Jatkoajan leffakerho

[teemu_s]

Act of Valor

Morjensta pöytään vaan Sampiolle ja varjolle! Tämä ressuvänskä päivysti myös tuon paljon kehumanne puolidokumentaarisen elokuvauksen.

Useampikin jenkkisotaleffa on tullut katsottua ja jostain syystä tässä elokuvassa ei mielestäni ollu samaa yltiöisänmaallista paatosta kuin esimerkiksi elokuvassa Miracle on Ice.

Kuvauksena Navy Seal-joukoista Act of Valor on mielestäni pelottavan realistinen. Operaatiot näyttivät siltä kuin ne varmasti todellisuudessakin tehtäisiin; kaukana ollaan niistä perushollywoodilaisista yeehaaw-yhden-miehen-armeija-tuhoaa-kaikki-vihut-meiningistä. Varmastikaan tätä ei olisi saatu tehtyä ilman US Navyn merkittävää tukea.

Ja mitä tuon elokuvan rekrytointivoimaan tulee niin vaikka materiaaliylivoima on olemassa niin ei siltikään houkuttelisi. Eri asia onkin sitten se osa kansasta, jolla ei ole juurikaan muita mahdollisuuksia kuin lähteä armeijaan päästäkseen säällisen elämän syrjään kiinni. Sitä porukkaa riittää niin USA:ssa kuin Suomessakin.

Pleikkarijanarille Navy Seals on liian kova paikka, jos Suomen armeijakin niitä joutuu karsimaan.

 

[Girardi #5]

Viime aikoina nähtyjä pätkiä:

Cotton Club, ihan tyylikäs mafiahenkinen elokuva ja ohjauksesta vastasi legenda Francis Ford Coppola.

Pathfinder, alku oli ihan näyttävää menoa mutta loppua kohti alkoi väsymään tähän "minä vastaan kaikki viikingit" -menoon.

Legend of the Fist, kuvaus ensimmäisen maailmansodan jälkeisistä Kiina vs Japani suhteista maustettuna salaliitoilla, mafialla ja kung fulla.

The Green Hornet, hauska ja vauhdikas sankaritarina Seth Rogenin tähdittämänä.

The Omen, vuoden 2006 uusinta legendaarisesta kauhutarinasta jossa perhe huomaakin kasvattavansa paholaisen lasta.

 

[vilpertti]

Haluan toimintaleffojen aktiivisena fanina tuoda julki huolestumiseni siitä, että kun kultainen actionsukupolvi a la Stallone, Seagal, Willis, Gibson, Ford jne alkavat enenevässä määrin tarvitsemaan stuntmaneja kävelykohtauksiinsakin mistä tilalle uskottavuutta.

Yhtään nuorta paikkaajaa en ole estradille havainnut nousevan.

Onhan noita nuoremman polven action-näyttelijöitä kuten Jason Statham, mutta nykyään on kyllä ihan terve suuntaus jossa hyvistä näyttelijöistä tehdään tähtiä toimintaelokuviin, tyyliin Bale, Damon, Neeson, Owen jne... Toimii paremmin näin päin. Toki onhan näin tehty jo pitkään.

Ja onhan nuo showpainimiehet aina silloin tällöin elokuvissa mukana.

 

[PJPT]

Onhan noita nuoremman polven action-näyttelijöitä kuten Jason Statham, mutta nykyään on kyllä ihan terve suuntaus jossa hyvistä näyttelijöistä tehdään tähtiä toimintaelokuviin, tyyliin Bale, Damon, Neeson, Owen jne... Toimii paremmin näin päin. Toki onhan näin tehty jo pitkään

Minä taas jaan näkemyksen Jarin kanssa. Tietysti jos/kun tarpeeksi pitkään katsoo näitä uusia toimintaleffoja niihin saattaa tottua. Itse kaivan edelleen jonkun vanhan leffan dvd-hyllystä, jos haluan tyydyttää toiminnannälkääni. Pidän Stathamia (ja varauksin Butleria) ainoana potentiaalisena nuorehkona toimintatähtenä.


Jos nyt vielä vähän avaisin tätä näkemystäni. Tuo listattu nelikko sisältää hyviä näyttelijöitä, mutta heidät täytyy hieman väkisin vääntää actionmiehiksi. Jotta saadaan aikaiseksi kohtuu hyvä leffa he tarvitsevat oikeasti hyvän käsikirjoituksen tai "hienot" tietokonevetoiset erikoisefektit.

En tiedä onko termi oikea, mutta tietty tähtikarisma heistä puuttuu. Aika usein on eri asia olla hyvä näyttelijä (voittaa eliitin jakamia palkintoja yms) ja supertähti. Se on asia jonka takia esim. Eastwood, Bronson ja Burt Lancaster toimivat vanhoina aikoina. Tai Stallone, Arska, Cage & Gibson myöhemmin. Hieman keskitasoisempi käsikirjoitus taipui usein viihdyttäväksi leffaksi. Hyvistä syntyikin sitten kuolemattomia legendoja.


Täydellisenä esimerkkinä tästä toimii mielestäni herra Christian Bale. Olen nähnyt mieheltä ainakin 5 varsin upeaa leffaa, laatunäyttelijä kyseessä. Jokaisessa on kuitenkin sama kaava. Leffan jälkeen mieleen jäi kaikkea muuta kuin Bale. Välillä se on kuvaus, joskus juoni, toisinaan lavastus. Usein myös muut näyttelijät ovat varastaneet häneltä "leffan parhaan suorituksen palkinnon", esim. Depp, Crowe, Jackman, Ledger..

Kun Bale pääsi selvään pääosaan keskitason käsikirjoituksen toimintaleffaan (Terminator 4) oli tulos joka asteella hirveä! Bale alkaakin siirtyä omissa kategorioissani loistavaksi sivuosanäyttelijäksi. Hieman kuin joku Daniel Day-Lewis tai Steve Buscemi. Todalla kovia lisukkeita leffaan, mutten osta lippua heidän takiaan.


Jos tilanne jatkuu yhtä heikkona, tulen katsomaan vielä pitkään samat vanhat "Lainsuojattomat" & "Cobrat"..

 

[vstk]

Pidän Stathamia (ja varauksin Butleria) ainoana potentiaalisena nuorehkona toimintatähtenä.

Onhan siella nyt ainakin Jeremy Renner, Tom Hardy, Dwayne Johnson seka Matt Damon nyt vahintaankin oltava uudessa aallossa mukana?

 

[vstk]

Alle nelikymppisistä näyttelijöistä hyviä toimintarooleja ovat vetäneet lähinnä Leonardo DiCaprio ja Christian Bale.

Eikohan Leonardo DiCaprio kuitenkin ole Draamanayttelija. Toimintaleffoja ei taida olla ainuttakaan miehen tililla? Inception menee lahelle, mutta draaman/seikkailun puolelle sekin kallistuu. Sinansa mielenkiintoista etta heivaat Stathamin sivuun taysin, joka kuitenkin on paaosin tehnyt nimenomaan toimintaelokuvia viimeiset 14 vuotta ja tarjoat tilalle yhta kaikkien aikojen tunnetuinta draamanayttelijaa.

e: tajusin vasta myohemmin tuon "alta nelikymppinen vs yli nelikymppinen vertauksen, mutta pointti pysyy kuitenkin silta osin ettet Stathamia kauheasti arvosta.

ee: Syltty oli Cliffhangerin seka Demolition Manin tehdessaan 46-vuotias joten eikohan Stathamilla ole viela aikaa.

 

[vstk]

Kyse oli hyvistä toimintarooleista, ei -näyttelijöistä.

No eipa tuo nyt kovin jarkevalta vielakaan kuulosta vaikka kyse olisikin ollut rooleista kun Leosta puhut samassa kontekstissa Syltyn, Arskan, Clintin yms kanssa. Ehka meilla on sitten vain erilainen kasitys toiminta- seka draamaelokuvista.

Mielessä oli Inception, The Departed ja Blood Diamond, joissa toiminnan luonne on tosiaan erilaista kuin suoraviivaisissa ysärileffoissa.

The Departed seka Blood Diamond menee kylla aika rajusti draaman/trillerin puolelle.

Kirjoitin alle nelikymppisistä näyttelijöistä, Statham on - kuten mainittu - 44.

Jees, huomasin tuon vertauksen liian myohaan. Pointtini pysyy kuitenkin validina tasta huolimatta.

e: hmmh

Kieltämättä huono nosto teemaan liittyen. Sen voi unohtaa huonona yrityksenä kuvailla sitä, miten äksöni on muuttunut 2000-luvulle hypätessä.

Tassa taidat olla aika pointin ytimessa, enaa ei hirveasti ole kysyntaa 80- seka 90-lukujen toimintaelokuville tai niiden sankareille.

 

[ms.qvist]

Mielessä oli Inception, The Departed ja Blood Diamond, joissa toiminnan luonne on tosiaan erilaista kuin suoraviivaisissa ysärileffoissa. Kieltämättä huono nosto teemaan liittyen. Sen voi unohtaa huonona yrityksenä kuvailla sitä, miten äksöni on muuttunut 2000-luvulle hypätessä.

Kyllä, kyseiset elokuvat ovat huonoja esimerkkejä tähän teemaan liittyen, koska minusta mainitsemasi elokuvat ovat ennemminkin draamankaareltaan sellaisia elokuvia, joissa toiminnallinen osuus vain tukee itse draamaa. Niissä on syvempiä rakenteita kuin 80- ja 90-lukujen suoraviivaisissa toimintaelokuvissa, mainitsemissasi elokuvissa pyritään vakavasti kuvaamaan erilaisia yhteiskunnallisia tai muita rakenteita ja niiden kohdeyleisökin on olettaen laajempi kuin pelkästään toimintaelokuvien fanit.

Esim. Blood Diamond kuvaa sitä todellisuutta, jossa Länsi-Afrikan maiden asujaimisto sisällissotien aikaan eli ja mitä he joutuivat kokemaan, "veri timantit" olivat arvossaan ja niillä ostettiin aseita, huumeita - niillä rahoitettiin sodankäynti ja pienen eliitin elämä. Vaikka Blood Diamond ei minusta mikään "maailman paras" elokuva olekaan, kuvaa se kuitenkin varsin hyvin vallitsevaa todellisuutta ja sitä mitä näiden veri timanttien eteen oltiin valmiit tekemään.

Ja kyllä, jos saan valita niin mielummin katson the Departedin kuin Rambon, toisessa on syvyyttä ja aitoutta paljon enemmän kuin toisessa, vaikka toinen näistä on sitten selkeästi se toimintaelokuva, joka ei edes pyri ratsastamaan muilla ansioilla. Toisaalta minulle elokuvan itseisarvo ei ole toiminnallisuus vaan muut teemat, mutta en tietty sylje lasiin jos joku pyytää katsomaan silkkaa toimintaviihdettä - minusta joku Rambo (pl. ensimmäinen First blood, mikä nyt on edes kohtalainen elokuvana) tai Commando on lähinnä komediaan verrattavaa tuotosta, mikä naurattaa jos ei itkettäisi. Ja sellaisina ne otan, en vaan jaksa katsoa vuodessa montaakaan elokuvaa joiden anti taiteilee lähellä nollaa. Tämä on tietty subjektiivinen näkemys, jollekulle Rambo voi tarjota paljon ja se hänelle suotakoon. Itsekukin meistä tykkää erilaisista elokuvista ja se toisaalta on myös rikkaus!

vlad.

 

[Tinke-80]

Itsekin arvostan The Departedia ja DiCapriota enemmän kuin Ramboa ja Stallonea mutta siitä huolimatta osaan arvostaa Rambossa sitä aivotonta viihdettä mitä pitää sisällään. Kasarin väkivaltaviihteessä on joku tietty fiilis mukana jonka tavoitti ensimmäisen kerran kavereiden kanssa noita leffoja katsellessa VHS-nauhalta. Sitä on vaikea kuvailla mutta juuri tuon yliampuvan väkivallan takia nautin noista kasariväkivaltaleffoista. Toki se että nautin Stallonen Cobrasta ei estä sitä että nauttisin esim Bill murrayn Lost In Translationista tai DiCaprion Gilbert Grapesta.

Tänään tuli katsottua Mel Gibsonin Get the Gringo joka yritti olla ainakin trailerin perusteella jonkinlainen vakava selviytymisdraama meksikolaisessa vankilassa mutta tuloksena olikin action-painotteinen selviytymistarina pienellä draamalla höystettynä. Itse pidin mutta vaikea tätä on kellekään suositella huolimatta IMDb 7,2 pisteistä.

-Tinke

 

[Tinke-80]

Ihan mielenkiinnosta kysyisin ihmisiltä jotka eivät harrasta mma:n seuraamista tai niistä tehtyjä elokuvien katsomista että mitä mieltä olette The Warrior -elokuvasta? Kyseessä on omasta mielestäni varsin erinomainen elokuva kahdesta veljeksestä jotka osallistuvat sattuman kautta samaan mma-tapahtumaan. Nick Noltehan vetää tässä elokuvassa varsin erinomaisen roolin veljesten alkoholisti-isänä joka alkaa treenaamaan toista veljeksistä. Toki tämä elokuva on hyvä mutta että 8.3 IMDbssä? Ei nyt ehkä noin hyvä kuitenkaan? Mutta kertokaa muutkin kuin mma:ta seuraavat ihmiset, mitä mieltä olette elokuvasta?

IMDb-linkki: Warrior (2011) - IMDb

-Tinke

 

[alwahla]

Tuli äsken katsottua alkuperäinen Night of the living dead vuodelta 1968.

Rotten Tomatoes sekä pari muutakin kohtalaisen asiantuntevana pitämääni sivustoa on rankannut kyseisen elokuvan parhaimmaksi zombie-elokuvaksi (Rottenin mukaan 96 % katsojista piti elokuvasta), mutta en minä ainakaan filkassa nähnyt mitään sellaisia ominaisuuksia, joista olisin pitänyt. Eniten rainassa ärsytti blondi, joka runsaat kolme neljännestä leffasta istui apaattisena sohvan nurkalla ja joka sitten niinä harvoina kertoina, kun sai sanoa vuorosanansa toisti sanansa vailla mitään tunnetta.

Sivuosien esittäjistä vanha kaljupäinen ukko muistutti aika paljon Curtwood Smithiä, mutta oli hitusen huonompi roolissaan kuin Curtwood Redinä.
Toinen sivuosan esittäjä eli nuori jäpikkä oli lievästi sanottuna heikko roolissaan. Näkyi selvästi, että heppua jännitti vuorosanojen sanominen ja aina kun hän sanoi jotain, hän tehosti sanomisiaan vilkkaasti silmiään räpsyttämällä.

Ulkoisesti leffa oli kohtalaisen onnistunut, siis miljööltään. Tosin zombit olivat suurimmaksi osaksi isoja pettymyksiä. Huomasi, että jotkut ottivat erinäisiä vapauksia joutuessaan ammutuiksi.
Musiikki oli onnistunut.

 

[sampio]

Mitä eroa noilla loppupeleissä on, kutsumusammatti sotilaan urakin on, mielestäsi siis primitiivireaktio on vähemmän paheksuttava asia kuin ideologinen uhrautuvuus? Tämä ei nyt toki ole tämän ketjun aihepiiriä joten tästä nyt on turhahko jankata loputtomiin, mutta vähän tässä nyt haisee se että kun et itse koe niitä arvoja mitä Navy Seals edustaa omiksesi, niin projisoit sen sitten kritiikiksi elokuvaa kohtaan.

Niin no, kyllä mun mielestäni itsepuolustuksella ja lähimmäisen puolustamisella on jotain eroavaisuuksia siihen, että toimii tehtävässä, jonka yksi pääprioriteeteista on tappaa. Joo, kyllä ne puolustaakin, ja kyllä minä sen periaatteessa hyväksyn. Eipä nyt rakennella enempää olkiukkoja.

En tiedä ihan tasan tarkkaan, mitä arvoja Navy Seals edustaa, mutta en minä sen vuoksi tätä tekelettä elokuvana kritisoi. Jos tekisin niin, puuttuisin enemmän paikoin tökeröön näyttelyyn ja perinteisen imelään tarinaan. Minua tökki jo trailerista lähtien leffan mainosmaisuus, vaikka itse aihe kiinnosti. Elokuvan muotoon puettu rekryvideo kohdeikäryhmälle, epäsuoraa kosiskelua, mikä häiritsee minua. Anteeksi kokemukseni. Kuten sanoin, minua häiritsisi aivan varmasti myös se, jos puuhapeten tms. hahmo aivopesisi lapsia McDonaldsin asiakkaisi.

Ihan samalla lailla itsekin pidän teiniromantiikkaelokuvia lähtökohtaisesti paskoina kun en ihan samaistu yläasteteinien rakkausdraamoihin. Mitään järkevää elokuva-arviota ei tältä pohjalta kuitenkaan voi tehdä.

Kuten mainitsin, en ole tekemässä elokuva-arviota pintaraapaisua enempää (näyttely, sankarijuoni...), vaan kerroin, mikä minua tuossa leffassa tökki. Minä pidän sotaleffoista varsinkin historiallisessa kontekstissa, joten lähtökohtaisesti en tätä pitänyt paskana. Itse asiassa kirjoitin tuonne edelle, että osittain viihdyin leffan parissa.

Ja siellä Coloradossa homma meni juuri päinvastoin, isä lähti karkuun autolla jättäen vaimon ja lapsen teatteriin, ei siis tosiaan pistänyt henkeään likoon eli heitä vaan ylävitosia sinne päin :) (tai siis tuo oli joku uutinen, ota niistä sitten varmaa tietoa).

Aika heppoisin perustein olet minusta luonneanalyysin vääntänyt. Tosiasia lienee se, että meistä kukaan ei tiedä varmaksi, kuinka lopulta äkillisessä hengenvaarassa toimisi. Väittäisin, että kykenen aseettoman perusjampan pistämään pakettiin ja tietenkin haluan suojella läheisimpiäni. Samalla en kuitenkaan mene vannomaan, että osaisin toimia oikein tai millään tavalla, jos jokin akuuttia toimintaa vaativa tilanne eteen tulisi. Toivottavasti ei tule.

D'oh, eli leffa sisälsi epärealistisia odotuksia ja väärää tietoa koska se kertoi Navy Seals-yksiköstä eikä asevoimista yleensä...ottaen huomioon että kyse oli elokuvasta Navy Seals-yksiköistä, aivan. No, katso vaikka seuraavaksi Black Hawk down niin pääset katsomaan kun asiat menevät päin helvettiä, tosin voimasuhdeongelma (1 Delta-sniper vastaa kymmentä somalia) tulee siinäkin piinaamaan sinua.

Jep, mutta muista nyt, että leffaa katsova parikymppinen LeJames tai Mickey voi kokea kirkastuksen ylipäätään sotilasuraa ajatellen tuollaisten pätkien kautta ja sitten taas todellisuus maavoimissa ei olekaan ihan sama. Luomuramboilu oli toki vähän huono termi tähän, koska ymmärrän kyllä, että hyvinkoulutettu ja -varusteltu sotilas pesee toki monta Kalashnikovilla sohivaa vinkuinkkaria noin niin kuin keskimäärin. Lähinnä pointti oli siinä, että sama ylivertaisuus ei tule koskemaan normisotilasta.

Black Hawk Down on tullut katsottua muutaman kerran, ja kyllä mä siitä tykkäsin. Ei mikään kautta-aikain ykkönen, mutta oikein hyvä sotaleffa. Aika selkeä missio silläkin oli syyskuun tapahtumien jälkeen toki, mutta ei tuo ainakaan tuolloin mua häirinnyt. Ihan hetkeen en ole sitä katsonut, joten en osaa sanoa, mitä siitä nykyisellään tykkäisin.

 

[vilpertti]

Poterot on selvästi kaivettu eikä asemista liikahdeta!

Mark Wahlberg pitää myös lisätä tuohon action-jamppojen listaan... Samoin kuin Daniel Craig ja Matt Damon. Ja jos ei Stathamin meriitit riitä, niin eiköhän asia ole taputeltu. Kaipuu on kova 80-luvun ja 90-luvun alkupuolen machomeininkiin, mutta kulttuuri on ajanut ohi. Sehän on ihan selvää, että kun tehdään nykypäivänä joku Machete tai Expendables, niin elokuvaan viitataan lähinnä pastissina, pahimmassa tapauksessa parodiana. Elokuvat ovat ajaneet teknisenä suoritteena ajat sitten karkuun jostain Hard Targeteista ja Nicoista. Kovia pätkiä ovat tietysti, mutta nykyään enemmän ajan patinan tuoman camp-arvonsa takia.

 

[sampio]

kaukana ollaan niistä perushollywoodilaisista yeehaaw-yhden-miehen-armeija-tuhoaa-kaikki-vihut-meiningistä.

Mulle ei tule viimevuosien jenkkisotaleffoista kovin montaa ramboilua mieleeni. Pearl Harbour syyllistyi siihen sovelletusti, ja muutenkin leffa sohi turhan moneen suuntaan, samoin Olimme sotilaita oli mun makuuni turhan alleviivaava ja osin yhden miehen show. Sen sijaan vaikkapa Isiemme liput, Veteen piirretty viiva ja vastaavat ovat olleet aikas hyviä elokuvia sodasta.

 

[sampio]

Poterot on selvästi kaivettu eikä asemista liikahdeta!

Mihinkäs sitä pitäisi liikahtaa, jos omaa kokemustaan asiasta puolustaa?
---

Tuohon toimintasankarijutusteluun sen verran, että omaan makuuni sopii oikein hyvin puhdasveristen toimintasankaripönöttäjien alasajo. Miljoona ruumista yhdestä asennosta ja vitsi päälle, kiitos ei. Toimintakomediat sitten erikseen. Vaikkei nykyäänkään mitään kovin realistisia toimintaleffoja ole, tykkään kuitenkin enemmän siitä, että bournemaisesti hoidetaan hommat vakavalla naamalla ja sillä selvä.

 

[Crick]

Eli ensin katsoin Sherlock Holmes: A game of shadows -elokuvan. Tämä poikkesi yllätyksekseni paljon siitä, mitä odotin näkeväni. Odotin semmoista rauhallista ja leppoisaa dekkaria, mutta leffa olikin lähempänä sotaelokuvaa kuin mitään rauhallista etsiväsovitusta.

Itsekin katsoin tämän eilen ja tosiaan oli toiminnallisempi kuin odotin. Ensimmäistä kertaa vuokrasin elokuvan Elisa Viihteen vuokraamosta ja oli kyllä varsin mukava katsella HD-laadulla tätä.

Kuitenkin juoni oli mielestäni hiukan kevyt, minkä vuoksi elokuva ei miksikään klassikoksi kyllä nouse. Silti suosittelen leffaa, mikäli kelpo toiminta yhdistettynä hyvään huumoriin uppoaa.

Juoni tosiaan aika kevyt, eikä siinä mitään hienouksia varsinaisesti ollut. Ihan ok viihdettä, mutta mitenkään muistiin tuo ei tule jäämään.

 

[sampio]

Esimerkiksi Damonilla, Rennerillä tai Stathamilla ei vaan mielestäni kenelläkään ole sellaista omaa selkeää erityispiirrettä kuin vanhoilla starboilla eivätkä he näin ollen pysty nousemaan vastaaviksi ilmiöiksi toiminnan saralla.

Ehkä osasyy tässä on nimenomaan se, että monelle tänne kirjoittavalle Stallonet ja kumppanit ovat juuri niitä lapsuuden ja nuoruuden suosikkeja, joita nykyajan tähdet eivät pysty syrjäyttämään, vaikka mitä tekisivät. Mun mielestäni joku Statham on melko selkeästi profiloitunut toimintatähdeksi ja leffansakin ovat olleet hyvin lähelle sitä, mitä minä miellän kasaritoiminnaksi - ehkä juuri siksi en jampan leffoista niin hirveästi välitäkään.

Veikkaisin, että 50-luvun tähtien parissa kasvaneet eivät ole osanneet hirveästi arvostaa kasaritähtiä ja toisaalta, kuinka moni teini nykyään edes tietää, kuka oli Schwarzenegger.

 

[ms.qvist]

Esimerkkini oli tyhmä ja niin olen minäkin, mutta ihan noin aivokuollut en sentään ole... En siis tarkoita tätä pahalla vlad - asiallinen kirjoitus kuten aina - on vain nöyryyttävää tulla kohdelluksi kuin pieni lapsi.

Pointtina oli kompata nimimerkki Jari66:n mielipidettä. Kunnon toimintajyrät ovat tosiaan keski-ikäistymässä / eläköitymässä eikä heidän saappaitaan pystytä täyttämään. Eastwoodin kaltaiset supertähdet ovat olleet iso osa lapsuuttani, aivan kuten monet vanhan liiton taitopelaajat jääkiekkoympyröissä ja heitä jää jollain tasolla kaipaamaan.

Pahoittelut, ei ollut tarkoitus loukata - jos siltä tuntui. Jotenkin vain intouduin kirjoittelemaan kenties ajattelematta viiteympäristöä ja aiempia viestejä tarpeeksi. Sellaista satuu kun järki juoksee joskus jälkijunassa - tai toisinaan se tuntuu minulla jääneen asemallekin.

Kun en näitä nykyisiä toimintaelokuvia juurikaan katso, ehkäpä muutaman uudemman toimintaelokuvan tämän vuosituhannen puolella, joten en oikein osaa luoda kuvaa siitä, että mitä ollaan menettämässä kun entiset toimintaelokuvien sankarit lopulta jättävät valkokankaat. Vai jäänkö minä kaipaamaan mitään?

Olen toki katsonut Ramboja, Commandot sun muut 80- ja 90-luvulla mutta suurin osa niistä herätti jo tuolloin vaivaannuttavia ajatuksia, ne olivat minusta liian lapsellisia ollakseen edes viihdyttäviä toimintaelokuvina - onneksi joukkoon on mahtunut muutamia hyviäkin tai erinomaisia elokuvia, kuten kaksi ensimmäistä Terminatoria. Eikä Predatorkaan huono ole, itseasiassa se nyt voidaan vieläkin selkeämmin laskea toimintaelokuvien joukkoon kuin kaksi ensimmäistä Terminatoria, joissa on toiminnallisuuden oheen muitakin ulottuvuuksia kohtuudella.

Clint Eastwood on Clint Eastwood ja onneksemme hän on onnistunut kasvamaan näyttelijänä ja ohjaajana keskinkertaisuuksien yläpuolelle, tähtien joukkoon - minun kategoriani mukaan. Ja onneksi hän kykeni luomaan nahkansa ja sen myötä valkokankaalle on joukon mitä surkeimpien tuotosten jälkeen tullut loistavia elokuvia useammankin aihepiirin saralta, perinteisistä länkkäreistä draaman kautta sotaelokuviin. Ilman uusiutumistakin Eastwood olisi jäänyt nimenä muistiimme, jo Sergio Leonen dollari-trilogia sekä Likainen Harry sanelevat tämän, mutta minulle Eastwood on nykyään enemmän kuin toimintaelokuvien tähti, hän on - no - Clint Eastwood ja kuuluu aikamme parhaimpiin ohjaajiin. Ja hänen oma joutsenlaulunsa näyttelijänä Gran Torinossa oli - loistava!

No taas tämä lähti rönsyilemään ties minne, mutta idea minulla on se, että en jää kaipaamaan toimintaelokuvien sankareita, jotka eivät ole onnistuneet uusiutumaan ja kasvamaan roolinsa ulkopuolelle. Enkä myöskään kaipaa niitä 80- ja 90-lukujen toimintaelokuvia muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

vlad.

 

[Dee Snider]

Aah, 80-luvun action-leffat ja heavy metal. Siinä jääkiekon ohella harvat asiat, että jaksaa tätä nykypaskaa. Toki ysärilläkin tehtiin laatuactionia.

Kyllä se valitettavasti niin on, että Statham on ainoa toivo. Ongelma on, että tarvitsisi parempia leffoja, kuten The Mechanic (uusintaversio 70-luvun leffasta, jossa pääosissa olivat Charles Bronson ja Jan-Michael Vincent) ja tietysti The Expendables, jonka jatko-osan odottelu on sivuunkirjottaneelle äärimmäisen tuskaista aikaa. 17.8 on ensi-ilta ja muna pystyssä tuota päivämäärää odottelen. Nämä Crankit ja Transporterit ovat silkkaa paskaa. Mutta Jason on hyvä jätkä ja toivon, että saa kunnon herorooleja.

Katselen juuri tässä Dolph Lundgrenin loistavaa Dark Angelia vuodelta 1990, kerrassaan mainio pläjäys ja seuraavana liskojen yö-leffana toimii Chuck Norrisin Silent Rage vuodelta 1982.

The Expendables kakkosen casting on silkkaa masturbaatiomateriaalia meille actionfaneille, eikä vähiten herra Norriksen paluun myötä. Ja kun huhut kertovat Steven Seagalin tulosta kolmososaan, niin hyvältä tulevaisuus toistaiseksi kuulostaa. En tiedä, mitä Stalloneen vaikuttaa tuo pojan kuolema, mutta toivottavasti ei lyö pillejä pussiin. Kun siellä Rambo vitonenkin olisi kuulemma työn alla.

Myös Universal Soldier saa jatkoa ja lokakuussa pitäisi Day Of Reckoning jatko-osa ilmestyä. JCVD ja Dolph luonnollisesti mukana.

 

[PJPT]

Alkuun totean että tietenkin kaikenlaisia elokuvia saa ja pitää katsoa. Ei kai kukaan muuta ole väittänytkään? Kaikista genreistä löytyy omat huippunsa. Joskus tekee mieli katsoa oikeussalidraamaa toisinaan komediaa, mielellään sen tekee hyvän leffan parissa.


Siksi onkin surullista, että kun keskustelemme toimintaleffoista meidän täytyy nostaa esille nimiä tyyliin Di Caprio, Damon tai Wahlberg. Esim. Departed oli hyvä leffa, mutta kyllä teki vaikeaa katsoa Leonardoa pieksämässä "vihaisena" jotain konnaa tai Damonia Nicholsonin tasoisen suuruuden vierellä. He ovat kuitenkin hyviä näyttelijöitä (varsinkin Leo), studio vain kiinnittää heitä vääriin leffoihin. Wahlbergistä taas en halua sanoa yhtään mitään. Todella ala-arvoinen näyttelijä läpi vuosien. Hänen Oscar-ehdokkuus täytyi olla jokin sisäpiirivitsi. Kun Mark alkoi kovistella Departedissa toista päätähteä, nauroi ainakin allekirjoittanut ääneen. Hieman yllätyin kuullessani hänen ehdokkuudesta.

Ehkä osasyy tässä on nimenomaan se, että monelle tänne kirjoittavalle Stallonet ja kumppanit ovat juuri niitä lapsuuden ja nuoruuden suosikkeja, joita nykyajan tähdet eivät pysty syrjäyttämään, vaikka mitä tekisivät.

Tähän vahva eri. Kyllä kyse on puhtaasti päätähden karismasta/kyvystä vangita yleisö & itse leffan tasosta. Olen tällä vuosituhannella oppinut pitämään esim. Lancasterista, Bronsonista, Kirk Douglasista & Kurt Russellista. En tiedostanut miehiä lapsuudessa, vaikka saatoin jonkun leffan nähdäkin.


Tietysti osasyy on siinä, että studiot haluavat nykyään helppoa rahaa. Siksi tehdään vain pg-13 leffoja. Silloin ei oikein ole tilausta "kunnon actionille". Kyllähän ne aivan huippuleffat ovat näitä suuren budjetin Arska/Stallone-rymistelyjä. Mutta kuten totesin eilen, myös keskitasoisemmalla panostuksella saatiin näillä "B-tähdillä" hyvää viihdettä aikaan vielä 90-luvun lopulle saakka.

Ilman uusiutumistakin Eastwood olisi jäänyt nimenä muistiimme, jo Sergio Leonen dollari-trilogia sekä Likainen Harry sanelevat tämän, mutta minulle Eastwood on nykyään enemmän kuin toimintaelokuvien tähti, hän on - no - Clint Eastwood ja kuuluu aikamme parhaimpiin ohjaajiin. Ja hänen oma joutsenlaulunsa näyttelijänä Gran Torinossa oli - loistava!

Tätä koko tekstiä on helppo myötäillä osittain. Täytyy kuitenkin muistaa, että Clint on todella timanttinen actiontähti, hän pystyy myös näyttelemään. Tästä syystä Eastwoodin enemmän draamaan tai komediaan nojaavat leffat ovat varsin toimivia. Eihän Clintillä ole kuin 80-luku sellainen, jolloin tuli aikamoista sontaa tehtyä. Muut vuosikymmenet ovat toinen toistaan parempia. Vaikka hänet muistetaan lähinnä Dollareista, Harryistä & uusista Oscar-leffoista, on hänellä kasapäin todella laadukkaita ja ennen kaikkea viihdyttäviä pätkiä.

Rautainen Coogan, Kotkat Kuuntelevat, Kourallinen Dynamiittia, Kellyn Sankarit, Korpraali McB, Yön Painajainen, Tehtävä Alpeilla, Pako Alcatrazista, Bronco Billy, Kalpea Ratsastaja, Tulilinjalla...


Tänä syksynä Eastwood palaa jälleen valkokankaalle näyttelijän roolissa. Toivottavasti Justin Timberlake ei pilaa leffaa aivan täysin, onneksi siinä on mukana edes T-1000!! Trouble with the Curve

 

[ms.qvist]

Tästä se kaikki alkoi: George Miller, Mel Gibson ja Mad Max (1979). Dystopinen kuvaus Australiasta ja sen villistä menosta, moottoripyöräjengeistä, epätoivoisesti väkivaltaa vastustavista poliiseista - joiden käyttämät keinot eivät juuri poikkea rikollisten vastaavista, ihmiskunnasta iltahämärässä. Lähtökohta oli hyvä, mahdollisuudet yltää korkealle suurenmoiset mutta klassikkoaineksesta huolimatta elokuva ei minusta kaikella tapaa tavoittanut sen epätoivoisen yhteiskunnan kaaottisimpia ilmentymiä. Toisaalta elokuvaa voidaan pitää ponnahduslautana korkeammalle tasolle ja se taso saavutettiin minusta hyvin jatko-osassa, vuonna 1981 filmatisoidussa Mad Max - Asfalttisoturi.

Asfalttisoturi on osoitus siitä, että toinen osa voi olla toimiva ja jopa parempi kuin ensimmäinen, uskottavampi kuvauksena epätoivoisesta auringonlaskun yhteiskunnasta, jossa vahvimman sana on laki, jossa usein voima ja väkivalta ratkaisee sen kuka hallinnoi maailmaa. Mutta Mad Maxin vahvuus on osaltaan siinä, että edettiin askel askeleelta kohden huipentumaa, kohden sitä mikä lopulta synnytti Asfalttisoturin ja tämä on minusta erinomaisen hyvä asia ja tekee elokuvasta vahvemman kuin jos tapahtumakulku olisi edennyt nopeammin. Nyt katsoja pakotettiin odottamaan ja miettimään mihin tapahtumat lopulta johtavat. Se kävi selville, että kostontielle joudutaan, mutta kuinka ja milloin - sitä ei avattu hetimmiten ensimmäisistä otoista lähtien. Hyvä!

vlad.

 

[Lexaa]

Yön ritarin paluu. Huikea elokuva, huikea. Olin aivan varma ettei tämä tule yltämään lähellekkään kahta edellistä batmania, koska pahiksena Bane oli aika kysymysmerkki. Mutta väärässä olin. Bane sopi tähän elokuvaan kuin nyrkki silmään, en edes tiennyt että elokuva on noin pitkä, toki kelloa ei tullut edes vilkuiltua ja kun leffa loppui niin tuli fiilis että tämähän oli lyhyt pätkä.

Nolan on kyllä melkoinen velho, Batmanin nostaminen "Schumacher" suosta ja uskomattomien Batman & Robin räpellyksien jälkeen ei ollut helppo tehtävä, mutta Nolan sai "Gothamin jaloilleen". Toivottavasti tämä ei ollut päätös Nolanin ja Batmanin yhteistyölle vaan jatkoa seuraisi, tuon miehen käsissä mm. Arvuuttaja, Pingviini tai Pakkasherra olisi loistava nähdä.

Elokuvan sisällöstä ei uskalla paljoa kertoa ettei porukka spoilaannu, mutta loppu oli kyllä loistava ja tästä saa monet leffat ottaa mallia miten se leffa lopetetaan ja miten pitkiä elokuva pitää tehdä.

Elokuva jätti kyllä kysymyksiä ilmaan, mutta en ole täysin varma vastauksista, sekin teki elokuvasta hienon.

 

[SamSal]

Kompataan Lexaa täysin. Juuri katsottu ja jos Prometheuksen jälkeen vitutti, niin nyt tuli kokorahan edestä nautintoa. Itsellä oli odotukset pilvissä kahden edellisen osan jäljiltä ja vähän pelotti että onko liian kovat odotukset. Sen enempää en itsekään viitti spoilata vaan kehutaan estotta loppua ja kysymyksiä jotka jäi ilmaan.

Erityismaininta täytyy antaa elokuvalle siitä että ei mässäilty turhaan tehosteilla vaan keskityttiin henkilöihin ja juoneen. Ehdottomasti tulee kaikki kolme elokuvaa ostettua boxina kun vain joskus ilmestyy.

Kokonaisuutena yksi parhaista trilogioista ikinä.

 

[Hippi Hiiri]

Minä en ollut aivan myyty uusimmalle Batmanille. Koko kasetti juonikuvioineen, henkilöhahmoineen ja tunnelmankeventäjineen, joita tosin ei onneksi montaa ollut, oli vedetty niin varman päälle kuin olla voi. Tämä oli tosin tehty tyylillä ja isolla rahalla. Ehdottomasti hyvä ja viihdyttävä tekele, jonka aikana ei tarvitse vilkuilla kelloa, mutta ei se saanut minua miettimään syntyjä syviä päättymisensä jälkeen, niin kuin upeat elokuvat tekevät. Käyttöviihdettä.

Prometheus oli aika hauska leffa. Ensimmäisen puolikkaan henkilöhahmojen rakentamisen ajan ajattelin, että ei hemmetti mitä sataan kertaan nähtyä paskaa. Spesiaalimiinukset pääosajätkän täysin selittämättömästä kännäämisestä ensimmäisenä iltana uudella planeetalla ja sen jälkeisestä pakkoseksikohtauksesta. Ensimmäisten kuolonuhrien jälkeen turhat sössötykset unohdettiin ja toiminta rullasi hyvin. Nukkukaa vaikka leffan alkuosa ja alkakaa katsoa ensimmäisistä karjaisuista, niin saatte mukavamman elokuvakokemuksen.

 

[Iiro#21]

Itse en pysty kuin ylistämään uusinta Batmania. Kävin sen eilen katsomassa iltanäytöksessä eikä kaduttanut hetkeäkään vaikka yöunet jäikin vähäiselle. Aamukin lähti käyntiin hymyssä suin ja täynnä adrenaliiniä. Paras näistä kolmesta ja niinkuin Lexaakin sanoi loppu oli kyllä käsittämättömän hyvä.
Ensimmäistä kertaa elokuvan päätyttyä itsekkin rupesin taputtamaan muiden mukana. Huomasin pitkästä aikaa eläytyväni elokuvaan oikein tosissaan. Tämä elokuva on yksi niistä harvoista jotka on pakko omaan elokuvakokoelmaan hankkia. Aivan mahtava! Suosittelen! *****