Tuli eilen katsastettua elokuvissa Steven Soderberghin ohjaama Che - Sankari, eli tuon ainakin joissain yhteyksissä kohutun Che Guevarasta kertovan elokuvamammutin ensimmäinen puolisko. Mitään erityisiä odotuksia ei ollut, kyseinen hahmo on toki ainakin minulle yksi 1900-luvun mielenkiintoisimpia tapauksia ja hyvää laadukkaasti ja autenttisesti toteutettua elokuvaa odotin. Ehken ihan niin dokumentaarishenkistä odottanut kuitenkaan, mitä tästä lopulta paljastui. Se ei ole toki huono asia, riippuu mistäpäin katsotaan ja keneltä kysytään. Siinä on vaan se, että historiantuntemus etenkin 50- ja 60-luvuilta sopii olla aika vankka, että saa kunnolla irti ja pysyy kärryillä joka yksityiskohdassa. Pakko sanoa, että omat historiankirjat on luettu aika yksiolkaisesti ja lähinnä päälinjat ja motiivit oli selviä. No, ei se silti estänyt nauttimasta elokuvasta. Hienosta toteutuksesta on kyse.
Pienenä spoilauksena juonesta todettakoot, että elokuva alkaa siis Che:n ja Castron kohtaamisesta, josta siirrytään sitten välähdyksenomaisesti sekä 50-luvun puolivälin Kuuban vallankumouksen alkuun ja sen etenemiseen, että myös 60-luvulle, missä tyylikkäästi mustavalkoisena kuvattuna Che pitää puhetta YK:ssa voimakkaaseen ja kapitalismia moittivaan sävyyn. Lisäksi pyöritään New Yorkissa amerikkalaistoimittajan haastateltavana aina siinä välillä.
Elokuva hyppii siis välillä aika voimakkaastikin, alkuun se sekoitti, mutta siihen tottui varsin nopeasti. Henkilöhahmoja ja poliittisia tilanteita vyörytetään välillä kovaa tahtia ja olin kyllä välillä aika ulapalla osasta niistä. Sisseistäkään kun ei Che:n ja Fidelin lisäksi tuttuja henkilöitä ole kuin Fidelin veli Raul.
Näyttelijät hoitaakin rastinsa todella hyvin. Vaikea tietysti sanoa, millainen Che Guevara todella oli, kun en ole erityisemmin dokumentteihin ja muihin sen sellaisiin tutustunut, että olemus suoraan olisi tuttu. Benicio Del Torosta on kuitenkin saatu varsin paljon esikuvaansa muistuttava tapaus ja mies suorittaa roolinsa todella hienosti ja uskottavasti, luulisin, että kaikki mahdollinen aineisto Che Guevarasta on käyty läpi. Ihan äkkiä ei parempaa roolivalintaa olisi keksinyt, kun lahjakkaasta näyttelijästä on kyse. Benicio ehkä tosin on turhan vanha noin kolmikymppiseksi Che:ksi, mutta se on lopulta sivuseikka. Myös mainittavan arvoista on Fidel Castroa esittävä Démian Bichir, joka näyttelijänä on minulle ihan täysi tuntemattomuus, mutta näyttää kyllä elokuvassa todella paljon nuorelta Castrolta ja antaa vaikutelman määrätietoisesta ja tinkimättömästä vallankumousjohtajasta. Muu kaarti on myös osaavaa, hyvä asia vieläpä se, että espanjaa puhutaan lähes koko ajan. Tälläisen leffan olisi voinut ryssiä pahasti jos kaikki polottaisi englantia. Näin siitä tulee heti uskottavampi ja dokumentaarisempi.
Ympäristökuvaus on myös todella hyvää, upeat maisemat ja taidokkaat lavasteet. Viidakossa kyttääminen tuntui kaikenlaisen muun poliittisen jauhannan ja mutkikkuuden ohella leffan puolivälissä hiukan unettavalta, mutta Santa Claran (jos nyt muistan oikein?) valloitus, kaupunkisotineen kaikkineen ja kuvauksen puolesta on jotain aivan mahtavan näköistä. Harvoin on tullut nähtyä elokuvissa noin autenttisen oloista kaupunkisotaa. Elokuvan loppupuoli olikin kaikkein intensiivisintä ja tarina jäi aika leikaten, joskin omalla tavallaan tyylikkäästi kesken. Jatkoahan siis on tulossa jo lähiaikoina.
Kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen elokuvakokemus ja mielestäni hyvä, ettei tässä suoranaisesti leimauduta poliittisesti mihinkään. Totta kai henkilöhahmojen marxilaista julistusta ja imperialismin ja kapitalismin arvostelua esiintyy jonkin verran, mutta turha sellaista tapahtumiin olennaista dialogia olisi poiskaan jättää. Mielestäni tässä on lähdetty kuvittamaan henkilöhahmoa ja tapahtumasarjoja mahdollisimman yksityiskohtaisesti, jotta syntyy käsitys miten asiat on edenneet. Jos tämä on mahdollisimman tarkka historiallinen kuvaus, niin voisi sanoa, että käsitys Kuuban vallankumouksen edistymisestä on ainakin nyt huomattavasti selkeämpi kuvio meikäläiselle.
Toinen osa tuskin jatkaa huonompaan suuntaan ja uskaltaisin jo nyt sanoa, että tässä on vuoden parhaita elokuvia. Todella vaikuttavaa työtä. Päälle pari tuntia meni yllättävänkin nopeasti, vaikka hetkittäin tarinan liika informaatiotulva ja mutkikkuus meinasi tiputtaa kärryiltä tyystin.
