu, että ohjaaja halusi näyttää, että osataan tässä tapellakin ja laittoi vielä viimehetkellä kaksikon ottamaan kunnolla mittaa toisistaan. Toisaalta molemminpuolinen raivo, viha ja inho siitä kuvastui mutta silti - muutama lyönti liikaa, etten sanoisin.

vlad.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ei ihme, että tällaisessa maailmassa, maailmassa jossa mikään ei enää tunnu miltään, ihminen ryhtyy tekemään tekoja, jotka kenties antavat nautintoa, vallantunnetta tai täyttävät jonkin tyhjän kohdan minuudessa - näitä tekoja voi tehdä kirveellä, lihaveitsellä, ampumalla tai vaikkapa upealla tavalla moorrotisahalla. Ja kyllähän nussiessakin voi partnerin puukottaa hengiltä! Kyllä - pidin leffasta ja se oli parempi mitä muistelin sen olevankaan!
Elokuvan loppuhan jättää sillä tapaa asian hiukan auki mielestäni ja antaa katselijalle vapauden tulkita mikä todella oli todellista ja mikä ei. Eli oliko ne Batemanin tekemät raakuudet totta vai pelkästään hänen patoutuneen mielensä loihtimaa fantasiointia.

Tiedä sitten, mutta samaa mieltä kanssasi, että tuo elokuva toimi huomattavasti paremmin kun taannoin katselin sen uusiksi. Ensimmäisellä kerrallakin kyllä teki jossain määrin vaikutuksen, mutta silloin elokuvan loppupuoli varsinkin tuntui vähän vaisulta. Nyt myös sekin osa toimi ja kun huomioin tuon ensimmäisessä kappaleessani esille tuoman seikan, niin se teki siitä juuri mielenkiintoisemman monitulkintaisuudellaan. Ihan tarkkaa mielipidettä ei minulla edes ole, että oliko se kaikki totta vai jotain sairasta kuvitelmaa. Yhtä kaikki, toimiva leffa ja yksi niitä Balen parhaita.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Elokuvan loppuhan jättää sillä tapaa asian hiukan auki mielestäni ja antaa katselijalle vapauden tulkita mikä todella oli todellista ja mikä ei. Eli oliko ne Batemanin tekemät raakuudet totta vai pelkästään hänen patoutuneen mielensä loihtimaa fantasiointia.

Koen, että tapahtumat olivat todellisia - Bateman oli todella tappanut ne ihmiset - mutta elokuvan lopussa, hänen tunnustaessa tekonsa, kukaan ei ottanut niitä todesta (kenties sihteeriä lukuunottamatta, joka jäi lukemaan almanakkaa) vaan pitivät häntä kenties nahjusmaisena tuhannenvatsalihaksen-Batemanina, josta ei olisi moisiin tekoihin, ei missään nimessä. Tämän todellisuuden avautuminen Batemanille tyhjensi hänen mielen ja sai kenties tajuamaan sen, kuinka epätodellisessa maailmassa hän eli - vai saiko sittenkään...

Toki fantasioinnissakin on pointtinsa ja jo sekin kuvastaisi sitä, millaisia pakokeinoja ihminen voi rakentaa päästäkseen eroon pinnallisesta ympäristöstä, mutta jotenkin olen taipuvainen kääntymään sille kannalle, että Bateman teki tekonsa koska haki maksimaalista tyydytystä ja "aukonpaikkaajaa" elämäänsä. Tyhjyys ja pinnallisuus oli täytettävä jollain kun enää käyntikortit, ravintolaillalliset, desingasunnot, kasvokuorinnat tms. eivät enää kyenneet täyttämään tätä tyhjyyttä hänessä. Astuminen mahdollisien fantasiointien maailmasta todellisiin tekoihin oli otettava jotta elämästä saisi jotain todellista irti.

Mutta yhtäkaikki, elokuvan loppu herätti kysymyksiä ja nostatti ajatuksia. Ei hullummin, etten sanoisi.

vlad.
 

#76

Jäsen
Prometheus tuli käytyä katsomassa ja eka 3D elokuva. Hienolta näytti, mutta aika tyhjä elokuva muuten. Jokunen ihan höperö kohtaus, mille ei minusta ollut muuta syytä kuin niiden näyttäminen ehkä ohjaajan mielestä makeelta. Olihan tietysti kiva koettaa omalla vähäisellä Alien-tietämykselläkin bongata tuttuja juttuja elokuvasta.
 

Beast

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Katsoin eilen Liam Neesonin "Taken". Oli kyllä yllättävän hyvä action leffa. Samoin Stathamin uusin "Safe", joka ei ole tullut vielä suomessa elokuviin. Rupee loppumaan hyvät leffat, joita en olisi katsonut vielä. Onko kellään neuvoa jotain hyvää action/thriller/draama... elokuvaa, joka olisi mielellään todentuntuinen eikä mikään scifi. Kauhuleffoja en katso.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Stephen Kingin Se elokuvaksi, tai siis kahdeksi. Aikataulusta ei ole vielä mitään tietoa.

Tästä elokuvasta on huhuttu jo vuosien ajan, joten olisikohan tämä projekti nyt lopultakin toteutumassa? Se aiempi minisarjan pohjalta tehty elokuvahan ei minusta mikään huippuonnistuminen ollut jos nyt ei aivan kelvotonkaan tekele, joten kyllä tämä loistava kirja ansaitsisi tulla uudestaan käsitellyksi myös elokuvissa. Jos tuo projekti nyt oikeasti toteutuu niin kaksi elokuvaa on kyllä oikea tapa toteuttaa tuo, koska kirjassa on materiaalia niin pirusti että sitä on vaikea yhteen elokuvaan mahduttaa järkevästi.
 

Girardi #5

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Rangers ja Kalapa
On aika taas raportoida katsottuja leffoja.

The Grey - Suden hetki, oli yllättävän hyvä Liam Neesonin tähdittämä Alaskaan sijoittuva selviytymistarina. Kaikki sudet ei vaan ollut uskottavan näköisiä. Arvosana 8.

Majava oli kyllä mielenkiintoinen Mel Gibsonin ja Jodie Fosterin tähdittämä tarina henkilöstä joka masentuu ja alkaa kommunikoimaan majava käsinuken kautta. Arvosana 7.

Salaliittolainen -leffa käsitteli salaliittoa Abraham Lincolnin salamurhasta. Ohjauksesta vastaa konkari Robert Redford. Arvosana 7.

John Rabe kertoi tositarinan Saksalaisesta liikemiehestä joka pelasti omilla toimillaan n. 200,000 Kiinalaisen hengen Nanjingissä 1937-38. Muuten ihan ok mutta liian pitkä 134 min. Arvosana 6.

Perfect Sense, oli taas vaihteeksi yksi visio maailmanlopusta ja tälle kertaa ihmisten aistit alkoivat mennä yksitellen. Jotenkin tykkäsin tästä leffasta, arvosana 8.

Sitten päälle vähän komedioita: You Again, My Sassy Girl, Unelmien naapuri ja Lastentarhan kyttä. :)
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös