Jatkoajan leffakerho

[psychodad]

Tietysti jos elokuvatietämys on tällä tasolla, niin kai sitä voi kaiken Bayn tuottaman / ohjaaman pistää paska -lokeroon. Vaikka sitten muidenkin paskat ohjaukset.

The Day After Tomorrowhan on surullisen kuuluisan Roland Emmerichin ohjaama, ei Bayn. Joskin Emmerichkin on tehnyt ihan mukiinmenevääkin jälkeä. The Thirteenth Floor sekä Independence Daykin yltiöpatriotismistaan huolimatta ovat hyvinkin viihdyttäviä elokuvia. Sen sijaan juuri TDAT ja 10,000 B.C. ovat aivan järjetöntä kuraa.

Baylta löytyy kuitenkin listaltaan Bad Boys 1&2, The Rock sekä The Island, joita ei nyt hyvällä tahdollakaan voi pistää maailman paskimpien elokuvien joukkoon.

Toki jos väkisin haluaa lytätä Hollywoodin blockbustereita niin siinä tapauksessa yltiöpäinen perusteeton kritiikki on ymmärrettävää.

Juu, olipa moka, mutta totuus on etta pidan naita molempia jannuja ihan saman paskan suoltajina ja siita virhe myos johtui, ei niinkaan tietamattomyydesta. Valitettava tosiasia on etta kumpikin olisi voinut tuon kohtauksen ohjata. Emmerichia en arvosta myoskaan yhtaan. Emmerichin syntilistalla pahin on independence day, joka ei minulle ainakaan maistunut yhtaan....elokuva jonka vuoksi vihasin Will Smithia pitkaan, vaikka mies kylla osaa jotenkin naytellakin (I, Robot, I am Legend ja Seven pounds).

The Island ja The Rock ovat toki Bayn uran huippuhetkia, mutta ei niita millaan voi viela mihinkaan huippuleffojen kastiin tunkea. Toimintaleffoina ok, mutta molemmissa pelasti tasokkaat nayttelijat paljon (McGregor, Johansson, Buscemi, Connery, Harris ja varauksin Cage).

13th floor oli kylla ihan ok, vaikka hivenen sekava ja kaoottinen ajoittain ja nayttelijatyo ei aina ollut ihan parhaalla mahdollisella tasolla...mutta siina leffassa Emmerichilla ei ollutkaan rajattomia rahoja kaytossa.

 

[ms.qvist]

Joskus elokuva voi olla vain viihdyttävä aivotnarikkaan-elokuva, ei kaiken pidä olla äärisyvällistä ja synkkää.

Makuja on monia. Minä en jaksa katsoa kovinkaan montaa minuuttia näitä aivotnarikkaan-leffoja. Tähän kategoriaan luen suurimman osan nyky-Hollywoodin tuotannosta. Suurin osa näistä mutantti- ja sarjakuvasankarieepoksista, yltiöpatrioottisista leffoista, toimintaspektaakkeleista joissa ei ole muuta ideaa kuin esitella kahta komeampia efektejä sun muita. Miksi tuhlata ainoa elämänsä katsomalla paskaa? Niin, no makuja on todellakin monia kuin myös mielihaluja.

vlad.

 

[Disaster]

Comedy Central Roast of Flavor Flav

Eli kysessä siis Flavor Flavin roast. Mukana menossa mm. Greg Giraldo, Jimmy Kimmel, Katt Williams, Lisa Lampanelli, Carrot Top, Patton Oswalt, Snoop Dogg, Ice-T ja tietenkin itse Flavor Flav. Huikean hauskaa & ilkeää vittuilua alusta loppuun ja kaikki saavat kuulla kunniansa, ihan yleisöä myöten.

Jos ei jaksa hankkia DVD:tä tai rosvokalastaa netistä, niin tämä löytyy kyllä 'tubestakin.

 

[thego]

Eli kysessä siis Flavor Flavin roast.

Meinasin kirjoittaa vastaavan William Shatnerin roastista, mutta en sit ollu varma mihin ketjuun se olisi sopinut. Parhaimmillaan ihan loistavaa settiä vaikka ajoittain komedia perustuu lähinnä kirosanoihin joiden suorasukainen käyttäminen ilmeisesti jenkeissä on erityisen hauskaa tietyistä syistä.

 

[Johnny B. Goode]

Baylta löytyy kuitenkin listaltaan Bad Boys 1&2, The Rock sekä The Island, joita ei nyt hyvällä tahdollakaan voi pistää maailman paskimpien elokuvien joukkoon. Toki jos väkisin haluaa lytätä Hollywoodin blockbustereita niin siinä tapauksessa yltiöpäinen perusteeton kritiikki on ymmärrettävää.

Minä en halua "väkisin lytätä hollywoodin blockbustereita", mutta ainakin itse olen sitä mieltä että jos kilon ulostetta kääräisee 10000$ silkkiliinaan, ei se siltikään todellisuudessa ole muuta kuin nyytillinen paskaa.

 

[vilpertti]

Miksi tuhlata ainoa elämänsä katsomalla paskaa? Niin, no makuja on todellakin monia kuin myös mielihaluja.

vlad.

Paskalla on varmasti monta määritelmää, genre- ja tyyliuskollisuus elokuvan puolelta ja toisaalta tietoisuus ja arvostus näille asioille katsojan puolelta ratkaisee lopulta, voiko elokuvasta nauttia.

Mutta kyllä, eihän tätä uusinta Nick Cage-elokuvaa jaksa kukaan katsoa tuntia pitempään, ellei nyt ole aivan käsittämätön tekemisen puute.

 

[ms.qvist]

Paskalla on varmasti monta määritelmää, genre- ja tyyliuskollisuus elokuvan puolelta ja toisaalta tietoisuus ja arvostus näille asioille katsojan puolelta ratkaisee lopulta, voiko elokuvasta nauttia.

Niin, kuten mainitsinkin, "makuja on todellakin monia kuin myös mielihaluja". Itse en voisi kuvitellakaan katsovani jotain Transformersia tjsp. tai Ramboa vaan mielummin käytän sitten tämänkin ajan vaikkapa lukemalla Tähdet ja avaruus-lehteä tai katsomalla jotain klassikkoa menneiltä vuosilta. Jos pitäisi valita Chaplinin The Kid'in ja Rambon välillä niin ei tekisi tiukkaakaan tehdä päätös kumman katsoisin. Mielummin vaikka useampi kerta Chaplinia kuin kerta Ramboa.

Kokonaisuudessaan katsoisin kuitenkin, että makuni ulottuu varsin laajalle alalle elokuvamaailmaa - aina klassikoista kauhuun ja scifiin. Ehdoton vaatimus on kuitenkin se, että elokuvalla on oltava syvyyttä ja sanomaa.

vlad.

 

[Murmeli]

Juu, olipa moka, mutta totuus on etta pidan naita molempia jannuja ihan saman paskan suoltajina ja siita virhe myos johtui, ei niinkaan tietamattomyydesta. Valitettava tosiasia on etta kumpikin olisi voinut tuon kohtauksen ohjata.

Itse kyllä kastitan Emmerichin ja Bayn täysin erilaisiksi. Emmerich keskittyy nykyään apokalyptisiin visioihin ja keskittää tehostedollarit pallon tuhoamiseen, kun taas Bay tekee juuri tätä katu-uskottavuuden ansaitsemiseksi monien vihaamaa aivot narikkaan -actionia helvetin hyvin.

Emmerichia en arvosta myoskaan yhtaan. Emmerichin syntilistalla pahin on independence day, joka ei minulle ainakaan maistunut yhtaan....elokuva jonka vuoksi vihasin Will Smithia pitkaan, vaikka mies kylla osaa jotenkin naytellakin (I, Robot, I am Legend ja Seven pounds).

Mikä ID4:ssa on sinun mielestäsi se suurin synti? Eli heitäpä pieni yhden kappaleen kriittinen kirjoitus kyseisestä leffasta.

The Island ja The Rock ovat toki Bayn uran huippuhetkia, mutta ei niita millaan voi viela mihinkaan huippuleffojen kastiin tunkea. Toimintaleffoina ok, mutta molemmissa pelasti tasokkaat nayttelijat paljon (McGregor, Johansson, Buscemi, Connery, Harris ja varauksin Cage).

Eivät pelkät huippunäyttelijät takaa hyvää lopputulosta. Väittäisin, että juuri tällaisen isomman tähtikaartin takana ohjaajalta vaaditaan todella paljon, jotta kokonaisuus pysyy kasassa.

13th floor oli kylla ihan ok, vaikka hivenen sekava ja kaoottinen ajoittain ja nayttelijatyo ei aina ollut ihan parhaalla mahdollisella tasolla...mutta siina leffassa Emmerichilla ei ollutkaan rajattomia rahoja kaytossa.

Tämä on hyvä pointti.

Emmerichin maineesta huolimatta odotan hyvin suurella mielenkiinnolla elokuvaa 2012, jonka teaseri on helvetin vakuuttava. Enemmän leffaa avaava traileri kertookin jo, että tällä(kään) kertaa Emmerich ei petä tästä elokuvatyylistä pitäviä.

 

[-OO-]

Itse kyllä kastitan Emmerichin ja Bayn täysin erilaisiksi.

Tyyliltään heidät voi kyllä laittaa ehkä eri kastiin, mutta siinä he menevät kyllä täysin samaan kastiin että molemmat tekevät järkyttävän paskoja elokuvia. Täysin epäuskottavaa, kliseistä paskaa jossa jenkkiliput liehuu ja jokainen juonenkäänne on täysin ennalta arvattava. Ei putoa kyllä ainakaan minulle näiden herrojen elokuvat. Armageddon on edelleenkin elokuva jota en ole kyennyt katsomaan loppuun saakka, vaikka olen pari-kolme kertaa yrittänyt.

 

[Murmeli]

Täysin epäuskottavaa

Kuka on päättänyt, että elokuvien pitäisi olla uskottavia? Tällä lauseella kuitattuna jokainen scifi-, fantasia- yms elokuva on järkyttävää paskaa, koska on "epäuskottava".

Omasta mielestäni paskin perustelu koskaan, enkä kohdista tätä nyt sinuun vaan kommentoin yleisesti, koska tätä kuulee niin usein.

Kliseisyyden, ylipatriotismin vihaamisen kyllä ymmärrän hyvin. Itseäni ne eivät niin pahasti nakerra, kun puhutaan toimintaelokuvista.

 

[-OO-]

Kuka on päättänyt, että elokuvien pitäisi olla uskottavia? Tällä lauseella kuitattuna jokainen scifi-, fantasia- yms elokuva on järkyttävää paskaa, koska on "epäuskottava".

Minun mielestäni sci-fi tai fantasiaelokuvistakin on mahdollista tehdä sellaisia että katsojan on mahdollista uskoa että sellaista voisi oikeastikin tapahtua (hyvänä esimerkkinä esim. Star Wars). Mitä minä tarkoitan tuolla "epäuskottavalla" esim. Emmecihin ja Bayn elokuvista puhuttaessa, on se että nämä herrat eivät pysty mitenkään luomaan tuollaista illuusiota ja heidän elokuviensa juonissa on ihan liikaa reikiä. Juuri esim. tuollaiset kohtaukset kuin tuo surullisenkuuluisa "Pakkanen seuraa pääosanesittäjiä pitkin käytäviä" nakertavat ihan liikaa näiden elokuvien uskottavuutta, vaikka esim. tuon The Day After Tomorrowin aihepiiri oli sellainen että sen ainakin jotenkin voisi uskoa ihan oikeastikin tapahtuvan. Mutta tuon kohtauksen jälkeen oli vaan sellainen "Ei vittu!" -olo, eikä koko elokuvaa enää voinut ottaa ollenkaan tosissaan.

EDIT: Toinen esimerkki: Independence Dayn, joka muuten ei ole ihan huonoimmasta pääsä Emmerichin elokuvista, loppuratkaisu jossa nämä sankarit lentävät sinne avaruusörkkien komentoalukseen mukanaan joku kytyinen läppäri ja asettavat tällä läppärillä tietokoneviruksen näiden örkkien komentoalukseen. Siis näiden samaisten örkkien, joiden pitäisi olla teknologiassa miljoonia vuosia ihmisiä edellä. Ja millä se edes sai sen koneen kiinni siihen avaruushemmojen tietokoneeseen, oliko nämä alienit jättäneet koneisiinsa USB-liitännän ihan kaiken varalta? Tuollaiset epäloogisuudet ja typeryydet elokuvissa ärsyttävät minua ihan sairaasti, ja vaikka joku Independence Day olikin visuaalisesti ihan komea elokuva niin tuo kohtaus viimeistään pilasi sen ihan täydellisesti (toki siinä ärsytti myös tämä yltiöpatrioottisuus ja muu kliseisyys).

Ehkä olen liian tarkka kun tuollaisiin asioihin kiinnitän huomiota, mutta ei sille vaan mahda mitään että minua ärsyttää tuollainen. Täysin epäuskottavastakin aiheesta voi tehdä uskottavan elokuvan jos vaan ohjaaja/käsikirjoittaja osaa asiansa, mutta sitä en voi kyllä sanoa Emmerichistä ja Baysta.

 

[psychodad]

Mikä ID4:ssa on sinun mielestäsi se suurin synti? Eli heitäpä pieni yhden kappaleen kriittinen kirjoitus kyseisestä leffasta.

Siina on niin paljon arsytysta etten millaan saa yhteen lauseeseen mahtumaan. Mutta yritetaan valitut palat versiota. Amerikan presidentti taistelee alieneita vastaan hands on, Amerikkalainen rapajuoppokin on tehokkaampi alieneita vastaan kuin koko muun maailman armeijat yhdessa, kaikki muut istuvat kadet ristissa kamelinpaskassa aavikolla ja odottavat etta suuri ja kaunis ameriikka ja sen juopot ja presidentit pelastavat paivan. Jeff Goldblumin hajamielisen professorin naytteleminen on raastavaa katseltavaa. Will Smith vetaa alienia turpaan ja heittaa peraan one linerin. Alienit kayttavat windowsin kanssa yhteensopivaa kayttojarjestelmaa joten heidan tuhoamisensa on loppujen lopuksi sitten aika yksinkertaista. Tuossa nyt niita muutamia asioita jotka arsyttivat. Minua myos rasittaa nama vakisin paalleliimatut draama/romanssi jutut toimintaelokuvissa, ne tuntuvat jotenkin eparehellisilta ( Pearl Harbor, hyi helvetti....keta kiinnostaa etta Beckinsale panee kahta solttupoikaa ja jannut on kavereita, taustalla kuolee tuhansia ihmisia...olisi senkin tuhlatun filmin voinut kayttaa kuvaamaan miten amerikka TODELLA vastasi Pearl Harboriin, eika mitaan tyhjien varastohallien rypalepommitusta ja Afleckin/Hartnettin skismoja).

Emmerichin maineesta huolimatta odotan hyvin suurella mielenkiinnolla elokuvaa 2012, jonka teaseri on helvetin vakuuttava. Enemmän leffaa avaava traileri kertookin jo, että tällä(kään) kertaa Emmerich ei petä tästä elokuvatyylistä pitäviä.

Niin, onhan tuo teaseri vakuuttava, ja pidan kylla aiheesta, mutta Emmerichin nimi on kuin litra oljya makean veden tankkiin. Eikohan siella taas tahtiliput heilu ja amerikka lopussa estaa maailmanlopun. Amerikkalainen raajarikko juoppo, jonka vaimo on jattanyt ja lapset eivat oikein katso hanta ylospain voittaa perheensa takaisin ja loytaa jeesuksen, ja pelastaa siina sivussa maailman poraamalla reian merenpohjaan jotta ylimaaraiset hyokyaallot menevat sinne. Ja ajelee Hummerilla paskarinkia niin kauan etta pilvet kaikkoavat ja aurinko paistaa jalleen.

EDIT: -OO- tuossa jo mainitsikin tuon tietokonevirusjutun.

 

[Infamous]

Omasta mielestäni paskin perustelu koskaan, enkä kohdista tätä nyt sinuun vaan kommentoin yleisesti, koska tätä kuulee niin usein.

Joel Quenneville, oletko se sinä?

Nojuu vitsit vitseinä. Minullekaan näiden herrojen leffat ei juuri uppoa. Jotkut menevät jotenkuten popcorn-viihteenä, jos pystyy ummistamaan silmiä esim. edellä mainituilta epäloogisuuksilta. Mutta jos leffanautintoa haluaa hakea, kannattaa panostaa johonkin muuhuun ohjaajaan.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Ihan vain sen takia, että se on siistiä?

Nyt en ymmärtänyt alkuunkaan. Valaiseppas pikkuisen, että minunkin älyllä varustettu voi ymmärtää kysymyksesi kohdistuen kommentiini.

 

[sampio]

Bay tekee juuri tätä katu-uskottavuuden ansaitsemiseksi monien vihaamaa aivot narikkaan -actionia helvetin hyvin.

Eipä tässä enää kolmekymppisenä kaipaa mitään kotifilosofin leimaa otsaansa tai palstalla pullistelun vuoksi hauku erinäisiä tuotoksia.

Minä en pidä Bayn tyylistä tehdä leffoja erityisesti muutamien pointtien vuoksi. Ensinnäkin, aihe kuin aihe, mukana on imelä rakkaustarina. Tätä sivuaa pehmopornomaiset otokset naisista. Sitten tulee autoja, takaa-ajoja ja epärealistisia tulitaisteluita, joihin sovitetaan one liner joka väliin. Räikeä värimaailma, jotta silmäkarkki korostuu. Siinä niitä nyt nopeasti mieleen tulleina. Tiivistettynä, todella pinnallisia leffoja.

Onhan noita vikoja toki muidenkin leffoissa, joita kykenen jotenkin katsomaan, mutta ei läheskään niin korostetusti, kuin mr. Baylla. Otetaan esimerkiksi Bourne-trilogia. Takaa-ajoja ja sankarin poikkeuksetta selvittämiä kamppailuja riitti läpi elokuvien, mutta hiukan eri otteella kuin vaikkapa jossain Bad Boys 2:ssa, jonka valitettavasti menin joskus katsomaan. Se, että aiheesta huolimatta edes tavoitellaan realistisuutta tai sitä, miksi se mielletään eri genreissä, tekee leffasta jo siedettävän. Jatkuva one linereiden tulva ja keltasävyiset hidastuskuvat tissivako paljaana taistelevasta sankarittaresta ei sitä mielestäni ole. Jos se on aivot narikkaan-viihdettä jollekin, olkoon niin, mulle se ei ole edes sitä, vaan halpaa ja laskelmoitua kuraa.

Ymmärrän kyllä, miksi Bay pärjää leffoillaan. Minua ei tämä touhu muuten häritsisi, ellei mies olisi kusaissut Transformersia. Kyllä minä kakkosenkin katson aikanaan, mutta ottaahan se päähän, kun miettii, että aiheesta olisi voinut duunata oikeasti hyvänkin sarjisleffan. Nyt sen katsoo, kun muuta ei ole tarjolla, mutta lapsuuden muistot pakottavat. Toivottavasti vähäiset odotukset saavat tällä kertaa positiivisen leffakokemuksen aikaiseksi.

Voi olla, että mulla on keskimääräistä tylsempi leffamaku. Pidän vahvoista draamoista, joissa pyritään pääsemään ihmismielen sisälle, välittämään elämän eri värejä, tuoksuja ja tuntemuksia. Iloja, suruja, romantiikkaa, raivoa, pienen ihmisen arkea tai suurmiehen elämäntarina. Rakkautta ennen aamua jatko-osineen on hyvä esimerkki edellä kuvatusta, Pahuus, Ja keskellä virtaa joki, Kaunis mieli, American History X... eri tyyppisiä kaikki, mutta yhtäkaikki vahvaa draamaa.

Elokuvassa voi olla myös kepeä meininki, kuten Maailman nopeimmassa intiaanissa, ei synkkyys tai realistisuus ole mikään itseisarvo. Hyvän mielen leffat ovat omia suosikkejani, vaikkeivat ehkä klassikoiksi nousisikaan. Joskus puhdas komediakin iskee, ei tosin niissäkään enää kovin usein kassamagneetit. Historialliset spektaakkelit ja sotaleffat ovat yleensä mun makuuni vähintäänkin ok-tasoa, vaikka aivan huippuja ei hivottaisikaan. Joku Gladiaattori on legendaarinen, eilen katsomani Valkyria taas ok, vaikka periaatteessa en pitänyt alleviivaavasta tyylistä. Aihe kuitenkin pelasti paljon.

Että näin täällä päin kuvaruutua.

 

[Mikke73]

The Day After Tomorrowhan on surullisen kuuluisan Roland Emmerichin ohjaama, ei Bayn. Joskin Emmerichkin on tehnyt ihan mukiinmenevääkin jälkeä. The Thirteenth Floor sekä Independence Daykin yltiöpatriotismistaan huolimatta ovat hyvinkin viihdyttäviä elokuvia. Sen sijaan juuri TDAT ja 10,000 B.C. ovat aivan järjetöntä kuraa.

Tämä on tietty makuasia, mutta mielestäni Stargate ja The Patriot ovat myöskin ihan katsottavia. Ja nyt kun tuon The Thirteenth Floorin mainitsit, niin kannattaa mainita myös Trade.

 

[vilpertti]

Transformers 2 tuli katsottua, ja 80-luvun loppupuolella näitä animoituina versioina Sky channelilta katsoneena ei voi kuin nauttia. Soundwavekin nähtiin tässä pätkässä, vaikkei tietysti enää kasettiradioksi muuntautunutkaan, samoin kuin Skyfire/Jetfire, ja aina niin mahtavan nautittavaa Starscreamin pelkurimaista pyrkyryyttäkin on tarjolla. Ainoa, mitä jäin kaipaamaan oli Jetfiren ja Starscreamin kohtaaminen ja heidän yhteisen menneisyyden valottaminen (niinkuin kaikki tietävät, hehän toimivat yhdessä tiedemiehinä Cybertronilla.. ja koska kaikki sen tietävät, tämä sulkeiden sisällä tuleva tieto on turha), mutta se olisi tietysti puskenut pätkän kolmetuntiseksi.

Ikävää, että ihmiset jotka eivät ole katsoneet sitä alkuperäistä animoitua sarjaa 80-luvulla voivat edes ääneen julkistaa mielipiteensä näistä elokuvista, koska heiltä puuttuu jokseenkin kaikki tarvittava tieto ja ymmärrys mistä elokuvissa on kyse. Eiväthän he voi oikeasti arvostaa näitä elokuvia siinä, missä ne erityisesti onnistuvat: alkuperäisen tunnelman ja loistavien hahmojen siirtämisessä nykypäivään.

 

[-OO-]

Eipä tässä enää kolmekymppisenä kaipaa mitään kotifilosofin leimaa otsaansa tai palstalla pullistelun vuoksi hauku erinäisiä tuotoksia.

Aika pitkälti kyllä pystyn allekirjoittamaan koko tuon sampion kirjoituksen, ja myös tuon lainatun kohdan. Omalla kohdallani olen ainakin huomannut että kun ikää on tullut lisää niin sitä vaan on tullut koko ajan kriittisemmäksi elokuvia kohtaan. Joskus nuorempana riitti kun oli paljon toimintaa ja räiskettä mutta iän myötä on alkanut kiinnittämään huomiota kaikenlaisiin pikkuasioihin ja iso osa toimintaelokuvista on alkanut ärsyttämään juuri noiden epäloogisuuksien ja kliseisyyden takia.

Itse asiassa tänä päivänä tehdään todella vähän sellaisia toimintaelokuvia jotka jaksaa katsoa loppuun saakka, ja joista jopa innostuu niin paljon että hankkii elokuvan itselleen. Oma makuni on koko ajan siirtynyt muunlaisiin elokuviin. En voisi esim. kuvitellakaan että vielä 10-15 vuotta sitten olisin jaksanut katsoa Amélien kaltaista elokuvaa mutta nyt laskisin sen ehdottomasti suosikkielokuvieni joukkoon. Tässä on juuri sellainen "hyvän mielen elokuva" joista sampio tuossa kirjoituksessaan puhui, ei välttämättä otteeltaan mitenkään realistinen ja vakava mutta kaikin puolin hyvin tehty ja ennen kaikkea sellainen josta tulee hyvä mieli. Ja allekirjoitan myös tuon mielipiteen tuosta Maailman nopein intiaani (typerä suomennos muuten, näin sivuhuomautuksena) -elokuvasta.

P.S. Se pitää kyllä sanoa että sampion elokuvamaku näyttäisi olevan hyvin lähellä omaani, että täällä on sitten toinen "tylsän elokuvamaun omaava". Oikeastaan kaikki noista kirjoituksessa esille tulleista elokuvista kuuluu myös minun suosikkielokuvieni joukkoon.

 

[Vanha Len]

Nyt kun puhutaan ketjussa omasta mausta leffojen suhteen niin mulla on suhteellisen helppo tallustella vuokraamoon noutamaan raina. Vaikka olen inan yli nelikymppinen niin maku leffojen suhteen on erittäin laaja.

On vain harvoja tekeleitä joista en ole pitänyt joiltakin kohdin. Löydän elokuvista aina jotain hyvää. Kuvastaako tämä sitten, että olen asian suhteen hieman "blondi" vai jotain muuta...?

Vain yksi ns suuri leffa on, jota en kykene katsomaan toista kertaa ja se on Englantilainen potilas.

 

[-OO-]

Nyt kun puhutaan ketjussa omasta mausta leffojen suhteen niin mulla on suhteellisen helppo tallustella vuokraamoon noutamaan raina. Vaikka olen inan yli nelikymppinen niin maku leffojen suhteen on erittäin laaja.

Minä olen taas huomannut että se elokuvan valinta on koko ajan vaan vaikeampaa ja vaikeampaa, varsinkin kun täällä kotipaikkakunnallani ei ole mitään vuokraamoa vaan on tyydyttävä R-Kioskin valikoimiin. Sen verran suppeat on nuo valikoimat että monta kertaa olen huomannut selailevani puoli tuntia niitä kansia ja lähteväni tyhjin käsin pois. Jotenkin on niin samasta puusta veistettyjä nuo elokuvat että hyvin vähän on sellaisia elokuvia jotka ihan oikeasti kiinnostavat. Hirveän kriittiseksi on tosiaan tullut vuosien myötä ja enää ei halua ottaa vaan jotain random-toimintapätkää sillä periaatteella että "katsotaan nyt minkälainen tämä on".

 

[Tadu]

Kirjoitetaan heti alkuun elokuvamausta se, että se koostuu "laatuelokuvista" eli esim. kiistellyt Bay:n elokuvat aiheuttavat vain vitutusta.

Kävin eilen katsomassa elokuvan Kauhea Kankkunen ja täytyy sanoa, että olipa elokuva. Komedioista en pahemmin diggaa paitsi parista (Big Lebowski, Borat), mutta The Hangover oli kyllä uskomattoman hauska. Nyt netistä arvosteluja luettuani se ilmeisesti jakaa ihmiset vahvasti kahtia huumorintajun perusteella. Ymmärrän hyvin, että herkkähipiäisemmät eivät elokuvasta tykkää muutaman erittäin härskin asian takia, mutta ne keitä kyseiset kohdat eivät häiritse varmasti nauttivat kuvasta täysin siemauksin. Dialogi oli mielestäni tämän vuosituhannen hauskinta ja ylsi jopa legendaarisen Big Lebowskin tasolle. Hieman tuntemattomammat näyttelijät tekevät loistavat roolit ja elokuvaan mahtuu monta yllätystä sekä wtf-tilannetta. Suosittelen lähes kaikille.

 

[30/30150]

Vaikkakin itse heitän mieluusti aivot narikkaan katsomalla näitä Blockbustereita, olen tavallaan ymmärtänyt tietyn "älykköjengin" tavan leimata Spielbergit, Bruckheimerit, Bayt, Emmerichit, Cameronit ja Scottit nykytuotantonsa perusteella puhtaan viihteen tekijöiksi.

Leffoissa on minun mielestäni se näkökulma, että kumpaa etupäässä hakee viihdettä vai taidetta, toki taiteen kautta pääsee viihteeseen melko nopeasti, jos taide viihdyttää ja onnistuu täyttämään sen henkilökohtaisen tarpeen.
Viihteessä taas ollaan joskus aika kaukana taiteesta, sikäli kun kysytään keneltä tahansa, joka osaa vetää eron Pienen Suklaapuodin ja Independence Dayn välille muuten kuin genren kautta. Toki hyvän viihdeleffan tekeminen on ihan yhtälailla taidetta, kuin mikä tahansa muu jonkin hnegentuotteen tuottaminen muiden näkyville ja muita varten.

95% elokuvia katsellessa täytyy minun mielestäni antaa tilaa epäuskottavuuksille, kuitenkin aika monessa tapauksessa on tietoisesti tehtävä joku kerronnallinen valinta siitä miten esittää visuaalisesti asioita. Tavallaan tarinan kannalta, ID4 tietokoneviruksen asentaminen on ERITTÄIN epäuskottavaa ihan kenen tahansa kannalta, mutta tarinan kannalta se on kuitenkin ihan hyväksyttävää, eikä se ainakaan minun silmissäni sitä leffaa pilannut.

Sitä "älykköjengin" tapaa dissata muita leffankatsojia ylentämällä itsensä guruksi ja pitämällä muita Schollimaisesti sanottuna "retalejenginä" en kuitenkaan ymmärrä. Jokaisella pitäisi kuitenkin kunnioittaa toisten mielipiteitä, makuasiossa se ei kyllä tosiaankaan ole kovin helppoa.

Niin, makuasioista ei pidä kiistellä, niistä pitää riidellä.

Katsoin muuten tämän ketjun perusteella itseltäni täysin ohi menneet Pans Labyrinthin ja Marttyyrit, joista ensimmäinen oli mielestäni erittäin hyvä elokuva. Jälkimmäinen oli kyllä hyvin omintakeinen, mutta mielestäni tarpeettoman väkivaltainen. Väkivallan esittämisen ymmärrän täysin ja väkivallan esittämisen alleviivattuna ja korostettuna, mutta kyllä se tässä meni aika villiksi, toisaalta tukihan se hyvin tarinaa.

Toisaalta, filosofoimatta sen pidemmälle, kaikki väkivalta on tarpeetonta.

Tässä taannoin oli puhetta komedioista, annan vinkkinä Tim Allenin ja Rene Russon tähdittämän Big Troublen, joka menee itselläni aika korkealle komedioiden kategoriassa. http://www.youtube.com/watch?v=_iFfTI6jvQ4

Näistä uusista komedianäyttelijöistä olen pitänyt eniten Seth Rogenista, jonka uusin on tämä Jack & Miri Make a Porno. Tähän liittyen muuten hauska pätkä, jossa parodioidaan Sarah Silvermanin Jimmy Kimmelille tekemää "Im fucking Matt Damonia"
http://www.youtube.com/watch?v=bScbukS82iY

 

[Kulttimörkö]

Näistä uusista komedianäyttelijöistä olen pitänyt eniten Seth Rogenista, jonka uusin on tämä Jack & Miri Make a Porno. Tähän liittyen muuten hauska pätkä, jossa parodioidaan Sarah Silvermanin Jimmy Kimmelille tekemää "Im fucking Matt Damonia"
http://www.youtube.com/watch?v=bScbukS82iY

Minäkin olen pitänyt Seth Rogenin elokuvista. Tosin tämä Jack & Miri Puuhaa Pornoo oli minulle karmaiseva pettymys. Pohjimmiltaan tuo on rakkaustarina, mutta muutama irtovitsi siellä täällä ei ainakaan omalla kohdallani pelastanut elokuvaa. Pienet lisäpisteet tulee tosiaan Traci Lordsin mukaan ottamisella mutta turhan pieneen rooliin Traci jää. Jäi fiilis että Traci oli vain markkinointikikkana mukana.

 

[ms.qvist]

Itse kuulun siihen ikäpolveen jolloin ei ollut näitä transformerseita sun muita. Kenties tiiviimmät elokuviin liittyvien oheismateriaalien muistot liittyvät Star Wars -sagan tavaroihin. Tosin niitäkään meille ei kovinkaan kummoisesti hankittu mutta jonkin verran kuitenkin. Ne olivat osa minun lapsuutta (ja nuoruutta). No, koska Star Wars, Imperiumin vastaisku ja Jedin paluu kuuluvat lapsuuteeni ja nuoruuteeni niin olihan se katsottava ensimmäinen näistä uusista Star Wars elokuvista - ja kuinka ollakaan, petyin aika kovin ja siihen tyssäsi niiden katsominen vaikka ilmaisiksi olisin ne kaksi seuraavaa nähnyt. Ei kiinnostanut kun ensimmäisen nähtyäni oli tunne, että minua on kusetettu - joten nämä kaksi muuta uutta tekelettä on katsomatta ja taitanevat jäädäkin katsomati.

Minun on aika vaikea kuvitella, että ihan helpolla antaisin mielikuvien ja oman rakentamani maailman sortua katsomalla elokuvan minua kiehtoneesta kirjasta tms. jollen voi olla luottavainen siihen, että käsikirjoittaja ja ohjaaja ovat alallaan vähintäänkin päteviä. Luin lapsena kannesta kanteen kaikki Tarzanit ja Burroughsin Mars-sarjan kirjat. Vaikka kirjoina Mars-sarjan teokset ovat varsin hepoista kamaa, no onhan niissä toki mielenkiintoisia maisemakuvauksia, tapahtumia ja paikkoja mutta muuten ihmiset ovat tietyssä mielessä ohuita ja etenkin musta-valkoisia. Hyvät ovat hyviä ja huonot huonoja, inhimilliset virheet ja piirteet puuttuvat kovinkin monista hyvien puolella taistelevista. No tämä tästä. Kirjoilla oli kuitenkin tietty merkitys minulle lapsena ja nuorena, ja jos kirjasarjasta päätettäisi nyt tehdä elokuva tai elokuvia niin miettisin todellakin kaksi kertaa menisinkö katsomaan vai vaalisinko mielessäni vain sitä muistikuvaa mikä minulla on kirjoista muotoutunut. Hivenen sama oli LoTR:ssa, mutta utelaisuus vei voiton - osin tämä tietty johtui siitä, että minusta kokonaispaketti vaikutti vähintäänkin tyydyttävältä tekemieni pohjatöiden perusteella. Kokonaisuudessaan LoTR oli minusta riittävän hyvä jotta se kannatti käydä katsomassa.

Vielä yksi poiminta näihin tunnelmiin liittyen. Tässä taannoin leffaan tuli uusin Terminator. Vielä keväällä aikomuksenani oli käydä katsomassa se mutta lueskeltuani hivenen tarkemmin tulin yksinkertaisesti siihen johtopäätökseen ettei kannata. Jo kolmannessa oli havaittavissa selkeä tasonlasku, joten miksi uhrata 9€ jotta pääsee katsomaan jotakuinkin samantasoista tuubaa? Jos lipun hinta olisi ollut 5 € niin olisin kenties käynytkin katsomassa sen mutta vajaat kymppi - ehei! Mielummin siis tuntematon tulevaisuus kuin entistäkin massiivisempien koneiden ja efektien muodostama kokonaisuus joka lopulta lässähtää kasaan kuin pannukakku.

vlad.

 

[El Lude]

Tässä taannoin leffaan tuli uusin Terminator. Vielä keväällä aikomuksenani oli käydä katsomassa se mutta lueskeltuani hivenen tarkemmin tulin yksinkertaisesti siihen johtopäätökseen ettei kannata. Jo kolmannessa oli havaittavissa selkeä tasonlasku, joten miksi uhrata 9€ jotta pääsee katsomaan jotakuinkin samantasoista tuubaa? Jos lipun hinta olisi ollut 5 € niin olisin kenties käynytkin katsomassa sen mutta vajaat kymppi - ehei! Mielummin siis tuntematon tulevaisuus kuin entistäkin massiivisempien koneiden ja efektien muodostama kokonaisuus joka lopulta lässähtää kasaan kuin pannukakku.

vlad.

Joo-o. Tuli tässä tällä viikolla käytyä katsomassa tuo T4. Täyttä paskaa oli tuo elokuva. Tuli sitten uhrattua 9 € ihan turhaan. T1-2 olivat hyviä elokuvia, mutta T3 - no - joo. Mitä isompi numero elokuvan jatko-osassa, niin sen huonompi. Eiköhän T5 ole tulossa lähivuosina. Miksi?