Jatkoajan leffakerho

[vilpertti]

Mikä elokuva totaalisesti paska on?

Batman & Robin

Turbulence

 

[-Kantor-]

Avatar ei minusta näitä kaikkia osa-alueita täytä täysin ollakseen saamansa kohun arvoinen - visuaalisuus ok, mutta muuten elokuva ei ole sellainen josta viitsin (täällä) maksaa yli 10 € nähdäkseni sen.

Ethän sinä ole edes nähnyt koko elokuvaa? Ymmärtäisin kyllä perustelusi muuten, mutta mikäli muodostat mielipiteesi itse elokuvasta vain muutaman arvostelun pohjalta näkemättä koko teosta, niin liikutaan aika ohuella pohjalla. Ja vaikka elokuva olisi minkälainen tahansa, niin tuskin kantasi muuttuisi suuntaan tai toiseen, koska olet jo etukäteen päättänyt mitä mieltä elokuvasta olet.

Ja noista arvosteluista kun puhuttiin, niin olet nekin onnistunut aika hyvin valitsemaan mieleiseksesi. Ihan esimerkkinä, alla muutama arvostelu sieltä positiivisemmasta päästä.

http://www.film-o-holic.com/arvostelut/avatar/
http://www.leffatykki.com/elokuva/avatar
http://www.mtv3.fi/viihde/arvostelut/elokuva.shtml/1020264
http://skenet.fi/index.html?menuid=367&aid=2588
http://www.v2.fi/arvostelut/viihde/645/Avatar-3D/

 

[Vintsukka]

Mistä tuon nyt repäisit? Mikä elokuva totaalisesti paska on?

Plan 9 from Outer Space ainakin on paska ja silti ainakin jonkin tulkinnan mukaan elokuvahistoriallisesti merkittävä.

 

[Knower]

Ja noista arvosteluista kun puhuttiin, niin olet nekin onnistunut aika hyvin valitsemaan mieleiseksesi. Ihan esimerkkinä, alla muutama arvostelu sieltä positiivisemmasta päästä.

Juu ja onhan mm. ymmärtääkseni kohtuullisen arvostettu Roger Ebert antanut Avatarille täydet pisteet jos mennään merta edemmäksi kalaan.

Ebertin arvostelu

Edit. Niin, tietenkin, makuasiahan tämä on. Mutta kyseessä ei missään nimessä ole ns. Paska elokuva, kuten täällä mainittu tosi kökkö 2012. Yleisesti ottaen ansiot on sen verran suuret, että tähtiä voi antaa *** viiva *****. Vähempi lienee erikoisuuden tavoittelua.

 

[Köyliön Ässä]

Sen verran hypetystä on ollut tämän elokuvan ympärillä, että päätimme isän kanssa mennä katsomaan tuon Avatarin eilen. 15 vuotta kehitelty (enemmän ja vähemmän) ja arviolta 250 miljoonan dollarin tarina oli kyllä visuaalisesti todella hieno elokuva ja kaikin puolin sellainen leffa, jota osasin odottaa. Tarina oli kuitenkin ennalta-arvattava, dialogi ei oikein vakuuttanut eikä henkilöhahmoissakaan ollut itselleni tarpeeksi syvyyttä. Ehkä vain odotin liikaa elokuvalta, johon littyvät asiat olivat kaikki jotain niin jotain suurta ja ihmeellistä. Lievä pettymys Avatar siis itselleni oli, mutta antaisin silti sille kolme tähteä viidestä uudenlaisen 3D-elokuva-kokemuksen (tjsp.) antamisesta.

Niin ja kyllä tämä nyt silti suorastaan naurettavan "2012"-elokuvan voitti aikalailla kaikissa kategorioissa.

 

[Viljuri]

En tiedä, että onko "huono", toisella kädellä tehty elokuva luonnehdittavissa "paskaksi", mitä tulee esimerkiksi Ed Woodin tuotantoon. Ehkä kiertoilmaisua "omintakeinen" voisi näistä käyttää?

Oma mielipiteeni on, että James Cameronin Avatar on "sairas" elokuva siihen pantuihin työtunteihin ja muihin resursseihin nähden, tämän lisäksi se on "amerikkalaisella" tavalla propagandistinen, jossa häiriintynyt yksiulotteinen tarina on naamioitu ihmisen ajattelukyvylle ja moraalille vahingolliseen muoviin ja krumeluureihin. Mahdollisesti näitä katsoisi Disneyn tai Pixarin versiona, joissa on siis lähtökohdiltaan "rehellinen" ja "autenttinen" viihteellinen, kaupallinen ja muu logiikka, ei näytelmällisten ja siten ainakin toivottavasti monitahoisempien elokuvien tuotantoon tarkoitettujen studioiden kautta.

Toivottavasti jatko-osat ja Cameronin ura jäisivät tähän. Ei tosin taida olla palaa.

 

[ms.qvist]

Mistä tuon nyt repäisit? Mikä elokuva totaalisesti paska on?

Rambo 2 esimerkiksi tai Commando, Isäni on turbomies tjsp - nämä kaikki tekeleen on tullut syystä tai toisesta katsottua enkä voi suositella niitä kenellekään.

Ja repäisin lainaamasi kohdan tästä osasta kirjoitustasi:

Elokuvahistoriallisuus ei myöskään välttämättä liity yksinomaan laatuun.

Eli väännetään rautalangasta - elokuvahistoriallisuus ei siis liity yksinomaan laatuun eli myös paska elokuva voi olla elokuvahistoriallisesti arvokas jos näikseen tulee, vai? Riittävän paska tuotos...

vlad.

 

[ms.qvist]

Ethän sinä ole edes nähnyt koko elokuvaa? Ymmärtäisin kyllä perustelusi muuten, mutta mikäli muodostat mielipiteesi itse elokuvasta vain muutaman arvostelun pohjalta näkemättä koko teosta, niin liikutaan aika ohuella pohjalla. Ja vaikka elokuva olisi minkälainen tahansa, niin tuskin kantasi muuttuisi suuntaan tai toiseen, koska olet jo etukäteen päättänyt mitä mieltä elokuvasta olet.

Sinä olet varmasti sitten katsonut kaikki huonoksi katsomasi elokuvat, eikö? Katsos kun ihminen voi tehdä päätelmiä elokuvista (tai mistä tahansa) tutustumalla aiheeseen, lukemalla siitä (olen myös tutustunut positiviiseen antiin), katsomalla trailereita (ne tosin eivät vedä vertoja koska niissä ei päästä aitoon 3D-tunnelmaan) etc. Tämän jälkee olen tullut siihen johtopäätökseen, että minun ei kannata uhrata reilua 10 € elokuvaan, joka tuskin tulee antamaan minulle rahan arvoista tyydytystä - minulle kun se visuaalisuus ja maisemoiden kauneus ei ole merkityksellisin pointti, mikä asia liene tullut selväksi. Se on loppujen lopuksi ohut pintakalvo, jonka alle on helppoa kätkeä klisheinen tarina ja heppoisemmat henkilöhahmot.

Olen lukenut myös niitä positiviisia arvioita, sellaisiakin joissa elokuva on saanut ***** tai ****½ mutta niistä kuultaa läpi erityisesti se, että arvostelija on unohtanut arvostelevansa elokuvaa sen sijaan arvostelija on ryhtynyt arvostelemaan visuaalista näyttävyyttä - jolle minäkin varmasti antaisin sen ****, mutta kerronnalle, sisällölle, ihmishahmonen ja muiden hahmojen uskottavuudelle ja profiloinnille en antaisi niin montaa tähteä, että viitsisin maksaa sen reilut 10 €. Ehkäpä ihmisten on tänä päivänä, jolloin tykitetään visuaalista näyttävyyttä, hienoja efektejä tms., vaikea ymmärtää sitä, että joku voi katsoa mielummin tarinan kuin efektejä. Katson paljon mielummin Tulikärpästen haudan kuin esimerkiksi Tranformersin tai Terminator 3 tai uusimman Rambon.

Sen verran olen kuitenkin avomielinen, että jos joku tarjoaisi mahdollisuuden nähdä leffan niin kävisin sen ehdottomasti katsomassa. Olen myös muuttanut mielipiteeni kerran jos toisenkin huomatessani arvioineeni jonkin asian väärin - suuntaan tai toiseen. Esim. kirjailijoista. Luin arvioita paljon kehutun Paulo Coelho tuotannosta, jopa ystäväni suosittelivat sitä minulle, joten lähdin liikkeelle positiviisin mielin lukemaan hänen tuotantoaan vain ja ainoastaan havaitakseni sen, että tuotanto toistaa samaa ideaa eri vaatteisiin puettuna. Kasvutarinaa ja höystettynä kristillisellä tai uskonnollisella sanomalla. Muutamia hyviä henkilöhahmoja, kuten kirjassa Veronica päättää kuolle se nuori mies - nimeä en nyt muista. Tässä esimerkki siitä kuinka positiivinen tunne kääntyi negatiiviseksi. Toisaalta sitten leffoista voisin ottaa esimerkiksi Dogvillen - ennakkoasenteeni oli negatiivissävytteinen mutta katsottuani leffan voin jopa tunnustaa pitäneeni Lars von Trierin otteesta ja minimaalisista lavasteista. Kidman oli hyvä! Kiintoisaa!

vlad.

 

[Infamous]

Mikäli - huom! - elokuvan muu taso olisi lähelle samaa luokkaa kuin visuaalisuus ts. henkilöhahmoihin olisi panostettu ja tarina olisi muutakin kuin klisheitä klisheiden perään, varmasti maksaisin sen reilun 10 € ja kävisin katsomassa sen.

vlad.

Hmm... aika paljon pyydetty, huomioon ottaen että kyseessä on kuitenkin visuaalisesti kaikkien aikojen näyttävin elokuva (oma mielipiteeni). Muilla osa-alueilla toki on runsaasti elokuvia, jotka edelle menee, mutta silti leffa tuntuu saavan hieman epäansaittua dissausta kontollensa. Kyllä tämä kuitenkin tarinaltaan, henkilöhahmoiltaan jne. pitkälti muut vuoden "megaelokuvat" (Terminator/Transformers/GI Joe/ym...) pieksee. Se ei toki suurikaan saavutus tällä saralla ole. Asetettakoon sanoma vaikka näin: leffan muut osa-alueet eivät olleet niin huonoja, että katsontakokemukseni olisi niistä kärsinyt. Visuaalisesti aika perkeleen upea.

 

[-Kantor-]

Sinä olet varmasti sitten katsonut kaikki huonoksi katsomasi elokuvat, eikö? Katsos kun ihminen voi tehdä päätelmiä elokuvista (tai mistä tahansa) tutustumalla aiheeseen, lukemalla siitä (olen myös tutustunut positiviiseen antiin), katsomalla trailereita (ne tosin eivät vedä vertoja koska niissä ei päästä aitoon 3D-tunnelmaan) etc.

Kyllä. Tarkemmin sanoen en tuomitse mitään elokuvaa huonoksi näkemättä sitä. Toki elokuvasta voi muodostaa ennakkokäsityksen trailereiden, arvosteluiden tai muiden vastaavien perusteella, mutta vaikea niitä on siltä pohjalta vielä lähteä arvioimaan tyyliin "visuaalisuus ok, muuten kuraa".

Toki itsekin olen huomannut, että harvoin sellaiset kassamagneetit uppoavat samalla tavalla kuin jos vertaa hieman pienempiin arvostusta saaneisiin elokuviin (festivaaleilla palkitut, kriitikoiden arviot jne..), sillä näissä hyvin myyneissä elokuvissa kun yleensä taiteelliset ratkaisut ovat melkoisen kompromissipainotteisia kun taas indie-tyylisissä elokuvissa ei välttämättä ole tuottajaporukka vaatimassa, että miten elokuva pitää toteuttaa, jotta se myy. Siis yleensä, mutta aina löytyy poikkeuksia. Esimerkiksi James Cameronin aiemmista elokuvista olen tykännyt kovastikin (pois lukien ehkä ylisiirappinen Titanic), sillä pidän hänen tyylistään ohjata viihdettä. Eihän jokaisen elokuvan tarvitse ollakaan muuta kuin viihdettä, ainakaan itselleni.

 

[Ted Raikas]

Ei tuo Avatar itseänikään kaikesta ennakkohypetyksestä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, vakuuta. Mitä olen nyt pätkiä katsellut ja lueskellut itse tarinasta synopsista, niin kliseinen ja yllätyksetön juonikuvio ja idea hyppäsi ensimmäiseksi esiin. Ei ehkä nyt huono juoni sinällään, mutta noinkin pitkään työnalla olleeksi elokuvaksi varsin puolivillaisen ja paljon koluttuja teemoja sisältävä kässäri. Luulisi, että tuossa ajassa olisi kehitetty paljon kierompikin juoni? No, ehkä se olisi sitten liikaa perusyleisölle ja toisaalta kun en ole elokuvaa nähnyt, niin ehkä jotain koukkuja onkin ja kaikki ei ole niin simppeliä. Tiedä siitä.

Toinen asia joka tässä häiritsi, että ne toisen planeetan öllit on jokseenkin mielikuvituksettomia, tuollaisia tai tuontyyppisiä hahmoja on nähty vähän tuon tuosta videopeleissä ja ties missä. Ei nyt tietysti elokuvissa niinkään, mutta luovuutta olisi voinut käyttää enemmän. Samoin ympäristö. Komeaa toki ja mielikuvituksellista, mutta ehkä nyt vieläkin enemmän sitä mielikuvitusta olisi voinut käyttää. Leijuvat saaret ja eksoottinen ihme eläimiä vilisevä viidakko ei nyt ole mitenkään erityisen omintakeinen juttu. Moisiakin juttuja on roolipeleissä ja vastaavissa nähty vuosikaudet. Fantasiakliseitä, ympäristö ja oliot. Luulisi jotenkin kaukaisen eksoplaneetan voivan sisältää jotain ihan surrealistisia juttuja jotka enemmän poikkeaisi Maan vastaavista ympäristöistä.

Eikä nuo tietokone-efektitkään nyt mitenkään erityisen vaikuttavia tuntunut olevan, juuri taas kerran vähän liiankin videopeliä. Liekö sitten tarkoituskin? Seuraava askel on kaikki lisenssituotteet ja oikea tuoteperhe.

Ennakkoon vaikuttaa siis yllättävänkin muoviselta teokselta ollakseen noin kallis produktio, mutta jätetään nyt se lopullinen tuomio siihen hetkeen kun elokuva on nähty. Tullut melkeinpä lytättyä ennakkoon siinä määrin, että taitaa olla pakko käydä katsomassa. Heh.

Näin ollen varaan tietysti oikeuden muuttaa mieltäni, mutta ennakkoon ei tosiaan ole vakuuttanut oikein missään mielessä. Tuntuu vaan, että tekee James Cameron mitä tahansa hommaa, niin se on olevinaan automaattisesti jotain uraauurtavaa. Loppupelissä näkemistäni elokuvista, jotka mies on ohjannut ainoastaan Terminator on selkeä huippuelokuva ja mahtava sci-fi trilleri. Ihan ok tasoa on sitten Aliens, T2 ja Abyss, mutta noissakin kaikissa on tiettyjä laskelmoituja, ärsyttäviä ja pliisuja elementtejä, joten en niitä minään klassikoina osaa pitää. T2:ssa toki olikin oikeasti omana aikanaan toteutukseltaan vallankumouksellista tietokonegrafiikkaa ja efektejä ja ne näyttää edelleenkin varsin vaikuttavilta, mikä on meriitti sinänsä. Suoranaisesti ohjaajana Cameron ei mielestäni kuitenkaan ole kuin jotain keskitasoa. Osaa vaan tuon markkinoinnin ja on onnistunut luomaan megalomaanisista viritteistään jonkun ihmeellisen automaattisen mediatapahtuman. Siinä mielessä toki lahjakas.

Itse annan arvoa kuitenkin enemmän ensisijaisesti taiteelliselle silmälle. Ja kyllä, se ei rajoitu ainoastaan ns. taide-elokuviin, vaan viihdekin voi olla taidetta ja ei ne efektit ole mikään kirosana.

 

[ms.qvist]

Eihän jokaisen elokuvan tarvitse ollakaan muuta kuin viihdettä, ainakaan itselleni.

Viihde on tietty määritelmäkysymys. Kyllä minäkin toisinaan katson elokuvia viihtyäkseni niiden parissa mutta elokuvat eivät välttämättä ole varsinaisesti viihdettä - jollaisena kuitenkin Avataria voitaneen pitää. Toki viihdyttäviäkin elementtejä on, kuten T2:ssa tai Aliensissa mutta vastapainona on sitten muutakin - tarinalla on hivenen enemmän syvyyttä kuin keskivertoelokuvassa. En sitten tiedä katsonko nykyään enää pelkkiä viihde-elokuvia - jollei sitten esim. Kunniattomia Paskiaisia voi pitää sellaisena, omanlaista viihdettähän sekin on mutta samalla olen havaitsevinani siinä jotain muutakin - viittauksia elokuvahistoriaan, viihdeteollisuuteen - niin hyvässä kuin pahassa tms. teemoja. Ja onhan Kunniattomissa Paskiaisissa mieleenpainuvia roolisuorituksiakin - niistä joskus myöhemmin lisää.

vlad.

P.S. Toisinaan "viihdytän" itseäni katsomalla kunnon kauhua (tai gorea - joka nyt monien mielestä eräs kauhun alalaji). Mitä tämä sitten kertoo minusta... sen jätän lukijoiden päätettäväksi.

 

[Cube]

Elokuvahistoriallisuus ei myöskään välttämättä liity yksinomaan laatuun.

Eli väännetään rautalangasta - elokuvahistoriallisuus ei siis liity yksinomaan laatuun eli myös paska elokuva voi olla elokuvahistoriallisesti arvokas jos näikseen tulee, vai? Riittävän paska tuotos...

Niin, yksinomaan laatuun. Kyllä elokuvan laadukkuus silti on tärkeä tekijä, kun elokuvahistoriallisesti merkittäviä teoksia aletaan listaamaan. Jos pelkällä näyttävyydellä saisi ratsastaa, niin esim. tuo 2012 ja moni muu silmäkarkki olisi varmasti välitön klassikko.

Viljurin viestistä en taas tapani mukaan ymmärtänyt oikein sanaakaan, mutta onneksi ei ole tarvettakaan. Veikkaan, että Viljuria vitutti Avatarissa eniten se, että elokuvan sankari on pyörätuolissa, eli siis selvästikin heikko ihminen, joka lopulta paljastuu vieläpä vihervasemmistolaiseksi.

 

[moby]

Hmm... aika paljon pyydetty, huomioon ottaen että kyseessä on kuitenkin visuaalisesti kaikkien aikojen näyttävin elokuva (oma mielipiteeni).

Visuaalisuutta on niin monen tasoista. Jos mietin omasta mielestäni visuaalisesti näyttäviä elokuvia, voisin mainita vaikka The Straight Storyn ja Kummisedän.

Lynchin The Straight Sory yhdistää upeat Amerikan keski-Lännen maisemat tarinaan ja henkilöhahmoihin, joista jokainen voi oppia kaikenlaista.

Coppolan Kummisetä taas visualisoi hienolla tavalla italialaista elämäntapaa. Elokuvassa jokainen kohtaus on sommiteltu kauniisti, vaikka aiheet eivät aina kauniita olekaan.

Minulle mainokset "visuaalisesti näyttävä" tai "maailman kallein elokuva" tuovat heti mieleen, että nuo rainat ovat yksinkertaisesti "paskoja". Yleensäkin nykyisissä leffoissa keskitytään aivan liian vähän oikeasti merkityksellisiin asioihin ja jyrätään tarinan heikkous CGI:n ja bensaräjähdysten alle.

Maailmassa on tehty viimeisen vuosikymmenen aikana paljon hyviä leffoja, kuten esim. tässäkin ketjussa usein mainitut Sideways, Broken Flowers, Lost in Translation tai vaikkapa Mies vailla menneisyyttä. Kannattaa tutustua ja katsoa ajatuksella, josko noista saisi jotain irti.

Mistä sitten johtuu tämä nykyinen "visuaalisten" leffojen suosio? En tiedä tarkkaa vastausta, mutta mielestäni tärkeä asia on se, että jo lapsille tarjotaan tätä visuaalista ja sisällötöntä huttua kaikilta kaupallisilta kanavilta. Tästä seuraa huono keskittymiskyky ja mieltymys leffoihin, joissa ei juurikaan tarvitse ajatella muuta kuin juuri visuaalisuutta.

Tuon takia olen ohjeistanut omia lapsia katsomaan Ylen kanavien tarjontaa tai vaikkapa "Olipa Kerran" DVD-sarjaa, jotka uusinta lukuunottamatta löytyvät hyllystä. Tämä siksi, että olen huomannut noiden kaupallisten kanavien sisällön tekevän lapsista levottomia, kun taas ensin mainittuihin he jaksavat keskittyä tarvittaessa tunteja.

Sitten kun lapseni ovat tarpeeksi vanhoja, aion tutustuttaa heidät klassisten elokuvien maailmaan, jotta he oppivat katsomaan myös sellaisia elokuvia, jotka vaativat tulkintaa ja elokuvallisten keinojen ymmärtämistä, eli siis toisin sanoen aivotoimintaa.

 

[ms.qvist]

Niin, yksinomaan laatuun. Kyllä elokuvan laadukkuus silti on tärkeä tekijä, kun elokuvahistoriallisesti merkittäviä teoksia aletaan listaamaan. Jos pelkällä näyttävyydellä saisi ratsastaa, niin esim. tuo 2012 ja moni muu silmäkarkki olisi varmasti välitön klassikko.

Mutta edelleen se "paska" elokuva voi olla elokuvahistoriallisesti merkityksellinen osoittamaan mihin kaikkeen paskuudessa pystytäänkään.

Ja voimme edelleen pohtia onko Avatar sellainen elokuva, että se pääsee merkityksellisten elokuvien joukkoon muin kuin visuaalisin meriitein... onko klisheinen tarina, monin paikoin ohuiksi jäävät henkilöhahmot tms. seikat sellaisia asioita jotka ovat niin merkityksellisiä, että niiden tähden elokuvaa ei voida pitää elokuvahistoriallisesti merkittävänä teoksena? Visuaalisena suunnannäyttäjäni tietyn luokan elokuville kyllä mutta onko se visuaalisuuden huipentuma - vai onko olemassa muunlaista visuaalisuutta, kuten moby toi esille. Edelleen olen sitä mieltä, että moni keskustelija arvioi elokuvaa sen ulkokultaisten syiden tähden kiinnittämättä huomiota itse tarinaan ja sen kulkuun. Jo Akira Kurosawa taisi visuaalisuuden merkityksen, samaten moni muu klassikko-ohjaaja - mutta heidän kohdalla se visuaalisuus sisälsi taiteellisia elementtejä, sellaisia jotka panivat katsojan ajattelemaan. Niissä elokuvissa visuaalisuus oli osa elokuvaa eikä elokuva osa visuaalisuutta. Toivottavasti tulevaisuudessa riittää ohjaajia, jotka ovat valmiit panostamaan kerrontaan, henkilöhahmoihin, tunnelmaan, kuvaukseen - niiden tukijana on sitten visuaalinen tietokoneitse maailma, jos sellaiselle enää on tarvetta.

vlad.

 

[Cube]

Ja voimme edelleen pohtia onko Avatar sellainen elokuva, että se pääsee merkityksellisten elokuvien joukkoon muin kuin visuaalisin meriitein... onko klisheinen tarina, monin paikoin ohuiksi jäävät henkilöhahmot tms. seikat sellaisia asioita jotka ovat niin merkityksellisiä, että niiden tähden elokuvaa ei voida pitää elokuvahistoriallisesti merkittävänä teoksena?

Minä pohdin asiaa ihan sitäkin kautta, että Avatar takoi maailmanlaajuisesti 230 miljoonaa dollaria avausviikonlopun aikana. Jos hyvä tahti pysyy yllä ja elokuva päätyy lopulta johonkin kaikkien aikojen kympin kärkeen, niin vaikea sitä on pitää kovin merkityksettömänä. Lisäksi Avatar tulee hyvinkin mahdollisesti vaikuttamaan melko isosti siihen miten ison budjetin elokuvia tulevaisuudessa tehdään.

Tässä keskustelussa on mielestäni selvästi kaksi näkökulmaa esillä. Toisessa pohditaan asiaa egosentrisesti vain oman navan kautta ja toisessa yritetään nähdä laajempi viitekehys. En kuitenkaan ymmärrä miksi henkilökohtaisen maun ja mielipiteen pitäisi vaikuttaa tällaiseen asiaan ratkaisevasti. Suuri yleisö on puhunut sekä rahan että suosiollisten arvioiden kautta, enkä minäkään Avatarissa mitään niin huonoa nähnyt, ettei siitä voitaisi puhua edes jossain määrin samalla tavalla kuin esimerkiksi Star Wars -elokuvista, Indiana Jones -elokuvista tai LOTR-elokuvista. Tietysti paljon riippuu myös siitä miten jatko-osat onnistuvat. Ykkösosa on kuitenkin menestynyt kaupallisesti hyvin ainakin näin alussa ja elokuva on myös vastaanotettu hyvin kriitikoiden keskuudessa. En oikein näe perusteita sulkea Avatarilta mitään ovia, vaikka itse et siitä näkemättä pidäkään.

 

[moby]

Tässä keskustelussa on mielestäni selvästi kaksi näkökulmaa esillä. Toisessa pohditaan asiaa egosentrisesti vain oman navan kautta ja toisessa yritetään nähdä laajempi viitekehys.

Se kuinka paljon joku elokuva ansaitsee rahaa on täysin merkityksetöntä. Jos haluaa mennä massan mukana ja leffaan pitää mennää sen vuoksi kun kaikki muutkin menevät, niin aika heikolla pohjalla ollaan. Pitäisi eritellä tuotteet ja elokuvat. Tuotteiden tarkoituksena on ainoastaan myydä ja tuottaa mahdollisimman paljon rahaa. Oikea elokuva on taideteos samassa mielessä kuin Picasson taulu, jossa näkyy taiteilijan tietty visio ja näkemys ja josta katsoja voi tehdä omia tulkintojaan.

Vieläkin tässä roskan täyttämässä maailmassa on myös elokuvataiteilijoita, jotka tekevät omia taideteoksiaan huolimatta siitä, että massa haluaa käydä katsomassa tuotteita. Esimerkiksi Woody Allen joutuu tekemäään leffansa muualla kuin Hollywoodissa, koska tuottajat haluavat tuotteita ja tulevat kertomaan mitä käsikirjoittajan/ohjaajan/leikkaajan pitää tehdä. Tilanne on hieman sama, kuin että Van Goghin olisi pitänyt tehdä henkensä pitimiksi muotokuvia(tuotteita), koska massa halusi juuri niitä.

 

[Cube]

No tuo nyt on sinun henkilökohtainen mielipiteesi, jolla ei todellisuuden kanssa ole välttämättä mitään tekemistä. Esimerkiksi Cahiers du Cinéman perustajat olivat melko eri linjoilla tässä asiassa, enkä usko, että laajemminkaan löytyy kovin paljon kannatusta näkemykselle, jonka mukaan elokuvahistoriallisen merkityksen kannalta on aivan yhdentekevää miten moni ihminen elokuvan näkee.

Ilmeisesti tämä kaikki pitäisi tulkita niin, että James Cameron ei mielestäsi ole auteur?

 

[ms.qvist]

Minä pohdin asiaa ihan sitäkin kautta, että Avatar takoi maailmanlaajuisesti 230 miljoonaa dollaria avausviikonlopun aikana. Jos hyvä tahti pysyy yllä ja elokuva päätyy lopulta johonkin kaikkien aikojen kympin kärkeen, niin vaikea sitä on pitää kovin merkityksettömänä. Lisäksi Avatar tulee hyvinkin mahdollisesti vaikuttamaan melko isosti siihen miten ison budjetin elokuvia tulevaisuudessa tehdään.

Tässä keskustelussa on mielestäni selvästi kaksi näkökulmaa esillä. Toisessa pohditaan asiaa egosentrisesti vain oman navan kautta ja toisessa yritetään nähdä laajempi viitekehys. En kuitenkaan ymmärrä miksi henkilökohtaisen maun ja mielipiteen pitäisi vaikuttaa tällaiseen asiaan ratkaisevasti.

Niin ja miljoona kärpästähän ei voi olla väärässä. Paljon hehkutettu, paljon mainostettu - erityisesti ennenäkemättömäksi kokemukseksi kehuttu elokuva aivan varmasti kerää enemmän katsojia kuin esim. hillitympi ja toisella tavalla visuaalisempi sekä minimalistisempi elokuva - kuten vaikkapa Gran Torino, jossa tarina oli merkityksellinen ei visuaalisuus siinä mielessä mitä se Avatarissa on - mutta monia merkityksellisia visuaalisia efektejä ja taiteellisia ratkaisuja Eastwoodin leffasta löytyy.

Tiedä sitten kuka tässä pohtii asiaa oman navan kautta ja kuka ei. Edelleen ne miljoona kärpästähän ei voi olla väärässä, joten paska on helvetin hyvää - eikö totta. Markkinointi ratkaisee paljon siitä millaisen lopputuleman tällainen elokuva saa yhdistettynä siihen kuinka paljon sen visuaalista näyttävyyttä ja mullistavaa tekniikkaa muuten kehutaan ja ylistetään. Mutta mutta - kuten olen todennut, elokuvat ovat muutakin kuin 3D-tekniikkaa, mahtavia visuaalisia efektejä - tämä subjektiivisena mielipiteenä pyrkimättä edes objektiivisuuteen mutta pyrkien kuitenkin ottamaan huomioon muita näkökulmia. Tarina, henkilöhahmot, uskottavuus - jos tämä kaikki olisi samalla tasolla kuin itse 3D-tekniikka voitaisi puhua kokonaisvaltaisesti merkiteoksesta, nyt jonkin sortin visuaalisesta tämän hetken huipentumasta - mutta milloin tämä ylitetään?

Niin ja en nyt koskaan ole arvostanut Indian Jones -leffoja kovinkaan korkealle - ensimmäinen niistä oli ihan pätevä mutta sen jälkeen... tai kolme alkuperäistä Str Warsia - tuttua kauraa, joista toinen osa oli minusta parhain.

Niin ja onko se oman navan kautta tutkimista jos pyrkii juuri näkemään elokuvateemoissa muutakin kuin näyttävyyden ja uljaat näkymät? Minusta, anteeksi vaan, myös opponentti tarkastelee asiaa hyvin paljon oman navan kautta ollen suuresti sitä mieltä, että elokuva - klisheisyydestään huolimatta - on jotain suurta ja hienoa. Tekniseltä visuaalisuudeltaan kyllä mutta entäpä muuten? Ei minusta... niin ja on niitä muitakin jotka leffaa arvostelevat kriittisemmin - kuten Andrew Pulver Guardianin sivuilla - hän toki on nähnyt leffan ennakkoon jo 11.12.09. Arvio Avatarista oli tyly: **.

Mutta liene kantani jo tullut selväksi kaikille, joten turha peitsenvääntäminen jääkööt osaltani tähän. Makuasioita sanoi koira kun persettään nuoli.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Tarina, henkilöhahmot, uskottavuus - jos tämä kaikki olisi samalla tasolla kuin itse 3D-tekniikka voitaisi puhua kokonaisvaltaisesti merkiteoksesta, nyt jonkin sortin visuaalisesta tämän hetken huipentumasta - mutta milloin tämä ylitetään?

Jos minulta kysytään, niin Pan's Labyrinth oli aika tavalla kuvaamasi kaltainen elokuva. Visuaalisesti äärimmäisen kaunis ja harkitun tyylikäs. Hahmot uskottavia ja samaistuttavia. Kaksi erilaista maailmaa kohtaa niin aidosti kuin nyt tuollaisessa fantasiassa voi tehdä. On se realistinen maailma ja satumaailma. Lisäksi elokuvan voi nähdä niin monella tapaa. Varmaan annettu vähän katsojan päätettäväksi, oliko ne tytön näkemät olennot ja paikat todellisia, vai pelkästään vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.

Minusta juuri tuossa elokuvassa on tietokonetehosteita käytetty erittäin taiteellisella otteella ja sillä tapaa, ettei ne ota mitään yliotetta vaan tukevat itse tarinaa ja yleistä ilmettä.

Tämä siis oma mielipiteeni ko. elokuvasta.

 

[Cube]

Niin ja miljoona kärpästähän ei voi olla väärässä. Paljon hehkutettu, paljon mainostettu - erityisesti ennenäkemättömäksi kokemukseksi kehuttu elokuva aivan varmasti kerää enemmän katsojia kuin esim. hillitympi ja toisella tavalla visuaalisempi sekä minimalistisempi elokuva

Tuosta kuvauksestahan tuli mieleen Kansakunnan synty, joka ei kaikenmaailman rasistisine juonineen ole oikein muilla tavoin kuin visuaalisena uranuurtajana arvokas. Eikö Griffithin teos ole siis osa merkittävää elokuvahistoriaa?

No joo, tässä nyt tosiaan oli edelleen kyse siitä, että miljoona kärpästä plus kriitikot eivät voi olla väärässä. Pelkät kärpäset sitä ehkä voisivatkin olla, mene ja tiedä. Tässä yhteydessä sen pohtiminen ei onneksi ole olennaista. Sinun näkökulmasi vaikuttaa puolestaan olevan se, että sinä olet elokuvaa näkemättäkin (!!!) oikeassa ja "kaikki" muut taas väärässä.

Niin ja en nyt koskaan ole arvostanut Indian Jones -leffoja kovinkaan korkealle - ensimmäinen niistä oli ihan pätevä mutta sen jälkeen... tai kolme alkuperäistä Str Warsia - tuttua kauraa, joista toinen osa oli minusta parhain.

Eivätkö ne mielestäsi ole myöskään elokuvahistoriallisesti merkittäviä teoksia tästä syystä?

Niin ja onko se oman navan kautta tutkimista jos pyrkii juuri näkemään elokuvateemoissa muutakin kuin näyttävyyden ja uljaat näkymät? Minusta, anteeksi vaan, myös opponentti tarkastelee asiaa hyvin paljon oman navan kautta ollen suuresti sitä mieltä, että elokuva - klisheisyydestään huolimatta - on jotain suurta ja hienoa.

Hah, mitä vielä! Oletkohan lukenut viestejäni lainkaan vai päätitkö niistäkin mielipiteesi etukäteen ja vastailit sitten sen mukaan? Ei tässä ole kyse minusta, mutta johan olen useampaan kertaan todennut, ettei Avatar minulle henkilökohtaisesti ollut mikään kovin iso juttu, kuten ei ole moni muukaan elokuvahistorian kiistaton merkkiteos. Yleisesti ottaen Avatar on kuitenkin tehnyt ihmisiin - myös elokuvia ammatikseen arvosteleviin kriitikoihin - vaikutuksen, eikä tätä sovi vähätellä. Miten tämä on oman navan kautta tarkastelua?

 

[Knower]

Olen pohtinut miten tätä "kinaa" tiivistäisin. Minä olen tykännyt hirmuisesti elokuvista Pan's Labyrinth, Gran Torino, Memento, Devil's Backbone jne. Saavat kaikki minulta ****1/2 viiva *****. Gran Torino esimerkiksi oli ihan huippu, koskettava ja niin edespäin. Se perusti tenhoaan ihan eri juttuihin kuin nyt Avatar.

Sanoisin näin, että Avataria katsoessani - kuten myös on käynyt aikanaan mm. LOTR-leffoissa - minä olin hetken aikaa taas lapsi eläen jossain toisessa maailmassa. On paljon erinomaisia elokuvia, joiden dialogi ja juoni ja sisällöllisyys nousevat varmasti Avatarin yläpuolelle omissa papereissakin. Harva on kuitenkaan saanut minua unohtamaan totaalisesti aikaa ja paikkaa kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Ei paljoa kiinnostanut oliko nyt joku henkilöhahmo kliseinen tai pahvinen.

Tätä ehkä minä haen takaa. Popcornia naamaan ja katsomaan kun mustavalkoisesti hyvä ja paha kamppailevat. Ja pitämään peukkuja hyville.

 

[moby]

Esimerkiksi Cahiers du Cinéman perustajat olivat melko eri linjoilla tässä asiassa, enkä usko, että laajemminkaan löytyy kovin paljon kannatusta näkemykselle, jonka mukaan elokuvahistoriallisen merkityksen kannalta on aivan yhdentekevää miten moni ihminen elokuvan näkee.

Ilmeisesti tämä kaikki pitäisi tulkita niin, että James Cameron ei mielestäsi ole auteur?

Lehti on perustettu 1951. Silloin lähes kaikki elokuvat sisälsivät jotain muuta kuin pelkkää "visuaalisuutta". Esim. eivät kyseiseen lehteen kirjoittaneiden Godardin tai Truffautin leffat olleet pelkkiä tuotteita, vaan niissä oli pakko olla myös jotain muuta sisältöä. Tämän sisällön jokainen katsoja sitten analysoi omalla tavallaan. Mielestäni aika hölmöä ottaa tämä laadukas lehti ja sen perustajat mukaan tähän keskusteluun, koska lehden perustamisen aikoihi elokuvat olivat aivan erilaisia.

Jos nyt halutaan rahasta puhua, niin aiemmin mainitsemani Lost in Translation
teki rahaa melkein $107M budjetin ollessa noin $4M, eli pienellä budjetilla voidaan tehdä sekä puhutteleva leffa, että mukavasti rahaa ilman että elokuva on tuote.

Kohta McDonaldsissa on Avatar-ateria ja lähikaupoista vois ostaa Avatar pyyhkeitä, mukeja ja leluja. Tällä tavallahan Disney/Pixar tekee rahaa tuotteillaan. Leffat ovat sivuseikka, kuten jokainen järkevä persoona tajuaa kun teatterissa pyörivät Prinsessa Ruusunen 3, Bambi 2,5 Ice Age 8 ja Tuhkimo 22 1/3. jne.

 

[Ted Raikas]

Tällä tavallahan Disney/Pixar tekee rahaa tuotteillaan. Leffat ovat sivuseikka, kuten jokainen järkevä persoona tajuaa kun teatterissa pyörivät Prinsessa Ruusunen 3, Bambi 2,5 ja Tuhkimo 22 1/3. jne.

Omasta mielestäni Pixarin animaatiot on pääasiassa varsin kovia taidonnäytteitä tietokoneanimaation saralla. On ehkä totta, että tuottavat niitä aika liukuhihnalta ja osa on vähän huteja tai jotenkin puolivillaisia samantapaista huumoria sisältävää tavaraa. Seassa on kuitenkin todella vaikuttavia ja idearikkaita animaatioelokuvia, kuten Wall-E, The Incredibles ja alkuperäinen Toy Story on tietysti 3D-animaatioiden eräs kulmakivistä ja merkittävä elokuva omassa genressään.

Lisäksi Pixar on valinnut ihan oman tiensä animaatioon, eikä yritä väkisin tehdä mitään realismia, mitä aika epäonnistuneesti on monet elokuvat yrittäneet viimevuosina tuoda valkokankaille. En oikeastaan ymmärrä miksi tietokoneilla tehdyssä animaatiossa edes pitäisi pyrkiä saada näyttämään ihmishahmot realistisilta, kun sen nyt voi toteuttaa edelleenkin ihan oikeilla ihmisillä. Ymmärrän toki ponnistelut saavuttaa tietty piste jossain määrin kun olen itsekin 3D-alaa opiskellut, mutta tulokset on usein todella kuolleita ja sieluttomia. Näen jotenkin selkeästi tyylitellyn animaation paremmaksi kun tietokoneilla(kin) tehdään. Tietysti jonkinlainen simulaatio realistisesta, mutta sinänsä epätodellisesta olennosta on näytellyissä elokuvissa joskus paikallaan. Otetaan nyt onnistumisista esimerkeiksi Klonkku LotR-trilogiassa ja Fauni Pan's Labyrinthissä. Molemmat mielestäni saatu uskottaviksi olennoiksi jotka tuntuvat olevan läsnä siinä tilassa. Tietysti molemmissa tapauksessa on käytetty runsaasti motion capturea ja niin edespäin, mutta yhtä kaikki tietokoneluomuksia noin viimekädessä.

Siitä olen samaa mieltä, että vanhojen Disney-klassikoiden jatko-osat ja muutenkin jatkuva jatko-osa rumba, etenkään jos ei oikeasti ole ideoita, on aika tympeä ilmiö kauttaaltaan. Mutta "money talks".

Tuleehan niitä tiettyjen elokuvien jatko-osia itsekin toisinaan katseltua, ei siinä mitään...

 

[Cube]

Lehti on perustettu 1951. Silloin lähes kaikki elokuvat sisälsivät jotain muuta kuin pelkkää "visuaalisuutta".

Voi sitä noinkin nostalgisoida. Tosiasia kuitenkin on, että elokuvien liukuhihnatuotanto on peräisin jo 1950-lukua edeltävältä ajalta, jolloin myös tuotteistaminen ja taloudellinen tehokkuus oltiin viety erittäin pitkälle monipolien ollessa sallittuja. Vaikea myöskään nähdä niitä valtavia taiteellisia ambitioita, jotka 50-luvulla tuotettujen kaavamaisten musikaalien ja hömppäkomedioiden tekemistä ohjasivat. Itse asiassa ensiksimainitut ovat oikein mainio esimerkki visuaalisuudella ratsastamisesta, joskin musikaalit taisivat usein sisältää myös aika sujuvaa (vaikkakin täysin tyhjänpäiväistä) dialogia. Näiden lisäksi westernit olivat ymmärtääkseni pääosin aika 13 tusinassa -tavaraa, mutta siitä huolimatta - tai juuri sen vuoksi - Bazin ja kumppanit nostivat esim. John Fordin ja Howard Hawksin auteurin asemaan. He pystyivät omaan tunnistettavaan tyyliinsä myös silloin, kun ilmaisumahdollisuus oli genren konventioiden vuoksi rajallista. Tuollainen suorittaminen ei Cahiers-koulukunnan mielestä suinkaan ollut halveksuttavaa, vaan ihailtavaa. En ymmärrä miksei sama koskisi tämän päivän elokuvia.