Jatkoajan leffakerho

[ms.qvist]

Muutoinkin sanoisin, että esille nostamasi elokuvat ovat poikkeuksia, sillä kevyesti suurin osa tuon listan elokuvista on ehdottomia klassikoita - piti niistä tai ei.

Nostin esille vain muutamia sellaisia elokuvia joiden en katso kuuluvan listalle, helposti niitä olisi löytynyt vähintäänkin toinen mokoma lisää mutta siinä olet kyllä oikeassa, että joukkoon kuuluu myös monta merkittävää teosta - ovatko ne sitten elokuvahistoriallisesti merkittäviä vai omalla alallaan merkittäviä on eri asia mutta merkittäviä kuitenkin. Tosin listan yksipuolisuus, eli hollywoodilaisuus ja amerikkalaisuus pisti ihmetyttämään. Mutta kenties listan laatijat olivat tarkastelleet asiaa vain ja ainoataan hollywood-tuotannon näkökulmasta.

*****

Väittäisin, että teemana VPV on kuitenkin syvällisempi kuin Pelastakaa sotamies Ryan. Siinä kuvataan sotaa aivan toisella tavalla kuin Ryanissa, sota on tapahtuma jossa luonto ja runollisuus kohtaavat raa'an ja väkivaltaisen maailman - sitä tukevat ihmiset, joista kaikki eivät mielestäni ole ohuita vaan vahvoja ja syviä persoonia löytyy. Leffaa voitaneen pitää tietyssä mielessä myös kunnianosoituksena James Jonesin tuotannolle, leffaan yhtyy monella tapaa myös Täältä ikuisuuteen -teoksen teemat (joka on hieno kirja - noin sivumennen huomautettuna, jos vain jaksaa paneutua lukemiseen ja pääsee sisälle teoksen loistavaan rakenteeseen).

Kansakunnan syntyyn en ottanut tietoisesti kantaa koska tietoni siitä ovat vähäisemmät kuin Avatarin, josta olen lukenut, nähnyt trailereita tms. Kansakunnan synnystä olen vain lukenut näkemättä ja kokematta itse elokuvaa sen enempää. Mikäli alla olisi laajempi kokemus kyseisestä elokuvasta, voisin tarkastella sitä samalla tavalla kuin Avataria - josta, usko tai älä - olen lukenut useamman arvostelun, artikkelin, katsonut tralereita tms. Ja nyt kun olen tätä (pirun) keskustelua käynyt niin alkaa tuntua siltä, että revin vaikka pers' nahasta sen reilut kymmenen euroa, jotta pääsen katsomaan ja kokemaan itse elokuvan. Ollaan sitten ilman kuohuviiniä uutena vuotena.

vlad.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Minun on pakko ryhtyä vladia puolustamaan. Ei siksi, että olisin hänen elokuvamaustaan samaa mieltä tai olisin edes samaa mieltä siitä, että mitkä elokuvat ovat merkittäviä tai mitkä ei. Yksi suurin argumentti häneltä saa minut kuitenkin puolelleen.

Elokuvan tuottama raha tai elokuvan saama katsojamäärä ei ole merkittävä asia, kun mietitään kuinka merkittävä elokuva on elokuvahistoriassa. Vai pitäisikö sanoa elokuvan historiassa. Joka tapauksessa se on parempi mittari sille, miten mainoskoneisto yms. ovat toimineet.

Silti pitää yhtyä varmasti monen tarkoittamaan ajatukseen, että katsojamäärät ja hyvä tuotto ei sulje elokuvalta pois sitä, että se lukeutuisi merkittäviin. Esim. (ja toisin kuin vlad) ensimmäinen tehty starwars oli mielestäni merkittävä elokuva. Kumoan tietenkin oman "väitteeni" heti sanomalla, että tässä tapauksessa yksi niitä syistä on katsojamäärä. Elokuvasta tuli nimittäin niin suosittu, että se johti katsoimoihin niitäkin ihmisiä, jotka eivät ikinä katsoisi scifi-leffoja muuten. Tämä elokuva siis rikkoi rajoja ja samaan aikaan oli ehkä kaikkien aikojen kunnianhimoisin pyrkimys tehdä tuon kaltainen eepos. Toki scifi-leffoja oltiin tehty paljon ennen tuotakin ja tehty isojakin elokuvia, mutta tuo oli lajissaan yksi ensimmäisiä napakymppejä. (elokuvasta tekee moni muukin asia minun mielestäni suuren, mutta tuossa tähän väittelyyn liittyen).

Toinen esimerkki puolestaan on sitten se negatiivinen. Esimerkiksi Titanic ei ole minun mielestäni oscareisttaan, katsojamääristään tai tuotosta huolimatta elokuvallisesti merkkiteos. Se on huono elokuva, jonka ainoaksi ansioksi elokuvallisesti jää ns. tunnerealismi. Ei, en katsonut internetistä mitä tuo tarkoittaa, mutta jostain muistelen sen tarkoittavan esim. sitä, kun kauniita ja rohkeita arvostellaan ja sieltä löytyy tunteiden jäljittelyä, vaikka kaikki muu onkin ihan roskaa. Elokuva siis herättää katsojissaan tunteita ja monelle se herättää niitä lujasti. Silti elokuva minun mielestäni on kliseinen, kiiltokuvan kaunis tekele, joka toimisi paremmin valokuvina. Vladin hakemaa syvyyttä hahmoista en löytänyt ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen ollenkaan, koska ihmiset näyttivät lukeutuvan vahvasti kategorioihin ihmisluonteena täydelliset, aivan epätäydelliset tai yhdellä inhimmillisellä piirteellä varustellut. Arvosteluni ei tosin voi olla ohjenoura, sillä en tuota yhtä kertaa enempää pystynyt katsomaan. Voin siis olla täysin väärässä ja koko esimerkkini vain antipatiaa.

Mutta joo, elokuvallisesti merkittävää on tehdä jotain asiaa joko todella hyvin kokonaisuutena tai luoda jotain aivan uutta. Yksittäinen asia, kuten visuaalisuus ei sitä tee. Visuaalisuus kuitenkin voi korjata paljon ja mikäli muut asiat ovat ok, voi visuaalisuus nostaa elokuvan jopa suurten joukkoon. Itse kuitenkin vaadin suurelta elokuvalta paljon. En näe siinä mitään väärää, koska vähempiä ei suuriksi tai merkityksellisiksi saa kutsua.

 

[peruna]

Kun puhutaan elokuvan merkityksestä elokuvahistorialle, niin mielestäni on hyvä määritellä aluksi mikä elokuvan funktio on. Jos elokuvan funktio on herättää tunteita (ja ajatuksia), niin silloin kyllä kassamenestys pitää ottaa huomioon. Kyllä top 10 myydyimmät ovat varmasti herättäneet valtavasti tunteita katsojissa.

On naivia laittaa kaikki menestys markkinoinnin piikkiin, kyllähän tuotteen pitää olla linjassa mainonnan kanssa. Toisin sanoen, huima markkinointi ei auta, jos itse elokuva on sysipaska. Markkinointi keskustelussa pitää myös tarkastella niitä elokuvia, joita on rummutettu paljon, mutta katsojat eivät ole ottanut itse elokuvaa vastaan niin hyvin (löytyisikö esimerkkiä tästä? Itselläni tulee ainakin mieleen Brüno)...

Mutta nyt pallo teille sillä, olisi hauska myös kuulla, että mitä elokuvia te (ja erityisesti Vlad) pitää elokuvahistoriallisesti merkittävänä.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Kun puhutaan elokuvan merkityksestä elokuvahistorialle, niin mielestäni on hyvä määritellä aluksi mikä elokuvan funktio on. Jos elokuvan funktio on herättää tunteita (ja ajatuksia), niin silloin kyllä kassamenestys pitää ottaa huomioon. Kyllä top 10 myydyimmät ovat varmasti herättäneet valtavasti tunteita katsojissa.

Itse olen sikäli samaa mieltä, että elokuvien yksi merkittävistä tarkoituksista on herättää tunteita ja ajatuksia. Ei tietenkään kaikkien. Itse en vain kykene laskemaan elokuvaa merkittäväksi, mikäli se herättää katsojissaan tunteita, mutta ei ajatuksia. Tai ajatuksia herättää sekin, kun katsoo kaverin nukkuvan 8h, mutta ymmärrät mitä tarkoitan :)

Kassamenestys kertoo paljon kyllä elokuvien markkinoinnista. Brüno esimerkkinä on huono parista syystä. Sitä ei hehkutettu ja markkinoitu (suorastaan kamppanjoitu) kuin vaikka Titanicia (celine dioneineen jne jne jne jne) ja toisekseen se on kuitenkin aika rajalliselle yleisölle suunnattu elokuva. Kolmanneksi voisi sanoa, että se on komedia, jolloin tarvitaan pääsääntöisesti eritoten sitä markkinoinnin vahvuutta ja isoja koomikoita, jolloin saadaan sitä massiakin tehtyä. Vaikkapa Ghostbusters nyt esimerkkinä. Siinäkin taisi ennen elokuvaa jo tulla soundtrackkiä sekä sen ripoffia, joka taitaa olla jopa suositumpi, ainakin kuullumpi.

Mutta tosiaan, vaikea sanoa omasta mielestäni merkittäviä elokuvateoksia. Niitä löytyy ja niitä on vaikea erottaa suurista elokuvista. Jätän viisaammille ne merkittävät elokuvat.

En silti suostu koskaan olemaan samaa mieltä siitä, että elokuva on merkittävä koska sen näki enemmän ihmisiä kuin jonkun toisen elokuvan. Elokuvilla on eri tarkoituksia ja kohdeyleisöjä eikä kaikki markkinat suinkaan ole yhtä isot. Siinä missä Arpinaamalta jäi kaikki nappulat pois yleisöstä, Titanicissa äidit pakkosyötti sillä lapsiaan.

Silti täytyy Avatar mennä katsomaan. Se ei voi olla huonompi kuin 2012. Se voi itseasiassa olla aivan hyvä, ehkä jopa loistava. Paljon kertoo sekin, että siitä riidellään kovasti.

 

[peruna]

Täällä on hyvä lista elokuvista, jotka floppasivat:

Floppi elokuvia

Hienona esimerkkinä voidaan todeta esimerkiksi Will Smithin Wild Wild West, siinähän oli jopa Smithin omaa tuotantoa mukana ja elokuvaa muistaakseni markkinointiin aika rajusti.

=> Suuri markkinointikampanja ei takaa elokuvamenestystä.
Toisekseen,
markkinointi on siinä mielessä endogeeninen muuttuja, että vain ns. potentiaalisia elokuvia markkinoidaan, koska resurssit ovat rajallisia. Pointti on siinä, että jos todella paskoja elokuvia (esim. Virus, niin nämä ei silti menestyisi.

=> Menestyneen elokuvan on pakko olla keskivertoa parempia... ;)

 

[Cube]

En silti suostu koskaan olemaan samaa mieltä siitä, että elokuva on merkittävä koska sen näki enemmän ihmisiä kuin jonkun toisen elokuvan.

Se ei tässä alkuperäisenä väitteenä ollutkaan.

Ja se on tosiaan äärimmäisen hyvä ja tärkeä pointti, että pelkällä markkinoilla ei yhtään elokuvaa nosteta katsojamenestykseksi. Jos näin olisi, ei itse elokuvan tekemiseen olisi mitään tarvetta käyttää kymmeniä miljoonia dollareita, sadoista puhumattakaan. Yksikään elokuva ei varmasti myöskään floppaisi, jos menestystä olisi mahdollista yksinkertaisesti ostaa. Miettikää nyt hitto sentään vähän pidemmälle tuota kommenttianne. Sen verran voin kokemuksesta sanoa, että media-alan opinnoissakin ihan ensimmäisiä painotettavia asioita on, että suuren yleisön makua ei kannata väheksyä (vaikka toki itsekin niin teen esim. jonkun Big Brother -roskan kohdalla, tosin yleisön suuruuskin on tuossa yhteydessä kyseenalaistettavissa).

 

[Cube]

Ja nyt kun olen tätä (pirun) keskustelua käynyt niin alkaa tuntua siltä, että revin vaikka pers' nahasta sen reilut kymmenen euroa, jotta pääsen katsomaan ja kokemaan itse elokuvan. Ollaan sitten ilman kuohuviiniä uutena vuotena.

:) En kyllä noinkaan kehottaisi tekemään. Jos et usko elokuvasta pitäväsi, niin turha sitä kaiketi katsomaankaan on mennä, varsinkin jos rahoille olisi muutakin käyttöä. DVD:lle tuokin joskus tulee, vaikka ilman 3d-ominaisuutta tietysti. Silloin elokuvaa on myös helpompi arvioida ihan elokuvana ja varmaan siitä on myös helpompi olla pitämättä. Itse kuitenkin näen elokuvat ennen kaikkea kulttuurituotteina, jolloin myöskään tuota katselukokemusta teatterissa ei mielestäni voi sivuttaa elokuvaa arvioidessa.

 

[ms.qvist]

Kun puhutaan elokuvan merkityksestä elokuvahistorialle, niin mielestäni on hyvä määritellä aluksi mikä elokuvan funktio on. Jos elokuvan funktio on herättää tunteita (ja ajatuksia), niin silloin kyllä kassamenestys pitää ottaa huomioon. Kyllä top 10 myydyimmät ovat varmasti herättäneet valtavasti tunteita katsojissa.

*****

Mutta nyt pallo teille sillä, olisi hauska myös kuulla, että mitä elokuvia te (ja erityisesti Vlad) pitää elokuvahistoriallisesti merkittävänä.

Herättääkö elokuva välttämättä ajatuksia vaikka se herättäisi tunteita? Toisaalta ihmistä on tavattoman helppoa johdatella esim. markkinoinnin avulla, sen avulla on helppoa vedota tunteisiin ja sen avulla on jopa mahdollista muokata (hetkellisesti) ihmisten katselutottumuksia - esille nostettu Titanic lienee eräs sellainen elokuva, jonka avulla on kyetty vetoamaan tunteisiin ja saamaan ihmisiä katsomaan sitä - näkemään ja kokemaan Titanicin viimeinen matka ja samalla näkemään ja kokemaan erilaisista maailmoista tulevien ihmisten epätoivoinen rakkaustarina. Mikä voisikaan vedota enemmän tunteisiin kuin tämä, etenkin romantiikannälkäisen väestönosan tunteisiin ja tässä tapauksessa helposti teatteriin on matkannut muutakin väkeä - lapsia, miehiä, naisia tms. Tunteisiin vetoamalla on saatu aikaan joukkoliikehdintä, ja ymmärtääkseni etenkin Yhdysvalloissa tilanne on monasti se, että "minä olen nähnyt sen ja vuodattanut kyyneleitä niin onhan se naapurinämmänkin se nähdätä" - ja vuodatettava ne kyyneleet. Fingerporilla oli oiva strippi Titanicista, mutta en nyt tähän hätään muista milloin se ilmestyi, joten en kaiva sitä viestin osaksi. Tunteilla on kuitenkin, edelleen, suunnaton merkitys ihmiselle, kokea jotain mitä kaipaa ja haluaa - vaikka edes turvallisessa leffateatterissa - on markkinoinnin kannalta merkityksellinen seikka, jota ei voi unohtaa.

Voidaan myös (kenties asiallisesti) kysyä onko markkinoinnin avulla tunteisiin vetoavaksi saatu kassamagneettielokuva kuitenkaan elokuvahistoriallisesti - etenkin taiteelliselta kannalta katsoen - arvostettava elokuva? Vai onko sen ainoa funktio loppujen lopuksi olla tuotteistettu elokuva jonka avulla on ollut tarkoitus tehdä mahdollisimman paljon massia? Vai onko se kumpaakin? Täytyy tunnustaa, että nykyään välttelen aika paljon valtavirran tuotteistettuja elokuvia koska ne ovat liian usein kompromisseja - niistä on jätetty pois jotain, merkityksellistäkin, koska se ei sovellu tuottajien "aatemaailmaan". Tuskin aikanaan Reservoir Dogsia olisi filmattu (ja rahoitettu) jos asialla olisi ollut Disney & co... en usko.

Tunteita voivat myös herättää muutkin filmit kuin kassamagneetit - positiivisia tai negatiivisia ja myös negatiivisia tunteita herättävät elokuvat voivat saada katsojia - negatiivisilla tunteitta tarkoitan lähinnä inhoa, kauhua, kammotusta tms. negaatioita. Ilman näitä ei olisi kauhua, ei olisi esim. Hohtoa.

*****

Mitä elokuvia pidän elokuvahistorian kannalta merkittävinä? En poimi omia suosikejani koska tuolloin lista olisi liian subjektiivinen kokemus - joukossa tosin on pakostakin omia suosikkeja koska niiden kautta olen sukeltanut elokuvien maailmaan ja niiden kautta oppinut tuntemaan edes vähäisessä määrin elokuvia - tuntemukseni on loppujen lopuksi vähäinen koska elokuvaa taiteenlajina en ole opiskellut, vain opiskellut katsomaan ja nauttimaan elokuvista. Muutamia poimintoja kuitenkin.

Olisi helppoa nostaa tässä kohdin jalustalle elokuvahistorian ensimmäistä varsinaista elokuvaesityksessä esitettyä elokuvaa - en sitä kuitenkaan tee koska se ei juuri missään muodossa ole minulle tuttu. Henkilöinä Lumièren veljekset ovat kuitenkin "tuttuja" kuin myös ranskalainen Méliès - jota voitaneen pitää trikki- ja fantasiakuvauksen isänä - olettaisin.

Näyttelijä-ohjaajista pidän Charlie Chaplinista mutta yhtälailla hän on merkityksellinen elokuvahistoriankin kannalta - vaikka, muistaakseni, oli sitä mieltä, että äänielokuva on vain ohimenevä ilmiö. Moni hänen elokuvistaan on jäänyt elokuvahistoriaan tavalla tai toisella - the Kid, Nykyaika (jossa Chaplin taisi ensimmäistä kertaa antaa periksi äänielokuvan tulolle) tai Diktaattori - tai Ritari Siniparta. Unohtamatta tietenkään Chaplinin uran alun lyhytelokuvia.

Kun musta-valko-klassikoista on kyse niin esille nostaisin myös Buster Keatonin, tämän kivikasvoisen näyttelijä-ohjaajan elokuvat. Hänen mestarinäytteenä nostaisin esille 1927 ilmestyneen Kenraalin.

Harold Lloyd on myös jäänyt mieleen - lapsuudesta - mutta lähinnä lyhytelokuviensa tähden, joten ei hänestä tämän enempää. Ansaitsee kuitenkin maininnan aikakautensa taitajana - ja nimenä, joka on piirtynyt historian lehdille.

Tietenkään esille ei pitäisi nostaa Höyrylaiva Villeä, jossa Mikki Hiiri teki ensiesiintymisensä koska olen nähnyt elokuvasta vain otteita - sekä tietty elokuvan pohjalta piirrettyjä strippejä. Mutta merkittävä elokuva siinä mielessä koska se on ensimmäinen piirretty johon on yhdistetty synkronoitu ääniraita.

Huomaan, että viestille näyttää kertyvän kohtalaisesti pituutta, joten tyydyn tässä jatkoksi vain luettelemaan muutamia elokuvia jotka ovat tavalla tai toisella merkityksellisiä elokuvahistorialle (ja osin myös minulle).

Ohjaajana (ja cameo-rooleissa esiintyjänä) nostaisin esiin Alfred Hitchcock'in. Hän on ohjannut lukuisia elokuvia joita voi pitää tavalla tai toisella merkityksellisinä - kuinka moni niistä on sitten todella merkittävä elokuvahistoriallisesti, se on määritelmäkysymys. Kuuluisin liene kuitenkin Psyko ja ansaitsee minusta maininnan tässä kohdin. Tietyllä tapaa se on, ymmärtääkseni, uranuurtaja sarallaan.

Paljon olen jo kirjoittanut suuren lännen ohjaajista, joten piipahdus toisaalle.

Japanilaisista erityisesti nostaisin esille Akira Kurosawan. Ohjaajana hän ansaitsee tulla mainituksi tässä kohdin mutta yhtälailla moni hänen elokuvista on sellaisia jotka tavalla tai toisella ovat merkityksellisiä elokuvanhistorialle ja elokuvataiteelle. Seitsemän samuraita on kenties tunnetuin Kurosawan filmatisointi, ja samalla merkkiteos historiassa. Tietyllä tapaa jopa surrealistisiin näkymiin edennyt Köyhän pikajuna on mielenkiintoinen elokuva - ei suosikkini mutta hyvin mielenkiintoinen kokonaisuus. Onhan Kurosawa ohjaajanakin merkittävä elokuvahistorialle, opiskeltuaan Hollywoodin rikoselokuvia sekä venäläisiä klassikoita, hän kehitti niiden pohjalta oman tyylinsä ohjata ja leikata elokuvia. Ran on myös elokuvana mielenkiintoinen mutta ei kuitenkaan niin merkittävä, että voisin pitää sitä elokuvahistorian kannalta todellisena merkkiteoksena. Sanoisin, että se on Kurosawan pitkän uran viimeinen hyvä elokuva, sen jälkeen ilmestyneet olivatkin sitten jo heikompaa tasoa.

...jatkan myöhemmin... (nyt nukuttaa).

vlad.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Ei tietenkään pelkällä markkinoinnilla saada isoja elokuvamenestyksiä aikaan. Kyllä niillä pitää olla kohde yleisö paikoillaan tai sitten niiden pitää olla oikeasti hyviä. Mitä tuossa oli tuo floppilista niin pikainen vilkaisu kertoi jokaisen elokuvan olevan jossain määrin omanlaiselleen yleisölleen tai sitten komediallisia veijaritarinoita. Ainoa universaali eeposmainen yritys nopeasti vilkaistuna oli elokuva dyyni, joka mahtoi saada kulttimaineensa myöhemmin.. myös kirjana. Sitä ennen sekin oli vain marginaaliyleisön juttu.

Ja tässä on ollut keskustelua siitä, että onko merkittävän leffan kriteeri siinä, onko elokuvan nähnyt mahdollisimman moni tai onko se tehnyt hurjat määrät rahaa. Minusta näin ei ole, vaikka se ei poissuljekaan tällaisen elokuvaa ja kyllähän merkittävät elokuvat monesti huikean yleisön saa. Aivan kuten tuo Mikki Hiiren vesihöyryily :D

Tappajahai oli mielestäni yksi merkittävä elokuva. Eikä vähiten siksi, että se oli ensimmäinen mainstream elokuva, jossa nuorta yleisöä varten elokuvaan laitettiin klassista musiikkia. Rohkea veto joka toimi. Ja onhan siitä sen jälkeen saanut nauttiakin. Toimii nimittäin sello pikkuisen hyvin tunnelman luomisessa. Kaikki jotka ovat nähneet "Lisää verta pyttyyn pojat" tietävät mistä puhun :)

 

[Tombe76]

Avatarista vielä sen verran, että vaikka ystäväni (joka myös hommasi liput) puhui leffasta jo noin vuosi sitten, niin pienen pätkän tarinan juonesta luin vasta Hämeenlinnan Verkatehtaan Bio Rexin aulassa noin 15 minuuttia ennen leffan alkua. Minulla ei siis ollut hajuakaan siitä mitä on tulossa. Conanin talk showssa olin nähnyt pienen pätkän (10 sek?), kun Ben Stillerin kanssa siitä vitsailivat. Silloin mietin, että mikäköhän ihme leffa mahtaa olla kyseessä. Mitään arvostelua en ollut leffasta lukenut pois lukien tuon Peter von Baghin kommentin. Se taas ei kertonut minulle mitään, koska veikkaan että pidämme von Baghin kanssa hieman erilaisista elokuvista.

Elokuvan aikana en katsonut kelloa kertaakaan, en tainnut haukotella kertaakaan vaan olin siinä "sisällä". Ja vaikka jotkut juonenkäänteet olivat ennalta arvattavissa, niin koko teos vei kyllä ajatukset täysin pois muusta arjesta = elokuva teki tehtävänsä, vaikka mietittävää löytyi teatterin ulkopuolelta riittävästi. Ja niinkuin jo aikaisemmin totesin, mielestäni elokuva oli kokonaisuudessaan aivan helvetin hyvä.

Mitä tulee elokuvan dumaamiseen ilman näkemättä, niin en kyllä voi millään todeta jonkun leffan olevan paska tai edes huono ilman sitä näkemättä. Arvata kyllä voin, esim. Woody Allenin kaikki leffat järjestäen ovat olleet mielestäni täysin paskoja, joten varmaan on kaikki seuraavakin.

EDIT: Titanic on myös mielestäni pirun hyvä elokuva. Senkin kävin aikoinaan katsomassa elokuvateatterissa. Muuten tulee käytyä aika harvoin, pitäisi käydä useammin. Sellainen hassu piirre on minussa, että hyvin harvoin käyn katsomassa paskaa elokuvaa. Vaikka en juuri juonesta olisi lukenut niin yleensä elokuvat valkokankaalla tarjoavat minulle nautintoa, toisin kuin joillain muilla. Muistan eräänkin opiskelukaverin, joka ei koskaan nähnyt mielestään hyvää elokuvaa, vaikka kävi lähes joka viikko leffassa. Ehkä se on siitä kiinni mihin asettaa riman. Veikkaan, että jollekin oman arvonsa tietävälle julkisuusblondille "perusseksi" on aika tylsää, jos vähimmäismitat on määritelty Ron Jeremyn lukemiin.

 

[Seesam]

Kävinpähän itsekin tarkistamassa James Cameronin uutukaisen, Avatarin. Leffa oli erittäin huolella ja rakkaudella tuotettu ja sen näkee kaikkein parhaiten presentaatiosta. Elokuvanahan tuo oli kiitettävä vaikka tarina olikin ennalta arvattava ja, jopa ajoittain lapsellinen. Jännä yksityiskohta tarinasta oli muuten se, että tarinahan oli lähes täysin identtinen Pocahontaksen vastaavan kanssa, kaveri teki tämmöisen huomion ja siihen on helppo yhtyä. Tästä johtuen tulikin elokuvan aikana ajatuksia ''Miten vitussa tiedän mitä tässä tulee tapahtumaan, vaikka en tätä ole nähnytkään...'').

Tämä oli ensimmäinen 3D-leffa, jonka olen nähnyt, joten minulla ei ole aiempaa pohjaa kyseisistä näytöksistä. Ensi kokemuksena tosin tuo vaikutti erittäin mielenkiintoiselta kokemukselta ja varmasti teknologian kehittyessä 3D-kuva saadaan paljon tarkemmaksi, sillä ajoittain se vaikutti vähän suttuiselta, mikä tietenkin on ihan ymmärrettävää, kun kyseessä on suht uusi elokuvien näytöstyyli(ellei aiempia punasinilasi hässeleitä lasketa mukaan).

Minä olen pyrkinyt pääsemään pois elokuvien ylikriittisestä arvostelusta, jotta elokuvasta nauttiminen onnistuisi paremmin. Loppupeleissähän elokuvista pitäisi nauttia ilman, että miettii miten jokainen kohtaus on toteutettu jne., jotta elokuvaan uppoutuminen onnistuisi. Kiihkoelokuvaharrastajien suhtautuminen flikkeihin on tietysti täysin erilainen(ymmärrettävää) kuin omani, vaikka itsekin omaan paljon samaa ''ylikriittisyyttä''.

Viisi tähteä *****/ *****

 

[Pula-ajan Tretjak]

Minä olen pyrkinyt pääsemään pois elokuvien ylikriittisestä arvostelusta, jotta elokuvasta nauttiminen onnistuisi paremmin. Loppupeleissähän elokuvista pitäisi nauttia ilman, että miettii miten jokainen kohtaus on toteutettu jne., jotta elokuvaan uppoutuminen onnistuisi. Kiihkoelokuvaharrastajien suhtautuminen flikkeihin on tietysti täysin erilainen(ymmärrettävää) kuin omani, vaikka itsekin omaan paljon samaa ''ylikriittisyyttä''.

Ylikriittisyys tai ainakin yltiöpäinen kriittisyys on kyllä oiva tapa pilata itseltään 99% elokuvista. Herää monesti kysymys, miksi pitää elokuvia ylipäätään katsoa, jos pyrkii vain havaitsemaan virheitä. Sillehän ei mitään voi, jos joku elokuva tuntuu paskalta sitä katsellessa koko ajan, mutta se ei olekaan sama asia :)

Elokuva on minun mielestä paras arvioida jälkikäteen. Antaa elokuvan viedä ja antaa kokemuksensa. Sitten voi miettiä oliko elokuvassa järkeä. Joskus on tosiaan hyvä jättää aivot narikkaan ja ellei siihen pysty, niin moni lajityyppi kannattaa jättää suosiolla väliin.

 

[Vanha Len]

Mites tää uusi leffa, Avatar...kantsiiko mennä katsomaan...mitä mieltä jengi on?*


Tuli vuokrattua tuo Terminator Salvation ihan vaan yleissivistyksen vuoksi kun Terminaattoreista pidän...siis niistä parista ekasta. Bale oli ihan ok J Connor. Ei siinä mitään. Maisemat sopivan karut ja värimaailma synkkä. Tuli ympäristöstä peli Fallout mieleen.

Juoni nyt ei liikoja tajonnut eikä tuota oikein pystynyt liittämään aikaisempiin tuotoksiin. Jotenkin irralliselta vaikutti. Kyllähän tuon katsoi ja voi olla, että kyttään vielä toistamiseenkin joskus kun töllöstä tulee. T kakkosen jälkeen on vaikea enää tätä sarjaa paremmaksi laittaa. Olisi saanut jäädä jo siihen.

Kaksi pilkku viisi tähteä viidestä.

*:D

 

[ms.qvist]

Elokuva on minun mielestä paras arvioida jälkikäteen. Antaa elokuvan viedä ja antaa kokemuksensa. Sitten voi miettiä oliko elokuvassa järkeä. Joskus on tosiaan hyvä jättää aivot narikkaan ja ellei siihen pysty, niin moni lajityyppi kannattaa jättää suosiolla väliin.

Tunnustan olevani ylikriittinen katsoja, nautin kuitenkin hyvin usein katsomistani elokuvista, johtuen osaltaan siitä, että olen tehnyt varsin perinpohjaista työtä ennen sen katsomista. Kyllähän joukkoon mahtuu myös sellaisia leffoja, jotka katson katsomisen vuoksi mutta nykyään harvemmin kun käytännössä ostan jokaisen leffan itselleni - joten totaalisiin hakuammuntoihin ei ole varaa, mutta ainahan ei voi täydellisesti onnistua vaikka kuinka pyrkisi tekemään taustatyön kunnolla. Ja onhan sitä kuraakin tullut ostettua, viimeisimmät SAW-sarjan leffat mutta lähinnä vain sen tähden koska halusin nähdä mihin kidutus- ja ruumiinsilpomiskeinoihin ne vielä pystyvät. Enää ei tarvitse vaivautua koska Martyrsin katsottua näin paljon paljon enemmän mitä yksikään SAW kykenee tarjoamaan.

Pääsääntöisesti en siis osaa jättää aivojani narikkaan leffatuokion hetkeksi, niipä ohitan suosiolla b-luokan toimintaleffat - Rambot sun muut siitä vielä alaspäin menevät Seagalin mätöt, joissa ei ole senkään vertaa järkeä - niitäkin olen joskus elokuvakanavilta katsonut kun muutakaan tekemistä ei ole ollut - lopulta havahduin ja huomasin, että mielummin vaikka katson maalin kuivumista kuin Seagalin "näyttelemistä". Ei jumankekka mitä touhua!

vlad.

 

[ms.qvist]

Mites tää uusi leffa, Avatar...kantsiiko mennä katsomaan...mitä mieltä jengi on?*

*:D

Kannattaa mutta katso se pers' silmällä, siten saat parhaimman katselunautinnon aikaan. Usko pois...

vlad.

 

[Uleåborgir]

...

Toivottavasti et saa penalttia ot-viestin kirjoittamisesta.

Mutta niin kirjoitan minäkin, sinä kun pelin avasit. Ostettiin eukon kanssa Kauhea kankkunen -DVD, ja pakko sanoa, että siinä on hauska elokuva. Kerta kaikkiaan. Suosittelen katsomaan pienissä nousuissa tai emäkrapulassa.

 

[vilpertti]

Itse olen ainakin siitä erikoinen kaveri, että mulla on mahdollisuuksia silloin tällöin "tuhlata" pari tuntia ja leffalipun/vuokrauksen hinta vaikken hirmuista esitutkintaa olisi suorittanutkaan. Aika paljon helpompi elää, eikä tarvitse sitten jälkikäteen esittää erinomaista keskustelupalstoilla. Tietysti osansa tähän tekee se, että tuolla applen trailerisivulla tulee käytyä silloin tällöin ja toisaalta se, että nykymaailmassa on joitain ohjaajia joiden elokuvat vain kannattaa aina katsoa.

Tulevaa pakosti nähtävää tarjontaa:

Iron Man 2, http://www.apple.com/trailers/paramount/ironman/
Robin Hood, http://www.apple.com/trailers/universal/robinhood/

 

[vilpertti]

Mutta niin kirjoitan minäkin, sinä kun pelin avasit. Ostettiin eukon kanssa Kauhea kankkunen -DVD, ja pakko sanoa, että siinä on hauska elokuva. Kerta kaikkiaan. Suosittelen katsomaan pienissä nousuissa tai emäkrapulassa.

Kyllä tuo pätkä toimii ihan selvin päinkin työpäivän päätteeksi yhden oluen nauttineena. Loistava leffa, vähän menneiden vuosien komediaa eikä niin paljon tätä nykypäivien sorttia.

 

[Seesam]

Ylikriittisyys tai ainakin yltiöpäinen kriittisyys on kyllä oiva tapa pilata itseltään 99% elokuvista.

Nimenomaan. Itse olen tässä viime vuosina harrastanut tuota liiankin usein ja useat elokuvat ovatkin jääneet kokemukseltaan vajaiksi. Parhaat elokuvakokemukset itselleni tulevatkin elokuvissa, joista ei itse tiedä käytännössä mitään ja lähtee seuraamaan pätkää täysin ilman odotuksia(mainittakoon esimerkkeinä The Hangover, joka on kenties paras komediaelokuva minkä minä olen nähnyt sekä Transformers, joka myöskin yllätti itseni täysin ja onkin yksi nykyisistä lempielokuvistani, vaikka tarina ei olekaan ''Oscar-tasoa''). Kaiken maailman ennakkohypen perässä juokseminen myös pilaa usein elokuvakokemuksen.

 

[ms.qvist]

...jatkan myöhemmin eli jatkoa seuraa...

Edellisen viestin loppuun käsittelin lyhyelti Kurosawaa. Japanista löytyy muitakin ohjaajia jotka ovat saaneet tehtyä tavalla tai toisella merkittäviä elokuvia mutta yksikään niistä ei kuitenkaan nouse elokuvahistorian merkittävimpien elokuvien joukkoon vaikka niin Takashi Miike kuin myös Takeshi Kitano ovat japanilaiselle elokuvatuotannolle edelleen merkittäviä nimiä, mediahahmona Kitano hyvin merkittävä.

Myös Neuvostoliitosta (Venäjältä) löytyy ohjaajia joiden paikka löytyy tästä viestistä, ohjaajia joiden töiden paikka löytyy täältä - näin asia on parempi ilmaista.

Andrei Tarkovski on nimi jonka pitäisi olla tuttu kaikille elokuvia seuraaville ihmisille tai ainakin sellaisille joiden intohimoinen harrastus elokuvat on. Tarkovski on ohjannut lukuisia päteviä elokuvia mutta kaksi voitaneen mainita tässä kohdin eli Stalker sekä Solaris ja älkääkä nyt sekoittako Tarkovskin Solarista hollywood-versioon. Se on pyhäinhäväistys! Ja on Tarkovskilta tullut muitakin hyviä elokuvia, kuten Peili.

Pysytään edelleen itäisessä naapurissa, vuoroon tulee Sergei Eisenstein, hänen Panssarilaiva Potemkin on eräs elokuvahistorian merkkitapauksia (odottaa katsomista, joten nyt turvaudun muihin arvioihin). Eisenstein kehitti myös ohjaamista ja otti käyttöön montaasin - se on vaikuttanut myöhempiin ohjaajiin. Odotan innolla, että pääsen katsomaan elokuvan - siinähän on myös kuuluisa kohtaus jossa lastenrattaat vierivät alas portaita, kohtausta on plagioitu useamman kerran - kuten De Palman elokuvassa Lahjomattomat. Harmillista vaan, että tämän historiallisesti merkittävän elokuvan alkuperäisnegatiivi myytiin Berliiniin, missä se sittemmin katosi tyystin.

Neuvostoliitosta (Venäjältä) on siis tullut loistavia ohjaajia, heidän työnsä ovat yhden jos toisen syyn tähden jääneet vaille ansaitsemaansa arvostusta - ehkäpä tulevaisuudessa tilanne on toinen, sikäli mikäli Venäjän elokuvatuotannossa tehdään muitakin muin valtavirtaa kosiskelevia elokuvia. Olisi äärimmäisen mielenkiintoista päästä näkemään Elem Klimovin Tule ja katso. Sitä on kuvattu jopa vieläkin väkevämmäksi kuvaukseksi sodasta kuin parhaimpia Vietnam -filmejä Ilmestyskirja Nyt, Platoon, Kauriinmetsästäjät. Toisaalta ohjaaja Elem Klimovilla oli omakohtaista kokemusta raa'asta ja yltiöpäisen väkivaltaisesta sodasta - hän nimittäin selvisi hengissä Stalingradista.

Jatketaan vanhan mantereen puolella muutamin otannoin.

Ranskalaistuotanto ei ole minulle kovinkaan tuttua, joitain vanhempiakin leffoja on tullut katsottua mutta muutoin viimevuosien kuluessa olen lähinnäkin katsonut uudempaa tuotantoa. Tässä kohdin, kun on kyse merkittävistä elokuvista koko elokuvahistorian kannalta niin ei sovi unohtaa François Truffaut'ta ja esille voinen nostaa hänen tuotannosta 400 kepposta - ihan niin montaa kepposta minä en kuitenkaan ole elämäni aikana tehnyt.

Seuraavaksi hyppäys Italiaan ja ohjaajaan joka on herättänyt keskustelua aikanaan runsaasti ja joka herättää sitä edelleen - erityisesti hänen viimeisin valmiiksi saamansa työ on se mikä on saanut katsojat hämilleen, pahoinvoiviksi, mutta mikä samalla on Pier Paolo Pasolinin kannattajien mielestä oivallinen kuvas sadistisesta ja fasistisesta valtiosta jossa valtaapitävillä on oikeus ihmiseen kaikilla mahdollisilla tavoilla - jopa heidän ruumiinsa ovat vallankahvassa olevien omaisuutta. Elokuvahan on, minusta merkityksellinen ja varmasti monien muidenkin mielestä, Salò Sodoman 120 päivää.

Muutama sana italo-westerneistä. Nimi alkujaan oli lähinnä pilkallinen mutta nyt, ainakin minulle, laadukkaimmat italo-westernit ovat westernejä joissa länsi kuvataan aidoimmillaan ja raaimmillaan - jatkumona on sitten Eastwoodin oma kuvaus lännen karuudesta ja julmuudesta, mutta siitä myöhemmin lisää. Sergio Leone on varmasti jokaiselle tuttu ohjaajana (ja Ennio Morricone tuttu hänen "hovisäveltäjänä"). Minulle oikeaa länttä ovat esim. seuraavat elokuvat: Dollari-trilogia sekä Huuliharppukostaja, jossa viimein yhdistyi villilänsi moderniin maailmaan rautatien myötä ja sen myöt länsi alkoi lopullisesti muuttua. Jo tämä Huuliharppukostajan teema on sellainen mikä on hyvä huomioida, ja ehkäpä tarkastelen asiaa liiankin subjektiivisesti mutta Huuliharppukostaja kuuluu lännenelokuvien ehdottomaan kärkikaartiin.

Seuraavaksi voimme raapaista lyhyelti Eastwoodin uraa näyttelijänä ja ohjaajana, sitä kuinka nimettömästä kasvoi likaisen harryn ja orangin kanssa tappelevan, pahimmillaan ö-luokan elokuvien sankarin, myötä hitaasti ohjaaja joka on lyönyt monta kertaa luun kurkkuun epäilijöilleen. Eräällä tavalla, minulle, Armoton oli elokuva mikä lopullisesti päätti villin lännen. Toki sen jälkeen on tehty lännenelokuvia mutta minulle - ja varmasti monelle muullekin - Armoton on se elokuva mihin villinlännen-elokuvien tarina huipentui. Urallaan Eastwood on ohjannut muitakin hienoja elokuvia, vähäeleisiä ja oman itsensä näköisiä - kuten Gran Torino, ei se tietty niin merkittävä ole, että se on elokuvahistoriallisesti todellinen merkkiteos mutta kenties se on niitä viimeisiä jäähyväisiä joita tämä ohjaajasuuruus jälkipolville jättää.

Stanley Kubrick - tarvitseeko muuta kirjoittaa. Ohjaaja joka on alallaan suuri - eräs aikakautensa merkittävimmistä ohjaajista ja samalla hän ohjasi lukuisia merkittäviä elokuvia, kuten Hohto, Kellopeliappelsiini ja minuun suuren vaikutuksen tehneen 2001: Avaruusseikkailu. Näiden ohella voisin nostaa esille muitakin merkittäviä elokuvia Kubric'lta mutta tyydyn nostamaan vielä yhden: Tohtori Outolempi, eli kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia.

Tietenkin tässä kohdin on osin muiden ansioiden tähden viisasta nostaa esille George Lucas - vaikka itse en arvosta hänen kokonaistuotantoaan niin löytyy sieltä kuitenkin merkkiteoksia, ja jos tarkastellaan visuaalista puolta niin tuolloin Star Warsit - kolme ensin ohjattua - on nostettava esille, ja niistä minä erottaisin kaksi ensimmäistä eli Tähtien sodan ja Imperiumin vastaiskun - etenkin jälkimmäisen - Jedin paluuta paremmaksi, vaikka viimeisin nivoi tarinan tavallaan yhteen. Star Warsit on minulle se elokuvasarja, jonka jälkeen kauppoihin tuntui ilmestyvän ensimmäistä kertaa kaikkea oheiskamaa ja niillähän Lucas omaisuutensa perustan loi.

Seuraavaksi noukin sitten esille leffoja summittaisesti ja joitain ohjaajia niiden perään - juuri sen enempi kommentoimatta asiaa.

Blade Runner; Alien kahdeksas matkustaja - Ridley Scott.

Terminator tuhoaja sekä Terminator 2 - James Cameron. Näkemieni perusteella hänen parhaimpia elokuvia Aliens - paluu kanssa.

Piirrettyjen ja animaatileffojen puolelta poimin - näkemistäni leffoista - esille kaksi merkittävää työtä. Toinen on Bambi - edelleen minusta eräs parhaimpia Disney piirrettyjä. Toinen on sitten taasen teemaltaan aivan toisenlainen. Elokuva joka kuvaa sotaa raadollisemmin ja epäinhimillisemmin kuin moni muu elokuva - Tulikärpästen hauta. Jos joku ei ole sitä katsonut niin kannattaa katsoa. Tarina on surullinen vailla iloista ja kaunista loppua.

Komedioista eräs parhaimmista on Piukat paikat, siinä Marilyn Monroe vetää elämänsä parhaimman roolityön - olisin antanut hänelle Oscarin ja paljon muuta. Ohjaajana Billy Wilder.

Aivan liian monta merkkiteosta on jäänyt vaille huomiota - kirjoittaisin varmasti vielä kolmannenkin viestin jos kävisin rukkaamaan aivojani oikein kunnolla, ja jos hyvään tahtiin pääsisin niin vieläpä neljännenkin. Huomioina muutama elokuva, jotka ansaitsevat tulla mainituksi syystä tai toisesta:

-Kuin raivo härkä.
-Kummisetä.
-Yksi lensi yli käenpesän.
-Tappajahai.

Monta hienoa ohjaajaa on myös vailla mainintaa, kuten Roman Polanski, Oliver Stone (jonka uralle mahtuu niitä epäonnistumisiakin), Terrence Malick, Milos Forman - hän kyllä ohjasi aiemmin mainitun Yksi lensi yli käenpesän, Quentin Tarantino - joka nosti kioskikirjallisuuden ja roskaviihteen ansaitsemalleen (arvostetulle) paikalle - tällaisesta viihteestä minä pidän!

Tässäpä tämä...

vlad.

 

[moby]

Olisi äärimmäisen mielenkiintoista päästä näkemään Elem Klimovin Tule ja katso. Sitä on kuvattu jopa vieläkin väkevämmäksi kuvaukseksi sodasta kuin parhaimpia Vietnam -filmejä Ilmestyskirja Nyt, Platoon, Kauriinmetsästäjät.

Ostin oman DVD:ni jo vuonna 2003. Tämä leffahan on tehty WWII:n päättymisen 40-vuotisjuhliin vuonna 1985. Erittäin mielenkiintoinen kuvaus sodasta siviilien näkökulmasta. Erikoismaininnan arvoinen seikka on se, että molemmat kansallisuudet puhuvat omaa kieltää, joka antaa aina realistisemman tunteen.

Klimov käyttää monia hienoja elokuvateknisiä keinoja ja kohtaukset vaihtelevat unenomaisen kauniista kauhistuttavan realistiseen. Mitään hienoja taistelukohtauksia leffa ei sisällä, mutta onnistuu näyttämään miten sota tekee pienestä pojasta vanhan miehen lyhyessä ajassa.

Minulle oikeaa länttä ovat esim. seuraavat elokuvat: Dollari-trilogia sekä Huuliharppukostaja, jossa viimein yhdistyi villilänsi moderniin maailmaan rautatien myötä ja sen myöt länsi alkoi lopullisesti muuttua.

Tarina villin lännen lopusta on myös Sam Peckinpahin The Wild Bunch, joka kertoo muuttuneesta yhteiskunnasta ja miehistä, jotka eivät siihen muutokseen pysty sopeutumaan. Tämä elokuva avasi viimeisetkin portit elokuvaväkivallalle ja heitti ihmiselämän kunnioitukseen lopullisesti nurkkaan.

Quentin Tarantino - joka nosti kioskikirjallisuuden ja roskaviihteen ansaitsemalleen (arvostetulle) paikalle - tällaisesta viihteestä minä pidän!

Tarantinon kolme ensimmäistä leffaa ovat tämän päivän film noiria parhaimmillaan. Pitkä matka on kuljettu John Hustonista Jean-Pierre Melvillen kautta Tarantinoon ja John Woohon. Rikoselokuva on jalostunut jokaista paikkaa ja yleisöä varten.

 

[Cube]

Klimov käyttää monia hienoja elokuvateknisiä keinoja ja kohtaukset vaihtelevat unenomaisen kauniista kauhistuttavan realistiseen. Mitään hienoja taistelukohtauksia leffa ei sisällä, mutta onnistuu näyttämään miten sota tekee pienestä pojasta vanhan miehen lyhyessä ajassa.

Itsensä vakavasti ottamisen ja valittamisen hengessä lienee kuitenkin syytä myös todeta, että elokuvan juoni on hyvin epärealistinen. Ei jatkoon!

Ja mitä tulee Lumieren veljeksiin, niin heidän elokuvansa vasta visuaalisuudella ratsastaakin. Melies'n kohdalla tietysti sama homma. Pinnallisia teoksia siis, kaltaiseni intellektuelli kaipaa enemmän.

 

[-Kantor-]

Stanley Kubrick - tarvitseeko muuta kirjoittaa. Ohjaaja joka on alallaan suuri - eräs aikakautensa merkittävimmistä ohjaajista ja samalla hän ohjasi lukuisia merkittäviä elokuvia, kuten Hohto, Kellopeliappelsiini ja minuun suuren vaikutuksen tehneen 2001: Avaruusseikkailu. Näiden ohella voisin nostaa esille muitakin merkittäviä elokuvia Kubric'lta mutta tyydyn nostamaan vielä yhden: Tohtori Outolempi, eli kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia.

HEHKUTUSVAROITUS!

Kubrick ei mielestäni ole eräs aikakautensa merkittävimmistä ohjaajista, vaan vaatimattomasti merkittävin, ainakin itselleni :) Visionääri ja perfektionisti vailla vertaansa, ja ainoa tietämäni ohjaaja, joka on osoittanut kykenevänsä ohjaamaan genreä kuin genreä säilyttäen oman uniikin tyylinsä ja tunnelmansa elokuvasta elokuvaan aina viiden tähden arvoisesti. Fakta on, että kaikki elokuvansa ansaitsisivat kunniamaininnan, mutta koska aika on rajallinen, valitsen vain pari erityistä suosikkiani kommentoitavaksi.

• Avaruusseikkailu 2001: Maailman paras elokuva ja yksi harvoista kirjaan perustuvista elokuvista, joka voittaa myös alkuperäisen teoksen (kirjan). Elokuva, jonka voi tulkita aina uudelleen ja joka pitää sisällään enemmän ajatusta ja filosofiaa kuin kokonainen kirjasto.
  
• Hohto: Osoitus Kubrickin kyvyistä ohjata myös kauhua ja tuloksena on vaatimattomasti maailman paras kauhuelokuva. Kuvauksellisesti elokuvassa on havaittavissa tyypilliseen tapaan Kubrickille ominaisia elementtejä, kuten symmetria, ja myös yleisfiilis on perinteisen "kubrickmainen", vaikka genre on taas aivan eri kuin aiemmin. Tunnelma on suorastaan hyytävä ja Nicholsonin roolisuoritus yksi elokuvahistorian huikasevimmista, eikä vähiten Kubrickin perfektionismin ansiosta. Myös Hohto pesee elokuvana kirjan, olkoonkin joku hemmetin King sitten mitä mieltä tahansa.
  
• Kellopeliappelsiini: Yhteiskuntasatiiri vailla vertaansa, josta voi peilata vielä näinä päivinäkin ajankohtaisia asioita ympäröivästä maailmasta. Teatraalinen tunnelma, retrofuturistinen miljöö sekä Kubrickille tunnusomainen visuaalisuus on sellainen yhdistelmä, jollaista tuskin tullaan enää koskaan näkemään. Kokonaisuutta tukee hieno soundtrack, joka istuu elokuvaan kuin nyrkki silmään.

Jos minulta kysytään, että mistä elokuvista kannattaa lähteä tutustumaan herran tuotantoon, vastaisin todennäköisesti, että "katso kaikki", mutta mikäli jotain täytyy valita, niin kolme yllä mainittua ei varmastikaan ole huono lähtökohta. Ja koska jokainen itseään kunnioittava elokuvaharrastaja on ne tietenkin nähnyt, suosittelisin seuraavaksi Paths of Glorya, joka on historian paras sotaelokuva. Unohtaa ei kannata myöskään Spartacusta, Lolitaa, Dr.Strangelovea, Barry Lyndonia, Full Metal Jacketia tai Eyes Wide Shutia.

HEHKUTUSVAROITUS!

 

[Pula-ajan Tretjak]

Tyttöni sun ja mun

Törmäsin vahingossa joku aika sitten tällaiseen elokuvaan tv1000:lla.

http://www.imdb.com/title/tt1046163/

Pääosissa Dane Cook ja Kate Hudson tekevät hyvää työtä. Edes Jason Biggs ei pilaa leffaa, mikä on paljon se.

Elokuva on romanttinen komedia, mutta kovin erilainen, mikäli on tottunut totaalisiin hömppökomedioihin. Elokuva on sopivan rivo ja tuhma, vaikka ei fyysisesti. Idea on myös aivan hauska, vaikka hieman korni ja epäuskottava onkin. Epäuskottava siinä mielessä, että noita asioita ei voisi tapahtua kuin kerran elämässä, mitä päähenkilö tekee työkseen. En sen kummemmion juonta kerro niin saa alussakin nauraa enemmän.

Minua nauratti, vaikka elokuva sopii muiden romanttisten leffojen kanssa erinomaisesti myös tyttökaverin tjms. kanssa katsottavaksi.

EDIT: Elokuva tuli mieleen, koska törmäsin tänään siihen uudestaan. Ja edelleen se oli hauska.

 

[Uleåborgir]

Olisko Jatkoajan Leffakerholla suositella elokuvia, joissa on kunnon hood-meininkiä ja jengi- sekä vankilarikollisuutta?