Jatkoajan leffakerho

[sampio]

Ja sampio näkee asiat eri tavalla kuin minä, good for him. Joko katsot liian syvälle mataliin lampiin tai paasaat paremmuuttasi.

Enpä tiedä kummastakaan. Haen hyviä tarinoita, eikä niitä pystytä tarjoamaan pelkällä visuaalisuudella tai muulla vastaavalla karkilla. Painotan, ettei näyttävyys ole pahasta, jos se ei ole pääosassa. Usein näin vain on kassamagneettien kohdalla. Ja mielenkiintoisinta on se, että useimmiten toimintakikkailuja katsova porukka ei jaksa kiinnostua elokuvista, jotka vaativat pientä keskittymistä. Ehkä se tästä poikii tämä kummeksunta. Pitäisi kai itse ymmärtää, että jotkut pystyvät asennoitumaan kertakäyttöviihteeseen sen vaatimalla tavalla, vaikka se itseltäni ei onnistu. Tai sitten vain olen tosi hyvä jätkä ja parempi ihminen.

 

[mendieta]

Vaikeaksi tosiaan menee tuo mieluisten elokuvien löytäminen, kun itseä miellyttävät lähes yksinomaan sympaattiset ja "elämänmakuiset" draamat, kuten The Straight Story, The Station Agent, Juno, Broken Flowers, The Darjeeling Limited jne. Joten pistäkääpä arvon jatkislaiset vinkkejä saman lajityypin edustajista, mikäli jotain tulee mieleen. Kiitos jo etukäteen.

Garden State vois sopia sulle. Elokuva IMDB:ssä.

 

[Delter]

Vaikeaksi tosiaan menee tuo mieluisten elokuvien löytäminen, kun itseä miellyttävät lähes yksinomaan sympaattiset ja "elämänmakuiset" draamat, kuten The Straight Story, The Station Agent, Juno, Broken Flowers, The Darjeeling Limited jne. Joten pistäkääpä arvon jatkislaiset vinkkejä saman lajityypin edustajista, mikäli jotain tulee mieleen. Kiitos jo etukäteen.

Nopeasti tulee mieleeni ainakin Tulikärpäsiä puutarhassa, Kesken jäänyt elämä, Erämaan armoilla, Ja keskellä virtaa joki, Pahuus, Rakkautta ennen aamua/auringonlaskua (ei kannata nimen turhaan hämätä, aivan loistavia leffoja miesihmisellekin), Little Miss Sunshine, Shawshank's Redemption, Finding Neverland ja kaimansa Finding Forrester, Crowen Insider, Cinderella Man ja Kaunis mieli... monta jää pois, mutta täydentäkööt muut. Samalla saan ehkä itsekin vinkkiä. Nuo mainitsemani ovat kyllä melko totista menoa ja kehityskertomuksia Miss Sunshinea lukuunottamatta, mutta ei tässä paljon naurata.

sampiolta hyvä lista. Lisätään sarjaan Lost in Translation, Sideways, Rainman, Amores Perros (Love's a Bitch), Crash (vm. 2004) sekä varauksin Magnolia sillä itse en kyseisestä elokuvasta pitänyt, vaikka onkin melko paljon kehuja saanut. Laitetaan vielä perään Gran Torino, ja miksei myöskin Menetetty maa saattaisi maistua sinulle. Onhan näitä, pellavapäitä.

 

[SamSpade]

Vaikeaksi tosiaan menee tuo mieluisten elokuvien löytäminen, kun itseä miellyttävät lähes yksinomaan sympaattiset ja "elämänmakuiset" draamat, kuten The Straight Story, The Station Agent, Juno, Broken Flowers, The Darjeeling Limited jne. Joten pistäkääpä arvon jatkislaiset vinkkejä saman lajityypin edustajista, mikäli jotain tulee mieleen. Kiitos jo etukäteen.

http://www.imdb.com/title/tt0981227/
Nick and Norah´s infinite playlist

 

[Prof. Puck]

Vaikeaksi tosiaan menee tuo mieluisten elokuvien löytäminen, kun itseä miellyttävät lähes yksinomaan sympaattiset ja "elämänmakuiset" draamat, kuten The Straight Story, The Station Agent, Juno, Broken Flowers, The Darjeeling Limited jne. Joten pistäkääpä arvon jatkislaiset vinkkejä saman lajityypin edustajista, mikäli jotain tulee mieleen. Kiitos jo etukäteen.

Pari musa-aiheista hyväntuulen leffaa ovat High Fidelity ja Almoust Famous, joita voin varauksetta suositella kaikille (hyvästä) musiikista ja draamasta pitäville. Sorry, en tiedä/muista suomenkielisiä nimiä, mutta varmaan googlettamalla löytyy nopeasti. Näissä leffoissa on jopa pientä pähkinää purtavaksi (toki ne voi ottaa puhtaana viihteenäkin) ja enemmän allekirjoittanut on nauranut kyseisten leffojen aikana, kuin valtaosaa komedioita katsoessa. Eli varsin kokonaisvaltaisia paketteja molemmat.

 

[-OO-]

Kyse on siitä että haukutaan esim. vaikka Bayn ja Emmerichin elokuvia, ja sitä kautta tuodaan omaa "paremmuutta" esille, koska paskasta ei saa pitää.

Onko se sitten niin että jos ei vaan satu pitämään jonkun ohjaajan elokuvista, niin sitä on automaattisesti itseään ylentävä "brassailija"? Tässä on varmaan äänekkäimmin Bayn ja Emmerichin elokuvia arvostelleet sampio, psychodad ja minä, mutta minun mielestäni kaikki olemme pyrkineet mahdollisimman hyvin perustella miksi pidämme noita elokuvia paskana, eikä minun mielestäni kukaan ole yrittänyt mitenkään ylentää itseään tms. Jos esim. minä pidän Bayn tuotantoa paskana niin ei se minusta tee yhtään älykkäämpää, ei se venytä penistäni yhtään, joten miksi minä sillä brassailisin? Minä en vaan yksinkertaisesti pidä niistä elokuvista, ja perustelut näet kun katsot taaksepäin minun ja sampion viestejä. Ja minulle on yksi vitun sama pitääkö joku muu niistä tai ei, en mielestäni ole kyseenalaistanut missään vaiheessa ko. elkuvista pitävien ihmisten älykkyyttä. Kirjoitin ainoastaan omasta näkökulmastani, mitä minä pidän noista elokuvista.

Kyllä minun elokuvamakuni sisältää myös paljon ihan puhtaita viihde-elokuvia, ennemmin minä katson hyvin tehdyn viihde-elokuvan kuin jonkun puolalaisen taide-elokuvan. Mutta se avainsana on tuo hyvin tehty, ja minun mielestäni Bayn ja Emmerichin elokuvat eivät kaikilta osin täytä tuota vaatimusta. Kyllä minä nuorena katsoin kaikki mahdolliset toiminta-, fantasia- ja scifipätkät läpi ja pidin niitä parhaina mahdollisina elokuvina, mutta iän myötä olen huomannut että koko ajan tulee kriittisemmäksi elokuvien suhteen eikä enää siedä näitä epäloogisuuksia, puisevaa dialogia, päälleliimattuja ja kliseisiä kohtauksia, epäuskottavia henkilöhahmoja jne. mitä liian suuressa osassa esim. toimintaelokuvista nykyisin on. Samalla on huomannut että näissä pienemmän budjetin elokuvissa, joita silloin tuli ylenkatsottua "taiteellisena paskana", onkin joukossa ihan oikeasti hyviä elokuvia. Sen jälkeen olenkin mieluummin elokuvaa valittaessa katsonut vähän minkälainen tarina siinä elokuvassa on, sen sijaan että valitsisin vaan eniten mainostetun ja suurimmalla budjetilla tehdyn toimintapätkän.

Mutta ei se minusta yhtään parempaa ihmistä tee, enkä sitä yritä edes väittää.

 

[Buddha]

...kun itseä miellyttävät lähes yksinomaan sympaattiset ja "elämänmakuiset" draamat..

Hyvää listaa jo tullutkin, mutta ehdottaisin vielä good will hunting- nimistä leffaa tuohon ja Coenin veljesten leffoja. Tuo jo mainittu Little miss sunshine taitaa olla juuri niitä, mitä etsit.

 

[ms.qvist]

Vaikeaksi tosiaan menee tuo mieluisten elokuvien löytäminen, kun itseä miellyttävät lähes yksinomaan sympaattiset ja "elämänmakuiset" draamat, kuten The Straight Story, The Station Agent, Juno, Broken Flowers, The Darjeeling Limited jne. Joten pistäkääpä arvon jatkislaiset vinkkejä saman lajityypin edustajista, mikäli jotain tulee mieleen. Kiitos jo etukäteen.

Ehkäpä menee jo hivenen mustan huumorin puolelle mutta suosittelisin vaikkapa aiemmin mainittujen ohella seuraavia leffoja "Happiness - Onni", "American Beauty", lisäksi lämminhenkisistä ja elämänmakuisista leffoista voisin noukkia esille "Paistetut vihreät tomaatit".

vlad.

 

[lade]

Vaikeaksi tosiaan menee tuo mieluisten elokuvien löytäminen, kun itseä miellyttävät lähes yksinomaan sympaattiset ja "elämänmakuiset" draamat, kuten The Straight Story, The Station Agent, Juno, Broken Flowers, The Darjeeling Limited jne. Joten pistäkääpä arvon jatkislaiset vinkkejä saman lajityypin edustajista, mikäli jotain tulee mieleen. Kiitos jo etukäteen.

Itselleni tuli mieleen Atonement ja Lost in Translation. Molemmat ihan mahtavia elokuvia.

 

[vilpertti]

Bay vs Emmerich asetelmassa todettakoon, että Emmerich (tai siis hänen katastrofielokuvansa) on täyttä efektipaskaa ilman juurikaan mitään nautittavia elementtejä. Bay on draamallisesti paska ohjaaja, mutta itse ainakin lähden katsomaan Bayn elokuvia muutaman halvan naurun, mainittujen pomppivien tissien ja todella, todella vaikuttavien kamera-ajojen takia. Bay on yksi Hollywoodin visuaalisesti taitavimpia ohjaajia ja minulle elokuvan kokijana riittää lipun hinnan vastineeksi ne kohtaukset joista voin nauttia leuat loksauttavana visuaalisena taiteena. En tarkoita nyt jotain Transformersia pelkästään, esimerkiksi The Islandissa tai Bad Boys 2:ssa oli joitain niin mahtavia kohtauksia visuaalisessa mielessä pelkästään kameran käytön ansiosta, että annan anteeksi aika paljon sitä, miten siihen tilanteeseen on draamallisesti päästy. En lähtisi ikinä katsomaan Bayn elokuvaa, jos odottaisin Boylemaista vastinetta lipun hinnalleni. Ja toki, joku Sunshine tai 28 päivää jää ikimuistoisemmaksi elokuvaksi kuin yksikään Bay-tuotos poislukien ensimmäinen Transformers, joka saattaa listalle lapsuuden muistojen ansiosta.

 

[psychodad]

Ja toki, joku Sunshine tai 28 päivää jää ikimuistoisemmaksi elokuvaksi kuin yksikään Bay-tuotos poislukien ensimmäinen Transformers, joka saattaa listalle lapsuuden muistojen ansiosta.

Hyvia mainintoja Boylelta, olen iloinen ettet tunkenut samaan kasaan tuota Slumdog millionairea, joka oli ainakin itselle iso pettymys kaiken hypen jalkeen. Sunshine taas on todella hyva elokuva, jota oikeastaan kukaan ei ole nahnyt. Tuntuu etta Boyle osuu silloin talloin napakymppiin ja valilla tulee sitten heikompia tuotoksia kuten The beach.

Jos joku haluaa nahda todella luovaa tehostekikkailua, kannattaa katsoa The Fountain (kannataa se muutenkin katsoa, paras leffa, ikina) jossa ei ole kaytetty YHTAAN tietokonegrafiikkaa mutta on silti visuaalisesti yksi huikeimmista leffoista koskaan. Hienoa jalkea kuvaamalla kemiallisia reaktioita.

Ja kun nayttavyydesta puhutaan on pakko mainita myos Tarsem Singhin elokuvat, jotka ovat varsinaista silmakarkkia, valitettavasti hiukan sisallosta tinkien.

 

[vilpertti]

Ehkä Slummien miljonääri ylihypetettiin, mutta kyllä se piti otteessaan loppuun asti ja ei sitä missään nimessä voi haukkua keskinkertaiseksi elokuvaksi. Rumankaunis tarina. The Beach puolestaan on mielestäni ainoa Boylen heikompi (näkemäni) tuotos, mutta ehkä sekin on ylikriittisesti arvosteltu loistavan Trainspottingin jälkeen.

 

[psychodad]

Katsoin tassa pari paivaa sitten elokuvan Crossing over, joka oli ihan asiallinen draama. En ole koskaan ollut suuri Harrison Fordin fani, mutta kylla vanha puunaama draamaa osaa tehda jotenkin. Ray Liotta ja Ashley Judd olivat muut isommat nimet leffassa, ja sitten se intialaisen nakoinen jannu joka on nykyaan jokaisessa elokuvassa....en viitsi tsekata nimea.

Pidan elokuvista joissa ei vakisin yriteta paasta onnelliseen lopputulokseen. Mieluummin juuri tallainen varsin karu ja realistinen kuvaus laittomien maahanmuuttajien kohtalosta. Ei mikaan ehdoton huippuleffa, mutta katsomisen arvoinen kylla.

 

[psychodad]

Ehkä Slummien miljonääri ylihypetettiin, mutta kyllä se piti otteessaan loppuun asti ja ei sitä missään nimessä voi haukkua keskinkertaiseksi elokuvaksi. Rumankaunis tarina.

Minulle tuli sita katsoessa fiilis etta tassa on nyt yritetty tehda kiltti perheversio elokuvasta City of God joka oli loistava. Siita elokuvasta pidin paljon, tasta en niin hirveasti. Olihan se ihan katsottava, ei mitenkaan rasittava leffa mutta ihmettelin kylla suuresti kun parhaat oscarit meni talle rainalle, vaikka samana vuonna tehtiin sellainenkin mestariteos kuin Synechdoche, New York. Ja vaihtoehto olisi ollut myos The Readerissa.

 

[lade]

...elämänmakuisista leffoista voisin noukkia esille "Paistetut vihreät tomaatit".

vlad.

Joo-o, tähän täytyi puuttua. Joskus muinoin pari vuotta sitten taisi kyseinen elokuva tulla Ylen ykköseltä ja yllätyin kyllä todella positiivisesti, kuinka koskettava, hyvä ja laadukas elokuva oli, varsinkin kun odotti jotain tusinaleffaa tulevaksi nimen perusteella. Tämä pitääkin onkia uudestaan jostain nähtäväksi. Vähän Forrest Gumpmainen elokuva muistaakseni eroten siinä, että on ilmestynyt sitä ennen. Lisääpä Kihaus listaasi:)

Elokuva imdb:ssä

 

[Ramchester]

Paistetut vihreät tomaatit on kyllä loistava elokuva.

Tämän nyt on varmasti jo kaikki nähneet, mutta mainitaan vielä tämä yksi maailman parhaista elokuvista eli La vita è bella.

 

[L. Paraske]

Hyviä ehdotuksia noihin elämänmakuisiin "arkileffoihin" onkin jo tullut, mutta mainita pitää oma suosikkini eli Sisärengas (The Big Chill), joka on kovin useaan otteeseen tullut suomen tv:stäkin, mutta ei ihan viime vuosina ole silmiin sattunut. Kyseessähän on kertomus viikonlopusta, jossa nuoruutensa tiiviisti yhdessä viettänyt ja sittemmin aikuistumisen myötä hajonnut ystäväpiiri kokoontuu hautaamaan yhden jäsenensä. Upea yhden sukupolven huippunäyttelijöiden (mm. Kevin Kline, Tom Berenger, Jeff Goldblum, William Hurt, Glenn Close) tähdittämä draama, jota en koskaan kuivin silmin voi katsoa.
Hieman samantyyppinen ja myös hyvä leffa on Unelmien tytöt (Beautiful Girls), joka on edesmenneen Ted Demmen ohjaamista elokuvista selvästi paras.

Molemmat edellämainitut päihittävät mielestäni mennen tullen jonkin Garden Staten.

Ihan viimevuosien draamoista mainitsematta on myös Little Miss Sunshinen ja Junon tapaan Hollywoodin koneiston ulkopuolella tuotettu The Squid and the Whale.

Totta puhueksi tämän genren parhaat leffat tehdään Briteissä, mutta niistä on tässä ketjussa omalta osaltani tullut jo aiemmin riittävästi puhuttua.

 

[Vanha Len]

Näitä loistavia ns "elämän makuisia" leffoja voi olla vaikka 50 eli noin parille kuukaudelle yksi per päivä. Mitäs sen jälkeen? Sama kierros alusta jälleen?

 

[Kihaus]

Mielenkiintoisia suosituksia tullut jo vaikka kuinka, kiitos siitä. Toki monta tapausta olen tähän asti kertyneestä listasta jo nähnytkin, mutta se oli odotettavissakin. Tyytyväinen olisin ollut jo pariin kolmeenkin leffaan, joista olen ollut tähän saakka autuaan tietämätön, joten hyvinhän tämä kysely tuotti tulosta. Ja toki hiukan vakavahenkisempikin draama uppoaa, kuten esim. jo esille tuotu Kaunis mieli, etteivät nämä potentiaaliset leffat nyt välttämättä ihan heti loppumassa ole - varsinkaan siinä tapauksessa, että älyäisin heittää verkot vesille muuallekin kuin USA/UK -akselille.

 

[vilpertti]

Jos draamaa etsii, harvemmin kehutuista (tai edes mainituista) elokuvista minut yllätti viimeisen vuoden aikana Brian Coxin ja Tom Sizemoren tähdittämä Red: http://www.imdb.com/title/tt0972883/.

 

[psychodad]

Jos draamaa etsii, harvemmin kehutuista (tai edes mainituista) elokuvista minut yllätti viimeisen vuoden aikana Brian Coxin ja Tom Sizemoren tähdittämä Red: http://www.imdb.com/title/tt0972883/.

Joo itsekin pidin tuosta, hyva leffa. Aika jarkyttava kylla alussa, ei kaikkein herkkahipiaisimmille sovi.

 

[mendieta]

Molemmat edellämainitut päihittävät mielestäni mennen tullen jonkin Garden Staten.

Pitää laittaa katsottavien listalle, jos ihan mennen tullen päihittävät Garden Staten.

Tsekkasin eilen Gomorran. Ihan hyvä. Eurooppalainen, dokumenttimainen...

 

[leivoja]

Kävin katsomassa kovasti kehutun The Hangoverin. Neljän kaveruksen porukka suuntaa viettämään yhden polttareita ja pitämään hauskaa. No, hauskaa piisaa, eikä aamulla kukaan muista mitään, yhtään mitään. Sulhanen on kadonnut, sviitissä hieman rymsteerattu ja kylppärissä on tiikeri.

Tästä alkaa sulhon ja kadotetun muistin metsästys. Leffa kuuluu ehdottomasti kuluvan vuosikymmenen kärkiosastoon dialogin ja kässärin suhteen. Ajankohtaisiin aiheisiin tartutaan aika hanakasti, eikä pedofiiliä jätetä osattomaksi narkkareiden ohessa.

En muista koska olisin nauranut näin paljon. Varmaankin Snatchin kanssa, mutta sen jälkeen on ollut hiljaisempaa. Tässä on sitä, mitä komedia kaipaa. Ei ylivenytettyä sketsiä, vaan todella toimivaa tavaraa.

*****

 

[moby]

Niin, kuten mainitsinkin, "makuja on todellakin monia kuin myös mielihaluja". Itse en voisi kuvitellakaan katsovani jotain Transformersia tjsp. tai Ramboa...

Kyllähän First Blood kuuluu ihan yleissivistykseen. Oman genrensä klasikko ja ihan ensimmäisiä puhtaita toimintaleffoja. Siinähän David Carusokin on ihan asialinjalla toisin kuin esim. CSI Miamissa. Seuraavat kaksi "Ramboa" menevätkin sitten jo krapulaleffojen/tahattoman komiikan joukkoon, kun taas neljäs oli paluu juurille ja ihan katsomisen arvoinen toimintapläjäys.

Kyllä minun täytyy tuo First Blood katsoa vähintään kerran vuodessa katsoa, vaikka nykyään vietänkin elokuvaillat enimmäkseen film noirin tai indieleffojen parissa.

 

[Kulttimörkö]

Kyllä minun täytyy tuo First Blood katsoa vähintään kerran vuodessa katsoa, vaikka nykyään vietänkin elokuvaillat enimmäkseen film noirin tai indieleffojen parissa.

First Blood on oikeasti hyvä toimintaelokuva. Oikeastaan voidaan jättää tuo 'toiminta' pois koska elokuvana tuo toimii oikein hyvin. Pari seuraavaa meni tosiaan överiksi, mutta ensimmäinen on ihan erilainen. Oikeastaan tuota voi melkein kutsua jopa trilleriksi.

They drew first blood, not me.

Klassikko.