Jatkoajan leffakerho

[Murmeli]

Täysin epäuskottavaa

Kuka on päättänyt, että elokuvien pitäisi olla uskottavia? Tällä lauseella kuitattuna jokainen scifi-, fantasia- yms elokuva on järkyttävää paskaa, koska on "epäuskottava".

Omasta mielestäni paskin perustelu koskaan, enkä kohdista tätä nyt sinuun vaan kommentoin yleisesti, koska tätä kuulee niin usein.

Kliseisyyden, ylipatriotismin vihaamisen kyllä ymmärrän hyvin. Itseäni ne eivät niin pahasti nakerra, kun puhutaan toimintaelokuvista.

 

[-OO-]

Kuka on päättänyt, että elokuvien pitäisi olla uskottavia? Tällä lauseella kuitattuna jokainen scifi-, fantasia- yms elokuva on järkyttävää paskaa, koska on "epäuskottava".

Minun mielestäni sci-fi tai fantasiaelokuvistakin on mahdollista tehdä sellaisia että katsojan on mahdollista uskoa että sellaista voisi oikeastikin tapahtua (hyvänä esimerkkinä esim. Star Wars). Mitä minä tarkoitan tuolla "epäuskottavalla" esim. Emmecihin ja Bayn elokuvista puhuttaessa, on se että nämä herrat eivät pysty mitenkään luomaan tuollaista illuusiota ja heidän elokuviensa juonissa on ihan liikaa reikiä. Juuri esim. tuollaiset kohtaukset kuin tuo surullisenkuuluisa "Pakkanen seuraa pääosanesittäjiä pitkin käytäviä" nakertavat ihan liikaa näiden elokuvien uskottavuutta, vaikka esim. tuon The Day After Tomorrowin aihepiiri oli sellainen että sen ainakin jotenkin voisi uskoa ihan oikeastikin tapahtuvan. Mutta tuon kohtauksen jälkeen oli vaan sellainen "Ei vittu!" -olo, eikä koko elokuvaa enää voinut ottaa ollenkaan tosissaan.

EDIT: Toinen esimerkki: Independence Dayn, joka muuten ei ole ihan huonoimmasta pääsä Emmerichin elokuvista, loppuratkaisu jossa nämä sankarit lentävät sinne avaruusörkkien komentoalukseen mukanaan joku kytyinen läppäri ja asettavat tällä läppärillä tietokoneviruksen näiden örkkien komentoalukseen. Siis näiden samaisten örkkien, joiden pitäisi olla teknologiassa miljoonia vuosia ihmisiä edellä. Ja millä se edes sai sen koneen kiinni siihen avaruushemmojen tietokoneeseen, oliko nämä alienit jättäneet koneisiinsa USB-liitännän ihan kaiken varalta? Tuollaiset epäloogisuudet ja typeryydet elokuvissa ärsyttävät minua ihan sairaasti, ja vaikka joku Independence Day olikin visuaalisesti ihan komea elokuva niin tuo kohtaus viimeistään pilasi sen ihan täydellisesti (toki siinä ärsytti myös tämä yltiöpatrioottisuus ja muu kliseisyys).

Ehkä olen liian tarkka kun tuollaisiin asioihin kiinnitän huomiota, mutta ei sille vaan mahda mitään että minua ärsyttää tuollainen. Täysin epäuskottavastakin aiheesta voi tehdä uskottavan elokuvan jos vaan ohjaaja/käsikirjoittaja osaa asiansa, mutta sitä en voi kyllä sanoa Emmerichistä ja Baysta.

 

[psychodad]

Mikä ID4:ssa on sinun mielestäsi se suurin synti? Eli heitäpä pieni yhden kappaleen kriittinen kirjoitus kyseisestä leffasta.

Siina on niin paljon arsytysta etten millaan saa yhteen lauseeseen mahtumaan. Mutta yritetaan valitut palat versiota. Amerikan presidentti taistelee alieneita vastaan hands on, Amerikkalainen rapajuoppokin on tehokkaampi alieneita vastaan kuin koko muun maailman armeijat yhdessa, kaikki muut istuvat kadet ristissa kamelinpaskassa aavikolla ja odottavat etta suuri ja kaunis ameriikka ja sen juopot ja presidentit pelastavat paivan. Jeff Goldblumin hajamielisen professorin naytteleminen on raastavaa katseltavaa. Will Smith vetaa alienia turpaan ja heittaa peraan one linerin. Alienit kayttavat windowsin kanssa yhteensopivaa kayttojarjestelmaa joten heidan tuhoamisensa on loppujen lopuksi sitten aika yksinkertaista. Tuossa nyt niita muutamia asioita jotka arsyttivat. Minua myos rasittaa nama vakisin paalleliimatut draama/romanssi jutut toimintaelokuvissa, ne tuntuvat jotenkin eparehellisilta ( Pearl Harbor, hyi helvetti....keta kiinnostaa etta Beckinsale panee kahta solttupoikaa ja jannut on kavereita, taustalla kuolee tuhansia ihmisia...olisi senkin tuhlatun filmin voinut kayttaa kuvaamaan miten amerikka TODELLA vastasi Pearl Harboriin, eika mitaan tyhjien varastohallien rypalepommitusta ja Afleckin/Hartnettin skismoja).

Emmerichin maineesta huolimatta odotan hyvin suurella mielenkiinnolla elokuvaa 2012, jonka teaseri on helvetin vakuuttava. Enemmän leffaa avaava traileri kertookin jo, että tällä(kään) kertaa Emmerich ei petä tästä elokuvatyylistä pitäviä.

Niin, onhan tuo teaseri vakuuttava, ja pidan kylla aiheesta, mutta Emmerichin nimi on kuin litra oljya makean veden tankkiin. Eikohan siella taas tahtiliput heilu ja amerikka lopussa estaa maailmanlopun. Amerikkalainen raajarikko juoppo, jonka vaimo on jattanyt ja lapset eivat oikein katso hanta ylospain voittaa perheensa takaisin ja loytaa jeesuksen, ja pelastaa siina sivussa maailman poraamalla reian merenpohjaan jotta ylimaaraiset hyokyaallot menevat sinne. Ja ajelee Hummerilla paskarinkia niin kauan etta pilvet kaikkoavat ja aurinko paistaa jalleen.

EDIT: -OO- tuossa jo mainitsikin tuon tietokonevirusjutun.

 

[Infamous]

Omasta mielestäni paskin perustelu koskaan, enkä kohdista tätä nyt sinuun vaan kommentoin yleisesti, koska tätä kuulee niin usein.

Joel Quenneville, oletko se sinä?

Nojuu vitsit vitseinä. Minullekaan näiden herrojen leffat ei juuri uppoa. Jotkut menevät jotenkuten popcorn-viihteenä, jos pystyy ummistamaan silmiä esim. edellä mainituilta epäloogisuuksilta. Mutta jos leffanautintoa haluaa hakea, kannattaa panostaa johonkin muuhuun ohjaajaan.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Ihan vain sen takia, että se on siistiä?

Nyt en ymmärtänyt alkuunkaan. Valaiseppas pikkuisen, että minunkin älyllä varustettu voi ymmärtää kysymyksesi kohdistuen kommentiini.

 

[sampio]

Bay tekee juuri tätä katu-uskottavuuden ansaitsemiseksi monien vihaamaa aivot narikkaan -actionia helvetin hyvin.

Eipä tässä enää kolmekymppisenä kaipaa mitään kotifilosofin leimaa otsaansa tai palstalla pullistelun vuoksi hauku erinäisiä tuotoksia.

Minä en pidä Bayn tyylistä tehdä leffoja erityisesti muutamien pointtien vuoksi. Ensinnäkin, aihe kuin aihe, mukana on imelä rakkaustarina. Tätä sivuaa pehmopornomaiset otokset naisista. Sitten tulee autoja, takaa-ajoja ja epärealistisia tulitaisteluita, joihin sovitetaan one liner joka väliin. Räikeä värimaailma, jotta silmäkarkki korostuu. Siinä niitä nyt nopeasti mieleen tulleina. Tiivistettynä, todella pinnallisia leffoja.

Onhan noita vikoja toki muidenkin leffoissa, joita kykenen jotenkin katsomaan, mutta ei läheskään niin korostetusti, kuin mr. Baylla. Otetaan esimerkiksi Bourne-trilogia. Takaa-ajoja ja sankarin poikkeuksetta selvittämiä kamppailuja riitti läpi elokuvien, mutta hiukan eri otteella kuin vaikkapa jossain Bad Boys 2:ssa, jonka valitettavasti menin joskus katsomaan. Se, että aiheesta huolimatta edes tavoitellaan realistisuutta tai sitä, miksi se mielletään eri genreissä, tekee leffasta jo siedettävän. Jatkuva one linereiden tulva ja keltasävyiset hidastuskuvat tissivako paljaana taistelevasta sankarittaresta ei sitä mielestäni ole. Jos se on aivot narikkaan-viihdettä jollekin, olkoon niin, mulle se ei ole edes sitä, vaan halpaa ja laskelmoitua kuraa.

Ymmärrän kyllä, miksi Bay pärjää leffoillaan. Minua ei tämä touhu muuten häritsisi, ellei mies olisi kusaissut Transformersia. Kyllä minä kakkosenkin katson aikanaan, mutta ottaahan se päähän, kun miettii, että aiheesta olisi voinut duunata oikeasti hyvänkin sarjisleffan. Nyt sen katsoo, kun muuta ei ole tarjolla, mutta lapsuuden muistot pakottavat. Toivottavasti vähäiset odotukset saavat tällä kertaa positiivisen leffakokemuksen aikaiseksi.

Voi olla, että mulla on keskimääräistä tylsempi leffamaku. Pidän vahvoista draamoista, joissa pyritään pääsemään ihmismielen sisälle, välittämään elämän eri värejä, tuoksuja ja tuntemuksia. Iloja, suruja, romantiikkaa, raivoa, pienen ihmisen arkea tai suurmiehen elämäntarina. Rakkautta ennen aamua jatko-osineen on hyvä esimerkki edellä kuvatusta, Pahuus, Ja keskellä virtaa joki, Kaunis mieli, American History X... eri tyyppisiä kaikki, mutta yhtäkaikki vahvaa draamaa.

Elokuvassa voi olla myös kepeä meininki, kuten Maailman nopeimmassa intiaanissa, ei synkkyys tai realistisuus ole mikään itseisarvo. Hyvän mielen leffat ovat omia suosikkejani, vaikkeivat ehkä klassikoiksi nousisikaan. Joskus puhdas komediakin iskee, ei tosin niissäkään enää kovin usein kassamagneetit. Historialliset spektaakkelit ja sotaleffat ovat yleensä mun makuuni vähintäänkin ok-tasoa, vaikka aivan huippuja ei hivottaisikaan. Joku Gladiaattori on legendaarinen, eilen katsomani Valkyria taas ok, vaikka periaatteessa en pitänyt alleviivaavasta tyylistä. Aihe kuitenkin pelasti paljon.

Että näin täällä päin kuvaruutua.

 

[Mikke73]

The Day After Tomorrowhan on surullisen kuuluisan Roland Emmerichin ohjaama, ei Bayn. Joskin Emmerichkin on tehnyt ihan mukiinmenevääkin jälkeä. The Thirteenth Floor sekä Independence Daykin yltiöpatriotismistaan huolimatta ovat hyvinkin viihdyttäviä elokuvia. Sen sijaan juuri TDAT ja 10,000 B.C. ovat aivan järjetöntä kuraa.

Tämä on tietty makuasia, mutta mielestäni Stargate ja The Patriot ovat myöskin ihan katsottavia. Ja nyt kun tuon The Thirteenth Floorin mainitsit, niin kannattaa mainita myös Trade.

 

[vilpertti]

Transformers 2 tuli katsottua, ja 80-luvun loppupuolella näitä animoituina versioina Sky channelilta katsoneena ei voi kuin nauttia. Soundwavekin nähtiin tässä pätkässä, vaikkei tietysti enää kasettiradioksi muuntautunutkaan, samoin kuin Skyfire/Jetfire, ja aina niin mahtavan nautittavaa Starscreamin pelkurimaista pyrkyryyttäkin on tarjolla. Ainoa, mitä jäin kaipaamaan oli Jetfiren ja Starscreamin kohtaaminen ja heidän yhteisen menneisyyden valottaminen (niinkuin kaikki tietävät, hehän toimivat yhdessä tiedemiehinä Cybertronilla.. ja koska kaikki sen tietävät, tämä sulkeiden sisällä tuleva tieto on turha), mutta se olisi tietysti puskenut pätkän kolmetuntiseksi.

Ikävää, että ihmiset jotka eivät ole katsoneet sitä alkuperäistä animoitua sarjaa 80-luvulla voivat edes ääneen julkistaa mielipiteensä näistä elokuvista, koska heiltä puuttuu jokseenkin kaikki tarvittava tieto ja ymmärrys mistä elokuvissa on kyse. Eiväthän he voi oikeasti arvostaa näitä elokuvia siinä, missä ne erityisesti onnistuvat: alkuperäisen tunnelman ja loistavien hahmojen siirtämisessä nykypäivään.

 

[-OO-]

Eipä tässä enää kolmekymppisenä kaipaa mitään kotifilosofin leimaa otsaansa tai palstalla pullistelun vuoksi hauku erinäisiä tuotoksia.

Aika pitkälti kyllä pystyn allekirjoittamaan koko tuon sampion kirjoituksen, ja myös tuon lainatun kohdan. Omalla kohdallani olen ainakin huomannut että kun ikää on tullut lisää niin sitä vaan on tullut koko ajan kriittisemmäksi elokuvia kohtaan. Joskus nuorempana riitti kun oli paljon toimintaa ja räiskettä mutta iän myötä on alkanut kiinnittämään huomiota kaikenlaisiin pikkuasioihin ja iso osa toimintaelokuvista on alkanut ärsyttämään juuri noiden epäloogisuuksien ja kliseisyyden takia.

Itse asiassa tänä päivänä tehdään todella vähän sellaisia toimintaelokuvia jotka jaksaa katsoa loppuun saakka, ja joista jopa innostuu niin paljon että hankkii elokuvan itselleen. Oma makuni on koko ajan siirtynyt muunlaisiin elokuviin. En voisi esim. kuvitellakaan että vielä 10-15 vuotta sitten olisin jaksanut katsoa Amélien kaltaista elokuvaa mutta nyt laskisin sen ehdottomasti suosikkielokuvieni joukkoon. Tässä on juuri sellainen "hyvän mielen elokuva" joista sampio tuossa kirjoituksessaan puhui, ei välttämättä otteeltaan mitenkään realistinen ja vakava mutta kaikin puolin hyvin tehty ja ennen kaikkea sellainen josta tulee hyvä mieli. Ja allekirjoitan myös tuon mielipiteen tuosta Maailman nopein intiaani (typerä suomennos muuten, näin sivuhuomautuksena) -elokuvasta.

P.S. Se pitää kyllä sanoa että sampion elokuvamaku näyttäisi olevan hyvin lähellä omaani, että täällä on sitten toinen "tylsän elokuvamaun omaava". Oikeastaan kaikki noista kirjoituksessa esille tulleista elokuvista kuuluu myös minun suosikkielokuvieni joukkoon.

 

[Vanha Len]

Nyt kun puhutaan ketjussa omasta mausta leffojen suhteen niin mulla on suhteellisen helppo tallustella vuokraamoon noutamaan raina. Vaikka olen inan yli nelikymppinen niin maku leffojen suhteen on erittäin laaja.

On vain harvoja tekeleitä joista en ole pitänyt joiltakin kohdin. Löydän elokuvista aina jotain hyvää. Kuvastaako tämä sitten, että olen asian suhteen hieman "blondi" vai jotain muuta...?

Vain yksi ns suuri leffa on, jota en kykene katsomaan toista kertaa ja se on Englantilainen potilas.

 

[-OO-]

Nyt kun puhutaan ketjussa omasta mausta leffojen suhteen niin mulla on suhteellisen helppo tallustella vuokraamoon noutamaan raina. Vaikka olen inan yli nelikymppinen niin maku leffojen suhteen on erittäin laaja.

Minä olen taas huomannut että se elokuvan valinta on koko ajan vaan vaikeampaa ja vaikeampaa, varsinkin kun täällä kotipaikkakunnallani ei ole mitään vuokraamoa vaan on tyydyttävä R-Kioskin valikoimiin. Sen verran suppeat on nuo valikoimat että monta kertaa olen huomannut selailevani puoli tuntia niitä kansia ja lähteväni tyhjin käsin pois. Jotenkin on niin samasta puusta veistettyjä nuo elokuvat että hyvin vähän on sellaisia elokuvia jotka ihan oikeasti kiinnostavat. Hirveän kriittiseksi on tosiaan tullut vuosien myötä ja enää ei halua ottaa vaan jotain random-toimintapätkää sillä periaatteella että "katsotaan nyt minkälainen tämä on".

 

[Tadu]

Kirjoitetaan heti alkuun elokuvamausta se, että se koostuu "laatuelokuvista" eli esim. kiistellyt Bay:n elokuvat aiheuttavat vain vitutusta.

Kävin eilen katsomassa elokuvan Kauhea Kankkunen ja täytyy sanoa, että olipa elokuva. Komedioista en pahemmin diggaa paitsi parista (Big Lebowski, Borat), mutta The Hangover oli kyllä uskomattoman hauska. Nyt netistä arvosteluja luettuani se ilmeisesti jakaa ihmiset vahvasti kahtia huumorintajun perusteella. Ymmärrän hyvin, että herkkähipiäisemmät eivät elokuvasta tykkää muutaman erittäin härskin asian takia, mutta ne keitä kyseiset kohdat eivät häiritse varmasti nauttivat kuvasta täysin siemauksin. Dialogi oli mielestäni tämän vuosituhannen hauskinta ja ylsi jopa legendaarisen Big Lebowskin tasolle. Hieman tuntemattomammat näyttelijät tekevät loistavat roolit ja elokuvaan mahtuu monta yllätystä sekä wtf-tilannetta. Suosittelen lähes kaikille.

 

[30/30150]

Vaikkakin itse heitän mieluusti aivot narikkaan katsomalla näitä Blockbustereita, olen tavallaan ymmärtänyt tietyn "älykköjengin" tavan leimata Spielbergit, Bruckheimerit, Bayt, Emmerichit, Cameronit ja Scottit nykytuotantonsa perusteella puhtaan viihteen tekijöiksi.

Leffoissa on minun mielestäni se näkökulma, että kumpaa etupäässä hakee viihdettä vai taidetta, toki taiteen kautta pääsee viihteeseen melko nopeasti, jos taide viihdyttää ja onnistuu täyttämään sen henkilökohtaisen tarpeen.
Viihteessä taas ollaan joskus aika kaukana taiteesta, sikäli kun kysytään keneltä tahansa, joka osaa vetää eron Pienen Suklaapuodin ja Independence Dayn välille muuten kuin genren kautta. Toki hyvän viihdeleffan tekeminen on ihan yhtälailla taidetta, kuin mikä tahansa muu jonkin hnegentuotteen tuottaminen muiden näkyville ja muita varten.

95% elokuvia katsellessa täytyy minun mielestäni antaa tilaa epäuskottavuuksille, kuitenkin aika monessa tapauksessa on tietoisesti tehtävä joku kerronnallinen valinta siitä miten esittää visuaalisesti asioita. Tavallaan tarinan kannalta, ID4 tietokoneviruksen asentaminen on ERITTÄIN epäuskottavaa ihan kenen tahansa kannalta, mutta tarinan kannalta se on kuitenkin ihan hyväksyttävää, eikä se ainakaan minun silmissäni sitä leffaa pilannut.

Sitä "älykköjengin" tapaa dissata muita leffankatsojia ylentämällä itsensä guruksi ja pitämällä muita Schollimaisesti sanottuna "retalejenginä" en kuitenkaan ymmärrä. Jokaisella pitäisi kuitenkin kunnioittaa toisten mielipiteitä, makuasiossa se ei kyllä tosiaankaan ole kovin helppoa.

Niin, makuasioista ei pidä kiistellä, niistä pitää riidellä.

Katsoin muuten tämän ketjun perusteella itseltäni täysin ohi menneet Pans Labyrinthin ja Marttyyrit, joista ensimmäinen oli mielestäni erittäin hyvä elokuva. Jälkimmäinen oli kyllä hyvin omintakeinen, mutta mielestäni tarpeettoman väkivaltainen. Väkivallan esittämisen ymmärrän täysin ja väkivallan esittämisen alleviivattuna ja korostettuna, mutta kyllä se tässä meni aika villiksi, toisaalta tukihan se hyvin tarinaa.

Toisaalta, filosofoimatta sen pidemmälle, kaikki väkivalta on tarpeetonta.

Tässä taannoin oli puhetta komedioista, annan vinkkinä Tim Allenin ja Rene Russon tähdittämän Big Troublen, joka menee itselläni aika korkealle komedioiden kategoriassa. http://www.youtube.com/watch?v=_iFfTI6jvQ4

Näistä uusista komedianäyttelijöistä olen pitänyt eniten Seth Rogenista, jonka uusin on tämä Jack & Miri Make a Porno. Tähän liittyen muuten hauska pätkä, jossa parodioidaan Sarah Silvermanin Jimmy Kimmelille tekemää "Im fucking Matt Damonia"
http://www.youtube.com/watch?v=bScbukS82iY

 

[Kulttimörkö]

Näistä uusista komedianäyttelijöistä olen pitänyt eniten Seth Rogenista, jonka uusin on tämä Jack & Miri Make a Porno. Tähän liittyen muuten hauska pätkä, jossa parodioidaan Sarah Silvermanin Jimmy Kimmelille tekemää "Im fucking Matt Damonia"
http://www.youtube.com/watch?v=bScbukS82iY

Minäkin olen pitänyt Seth Rogenin elokuvista. Tosin tämä Jack & Miri Puuhaa Pornoo oli minulle karmaiseva pettymys. Pohjimmiltaan tuo on rakkaustarina, mutta muutama irtovitsi siellä täällä ei ainakaan omalla kohdallani pelastanut elokuvaa. Pienet lisäpisteet tulee tosiaan Traci Lordsin mukaan ottamisella mutta turhan pieneen rooliin Traci jää. Jäi fiilis että Traci oli vain markkinointikikkana mukana.

 

[ms.qvist]

Itse kuulun siihen ikäpolveen jolloin ei ollut näitä transformerseita sun muita. Kenties tiiviimmät elokuviin liittyvien oheismateriaalien muistot liittyvät Star Wars -sagan tavaroihin. Tosin niitäkään meille ei kovinkaan kummoisesti hankittu mutta jonkin verran kuitenkin. Ne olivat osa minun lapsuutta (ja nuoruutta). No, koska Star Wars, Imperiumin vastaisku ja Jedin paluu kuuluvat lapsuuteeni ja nuoruuteeni niin olihan se katsottava ensimmäinen näistä uusista Star Wars elokuvista - ja kuinka ollakaan, petyin aika kovin ja siihen tyssäsi niiden katsominen vaikka ilmaisiksi olisin ne kaksi seuraavaa nähnyt. Ei kiinnostanut kun ensimmäisen nähtyäni oli tunne, että minua on kusetettu - joten nämä kaksi muuta uutta tekelettä on katsomatta ja taitanevat jäädäkin katsomati.

Minun on aika vaikea kuvitella, että ihan helpolla antaisin mielikuvien ja oman rakentamani maailman sortua katsomalla elokuvan minua kiehtoneesta kirjasta tms. jollen voi olla luottavainen siihen, että käsikirjoittaja ja ohjaaja ovat alallaan vähintäänkin päteviä. Luin lapsena kannesta kanteen kaikki Tarzanit ja Burroughsin Mars-sarjan kirjat. Vaikka kirjoina Mars-sarjan teokset ovat varsin hepoista kamaa, no onhan niissä toki mielenkiintoisia maisemakuvauksia, tapahtumia ja paikkoja mutta muuten ihmiset ovat tietyssä mielessä ohuita ja etenkin musta-valkoisia. Hyvät ovat hyviä ja huonot huonoja, inhimilliset virheet ja piirteet puuttuvat kovinkin monista hyvien puolella taistelevista. No tämä tästä. Kirjoilla oli kuitenkin tietty merkitys minulle lapsena ja nuorena, ja jos kirjasarjasta päätettäisi nyt tehdä elokuva tai elokuvia niin miettisin todellakin kaksi kertaa menisinkö katsomaan vai vaalisinko mielessäni vain sitä muistikuvaa mikä minulla on kirjoista muotoutunut. Hivenen sama oli LoTR:ssa, mutta utelaisuus vei voiton - osin tämä tietty johtui siitä, että minusta kokonaispaketti vaikutti vähintäänkin tyydyttävältä tekemieni pohjatöiden perusteella. Kokonaisuudessaan LoTR oli minusta riittävän hyvä jotta se kannatti käydä katsomassa.

Vielä yksi poiminta näihin tunnelmiin liittyen. Tässä taannoin leffaan tuli uusin Terminator. Vielä keväällä aikomuksenani oli käydä katsomassa se mutta lueskeltuani hivenen tarkemmin tulin yksinkertaisesti siihen johtopäätökseen ettei kannata. Jo kolmannessa oli havaittavissa selkeä tasonlasku, joten miksi uhrata 9€ jotta pääsee katsomaan jotakuinkin samantasoista tuubaa? Jos lipun hinta olisi ollut 5 € niin olisin kenties käynytkin katsomassa sen mutta vajaat kymppi - ehei! Mielummin siis tuntematon tulevaisuus kuin entistäkin massiivisempien koneiden ja efektien muodostama kokonaisuus joka lopulta lässähtää kasaan kuin pannukakku.

vlad.

 

[El Lude]

Tässä taannoin leffaan tuli uusin Terminator. Vielä keväällä aikomuksenani oli käydä katsomassa se mutta lueskeltuani hivenen tarkemmin tulin yksinkertaisesti siihen johtopäätökseen ettei kannata. Jo kolmannessa oli havaittavissa selkeä tasonlasku, joten miksi uhrata 9€ jotta pääsee katsomaan jotakuinkin samantasoista tuubaa? Jos lipun hinta olisi ollut 5 € niin olisin kenties käynytkin katsomassa sen mutta vajaat kymppi - ehei! Mielummin siis tuntematon tulevaisuus kuin entistäkin massiivisempien koneiden ja efektien muodostama kokonaisuus joka lopulta lässähtää kasaan kuin pannukakku.

vlad.

Joo-o. Tuli tässä tällä viikolla käytyä katsomassa tuo T4. Täyttä paskaa oli tuo elokuva. Tuli sitten uhrattua 9 € ihan turhaan. T1-2 olivat hyviä elokuvia, mutta T3 - no - joo. Mitä isompi numero elokuvan jatko-osassa, niin sen huonompi. Eiköhän T5 ole tulossa lähivuosina. Miksi?

 

[Ben Marco]

Transformers - Revenge of the Fallen

Seuraava teksti sisältää niitä lintulautoja, joita ainakin kuuluisa Cosworth käytti Fordeissa 80-90 luvuilla. AKA Spoilers.

Täyttä huttuahan tämä oli, mutta siitä minä myös maksoin. Itse tuli Vilpertin lailla katsottua (frendillä, meillä kun ei sky-chaneleitä näkynyt) näitä animaatioita kasari-aikoihin, sekä myös ainakin yksi lelurobotti taisi löytyä(joku Autobottien ambulanssi..). Ihan nostalgiset syyt periaatteessa, sekä hienot erikoistehosteet veivät tätä siis katsomaan.

Reilusti plussaa tulee tietysti ketusta nimeltä Megan, sekä siitä että filkassa nähtiin "kalustoa" erittäin runsaasti. Täällä oltiin ihan pähkinöinä, varsinkin kun kankaalla vilahtivat mm. Rockwell B-1B Lancer, Lockheed SR-71 Blackbird, F-16 Fighting Falcon, Lockheed Martin/Boeing F-22 Raptor, Boeing 707 E-3 Sentry AWACS, Air Francen Concorde, Enola Gay & muutama muukin. Leffan ylivoimaisesti hienoin muuntautuja oli kuitenkin "Devastator". Leffan loputtua, kun Megatronkin vielä jäi henkiin tuli kuitenkin semmoinen fiilis, että pliis ei enää kolmatta..

7+

 

[Rocco]

Itse kävin tänään myös katsomassa tuon Revenge of the fallenin.

Pettymys.

Leffa oli aivan liian kliseinen, ja hieman liian pitkä. Räiskintää oli kyllä reilusti ja transformereita paljon, mikä varmasti miellyttää. Mutta, kaksi uutta Autobottia, Mudflap ja Skids, olivat sama tälle leffalle mitä Jar Jar Binks oli uusille Star Warseille. Surkeaa komiikkaa ja surkein tuloksin. Ja leffassa juonta oli lähes yhtä paljon kuin pornoleffassa. Valitettavaa mutta totta, ilman monia uusia tranformereita ja todella laadukasta mättöä, tämä leffa olisi todella huono.

 

[Hescu]

Transformers 2 tuli tsekattua ensi-illassa. Ensinnäkin täytyy todeta, että oli varmasti visuaalisesti näyttävin leffa, jonka olen nähnyt. Kaikkiahan ei varmasti Bayn värikylläinen silmäkarkki miellytä, mutta olihan tuo minusta komeaa katsottavaa. Taistelukohtaukset ovat kyllä upean näköisiä. En osaa sen enempää kaivata näissä Transformers-leffoissa mitään, kun en ole aiemmin sarjikseen juurikaan perehtynyt. Odotan näiltä vain hyvää äksöniä, ja sitähän tuossa riittää.

Leffa oli kyllä liian pitkä. Jonkun puolisen tuntia tuosta olisi voinut ottaa pois, niin olisi toiminut mielestäni paremmin. Shia LaBeouf vetää oman hieman epävarman nuorukaisen roolinsa ihan hyvin. Itse asiassa eniten minua elokuvassa miellyttivätkin osiot, jossa LaBeouf ja muut ihmishahmot olivat keskipisteessä: kun pelkät robotit ottavat mittaa toisistaan, on se pidemmän päälle vähän tylsää, vaikka toki täytyy arvostaa sitä vaivaa, jota noiden taistelukohtausten eteen on nähty. Huumoria oli tähän osaan lisätty edelliseen verrattuna, ja suurimmaksi osaksi toimi mielestäni ihan mukavasti (ainakin Labeoufin hahmon vanhempien osuudet olivat ihan jees). Ne hassuttelevat pikkurobotit olivat sitten siinä ja siinä.

Kaikenkaikkiaan erittäin näyttävä kesäleffa, ja juuri sellaista odotinkin. Kuitenkin liian pitkä kesto verottaa pisteitä.

Vähän yleisemmällä tasolla otan osaa tähän valtavirtaleffa-keskusteluun, ja tunnustaudun isojen Hollywood-tuotantojen ystäväksi. Eiväthän ne toki kaikki ole hyviä (esimerkiksi Pearl Harborista tai The Day After Tomorrowsta en välittänyt), mutta ei minua lähtökohtaisesti haittaa juurikaan esimerkiksi Amerikka-keskeisyys tai edes aina kliseet. Ovathan blues-biisitkin hyvin samankaltaisia, mutta pidän silti useista blues-biiseistä. Samalla lailla voin pitää samankaltaiselle rakenteelle perustuvista elokuvista, jos niissä vain on jokin oma juttunsa. Independence Day on minusta hieno toimintaleffa, eikä elokuvassa, jossa alienit hyökkäävät maahan minua haittaa epärealistiset kohdat. Kyseessähän on vain satu. The Rock on myös yksi suosikkitoimintaelokuvistani (listani kärjessä T2, Matrix ja Die Hard 1). Pidän toki myös hieman pienemmän luokan leffoista, kuten esimerkiksi Fox Searchlightin viime aikojen hienoista tuotannoista. Mutta olen tyytyväinen siitä, että osaan nauttia myös blockbustereista ja elokuvissa käynnistä yleensä. Minulle se on kokemus jo sinänsä. Ehkä olen naiivi, kun en suhtaudu kovin kriittisesti Hollywoodin "hömppään", mutta olen tähän piirteeseen ihan tyytyväinen. Onneksi ei ole tarttunut minuun turha kyynisyys ja kriittisyys. Sitä kun tulee yleensä tarkasteltua maailman menoa muuten niin kriittisesti, niin elokuvat ovat tälle ihan hyvä hengähdystauko.

 

[psychodad]

Dialogi oli mielestäni tämän vuosituhannen hauskinta ja ylsi jopa legendaarisen Big Lebowskin tasolle. Hieman tuntemattomammat näyttelijät tekevät loistavat roolit ja elokuvaan mahtuu monta yllätystä sekä wtf-tilannetta. Suosittelen lähes kaikille.

Tuo on aika vahva suositus, Lebowskin tasolle ei komediat vaan ylla joten taytyyhan tuo tsekata. Trailerikin oli ihan hyva joten odotukset on korkealla.

 

[sampio]

Vaikkakin itse heitän mieluusti aivot narikkaan katsomalla näitä Blockbustereita, olen tavallaan ymmärtänyt tietyn "älykköjengin" tavan leimata Spielbergit, Bruckheimerit, Bayt, Emmerichit, Cameronit ja Scottit nykytuotantonsa perusteella puhtaan viihteen tekijöiksi.

Aika helpolla lohkeaa älykön leima, jos Bayn tuotannon vältteleminen sitä tarkoittaa. Voi olla, että tarkoitit muita yhteyksiä, ammattikriitikoita yms. mutta otanpa nyt kuitenkin tähän kiinni. Mulla ei ole varaa tehdä jostain leffojen katsomisesta mitään älykkyystestiä, koska jo kaikin puolin järkevän vaimoni kanssa elokuvamakumme jonkin verran poikkeavat toisistaan. Lähinnä vain ihmetyttää se, mitä suht jengoillaan olevat henkilötkin hakevat niin pinnallisista ja halvoilla kikoilla ratsastavista tekeleistä kuin suurin osa toimintaelokuvista ovat. Ymmärrän, että kypsymättömiin ja himokkaisiin lukioikäisiin puree, kun seksikäs sankaritar puhaltaa vihjailevasti savut piipusta ja heittää one linerin, mutta mikä siinä tai jossain täysin epärealistisessa takaa-ajokohtauksessa enää viehättää kolme- nelikymppisiä? Makuasioita ehkä, mutta kai siinä on jotain sellaistakin, että edes kaikinpuolin järkevätkään tyypit eivät osaa yksinkertaisesti hiljentyä elokuvan äärelle sen vertaa, että siitä saisi jotain muuta kuin silmäkarkkia ja parit naurut.

Mutta olen tyytyväinen siitä, että osaan nauttia myös blockbustereista ja elokuvissa käynnistä yleensä. Minulle se on kokemus jo sinänsä. Ehkä olen naiivi, kun en suhtaudu kovin kriittisesti Hollywoodin "hömppään", mutta olen tähän piirteeseen ihan tyytyväinen.

Kyllä minäkin katson isoja leffoja, jos aihepiiri, näyttelijät ja/tai ohjaaja natsaavat. Joskus pidän paljon, joskus leffa ei aiheuta mitään suurta ahaa-elämystä muttei petäkään ja joskus taas petyn pahoin. Viime vuosina pettymyksiä on tullut yhä vähemmän, koska olen pikku hiljaa oppinut tunnistamaan minua kiinnostavat aihepiirit. Ja pettymyksiä on tullut myös draamojen puolelta, ei ne kaikki ole olleet toimintaa tai vastaavaa. Itse asiassa yksi suurimpia positiivisia yllätyksiä mulle viime aikoina on ollut The Bank Job.

Mutta joo. Vaikea vain tajuta, miksi jengi kehuu mikropizzoja, kun tarjolla on aitoja makujakin. Toivottavasti ei ollut liian syvällistä...

 

[sampio]

Ikävää, että ihmiset jotka eivät ole katsoneet sitä alkuperäistä animoitua sarjaa 80-luvulla voivat edes ääneen julkistaa mielipiteensä näistä elokuvista, koska heiltä puuttuu jokseenkin kaikki tarvittava tieto ja ymmärrys mistä elokuvissa on kyse. Eiväthän he voi oikeasti arvostaa näitä elokuvia siinä, missä ne erityisesti onnistuvat: alkuperäisen tunnelman ja loistavien hahmojen siirtämisessä nykypäivään.

Olen arvostellut sekä ääneen että täällä kirjallisesti, ja olen vieläpä seurannut sarjaa aikoinaa Sky Channelilta ja tilannut lehteä. Hahmojakin oli muutama ja Optimus Prime istuskelee kirjahyllyssä vieläkin, jumankauta juu.

Pidin ykkösen alun tunnelmasta. Olin aivan tohkeissani, koska ennakkoluuloni Baytä kohtaan oli jo tuolloin kohtalaisen korkealla. Sitten kuitenkin alkoi se hillitön yleisön kosiskelu typerine vitseineen ja koko leffa tipahti perustoiminnaksi. Kokonaisuudessaan kokemus jäi plussan puolelle, mutta paremminkin olisi voinut mennä. Kakkoseen en jaksa teatterilippua hommata vaan odotan blu raylle, niin paljon ahdistaa tämä touhu. Robotit ovat hienoja, Optimus rulaa jee jee ja kaikkea muuta kivaa, mutta mun kritiikkini kärki kohdistuu siihen, että näistä päätettiin tehdä niin selkeästi kaiken kansan elokuvia. Ykkösen alun salaperäinen fiilis oli todella vangitseva ja sen olisin suonut jollain tapaa kestävän. Nyt se latistui halpojen vitsien ja pin upin alle, enkä minä henkilökohtaisesti pidä siitä pennin vertaa. Suuremmat setelit Bruckheimer ja Bay näin varmasti käärivät, eikä siinä muutaman tosikon vikinät paljon silloin paina.

Niin, ja todelliset Transformers-fanithan eivät ole edes elokuviin vaivautuneet. He lähinnä harmittelevat rainojen olemassaoloa, kun hahmojen hinnat ovat kirpputoreilla kallistuneet ja ylipäätään lapsuuden mielikuvat tulkittu väärin valkokankaalle. Seinät täynnä figuureja, joita voi tarvittaessa hieroa minne milloinkin.

 

[Vanha Len]

Olisikohan tässä tapaus "Transformers" käynyt nyt niin, että porukka on kasvanut asiasta ns ohi? Aikoinaan kun piirretty TF ruletti nuoria Jatkoaikalaisia niin tämän päivän leffat ovat jo juoneltaan ja tehosteiltaan kyllästäneet nämä kaiken nähneet nuoret aikuiset? Mieli ei vaan ole pysynyt siellä 14 vuotiaan tasolla vaan on tylsästi tullut mukaan varhais kolmekymppiseen elämänmenoon.

 

[sampio]

Olisikohan tässä tapaus "Transformers" käynyt nyt niin, että porukka on kasvanut asiasta ns ohi?

On siitä ohi menty, ei siitä epäilystä onneksi ole. Harmi vain, kun nostalgiaryöppy ei ollut kokonaisvaltainen ts. leffa oli turhan helppo omaan makuuni sen sijaan että siitä olisi jäänyt lapsuuden muistoja tukeva fiilis.

 

[Chiesa di Totti]

Olisikohan tässä tapaus "Transformers" käynyt nyt niin, että porukka on kasvanut asiasta ns ohi? Aikoinaan kun piirretty TF ruletti nuoria Jatkoaikalaisia niin tämän päivän leffat ovat jo juoneltaan ja tehosteiltaan kyllästäneet nämä kaiken nähneet nuoret aikuiset? Mieli ei vaan ole pysynyt siellä 14 vuotiaan tasolla vaan on tylsästi tullut mukaan varhais kolmekymppiseen elämänmenoon.

Jaa, eipä ainakaan itsellä. Ykkösosa oli hyvä, kakkonen parempi. En ole ikinä leikkinyt autoboteilla, en ikinä lukenut sarjiksia jne. Silti oli iho kananlihalla kun kuulin sanat "My name is Optimus Prime". Lisäksi hauska yksityiskohta oli ykkösosan kyttäautossa normaalin "to protect & serve" sijaan ollut slogan "to punish & enslave" :D

Ei ahistanut katsella Megan Foxin pomppivia tissejä, ei Devastatoria repimässä pyramidiä. Ainoa mikä vitutti oli se luuseri pääosan näyttelijä ja luuserimpi meksikaani sivuroolissa. Kaveri on tuhonnut Megatronin jo kerran, miten voi olla jatkuvasti paskat housussa hä?=)

Pidin myös Terminator 4:sesta. Hauska nähdä vanhoista aiheista tehtyjä kunnon toimintapätkiä up to date.

Katsoin tuossa yksi päivä Neloselta Dolph Lundgrenin Masters of the Universe, se oli kauheaa paskaa. Tämä TF2 taas ei vaikka juonta ei suuremmin ollutkaan eikä mitään Oscar-suorituksia näyttelijöiltäkään irronut.

Zack ja Mimi puuhaa pornoa oli myös katsottava. Pidän Seth Rogenista, hauska mies.

Ja mitäpä se kenellekään kuuluu mistä tykkään. Naurattaa kun toiset nostaa itsensä muita ylemmäksi elvistelemällä "sivistyneellä" elokuvamaullaan. Taitaa olla elokuvien pointti mennyt hieman ohi, niissähän eläydytään fiktiiviseen maailmaan jossa on tarkoitus viihtyä ja oman mielikuvituksen avulla saada nautintoa. Aika surkeaa jos mielikuvitus ei moiseen riitä.

Vitun luuserit, hankkikaa elämä :D