Alan Mooren Watchmen-sarjakuvakirjaan perustuva Zack Snyderin ohjaama Watchmen ei yltänyt esikuvansa tasolle filosofisessa ja psykologisessa mielessä, mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että elokuva olisi ollut huono - ei missään nimessä. Teknisesti elokuva oli hieno kokonaisuus ja epäilemättä eräs parhaimmista sarjakuviin perustuvista elokuvista jonka olen kuunaan nähnyt, tosin filosofisesti ja psykologisesti minusta Mooren sarjakuvakirjaan perustuva V for Vendetta oli elokuvana tätäkin parempi, mutta koskapa en ole lukenut sarjakuvakirjaa, on paha mennä arvioimaan sitä kuinka hyvin sarjakuvan henki kyseisessä elokuvassa on saavutettu, mutta elokuvana ja se oli minusta hieno ja elokuvassa yhteiskuntakritiikki oli purevampaa kuin Watchmenissa, jossa enemmän paneuduttiin tekniseen toteutukseen ja toiminnallisuuteen. Sikäli olisinkin toivonut, että sarjakuvakirjan henki olisi onnistuttu pukemaan elokuvan muotoon vieläkin paremmin, mutta ei Snyderin teos missään nimessä huono versio ollut ja Moore voi olla tyytyväinen siitä, vaikka hänen nimensä loistaa - käskystään - poissaolollaan elokuvan tekijäluettelosta. Hän ansaitsisi huomionsa, mutta totelkaamme Mooren toivetta ja annettakoon vain Gibbonsin nimen tulla mainittua.
Elokuvassa ehkäpä parhaiten onnistuttiin kuvaamaan Rorschachin (Jackie Earle Haley) naamiosankarin (toisinaan tuli ennemminkin mieleen "epäsankari", koska hän liikkui tavallaan "hyvän" ja "pahan" välimaastossa siten, että kaikki tekonsa eivät kestäneet päivänvaloa, kuten ei Koomikollakaan) sisäinen maailma ja toiminnan filosofia, mutta elokuvassakaan ei päästy siihen syvyyteen, johon Mooren teoksessa yllettiin. Tosin, elokuvassa ei kovinkaan pahoja floppeja ollut yhdenkään naamiosankarin toteutuksen kohdalla ja jokainen heistä toimi omien todellisten motiiveidensa pohjalta ja toimintansa oli uskottavaa, mutta edelleen sarjakuvakirjan tasolle ei kaikessa päästy. Toisaalta sarjakuvakirja oli toteutukseltaan sellainen, että sen pukeminen elokuvan muotoon oli taatusti hyvin vaativa tehtävä ja varmasti jouduttiin tekemään kompromissejä sen suhteen kuinka pukea tarina elokuvan muotoon. Kirjassa oli niin paljon tasoja ja yhteiskunnallista aineistoa, että sen käsitteleminen kaikessa syvällisyydessään olisi kenties saanut aikaan sen, että elokuva itsessään olisi menettänyt katsojia enemmän kuin vieläkin syvällisempi käsittelytapa niitä olisi tuonut mukanaan.
Vaikka nyt kritisioinkin hiukan elokuvaa niin tätä ei pidä ymmärtää väärin, elokuva elokuvana oli hyvä ja ehdottomasta katsomisen arvoinen kokonaisuus ja kuuluu niihin parhaimpiin sarjakuvien pohjalta tehtyihin elokuviin jonka olen nähnyt. Sanoinsin, että vain V for Vendetta on yhteiskuntakritiikiltään vieläkin osuvampi ja syvällisempi ja minusta Watchmenia parempi. Ja pakko todeta vielä, että kyllä niistä supersankareistakin voidaan tehdä elokuvia, jotka ovat katsomisen arvoisia ja joissa on sanomaa!
vlad.