Niin, mikä elokuvien tarkoitus ylipäätänsä onkaan?
Jos ei nyt puhuta jostain Kaurismäen rinkirunkkaus-tekeleistä niin 99% elokuvista tehdään vain yhtä tarkoitusta varten, $$$. Jos sitten se 1% tehdään kenties joistain muista syistä (olkoonkin että toki ko. leffa on ihan kaupallinen tekele ja sikäli myös rahanteko on päämääränä), onko se loppupeleissä olennaisesti jotenkin huonompi asia kuin elokuva jonka ainoa tavoite on tuottaa rahaa tuottajille?
Pakko olla kanssa hieman paholaisen asianajajana siinäkin mielessä että onko tuo yli-isänmaallisuus nyt oikeastaan "yli-isänmaallista"? Suomessa vain on muotia sylkeä suomalaisuuden päälle mutta luonteva kansallistunto on monessa muussa maassa paljon suuremmassa roolissa. Ja jos sitten mietitään elokuvan settingiä, eikö tuollainen patriotismi ole aika luontevaa, nyt ei puhuta mistään 6kk varusmiehistä isänmaata puolustamassa vaan erikoisjoukkojen sotilaista joille kuolema palveluksessa on realiteetti ja tuon polun valitsevat vain sellaiset jotka hyväksyvät sen. Ei leffassa nyt kuitenkaan ollut mitään "America, Fuck Yeah"-tyylistä urpoilua, muutama kliseinen juttu (lippu taskussa jne.) nyt on aika peruskauraa sotaleffoissa, mutta mielestäni on hyvin vaikea kuvata uskottavasti erikoisjoukkojen toimintaa jos jätetään kokonaan pois se merkittävin tekijä eli motivaatio oikeasti kuolla joukon ja kotimaan puolesta. Toki kun sotaelokuvissa on viime vuosikymmenet keskitytty ns. ongelmaisiin perusjanttereihin niin tuntuuhan se nyt kornilta jos heittäydytään kranaattien päälle (toki huomiona että kysehän on viittauksesta todelliseen tapahtumaan, missä juurikin Seal-kaveri oli hypännyt kranaatin päälle ks.
Michael A. Monsoor - Wikipedia, the free encyclopedia ) mutta pitää muistaa että kyse on vain noiden tyyppien ammatista. Vastaavasti voisi divarikiekon fani valittaa siitä että Stanley Cupin finaalit ovat "yli-urheilullisia" kun alan parhaat ammattilaiset tekevät työtään niin hyvin kuin voivat.
Kenties kriitikkoja olisi tyydyttänyt jos ainakin yksi tyyppi olisi nähnyt traumoja Vietnamista, toinen käynyt sisäistä kamppailuaan homoutensa takia ja kolmannella ollut päihdeongelmia mutta kannattaa muistella sitä alun nuotiokeskustelua, missä asiaan viitataan, kaikki nuo em. asiat tulee olla kunnossa kun ryhmä lähtee komennukselle että keskittyminen on vain ja ainoastaan tehtävissä ja ryhmässä.
Tiivistetysti, leffa on juuri sitä mitä voi odottaa mutta itse en laittaisi sellaista negatiivista stigmaa sille että merkittävää motivaatiotekijää on tuotu esille ja värväystoimistojen ovia joutuu ehkä öljyämään hieman lisää.