Jatkoajan leffakerho

[moby]

Tässä keskustelussa on mielestäni selvästi kaksi näkökulmaa esillä. Toisessa pohditaan asiaa egosentrisesti vain oman navan kautta ja toisessa yritetään nähdä laajempi viitekehys.

Se kuinka paljon joku elokuva ansaitsee rahaa on täysin merkityksetöntä. Jos haluaa mennä massan mukana ja leffaan pitää mennää sen vuoksi kun kaikki muutkin menevät, niin aika heikolla pohjalla ollaan. Pitäisi eritellä tuotteet ja elokuvat. Tuotteiden tarkoituksena on ainoastaan myydä ja tuottaa mahdollisimman paljon rahaa. Oikea elokuva on taideteos samassa mielessä kuin Picasson taulu, jossa näkyy taiteilijan tietty visio ja näkemys ja josta katsoja voi tehdä omia tulkintojaan.

Vieläkin tässä roskan täyttämässä maailmassa on myös elokuvataiteilijoita, jotka tekevät omia taideteoksiaan huolimatta siitä, että massa haluaa käydä katsomassa tuotteita. Esimerkiksi Woody Allen joutuu tekemäään leffansa muualla kuin Hollywoodissa, koska tuottajat haluavat tuotteita ja tulevat kertomaan mitä käsikirjoittajan/ohjaajan/leikkaajan pitää tehdä. Tilanne on hieman sama, kuin että Van Goghin olisi pitänyt tehdä henkensä pitimiksi muotokuvia(tuotteita), koska massa halusi juuri niitä.

 

[Cube]

No tuo nyt on sinun henkilökohtainen mielipiteesi, jolla ei todellisuuden kanssa ole välttämättä mitään tekemistä. Esimerkiksi Cahiers du Cinéman perustajat olivat melko eri linjoilla tässä asiassa, enkä usko, että laajemminkaan löytyy kovin paljon kannatusta näkemykselle, jonka mukaan elokuvahistoriallisen merkityksen kannalta on aivan yhdentekevää miten moni ihminen elokuvan näkee.

Ilmeisesti tämä kaikki pitäisi tulkita niin, että James Cameron ei mielestäsi ole auteur?

 

[ms.qvist]

Minä pohdin asiaa ihan sitäkin kautta, että Avatar takoi maailmanlaajuisesti 230 miljoonaa dollaria avausviikonlopun aikana. Jos hyvä tahti pysyy yllä ja elokuva päätyy lopulta johonkin kaikkien aikojen kympin kärkeen, niin vaikea sitä on pitää kovin merkityksettömänä. Lisäksi Avatar tulee hyvinkin mahdollisesti vaikuttamaan melko isosti siihen miten ison budjetin elokuvia tulevaisuudessa tehdään.

Tässä keskustelussa on mielestäni selvästi kaksi näkökulmaa esillä. Toisessa pohditaan asiaa egosentrisesti vain oman navan kautta ja toisessa yritetään nähdä laajempi viitekehys. En kuitenkaan ymmärrä miksi henkilökohtaisen maun ja mielipiteen pitäisi vaikuttaa tällaiseen asiaan ratkaisevasti.

Niin ja miljoona kärpästähän ei voi olla väärässä. Paljon hehkutettu, paljon mainostettu - erityisesti ennenäkemättömäksi kokemukseksi kehuttu elokuva aivan varmasti kerää enemmän katsojia kuin esim. hillitympi ja toisella tavalla visuaalisempi sekä minimalistisempi elokuva - kuten vaikkapa Gran Torino, jossa tarina oli merkityksellinen ei visuaalisuus siinä mielessä mitä se Avatarissa on - mutta monia merkityksellisia visuaalisia efektejä ja taiteellisia ratkaisuja Eastwoodin leffasta löytyy.

Tiedä sitten kuka tässä pohtii asiaa oman navan kautta ja kuka ei. Edelleen ne miljoona kärpästähän ei voi olla väärässä, joten paska on helvetin hyvää - eikö totta. Markkinointi ratkaisee paljon siitä millaisen lopputuleman tällainen elokuva saa yhdistettynä siihen kuinka paljon sen visuaalista näyttävyyttä ja mullistavaa tekniikkaa muuten kehutaan ja ylistetään. Mutta mutta - kuten olen todennut, elokuvat ovat muutakin kuin 3D-tekniikkaa, mahtavia visuaalisia efektejä - tämä subjektiivisena mielipiteenä pyrkimättä edes objektiivisuuteen mutta pyrkien kuitenkin ottamaan huomioon muita näkökulmia. Tarina, henkilöhahmot, uskottavuus - jos tämä kaikki olisi samalla tasolla kuin itse 3D-tekniikka voitaisi puhua kokonaisvaltaisesti merkiteoksesta, nyt jonkin sortin visuaalisesta tämän hetken huipentumasta - mutta milloin tämä ylitetään?

Niin ja en nyt koskaan ole arvostanut Indian Jones -leffoja kovinkaan korkealle - ensimmäinen niistä oli ihan pätevä mutta sen jälkeen... tai kolme alkuperäistä Str Warsia - tuttua kauraa, joista toinen osa oli minusta parhain.

Niin ja onko se oman navan kautta tutkimista jos pyrkii juuri näkemään elokuvateemoissa muutakin kuin näyttävyyden ja uljaat näkymät? Minusta, anteeksi vaan, myös opponentti tarkastelee asiaa hyvin paljon oman navan kautta ollen suuresti sitä mieltä, että elokuva - klisheisyydestään huolimatta - on jotain suurta ja hienoa. Tekniseltä visuaalisuudeltaan kyllä mutta entäpä muuten? Ei minusta... niin ja on niitä muitakin jotka leffaa arvostelevat kriittisemmin - kuten Andrew Pulver Guardianin sivuilla - hän toki on nähnyt leffan ennakkoon jo 11.12.09. Arvio Avatarista oli tyly: **.

Mutta liene kantani jo tullut selväksi kaikille, joten turha peitsenvääntäminen jääkööt osaltani tähän. Makuasioita sanoi koira kun persettään nuoli.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Tarina, henkilöhahmot, uskottavuus - jos tämä kaikki olisi samalla tasolla kuin itse 3D-tekniikka voitaisi puhua kokonaisvaltaisesti merkiteoksesta, nyt jonkin sortin visuaalisesta tämän hetken huipentumasta - mutta milloin tämä ylitetään?

Jos minulta kysytään, niin Pan's Labyrinth oli aika tavalla kuvaamasi kaltainen elokuva. Visuaalisesti äärimmäisen kaunis ja harkitun tyylikäs. Hahmot uskottavia ja samaistuttavia. Kaksi erilaista maailmaa kohtaa niin aidosti kuin nyt tuollaisessa fantasiassa voi tehdä. On se realistinen maailma ja satumaailma. Lisäksi elokuvan voi nähdä niin monella tapaa. Varmaan annettu vähän katsojan päätettäväksi, oliko ne tytön näkemät olennot ja paikat todellisia, vai pelkästään vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.

Minusta juuri tuossa elokuvassa on tietokonetehosteita käytetty erittäin taiteellisella otteella ja sillä tapaa, ettei ne ota mitään yliotetta vaan tukevat itse tarinaa ja yleistä ilmettä.

Tämä siis oma mielipiteeni ko. elokuvasta.

 

[Cube]

Niin ja miljoona kärpästähän ei voi olla väärässä. Paljon hehkutettu, paljon mainostettu - erityisesti ennenäkemättömäksi kokemukseksi kehuttu elokuva aivan varmasti kerää enemmän katsojia kuin esim. hillitympi ja toisella tavalla visuaalisempi sekä minimalistisempi elokuva

Tuosta kuvauksestahan tuli mieleen Kansakunnan synty, joka ei kaikenmaailman rasistisine juonineen ole oikein muilla tavoin kuin visuaalisena uranuurtajana arvokas. Eikö Griffithin teos ole siis osa merkittävää elokuvahistoriaa?

No joo, tässä nyt tosiaan oli edelleen kyse siitä, että miljoona kärpästä plus kriitikot eivät voi olla väärässä. Pelkät kärpäset sitä ehkä voisivatkin olla, mene ja tiedä. Tässä yhteydessä sen pohtiminen ei onneksi ole olennaista. Sinun näkökulmasi vaikuttaa puolestaan olevan se, että sinä olet elokuvaa näkemättäkin (!!!) oikeassa ja "kaikki" muut taas väärässä.

Niin ja en nyt koskaan ole arvostanut Indian Jones -leffoja kovinkaan korkealle - ensimmäinen niistä oli ihan pätevä mutta sen jälkeen... tai kolme alkuperäistä Str Warsia - tuttua kauraa, joista toinen osa oli minusta parhain.

Eivätkö ne mielestäsi ole myöskään elokuvahistoriallisesti merkittäviä teoksia tästä syystä?

Niin ja onko se oman navan kautta tutkimista jos pyrkii juuri näkemään elokuvateemoissa muutakin kuin näyttävyyden ja uljaat näkymät? Minusta, anteeksi vaan, myös opponentti tarkastelee asiaa hyvin paljon oman navan kautta ollen suuresti sitä mieltä, että elokuva - klisheisyydestään huolimatta - on jotain suurta ja hienoa.

Hah, mitä vielä! Oletkohan lukenut viestejäni lainkaan vai päätitkö niistäkin mielipiteesi etukäteen ja vastailit sitten sen mukaan? Ei tässä ole kyse minusta, mutta johan olen useampaan kertaan todennut, ettei Avatar minulle henkilökohtaisesti ollut mikään kovin iso juttu, kuten ei ole moni muukaan elokuvahistorian kiistaton merkkiteos. Yleisesti ottaen Avatar on kuitenkin tehnyt ihmisiin - myös elokuvia ammatikseen arvosteleviin kriitikoihin - vaikutuksen, eikä tätä sovi vähätellä. Miten tämä on oman navan kautta tarkastelua?

 

[Knower]

Olen pohtinut miten tätä "kinaa" tiivistäisin. Minä olen tykännyt hirmuisesti elokuvista Pan's Labyrinth, Gran Torino, Memento, Devil's Backbone jne. Saavat kaikki minulta ****1/2 viiva *****. Gran Torino esimerkiksi oli ihan huippu, koskettava ja niin edespäin. Se perusti tenhoaan ihan eri juttuihin kuin nyt Avatar.

Sanoisin näin, että Avataria katsoessani - kuten myös on käynyt aikanaan mm. LOTR-leffoissa - minä olin hetken aikaa taas lapsi eläen jossain toisessa maailmassa. On paljon erinomaisia elokuvia, joiden dialogi ja juoni ja sisällöllisyys nousevat varmasti Avatarin yläpuolelle omissa papereissakin. Harva on kuitenkaan saanut minua unohtamaan totaalisesti aikaa ja paikkaa kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Ei paljoa kiinnostanut oliko nyt joku henkilöhahmo kliseinen tai pahvinen.

Tätä ehkä minä haen takaa. Popcornia naamaan ja katsomaan kun mustavalkoisesti hyvä ja paha kamppailevat. Ja pitämään peukkuja hyville.

 

[moby]

Esimerkiksi Cahiers du Cinéman perustajat olivat melko eri linjoilla tässä asiassa, enkä usko, että laajemminkaan löytyy kovin paljon kannatusta näkemykselle, jonka mukaan elokuvahistoriallisen merkityksen kannalta on aivan yhdentekevää miten moni ihminen elokuvan näkee.

Ilmeisesti tämä kaikki pitäisi tulkita niin, että James Cameron ei mielestäsi ole auteur?

Lehti on perustettu 1951. Silloin lähes kaikki elokuvat sisälsivät jotain muuta kuin pelkkää "visuaalisuutta". Esim. eivät kyseiseen lehteen kirjoittaneiden Godardin tai Truffautin leffat olleet pelkkiä tuotteita, vaan niissä oli pakko olla myös jotain muuta sisältöä. Tämän sisällön jokainen katsoja sitten analysoi omalla tavallaan. Mielestäni aika hölmöä ottaa tämä laadukas lehti ja sen perustajat mukaan tähän keskusteluun, koska lehden perustamisen aikoihi elokuvat olivat aivan erilaisia.

Jos nyt halutaan rahasta puhua, niin aiemmin mainitsemani Lost in Translation
teki rahaa melkein $107M budjetin ollessa noin $4M, eli pienellä budjetilla voidaan tehdä sekä puhutteleva leffa, että mukavasti rahaa ilman että elokuva on tuote.

Kohta McDonaldsissa on Avatar-ateria ja lähikaupoista vois ostaa Avatar pyyhkeitä, mukeja ja leluja. Tällä tavallahan Disney/Pixar tekee rahaa tuotteillaan. Leffat ovat sivuseikka, kuten jokainen järkevä persoona tajuaa kun teatterissa pyörivät Prinsessa Ruusunen 3, Bambi 2,5 Ice Age 8 ja Tuhkimo 22 1/3. jne.

 

[Ted Raikas]

Tällä tavallahan Disney/Pixar tekee rahaa tuotteillaan. Leffat ovat sivuseikka, kuten jokainen järkevä persoona tajuaa kun teatterissa pyörivät Prinsessa Ruusunen 3, Bambi 2,5 ja Tuhkimo 22 1/3. jne.

Omasta mielestäni Pixarin animaatiot on pääasiassa varsin kovia taidonnäytteitä tietokoneanimaation saralla. On ehkä totta, että tuottavat niitä aika liukuhihnalta ja osa on vähän huteja tai jotenkin puolivillaisia samantapaista huumoria sisältävää tavaraa. Seassa on kuitenkin todella vaikuttavia ja idearikkaita animaatioelokuvia, kuten Wall-E, The Incredibles ja alkuperäinen Toy Story on tietysti 3D-animaatioiden eräs kulmakivistä ja merkittävä elokuva omassa genressään.

Lisäksi Pixar on valinnut ihan oman tiensä animaatioon, eikä yritä väkisin tehdä mitään realismia, mitä aika epäonnistuneesti on monet elokuvat yrittäneet viimevuosina tuoda valkokankaille. En oikeastaan ymmärrä miksi tietokoneilla tehdyssä animaatiossa edes pitäisi pyrkiä saada näyttämään ihmishahmot realistisilta, kun sen nyt voi toteuttaa edelleenkin ihan oikeilla ihmisillä. Ymmärrän toki ponnistelut saavuttaa tietty piste jossain määrin kun olen itsekin 3D-alaa opiskellut, mutta tulokset on usein todella kuolleita ja sieluttomia. Näen jotenkin selkeästi tyylitellyn animaation paremmaksi kun tietokoneilla(kin) tehdään. Tietysti jonkinlainen simulaatio realistisesta, mutta sinänsä epätodellisesta olennosta on näytellyissä elokuvissa joskus paikallaan. Otetaan nyt onnistumisista esimerkeiksi Klonkku LotR-trilogiassa ja Fauni Pan's Labyrinthissä. Molemmat mielestäni saatu uskottaviksi olennoiksi jotka tuntuvat olevan läsnä siinä tilassa. Tietysti molemmissa tapauksessa on käytetty runsaasti motion capturea ja niin edespäin, mutta yhtä kaikki tietokoneluomuksia noin viimekädessä.

Siitä olen samaa mieltä, että vanhojen Disney-klassikoiden jatko-osat ja muutenkin jatkuva jatko-osa rumba, etenkään jos ei oikeasti ole ideoita, on aika tympeä ilmiö kauttaaltaan. Mutta "money talks".

Tuleehan niitä tiettyjen elokuvien jatko-osia itsekin toisinaan katseltua, ei siinä mitään...

 

[Cube]

Lehti on perustettu 1951. Silloin lähes kaikki elokuvat sisälsivät jotain muuta kuin pelkkää "visuaalisuutta".

Voi sitä noinkin nostalgisoida. Tosiasia kuitenkin on, että elokuvien liukuhihnatuotanto on peräisin jo 1950-lukua edeltävältä ajalta, jolloin myös tuotteistaminen ja taloudellinen tehokkuus oltiin viety erittäin pitkälle monipolien ollessa sallittuja. Vaikea myöskään nähdä niitä valtavia taiteellisia ambitioita, jotka 50-luvulla tuotettujen kaavamaisten musikaalien ja hömppäkomedioiden tekemistä ohjasivat. Itse asiassa ensiksimainitut ovat oikein mainio esimerkki visuaalisuudella ratsastamisesta, joskin musikaalit taisivat usein sisältää myös aika sujuvaa (vaikkakin täysin tyhjänpäiväistä) dialogia. Näiden lisäksi westernit olivat ymmärtääkseni pääosin aika 13 tusinassa -tavaraa, mutta siitä huolimatta - tai juuri sen vuoksi - Bazin ja kumppanit nostivat esim. John Fordin ja Howard Hawksin auteurin asemaan. He pystyivät omaan tunnistettavaan tyyliinsä myös silloin, kun ilmaisumahdollisuus oli genren konventioiden vuoksi rajallista. Tuollainen suorittaminen ei Cahiers-koulukunnan mielestä suinkaan ollut halveksuttavaa, vaan ihailtavaa. En ymmärrä miksei sama koskisi tämän päivän elokuvia.

 

[Infamous]

Visuaalisuutta on niin monen tasoista. Jos mietin omasta mielestäni visuaalisesti näyttäviä elokuvia, voisin mainita vaikka The Straight Storyn ja Kummisedän.

Tottakai olet oikeassa. Itsekin kyllä nautin hyvin toteutetusta kuvauksesta jos se on onnistuttu sisällyttämään saumattomasti elokuvaan. Ja tosiaan on vaikea vertailla jonkun viipyilevän kauniilla kuvauksella varustetun elokuvan visuaalisuutta johonkin tietokone-efektimättöön. Avatarin henkeäsalpaava maailma kuitenkin on tällä hetkellä vielä niin terävästi piirtynyt verkkokalvoille (kävin tänään siis tarkastamassa), että ei ihan heti tule parempaa silmäkarkkia mieleen. Enkä tarkoita siis pelkästään mättökohtauksia, vaan muutenkin tapaa millä tuo maailma on leffassa kuvattu.

 

[Timbit]

Mistä sitten johtuu tämä nykyinen "visuaalisten" leffojen suosio? En tiedä tarkkaa vastausta, mutta mielestäni tärkeä asia on se, että jo lapsille tarjotaan tätä visuaalista ja sisällötöntä huttua kaikilta kaupallisilta kanavilta. Tästä seuraa huono keskittymiskyky ja mieltymys leffoihin, joissa ei juurikaan tarvitse ajatella muuta kuin juuri visuaalisuutta.

Oma epäakateeminen veikkaukseni on, että niiden suosio johtuu tarjonnan määrästä. Nykyään pystytään erikoistehosteiden avulla tekemään juoneltaan köykäisestä leffasta hyvin viihdyttävä, jos silmille tarjotaan karkkia. Niihin sitten pitää osata suhtautua oikein. Esimerkiksi tuo keskustelussa esillä ollut 2012 oli mielestäni hyvin viihdyttävä elokuva, vaikka juoni on haukuttu hyvästä syystä. Se vaan oli niin hiton hienoa katsottavaa, kunhan ei ajatellut liikaa.

Se on sitten eri asia, jos massat eivät enää muuta haluakaan katsoa kuin visuaalista ilotulitusta ja hermostuu, jos leffaan on yritetty laittaa kunnollinen juoni katsojaa pitkästyttämään.

Pixarin Cars on muuten ihan hauska leffa, suosittelen katsomaan. Se on myös oivallinen esimerkki tuosta rahanteosta: ottaen huomioon, että kyseessä on jo aika monta vuotta sitten tehty yksi ainoa elokuva, on oheiskrääsän määrä hämmästyttävä. Lightning McQueen virnuilee kauppojen hyllyillä edelleen leveästi.

 

[ms.qvist]

Sinun näkökulmasi vaikuttaa puolestaan olevan se, että sinä olet elokuvaa näkemättäkin (!!!) oikeassa ja "kaikki" muut taas väärässä.

En oikeassa kokonaisuutta ajatellen mutta väittäisin olevani siinä suhteessa aivan oikeassa, että elokuva ei ole juoneltaan, henkilökuvaukseltaan ja muutoin tarinaltaan kuin keskitasoa oleva elokuva - jollei se olisi niin visuaalinen ja edelläkävijä omalla sarallaan, se painisi loppujen lopuksi likimain normaaleiden tusinatuotteiden kanssa samassa sarjassa - enkä usko, että tuolloin sinäkään sitä ihan helpolla lähtisin katsomaan, voin kyllä olla väärässäkin. Ja painotan edelleen - minulle elokuva on muutakin kuin visuaalista tykitystä - se voi olla sivuosassa mutta se ei saa varastaa roolia kokonaisuudessaan - kuten Avatarin kohdalla käynyt. Siitähän yleisö puhuu ja kriitikot - ei tarinasta tai sen köykäisyydestä tai jos mainitaan niin pääasiassa sivulauseessa, eli minulle herää väkisinkin kysymys, että kumaa on menty katsomaan visuaalista tykitystä vai tarinaa joka nivoutuu henkilöhahmojen ja muun kokonaisuuden kautta loistavaksi elokuvaksi. Minä tulen väkisinkin miettineeksi sitä, että mitä arvioidaan ja millä kriteereillä...

Eivätkö ne mielestäsi ole myöskään elokuvahistoriallisesti merkittäviä teoksia tästä syystä?

En todellakaan pidä Star Warseja tai Indiana Joneseja elokuvahistoriallisesti merkkiteoksina, en todellakaan. Omalla sarallaan Star Warsit (3 ensin tehtyä, joista Jedin paluu oli edellisiä köykäisempi) toi jotain uutta ja sen suhteen ne ovat merkittäviä mutta eivät muuten - samalla tavalla Avatar on merkittävä, se toi jotain uutta mutta ei muuta. Yksinkertainen juoni hyvän ja pahan taistelusta, johon on saatu syvyyttä jonkin verran, jotta tarina olisi muutakin kuin "aikuisten satu". Indiana Jonesit ovat vielä vähemmin merkkiteoksia minun kategoriassa, olen nähnyt kolme ensimmäistä ja vain ensimmäinen on elokuvana keskitasoa parempi, loput näkemäni ovat likimain kuraa...

Yleisesti ottaen Avatar on kuitenkin tehnyt ihmisiin - myös elokuvia ammatikseen arvosteleviin kriitikoihin - vaikutuksen, eikä tätä sovi vähätellä. Miten tämä on oman navan kautta tarkastelua?

Olenko kirjoittanut sinun tarkastelevan elokuvaa oman navan kautta, pahoitteluni jos olet saanut sellaisen kuvan - ei ole ollut tarkoitukseni olla niin yksioikoinen. Ei vaan yleisesti näin tehdään - olen sitä mieltä, että elokuvan visuaalisuus ja näyttävyys on hämännyt katsojat kuin myös kriitikot. Jos elokuva ei olisi niin visuaalinen, ei antaisi katsojille sellaista kokemusta jonka se antaa - (tämän tähden olisi kieltämättä mielenkiintoista nähdä se mutta opiskelijana ei ole varaa pistää tällä hetkellä sitä reilua 10 € lipuun) - niin en usko, että siitä puhuttaisi niin paljon, että se olisi herättänyt niin suurta huomiota ja kerännyt satojen miljoonien lipputuloja. Minusta jopa monet kriitikot ovat langenneet tähän ansaan, olen lukenut esim. suomalaisia arvioita joissa henkilöhahmot on lytätty yksiulotteisina ja tarina klisheisinä mutta silti elokuva on saanut **** jopa *****, mikä minusta on liikaa elokuvalle jos se on henkilöhahmoiltaan ja tarinaltaan köykäinen. Tällainen elokuva yhdistettynä visuaalisuuteen kokonaisuuteen ansaitsee korkeintaan sen *** ei yhtään enempää. Arvostelevatko kriitikot tällöin elokuvaa ja sen tarinaa ja sisältöä vai visuaalista ilmettä? Minusta tuntuu väkisinkin siltä, että tavattoman moni arvostelee elokuvaa jälkimmäisen kriteerin mukaan, mikä minusta on väärä periaate arvoida elokuvaa. Elokuva on kokonaisuus jonka perusteella sitä on arvioitava - eikä suinkaan arvioitava vain yhden osa-alueen kannalta. Mutta tämä tästä...

vlad.

 

[vilpertti]

En todellakaan pidä Star Warseja tai Indiana Joneseja elokuvahistoriallisesti merkkiteoksina, en todellakaan.

Se on hieno asia.

Koko muu maailma kuitenkin pitää. Inflaatiokorjattu lipputulo Star Warsista on kaikkien aikojen toisiksi korkein, TESB ja RotJ:kin ovat top15:ssä: http://boxofficemojo.com/alltime/adjusted.htm

Ja voi jeesus, jos joku ei nyt sattunu pitämään Avatarista sitä näkemättä, kannattaako tuon elokuvan takia uhrata sivutolkulla tilaa internetistä asiasta väen vängällä jankkaamiseen. Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi Sunshine, mutta joku nykyaikainen smurffitarina, voi jee.

 

[ms.qvist]

Koko muu maailma kuitenkin pitää. Inflaatiokorjattu lipputulo Star Warsista on kaikkien aikojen toisiksi korkein, TESB ja RotJ:kin ovat top15:ssä: http://boxofficemojo.com/alltime/adjusted.htm

Lipputuloillako se elokuvan merkittävyys loppujen lopuksi lasketaan? No tapansa kullakin - minä nyt kuitenkin asetan muut asiat listalla sen edelle, niitä enää uudelleen luettelematta.

Mainonta, ohjaajat, vetävä tarina (ei välttämättä kerro mitään muuta elokuvasta), osin näyttelijät - ei kuitenkaan aina, visuaalisuus tms. seikat takaavat nykyään varsin hyvän lopputuloksen mitä tulee myyntituloihin, puhumattakaan sitten oheistuotteiden tuomasta lisästä - mikä taasen esim. Star Warsien kohdalla on varsin merkityksellinen asia, etenkin ensimmäisenä valmistunee, koska niillä tuloilla George Lucas rikastui. Nämä seikat eivät kuitenkaan kerro mitään itse elokuvasta tai sen todellisesta merkityksestä - ne kertovat vain sen kuinka kaupallisesti onnistunut elokuva on ollut. Olen myös havainnut sen, että nämä kassamagneettielokuvat käyvät entistäkin useammin sisällöltään köyhemmiksi ja köyhemmiksi - kertooko se sitten jotain kuluttajista vai mistä...

En kiellä etteikö kaupallisesti onnistunut elokuva voi myös olla elokuvahistoriallisesti merkityksellinen, mutta se että jokin elokuva on saanut huippuhyvät lipputulot ei merkitse sitä, että leffa itsessään on merkityksellinen muin mittarein mitattuna - ne minun mittarini ovat jo tulleet esille joten ei niistä enää lisää.

vlad.

 

[lade]

Olen tässä muutaman päivän aikana seurannut tätä debattia Avatarin hyvyydestä (tai huonoudesta). Itse pidän James Cameronin viimeisimmästä ohjauksesta ennen Avataria eli Titanicista. Jopa niin, että menee heittämällä top10 näkemiini elokuviin ja pidän itseäni kuitenkin aktiivisena elokuvienkatselijana. Ainakin Titanicissa oli mielestäni todella hyvin esillä Vladin vaatima henkilöhahmojen syvyys, yleiset tunteet sekä yleensäkin uskottavat henkilöt ja juoni. Visuaalisista ominaisuuksista tuskin tarvitsee kovin paljon tarinoida jos nyt vaikka muistelee elokuvan loppua..

En ole vielä nähnyt Avataria, mutta aion varmasti mennä katsomaan sen kunhan kerkeän. Cameron on ehdottomasti elokuvantekijöiden eliittiin kuuluva ohjaaja, ja sen on Titanicin ohella todistanut myös herran ohjaamat Terminator 2 ja Aliens, esimerkiksi. Avatarin trailerin ensi kertaa nähtyäni täytyy kylläkin myöntää, että petyin. Mutta ainoastaan elokuvan aihepiirin vuoksi. Itseäni kun ei niin lämmitä nämä fantasiamaailmaan sijottuvat elokuvat vaikka kyllä niitäkin mielellään katsoo kunhan ne on vaan hyvin tehty, LOTR-sarja nyt vaikka esimerkkinä tähän. Syy miksi kuitenkin aikoinani menen innosta puhkuen elokuvan katsomaan on se, että tiedän että se on hyvä. Monet täälläkin ovat sitä kehuneet, monet arvostelijat ovat sitä kehuneet, monet kaverini ovat sitä kehuneet. Ja itse myös uskon, että se on hyvä. Cameronin leffat nyt kun tuntuvat olevan vähintäänkin hyviä. En myöskään suostu uskomaan että Avatarin juoni olisi köyhä. Jos Roland Emmerich olisi ohjannut tämän leffan niin tietäisin että se olisi köyhä. Varsinkin jos sen nimi olisi Godzilla tai The Day After Tomorrow. Cameron ei ole mikään tusinaohjaaja joka keskittyy pelkästään elokuvan näyttävyyteen, vaikkakin keskittyy siihenkin ihan hemmetisti. Ja hän myös osaa tehdä sitä näyttävyyttä. Hänen elokuvissaan on aina jotakin järkevääkin edustettuna ja hyviä näyttelijöitä.

Imdb:ssä Avataria on arvosteltu tähän menessä 8,9/10. Täällä mainittua visuaalisesti näyttävää elokuva 2012 on sen sijaan tähän mennessä arvosteltu 6,2/10. 2012 olikin todella huono kun näin sen, ensimmäisestä en vielä tiedä.

 

[psychodad]

Ahdisti katsoa elokuvaa luuserista, joka ei osannut sanoa mitään mihinkään.

No sittenhan tama menee suoraan samaan sarjaan Man Who Wasn't There kanssa, joka oli loistava elokuva luuserista joka ei osannut sanoa mitaan mihinkaan.

 

[psychodad]

Näyttää jenkeissä menneen suoraan DVD:lle ja on siellä ilmestynyt reilu kuukausi sitten. R2 DVD:tä ei ainakaan vielä mistään löytynyt. R1 DVD ja BD löytyy suht edullisesti esimerkiksi Play.comista joten jos kauhean into nähdä leffa ja soitin pyörittää jenkkilevyjä niin ei muuta kuin tilaamaan.

Ink oli ihan kohtalainen leffa, hiukan sekava mutta loppujen lopuksi kuitenkin ennalta-arvattava. Halvan oloinen, mutta ei huonoimpia leffoja mita on tullut katsottua.

2012 oli taman vuoden versio Roland Emmerichin katastrofileffasta. Samaa tuubaa. Nayttelijat ja katastrofi muuttuu, hahmot ovat kaytannossa samoja ja tapahtumat myos. Aivan jarkyttavan paska elokuva, jalleen kerran. Hapea John Cusack.

 

[Ted Raikas]

Mainonta, ohjaajat, vetävä tarina (ei välttämättä kerro mitään muuta elokuvasta), osin näyttelijät - ei kuitenkaan aina, visuaalisuus tms. seikat takaavat nykyään varsin hyvän lopputuloksen mitä tulee myyntituloihin, puhumattakaan sitten oheistuotteiden tuomasta lisästä - mikä taasen esim. Star Warsien kohdalla on varsin merkityksellinen asia, etenkin ensimmäisenä valmistunee, koska niillä tuloilla George Lucas rikastui. Nämä seikat eivät kuitenkaan kerro mitään itse elokuvasta tai sen todellisesta merkityksestä - ne kertovat vain sen kuinka kaupallisesti onnistunut elokuva on ollut.

Star Wars ja sen jatko-osat, eli tuo vanha trilogia, kuitenkin mullisti aikanaan erikoisefektien maailman ihan kertaheitolla ja synnytti samalla Industrial Light & Magicin, firman joka on tunnettu aika monien elokuvien erikoisefekteistä aina tähän päivään saakka. Eli tuolta pohjalta Star Wars ja kaksi sen jatko-osaa on kiistatta elokuvahistoriallisesti merkittäviä. Tykkäsi efektielokuvista sitten tai ei, ne kuitenkin on eräs elokuvan sinänsä häilyvästä lajityypistä. Näistä kolmesta tietysti Imperiumin Vastaisku on ainakin minun mielestäni ihan puhtaasti elokuvanakin kypsempi ja syvällisempi ja taiteellisesti vaikuttavin, esim. Millennium Falconin puikkelehtiminen asteroidivyöhykkeessä vihollisalukset kimpussaan on yksi elokuvahistorian vaikuttavimpia kohtauksia musiikkeineen kaikkineen.

Se on kuitenkin vain yksi mielipide noin taiteellisuuden suhteen ja elokuvan hyvyyden, mutta sitä merkittävyyttä elokuvahistoriallisesti ei voi edes määritellä miksikään mielipideasiaksi, vaan se on silkka fakta. Koko trilogian osalta.

Ensimmäinen Star Warshan oli suhteellisen halvalla tehty elokuva sen ajan mittapuulla, eli paljon kalliimpiakin elokuvaprojekteja oli. Siihen nähden tekivät aivan tajuttoman upeaa työtä jota on syytä kunnioittaa ja ihailla vielä tänäkin päivänä. Osoitus, että todella visuaalisesti näyttävää voidaan tehdä myös halvalla ja rajoitteiden kanssa, jos on vaan näkemystä ja kunnianhimoa. Olen usein jopa taipuvainen ajattelemaan, että rajoitetun budjetin ja olosuhteiden alla syntyy niitä kaikkein huikeimpia ja mullistavimpia juttuja, koska silloin jos milloin ihmiset joutuvat käyttämään koko luovuutensa saavuttaaksen sen visionsa. Ei tietystikään aina näin, mutta uskoisin sen olevan erittäin tehokas koulu ja hyödyllistä, kun ei ole kaikki mahdolliset työkalut ja tarvikkeet käsillä mitä kuvitella saattaa, näin ollen tulee keksittyä uusia tekniikoita ja tapoja tehdä asioita.

Osin siksikin joskus närästää kun jotain elokuvaa hehkutellaan sen kalleudella, paljonko sen tuottaminen tulee maksamaan. Aivan kuin se olisi synonyymi erinomaisuudelle. Yleensä nuo oman aikansa kalleimmat elokuvat ei ole minua sytyttäneet mitenkään erityisemmin.

 

[-Kantor-]

Lipputuloillako se elokuvan merkittävyys loppujen lopuksi lasketaan? No tapansa kullakin - minä nyt kuitenkin asetan muut asiat listalla sen edelle, niitä enää uudelleen luettelematta.

Eiväthän lipputulot itsessään ole mikään hyvyyden mittari, mutta toisaalta voidaanko sellaisia elokuvia pitää elokuvahistoriallisesti merkittävinä, jotka ovat kiinnostaneet vain harvalukuista joukkiota? Miinusmerkkinen tulos kun kertoo, ei välttämättä aina, mutta yleensä, jonkinasteisesta floppaamisesta myös taiteellisissa ratkaisuissa. Mietitään nyt vaikka genrekohtaisesti uraauurtaneita teoksia: tieteiselokuvissa Blade Runner, Space Odyssey 2001 ja Star Wars; kauhuelokuvissa Excorcist, Halloween ja Shining; sotaelokuvissa Apocalypse Now, Deer Hunter ja Platoon jne... Mikä näitä elokuvia yhdistää? Ns. taiteellisen arvostuksen lisäksi nämä elokuvat ovat tehneet myös hyvää tulosta.

Vertailessaan elokuvien suuruusluokkia taloudellisesti eri ajanjaksoittain, monet päätyvät johtopäätökseen, että ainoastaan nykyaikoina tehdään ylikaupallisia elokuvia helvetinmoisilla budjeteilla ja kyllähän se paperilla siltä näyttääkin jos asiaa pelkästään numeroilla tulkitaan (Avatar, Lord of the Rings, Pirates of the Caribbean, Titanic jne..). Totuus on kuitenkin se, että nämä budjetit pitäisi suhteuttaa aina nykyrahan arvoon, jolloin lista ei yllättäen olekaan niin "nykyaikapainotteinen". Tältä pohjalta historian kallein elokuva olisi itse asiassa venäläinen Sota ja rauha (1968), joka nykyrahaan suhteutettuna vastaisi sellaisia summia, jollaisia ei todennäköisesti tulla enää koskaan elokuvateollisuudessa näkemään. Meni ehkä vähän aiheesta ohi, mutta tulipahan käytyä läpi kun puhutaan näistä megabudjetin elokuvista.

 

[Chiesa di Totti]

No sittenhan tama menee suoraan samaan sarjaan Man Who Wasn't There kanssa, joka oli loistava elokuva luuserista joka ei osannut sanoa mitaan mihinkaan.

Niin oli, pidin siitä kovasti. Ja pidän yleensäkin muistakin Coenin veljesten tuotoksista, moni kaveri kritisoi Burn After Readingia, joka oli todella hauska mielestäni.

Täytyy kai todeta, että tämä on se poikkeus, joka vahvistaa säännön ja sitten leffa oli vaan niin huono miltä se tuntui. Eli ei miltään. Tai ehkä leffan pointti oli se, että nykyään mikään ei tunnu enää miltään. Sinänsä pelottavaa, no sai se ainakin jotain ajatuksia päähäni.

 

[ms.qvist]

Star Wars ja sen jatko-osat, eli tuo vanha trilogia, kuitenkin mullisti aikanaan erikoisefektien maailman ihan kertaheitolla ja synnytti samalla Industrial Light & Magicin, firman joka on tunnettu aika monien elokuvien erikoisefekteistä aina tähän päivään saakka. Eli tuolta pohjalta Star Wars ja kaksi sen jatko-osaa on kiistatta elokuvahistoriallisesti merkittäviä. Tykkäsi efektielokuvista sitten tai ei, ne kuitenkin on eräs elokuvan sinänsä häilyvästä lajityypistä. Näistä kolmesta tietysti Imperiumin Vastaisku on ainakin minun mielestäni ihan puhtaasti elokuvanakin kypsempi ja syvällisempi ja taiteellisesti vaikuttavin, esim. Millennium Falconin puikkelehtiminen asteroidivyöhykkeessä vihollisalukset kimpussaan on yksi elokuvahistorian vaikuttavimpia kohtauksia musiikkeineen kaikkineen.

Siinä olet oikeassa, että Star Warsit - juuri ne kolme ensimmäistä loivat tietyllä tapaa jotain uutta, tai oikeastaan itse laskisin ne kaksi ensimmäistä elokuvien joukkoon jotka loivat uutta, kolmas - Jedin paluu (jonka nimi ensin piti olla Jedin kosto, mutta sitten tultiin toisiin aatoksiin koska katsottiin ettei "kosto" ole terminä oikea kuvaamaan jedin ajatusmaailmaa ja nimi vaihdettiin "paluuksi"), onkin sitten jo heikkotasoisempi verrattuna Imperiumin vastaiskuun. Imperiumin vastaisku on myös minusta kypsin ja parhain kokonaisuus alkuperäisistä Star Warseista - siitä tarina on syvempi ja kokonaisuudessaan toimiva - tietenkin visuaalisuus ja efektit olivat aikaansa nähden jotain uutta. Eli tässä suhteessa Star Wars I ja II ovat merkittäviä elokuvia mutta en kuitenkaan laske niitä koko elokuvahistorian merkkielokuvien joukkoon, mutta nyt ei pidä ymmärtää aivan väärin - merkittävinä niitä kuitenkin pidän ja toimivina muutenkin kuin efektiensä tähden. Etenkin kakkosta, jolle annan surutta ****.

vlad.

 

[J.Petke]

Katselin tänään juuri Hurt Lockerin ja aika ristiriitaiset fiilikset jäi. Leffa kesti yli 2 tuntia joka meni todella nopeasti mutta ei tuo mielestäni kovin hääppöinen elokuva ollut. Sotadraama olisi kai oikea termi kuvaamaan tuota tekelettä. Arvosanaksi antaisin 7.

 

[ms.qvist]

Palataan tähän - seuraavaksi pientä kärjistystä eli kärsikää vähän tai hypätkää viestin yli.

Se on hieno asia.

Koko muu maailma kuitenkin pitää. Inflaatiokorjattu lipputulo Star Warsista on kaikkien aikojen toisiksi korkein, TESB ja RotJ:kin ovat top15:ssä: http://boxofficemojo.com/alltime/adjusted.htm

Poimintoja, eli ilmeisesti seuraavat elokuvat ovat myös jollain tapaa merkittäviä (ovatko ne sitten laadukkaita) koska ovat tahkonneet paljon rahaa:

9. The Exorcist - kauhuelokuvien saralla kyllä mutta muuten, ehkäpä ei.

14. Return of the Jedi - huonompi kuin kaksi ensimmäistä Star wars -saagan leffaa mutta silti sijoitus 14.

19. Star Wars: Episode I - The Phantom Menace - täytyy ihmetellä, että millä meriiteillä leffa on tahkonnut näin paljon rahaa. Tarinaan verrattuna tulos on hämmästyttävä mutta markkinointi, odotukset, edelliset Star Warsit etc. saivat tietenkin aikaan sen, että ihmiset halusivat nähdä mitä Lucasilla oli tarjolla (ja huttuahan se oli).

31. Ghostbusters - kohtuullinen komedia mutta paljon paljon parempiakin on tehty. Life of Brian esimerkiksi.

35. Independence Day - kuvaa jotain tämän listan tasosta kun kyseinen kura (jonka olen nähnyt - ihan totta) on näinkin korkealla.

36. Home Alone - kyllähän tämä nauratti mutta että näin hyvä - tietty jos lipputulojen perusteella lasketaan olevan. Ei muuten.

39. Beverly Hills Cop - lisää uskomattomia pläjäyksiä...

48. Batman - paskaa edelleen mutta kirii silti monien laadukkaiden elokuvien edelle jos mittarina käytetään sitä kuinka paljon leffalla on ansaittu.

*****

Poimin listalle muutamia sellaisia elokuvia jotka olen nähnyt - arvio perustuu siis siihen. Jos siis lipputulojen perusteella tehdään arvioita niin aika heikoilla jäillä ollaan, vai mitä sanotte. Vai lasketaanko lipputulojen perusteella menestynyt elokuva merkkiteokseksi? Onko Independence Day merkkiteos - korkeintaan osoittaakseen sen kuinka paskoja elokuvia voidan tehdä ja niiden avulla vieläpä ansaita hyvin.

Toisaalta löytyy listalta sitten vastapainoksi laadukkaitakin elokuvia jotka ovat tuottaneet edes hitusen tuohta tekijätiiminkin pussiin:

81. One Flew Over the Cuckoo's Nest - olen nähnyt elokuvan useamman kerran ja tässä elokuvassa on syvyyttä monella tasolla ja ote kuvauksessa on hieno - eikä elokuva ratsasta visuaalisella näyttävyydellään vaan kertomuksen syvyydellä.

91. Rear Window - eräs Alfredin parhaista elokuvista, ei kuitenkaan paras mutta kestää useammankin katselukerran ja kuuluu lajityyppinsä valioihin. Tässä on myös visuaalisuutta.

Tai piirretyistä ihastuttava Bambi sijalla 46. Enkä nyt suinkaan tarkoita ihastuttavalla sitä, että "päätähtenä" oli Bambi suurine silmineen.

*****

Tiedä sitten myöskään, että kuinka kattava lista todellakin on. Kuinka laaja otanta muista maista on, vai onko niiden elokuvatuotantoa käyty läpi juurikaan, mitä nyt pikaisesti vilkaisin niin kaikki (?) leffat olivat Hollywood/jenkki tuotantoa. Tuntuu hivenen ihmeelliseltä ettei muualta löydy elokuvia jotka pääsisivät listalle - mutta voihan niinkin olla.

Edelleen kuitenkaan lipputulojen/muiden tulojen perusteella ei voida vetää suoraa yhteneväisyysviivaa sen suhteen, että elokuva on laadukas, merkittävä, tai jopa elokuvataiteellisesti loistava - kuten vaikkapa Chaplinin Diktaattori, tai Akira Kurosawan Seitsemän samuraita tai hänen "väri-kauden" parhaimpiin elokuviin kuuluva Ran.

Tämä tästä kärjistäen kirjoitetusta viestistä, toivottavasti nyt kuitenkin ymmärrätte sen, että tahkottu raha ei minusta ole merkki siitä, että leffa on merkityksellinen elokuva - se on merkityksellinen korkeintaan siinä muodossa, että sen avulla tuotantotiimi (ja muut tahot) ovat ansainneet mahdollisesti jopa huikean summan rahaa, jenkkien tapauksessa taaloja.

vlad.

 

[Cube]

En oikeassa kokonaisuutta ajatellen mutta väittäisin olevani siinä suhteessa aivan oikeassa, että elokuva ei ole juoneltaan, henkilökuvaukseltaan ja muutoin tarinaltaan kuin keskitasoa oleva elokuva - jollei se olisi niin visuaalinen ja edelläkävijä omalla sarallaan, se painisi loppujen lopuksi likimain normaaleiden tusinatuotteiden kanssa samassa sarjassa - enkä usko, että tuolloin sinäkään sitä ihan helpolla lähtisin katsomaan, voin kyllä olla väärässäkin. Ja painotan edelleen - minulle elokuva on muutakin kuin visuaalista tykitystä - se voi olla sivuosassa mutta se ei saa varastaa roolia kokonaisuudessaan - kuten Avatarin kohdalla käynyt. Siitähän yleisö puhuu ja kriitikot - ei tarinasta tai sen köykäisyydestä tai jos mainitaan niin pääasiassa sivulauseessa, eli minulle herää väkisinkin kysymys, että kumaa on menty katsomaan visuaalista tykitystä vai tarinaa joka nivoutuu henkilöhahmojen ja muun kokonaisuuden kautta loistavaksi elokuvaksi. Minä tulen väkisinkin miettineeksi sitä, että mitä arvioidaan ja millä kriteereillä...

Eli toisin sanoen koet tietäväsi paremmin kuin elokuvia ammatiksekseen arvioivat ihmiset, joista osa on myös akateemisesti koulutettuja tuohon työhön? Aika rohkeaa. Varmastihan me kaikki koemme tietävämme kaikenlaista elokuvista, mutta eikö silloin puhuta kuitenkin ennemmin henkilökohtaisesta mausta, eikä siitä mikä on oikeasti elokuvahistoriallisesti merkittävää? Esimerkiksi pidän itse suuresti Veteen piirretty viiva -elokuvasta (vaikka sen hahmot ovat btw suht ohuita ja stereotyyppisiä), mutta suuri yleisö ja kriitikot eivät ole/olleet aivan yhtä innokkaita. Ei VPV huonosti kaiketi pärjännyt, mutta jäi ilmestyessään täysin Pelastakaa sotamies Ryanin jalkoihin. Lopputulos on, että Spielbergin elokuvas on elokuvahistoriallisesti merkittävä, Malickin teos ei niinkään. Tähän ei valitettavasti vaikuta mitenkään se, että itse pidän jälkimmäistä parempana. Eikö niin?

En todellakaan pidä Star Warseja tai Indiana Joneseja elokuvahistoriallisesti merkkiteoksina, en todellakaan.

Kuten vilpertti jo sanoi, muut kyllä pitävät. Itse en ole ensimmäistäkään Indiana Jones elokuvaa edes nähnyt, mutta ymmärtääkseni ainakin Raiders of the Lost Ark elokuvan kaanoniin ehdottomasti kuuluu.

Arvostelevatko kriitikot tällöin elokuvaa ja sen tarinaa ja sisältöä vai visuaalista ilmettä? Minusta tuntuu väkisinkin siltä, että tavattoman moni arvostelee elokuvaa jälkimmäisen kriteerin mukaan, mikä minusta on väärä periaate arvoida elokuvaa. Elokuva on kokonaisuus jonka perusteella sitä on arvioitava - eikä suinkaan arvioitava vain yhden osa-alueen kannalta. Mutta tämä tästä...

Todennäköisesti he pitävät silloin tavasta, jolla elokuvaan on onnistuttu luomaan oma maailmansa. Visuaalisuus on tietysti osa tätä, mutta ei Avatarissa ole kikkailtu vain kikkailun vuoksi, vaan elokuvan näyttävällä ulkomuodolla on kyllä tarkoitus.

Et muuten vastannut tuohon Kansakunnan synty -esimerkkiini mitenkään.

 

[Cube]

Tämä tästä kärjistäen kirjoitetusta viestistä, toivottavasti nyt kuitenkin ymmärrätte sen, että tahkottu raha ei minusta ole merkki siitä, että leffa on merkityksellinen elokuva - se on merkityksellinen korkeintaan siinä muodossa, että sen avulla tuotantotiimi (ja muut tahot) ovat ansainneet mahdollisesti jopa huikean summan rahaa, jenkkien tapauksessa taaloja.

Tahkottu raha on kuitenkin osoitus siitä, että moni ihminen on nähnyt elokuvan. Siten se on siis onnistunut olemaan merkittävä. Mutta edelleen: kukaan ei nähdäkseni väitä, että tahkottu raha olisi ainoa seikka, jonka perusteella elokuvia tulisi arvottaa, mutta onhan sekin vahva argumentti yksittäisen elokuvan merkittävyyden puolesta tapauksissa, joissa elokuva on jo saanut kriitikoiden tuen puolelleen.

Muutoinkin sanoisin, että esille nostamasi elokuvat ovat poikkeuksia, sillä kevyesti suurin osa tuon listan elokuvista on ehdottomia klassikoita - piti niistä tai ei.