Jatkoajan leffakerho

[Johannes]

Käytiin katsomassa Scorsesen "Suljettu saari". Elokuva on film-noir tyylinen ja aika epä-tyypillinen Scorsesen tuotannossa. Tosin, hieman kävi "Illasta aamuun" ja "Cape Fear" muutaman kerran mielessä aikaisemmista Scorsesen elokuvista, kun katseltiin "Suljettu saari"-elokuvaa. Ihan hyvä viihde-elokuva, vaikka ei siitä mitään jäänyt oikeastaan mieleen, kun ajattelee elokuvaa jälkikäteen. Elokuva on kuitenkin hyvin tehty, täynnä hyviä näyttelijöitä osaavassa ohjauksessa ja juonen jännite yllätyksineen kasvaa loppua kohden, joten jos haluaa viihtyä reilut pari tuntia elokuvissa, niin kyllä tämän "Suljettu saari"-elokuvan voi käydä katsomassa. 3,5/5.

 

[ditrim]

Aamuyöstä katselin Fin-tv:stä Paranormal Activity:n. En tiedä sitten kuinka paljon elokuvanautinnosta söi suhteellisen huono kuvanlaatu, mutta ei tuosta leffasta mitään kiksejä saanut. Leffa tuotiin Suomeen ja maailmalle markkinoille kyllä aika hyvällä mainonnalla, mutta valittavasti hype olikin tyhjää. Leffan vanhanaikaiset pelottelujipot eivät jaksaneet kantaa tylsistyttävää jännitysleffaa, jonka loppu tuntui minusta lähes huojentavalta. Toisaalta kerrostalon äänet aamutuimaan toivat elokuvan katseluun pientä lisämaustetta. Rapinaa ja kolinaa sieltä sun täältä, toimi hyvänä mausteena kauhuelokuvan kyljessä.

1/5 tähteä, en suosittelisi edes täysin hermottomalle ihmiselle katsottavaksi. Ei jännittettävää.

 

[psychodad]

Boondock Saints II: All Saints Day tuli tarkastettua eilen ja jatko-osa kalpeni aika selvästi ensimmäiseen osaan verrattuna. Mieskyttäkolmikon näytteleminen oli paikoin yhtä uskottavaa kuin Nordlundin maalineduspelaaminen ja päähenkilöiden silmäpussit verrattavissa Porttilan vastaaviin, mutta lopulta kasaan saatiin parsittua ihan kohtuullinen mysteeritoimintapläjäys. Willem Dafoen tilalle tullut naistutkija lähti hieman epäuskottavasti liikkeelle mutta paransi elokuvan edetessä. Elokuvan loppu jätti selvän varauksen jatko-osalle, mutta sen verran käyrä näyttää alaspain että jättäisin moisen tekemättä.

Joo ensimmainen leffa oli erinomainen ja ei tamakaan markkinoiden huonoimpia ollut mutta kalpeni kylla edeltajalleen. Dafoeta olisi tarvittu enemman, ei siina naikkosessa vaan ollut samaa karismaa ja sekopaisyytta. Tassa leffassa oikeastaan ensimmainen tunti oli aika turhaa sekoilua ja hassuttelua, mutta loppua kohden parani kylla selvasti kun alettiin seilaamaan hivenen tummempia vesia. Loppupuolessa oli tyylia, ja yritysta. Harmi vaan etta jatettiin selva jatko-osa auki, koska ei tata ideaa nyt enempaa valttamatta kannattaisi lypsaa.

Kylla se edelleen vaatii isaukon mukanaoloa etta leffa on vakavasti otettava. Ekakin osa oli pelkkaa hassuttelua kunnes isukki astui kuvaan, ja tassa toisessakin kavi samalla tavalla. Repesin kylla "easy boys....daddy's working" kommentille totaalisesti.

 

[kone82]

Kylla se edelleen vaatii isaukon mukanaoloa etta leffa on vakavasti otettava. Ekakin osa oli pelkkaa hassuttelua kunnes isukki astui kuvaan, ja tassa toisessakin kavi samalla tavalla. Repesin kylla "easy boys....daddy's working" kommentille totaalisesti.

Mun mielestä se poikamaisuus ja hassuttelu menetti uskottavuutensa koska kaverit näyttivät siltä kuin heidät olisi vedetty parin viikon ryyppyputkelta suoraan kuvauksiin. En oikein kokenut että isäukko sitä tilannetta paljoa paransi, vei toki naama-aikaa tältä kaksikolta.

 

[psychodad]

Joo taytyy sanoa etta aika pintaraapaisuksi tuo kuitenkin jai. Odotin ehka tuon menevan enemman Thin red line:n suuntaan, pohdiskeluksi sodan luonteesta, mutta loppujen lopuksi elokuvassa ei sitten pohdiskeltu sen suuremmin eika siina mitaan ihmeempaa viestia ollut. Ellei tuossa sitten haettu sita etta jos olet adrenaliininarkkari, Yhdysvaltain armeija on sinulle hyva paikka ja kannattaa varvaytya niin saat sinakin kicksit. Kuka nyt arjesta piittaisi.

Ja tama keskinkertaisuus vei sitten tarkeimmat oscarit. Olipa lattea vuosi. No, onneksi edes Bridges sai oscarinsa pois kuleksimasta, miehen olisi pitanyt se saada jo Lebowskista.

 

[lade]

Ja tama keskinkertaisuus vei sitten tarkeimmat oscarit. Olipa lattea vuosi. No, onneksi edes Bridges sai oscarinsa pois kuleksimasta, miehen olisi pitanyt se saada jo Lebowskista.

Tosiaan The Hurt Locker oli minunkin mielestäni korkeintaan keskinkertainen (sota)elokuva ja nappasi kuitenkin 6 oscaria? Ihmettelen suunnattomasti, että esimerkiksi District 9 ei napannut yhtäkään oscaria. Oikeaan osoitteeseen meni kuitenkin miespääosa. Tai ehkä olen väärä sanomaan, koska en Crazy Heartia ole onnistunut näkemään, mutta noin muuten on Bridges tehnyt kyllä lukemattomia oscarin arvoisia rooleja, kuten juuri esimerkiksi Big Lebowskissa.

 

[Vintsukka]

Ajattelinpa tässä kysäistä Jatkoajan leffaihmisiltä suosituksia aikamatkailuun liittyvistä elokuvista. Olen jotenkin hurahtanut aiheeseen täysin, toki aina pitänyt aihepiiristä, mutta nyt on erityisen kova aikamatkustuskausi päällä.

Lisätään tuohon listaan The Time Traveler's Wife, joka tuli katseltua eilisiltana. Romanttistä hömppäähän tuo lähinnä oli, mutta ihan hauska ja mielenkiintoinen aikamatkustustarina siinä sivussa. Ja Rachel McAdams on söpö.

 

[nikozwan]

Tsekatkaapa palstatoverit Antoine Fuquan "Brooklyn's Finest" kunhan tulee levitykseen. Jos Training Day kolahti niin tämä uppoaa varmasti. Leffa kertoo kolme rinnakkaista tarinaa eri poliiseista, jotka koettavat pyristellä hengissä rikoksien täyttämässä Brooklynissä. Ensimmäinen leffa jossa Richard Gere on näytellyt mielestäni jollain tavalla mieleenpainuvan ja synkän rooliin. Myös Ethan Hawke on hyvässä vedossa.

Leffan kässäri nyt on hiukan keskinkertainen ja leikkaus todella huono, mutta synkkä tunnelma ja hyvät näyttelijäsuoritukset imaisivat mukaansa pariksi tunniksi. Suosittelen poliisileffojen ystäville.

 

[ms.qvist]

Päivitystä viimeajoilta.

Kubrickin Eyes wide shut tuli tarkastettua toistamiseen, edellisestä on kulunut aikaa jo jokunen vuosi. Tuolloinkaan leffa ei minua todella suuresti säväyttänyt eikä se tehnyt sitä nytkään. Ei kuulu minusta Kubrickin parhaimpiin elokuviin mutta kokonaisuudessaan kuitenkin keskitasoa parempi elokuva. Ehkäpä sitä odottaa elokuvalta enemmän kun ohjaajana on Kubrickin tasoinen mestari, jos kyseisen leffan olisi ohjannut joku "john doe" tilanne olisi varmasti toinen ja leffaa tulisi pitäneeksi hivenen parempana. En nyt kuitenkaan väitä, että leffa on huono. Onhan siinä hyviä elementtejä ja pohdintaa ihmismielestä sekä kuvausta siitä kuinka "repivään" tilanteeseen itsekukin meistä voi joutua, joko tahtomattaan tai tahtoen.

Lars von Trierin Antichrist herätti minussa hivenen kaksijakoisia tunnelmia ennen katselukokemuksen alkua. Odotin jotain hivenen outoa ja kenties kieroutunuttakin, tietyllä tavalla elokuva täytti odotukset mutta toisaalta se jäi osin puolitiehen. Minusta hulluus ja pahuus olisivat voineet ulottua vieläkin syvemmälle ja tunkeutua entistäkin vastenmielisemmällä tavalla ihmismielen sopukoihin. En voi kuitenkaan kiistää etteikö von Trier ole osaava ohjaaja ja poikkeaa positiivisella tavalla ohjaajien osin harmaasta massasta. Mennäkö häiriintyneen naisen kanssa mökkeilemään...

Darren Aronofskyn the Wrestler on sitten eräs parhaimmista elokuvista joita olen viimeaikoina nähnyt, pesee mennentullen avatarit sun muut. Rouke veti todella hienon roolityön elämää nähneenä ammattilaispainijana, jolle elämä ei uran huippuaikojen jälkeen ole näyttänyt kenties parhaita puoliaan ja nyt se koostuu elämisestä painille pienissä ja kovin hikisissä ympyröissä. Leimansa lyö myös kykenemättömyys rakkauteen ja ihmissuhteisiin jopa traagisella tavalla. Jos Rouke "the Ramina" oli loistava niin oli minusta Marisa Tomei "Cassidyna" hieno. Kokonaisuudessa leffaan oli saatu koottua kiehtova joukko ihmisiä, tuli todellakin sellainen tunne, että he elivät omaa elämäänsä eivätkä näytelleet elokuvassa. Kyllähän Aronofsky on eräs aikamme parhaita ohjaajia, siitä ei pääse mihinkään.

George Roy Hill'in Garpin maailma oli positiivisella tavalla yllätys. Käytännössä en odottanut leffalta juurikaan vaikka olihan siinä mukana esim. Robin Williams. Vaikka hän Garpina oli merkityksellisimmässä roolissa niin kyllähän Glenn Close hänen äitinä teki hienon roolityön. Lisäksi hänen roolissa oli tietyllä tavalla enemmän särmää ja rosoisuutta, elämänmakua. Yhtälailla John Lithgow transseksuaalisena entisenä amer.jalkapalloilijana oli omiaan roolissaan. Kaikkiaan leffa oli teemaltaan mielenkiintoinen ja kokonaisuudessaan elämänmakuinen. Paljon paljon mielummin tällaisia leffoja katsoo kuin tehosterymistelyjä.

vlad.

 

[Nickelback]

Tuli tutkailtua uutukainen Ninja Assassin joka oli ihka oikea, old school- tyylinen Ninja elokuva! Tuottajina toimii The Matrix tuottaja poppoo, näyttelijät ovatkin melko tuntemattomia. Ehkä tuli liikaa tuijotettua noihin näyttelijöihin, koska mitään kovin suuria odotuksia ei ollut elokuvasta ja tämän päivän 80-luvun retroelokuvat yleensäkin mitä järjestäen epäonnistuvat. (mm. Planet terror) Väärässä olin! Heti ensimmäinen tappo aiheutti sellaisen "WOW" reaktion mitä en ole vähään aikaan kokenut! Kun elokuvan katsoi hyvällä huumorilla, niin se piti otteessa yllättävän hyvin. Tosin vaikka kyseessä ei ole fantasiaelokuva, niin vähän pitää kohtauksia suodattaa mielessä, realismi-intoilijoille tämä ei ole. Eikä myöskään heikkohermoisille, nimittäin tämä jos joku elokuva on niin K-18 kuin olla ja voi.

Suosittelen kasarihenkisen toiminnan ystäville.

 

[vilpertti]

Kävin tuossa katsomassa varsin vakuuttavan Irakin sotaa käsittelevän elokuvan, toinen tuollainen putkeen. Eli kyseessä tietenkin The Bourne WMD Inspector joka tunnetaan myös nimellä Green Zone. Mukana niin Matt "MATT DAMON" "Jason Bourne" Damon kuin kahden jälkimmäisen Bournen ohjaaja Paul Greengrass.

Taistelukohtaukset toimii, irakilaiset esitetään varsin hyvin ihan aitoina ihmisinä ja juoni todellista maailmaa myötäilevänä ja kertaavana toimii erinomaisesti ja piti ainakin minun huomion herkeämättä.

Matt Damon on kyllä yllättävän toimiva kaveri näissä vähän vakavamman toiminnan pätkissä joiksi myös nuo Bournet luen, naamastaan huolimatta tai juuri sitten sen ansiosta.

 

[M@rko77]

Kävin tuossa katsomassa varsin vakuuttavan Irakin sotaa käsittelevän elokuvan, toinen tuollainen putkeen. Eli kyseessä tietenkin The Bourne WMD Inspector joka tunnetaan myös nimellä Green Zone. Mukana niin Matt "MATT DAMON" "Jason Bourne" Damon kuin kahden jälkimmäisen Bournen ohjaaja Paul Greengrass.

Taistelukohtaukset toimii, irakilaiset esitetään varsin hyvin ihan aitoina ihmisinä ja juoni todellista maailmaa myötäilevänä ja kertaavana toimii erinomaisesti ja piti ainakin minun huomion herkeämättä.

Matt Damon on kyllä yllättävän toimiva kaveri näissä vähän vakavamman toiminnan pätkissä joiksi myös nuo Bournet luen, naamastaan huolimatta tai juuri sitten sen ansiosta.

Itsekin katsoin ao. pätkän ensi-illassa ja pidin - vaikkei jenkeissä tuo leffa olekaan menestynyt. Toki käsivara saattaa joitain katsojia häiritä, mutta Bourneissa siihen on tottunut. Harmi vaan, että uusin Bourne on vieläkin jäissä sillä Damon ei suostu mukaan, jossei Greengrass ohjaa. Damon on kyllä noussut erääksi suosikkinäyttelijäkseni. Tuohon saattaa vaikuttaa miehen suomalaisverisyys (oliko se isoisän isä vai kukalie ollut suomalainen) ja toki näyttelijätaidot etenkin tällaisissa toimintapätkissä - vaikka Good will Hunting oli ihan ok pätkä sekin..

 

[psychodad]

ja toki näyttelijätaidot etenkin tällaisissa toimintapätkissä - vaikka Good will Hunting oli ihan ok pätkä sekin..

Damon on tosiaan vahemman pokkelo kuin hanen maineensa antaa ymmartaa. Talented Mr. Ripley on miehen parhaimpia suorituksia, varsinkin siina han joutuu ihan oikeasti nayttelemaan ja ihan onnistuneesti sen tekeekin. Muutenkin aika aliarvostettu leffa. Phillip Seymour Hoffman on siina leffassa myos aivan mahtava limainen kusipaa.

 

[Sirad]

Olis eräs kauhuelokuva haussa. Nähty ala-asteikäisenä joskus 1994-1995, eli mielikuvat melko hataria.

Siinä oli kuitenkin jonkunlainen valtikka, joka hakattiin seitsemään(?) osaan. Osat annettiin eri henkilöille piilotettavaksi. Sitten oli joku paha voima/hahmo, joka lähti etsimään näitä palasia. Tavotteena sillä oli tietysti koota valtikka jälleen ehjäksi.

Pienen miehen mieleen jäi mm. kohtaus jossa tämä paha jannu kaivoi paljaalla kädellä sydämen yhden valtikan palaa piilottelevan henkilön rinnasta. Ja joku kohtaus tais olla hämärässä junavaunussa, ruumiitahan sielläkin saatiin aikaseks.



Soittaisko hälytyskelloja kenelläkään? :)

 

[soros]

The Hurt Locker tuli katsottua bluraylla ja aika pettymyshän tuo oli, tosin ihan valtavia ei odotuksetkaan olleet, ei voi kuin ihmetellä, miten keskinkertainen elokuva voi parhaan elokuvan oscarin viedä... No toisaalta harvoinpa nuo palkinnot ovat olleet tae laadusta. Kyllähän tuon katsoi, mutta jotenkin nuo henkilöhahmot oli jo miljoonaan kertaan nähtyjä ja niin kliseisiä että ainakaan täällä ei säväyttänyt. 2/5.

Sen sijaan viime vuosien miellyttävimpiä kokemuksia tuli koettua Suljettu Saari - leffan parissa teatterissa. Juoneltaan mainio, koukkuja ja käänteitä sisältävä psykologinen trilleri mestari Scorseselta, Leo di Caprio on aivan erinomainen tässä. Elokuvasta ei spoilaamatta voi paljoa kertoa, mutta sanoisin parhaaksi leffaksi moneen vuoteen. Pientä miinusta sille, että elokuva on käytännössä katsottavissa ainoastaan kerran. 4,5/5.

 

[Taitopelaaja]

Viime aikoina on tullut ihmeteltyä muutamia leffoja.

Ensimmäiseksi nostan puntariin The Hurt Locker -leffan. Kyseisen Irakin sodasta kertovan pätkän otin tarkasteluun pitkälti sen vuoksi, että se nyt sattui menestymään hyvin Oscar-gaalassa. Arvosteluiden perusteella odotukset elokuvaa kohtaan nousivat aika koviksi, mutta loppujen lopuksi kyseessä oli aika keskinkertainen audiovisuaalinen kokemus. Sellainen leffa, jonka kerran ihan mukavasti katsoo, mutta ei siinä mitään elämää suurempaa ollut. 2/5 tähteä.

Requiem For A Dream oli seuraava potilas leffarintamalla. Kymmenen vuoden takainen menestyselokuva oli minulta jäänyt jostain syystä väliin, joten päätin korjata tilanteen vihdoin ja viimein. Täytyy sanoa kyllä, että varsin mielenkiintoinen kertomus kaikkiaan. Sopivan sekopäinen tietyllä tavalla omaan makuun. 3/5 tähteä. One Flew Over The Cuckoo's Nest oli ollut jo pidemmän aikaa myös niiden elokuvien listalla, jotka olisi pitänyt katsoa jo aikoja sitten. Tai no, olin tämän leffan joskus pikkupoikana nähnyt, mutta nyt oli aika katsoa se kunnolla. Tykkäsin kyllä todella paljon. Jack Nicholson tekee erinomaisen roolityön pääosassa. Suosittelen elokuvaa ehdottomasti niille, jotka eivät ole sitä vielä nähneet. 4/5 tähteä.

Uusin elokuvatuttavuus oli sitten tämä Shutter Island. DiCaprio on aiemmissa elokuvissa vakuuttanut minut näyttelijätaidoistaan, ja Scorsese & DiCaprio kuulosti parivaljakkona jälleen kerran toimivalta. Elokuva tosin on sellainen, että se ei välttämättä toista katselukertaa kestä. Ihan mielenkiintoinen psykologinen trilleri kaikkiaan, jonka joukkoon mahtuu myös muutamia mielenkiintoisia juonenkäänteitä. Ehkä odotukset olivat vieläkin korkeammalla muutamien hehkutusten jäljiltä, mutta ihan toimiva leffa kuitenkin. 3/5 tähteä.

 

[Sambody]

Ai täällä on tälläinenkin. No pistetääs muutamia mietteitä viime aikoina katsotuista elokuvista.

Ensin tuli katsottua näistä leffoista jo lähes klassikoksi noussut The Green Mile. Onneksi en ollut(kumma kyllä) kuullut tästä tekeleestä oikeastaan mitään ennen katsomista ja annoin sen yllättää itseni täysin. Miten saadaankin isosta mustasta miehestä noin sympaattinen. Stephen Kingin käsikirjoitustyö on selvästi nähtävissä, mikä ei ole aina ihan hyvä juttu sillä en lukeudu kyseisen herran suurimpiin faneihin. No tällä kertaa kässäri toimii ja kolisee. Elokuva oli ehkä vähän turhan surumielinen minun makuuni, mutta se ei poista mihinkään tosiasiaa etteikö elokuva olisi mestariteos. Varoituksen sana: Loppu on ehkä elokuvahistorian surullisin ja vaikka olisitkin karski suomalainen mies et voi estää tippaa linssissä.
4/5

Seuraavaksi tuli tsekattua Guy Ritchien debyytti ohjaus Lock, Stock & Two Smoking Barrels. Elokuva oli taattua Richietä. Toimintakomedia, joka jaksoi naurattaa ja oli hienon nokkela, mutta silti se jäi hienoisesti Snatchin jalkoihin. Kuin leffa olisi Snatchin lämmittelyä, mistä on otettu parhaat osat Snatchiin ja lisätty muutama loistava hahmo ja parempi juoni. No on väärin verrata näitä, mutta en voi sille mitään niin paljon yhtäläisyyksiä näistä löytyy. Kerrassaan hieno debyytti ohjaus, mutta on Richie parempaankin pystynyt.
3/5

Kolmas leffa oli Julian Gilbeyn Rise of the footsoldier. Tosi tapahtumiin perustuva tarina Englantilaisesta entisestä jalkapallo huligaanista Carlton Leachista, josta tuli osa Englannin huumebisnestä. Elokuva on brutaali ja veri virtaa ja ukkoa kaatuu. Elokuva on hieman kaksijakoinen. Näyttelijäsuoritukset ovat pääosin vakuuttavia ja juonikin, joka on sidottu Carton Leachin elämään kolmella vuosikymmenellä, osittain hyvä. Toisaalta perustuminen tositapahtumiin on elokuvan suurimpia heikkouksia sillä juonesta puuttuu hienoudet ja loppu on luvalla sanoen keskinkertainen.
3/5

Viimeinen elokuva tästä nelikosta oli kulttimaineeseen nousseen The Boondock Saintsin jatko-osa The Boondock Saints II: All Saints Day. Duffy sai vihdoin kymmenen vuoden odotuksen jälkeen suollettua jatko-osan loistavalle elokuvalle. No jatko-osa ei taaskaan pääse aivan edeltäjänsä tasolle vaan jää hieman laihemmaksi elokuva-kokemukseksi. Toki lähes kaikki palikat ovat kohdallaan. Näppärää huumoria, joka jaksaa naurattaa edelleen, jos ykkönen nauratti. Väkivalta on tutun tyyliteltyä ja juoni on kelvollinen alun kangertelun jälkeen, ei tosin pääse ensimmäisen osan tasolle missään vaiheessa. Ainoa mikä puuttuu on Dafoen helvetin hieno roolisuoritus ja tämä suurelta osin tietyn yllätyksettömyyden kanssa laskee pisteitä. Jos et ole vielä näitä elokuvia nähnyt katso ihmeessä, katso ainakin ykkönen. Viihdyt varmasti.
3/5

Seuraavana pitäisi tsekata Che ykönen ja kakonen. Benicio Del Torolta odotan paljon, toivotaan etten pety.

 

[TurtleDef]

Katselin Ranskalaisen Jacques Audiardin ohjaaman, Cannesin elokuvajuhlien Grand Prix'n voittaneen elokuvan Profeetta (Un Prophete).
Leffa kertoo 19-vuotiaan "mitättömän" Arabirikollisen 6 vuoden vankilatuomiosta ja noususta vankilayhteisössä.
"Elokuva Profeetta näyttää karulla tavalla kuinka ahdistava lopputulos voi olla, jos maalausolosuhteet ovat julmat ja epäinhimilliset. "

Tuossa pieni lainaus mielenkiintoa herättämään. Minulta ei nyt suurempaa analyysia tule. Sanon vain että katsokaa ihmeessä tämä 2 tunnin ja 30 minuutin teos. Ei mene aika hukkaan.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Tulipa katsottua pari leffaa taas.

Ensin kattelin vlopun ratoksi vahingossa War, Inc. Oli melkoisen hauska elokuva, vaikka loppuratkaisusta en pitänyt oikeastaan ollenkaan. Paljon miellyttäviä pieniä oivalluksia, joille sai naurahtaa. Mikäli joku piti vanhasta Grosse Pointe Blankista niin pitänee myös tästä. Jälkimmäinen oli kuitenkin parempi.

Toinen leffa oli sitten tuo The Hurt Locker. Voittiko tuo parhaan elokuvan oscarin? Eipä olisi heti kyllä uskonut. Elokuvasta kyllä pidin suunnattomasti, mutta ei tuollaisia yleensä valita parhaiksi elokuviksi. Itse en pidä tuota edes "suurena elokuvana" (mistä täälläkin on vissiin väitelty), mutta silti erinomaisena. Etenkin päähenkilö oli oikein toimiva, vaikkakin sekava kokonaisuus. Erinomainen roolivalinta vieläpä.

 

[SamSpade]

Katselin Ranskalaisen Jacques Audiardin ohjaaman, Cannesin elokuvajuhlien Grand Prix'n voittaneen elokuvan Profeetta (Un Prophete).
Leffa kertoo 19-vuotiaan "mitättömän" Arabirikollisen 6 vuoden vankilatuomiosta ja noususta vankilayhteisössä.
"Elokuva Profeetta näyttää karulla tavalla kuinka ahdistava lopputulos voi olla, jos maalausolosuhteet ovat julmat ja epäinhimilliset. "

Tuossa pieni lainaus mielenkiintoa herättämään. Minulta ei nyt suurempaa analyysia tule. Sanon vain että katsokaa ihmeessä tämä 2 tunnin ja 30 minuutin teos. Ei mene aika hukkaan.

Katselin myös ja pidin leffasta. Lisäväriä ja uskottavuutta leffaan antoi myös se että näyttelijöiden joukossa oli monia entisiä linnakundeja.

 

[Infamous]

Uutta traileria pukkaa palstan odotetuimmasta (?) leffasta:

http://www.joblo.com/new-expendables-trailer-to-explode-your-face-off

 

[Dee Snider]

Uutta traileria pukkaa palstan odotetuimmasta (?) leffasta:

http://www.joblo.com/new-expendables-trailer-to-explode-your-face-off

Voihan perskale, kiitos!

Juu, minä ainakin odotan tätä, kuin juutalainen kirjanpitäjä rahanpesukomennusta. Komiantuntuista louhimista on luvassa ja Sly is still going strong!

 

[Sambody]

Seuraavana pitäisi tsekata Che ykönen ja kakonen. Benicio Del Torolta odotan paljon, toivotaan etten pety.

Eipä olleet kumpainenkaan mitään huikeita tekeleitä. Aikamoista perushuttua. Del Toro tutun hyvä, mutta elokuvana varsinkin part 2:nen oli ajoittain jopa tylsä ja mitäänsanomaton.

 

[leivoja]

Snabba Cash

Itselleni kuluvan vuosikymmenen, tai oikeastaan menneen, tärkein rikoskirja on ollut Jens Lapiduksen Rahalla saa. Sen elokuvaversiointia tuli odotettua aina siitä asti, kun tieto filmaamisesta saapui.

Ruotsalainen rikoselokuva on aina ollut yksi suosikkigenreistäni, mutta nyt löytyi se todellinen napakymppi. Käsivarainen ja huomattavan indiehenkinen leffa onnistuu arkirealismissaan todella hyvin. JW, Mrado ja Jorge toimivat jokainen hyvin, vaikkakin Kinnemanin JW on mainituista "etäisin". Hän onkin näyttelijöistä suurin, joten muiden nimettömyys tarjoaa jonkinlaisen altavastaajan etulyöntiaseman.

Leffan parasta antia ovat sen autenttisuus ja arkipäiväisyys. Samalla siinä on inhimillisyyttä myös rikollisten maailmassa, paitsi ehkä kaikkein suurimmalla pallilla istuvan osalta.

Tunnelma oli synkeä, hieman samaan tapaan kuin ensimmäisessä Larsson-filmatisoinnissa. Mikäli pidit Lapiduksen kirjasta, katso ihmeessä, mutta jos olet ennakkoluuloinen ja koet ruotsin opinnot pakkopullana, niin älä vaivaudu.

4,5/5

 

[ms.qvist]

Pientä päivitystä:

Oscareita runsainmitoin kahminut the Hurt Locker ei saa minultakaan varauksetonta arvostusta. Ei todellakaan ole kaikkien saamiensa Oscareiden arvoinen, ei lähellekään. Jos vertaa Bigelow'n Hurt Lockeria Aronofskyn the Wrtestleriin niin jälkimmäinen vie kaikella mahdollisella tavalla voiton elokuvana. Sen draamankaari on huomattavasti kiehtovampi ja henkilöhahmot uskottavampia, vaikka kummassakin on myös mielenkiintoisia henkilöhahmoja. En pidä Hurt Lockerin pääosanesittäjää, pomminpurkajaa, aivan huonona valintana. Hänen roolissaan oli jossain määrin kiehtovia aineksia mukana ja tietty ristiriitaisuus hahmon olemuksessa oli kiintoisaa, mutta tämän käsittelyssä olisi minusta voitu mennä pidemmälle ja vastaavasti toimintakohtausten jättäminen vähemmälle, etenkin autiomaakohtauksen - mikä tietyssä mielessä jätti laahaavan vaikutelman elokuvaan. Olihan the Hurt Locker katsottava elokuva mutta ei missään mielessä elämää suurempi elokuva, kerran sen katsoo ja siihen se sitten jääkin.

Huomattavasti miellyttävämpi yllätys oli Henry Selick'in Coraline ja toinen todellisuus. Tämä stop motion animaatioseikkailu oli todella piristävä poikkeus ja miellyttävä yllätys. No, pakko tunnustaa, odotinkin jotain jo ennalta, joten siinä mielessä en täydellisesti yllättynyt nähdessäni elokuvan ja sen katsottuani jäi sellainen olo, että miksen voisi katsoa sitä toistamiseenkin. Toisinaan on mieluisaa asettua rauhassa katsomaan animaatioseikkailuja ja antaa niiden maailman viedä minut mennesään. Niissä on tiettyä sadunomaisuutta ja taikaa mikä monista elokuvista puuttuu. Pidän kuitenkin tärkeänä, että animaatioelokuvassakin on sanomaa ja pohjaa, ettei se ole pelkkää tyhjänpäiväistä fantasiointia. Coralinessa oli sanomaa ja ajatusta - ja veihän se mieluisalla tavalla matkaan mielenkiintoiseen seikkailuun. Suosittelen animaatioiden ja stop motion -elokuvien ystäville, ja miksei muillekin, jotka haluat laajentaa elokuvamakuaan.

vlad.