Jatkoajan leffakerho

[Infamous]

Visuaalisuutta on niin monen tasoista. Jos mietin omasta mielestäni visuaalisesti näyttäviä elokuvia, voisin mainita vaikka The Straight Storyn ja Kummisedän.

Tottakai olet oikeassa. Itsekin kyllä nautin hyvin toteutetusta kuvauksesta jos se on onnistuttu sisällyttämään saumattomasti elokuvaan. Ja tosiaan on vaikea vertailla jonkun viipyilevän kauniilla kuvauksella varustetun elokuvan visuaalisuutta johonkin tietokone-efektimättöön. Avatarin henkeäsalpaava maailma kuitenkin on tällä hetkellä vielä niin terävästi piirtynyt verkkokalvoille (kävin tänään siis tarkastamassa), että ei ihan heti tule parempaa silmäkarkkia mieleen. Enkä tarkoita siis pelkästään mättökohtauksia, vaan muutenkin tapaa millä tuo maailma on leffassa kuvattu.

 

[Timbit]

Mistä sitten johtuu tämä nykyinen "visuaalisten" leffojen suosio? En tiedä tarkkaa vastausta, mutta mielestäni tärkeä asia on se, että jo lapsille tarjotaan tätä visuaalista ja sisällötöntä huttua kaikilta kaupallisilta kanavilta. Tästä seuraa huono keskittymiskyky ja mieltymys leffoihin, joissa ei juurikaan tarvitse ajatella muuta kuin juuri visuaalisuutta.

Oma epäakateeminen veikkaukseni on, että niiden suosio johtuu tarjonnan määrästä. Nykyään pystytään erikoistehosteiden avulla tekemään juoneltaan köykäisestä leffasta hyvin viihdyttävä, jos silmille tarjotaan karkkia. Niihin sitten pitää osata suhtautua oikein. Esimerkiksi tuo keskustelussa esillä ollut 2012 oli mielestäni hyvin viihdyttävä elokuva, vaikka juoni on haukuttu hyvästä syystä. Se vaan oli niin hiton hienoa katsottavaa, kunhan ei ajatellut liikaa.

Se on sitten eri asia, jos massat eivät enää muuta haluakaan katsoa kuin visuaalista ilotulitusta ja hermostuu, jos leffaan on yritetty laittaa kunnollinen juoni katsojaa pitkästyttämään.

Pixarin Cars on muuten ihan hauska leffa, suosittelen katsomaan. Se on myös oivallinen esimerkki tuosta rahanteosta: ottaen huomioon, että kyseessä on jo aika monta vuotta sitten tehty yksi ainoa elokuva, on oheiskrääsän määrä hämmästyttävä. Lightning McQueen virnuilee kauppojen hyllyillä edelleen leveästi.

 

[ms.qvist]

Sinun näkökulmasi vaikuttaa puolestaan olevan se, että sinä olet elokuvaa näkemättäkin (!!!) oikeassa ja "kaikki" muut taas väärässä.

En oikeassa kokonaisuutta ajatellen mutta väittäisin olevani siinä suhteessa aivan oikeassa, että elokuva ei ole juoneltaan, henkilökuvaukseltaan ja muutoin tarinaltaan kuin keskitasoa oleva elokuva - jollei se olisi niin visuaalinen ja edelläkävijä omalla sarallaan, se painisi loppujen lopuksi likimain normaaleiden tusinatuotteiden kanssa samassa sarjassa - enkä usko, että tuolloin sinäkään sitä ihan helpolla lähtisin katsomaan, voin kyllä olla väärässäkin. Ja painotan edelleen - minulle elokuva on muutakin kuin visuaalista tykitystä - se voi olla sivuosassa mutta se ei saa varastaa roolia kokonaisuudessaan - kuten Avatarin kohdalla käynyt. Siitähän yleisö puhuu ja kriitikot - ei tarinasta tai sen köykäisyydestä tai jos mainitaan niin pääasiassa sivulauseessa, eli minulle herää väkisinkin kysymys, että kumaa on menty katsomaan visuaalista tykitystä vai tarinaa joka nivoutuu henkilöhahmojen ja muun kokonaisuuden kautta loistavaksi elokuvaksi. Minä tulen väkisinkin miettineeksi sitä, että mitä arvioidaan ja millä kriteereillä...

Eivätkö ne mielestäsi ole myöskään elokuvahistoriallisesti merkittäviä teoksia tästä syystä?

En todellakaan pidä Star Warseja tai Indiana Joneseja elokuvahistoriallisesti merkkiteoksina, en todellakaan. Omalla sarallaan Star Warsit (3 ensin tehtyä, joista Jedin paluu oli edellisiä köykäisempi) toi jotain uutta ja sen suhteen ne ovat merkittäviä mutta eivät muuten - samalla tavalla Avatar on merkittävä, se toi jotain uutta mutta ei muuta. Yksinkertainen juoni hyvän ja pahan taistelusta, johon on saatu syvyyttä jonkin verran, jotta tarina olisi muutakin kuin "aikuisten satu". Indiana Jonesit ovat vielä vähemmin merkkiteoksia minun kategoriassa, olen nähnyt kolme ensimmäistä ja vain ensimmäinen on elokuvana keskitasoa parempi, loput näkemäni ovat likimain kuraa...

Yleisesti ottaen Avatar on kuitenkin tehnyt ihmisiin - myös elokuvia ammatikseen arvosteleviin kriitikoihin - vaikutuksen, eikä tätä sovi vähätellä. Miten tämä on oman navan kautta tarkastelua?

Olenko kirjoittanut sinun tarkastelevan elokuvaa oman navan kautta, pahoitteluni jos olet saanut sellaisen kuvan - ei ole ollut tarkoitukseni olla niin yksioikoinen. Ei vaan yleisesti näin tehdään - olen sitä mieltä, että elokuvan visuaalisuus ja näyttävyys on hämännyt katsojat kuin myös kriitikot. Jos elokuva ei olisi niin visuaalinen, ei antaisi katsojille sellaista kokemusta jonka se antaa - (tämän tähden olisi kieltämättä mielenkiintoista nähdä se mutta opiskelijana ei ole varaa pistää tällä hetkellä sitä reilua 10 € lipuun) - niin en usko, että siitä puhuttaisi niin paljon, että se olisi herättänyt niin suurta huomiota ja kerännyt satojen miljoonien lipputuloja. Minusta jopa monet kriitikot ovat langenneet tähän ansaan, olen lukenut esim. suomalaisia arvioita joissa henkilöhahmot on lytätty yksiulotteisina ja tarina klisheisinä mutta silti elokuva on saanut **** jopa *****, mikä minusta on liikaa elokuvalle jos se on henkilöhahmoiltaan ja tarinaltaan köykäinen. Tällainen elokuva yhdistettynä visuaalisuuteen kokonaisuuteen ansaitsee korkeintaan sen *** ei yhtään enempää. Arvostelevatko kriitikot tällöin elokuvaa ja sen tarinaa ja sisältöä vai visuaalista ilmettä? Minusta tuntuu väkisinkin siltä, että tavattoman moni arvostelee elokuvaa jälkimmäisen kriteerin mukaan, mikä minusta on väärä periaate arvoida elokuvaa. Elokuva on kokonaisuus jonka perusteella sitä on arvioitava - eikä suinkaan arvioitava vain yhden osa-alueen kannalta. Mutta tämä tästä...

vlad.

 

[vilpertti]

En todellakaan pidä Star Warseja tai Indiana Joneseja elokuvahistoriallisesti merkkiteoksina, en todellakaan.

Se on hieno asia.

Koko muu maailma kuitenkin pitää. Inflaatiokorjattu lipputulo Star Warsista on kaikkien aikojen toisiksi korkein, TESB ja RotJ:kin ovat top15:ssä: http://boxofficemojo.com/alltime/adjusted.htm

Ja voi jeesus, jos joku ei nyt sattunu pitämään Avatarista sitä näkemättä, kannattaako tuon elokuvan takia uhrata sivutolkulla tilaa internetistä asiasta väen vängällä jankkaamiseen. Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi Sunshine, mutta joku nykyaikainen smurffitarina, voi jee.

 

[ms.qvist]

Koko muu maailma kuitenkin pitää. Inflaatiokorjattu lipputulo Star Warsista on kaikkien aikojen toisiksi korkein, TESB ja RotJ:kin ovat top15:ssä: http://boxofficemojo.com/alltime/adjusted.htm

Lipputuloillako se elokuvan merkittävyys loppujen lopuksi lasketaan? No tapansa kullakin - minä nyt kuitenkin asetan muut asiat listalla sen edelle, niitä enää uudelleen luettelematta.

Mainonta, ohjaajat, vetävä tarina (ei välttämättä kerro mitään muuta elokuvasta), osin näyttelijät - ei kuitenkaan aina, visuaalisuus tms. seikat takaavat nykyään varsin hyvän lopputuloksen mitä tulee myyntituloihin, puhumattakaan sitten oheistuotteiden tuomasta lisästä - mikä taasen esim. Star Warsien kohdalla on varsin merkityksellinen asia, etenkin ensimmäisenä valmistunee, koska niillä tuloilla George Lucas rikastui. Nämä seikat eivät kuitenkaan kerro mitään itse elokuvasta tai sen todellisesta merkityksestä - ne kertovat vain sen kuinka kaupallisesti onnistunut elokuva on ollut. Olen myös havainnut sen, että nämä kassamagneettielokuvat käyvät entistäkin useammin sisällöltään köyhemmiksi ja köyhemmiksi - kertooko se sitten jotain kuluttajista vai mistä...

En kiellä etteikö kaupallisesti onnistunut elokuva voi myös olla elokuvahistoriallisesti merkityksellinen, mutta se että jokin elokuva on saanut huippuhyvät lipputulot ei merkitse sitä, että leffa itsessään on merkityksellinen muin mittarein mitattuna - ne minun mittarini ovat jo tulleet esille joten ei niistä enää lisää.

vlad.

 

[lade]

Olen tässä muutaman päivän aikana seurannut tätä debattia Avatarin hyvyydestä (tai huonoudesta). Itse pidän James Cameronin viimeisimmästä ohjauksesta ennen Avataria eli Titanicista. Jopa niin, että menee heittämällä top10 näkemiini elokuviin ja pidän itseäni kuitenkin aktiivisena elokuvienkatselijana. Ainakin Titanicissa oli mielestäni todella hyvin esillä Vladin vaatima henkilöhahmojen syvyys, yleiset tunteet sekä yleensäkin uskottavat henkilöt ja juoni. Visuaalisista ominaisuuksista tuskin tarvitsee kovin paljon tarinoida jos nyt vaikka muistelee elokuvan loppua..

En ole vielä nähnyt Avataria, mutta aion varmasti mennä katsomaan sen kunhan kerkeän. Cameron on ehdottomasti elokuvantekijöiden eliittiin kuuluva ohjaaja, ja sen on Titanicin ohella todistanut myös herran ohjaamat Terminator 2 ja Aliens, esimerkiksi. Avatarin trailerin ensi kertaa nähtyäni täytyy kylläkin myöntää, että petyin. Mutta ainoastaan elokuvan aihepiirin vuoksi. Itseäni kun ei niin lämmitä nämä fantasiamaailmaan sijottuvat elokuvat vaikka kyllä niitäkin mielellään katsoo kunhan ne on vaan hyvin tehty, LOTR-sarja nyt vaikka esimerkkinä tähän. Syy miksi kuitenkin aikoinani menen innosta puhkuen elokuvan katsomaan on se, että tiedän että se on hyvä. Monet täälläkin ovat sitä kehuneet, monet arvostelijat ovat sitä kehuneet, monet kaverini ovat sitä kehuneet. Ja itse myös uskon, että se on hyvä. Cameronin leffat nyt kun tuntuvat olevan vähintäänkin hyviä. En myöskään suostu uskomaan että Avatarin juoni olisi köyhä. Jos Roland Emmerich olisi ohjannut tämän leffan niin tietäisin että se olisi köyhä. Varsinkin jos sen nimi olisi Godzilla tai The Day After Tomorrow. Cameron ei ole mikään tusinaohjaaja joka keskittyy pelkästään elokuvan näyttävyyteen, vaikkakin keskittyy siihenkin ihan hemmetisti. Ja hän myös osaa tehdä sitä näyttävyyttä. Hänen elokuvissaan on aina jotakin järkevääkin edustettuna ja hyviä näyttelijöitä.

Imdb:ssä Avataria on arvosteltu tähän menessä 8,9/10. Täällä mainittua visuaalisesti näyttävää elokuva 2012 on sen sijaan tähän mennessä arvosteltu 6,2/10. 2012 olikin todella huono kun näin sen, ensimmäisestä en vielä tiedä.

 

[psychodad]

Ahdisti katsoa elokuvaa luuserista, joka ei osannut sanoa mitään mihinkään.

No sittenhan tama menee suoraan samaan sarjaan Man Who Wasn't There kanssa, joka oli loistava elokuva luuserista joka ei osannut sanoa mitaan mihinkaan.

 

[psychodad]

Näyttää jenkeissä menneen suoraan DVD:lle ja on siellä ilmestynyt reilu kuukausi sitten. R2 DVD:tä ei ainakaan vielä mistään löytynyt. R1 DVD ja BD löytyy suht edullisesti esimerkiksi Play.comista joten jos kauhean into nähdä leffa ja soitin pyörittää jenkkilevyjä niin ei muuta kuin tilaamaan.

Ink oli ihan kohtalainen leffa, hiukan sekava mutta loppujen lopuksi kuitenkin ennalta-arvattava. Halvan oloinen, mutta ei huonoimpia leffoja mita on tullut katsottua.

2012 oli taman vuoden versio Roland Emmerichin katastrofileffasta. Samaa tuubaa. Nayttelijat ja katastrofi muuttuu, hahmot ovat kaytannossa samoja ja tapahtumat myos. Aivan jarkyttavan paska elokuva, jalleen kerran. Hapea John Cusack.

 

[Ted Raikas]

Mainonta, ohjaajat, vetävä tarina (ei välttämättä kerro mitään muuta elokuvasta), osin näyttelijät - ei kuitenkaan aina, visuaalisuus tms. seikat takaavat nykyään varsin hyvän lopputuloksen mitä tulee myyntituloihin, puhumattakaan sitten oheistuotteiden tuomasta lisästä - mikä taasen esim. Star Warsien kohdalla on varsin merkityksellinen asia, etenkin ensimmäisenä valmistunee, koska niillä tuloilla George Lucas rikastui. Nämä seikat eivät kuitenkaan kerro mitään itse elokuvasta tai sen todellisesta merkityksestä - ne kertovat vain sen kuinka kaupallisesti onnistunut elokuva on ollut.

Star Wars ja sen jatko-osat, eli tuo vanha trilogia, kuitenkin mullisti aikanaan erikoisefektien maailman ihan kertaheitolla ja synnytti samalla Industrial Light & Magicin, firman joka on tunnettu aika monien elokuvien erikoisefekteistä aina tähän päivään saakka. Eli tuolta pohjalta Star Wars ja kaksi sen jatko-osaa on kiistatta elokuvahistoriallisesti merkittäviä. Tykkäsi efektielokuvista sitten tai ei, ne kuitenkin on eräs elokuvan sinänsä häilyvästä lajityypistä. Näistä kolmesta tietysti Imperiumin Vastaisku on ainakin minun mielestäni ihan puhtaasti elokuvanakin kypsempi ja syvällisempi ja taiteellisesti vaikuttavin, esim. Millennium Falconin puikkelehtiminen asteroidivyöhykkeessä vihollisalukset kimpussaan on yksi elokuvahistorian vaikuttavimpia kohtauksia musiikkeineen kaikkineen.

Se on kuitenkin vain yksi mielipide noin taiteellisuuden suhteen ja elokuvan hyvyyden, mutta sitä merkittävyyttä elokuvahistoriallisesti ei voi edes määritellä miksikään mielipideasiaksi, vaan se on silkka fakta. Koko trilogian osalta.

Ensimmäinen Star Warshan oli suhteellisen halvalla tehty elokuva sen ajan mittapuulla, eli paljon kalliimpiakin elokuvaprojekteja oli. Siihen nähden tekivät aivan tajuttoman upeaa työtä jota on syytä kunnioittaa ja ihailla vielä tänäkin päivänä. Osoitus, että todella visuaalisesti näyttävää voidaan tehdä myös halvalla ja rajoitteiden kanssa, jos on vaan näkemystä ja kunnianhimoa. Olen usein jopa taipuvainen ajattelemaan, että rajoitetun budjetin ja olosuhteiden alla syntyy niitä kaikkein huikeimpia ja mullistavimpia juttuja, koska silloin jos milloin ihmiset joutuvat käyttämään koko luovuutensa saavuttaaksen sen visionsa. Ei tietystikään aina näin, mutta uskoisin sen olevan erittäin tehokas koulu ja hyödyllistä, kun ei ole kaikki mahdolliset työkalut ja tarvikkeet käsillä mitä kuvitella saattaa, näin ollen tulee keksittyä uusia tekniikoita ja tapoja tehdä asioita.

Osin siksikin joskus närästää kun jotain elokuvaa hehkutellaan sen kalleudella, paljonko sen tuottaminen tulee maksamaan. Aivan kuin se olisi synonyymi erinomaisuudelle. Yleensä nuo oman aikansa kalleimmat elokuvat ei ole minua sytyttäneet mitenkään erityisemmin.

 

[-Kantor-]

Lipputuloillako se elokuvan merkittävyys loppujen lopuksi lasketaan? No tapansa kullakin - minä nyt kuitenkin asetan muut asiat listalla sen edelle, niitä enää uudelleen luettelematta.

Eiväthän lipputulot itsessään ole mikään hyvyyden mittari, mutta toisaalta voidaanko sellaisia elokuvia pitää elokuvahistoriallisesti merkittävinä, jotka ovat kiinnostaneet vain harvalukuista joukkiota? Miinusmerkkinen tulos kun kertoo, ei välttämättä aina, mutta yleensä, jonkinasteisesta floppaamisesta myös taiteellisissa ratkaisuissa. Mietitään nyt vaikka genrekohtaisesti uraauurtaneita teoksia: tieteiselokuvissa Blade Runner, Space Odyssey 2001 ja Star Wars; kauhuelokuvissa Excorcist, Halloween ja Shining; sotaelokuvissa Apocalypse Now, Deer Hunter ja Platoon jne... Mikä näitä elokuvia yhdistää? Ns. taiteellisen arvostuksen lisäksi nämä elokuvat ovat tehneet myös hyvää tulosta.

Vertailessaan elokuvien suuruusluokkia taloudellisesti eri ajanjaksoittain, monet päätyvät johtopäätökseen, että ainoastaan nykyaikoina tehdään ylikaupallisia elokuvia helvetinmoisilla budjeteilla ja kyllähän se paperilla siltä näyttääkin jos asiaa pelkästään numeroilla tulkitaan (Avatar, Lord of the Rings, Pirates of the Caribbean, Titanic jne..). Totuus on kuitenkin se, että nämä budjetit pitäisi suhteuttaa aina nykyrahan arvoon, jolloin lista ei yllättäen olekaan niin "nykyaikapainotteinen". Tältä pohjalta historian kallein elokuva olisi itse asiassa venäläinen Sota ja rauha (1968), joka nykyrahaan suhteutettuna vastaisi sellaisia summia, jollaisia ei todennäköisesti tulla enää koskaan elokuvateollisuudessa näkemään. Meni ehkä vähän aiheesta ohi, mutta tulipahan käytyä läpi kun puhutaan näistä megabudjetin elokuvista.

 

[Chiesa di Totti]

No sittenhan tama menee suoraan samaan sarjaan Man Who Wasn't There kanssa, joka oli loistava elokuva luuserista joka ei osannut sanoa mitaan mihinkaan.

Niin oli, pidin siitä kovasti. Ja pidän yleensäkin muistakin Coenin veljesten tuotoksista, moni kaveri kritisoi Burn After Readingia, joka oli todella hauska mielestäni.

Täytyy kai todeta, että tämä on se poikkeus, joka vahvistaa säännön ja sitten leffa oli vaan niin huono miltä se tuntui. Eli ei miltään. Tai ehkä leffan pointti oli se, että nykyään mikään ei tunnu enää miltään. Sinänsä pelottavaa, no sai se ainakin jotain ajatuksia päähäni.

 

[ms.qvist]

Star Wars ja sen jatko-osat, eli tuo vanha trilogia, kuitenkin mullisti aikanaan erikoisefektien maailman ihan kertaheitolla ja synnytti samalla Industrial Light & Magicin, firman joka on tunnettu aika monien elokuvien erikoisefekteistä aina tähän päivään saakka. Eli tuolta pohjalta Star Wars ja kaksi sen jatko-osaa on kiistatta elokuvahistoriallisesti merkittäviä. Tykkäsi efektielokuvista sitten tai ei, ne kuitenkin on eräs elokuvan sinänsä häilyvästä lajityypistä. Näistä kolmesta tietysti Imperiumin Vastaisku on ainakin minun mielestäni ihan puhtaasti elokuvanakin kypsempi ja syvällisempi ja taiteellisesti vaikuttavin, esim. Millennium Falconin puikkelehtiminen asteroidivyöhykkeessä vihollisalukset kimpussaan on yksi elokuvahistorian vaikuttavimpia kohtauksia musiikkeineen kaikkineen.

Siinä olet oikeassa, että Star Warsit - juuri ne kolme ensimmäistä loivat tietyllä tapaa jotain uutta, tai oikeastaan itse laskisin ne kaksi ensimmäistä elokuvien joukkoon jotka loivat uutta, kolmas - Jedin paluu (jonka nimi ensin piti olla Jedin kosto, mutta sitten tultiin toisiin aatoksiin koska katsottiin ettei "kosto" ole terminä oikea kuvaamaan jedin ajatusmaailmaa ja nimi vaihdettiin "paluuksi"), onkin sitten jo heikkotasoisempi verrattuna Imperiumin vastaiskuun. Imperiumin vastaisku on myös minusta kypsin ja parhain kokonaisuus alkuperäisistä Star Warseista - siitä tarina on syvempi ja kokonaisuudessaan toimiva - tietenkin visuaalisuus ja efektit olivat aikaansa nähden jotain uutta. Eli tässä suhteessa Star Wars I ja II ovat merkittäviä elokuvia mutta en kuitenkaan laske niitä koko elokuvahistorian merkkielokuvien joukkoon, mutta nyt ei pidä ymmärtää aivan väärin - merkittävinä niitä kuitenkin pidän ja toimivina muutenkin kuin efektiensä tähden. Etenkin kakkosta, jolle annan surutta ****.

vlad.

 

[J.Petke]

Katselin tänään juuri Hurt Lockerin ja aika ristiriitaiset fiilikset jäi. Leffa kesti yli 2 tuntia joka meni todella nopeasti mutta ei tuo mielestäni kovin hääppöinen elokuva ollut. Sotadraama olisi kai oikea termi kuvaamaan tuota tekelettä. Arvosanaksi antaisin 7.

 

[ms.qvist]

Palataan tähän - seuraavaksi pientä kärjistystä eli kärsikää vähän tai hypätkää viestin yli.

Se on hieno asia.

Koko muu maailma kuitenkin pitää. Inflaatiokorjattu lipputulo Star Warsista on kaikkien aikojen toisiksi korkein, TESB ja RotJ:kin ovat top15:ssä: http://boxofficemojo.com/alltime/adjusted.htm

Poimintoja, eli ilmeisesti seuraavat elokuvat ovat myös jollain tapaa merkittäviä (ovatko ne sitten laadukkaita) koska ovat tahkonneet paljon rahaa:

9. The Exorcist - kauhuelokuvien saralla kyllä mutta muuten, ehkäpä ei.

14. Return of the Jedi - huonompi kuin kaksi ensimmäistä Star wars -saagan leffaa mutta silti sijoitus 14.

19. Star Wars: Episode I - The Phantom Menace - täytyy ihmetellä, että millä meriiteillä leffa on tahkonnut näin paljon rahaa. Tarinaan verrattuna tulos on hämmästyttävä mutta markkinointi, odotukset, edelliset Star Warsit etc. saivat tietenkin aikaan sen, että ihmiset halusivat nähdä mitä Lucasilla oli tarjolla (ja huttuahan se oli).

31. Ghostbusters - kohtuullinen komedia mutta paljon paljon parempiakin on tehty. Life of Brian esimerkiksi.

35. Independence Day - kuvaa jotain tämän listan tasosta kun kyseinen kura (jonka olen nähnyt - ihan totta) on näinkin korkealla.

36. Home Alone - kyllähän tämä nauratti mutta että näin hyvä - tietty jos lipputulojen perusteella lasketaan olevan. Ei muuten.

39. Beverly Hills Cop - lisää uskomattomia pläjäyksiä...

48. Batman - paskaa edelleen mutta kirii silti monien laadukkaiden elokuvien edelle jos mittarina käytetään sitä kuinka paljon leffalla on ansaittu.

*****

Poimin listalle muutamia sellaisia elokuvia jotka olen nähnyt - arvio perustuu siis siihen. Jos siis lipputulojen perusteella tehdään arvioita niin aika heikoilla jäillä ollaan, vai mitä sanotte. Vai lasketaanko lipputulojen perusteella menestynyt elokuva merkkiteokseksi? Onko Independence Day merkkiteos - korkeintaan osoittaakseen sen kuinka paskoja elokuvia voidan tehdä ja niiden avulla vieläpä ansaita hyvin.

Toisaalta löytyy listalta sitten vastapainoksi laadukkaitakin elokuvia jotka ovat tuottaneet edes hitusen tuohta tekijätiiminkin pussiin:

81. One Flew Over the Cuckoo's Nest - olen nähnyt elokuvan useamman kerran ja tässä elokuvassa on syvyyttä monella tasolla ja ote kuvauksessa on hieno - eikä elokuva ratsasta visuaalisella näyttävyydellään vaan kertomuksen syvyydellä.

91. Rear Window - eräs Alfredin parhaista elokuvista, ei kuitenkaan paras mutta kestää useammankin katselukerran ja kuuluu lajityyppinsä valioihin. Tässä on myös visuaalisuutta.

Tai piirretyistä ihastuttava Bambi sijalla 46. Enkä nyt suinkaan tarkoita ihastuttavalla sitä, että "päätähtenä" oli Bambi suurine silmineen.

*****

Tiedä sitten myöskään, että kuinka kattava lista todellakin on. Kuinka laaja otanta muista maista on, vai onko niiden elokuvatuotantoa käyty läpi juurikaan, mitä nyt pikaisesti vilkaisin niin kaikki (?) leffat olivat Hollywood/jenkki tuotantoa. Tuntuu hivenen ihmeelliseltä ettei muualta löydy elokuvia jotka pääsisivät listalle - mutta voihan niinkin olla.

Edelleen kuitenkaan lipputulojen/muiden tulojen perusteella ei voida vetää suoraa yhteneväisyysviivaa sen suhteen, että elokuva on laadukas, merkittävä, tai jopa elokuvataiteellisesti loistava - kuten vaikkapa Chaplinin Diktaattori, tai Akira Kurosawan Seitsemän samuraita tai hänen "väri-kauden" parhaimpiin elokuviin kuuluva Ran.

Tämä tästä kärjistäen kirjoitetusta viestistä, toivottavasti nyt kuitenkin ymmärrätte sen, että tahkottu raha ei minusta ole merkki siitä, että leffa on merkityksellinen elokuva - se on merkityksellinen korkeintaan siinä muodossa, että sen avulla tuotantotiimi (ja muut tahot) ovat ansainneet mahdollisesti jopa huikean summan rahaa, jenkkien tapauksessa taaloja.

vlad.

 

[Cube]

En oikeassa kokonaisuutta ajatellen mutta väittäisin olevani siinä suhteessa aivan oikeassa, että elokuva ei ole juoneltaan, henkilökuvaukseltaan ja muutoin tarinaltaan kuin keskitasoa oleva elokuva - jollei se olisi niin visuaalinen ja edelläkävijä omalla sarallaan, se painisi loppujen lopuksi likimain normaaleiden tusinatuotteiden kanssa samassa sarjassa - enkä usko, että tuolloin sinäkään sitä ihan helpolla lähtisin katsomaan, voin kyllä olla väärässäkin. Ja painotan edelleen - minulle elokuva on muutakin kuin visuaalista tykitystä - se voi olla sivuosassa mutta se ei saa varastaa roolia kokonaisuudessaan - kuten Avatarin kohdalla käynyt. Siitähän yleisö puhuu ja kriitikot - ei tarinasta tai sen köykäisyydestä tai jos mainitaan niin pääasiassa sivulauseessa, eli minulle herää väkisinkin kysymys, että kumaa on menty katsomaan visuaalista tykitystä vai tarinaa joka nivoutuu henkilöhahmojen ja muun kokonaisuuden kautta loistavaksi elokuvaksi. Minä tulen väkisinkin miettineeksi sitä, että mitä arvioidaan ja millä kriteereillä...

Eli toisin sanoen koet tietäväsi paremmin kuin elokuvia ammatiksekseen arvioivat ihmiset, joista osa on myös akateemisesti koulutettuja tuohon työhön? Aika rohkeaa. Varmastihan me kaikki koemme tietävämme kaikenlaista elokuvista, mutta eikö silloin puhuta kuitenkin ennemmin henkilökohtaisesta mausta, eikä siitä mikä on oikeasti elokuvahistoriallisesti merkittävää? Esimerkiksi pidän itse suuresti Veteen piirretty viiva -elokuvasta (vaikka sen hahmot ovat btw suht ohuita ja stereotyyppisiä), mutta suuri yleisö ja kriitikot eivät ole/olleet aivan yhtä innokkaita. Ei VPV huonosti kaiketi pärjännyt, mutta jäi ilmestyessään täysin Pelastakaa sotamies Ryanin jalkoihin. Lopputulos on, että Spielbergin elokuvas on elokuvahistoriallisesti merkittävä, Malickin teos ei niinkään. Tähän ei valitettavasti vaikuta mitenkään se, että itse pidän jälkimmäistä parempana. Eikö niin?

En todellakaan pidä Star Warseja tai Indiana Joneseja elokuvahistoriallisesti merkkiteoksina, en todellakaan.

Kuten vilpertti jo sanoi, muut kyllä pitävät. Itse en ole ensimmäistäkään Indiana Jones elokuvaa edes nähnyt, mutta ymmärtääkseni ainakin Raiders of the Lost Ark elokuvan kaanoniin ehdottomasti kuuluu.

Arvostelevatko kriitikot tällöin elokuvaa ja sen tarinaa ja sisältöä vai visuaalista ilmettä? Minusta tuntuu väkisinkin siltä, että tavattoman moni arvostelee elokuvaa jälkimmäisen kriteerin mukaan, mikä minusta on väärä periaate arvoida elokuvaa. Elokuva on kokonaisuus jonka perusteella sitä on arvioitava - eikä suinkaan arvioitava vain yhden osa-alueen kannalta. Mutta tämä tästä...

Todennäköisesti he pitävät silloin tavasta, jolla elokuvaan on onnistuttu luomaan oma maailmansa. Visuaalisuus on tietysti osa tätä, mutta ei Avatarissa ole kikkailtu vain kikkailun vuoksi, vaan elokuvan näyttävällä ulkomuodolla on kyllä tarkoitus.

Et muuten vastannut tuohon Kansakunnan synty -esimerkkiini mitenkään.

 

[Cube]

Tämä tästä kärjistäen kirjoitetusta viestistä, toivottavasti nyt kuitenkin ymmärrätte sen, että tahkottu raha ei minusta ole merkki siitä, että leffa on merkityksellinen elokuva - se on merkityksellinen korkeintaan siinä muodossa, että sen avulla tuotantotiimi (ja muut tahot) ovat ansainneet mahdollisesti jopa huikean summan rahaa, jenkkien tapauksessa taaloja.

Tahkottu raha on kuitenkin osoitus siitä, että moni ihminen on nähnyt elokuvan. Siten se on siis onnistunut olemaan merkittävä. Mutta edelleen: kukaan ei nähdäkseni väitä, että tahkottu raha olisi ainoa seikka, jonka perusteella elokuvia tulisi arvottaa, mutta onhan sekin vahva argumentti yksittäisen elokuvan merkittävyyden puolesta tapauksissa, joissa elokuva on jo saanut kriitikoiden tuen puolelleen.

Muutoinkin sanoisin, että esille nostamasi elokuvat ovat poikkeuksia, sillä kevyesti suurin osa tuon listan elokuvista on ehdottomia klassikoita - piti niistä tai ei.

 

[ms.qvist]

Muutoinkin sanoisin, että esille nostamasi elokuvat ovat poikkeuksia, sillä kevyesti suurin osa tuon listan elokuvista on ehdottomia klassikoita - piti niistä tai ei.

Nostin esille vain muutamia sellaisia elokuvia joiden en katso kuuluvan listalle, helposti niitä olisi löytynyt vähintäänkin toinen mokoma lisää mutta siinä olet kyllä oikeassa, että joukkoon kuuluu myös monta merkittävää teosta - ovatko ne sitten elokuvahistoriallisesti merkittäviä vai omalla alallaan merkittäviä on eri asia mutta merkittäviä kuitenkin. Tosin listan yksipuolisuus, eli hollywoodilaisuus ja amerikkalaisuus pisti ihmetyttämään. Mutta kenties listan laatijat olivat tarkastelleet asiaa vain ja ainoataan hollywood-tuotannon näkökulmasta.

*****

Väittäisin, että teemana VPV on kuitenkin syvällisempi kuin Pelastakaa sotamies Ryan. Siinä kuvataan sotaa aivan toisella tavalla kuin Ryanissa, sota on tapahtuma jossa luonto ja runollisuus kohtaavat raa'an ja väkivaltaisen maailman - sitä tukevat ihmiset, joista kaikki eivät mielestäni ole ohuita vaan vahvoja ja syviä persoonia löytyy. Leffaa voitaneen pitää tietyssä mielessä myös kunnianosoituksena James Jonesin tuotannolle, leffaan yhtyy monella tapaa myös Täältä ikuisuuteen -teoksen teemat (joka on hieno kirja - noin sivumennen huomautettuna, jos vain jaksaa paneutua lukemiseen ja pääsee sisälle teoksen loistavaan rakenteeseen).

Kansakunnan syntyyn en ottanut tietoisesti kantaa koska tietoni siitä ovat vähäisemmät kuin Avatarin, josta olen lukenut, nähnyt trailereita tms. Kansakunnan synnystä olen vain lukenut näkemättä ja kokematta itse elokuvaa sen enempää. Mikäli alla olisi laajempi kokemus kyseisestä elokuvasta, voisin tarkastella sitä samalla tavalla kuin Avataria - josta, usko tai älä - olen lukenut useamman arvostelun, artikkelin, katsonut tralereita tms. Ja nyt kun olen tätä (pirun) keskustelua käynyt niin alkaa tuntua siltä, että revin vaikka pers' nahasta sen reilut kymmenen euroa, jotta pääsen katsomaan ja kokemaan itse elokuvan. Ollaan sitten ilman kuohuviiniä uutena vuotena.

vlad.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Minun on pakko ryhtyä vladia puolustamaan. Ei siksi, että olisin hänen elokuvamaustaan samaa mieltä tai olisin edes samaa mieltä siitä, että mitkä elokuvat ovat merkittäviä tai mitkä ei. Yksi suurin argumentti häneltä saa minut kuitenkin puolelleen.

Elokuvan tuottama raha tai elokuvan saama katsojamäärä ei ole merkittävä asia, kun mietitään kuinka merkittävä elokuva on elokuvahistoriassa. Vai pitäisikö sanoa elokuvan historiassa. Joka tapauksessa se on parempi mittari sille, miten mainoskoneisto yms. ovat toimineet.

Silti pitää yhtyä varmasti monen tarkoittamaan ajatukseen, että katsojamäärät ja hyvä tuotto ei sulje elokuvalta pois sitä, että se lukeutuisi merkittäviin. Esim. (ja toisin kuin vlad) ensimmäinen tehty starwars oli mielestäni merkittävä elokuva. Kumoan tietenkin oman "väitteeni" heti sanomalla, että tässä tapauksessa yksi niitä syistä on katsojamäärä. Elokuvasta tuli nimittäin niin suosittu, että se johti katsoimoihin niitäkin ihmisiä, jotka eivät ikinä katsoisi scifi-leffoja muuten. Tämä elokuva siis rikkoi rajoja ja samaan aikaan oli ehkä kaikkien aikojen kunnianhimoisin pyrkimys tehdä tuon kaltainen eepos. Toki scifi-leffoja oltiin tehty paljon ennen tuotakin ja tehty isojakin elokuvia, mutta tuo oli lajissaan yksi ensimmäisiä napakymppejä. (elokuvasta tekee moni muukin asia minun mielestäni suuren, mutta tuossa tähän väittelyyn liittyen).

Toinen esimerkki puolestaan on sitten se negatiivinen. Esimerkiksi Titanic ei ole minun mielestäni oscareisttaan, katsojamääristään tai tuotosta huolimatta elokuvallisesti merkkiteos. Se on huono elokuva, jonka ainoaksi ansioksi elokuvallisesti jää ns. tunnerealismi. Ei, en katsonut internetistä mitä tuo tarkoittaa, mutta jostain muistelen sen tarkoittavan esim. sitä, kun kauniita ja rohkeita arvostellaan ja sieltä löytyy tunteiden jäljittelyä, vaikka kaikki muu onkin ihan roskaa. Elokuva siis herättää katsojissaan tunteita ja monelle se herättää niitä lujasti. Silti elokuva minun mielestäni on kliseinen, kiiltokuvan kaunis tekele, joka toimisi paremmin valokuvina. Vladin hakemaa syvyyttä hahmoista en löytänyt ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen ollenkaan, koska ihmiset näyttivät lukeutuvan vahvasti kategorioihin ihmisluonteena täydelliset, aivan epätäydelliset tai yhdellä inhimmillisellä piirteellä varustellut. Arvosteluni ei tosin voi olla ohjenoura, sillä en tuota yhtä kertaa enempää pystynyt katsomaan. Voin siis olla täysin väärässä ja koko esimerkkini vain antipatiaa.

Mutta joo, elokuvallisesti merkittävää on tehdä jotain asiaa joko todella hyvin kokonaisuutena tai luoda jotain aivan uutta. Yksittäinen asia, kuten visuaalisuus ei sitä tee. Visuaalisuus kuitenkin voi korjata paljon ja mikäli muut asiat ovat ok, voi visuaalisuus nostaa elokuvan jopa suurten joukkoon. Itse kuitenkin vaadin suurelta elokuvalta paljon. En näe siinä mitään väärää, koska vähempiä ei suuriksi tai merkityksellisiksi saa kutsua.

 

[peruna]

Kun puhutaan elokuvan merkityksestä elokuvahistorialle, niin mielestäni on hyvä määritellä aluksi mikä elokuvan funktio on. Jos elokuvan funktio on herättää tunteita (ja ajatuksia), niin silloin kyllä kassamenestys pitää ottaa huomioon. Kyllä top 10 myydyimmät ovat varmasti herättäneet valtavasti tunteita katsojissa.

On naivia laittaa kaikki menestys markkinoinnin piikkiin, kyllähän tuotteen pitää olla linjassa mainonnan kanssa. Toisin sanoen, huima markkinointi ei auta, jos itse elokuva on sysipaska. Markkinointi keskustelussa pitää myös tarkastella niitä elokuvia, joita on rummutettu paljon, mutta katsojat eivät ole ottanut itse elokuvaa vastaan niin hyvin (löytyisikö esimerkkiä tästä? Itselläni tulee ainakin mieleen Brüno)...

Mutta nyt pallo teille sillä, olisi hauska myös kuulla, että mitä elokuvia te (ja erityisesti Vlad) pitää elokuvahistoriallisesti merkittävänä.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Kun puhutaan elokuvan merkityksestä elokuvahistorialle, niin mielestäni on hyvä määritellä aluksi mikä elokuvan funktio on. Jos elokuvan funktio on herättää tunteita (ja ajatuksia), niin silloin kyllä kassamenestys pitää ottaa huomioon. Kyllä top 10 myydyimmät ovat varmasti herättäneet valtavasti tunteita katsojissa.

Itse olen sikäli samaa mieltä, että elokuvien yksi merkittävistä tarkoituksista on herättää tunteita ja ajatuksia. Ei tietenkään kaikkien. Itse en vain kykene laskemaan elokuvaa merkittäväksi, mikäli se herättää katsojissaan tunteita, mutta ei ajatuksia. Tai ajatuksia herättää sekin, kun katsoo kaverin nukkuvan 8h, mutta ymmärrät mitä tarkoitan :)

Kassamenestys kertoo paljon kyllä elokuvien markkinoinnista. Brüno esimerkkinä on huono parista syystä. Sitä ei hehkutettu ja markkinoitu (suorastaan kamppanjoitu) kuin vaikka Titanicia (celine dioneineen jne jne jne jne) ja toisekseen se on kuitenkin aika rajalliselle yleisölle suunnattu elokuva. Kolmanneksi voisi sanoa, että se on komedia, jolloin tarvitaan pääsääntöisesti eritoten sitä markkinoinnin vahvuutta ja isoja koomikoita, jolloin saadaan sitä massiakin tehtyä. Vaikkapa Ghostbusters nyt esimerkkinä. Siinäkin taisi ennen elokuvaa jo tulla soundtrackkiä sekä sen ripoffia, joka taitaa olla jopa suositumpi, ainakin kuullumpi.

Mutta tosiaan, vaikea sanoa omasta mielestäni merkittäviä elokuvateoksia. Niitä löytyy ja niitä on vaikea erottaa suurista elokuvista. Jätän viisaammille ne merkittävät elokuvat.

En silti suostu koskaan olemaan samaa mieltä siitä, että elokuva on merkittävä koska sen näki enemmän ihmisiä kuin jonkun toisen elokuvan. Elokuvilla on eri tarkoituksia ja kohdeyleisöjä eikä kaikki markkinat suinkaan ole yhtä isot. Siinä missä Arpinaamalta jäi kaikki nappulat pois yleisöstä, Titanicissa äidit pakkosyötti sillä lapsiaan.

Silti täytyy Avatar mennä katsomaan. Se ei voi olla huonompi kuin 2012. Se voi itseasiassa olla aivan hyvä, ehkä jopa loistava. Paljon kertoo sekin, että siitä riidellään kovasti.

 

[peruna]

Täällä on hyvä lista elokuvista, jotka floppasivat:

Floppi elokuvia

Hienona esimerkkinä voidaan todeta esimerkiksi Will Smithin Wild Wild West, siinähän oli jopa Smithin omaa tuotantoa mukana ja elokuvaa muistaakseni markkinointiin aika rajusti.

=> Suuri markkinointikampanja ei takaa elokuvamenestystä.
Toisekseen,
markkinointi on siinä mielessä endogeeninen muuttuja, että vain ns. potentiaalisia elokuvia markkinoidaan, koska resurssit ovat rajallisia. Pointti on siinä, että jos todella paskoja elokuvia (esim. Virus, niin nämä ei silti menestyisi.

=> Menestyneen elokuvan on pakko olla keskivertoa parempia... ;)

 

[Cube]

En silti suostu koskaan olemaan samaa mieltä siitä, että elokuva on merkittävä koska sen näki enemmän ihmisiä kuin jonkun toisen elokuvan.

Se ei tässä alkuperäisenä väitteenä ollutkaan.

Ja se on tosiaan äärimmäisen hyvä ja tärkeä pointti, että pelkällä markkinoilla ei yhtään elokuvaa nosteta katsojamenestykseksi. Jos näin olisi, ei itse elokuvan tekemiseen olisi mitään tarvetta käyttää kymmeniä miljoonia dollareita, sadoista puhumattakaan. Yksikään elokuva ei varmasti myöskään floppaisi, jos menestystä olisi mahdollista yksinkertaisesti ostaa. Miettikää nyt hitto sentään vähän pidemmälle tuota kommenttianne. Sen verran voin kokemuksesta sanoa, että media-alan opinnoissakin ihan ensimmäisiä painotettavia asioita on, että suuren yleisön makua ei kannata väheksyä (vaikka toki itsekin niin teen esim. jonkun Big Brother -roskan kohdalla, tosin yleisön suuruuskin on tuossa yhteydessä kyseenalaistettavissa).

 

[Cube]

Ja nyt kun olen tätä (pirun) keskustelua käynyt niin alkaa tuntua siltä, että revin vaikka pers' nahasta sen reilut kymmenen euroa, jotta pääsen katsomaan ja kokemaan itse elokuvan. Ollaan sitten ilman kuohuviiniä uutena vuotena.

:) En kyllä noinkaan kehottaisi tekemään. Jos et usko elokuvasta pitäväsi, niin turha sitä kaiketi katsomaankaan on mennä, varsinkin jos rahoille olisi muutakin käyttöä. DVD:lle tuokin joskus tulee, vaikka ilman 3d-ominaisuutta tietysti. Silloin elokuvaa on myös helpompi arvioida ihan elokuvana ja varmaan siitä on myös helpompi olla pitämättä. Itse kuitenkin näen elokuvat ennen kaikkea kulttuurituotteina, jolloin myöskään tuota katselukokemusta teatterissa ei mielestäni voi sivuttaa elokuvaa arvioidessa.

 

[ms.qvist]

Kun puhutaan elokuvan merkityksestä elokuvahistorialle, niin mielestäni on hyvä määritellä aluksi mikä elokuvan funktio on. Jos elokuvan funktio on herättää tunteita (ja ajatuksia), niin silloin kyllä kassamenestys pitää ottaa huomioon. Kyllä top 10 myydyimmät ovat varmasti herättäneet valtavasti tunteita katsojissa.

*****

Mutta nyt pallo teille sillä, olisi hauska myös kuulla, että mitä elokuvia te (ja erityisesti Vlad) pitää elokuvahistoriallisesti merkittävänä.

Herättääkö elokuva välttämättä ajatuksia vaikka se herättäisi tunteita? Toisaalta ihmistä on tavattoman helppoa johdatella esim. markkinoinnin avulla, sen avulla on helppoa vedota tunteisiin ja sen avulla on jopa mahdollista muokata (hetkellisesti) ihmisten katselutottumuksia - esille nostettu Titanic lienee eräs sellainen elokuva, jonka avulla on kyetty vetoamaan tunteisiin ja saamaan ihmisiä katsomaan sitä - näkemään ja kokemaan Titanicin viimeinen matka ja samalla näkemään ja kokemaan erilaisista maailmoista tulevien ihmisten epätoivoinen rakkaustarina. Mikä voisikaan vedota enemmän tunteisiin kuin tämä, etenkin romantiikannälkäisen väestönosan tunteisiin ja tässä tapauksessa helposti teatteriin on matkannut muutakin väkeä - lapsia, miehiä, naisia tms. Tunteisiin vetoamalla on saatu aikaan joukkoliikehdintä, ja ymmärtääkseni etenkin Yhdysvalloissa tilanne on monasti se, että "minä olen nähnyt sen ja vuodattanut kyyneleitä niin onhan se naapurinämmänkin se nähdätä" - ja vuodatettava ne kyyneleet. Fingerporilla oli oiva strippi Titanicista, mutta en nyt tähän hätään muista milloin se ilmestyi, joten en kaiva sitä viestin osaksi. Tunteilla on kuitenkin, edelleen, suunnaton merkitys ihmiselle, kokea jotain mitä kaipaa ja haluaa - vaikka edes turvallisessa leffateatterissa - on markkinoinnin kannalta merkityksellinen seikka, jota ei voi unohtaa.

Voidaan myös (kenties asiallisesti) kysyä onko markkinoinnin avulla tunteisiin vetoavaksi saatu kassamagneettielokuva kuitenkaan elokuvahistoriallisesti - etenkin taiteelliselta kannalta katsoen - arvostettava elokuva? Vai onko sen ainoa funktio loppujen lopuksi olla tuotteistettu elokuva jonka avulla on ollut tarkoitus tehdä mahdollisimman paljon massia? Vai onko se kumpaakin? Täytyy tunnustaa, että nykyään välttelen aika paljon valtavirran tuotteistettuja elokuvia koska ne ovat liian usein kompromisseja - niistä on jätetty pois jotain, merkityksellistäkin, koska se ei sovellu tuottajien "aatemaailmaan". Tuskin aikanaan Reservoir Dogsia olisi filmattu (ja rahoitettu) jos asialla olisi ollut Disney & co... en usko.

Tunteita voivat myös herättää muutkin filmit kuin kassamagneetit - positiivisia tai negatiivisia ja myös negatiivisia tunteita herättävät elokuvat voivat saada katsojia - negatiivisilla tunteitta tarkoitan lähinnä inhoa, kauhua, kammotusta tms. negaatioita. Ilman näitä ei olisi kauhua, ei olisi esim. Hohtoa.

*****

Mitä elokuvia pidän elokuvahistorian kannalta merkittävinä? En poimi omia suosikejani koska tuolloin lista olisi liian subjektiivinen kokemus - joukossa tosin on pakostakin omia suosikkeja koska niiden kautta olen sukeltanut elokuvien maailmaan ja niiden kautta oppinut tuntemaan edes vähäisessä määrin elokuvia - tuntemukseni on loppujen lopuksi vähäinen koska elokuvaa taiteenlajina en ole opiskellut, vain opiskellut katsomaan ja nauttimaan elokuvista. Muutamia poimintoja kuitenkin.

Olisi helppoa nostaa tässä kohdin jalustalle elokuvahistorian ensimmäistä varsinaista elokuvaesityksessä esitettyä elokuvaa - en sitä kuitenkaan tee koska se ei juuri missään muodossa ole minulle tuttu. Henkilöinä Lumièren veljekset ovat kuitenkin "tuttuja" kuin myös ranskalainen Méliès - jota voitaneen pitää trikki- ja fantasiakuvauksen isänä - olettaisin.

Näyttelijä-ohjaajista pidän Charlie Chaplinista mutta yhtälailla hän on merkityksellinen elokuvahistoriankin kannalta - vaikka, muistaakseni, oli sitä mieltä, että äänielokuva on vain ohimenevä ilmiö. Moni hänen elokuvistaan on jäänyt elokuvahistoriaan tavalla tai toisella - the Kid, Nykyaika (jossa Chaplin taisi ensimmäistä kertaa antaa periksi äänielokuvan tulolle) tai Diktaattori - tai Ritari Siniparta. Unohtamatta tietenkään Chaplinin uran alun lyhytelokuvia.

Kun musta-valko-klassikoista on kyse niin esille nostaisin myös Buster Keatonin, tämän kivikasvoisen näyttelijä-ohjaajan elokuvat. Hänen mestarinäytteenä nostaisin esille 1927 ilmestyneen Kenraalin.

Harold Lloyd on myös jäänyt mieleen - lapsuudesta - mutta lähinnä lyhytelokuviensa tähden, joten ei hänestä tämän enempää. Ansaitsee kuitenkin maininnan aikakautensa taitajana - ja nimenä, joka on piirtynyt historian lehdille.

Tietenkään esille ei pitäisi nostaa Höyrylaiva Villeä, jossa Mikki Hiiri teki ensiesiintymisensä koska olen nähnyt elokuvasta vain otteita - sekä tietty elokuvan pohjalta piirrettyjä strippejä. Mutta merkittävä elokuva siinä mielessä koska se on ensimmäinen piirretty johon on yhdistetty synkronoitu ääniraita.

Huomaan, että viestille näyttää kertyvän kohtalaisesti pituutta, joten tyydyn tässä jatkoksi vain luettelemaan muutamia elokuvia jotka ovat tavalla tai toisella merkityksellisiä elokuvahistorialle (ja osin myös minulle).

Ohjaajana (ja cameo-rooleissa esiintyjänä) nostaisin esiin Alfred Hitchcock'in. Hän on ohjannut lukuisia elokuvia joita voi pitää tavalla tai toisella merkityksellisinä - kuinka moni niistä on sitten todella merkittävä elokuvahistoriallisesti, se on määritelmäkysymys. Kuuluisin liene kuitenkin Psyko ja ansaitsee minusta maininnan tässä kohdin. Tietyllä tapaa se on, ymmärtääkseni, uranuurtaja sarallaan.

Paljon olen jo kirjoittanut suuren lännen ohjaajista, joten piipahdus toisaalle.

Japanilaisista erityisesti nostaisin esille Akira Kurosawan. Ohjaajana hän ansaitsee tulla mainituksi tässä kohdin mutta yhtälailla moni hänen elokuvista on sellaisia jotka tavalla tai toisella ovat merkityksellisiä elokuvanhistorialle ja elokuvataiteelle. Seitsemän samuraita on kenties tunnetuin Kurosawan filmatisointi, ja samalla merkkiteos historiassa. Tietyllä tapaa jopa surrealistisiin näkymiin edennyt Köyhän pikajuna on mielenkiintoinen elokuva - ei suosikkini mutta hyvin mielenkiintoinen kokonaisuus. Onhan Kurosawa ohjaajanakin merkittävä elokuvahistorialle, opiskeltuaan Hollywoodin rikoselokuvia sekä venäläisiä klassikoita, hän kehitti niiden pohjalta oman tyylinsä ohjata ja leikata elokuvia. Ran on myös elokuvana mielenkiintoinen mutta ei kuitenkaan niin merkittävä, että voisin pitää sitä elokuvahistorian kannalta todellisena merkkiteoksena. Sanoisin, että se on Kurosawan pitkän uran viimeinen hyvä elokuva, sen jälkeen ilmestyneet olivatkin sitten jo heikompaa tasoa.

...jatkan myöhemmin... (nyt nukuttaa).

vlad.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Ei tietenkään pelkällä markkinoinnilla saada isoja elokuvamenestyksiä aikaan. Kyllä niillä pitää olla kohde yleisö paikoillaan tai sitten niiden pitää olla oikeasti hyviä. Mitä tuossa oli tuo floppilista niin pikainen vilkaisu kertoi jokaisen elokuvan olevan jossain määrin omanlaiselleen yleisölleen tai sitten komediallisia veijaritarinoita. Ainoa universaali eeposmainen yritys nopeasti vilkaistuna oli elokuva dyyni, joka mahtoi saada kulttimaineensa myöhemmin.. myös kirjana. Sitä ennen sekin oli vain marginaaliyleisön juttu.

Ja tässä on ollut keskustelua siitä, että onko merkittävän leffan kriteeri siinä, onko elokuvan nähnyt mahdollisimman moni tai onko se tehnyt hurjat määrät rahaa. Minusta näin ei ole, vaikka se ei poissuljekaan tällaisen elokuvaa ja kyllähän merkittävät elokuvat monesti huikean yleisön saa. Aivan kuten tuo Mikki Hiiren vesihöyryily :D

Tappajahai oli mielestäni yksi merkittävä elokuva. Eikä vähiten siksi, että se oli ensimmäinen mainstream elokuva, jossa nuorta yleisöä varten elokuvaan laitettiin klassista musiikkia. Rohkea veto joka toimi. Ja onhan siitä sen jälkeen saanut nauttiakin. Toimii nimittäin sello pikkuisen hyvin tunnelman luomisessa. Kaikki jotka ovat nähneet "Lisää verta pyttyyn pojat" tietävät mistä puhun :)