Tämän ketjun innoittama katsoin viime viikolla Kala nimeltä Wandan. En ollut rekisteröinyt tuota leffaa juuri mitenkään ennen viime viikon jutusteluja, ja ensimmäiset mielikuvat rakentelin näiden viestien perusteella. Alku oli hiukan hakemista, kun rehellisesti sanottuna kasarikammo on aikamoinen. Huono juttu tietysti klassikoita ajatellen, mutta jotenkin nuo muutamat telkussa jatkuvasti pyörivät uusinnat ovat saaneet fiiliksen koko vuosikymmentä kohtaan aika negatiiviseksi, siis leffojen osalta.
Alun hakemisen jälkeen ja Klinen tulkintaan sopeutumisen jälkeen pääsin menoon mukaan, ja kyllähän sieltä aika monet naurut irtosi. Cleese nyt vain on tajuttoman kova jätkä, ei voi mitään, ja Palin oli myös hyvä. Klinestä aloin loppua kohden jo pitääkin, vaikka en täysin ymmärrä, kuinka tuosta on voitu Oscar myöntää.
Jollain tapaa vain tuossa brittihuumorissa osataan ottaa hetkestä irti todella paljon. Esim. se lopun lentokenttäkohtaus, jossa Palin kostaa Klinelle, oli aivan huikea. Vaikka sen on nähnyt eri muodoissaan useasti, mun huumoriin iskee tuollaiset kohtaukset. Sama juttu Cleesen tanssisessio ja riisuutuminen tuttavansa kämpällä, periaatteessa tuttu kuvio, mutta kai se vain on niin eri asia, kun homman suorittaa ylvään oloinen brittijuristi kuin joku puolihönö salainen agentti.
Lyhyesti, oikein hyvä ja ajan hammasta kestänyt komedia. Minä en yleensä lämpene vanhoille leffoille, mutta tämä oli reilusti parempi kuin yksikään viime vuosien uusista komedioista, joita olen katsonut. Ja minä sentään olen tietoisesti vältellyt näitä uusia parodioita. Itse laittaisin piirun verran Monty Pythonin suuntaan, Cleese ja Palin sen tekee.
