...jatkan myöhemmin eli jatkoa seuraa...
Edellisen viestin loppuun käsittelin lyhyelti Kurosawaa. Japanista löytyy muitakin ohjaajia jotka ovat saaneet tehtyä tavalla tai toisella merkittäviä elokuvia mutta yksikään niistä ei kuitenkaan nouse elokuvahistorian merkittävimpien elokuvien joukkoon vaikka niin Takashi Miike kuin myös Takeshi Kitano ovat japanilaiselle elokuvatuotannolle edelleen merkittäviä nimiä, mediahahmona Kitano hyvin merkittävä.
Myös Neuvostoliitosta (Venäjältä) löytyy ohjaajia joiden paikka löytyy tästä viestistä, ohjaajia joiden töiden paikka löytyy täältä - näin asia on parempi ilmaista.
Andrei Tarkovski on nimi jonka pitäisi olla tuttu kaikille elokuvia seuraaville ihmisille tai ainakin sellaisille joiden intohimoinen harrastus elokuvat on. Tarkovski on ohjannut lukuisia päteviä elokuvia mutta kaksi voitaneen mainita tässä kohdin eli Stalker sekä Solaris ja älkääkä nyt sekoittako Tarkovskin Solarista hollywood-versioon. Se on pyhäinhäväistys! Ja on Tarkovskilta tullut muitakin hyviä elokuvia, kuten Peili.
Pysytään edelleen itäisessä naapurissa, vuoroon tulee Sergei Eisenstein, hänen Panssarilaiva Potemkin on eräs elokuvahistorian merkkitapauksia (odottaa katsomista, joten nyt turvaudun muihin arvioihin). Eisenstein kehitti myös ohjaamista ja otti käyttöön montaasin - se on vaikuttanut myöhempiin ohjaajiin. Odotan innolla, että pääsen katsomaan elokuvan - siinähän on myös kuuluisa kohtaus jossa lastenrattaat vierivät alas portaita, kohtausta on plagioitu useamman kerran - kuten De Palman elokuvassa Lahjomattomat. Harmillista vaan, että tämän historiallisesti merkittävän elokuvan alkuperäisnegatiivi myytiin Berliiniin, missä se sittemmin katosi tyystin.
Neuvostoliitosta (Venäjältä) on siis tullut loistavia ohjaajia, heidän työnsä ovat yhden jos toisen syyn tähden jääneet vaille ansaitsemaansa arvostusta - ehkäpä tulevaisuudessa tilanne on toinen, sikäli mikäli Venäjän elokuvatuotannossa tehdään muitakin muin valtavirtaa kosiskelevia elokuvia. Olisi äärimmäisen mielenkiintoista päästä näkemään Elem Klimovin Tule ja katso. Sitä on kuvattu jopa vieläkin väkevämmäksi kuvaukseksi sodasta kuin parhaimpia Vietnam -filmejä Ilmestyskirja Nyt, Platoon, Kauriinmetsästäjät. Toisaalta ohjaaja Elem Klimovilla oli omakohtaista kokemusta raa'asta ja yltiöpäisen väkivaltaisesta sodasta - hän nimittäin selvisi hengissä Stalingradista.
Jatketaan vanhan mantereen puolella muutamin otannoin.
Ranskalaistuotanto ei ole minulle kovinkaan tuttua, joitain vanhempiakin leffoja on tullut katsottua mutta muutoin viimevuosien kuluessa olen lähinnäkin katsonut uudempaa tuotantoa. Tässä kohdin, kun on kyse merkittävistä elokuvista koko elokuvahistorian kannalta niin ei sovi unohtaa François Truffaut'ta ja esille voinen nostaa hänen tuotannosta 400 kepposta - ihan niin montaa kepposta minä en kuitenkaan ole elämäni aikana tehnyt.
Seuraavaksi hyppäys Italiaan ja ohjaajaan joka on herättänyt keskustelua aikanaan runsaasti ja joka herättää sitä edelleen - erityisesti hänen viimeisin valmiiksi saamansa työ on se mikä on saanut katsojat hämilleen, pahoinvoiviksi, mutta mikä samalla on Pier Paolo Pasolinin kannattajien mielestä oivallinen kuvas sadistisesta ja fasistisesta valtiosta jossa valtaapitävillä on oikeus ihmiseen kaikilla mahdollisilla tavoilla - jopa heidän ruumiinsa ovat vallankahvassa olevien omaisuutta. Elokuvahan on, minusta merkityksellinen ja varmasti monien muidenkin mielestä, Salò Sodoman 120 päivää.
Muutama sana italo-westerneistä. Nimi alkujaan oli lähinnä pilkallinen mutta nyt, ainakin minulle, laadukkaimmat italo-westernit ovat westernejä joissa länsi kuvataan aidoimmillaan ja raaimmillaan - jatkumona on sitten Eastwoodin oma kuvaus lännen karuudesta ja julmuudesta, mutta siitä myöhemmin lisää. Sergio Leone on varmasti jokaiselle tuttu ohjaajana (ja Ennio Morricone tuttu hänen "hovisäveltäjänä"). Minulle oikeaa länttä ovat esim. seuraavat elokuvat: Dollari-trilogia sekä Huuliharppukostaja, jossa viimein yhdistyi villilänsi moderniin maailmaan rautatien myötä ja sen myöt länsi alkoi lopullisesti muuttua. Jo tämä Huuliharppukostajan teema on sellainen mikä on hyvä huomioida, ja ehkäpä tarkastelen asiaa liiankin subjektiivisesti mutta Huuliharppukostaja kuuluu lännenelokuvien ehdottomaan kärkikaartiin.
Seuraavaksi voimme raapaista lyhyelti Eastwoodin uraa näyttelijänä ja ohjaajana, sitä kuinka nimettömästä kasvoi likaisen harryn ja orangin kanssa tappelevan, pahimmillaan ö-luokan elokuvien sankarin, myötä hitaasti ohjaaja joka on lyönyt monta kertaa luun kurkkuun epäilijöilleen. Eräällä tavalla, minulle, Armoton oli elokuva mikä lopullisesti päätti villin lännen. Toki sen jälkeen on tehty lännenelokuvia mutta minulle - ja varmasti monelle muullekin - Armoton on se elokuva mihin villinlännen-elokuvien tarina huipentui. Urallaan Eastwood on ohjannut muitakin hienoja elokuvia, vähäeleisiä ja oman itsensä näköisiä - kuten Gran Torino, ei se tietty niin merkittävä ole, että se on elokuvahistoriallisesti todellinen merkkiteos mutta kenties se on niitä viimeisiä jäähyväisiä joita tämä ohjaajasuuruus jälkipolville jättää.
Stanley Kubrick - tarvitseeko muuta kirjoittaa. Ohjaaja joka on alallaan suuri - eräs aikakautensa merkittävimmistä ohjaajista ja samalla hän ohjasi lukuisia merkittäviä elokuvia, kuten Hohto, Kellopeliappelsiini ja minuun suuren vaikutuksen tehneen 2001: Avaruusseikkailu. Näiden ohella voisin nostaa esille muitakin merkittäviä elokuvia Kubric'lta mutta tyydyn nostamaan vielä yhden: Tohtori Outolempi, eli kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia.
Tietenkin tässä kohdin on osin muiden ansioiden tähden viisasta nostaa esille George Lucas - vaikka itse en arvosta hänen kokonaistuotantoaan niin löytyy sieltä kuitenkin merkkiteoksia, ja jos tarkastellaan visuaalista puolta niin tuolloin Star Warsit - kolme ensin ohjattua - on nostettava esille, ja niistä minä erottaisin kaksi ensimmäistä eli Tähtien sodan ja Imperiumin vastaiskun - etenkin jälkimmäisen - Jedin paluuta paremmaksi, vaikka viimeisin nivoi tarinan tavallaan yhteen. Star Warsit on minulle se elokuvasarja, jonka jälkeen kauppoihin tuntui ilmestyvän ensimmäistä kertaa kaikkea oheiskamaa ja niillähän Lucas omaisuutensa perustan loi.
Seuraavaksi noukin sitten esille leffoja summittaisesti ja joitain ohjaajia niiden perään - juuri sen enempi kommentoimatta asiaa.
Blade Runner; Alien kahdeksas matkustaja - Ridley Scott.
Terminator tuhoaja sekä Terminator 2 - James Cameron. Näkemieni perusteella hänen parhaimpia elokuvia Aliens - paluu kanssa.
Piirrettyjen ja animaatileffojen puolelta poimin - näkemistäni leffoista - esille kaksi merkittävää työtä. Toinen on Bambi - edelleen minusta eräs parhaimpia Disney piirrettyjä. Toinen on sitten taasen teemaltaan aivan toisenlainen. Elokuva joka kuvaa sotaa raadollisemmin ja epäinhimillisemmin kuin moni muu elokuva - Tulikärpästen hauta. Jos joku ei ole sitä katsonut niin kannattaa katsoa. Tarina on surullinen vailla iloista ja kaunista loppua.
Komedioista eräs parhaimmista on Piukat paikat, siinä Marilyn Monroe vetää elämänsä parhaimman roolityön - olisin antanut hänelle Oscarin ja paljon muuta. Ohjaajana Billy Wilder.
Aivan liian monta merkkiteosta on jäänyt vaille huomiota - kirjoittaisin varmasti vielä kolmannenkin viestin jos kävisin rukkaamaan aivojani oikein kunnolla, ja jos hyvään tahtiin pääsisin niin vieläpä neljännenkin. Huomioina muutama elokuva, jotka ansaitsevat tulla mainituksi syystä tai toisesta:
-Kuin raivo härkä.
-Kummisetä.
-Yksi lensi yli käenpesän.
-Tappajahai.
Monta hienoa ohjaajaa on myös vailla mainintaa, kuten Roman Polanski, Oliver Stone (jonka uralle mahtuu niitä epäonnistumisiakin), Terrence Malick, Milos Forman - hän kyllä ohjasi aiemmin mainitun Yksi lensi yli käenpesän, Quentin Tarantino - joka nosti kioskikirjallisuuden ja roskaviihteen ansaitsemalleen (arvostetulle) paikalle - tällaisesta viihteestä minä pidän!
Tässäpä tämä...
vlad.