Jatkoajan leffakerho

[moby]

First Blood on oikeasti hyvä toimintaelokuva. Oikeastaan voidaan jättää tuo 'toiminta' pois koska elokuvana tuo toimii oikein hyvin.

David Morrellin alkuperäisteos on oikeastaan kirjoitettu noiden myöhempien Rambojen lahtaushengessä, mutta onneksi First Bloodista on tehty juuri tuollainen trillerin tapainen leffa, jossa tuo Vietnam-trauma ja redneck-kulttuuri tuodaan esille hieman erilaisessa valossa.

Trautman tosin viljelee ehkä hieman onliner kamaa, mutta muuten Syltyn paras leffa. Rocky tulee pari pykälää jäljessä

Teasle: Whatever possessed God in heaven to make a man like Rambo?
Trautman: God didn't make Rambo. I made him!

Teasle: Are you telling me that 200 of our men against your boy is a no-win situation for us?
Trautman: You send that many, don't forget one thing.
Teasle: What?
Trautman: A good supply of body bags.

Teasle: They found Rambo's body. As a matter of fact, it stole an army truck. Blew up a gas station the other side of town.
Trautman: The kid is resiliant.

 

[Dee Snider]

Onko nyt niin, että Marko Mäkilaakson ohjaama natsizombie-pläjäys Stone´s War on lyöty lopullisesti telakalle? Leffa on ollut valmis levitettäväksi jo pidemmän aikaa, mutta liettualaisrahoittajat vetivät homman "toistaiseksi" puihin ja odottavan aika käy nyt kyllä pitkäksi.

Seuraavassa leffan epävirallinen traileri:

http://www.youtube.com/watch?v=mH-VmOtCP7s

Aikas hyvältä setiltä näyttäisi, vaikken mikään zombieleffa-fani sinänsä ole.

 

[ms.qvist]

Kyllähän First Blood kuuluu ihan yleissivistykseen.

Olen minäkin First Bloodin katsonut ja oikeastaan ainoa jotakuinkin katsomisen arvoinen leffa näistä Ramboista. Mutta ei sekään nyt niin hyvä leffa ole, että sitä viitsisi useamman kerran ruveta katsomaan (tai no olen minäkin muistaakseni sen kahdesti nähnyt). On Stallonella parempiakin rooleja kuitenkin, itse ainakin pidän ensimmäistä Rockya parempana, sekä Cop Landia - siinä Stallone vetää mielestäni yllättävänkin hyvän roolisuorituksen sheriffi Freddy Heflininä.

vlad.

 

[psychodad]

Katselin eilen tuon Nicholas Cagen uuden leffan, Knowing. Odotukset oli varsin alhaalla joten leffa paasi yllattamaan hiukan puskista, jaksoin katsoa loppuun eika edes arsyttanyt suuremmin. Ihan katsottava ison budjetin elokuva jossa ei sorruttu niihin kaikkein vasyneimpiin tyyleihin milla naita leffoja yleensa tehdaan. Ei se toki mikaan mestariteos ollut, mutta jos tuollaisen ison efektileffan lopussa ei tule fiilista "voi v***u mita paskaa" niin jotenkin on onnistuttu.

Mietinkin leffan jalkeen etta milta tama elokuva olisi nayttanyt taalla kiisteltyjen Bayn tai Emmerichin ohjaamana.

mahdollisia SPOILEREITA luvassa:

Bayn ohjauksessa Nicholas Cage olisi jossain vaiheessa lennatetty aurinkoon poran ja dynamiitin kanssa, joku olisi loytanyt sopivasti "kylman kohdan" kaasupallolta ja jostain syysta sinne viela pystyi laskeutumaankin, vaikka aurinko onkin kaasua. Cage olisi porannut reikia ja asetellut dynamiittia ja sankarillisesti pelastanut maailman rajayttamalla auringon takaisin paivajarjestykseen. Hanella olisi myos ollut kiihkea romanssi elokuvan aikana.

Emmerichin ohjauksessa Amerikan presidentti veistaisi kasin omassa vajassaan jonkinlaisen suojakilven joka sitten lennatettaisiin avaruuteen blokkaamaan hetkellisesti auringon pahimmat flaret, lentajana toimisi tietysti Amerikkalainen lastensa kunnioituksen menettanyt alkoholisoitunut perheenisa (Cage), joka kaikista heikkouksistaan huolimatta on silti parempi taitavampi, rohkeampi ja uhrautuvaisempi kuin muun maailman perheenisat yhteensa koska han rakastaa perhettaan kuin Amerikkalainen. Muu maailma paskoisi housuihinsa, ja odottaisi kun rohkea jenkki lentaisi presidentin kilven avaruuteen, ja pelastaisi paivan. Kilven maanpuoleinen puoli olisi massiivinen yhdysvaltain lippu joka nakyisi kaikkiin kadehtiviin maihin.

 

[Infamous]

Katselin eilen tuon Nicholas Cagen uuden leffan, Knowing. Odotukset oli varsin alhaalla joten leffa paasi yllattamaan hiukan puskista, jaksoin katsoa loppuun eika edes arsyttanyt suuremmin. Ihan katsottava ison budjetin elokuva jossa ei sorruttu niihin kaikkein vasyneimpiin tyyleihin milla naita leffoja yleensa tehdaan. Ei se toki mikaan mestariteos ollut, mutta jos tuollaisen ison efektileffan lopussa ei tule fiilista "voi v***u mita paskaa" niin jotenkin on onnistuttu.

Mjaah... minulle kyllä tuli aika lailla juurikin tuollainen fiilis kyseisestä leffasta. Aihe varsin mielenkiintoinen, mutta turha ylimääräinen häröily ja kehnot näyttelijät veivät maun leffasta.

 

[Mikke73]

Bayn ohjauksessa Nicholas Cage olisi jossain vaiheessa lennatetty aurinkoon poran ja dynamiitin kanssa, joku olisi loytanyt sopivasti "kylman kohdan" kaasupallolta ja jostain syysta sinne viela pystyi laskeutumaankin, vaikka aurinko onkin kaasua. Cage olisi porannut reikia ja asetellut dynamiittia ja sankarillisesti pelastanut maailman rajayttamalla auringon takaisin paivajarjestykseen. Hanella olisi myos ollut kiihkea romanssi elokuvan aikana.

Proyasin ohjauksessa olisi harrastettu aikamatkailua, ja jotenkin kaikkeen olisi liittynyt mystisellä autiolla saarella tapahtunut onnettomuus. Olettaen siis, että tämänkin leffan käsikirjoitusta olisi väsännyt sama J.J. Abrams joka teki Armageddonin käsikirjoituksen yhdessä Jonathan Hensleighin (ei siis Michael Bayn) kanssa.

Mitenkään Armageddonia puolustelematta, niin pitkälle en sentään mene...

 

[stiflat]

Itsekin katsoin tuon Hangoverin kun sitä nyt on vähän ylistetty siellä täällä.
Leffa oli lähinnä Road Trip-tyylinen seikkailu, ennemminkin kuin komedia sen varsinaisessa merkityksessä. Ihan hyvin kuitenkin viihtyi loppuun asti seuratessa juonen etenemistä. Itse krapulaa (leffan nimenä) jätkät ei kyllä oikein näyttänyt(/näytellyt) potevan juurikaan menosta päätellen... mutta se kai nyt ei ollutkaan se pääasia loppujen lopuksi. Ihan jees pätkä.

 

[Lucky Murphy]

Vuokraelokuvien joukosta pääsee aina silloin tällöin yllättämään joku (todella harvoin) itselle tuntematon elokuva. Nyt olin positiivisesti yllättynyt. "Taken" elokuvassa Liam Neeson ei turhia kysele etsiessään tytärtään kidnappaajien käsistä.
Luc Bessonin ote näkyi, ja samaten tietty "euroopplaisuus" muutenkin kuin maisemissa. Suosittelen darrapäivänä pizzan (vähintään 4 täytettä, joista 3 lihaa) kanssa.

 

[peruna]

Ne ihmiset, jotka kaipaavat ajattelemisen aihetta, niin suosittelen seuraava elokuvaa: Revolver. Vaikka se on Guy Ritchien elokuva ja se ei ole arkipäivän draamaa, niin elokuvaa tarjoaa todella paljon ajattelua varten. Tämä elokuva pysäytti. Harmi vain, että niin harva on tutustunut elokuvaan.

 

[-OO-]

Mukavaa on "löytää" aina joku yllättävä elokuva, josta ennakkoluuloisesti ei usko pitävänsä mutta joka osoittautuukin hyväksi. Eilen katselin 2 Päivää Pariisissa -nimisen elokuvan. Yleensä jos elokuvan kansilehdessä lukee sanat "Romanttinen komedia", se tarkoittaa minulle että "Älä katso!". Päätin kuitenkin lainata tuon elokuvan kirjastosta ihan vaan sen takia että sen on tehnyt yksi suosikkinäyttelijättäristäni, eli Julie Delpy. Ja tästä elokuvasta voi todellakin sanoa että sen on tehnyt Delpy, sillä hän on paitsi tehnyt käsikirjoituksen ja säveltänyt kaikki elokuvan musiikit, niin myös tuottanut, ohjannut ja leikannut sen, ja esittää vielä naispääosan.

Ja hyvä oli että lainasin, koska tämä elokuva oli varsin miellyttävä positiivinen yllätys. Delpy on lainannut jonkin verran näistä Linklaterin "Rakkautta ennen..." -elokuvista, mutta myös vanhoista Woody Allen -elokuvista, lisännyt vähän omaansa ja yhdistänyt niistä varsin oivan ja viihdyttävän elokuvan. Meno on vähän kärjistettyä ja liioiteltua, kuten komedioissa yleensäkin, mutta silti kyseessä on aika "elämänmakuinen" elokuva. Ja näyttelijävalinnat on kautta linjan onnistuneita, myös Delpyn omat vanhemmat Marie Pillet ja Albert Delpy, jotka esittävät elokuvassa hänen "elokuvavanhempiaan", tekevät onnistuneet roolisuoritukset.

 

[leivoja]

Brüno oli sitten sitä itseään. Elokuvana varsin ala-arvoinen, mutta pokan suhteen melkoinen tekele, samoin usean "vitsin" suhteen. Tölvintää leffassa oli niin moneen suuntaan, ettei niitä voi millään muistaa.

Boratin kohdalla pitkitetty sketsi toimi paremmin, mutta Brunossa alkoi ajoittain olla liikaa toiston makua, eikä kaikki ammukset osuneet edes kantamansa laitaan. Mutta uskoisin, että tätä ei kannata edes kokonaisuutena tarkastella, vaan eräänlaisena kollaasina.

Sasha Baron Cohen on kyllä uskomattomalla pokerilla varustettu kaveri, varsinkin jos puheet leffan dokumentaarisen otteen autenttisuudesta pitävät paikkansa.

En tähditä, mutta useat läpät kirvoittivat melkoiset naurut. Tosin paremmalla intensiteetillä ja kässärillä on tuo Hangover varustettu, mutta se tuskin yllättää ketään.

 

[psychodad]

Brüno oli sitten sitä itseään. Elokuvana varsin ala-arvoinen, mutta pokan suhteen melkoinen tekele, samoin usean "vitsin" suhteen. Tölvintää leffassa oli niin moneen suuntaan, ettei niitä voi millään muistaa.

Boratin kohdalla pitkitetty sketsi toimi paremmin, mutta Brunossa alkoi ajoittain olla liikaa toiston makua, eikä kaikki ammukset osuneet edes kantamansa laitaan. Mutta uskoisin, että tätä ei kannata edes kokonaisuutena tarkastella, vaan eräänlaisena kollaasina.

Sasha Baron Cohen on kyllä uskomattomalla pokerilla varustettu kaveri, varsinkin jos puheet leffan dokumentaarisen otteen autenttisuudesta pitävät paikkansa.

En tähditä, mutta useat läpät kirvoittivat melkoiset naurut. Tosin paremmalla intensiteetillä ja kässärillä on tuo Hangover varustettu, mutta se tuskin yllättää ketään.

Mulla oli vaikeuksia katsoa Boratia ja Brunoa jo Ali G shown aikoihin, ei siksi etta ne oliivat olleet huonoja patkia vaan siksi etta jotenkin tulee vaikea olo niita katsoeassa myotahapean takia....kai siina ihmetyttaa etta kuinka ulapalla ne ihmiset on joita se naruttaa. Youtubessa on kylla aka hyva patka jossa SBC esiintyy jossain redneck baarissa natsina ja saa koko koplan laulamaan jotain kick the jew in the well tai vastaavaa.

 

[Kulttimörkö]

Mulla oli vaikeuksia katsoa Boratia ja Brunoa jo Ali G shown aikoihin, ei siksi etta ne oliivat olleet huonoja patkia vaan siksi etta jotenkin tulee vaikea olo niita katsoeassa myotahapean takia....

Sama "vika" täällä päässä. Ali G oli sentään jonkin verran katsottava. Elokuvasta muuten tykkäsin paljon ja olihan tuolla joitakin hyviä haastattelupätkiäkin mm. Becks ja Posh. Sen sijaan Boratista sain tarpeekseni jo Ali G show'n aikana enkä ole siis elokuvaakaan viitsinyt katsoa. Brüno oli mielestäni Boratia parempi show'n aikana ja saattaa tuossa elokuvassakin jotain naurettavia vitsiä seassa olla... Saa nähdä uskaltaako tuota katsoa, paljoa en ainakaan uskalla maksaa.

 

[Vteich]

Tulipa katsottua pitkästä aikaa oikein hyvän jälkimaun jättävä leffa eli The Bucket List (suomeksi Nyt tai ei koskaan, pyörii Canalilla ohjelmistossa tällä hetkellä). Vähän ehkä cheesy ja näin, mutta tuon päätyttyä oli heti sellainen fiilis, että olipas hyvä leffa ja jäipäs siitä hyvä mieli. Menee sarjaan "elämänmakuiset (draama)komediat", joita tässäkin ketjussa vähän aikaa sitten listailtiin. Jack Nicholson oli oma loistava itsensä ja Morgan Freemankin totutun hyvä - siinä jo kaksi hyvää syytä katsoa tämä leffa.

 

[anzie]

Katsoin eilen leffan Twilight - Houkutus. En tiennyt leffasta juuri mitään etukäteen, muuta kuin että jotain palkintoja se oli voittanut.

Spoileri

Tällaisista vampyyrileffoista en ole kovin paljoa koskaan innostunut. Mielestäni on hyvä asia, että sadistiset kulmahammasvamyyrit on kuitenkin vihdoin jätetty pois. Vampyyrit olivat kuitenkin tässäkin leffassa kulmahampaita lukuunottamatta samanlaisia kuin ennenkin - veri himottaa, nopeita, vahvoja jne.

Juonikin oli aika peruskauraa - Bella asuu äitinsä kanssa aurinkoisessa osavaltiossa (olisiko ollut Arizona..), ja joutuu muuttamaan kylmään ja sateiseen Washingtoniin Forksin pikkukaupunkiin isänsä luokse.
Kaupungissa kaikki on aluksi ihan perseestä, vanha lapsuudenkaveri onkin ruma intiaani jne.. Koulussa Bella tapaa Edwardin, joka on aluksi hyvin outo Bellaa kohtaan, johtuen siitä että Bellan veren "tuoksu" on vampyyrille lähes vastustamaton.

Jonain päivänä koulun pihalla Bellan neekerikaveri meinaa vahingossa ajaa Bellan päälle, mutta supernopea ja -vahva Edward tuleekin ja pelastaa Bellan.
Siitä alkaa Bellan ja Edwardin lähentyminen, mikä johtaakin vuosisadan vampyyri-ihminen -rakkaustarinaan.

Leffa oli itselleni ainakin erittäin ennalta-arvattava, ja arvasin monta lopun yksityiskohtaakin jo ennen puoltaväliä, mm. sen että Edward tulee imemään Bellan verta mutta onkin niin "vahva" vampyyri että pystyy lopettamaan rakastamansa ihmisen imemisen. Myöskään se, että pariskunta lopulta saa toisensa ei yllättänyt tällaisessa rakkaustarinassa.

Kokonaiskuva leffasta:
Ihan ok, ennalta-arvattava rakkaustarina, joka ei sinällään tarjoa mitään uutta. Nuoret näyttelijät suoriutuivat tehtävstään mielestäni hyvin.

*** / *****

 

[thego]

12 Rounds. Oli miehestä mitä mieltä tahansa niin kyllä tuo Renny osaa ihan kelvollisesti nää perus toiminta-leffat ohjata. Samat sanat oikeastaan Cenaan - ei mikään erikoinen näyttelijä, mutta ihan pätevä kaveri toimintasankarin rooliin. Sen sijaan suurin pettymys oli pahista esittänyt Aidan Gillen joka veti roolinsa melko mitäänsanomattoman tylsästi. Ei missään vaiheessa ehtinyt syntymään varsinaista vihaa pahista kohtaan mikä yleensä tämän tyypin leffoissa on lähes pakollista.

Juoni ihan kohtalainen ja erityismaininta ettei se mennytkään ihan niin yksinkertaisesti kuin etukäteen kuvittelin. Lajityypissään 3½tähteä ja yleisesti elokuvana sellanen 2 tähteä.

17 Again. Ihan Chandlerin takia piti katsastaa kyseinen elokuva ja aika ankarasti sai pettyä. Perryssa ei toki mitään vikaa ollut, mutta sitten kuvaruudulle marssi tämä kiiltokuva-poika Zach Efron ja saatiin vahva ehdokas vuoden huonoimmaksi elokuvaksi.

Miinusta lisäksi muutamista "mitä vittua?"- kohdista kuten elokuvan alussa kun Efron (korisjoukkueen suuri tähti) menee ennen matsia tanssimaan sinne chearleadereiden (vittu mikä sana) kanssa ja vetämään jotain High School Musical kuvioita.

Jotain komediaa tää kait yritti jäljitellä muttei paljoa naurattanut. Yksi tähti.

 

[Taitopelaaja]

Viikonlopun aikana on tullut muutama leffa katseltua ja vielä olisi yksi DVD odottamassa katsomistaan.

Operaatio Valkyrie oli ensimmäinen valintani tälle viikonlopulle. Leffa oli kaikkiaan varsin viihdyttävä paketti, vaikkei se mitään superhienoa tarjonnutkaan. Juoni edistyi hyvin koko ajan alusta loppuun ja päähenkilön roolissa ollut Tom Cruise onnistui roolissaan hyvin. Ei mitään valittamista elokuvasta, vaikka olisi siitä ehkä paremmankin vielä saanut. Joka tapauksessa 3/5 tähteä.

The Slumdog Millionaire on palkittu elokuva, joka on herättänyt myös paljon ajatuksia katsojissa. Aihepiiriltään elokuva ei ole omia suosikkeja, mutta pitäähän tällaiset klassikkoleffat katsoa kuitenkin ainakin kerran elämässä. Palkittu elokuva on saanut elokuvakriitikoilta sekä heikkoja että ylistäviä arvosanoja, niin pitihän se itsekin katsella, millaisesta elokuvasta on kyse. Varsin epätyypillinen elokuva, joka kasaantuu takautumista.

Itse elokuva ei sovellu kovin nuoren ihmisen silmille, sillä se kuvaa välillä aika raa'astikin elämänmenoa. Samalla se herättää ajatuksia, surusta epätoivoon. Ihan mielenkiintoinen elokuvakokemus, vaikkei välttämättä aivan niiden kaikkien Oscareiden arvoinen, mitä se on voittanut. Suosittelen kuitenkin ainakin kerran elämässä tämänkin elokuvan katsomaan. 3/5.

The Pink Panther 2. Steve Martinin tähdittämän komediasarjan toinen osa. Pelkäsin ennakkoon elokuvan olevan juuri sellaista huumoria, joka ei uppoa meikäläiseen ollenkaan. Sitähän se periaatteessa olikin, mutta aivan niin huono elokuva ei kuitenkaan ollut, mihin valmistauduin. Ihan katseltava pätkä ajankuluksi. 2/5.

Kohta olisi sitten vuorossa vielä kotimainen Kielletty Hedelmä. Saa nähdä, millainen elokuva on kyseessä. Oikeastaan minkäänlaisia ennakko-odotuksia kyseiseltä teokselta ei ole, joten elokuva saa toivon mukaan positiivisesti yllättää minut.

 

[Shardik]

Viimeisen reilun viikon aikana on tullut katsottua melkoinen kasa leffoja. Tätä avitti huomattavasti Makuunin "7 leffaa viikoksi kympillä" -tarjous. Nähdyksi tuli Beowulf, Black Sheep, Superbad, Capote, Hero, Death Sentence, Stardust, Easy Rider ja Only Yesterday sekä aiemmin näkemäni 300.

Beowulf ja Stardust olivat erinomaisia fantasiaelokuvia. Jälkimmäisen osasin odottaakin hyväksi, mutta Beowulf oli ehdottoman positiivinen yllätys. Capote, Superbad ja Hero olivat kaikki katsomisen arvoisia leffoja. Black Sheep oli varsin hauska, kun oli jonkun verran olutta alla. Ei kuitenkaan tosikoille. Death Sentence oli välillä tahattomasti huvittava, perusmättöä. Easy Rider taas on hyvä pössyttelyleffa ja se myös todistaa, että Jack Nicholsonkin on ollut joskus nuori. Only Yesterday on Ghiblianimaatio ja kuuluu jo sellaisenaan katsomisen arvoisten elokuvien joukkoon.

 

[SamSpade]

Viimeisen reilun viikon aikana on tullut katsottua melkoinen kasa leffoja. Tätä avitti huomattavasti Makuunin "7 leffaa viikoksi kympillä" -tarjous. Nähdyksi tuli Beowulf, Black Sheep, Superbad, Capote, Hero, Death Sentence, Stardust, Easy Rider ja Only Yesterday sekä aiemmin näkemäni 300.

Beowulf ja Stardust olivat erinomaisia fantasiaelokuvia. Jälkimmäisen osasin odottaakin hyväksi, mutta Beowulf oli ehdottoman positiivinen yllätys. Capote, Superbad ja Hero olivat kaikki katsomisen arvoisia leffoja. Black Sheep oli varsin hauska, kun oli jonkun verran olutta alla. Ei kuitenkaan tosikoille. Death Sentence oli välillä tahattomasti huvittava, perusmättöä. Easy Rider taas on hyvä pössyttelyleffa ja se myös todistaa, että Jack Nicholsonkin on ollut joskus nuori. Only Yesterday on Ghiblianimaatio ja kuuluu jo sellaisenaan katsomisen arvoisten elokuvien joukkoon.

Itselleni tuo Stardust oli aika pettymys. Kirjan kun oli lukenut Englanniksi niin odotukset olivat aika kovat. Tosin melko uskollisesti mentiin kirjan mukaan, mutta jos olisi jättänyt De Niron roolin siihen hyvin pieneen osaan mitä se kirjassakin oli, leffa olisi mielestäni parantunut huomattavasti. Eli oikeastaan pidin leffasta, mutta en väkisin mukaan tungetusta ja paisutellusta De Niron roolista.

 

[ms.qvist]

Tuli katsottua Hayao Miyazakin Tuulen laakson Nausicaä. Leffa perustuu Miyazakin omaan sarjakuva-saagaan, aikanaan leffa saavutti melkoisen suosion Japanissa ja sen kannustamana Miyazaki sitten perusti maailmankuulun Studio Ghiblin.

En oikein osannut odottaa kovinkaan kummoista katselunautintoa koska pari Studio Ghiblin leffaa, jotka olen nähnyt, ei ole tehnyt minuun todella suurta vaikutusta. Esim. Naapurini Totoro oli melkoinen pettymys, eikä Kissojen valtakuntakaan todella vakuuttava ollut. Niihin verrattuna Tuulen laakson Nausica onnistui yllättämään minut positiivisesti. Toisaalta ehkäpä leffasta teki hyvän juuri se, että se oli Miyazakin ensimmäinen ja tällöin myös tietyllä tapaa kokonaisuutena ehkäpä "raikkain". Nyt tuotantoyhtiössä on tapahtunut muutoksia, Miyazakikaan ei taida enää olla kuin taustalla etc. Merkitsevätkö nämä muutokset sitä, että Studio Ghiblin loistokas aikakausi alkaa olla takana? Toivottavasti tulevaisuuteen mahtuu muutakin kuin Maameren-tarinan kaltaisia likilaskuisia tuotoksia. Leffoja joiden tavoitteet ovat taivaissa mutta tulos on sitten kaikkea muuta kuin odotettu.

Toisaalta animen tarjonta on niin valtava, joten eiköhän sieltä mielenkiintoisia filmejä löydy jos kiinnostusta niiden etsintään olisi enemmänkin.

vlad.

 

[moby]

Tuli katsottua Hayao Miyazakin Tuulen laakson Nausicaä.

Kaikki Miyazakit katsoneena oma suosikkini on ehdottomasti Kurenai no buta, eli Porco Rosso. Eräässä kohtauksessa tulee väkisin kyyneleet silmään ja huumoriakin löytyy riittävästi.

Täydellinen animaatio aikuiseen makuun. City-Marketista 9,95€. Menkää ja ostakaa...

 

[Old Ray]

Seuraavista leffoista on varmaan ollut tässä ketjussa jo puhetta, mutta:

7 Pounds - 7 elämää
"Seitsemän elämää on Will Smithin ponnistus vakavaan elokuvaan Men In Blackien ja Bad Boysien menneisyydestä. Smith esittää salaperäistä verotarkastaja Ben Thomasia, joka auttaa mission omaisesti huonoon jamaan joutuneita lähimmäisiään. Hänellä on jokin henkilökohtainen tragedia ja syyllisyydentunto taustallaan, joita avataan elokuvan edetessä pikku hiljaa. Ben kohtaa myös nuoren, sydänvaivoista kärsivän Emilyn (yleensä hyvä Rosario Dawson), ja nämä kaksi alkavat odotetusti kiintyä toisiinsa." - Film-O-holic

Itse katselin tämän draamaelokuvan tänään ja suosittelen kyllä. Juoni paljastuu kerroksittain hitaasti ja voi olla, että kärsimättömämmät katselijat kyllästyy. Itse kyllä diggailin, koska elokuva kyllä herätti niin vahvasti tunteita katsojassa!

Never back down
Tässä vapaaotteluelokuvassa on vähän kliseinen juoni, mutta silti erinomainen tarina. Löytyy draamaa jos actioniakin tästä elokuvasta. Näyttely on jotenkin niin aitoa, tuntuu, että näyttelijöiden ei tarvitse näytellä niitä kohtauksia. Tässä leffassa ei mässäillä verellä, että saa aikamoinen lyönti olla, että alkaa legot tippumaan tai nenästä veri vuotamaan solkenaan.

Minun makuun, ja yksi ehdottomista suosikeistani leffasaralla.

E: Niin ja suositelkaapa hyviä draamoja.

 

[Delter]

En oikein osannut odottaa kovinkaan kummoista katselunautintoa koska pari Studio Ghiblin leffaa, jotka olen nähnyt, ei ole tehnyt minuun todella suurta vaikutusta.

Oletkohan mahdollisesti vilkaissut Ghiblin Grave of the Fireflies (Hotaru no haka, 1988) -elokuvan?

Kyseessähän on Isao Takahatan ohjaama ja käsikirjoittama sotaelokuva siviilien näkökulmasta. Elokuvan tarina pohjaa osittain Takahatan omiin kokemuksiin sota-ajan Japanista. Mestari Miyazakilla ei ole käsittääkseni ollut projektin kanssa mitään tekemistä, sillä hän työsti Totoroa samanaikaisesti. Mutta ilman Miyazakin maagista kosketustakin, kyseessä on yksi parhaista ja vaikuttavimmista näkemistäni elokuvista. Tippa kävi linssissä, kerta kaikkiaan.

Japanissa Hotaru no hakaa esitettiin niin sanotuissa kaksoisnäytöksissä Totoron kanssa. Alunperin näyttöjärjestys oli Totoro-Hotaru, mutta katsojien pyynnöstä järjestystä muutettiin, sillä ihmisille Totoron iloisuudesta siirtyminen Hotarun totaaliseen melankoliaan oli liian järkyttävä kokemus. Näin teatterit siirtyivät näyttämään Hotarun ensimmäisenä, jotta yleisö voisi päättää illan Totoroon ja poistua näin teattereista astetta hilpeimmin mielin.

Jos Hotaru no haka on jäänyt välistä, suosittelen kliseisen vilpittömästi lisäämään sen tulevaisuuden ohjelmistoosi.

Surukin voi olla henkeäsalpaavan kaunista. Why must fireflies die so young?

 

[ms.qvist]

Oletkohan mahdollisesti vilkaissut Ghiblin Grave of the Fireflies (Hotaru no haka, 1988) -elokuvan?

Kyllä, olen nähnyt kyseisen todella upean sodanvastaisen piirroselokuvan - löytyy tuolta hyllystä. Leffaa voi suositella huoleta kaikille elokuvien ystäville, myös sellaisille joita piirretyt/animet eivät kiinnosta tippaakaan. Laskisin sen parhaimmaksi piirros-/anime-elokuvaksi jonka olen koskaan katsonut. Hieno ja koskettava elokuva!

vlad.

edit:

E: Niin ja suositelkaapa hyviä draamoja.

Draama on sikäli aika laaja käsite koska moni ymmärtää sen omalla tavallaan, toisaalta itse draamankaareen liittyy erilaisia nyansseja mikä antaa sijan eri tulkinnoille ja eri tavoille tehdä draamaa, on historiallista draamaa, rakkausdraamaa, komediallistadraamaa (tässä toki komedian ja draaman ero on häviävän pieni mutta ihe itsessään erottaa elokuvan ns. komediasta - tosin muinaisessa Kreikassa draaman eräs lajeista taasen oli komedia) sitten on tietenkin ihmisiä, sattumuksia, hetkiä etc. etc. kuvaavia draamoja - skaala on todella laaja auringon noususta auringopn laskuun. Mutta muutamia minun suosikkejani:

-Kuolleiden runoilijoiden seura.
-American Beauty (mennään välillä kyllä mustan huumorin puolelle).
-Happiness - Onni (liikutaan välillä aika rajusti mustan huumorin puolella).
-Unelmien sielunmessu (käsittelee hyvin rankkaa aihetta draaman keinoin).
-Boys don't cry (draamaa ja rakkautta, mutta nimen ei kannata antaa hämätä).
-American History X (ja kyllähän tästäkin löytyy hyvin vahva draamankaari, sekä voimakas yhteiskunnallinen sanoma).
-Million dollar baby.
-Piano (rakkausdraamanahan tätä pääasiassa pidetään mutta minä pidin).
-Kerran sotureita (sanokaa mitä sanokaa mutta väkevää draamaa tämä on).
-Gran Torino (moni pitää tätä Eastwoodin uusinta toimintaelokuvana mutta minusta pohjimmiltaan kyse on draamasta johon episodinomaisia poikkeuksia ovat nämä toiminnallisemmat pätkät).

Lukematon joukko hyviä draamaelokuvia jäi luettelematta mutta kun en jaksanut käydä läpi kokoelmiani.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Kyllä, olen nähnyt kyseisen todella upean sodanvastaisen piirroselokuvan - löytyy tuolta hyllystä. Leffaa voi suositella huoleta kaikille elokuvien ystäville, myös sellaisille joita piirretyt/animet eivät kiinnosta tippaakaan. Laskisin sen parhaimmaksi piirros-/anime-elokuvaksi jonka olen koskaan katsonut. Hieno ja koskettava elokuva!

Samainen keskustelu muodossa tai toisessa on varmasti käyty Jatkoajassa jo useita kertoja, mutta en tosiaan voi kuin peesata. Harvinaisen tunteikas ja vivahteikas animaatioelokuva. Todellakin uskaltaa suositella kenelle tahansa joka pitää laadukkaista ja ajatuksia herättävistä elokuvista. Onkohan Japani ainoa maa, jossa tuollaisia aiheita puetaan animaatioon. Länsimaissa tuosta aiheesta olisi takuulla tehty näytelty elokuva. Tiedä sitten, voisi toimia siinäkin muodossa, mutta aihetta ajatellen tuo animaatiomuoto on jotenkin todella sopiva ja antaa elokuvalle juuri sen oman mielenkiintoisen vivahteikkuutensa.

Suhteellisen realistinen vieläpä ja historiallinen, jos nyt ei tietenkään tositarina. Muutamista satumaisuuksista (jotka voi tietysti kokea halutessaan aika puhtaasti metaforisina) huolimatta hyvinkin todenmakuinen. Jotain tuontapaisia asioita on Japanissa Toisen maailmansodan aikana voinut käydäkin.