Jatkoajan leffakerho

[TylerDG]

Bad Lieutenant pääsi yllättämään positiivisesti allekirjoittaneen. Odotukset olivat melko alhaalla pääroolia näyttelevästä kaverista johtuen ja alku olikin melko ontuva, mutta pätkä parantaa kokoajan loppua kohden ja pitkästä aikaa Cagekin onnistuu kivasti roolissaan.

 

[Vintsukka]

Oscar-ehdokkuudet jaettiin viime viikolla ja itse gaala pidetään sunnuntaina 7.3. Nelonen on luvannut välittää gaalan tänäkin vuonna suorana kotiin asti.

Parhaan elokuvan ehdokkaiden määrä kasvatettiin tänä vuonna kymmeneen, ja ehdokkaat ovat:

• Avatar
• The Blind Side
• District 9
• An Education
• The Hurt Locker
• Inglourious Basterds
• Precious
• A Serious Man
• Up
• Up in the Air

Nyt kuusi noista kymmenestä nähneenä pieni pettymys alkaa hiipua kroppaan kiinni, kovin suuria tunteita eivät ole leffat herättäneet. Tarantinon Inglourious Basterds mielestäni tuosta kööristä melkein paras on, eikä sekään mikään mestariteos. No onhan sieltä vielä An Education, Precious, Up ja Up in the Air näkemättä, josko vaikka joku niistä vakuuttaisi...

Muiden kategorioiden ehdokkaat löytyvät esim. IMDb:stä.

Harmi, ettei viime vuoden paras elokuva, Moon, saanut yhtään ehdokkuutta.

 

[psychodad]

No onhan sieltä vielä An Education, Precious, Up ja Up in the Air näkemättä, josko vaikka joku niistä vakuuttaisi...

Up oli mielestani erittain hyva animaatioleffa, jaksoin katsoa kokonaan ja tarina oli miellyttava. Siita vanhasta aijasta ei voi olla pitamatta.

Up in the air oli ihan ok mutta en kylla oscarehdokkuutta ymmarra. Clooney ei vaan kuulu suosikkinayttelijoihini, vaikka hyvinhan se valilla yrittaa. Mielestani oli parempi esimerkiksi Men who stare at goats leffassa, joka muutenkin oli parempi kuin Up in the air....tosin myos taysin erilainen elokuva.

 

[C.Neely]

Toissa päivänä tuli katottua brasilialainen raina "Tropa de elite". Asiallinen leffa Rion jengiväkivallasta.

 

[ms.qvist]

Lewis Milestonen klassikko He vaelsivat auringossa oli tietyllä tavalla vähäeleinen ja rauhallisesti eteenpäin soljuva sotaelokuva tai draama jossa kuvattiin amerikkalaisen pataljoonan marssia maihinnousun jälkeen kohteeseensa sisämaassa. Monin paikoin taistelukohtaukset olivat täydellisessä sivuroolissa, sen sijaan miesten välinen kanssakäynti, ajatukset ja yksinpuhelut olivat merkityksellisessä roolissa. Elämää oli sodan ulkopuolellakin, kuka kaipasi omenaa, kuka pummi alvariina tupakkaa, kenen hermot alkoivat revetä loppujen lopuksi pitkän ja uuvuttavan sodaun seurauksena. Sodan joka oli heittänyt nämä amerikkalaiset miehet Afrikan kautta Italiaan, sotimaan kenties osin merkityksetöntä sotaa, ja samalla kuitenkin taistelemaan demokratian ja oikeudenmukaisuuden puolesta sekä etenkin oman henkensä puolesta. Eihän elokuvaa voi verrata tämän hetken sotaleffoihin. Tuskin edes kovinkaan moni jaksaisi katsoa tätä verkkaisesti soljuvaa elokuvaa alun pohdinnoista loppuun saakka, vai aliarvioinko katsojia? Milestone on ohjannut myös toisen sotaklassikon, ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvat Länsirintamalta ei mitään uutta - joka minusta oli parempi kokonaisuus.

Andrew Dominikin Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta herätti todella suuria odotuksia, ehkäpä suurempia kuin leffa itsessään olisikaan ansainnut ja aivan näitä odotuksia leffa ei täyttänyt vaikka ei se missään mielessä huono ollut. Pitt ja Affleck tekivät minusta kaikkiaan hienot roolityöt, Pitt Jessenä oli ajoittain viipyilevä ja omiin ajatuksiinsa katoava ja toisena hetkenä raivoisa ja vihaa pursuava hahmo. Henkilö jonka ajatukset pysyivät monasti ulkopuolisille salaisina, hänestä huokui halu ottaa etäisyyttä ihmisiin ja hetkittäin tuli jopa tunne, että hän halusi paeta itseään ja halusi kuolla. Affleck Fordina teki myös hyvän roolityön. Hän oli salaperäinen, taiteillen ajoittain kuin nuoralla, paljastua vaiko ei. Vaikka hän oli petturi ja pelkuri niin tietyllä tavalla hänestä ei voinut olla pitämättä, kaikesta huolimatta. Ansaitsiko hän kohtalonsa? Rockwell Charley Fordina oli minusta onnistunut hahmo. Kaikkiaan yksinkertainen ja vähän typerä hahmo, jolle ei voinut muuta kuin nauraa ja josta ei voinut olla pitämättä, kaikesta huolimatta.

vlad.

 

[Emiiri]

Tuli katsastettua elokuva The Road, ja täytyy sanoa, että yllätti todella positiivisesti.
Aiemmin en ole ollut mikään Mortensen fani, mutta nyt mies ansaitsisi ehdottomasti oscarin suorituksestaan. Harvoin onnistutaan kuvaamaan noin synkästi ja mahdottoman epätoivoisesti. Loistava musiikki tuki tarinaa täydellisesti. Herkempi mies olisi tirauttanut kyyneleet tätä elokuvaa katsoessa.

 

[mendieta]

Loistava musiikki tuki tarinaa täydellisesti. Herkempi mies olisi tirauttanut kyyneleet tätä elokuvaa katsoessa.

Nick Cave ja Warren Ellis ovat tehneet tähän leffaan aivan timanttisen soundtrackin kuin myös yllä olevassa viestissä esiin nostettuun Jessa Jamesin salamurha blaa blaa blaahan.

Parasta instrumentaalimusiikkia ikinä, mun mielestä.

 

[Tadu]

Shutter Island

http://www.iltalehti.fi/leffat/201002180141149_la.shtml

Scorsese ja Dicaprio jälleen yhdessä. Tällä kertaa tummanpuhuvassa thrillerissä, joka sai Iltalehdeltä 5 ja Iltasanomilta 4 tähteä. Pakkohan se on olla hyvä! Mitä vielä. Juoni veti omaperäisyydessään vertoja Avatarille ja pelkotilat.. hmm? Ei mua pelottanut, ahdisti vain. Ihan hyvät näyttelijäsuoritukset tosin kaikilta. Erityisesti Ben Kingsleystä olen aina pitänyt. Elokuvasta tuli vain halvalla tehdyn B-luokan kuvan fiilis, mutta koska se on Scorsesen niin se on silloin taiteellista. En suosittele kenellekään, katsokaa DVD:ltä sitten joskus jos katsotte.

1 / 5

 

[kone82]

Boondock Saints II: All Saints Day

Boondock Saints II: All Saints Day tuli tarkastettua eilen ja jatko-osa kalpeni aika selvästi ensimmäiseen osaan verrattuna. Mieskyttäkolmikon näytteleminen oli paikoin yhtä uskottavaa kuin Nordlundin maalineduspelaaminen ja päähenkilöiden silmäpussit verrattavissa Porttilan vastaaviin, mutta lopulta kasaan saatiin parsittua ihan kohtuullinen mysteeritoimintapläjäys. Willem Dafoen tilalle tullut naistutkija lähti hieman epäuskottavasti liikkeelle mutta paransi elokuvan edetessä. Elokuvan loppu jätti selvän varauksen jatko-osalle, mutta sen verran käyrä näyttää alaspain että jättäisin moisen tekemättä.

 

[Johannes]

Käytiin katsomassa Scorsesen "Suljettu saari". Elokuva on film-noir tyylinen ja aika epä-tyypillinen Scorsesen tuotannossa. Tosin, hieman kävi "Illasta aamuun" ja "Cape Fear" muutaman kerran mielessä aikaisemmista Scorsesen elokuvista, kun katseltiin "Suljettu saari"-elokuvaa. Ihan hyvä viihde-elokuva, vaikka ei siitä mitään jäänyt oikeastaan mieleen, kun ajattelee elokuvaa jälkikäteen. Elokuva on kuitenkin hyvin tehty, täynnä hyviä näyttelijöitä osaavassa ohjauksessa ja juonen jännite yllätyksineen kasvaa loppua kohden, joten jos haluaa viihtyä reilut pari tuntia elokuvissa, niin kyllä tämän "Suljettu saari"-elokuvan voi käydä katsomassa. 3,5/5.

 

[ditrim]

Aamuyöstä katselin Fin-tv:stä Paranormal Activity:n. En tiedä sitten kuinka paljon elokuvanautinnosta söi suhteellisen huono kuvanlaatu, mutta ei tuosta leffasta mitään kiksejä saanut. Leffa tuotiin Suomeen ja maailmalle markkinoille kyllä aika hyvällä mainonnalla, mutta valittavasti hype olikin tyhjää. Leffan vanhanaikaiset pelottelujipot eivät jaksaneet kantaa tylsistyttävää jännitysleffaa, jonka loppu tuntui minusta lähes huojentavalta. Toisaalta kerrostalon äänet aamutuimaan toivat elokuvan katseluun pientä lisämaustetta. Rapinaa ja kolinaa sieltä sun täältä, toimi hyvänä mausteena kauhuelokuvan kyljessä.

1/5 tähteä, en suosittelisi edes täysin hermottomalle ihmiselle katsottavaksi. Ei jännittettävää.

 

[psychodad]

Boondock Saints II: All Saints Day tuli tarkastettua eilen ja jatko-osa kalpeni aika selvästi ensimmäiseen osaan verrattuna. Mieskyttäkolmikon näytteleminen oli paikoin yhtä uskottavaa kuin Nordlundin maalineduspelaaminen ja päähenkilöiden silmäpussit verrattavissa Porttilan vastaaviin, mutta lopulta kasaan saatiin parsittua ihan kohtuullinen mysteeritoimintapläjäys. Willem Dafoen tilalle tullut naistutkija lähti hieman epäuskottavasti liikkeelle mutta paransi elokuvan edetessä. Elokuvan loppu jätti selvän varauksen jatko-osalle, mutta sen verran käyrä näyttää alaspain että jättäisin moisen tekemättä.

Joo ensimmainen leffa oli erinomainen ja ei tamakaan markkinoiden huonoimpia ollut mutta kalpeni kylla edeltajalleen. Dafoeta olisi tarvittu enemman, ei siina naikkosessa vaan ollut samaa karismaa ja sekopaisyytta. Tassa leffassa oikeastaan ensimmainen tunti oli aika turhaa sekoilua ja hassuttelua, mutta loppua kohden parani kylla selvasti kun alettiin seilaamaan hivenen tummempia vesia. Loppupuolessa oli tyylia, ja yritysta. Harmi vaan etta jatettiin selva jatko-osa auki, koska ei tata ideaa nyt enempaa valttamatta kannattaisi lypsaa.

Kylla se edelleen vaatii isaukon mukanaoloa etta leffa on vakavasti otettava. Ekakin osa oli pelkkaa hassuttelua kunnes isukki astui kuvaan, ja tassa toisessakin kavi samalla tavalla. Repesin kylla "easy boys....daddy's working" kommentille totaalisesti.

 

[kone82]

Kylla se edelleen vaatii isaukon mukanaoloa etta leffa on vakavasti otettava. Ekakin osa oli pelkkaa hassuttelua kunnes isukki astui kuvaan, ja tassa toisessakin kavi samalla tavalla. Repesin kylla "easy boys....daddy's working" kommentille totaalisesti.

Mun mielestä se poikamaisuus ja hassuttelu menetti uskottavuutensa koska kaverit näyttivät siltä kuin heidät olisi vedetty parin viikon ryyppyputkelta suoraan kuvauksiin. En oikein kokenut että isäukko sitä tilannetta paljoa paransi, vei toki naama-aikaa tältä kaksikolta.

 

[psychodad]

Joo taytyy sanoa etta aika pintaraapaisuksi tuo kuitenkin jai. Odotin ehka tuon menevan enemman Thin red line:n suuntaan, pohdiskeluksi sodan luonteesta, mutta loppujen lopuksi elokuvassa ei sitten pohdiskeltu sen suuremmin eika siina mitaan ihmeempaa viestia ollut. Ellei tuossa sitten haettu sita etta jos olet adrenaliininarkkari, Yhdysvaltain armeija on sinulle hyva paikka ja kannattaa varvaytya niin saat sinakin kicksit. Kuka nyt arjesta piittaisi.

Ja tama keskinkertaisuus vei sitten tarkeimmat oscarit. Olipa lattea vuosi. No, onneksi edes Bridges sai oscarinsa pois kuleksimasta, miehen olisi pitanyt se saada jo Lebowskista.

 

[lade]

Ja tama keskinkertaisuus vei sitten tarkeimmat oscarit. Olipa lattea vuosi. No, onneksi edes Bridges sai oscarinsa pois kuleksimasta, miehen olisi pitanyt se saada jo Lebowskista.

Tosiaan The Hurt Locker oli minunkin mielestäni korkeintaan keskinkertainen (sota)elokuva ja nappasi kuitenkin 6 oscaria? Ihmettelen suunnattomasti, että esimerkiksi District 9 ei napannut yhtäkään oscaria. Oikeaan osoitteeseen meni kuitenkin miespääosa. Tai ehkä olen väärä sanomaan, koska en Crazy Heartia ole onnistunut näkemään, mutta noin muuten on Bridges tehnyt kyllä lukemattomia oscarin arvoisia rooleja, kuten juuri esimerkiksi Big Lebowskissa.

 

[Vintsukka]

Ajattelinpa tässä kysäistä Jatkoajan leffaihmisiltä suosituksia aikamatkailuun liittyvistä elokuvista. Olen jotenkin hurahtanut aiheeseen täysin, toki aina pitänyt aihepiiristä, mutta nyt on erityisen kova aikamatkustuskausi päällä.

Lisätään tuohon listaan The Time Traveler's Wife, joka tuli katseltua eilisiltana. Romanttistä hömppäähän tuo lähinnä oli, mutta ihan hauska ja mielenkiintoinen aikamatkustustarina siinä sivussa. Ja Rachel McAdams on söpö.

 

[nikozwan]

Tsekatkaapa palstatoverit Antoine Fuquan "Brooklyn's Finest" kunhan tulee levitykseen. Jos Training Day kolahti niin tämä uppoaa varmasti. Leffa kertoo kolme rinnakkaista tarinaa eri poliiseista, jotka koettavat pyristellä hengissä rikoksien täyttämässä Brooklynissä. Ensimmäinen leffa jossa Richard Gere on näytellyt mielestäni jollain tavalla mieleenpainuvan ja synkän rooliin. Myös Ethan Hawke on hyvässä vedossa.

Leffan kässäri nyt on hiukan keskinkertainen ja leikkaus todella huono, mutta synkkä tunnelma ja hyvät näyttelijäsuoritukset imaisivat mukaansa pariksi tunniksi. Suosittelen poliisileffojen ystäville.

 

[ms.qvist]

Päivitystä viimeajoilta.

Kubrickin Eyes wide shut tuli tarkastettua toistamiseen, edellisestä on kulunut aikaa jo jokunen vuosi. Tuolloinkaan leffa ei minua todella suuresti säväyttänyt eikä se tehnyt sitä nytkään. Ei kuulu minusta Kubrickin parhaimpiin elokuviin mutta kokonaisuudessaan kuitenkin keskitasoa parempi elokuva. Ehkäpä sitä odottaa elokuvalta enemmän kun ohjaajana on Kubrickin tasoinen mestari, jos kyseisen leffan olisi ohjannut joku "john doe" tilanne olisi varmasti toinen ja leffaa tulisi pitäneeksi hivenen parempana. En nyt kuitenkaan väitä, että leffa on huono. Onhan siinä hyviä elementtejä ja pohdintaa ihmismielestä sekä kuvausta siitä kuinka "repivään" tilanteeseen itsekukin meistä voi joutua, joko tahtomattaan tai tahtoen.

Lars von Trierin Antichrist herätti minussa hivenen kaksijakoisia tunnelmia ennen katselukokemuksen alkua. Odotin jotain hivenen outoa ja kenties kieroutunuttakin, tietyllä tavalla elokuva täytti odotukset mutta toisaalta se jäi osin puolitiehen. Minusta hulluus ja pahuus olisivat voineet ulottua vieläkin syvemmälle ja tunkeutua entistäkin vastenmielisemmällä tavalla ihmismielen sopukoihin. En voi kuitenkaan kiistää etteikö von Trier ole osaava ohjaaja ja poikkeaa positiivisella tavalla ohjaajien osin harmaasta massasta. Mennäkö häiriintyneen naisen kanssa mökkeilemään...

Darren Aronofskyn the Wrestler on sitten eräs parhaimmista elokuvista joita olen viimeaikoina nähnyt, pesee mennentullen avatarit sun muut. Rouke veti todella hienon roolityön elämää nähneenä ammattilaispainijana, jolle elämä ei uran huippuaikojen jälkeen ole näyttänyt kenties parhaita puoliaan ja nyt se koostuu elämisestä painille pienissä ja kovin hikisissä ympyröissä. Leimansa lyö myös kykenemättömyys rakkauteen ja ihmissuhteisiin jopa traagisella tavalla. Jos Rouke "the Ramina" oli loistava niin oli minusta Marisa Tomei "Cassidyna" hieno. Kokonaisuudessa leffaan oli saatu koottua kiehtova joukko ihmisiä, tuli todellakin sellainen tunne, että he elivät omaa elämäänsä eivätkä näytelleet elokuvassa. Kyllähän Aronofsky on eräs aikamme parhaita ohjaajia, siitä ei pääse mihinkään.

George Roy Hill'in Garpin maailma oli positiivisella tavalla yllätys. Käytännössä en odottanut leffalta juurikaan vaikka olihan siinä mukana esim. Robin Williams. Vaikka hän Garpina oli merkityksellisimmässä roolissa niin kyllähän Glenn Close hänen äitinä teki hienon roolityön. Lisäksi hänen roolissa oli tietyllä tavalla enemmän särmää ja rosoisuutta, elämänmakua. Yhtälailla John Lithgow transseksuaalisena entisenä amer.jalkapalloilijana oli omiaan roolissaan. Kaikkiaan leffa oli teemaltaan mielenkiintoinen ja kokonaisuudessaan elämänmakuinen. Paljon paljon mielummin tällaisia leffoja katsoo kuin tehosterymistelyjä.

vlad.

 

[Nickelback]

Tuli tutkailtua uutukainen Ninja Assassin joka oli ihka oikea, old school- tyylinen Ninja elokuva! Tuottajina toimii The Matrix tuottaja poppoo, näyttelijät ovatkin melko tuntemattomia. Ehkä tuli liikaa tuijotettua noihin näyttelijöihin, koska mitään kovin suuria odotuksia ei ollut elokuvasta ja tämän päivän 80-luvun retroelokuvat yleensäkin mitä järjestäen epäonnistuvat. (mm. Planet terror) Väärässä olin! Heti ensimmäinen tappo aiheutti sellaisen "WOW" reaktion mitä en ole vähään aikaan kokenut! Kun elokuvan katsoi hyvällä huumorilla, niin se piti otteessa yllättävän hyvin. Tosin vaikka kyseessä ei ole fantasiaelokuva, niin vähän pitää kohtauksia suodattaa mielessä, realismi-intoilijoille tämä ei ole. Eikä myöskään heikkohermoisille, nimittäin tämä jos joku elokuva on niin K-18 kuin olla ja voi.

Suosittelen kasarihenkisen toiminnan ystäville.

 

[vilpertti]

Kävin tuossa katsomassa varsin vakuuttavan Irakin sotaa käsittelevän elokuvan, toinen tuollainen putkeen. Eli kyseessä tietenkin The Bourne WMD Inspector joka tunnetaan myös nimellä Green Zone. Mukana niin Matt "MATT DAMON" "Jason Bourne" Damon kuin kahden jälkimmäisen Bournen ohjaaja Paul Greengrass.

Taistelukohtaukset toimii, irakilaiset esitetään varsin hyvin ihan aitoina ihmisinä ja juoni todellista maailmaa myötäilevänä ja kertaavana toimii erinomaisesti ja piti ainakin minun huomion herkeämättä.

Matt Damon on kyllä yllättävän toimiva kaveri näissä vähän vakavamman toiminnan pätkissä joiksi myös nuo Bournet luen, naamastaan huolimatta tai juuri sitten sen ansiosta.

 

[M@rko77]

Kävin tuossa katsomassa varsin vakuuttavan Irakin sotaa käsittelevän elokuvan, toinen tuollainen putkeen. Eli kyseessä tietenkin The Bourne WMD Inspector joka tunnetaan myös nimellä Green Zone. Mukana niin Matt "MATT DAMON" "Jason Bourne" Damon kuin kahden jälkimmäisen Bournen ohjaaja Paul Greengrass.

Taistelukohtaukset toimii, irakilaiset esitetään varsin hyvin ihan aitoina ihmisinä ja juoni todellista maailmaa myötäilevänä ja kertaavana toimii erinomaisesti ja piti ainakin minun huomion herkeämättä.

Matt Damon on kyllä yllättävän toimiva kaveri näissä vähän vakavamman toiminnan pätkissä joiksi myös nuo Bournet luen, naamastaan huolimatta tai juuri sitten sen ansiosta.

Itsekin katsoin ao. pätkän ensi-illassa ja pidin - vaikkei jenkeissä tuo leffa olekaan menestynyt. Toki käsivara saattaa joitain katsojia häiritä, mutta Bourneissa siihen on tottunut. Harmi vaan, että uusin Bourne on vieläkin jäissä sillä Damon ei suostu mukaan, jossei Greengrass ohjaa. Damon on kyllä noussut erääksi suosikkinäyttelijäkseni. Tuohon saattaa vaikuttaa miehen suomalaisverisyys (oliko se isoisän isä vai kukalie ollut suomalainen) ja toki näyttelijätaidot etenkin tällaisissa toimintapätkissä - vaikka Good will Hunting oli ihan ok pätkä sekin..

 

[psychodad]

ja toki näyttelijätaidot etenkin tällaisissa toimintapätkissä - vaikka Good will Hunting oli ihan ok pätkä sekin..

Damon on tosiaan vahemman pokkelo kuin hanen maineensa antaa ymmartaa. Talented Mr. Ripley on miehen parhaimpia suorituksia, varsinkin siina han joutuu ihan oikeasti nayttelemaan ja ihan onnistuneesti sen tekeekin. Muutenkin aika aliarvostettu leffa. Phillip Seymour Hoffman on siina leffassa myos aivan mahtava limainen kusipaa.

 

[Sirad]

Olis eräs kauhuelokuva haussa. Nähty ala-asteikäisenä joskus 1994-1995, eli mielikuvat melko hataria.

Siinä oli kuitenkin jonkunlainen valtikka, joka hakattiin seitsemään(?) osaan. Osat annettiin eri henkilöille piilotettavaksi. Sitten oli joku paha voima/hahmo, joka lähti etsimään näitä palasia. Tavotteena sillä oli tietysti koota valtikka jälleen ehjäksi.

Pienen miehen mieleen jäi mm. kohtaus jossa tämä paha jannu kaivoi paljaalla kädellä sydämen yhden valtikan palaa piilottelevan henkilön rinnasta. Ja joku kohtaus tais olla hämärässä junavaunussa, ruumiitahan sielläkin saatiin aikaseks.



Soittaisko hälytyskelloja kenelläkään? :)

 

[soros]

The Hurt Locker tuli katsottua bluraylla ja aika pettymyshän tuo oli, tosin ihan valtavia ei odotuksetkaan olleet, ei voi kuin ihmetellä, miten keskinkertainen elokuva voi parhaan elokuvan oscarin viedä... No toisaalta harvoinpa nuo palkinnot ovat olleet tae laadusta. Kyllähän tuon katsoi, mutta jotenkin nuo henkilöhahmot oli jo miljoonaan kertaan nähtyjä ja niin kliseisiä että ainakaan täällä ei säväyttänyt. 2/5.

Sen sijaan viime vuosien miellyttävimpiä kokemuksia tuli koettua Suljettu Saari - leffan parissa teatterissa. Juoneltaan mainio, koukkuja ja käänteitä sisältävä psykologinen trilleri mestari Scorseselta, Leo di Caprio on aivan erinomainen tässä. Elokuvasta ei spoilaamatta voi paljoa kertoa, mutta sanoisin parhaaksi leffaksi moneen vuoteen. Pientä miinusta sille, että elokuva on käytännössä katsottavissa ainoastaan kerran. 4,5/5.

 

[Taitopelaaja]

Viime aikoina on tullut ihmeteltyä muutamia leffoja.

Ensimmäiseksi nostan puntariin The Hurt Locker -leffan. Kyseisen Irakin sodasta kertovan pätkän otin tarkasteluun pitkälti sen vuoksi, että se nyt sattui menestymään hyvin Oscar-gaalassa. Arvosteluiden perusteella odotukset elokuvaa kohtaan nousivat aika koviksi, mutta loppujen lopuksi kyseessä oli aika keskinkertainen audiovisuaalinen kokemus. Sellainen leffa, jonka kerran ihan mukavasti katsoo, mutta ei siinä mitään elämää suurempaa ollut. 2/5 tähteä.

Requiem For A Dream oli seuraava potilas leffarintamalla. Kymmenen vuoden takainen menestyselokuva oli minulta jäänyt jostain syystä väliin, joten päätin korjata tilanteen vihdoin ja viimein. Täytyy sanoa kyllä, että varsin mielenkiintoinen kertomus kaikkiaan. Sopivan sekopäinen tietyllä tavalla omaan makuun. 3/5 tähteä. One Flew Over The Cuckoo's Nest oli ollut jo pidemmän aikaa myös niiden elokuvien listalla, jotka olisi pitänyt katsoa jo aikoja sitten. Tai no, olin tämän leffan joskus pikkupoikana nähnyt, mutta nyt oli aika katsoa se kunnolla. Tykkäsin kyllä todella paljon. Jack Nicholson tekee erinomaisen roolityön pääosassa. Suosittelen elokuvaa ehdottomasti niille, jotka eivät ole sitä vielä nähneet. 4/5 tähteä.

Uusin elokuvatuttavuus oli sitten tämä Shutter Island. DiCaprio on aiemmissa elokuvissa vakuuttanut minut näyttelijätaidoistaan, ja Scorsese & DiCaprio kuulosti parivaljakkona jälleen kerran toimivalta. Elokuva tosin on sellainen, että se ei välttämättä toista katselukertaa kestä. Ihan mielenkiintoinen psykologinen trilleri kaikkiaan, jonka joukkoon mahtuu myös muutamia mielenkiintoisia juonenkäänteitä. Ehkä odotukset olivat vieläkin korkeammalla muutamien hehkutusten jäljiltä, mutta ihan toimiva leffa kuitenkin. 3/5 tähteä.