Jatkoajan leffakerho

[Korak]

Nyt se on kädessä, eli Taru Sormusten Herrasta, 2-dvd. Tänä iltana ei ole vaikeata päättää mitä katsoa. Tulossa huomenna myyntiin.

 

[Janos]

Puolen tunnin päästä näemme Suomen viralliselta tylsimyskanavalta, siis Ykköseltä, brittileffan Fever Pitch (Hornankattila). Raina perustuu Nick Hornbyn kirjaan, kuten myös leffat High Fidelity ja tällä hetkellä Suomen teattereissa pyörivä Poika (About a boy). Molemmat ovat olleet omalla tavallaan mielestäni aivan mahtavia, ja nyt näen siis ensimmäistä kertaa tämän vähemmän tunnetun komedian. Odotukset ovat korkealla.

 

[Trabant]

Viestin lähetti narri


Olet kyllä aivan oikeassa! Yksiparhaista sotaleffoista jota on koskaan tehty on tuo Stalingrad. Paljon parempi kuin "mikä hiton vihollinen porteilla". Pitiköhän sen olla rakkaustarina tai jotain.

Parhaat sotaleffat top 5

- Platoon Nuoret sotilaat
- Stalingrad
- Hampurgerhill
- Black hawk down
- Ilmestyskirja nyt

Lisäksi tietysti

- Commando :D

Eipä muuta.

Listaan voisi lisätä vielä ainakin Talvisota ja Das Boot, joista jälkimmäinen on minun mielestäni se sotaelokuvien ykkönen. Talvisota kuuluu ehdottomasti kaikkien aikojen parhaiden sotaelokuvien listalle.

 

[CMX]

Kyllähän noihin sotaleffoihin kuuluisi myöskin vähintäänkin itsestään selvästi Full Metal Jacket.

 

[MiikaL]

Tässä tulee oma TOP-5 sotaleffoista:
1.Full Metal Jacket
2.Black hawk down
3.Talvisota
4.Ilmestyskirja. Nyt!
5. Kolme kuningasta
______________________

Noista leffoista olen nähnyt vain kerran Full Metal Jacketin, Ilmestyskirjan ja Black Hawk Downin. Joten oli vaikeaa tehdä päätös, ja en ole muutenkaan paljoa katasonut sotaelokuvia kun pidän enemmän kauhusta. Full Metal Jacketin näin enollani ja taidanpa mennä katsomaan toiseen kertaan, kyllä se niin hyvä oli. Paras kohta oli mielestäni se kun yksi tarkka-ampuja tiputti ryhmän miehiä, ensimmäisenä "kasipallo" lähti muistaakseni tarkastamaan reittiä ja häntä ammuttiin, sitten joku ääliö lähti pelastamaan häntä ja häntäkin ammuttiin.
Juu nov?

 

[Paitselo]

Viestin lähetti CMX
Kyllähän noihin sotaleffoihin kuuluisi myöskin vähintäänkin itsestään selvästi Full Metal Jacket.

MUISTAAKO KUKAAN NÄHNEENSÄ TÄTÄ:
II-maailmansodan aikana Tyynellä Valtamerellä amerikkalainen ja japanilainen lentäjä iskevät toisiaan vastaan ilmataistelussa... kummankin lentokone menee päreiksi ja äijät pelastautuvat laskuvarjoilla... sattuvat vaan putoamaan samalle autiolle "paratiisisaarelle" siellä keskellä aavaa merta. Saari on todella pieni, eikä siellä ole ihmisasutusta.
Sitten tietenkin alkaa japsin ja jenkin välillä sotiminen kahdestaan, heikoin varustein, mutta kumpikin tietysti yrittää tappaa toisensa... kunnes sitten ennenpitkää mennään Robinson Crusoe-tunnelmissa kohti yllättävää loppuhuipennusta.

Leffan pääosissa ovat jenkkilentäjänä mainio Lee Marvin ja japanilaisena soturina Toshiro Mifune. EN VAAN MILLÄÄN SAA TUON ELOKUVAN NIMEÄ PÄÄHÄNI! AUTTAKAA?

 

[Hese]

Viestin lähetti Predator
Leffan pääosissa ovat jenkkilentäjänä mainio Lee Marvin ja japanilaisena soturina Toshiro Mifune. EN VAAN MILLÄÄN SAA TUON ELOKUVAN NIMEÄ PÄÄHÄNI! AUTTAKAA?

Kyseessähän on leffa nimeltä Hell in the Pacific, suomenkielisestä käännöksestä en tiedä. Mutta kerrassaan loistava leffa.

 

[Paitselo]

Viestin lähetti Hese

Kyseessähän on leffa nimeltä Hell in the Pacific, suomenkielisestä käännöksestä en tiedä. Mutta kerrassaan loistava leffa.

KIITOS Hese, The SaiPa-Man! Minä en tajua että tuota leffan nimeä en löytänyt edes GOOGLELLA! Onneksi tällä palstalla on kaltaisiasi tyyppejä, jotka panevat jotakin kerpeleen GOOGLEA 100-0. SaiPa RULES! (kunhan ei IFK:ta vastaan)

 

[Janos]

Viestin lähetti Predator
Onneksi tällä palstalla on kaltaisiasi tyyppejä, jotka panevat jotakin kerpeleen GOOGLEA 100-0. SaiPa RULES! (kunhan ei IFK:ta vastaan)

Preda, oletko ikinä käynyt täällä? Noin 95% maailman leffoista, ja taatusti kaikki jenkkileffat tietokannassa. Hyvät hakuvaihtoehdot.

 

[Paitselo]

Viestin lähetti Janos
Preda, oletko ikinä käynyt täällä? Noin 95% maailman leffoista, ja taatusti kaikki jenkkileffat tietokannassa. Hyvät hakuvaihtoehdot.

Kiitos Janos!
Minä kun olen tällainen kiireinen vanha paska, niin tietokoneelle istuessani mitä yritän samalla rykäyksellä hoitaa sähköpostini ojennukseen, käydä läpi JA:n viestit ja repiä turpaani samalla kertaa niin paljon kuin ehdin... niin ja vielä yritän jatkaa tuota Suljetun Osaston Vierailijaakin...

 

[ms.qvist]

Vaikka inhoan yli kaiken suppeiden listojen laatimista ja elokuvien asettamista paremmusjärjestykseen ilman, että juurikaan millään muotoa vaivautuu kommentoimaan kyseisiä elokuvia syyllistyn nyt itse tähän suorastaan kammottavaan erheeseen asettelemalla järjestykseen mielestäni parhaat sotaelokuvat kautta historian... jos nyt hivenen tulen asiaa liioitelleeksi.

Kaikkiaan seuraavat sotaelokuvat ovat mielestäni niitä parhaita ja kukin niistä kestää taatusti useamman kuin yhden katselukerran.

Veteen piirretty viiva.
Ehdottomasti selkeä ykkönen, tämän paremmaksi ei sotaelokuva voi enää tulla. Kuva paljastaa karulla tavalla sodan raakuuden ja julmuuden ollen samalla hyvin kaunis - mikäli sotaelokuva nyt kuunaan voi kaunis olla. Veteen piirretty viiva on erinomaisen toimiva elokuva kaikilla mahdollisilla tasoilla, se kuvaa onnistuneesti (erinomaisesti) yksilöä osana koneistoa onnistuen samalla kuvaamaan erinomaisesti koko koneiston julman vääjäämättömän, suorastaan armottoman toiminnan. Hienoa elokuvassa ovat myös hetket jolloin sota jää taustalle ja mies on hetken yksin omine ajatuksineen, omine kokemuksineen. Loistava elokuva kaikin puolin! (BoB ketjussa myös hivenen kommenttia leffasta).

Platoon.
Mielestäni kaikkien aikojen paras Vietnam kuvaus, kulkee kaukana viidakossa muiden Vietnam-rainojen edellä. Kestää useammankin katsomiskerran ja aina siitä tuntuu löytävän uusia tasoja, uusia hienosyisiä rakkenelmia. Jo elokuvan alku on hyvin mieliinpainuva, vertauskuvallinen uudestisyntyminen.

Das Boot.
Ei aivan perinteinen sotaelokuva juuri ympäristönsä tähden ja toisaalta ympäristö asettaa myös hyvin tiukkoja vaatimuksia elokuvan kerronnalle - katsojille on todellä välityttävä ahtaus ja ajoittain jopa klaustrofobinenolotila. Syvällinen ja syvältäluotaava kuva, ottaen huomioon ajan jolloin elokuva tehty täytyy antaa tunnustusta tekijöille.

Full Metal Jacket.
Eräin kohdin jopa eräs epäinhimillisimmistä sotaelokuvista, kiinnostavuutta lisää eritoten alun koulutusjakson kuvaus josta paljastuu kouluttajien asenne koulutettaviin kuin myös koulutettavien asenne heikompiinsa. Kaunistelematon kuten sotaelokuvan pitääkin olla.

Tuntematon Sotilas.
Vaikka uusikin on hyvä niin omalla listallani Laineen alkuperäinen kohoaa monta pykälää korkeammalle sijalle. Jokin siinä jaksaa viehättää minua vaikka muutamin kohdin elokuva tuntuu hivenen, anteeksi nyt vaan kaikki Tuntemattoman herkeämättömät ystävät, teennäiseltä. Kaikkiaan Tuntematon Sotilas on eräs parhaita koskaan Suomessa tehtyjä elokuvia.

Länsirintamalta ei mitään uutta.
Kyseisestä Remarquen hienosta sotakirjasta on tehty ainakin kaksi eri versiota ja omalla listallani korkealle nousee alkuperäinen mv-versio, (uudemmalla voi heittää vaikka vesilintua). Elokuva osoittaa sen, että ilman hienoja mahtipontisia räjähdyksiä, kikkailua tai muuta ylimääräistä tilpehööriä on mahdollista tehdä koskettava ja armoton kuvaus sodasta, tai ehkäpä se on koskettava juuri sen tähden kun siihen ei ole ympätty mitään ylimääräistä katseenvangitsijaa.

Moni varmaan jo ihmettelee, että missä on "Pelastakaa sotamies Ryan" tai "Ilmestyskirja. Nyt!". Vastaan, ne ovat jossain listallani mutta eivät lähelläkään terävintä kärkeä. "Pelastakaa sotamies Ryan" on teknisesti hieno elokuva mutta siihen se sitten jääkin, minä vaadin elokuvalta muutakin kuin teknisyyttä ja juonta jonka käänteet voi arvata ennalta. "Ilmestyskirja. Nyt!" on kaikkiaan kovin teennäinen ja osaltaan jopa kömpelö kyhäelmä, aivan kuin ohjaaja olisi kuvannut sen tarkoituksellisesti monimutkaiseksi ja ajoittain jopa epämääräiseksi jotta tarinan ohuus ja kepeys ei paljastuisi katsojille...

Tällaista pikaisesti...

vlad#16.

 

[nedomansky]

jaa, että meitin militaristien kesken Palttooksi kutsuttu
teknofilia tai Full Metal Jacket (jossa vain ohjaaja on sankari)
olisi paree kuin Ilmestyskirja Nyt...

Vaatii hieman selittämistä.

Myönnämme, että tuottaja on laittanut lopun jokiosuuden
siihen vain minuutteja eepokseensa täydentämään, mutta
alku on takuulla ollut noiden Palttoon ja FMJn esikuva'

Diggaan silti Platoonia ja FMJ:ia täböllä, mutta vain yksi
Vietnam elokuva on LUU ja se on Ilmestyskirja Nyt

 

[Sylinteri]

Vlad tuossa mainitsikin Kurosawan "Seitsemän samuraita" todellisena mestariteoksena. Toshiro Mifune tekee siinä yhden hauskimmista rooleista enemmän tai vähemmän erikoisena ei-samuraina.

Onko täällä muita Kurosawa-faneja? Itse olen nähnyt vasta 4-5 elokuvaansa. Kaiken kaikkiaan hän teki kolmisenkymmentä, joista suurta osaa lienee aika hankala saada käsiinsä VHS:nä Suomessa. Pieneen leffakauppaan soitin ja heillä ilmeisesti on suuri osa Kurosawan tuotannosta DVD:nä vaan ei VHS:nä juuri mitään. No täytyisihän se DVD jo vihdoin hankkia..

Erityisesti kiinnostaisi Kurosawan ohjaama filmatisointi Dostoevskyn "Idiootti"-romaanista, joka on yksi Dostoevskyn helmistä. Kurosawa teki alkuperäisen version lähteistä riippuen 4-6 tunnin mittaiseksi ja oli aika käärmeissään, kun hänelle vihjattiin, ettei moinen pituus elokuvalle ole toimiva. Lopullinen Japanin ulkopuolelle levinnyt versio on ilmeisesti joku vajaa kolmetuntinen.

Ikiru, Seitsemän samuraita, Kagemusha-Varjosoturi ja Elokuun rapsodia (jossa Richard Gere puhuu japania, mikä on sinänsä mielenkiintoinen tilanne) ovat ne Kurosawan elokuvat, jotka olen toistaiseksi nähnyt.

Ehkä palava kiinnostus japanilaiseen kulttuuriin sen kaikissa muodoissa lisää automaattisesti Kurosawan teosten katselun moniuloitteisuutta. Kurosawan moni elokuva on myös ollut inspiraation lähde useille europpalaisille ja amerikkalaisille huippuohjaajille.

Mitenköhän on; Onko Kurosawa jäänyt etäiseksi JA:n leffaharrastajille vai onko tuotantonsa tunnetumpaa Suomessa kuin kuvittelen?

The Longest Day, nimi suomennettu ATLANTIN VALLI MURTUU

Oi! Tämä on hieno elokuva! Näin sen ensimmäisen kerran joskus 10-vuotiaana ja jo silloin sen massiiviset joukkokohtaukset tekivät suuren vaikutuksen. Myöhemmin katselin elokuvan uudelleen muutamaan otteeseen ja se tosiaan kolahtaa joka kerta. Kaappasin sen mukaani lähtiessäni kotoa opiskelemaan väärää alaa ja nyt kun Predator elokuvasta muistutti, on se pakko katsella lähitulevaisuudessa taas.

Das Boot oli vaikuttava sotaelokuva. Sukellusvene sopii hyvin klaustrofobisen tunnelman luomiseen ja olihan se konemestarin kamppailu aikaa ja olosuhteita vastaan aika hienosti kuvattu.

 

[Tj]

Viestin lähetti Sylinteri
Onko täällä muita Kurosawa-faneja? Itse olen nähnyt vasta 4-5 elokuvaansa. Kaiken kaikkiaan hän teki kolmisenkymmentä, joista suurta osaa lienee aika hankala saada käsiinsä VHS:nä Suomessa. Pieneen leffakauppaan soitin ja heillä ilmeisesti on suuri osa Kurosawan tuotannosta DVD:nä vaan ei VHS:nä juuri mitään. No täytyisihän se DVD jo vihdoin hankkia..

Ikiru, Seitsemän samuraita, Kagemusha-Varjosoturi ja Elokuun rapsodia (jossa Richard Gere puhuu japania, mikä on sinänsä mielenkiintoinen tilanne) ovat ne Kurosawan elokuvat, jotka olen toistaiseksi nähnyt.

Täällä toinen Kurosawa-fani. Olen nähnyt listaltasi kolme ensimmäistä, Elokuun Rapsodia on jäänyt tuntemattomaksi. Omaan listaani lisään vielä sellaiset huippuleffat kuin Yojimbo ja Derzu Uzala, suosittelen kyllä niitten näkemistä jos Kurosawa miellyttää. Kurosawan tuotannossahan on paljon vaikutteita spagetti-westerneistä, joka on aika ironista, kun ajattelee miten paljon Kurosawan ideoita on käytetty amerikkalaisissa lännenelokuvissa.

Ja Yojimbohan näytettiin uudelleenfilmattuna viime viikolla kakkosella, nimellä Last Man Standing. Paskaa oli verrattuna alkuperäiseen.

 

[ms.qvist]

Turha lienee mainostaa, että pidän itsekin hyvin paljon Kurosawan elokuvista. Olen parhaani mukaan koettanut nauhoitella niitä televisiosta mutta kokoelmani on kyllä kaukana täydellisesti - itseasiassa se taitaa käsittää vain kapean murto-osan Kurosawan laajasta ja laadukkaasta tuotannosta.

Seuraavat Kurosawan elokuvat on tullut tiirailtua vähintäänkin kerran, useampi tosin moneen otteeseen. Pitäisi tosiaan hankkia dvd niin voisin täydentää Kurosawa kokoelmani sillä televisiosta tulee aivan liian vähän Kurosawan tuotantoa ja silloin kun tulee niin näytetään yleensä ne vakioelokuvat jotka jo minun hyllystä löytyvät.

Kulkukoira; Nora inu.
Kyseisen elokuvan viimeisimmästä katsontakerrasta on vierähtänyt aikaa jo vuosia joten lienee aika katsastaa se uudelleen.

Ikiru; Ikiru.
Itseasiassa en ole nähnyt kertaakaan elokuvaa yhdellä istumalla kokonaan, harmillista sinänsä sillä parhaan nautinnon kuvasta kuitenkin saa kun sen katsoo kerralla alusta loppuun.

Seitsemän samuraita; Shichinin no samurai.
Klassikojen klassikko, todellinen taideteos jonka näin ensimmäisen kerran hyvin nuorena ja jo tuolloin kuva teki minuun todella suuren vaikutuksen, se jaksaa yhä edelleen sykähdyttää ja yllättää minut katsoessani sen. Tämä kuva on katsottava ainakin kerran vuoteen.

Seittien linna; Kumonosu jo.
Tämän näin viimeksi joskus teini-iässä joten muistikuvat ovat todella hämärät. Kärsivällisesti jaksan kuitenkin odottaa hetkeä jolloin saan sen tavalla tai toisella kokoelmiini.

Kätketty linnake; Kakushi toride no san akunin.
Sama kohtalo kuin edellisellä.

Yojimbo; Yojinbo.
Vuosia on jo ehtinyt vierähtää tämänkin hienon elokuvan katsomisesta, muistikuvat siitä hämärtyvät ja aika kultaa hiljalleen muistot. On siis aika katsoa tämä hieno elokuva uudestaan!

Punaparta; Akahige.
Kurosawan tuotantoa jonka olen vain kerran aikoja sitten nähnyt. Mutta kunhan saan sen dvd'n niin josko sitten ostan ja katson uudelleen...

Dersu Uzala; Dersu Uzala.
Todella hieno Kurosawan elokuva. Kuvaus ja kertomuksen syvällisyys ja elämänmyönteisyys on koskettavaa. Hieno elokuva Ystävyydestä, samalla elokuvan loppu on riipaisevan surumielinen.

Ran; Ran.
Kaaos... yksi sana riittää kuvaamaan elokuvaa varsin oivallisesti. Kertomus hulluudesta, kaaoksesta, vallanhimosta, toivottomuudesta ja paljon paljon muusta.

Vielä jokunen Kuroisawa-linkki:

http://www.sea.fi/kurosawa/filmografia.html

www.student.oulu.fi/~anpajune/kurosawa/kurosawa.html

http://www2.tky.3web.ne.jp/~adk/kurosawa/AKpage.html


vlad#16.

 

[Taito-Ojanen]

Night of the Living Dead

Lähtökohdat:

6000 dollaria, kaveriporukka näyttelijöinä ja viikonloput kuvausaikoina.

Lopputulos:

Huikea ja monikerroksinen kuvaus ihmisistä ahdingossa.

George A. Romeron Night of the Living Dead (NOTLD) on herättänyt jos jonkinlaista tulkintaa. Tätyy muistaa, että elokuva kuvattiin villillä 60-luvulla, jolloin kapinahenki oli voimissaan. Niinpä yksi tulkinta zombiarmeijasta on se, että uusi, piittaamaton sukupolvi tulee ja syö (elokuvassa kirjaimellisesti) vanhan. Yhteiskuntajärjestys vaviskoot!

Olipa elokuvan lopullinen merkitys mikä tahansa, mielestäni sen suurimmat ansiot ovat tavassa kuvata ihmisen psykologiaa. Zombien piirittämien ja ansaan jääneiden ihmisten käyttäytyminen on uskomattoman todentuntuista. Samoin heidän ahdinkonsa. Kun elokuvassa on vielä täysin tuntematon näyttelijäkaarti, katsoja voi todellakin ajatella olevansa yksi heistä. Miten minä käyttäytyisin? Pitäisikö mennä kellariin vai taistella?

Tästä lähtökohdasta syntyykin NOTLDin pääteema. Päähahmot kinastelevat oikeasta toimintatavasta, eivätkä oikeastaan koskaan pääsee aitoon yksimielisyyteen. Siinä kylvetäänkin heidän tuhonsa siemenet. Ulkona huojuva kalma-armeija on yksimielinen ja järkähtämätön päämäärässään, siinä missä ihmiset epäröivät ja antavat eripuran repiä heitä kauemmas toisistaan. Kukaan ei luota toisiinsa.

Sympatiat ovat täysin ansaan jääneiden ihmisten puolella, jotka yrittävät epätoivoisesti ymmärtää, mistä on kyse. Samalla kuitenkin zombien tappaminen herättää inhotusta sekä roolihahmoissa että katsojassa, koska heidän kuorensa on kaikesta groteskiudestaan huolimatta inhimillinen. Miten äiti voisi tappaa lapsensa, vaikka tämä olisikin muuttunut lämmintä lihaa kaluavaksi eläväksi kuolleeksi?

Romero on luonut hämmästyttävän realistisen tunnelman pienillä kikoilla. Elokuvan dokumentaarista luonnetta on lisätty radio- ja televisiolähetyksillä, joita näytetään silloin tällöin ja joita päähahmot seuraavat. Mustavalkoisuus oli todella osuva valinta. Efekteinä on käyttetty niinkin kehittynyttä verenkorviketta kuin suklaakastike! Sitä ei leffan aikana kuitenkaan huomaa. Zombien lihakekkerien kuvauksissa on aitoa kuvottavuutta. Mässäily on kuitenkin jätetty minimiin, koska elokuva luottaa lähes täysin rautaiseen psykologiseen otteeseensa. Antaa katsojan kuvitella itse...

NOTLDin merkitystä lajityypissään ei voi vähätellä. Leffan menestyminen aiheutti oikean elävien kuolleiden ryntäyksen elokuvamarkkinoille. Se sitten kestikin aina 80-luvulle asti. NOTLD muutt myös käsityksemme zombeista. Ennen ne olivat voodoopappien käskyläisiä, nyt lihaajärsiviä, hallitsemattomia olentoja, jotka hyökyvät eri mätänemisasteissaan ihmisparkojen päälle.

Elokuvan nihilistisinen loppu rikkoi kauhuelokuvien kirjoittamatonta sääntöä, jonka mukaan lopussa on kuitenkin kaikki hyvin. Elävien kuolleiden yöstä ei selvinnyt kuin yksi. Ja tapa, jolla hän sitten aamulla kuolee on surkuhupaisa. Katharsis jää syntymättä. Eikä ihmisten voitto ole varmaa...

Ensi kerralla sitten arvio trilogian toisesta osasta, Dawn of the Dead.

 

[Janos]

Mulholland Drve (pientä tekstinpätkää)

David Lynch on tunnettu hämäristä elokuvistaan. Eraserhead, Lynchin ensimmäinen kunnon ohjaustyö, on antanut suuntaa miehen uralle yhä parempiin töihin. Tv- sarja Twin Peaks teki miehen tunnetuksi ympäri maailmaa. TP on edelleen yksi parhaista telkkarisarjoista ikinä. Sarjaan kylkiäisiksi tehty leffa Twin Peaks - Tuli kulje kanssani ja Lost Highway vain lisäsivät miehen mainetta. The Straight Story oli sitten David Lynchin "rakkauskirje" hänen faneilleen. Kuitenkin tässä sangen tavallisessa elokuvassa näkyy Lynchin omaperäisyyden kädenjälki. Miehen uusin, Mulholland Drive saapui Suomeen vuoden viiveellä USA:sta. Ja odotus kannatti. David Lynch kasaa jälleen katsojalle hämärän, painajaismaisen maailman, jonka läpikahlaaminen tuntuu olevan työn ja tuskan takana.

Leffan juonen selittäminen olisi tuhoontuomittu yritys, joten kerron vain lähtökohdat. Elokuvan alku noudattaa kohtalaisen tavallista kaavaa. Tummahiuksista Naista ollaan viemässä limusiinilla kutsuihin, kunnes tulee odottamaton pysähdys Mulholland Drive- nimisellä tiellä. Tapahtuu auto-onnettomuus, jossa nainen kuitenkin selviää. Hän hoipertelee muistinsa menettäneenä yöllä avoimesta ovesta sisään asuntoon, johon aamulla muuttaa väliaikaisesti asumaan wannabe- näyttelijätär maalta. He ystävystyvät ja ryhtyvät selvittämään, kuka tuo tumma nainen oikeasti on.

Leffan ensimmäinen puolikas on suht' outoa tapahtumasarjaa, mutta jälkimmäinen puolikas on sitten täysin tuntematonta maata, raskasta tavaraa, josta Lynch on tullut tutuksi. Puolivälistä lähtien nimittäin päähahmot vaihtuvat, vaikka näyttelijät pysyvät samana. Miten tarinaan liittyy mystinen Cowboy? Entä miksi eräs tietty kahvila tuntuu olevan ratkaisu? Mitä asiaa leffassa on sinisellä laatikolla, joka löytyy salaperäisestä yökerhosta? Ja miksi tumman naisen laukusta löytyy siihen avain? Kuka ihme on tyhjässä huoneessa istuva kummallisen näköinen mies, joka kuulee ja päättää asioista?

Olen vasta kerran nähnyt kyseisen 2,5 h - pätkän ja se täytyy mennä katsomaan vielä uudestaan ja ostaa välittömästi dvd:lle.

***** (Tämä elokuva olisi ansainnut v. 2001 Oscarin)

 

[theref]

Itselläni tuo Mullholland Drive on odottanut valitettavan pitkään katseluvuoroaan DVD-hyllyssä. Mielenkiintoisia kommentteja leffasta on kuulunut, joten omatkin odotukset sen kuin vain ovat nousseet. Pitäneekin laittaa kyseinen leffa piakkoin DVD-laitteeseen, varata mukavaa naposteltavaa viereen ja vietettävä siis ajatuksia herättävä 2,5-tuntinen.

 

[Janos]

Viestin lähetti theref
Itselläni tuo Mullholland Drive on odottanut valitettavan pitkään katseluvuoroaan DVD-hyllyssä. Mielenkiintoisia kommentteja leffasta on kuulunut, joten omatkin odotukset sen kuin vain ovat nousseet. Pitäneekin laittaa kyseinen leffa piakkoin DVD-laitteeseen, varata mukavaa naposteltavaa viereen ja vietettävä siis ajatuksia herättävä 2,5-tuntinen.

Niin, itse kun olen tällainen Lynch- fani, leffa oli todellista namia minulle. Ystäväni, joka ei juuri ole miehen tuotantoon ole perehtynyt, piti myöskin leffaa kiehtovana. Mutta eihän se voi kaikille kuiteskaan kolahtaa (?).

 

[OikeaPakki]

Huippuhyvä ketju!

Huyvistä sotaelokuvista tulee mieleen (joita ei ole vielä siis mainittu keskusteluissa) mm. seuraavia:

LAATUOSASTO:

Rautaristi
-Sam Peckinpahin raudankova ja realistinen kuvaus 2. maailmansodan itärintamasta Saksalaisten kannalta - Ehdoton Must sotaelokuvien ystäville. (70-luku) Ohjaajan tavaramerkki: Hidastukset actionissa tässä leffassa vertaansa vailla.

Yksi silta liikaa
-Liittoutuneitten suuroperaatio vallata mm. Arnheimin sillat 1944 laskuvarjohyökkäyksellä. Tähtikaartissa kaikki 70-luvun gurut (mm. Sean Connery jne). Suurella budjetilla tehty=paljon kalustoa. (70-luku)

Gallipolli
-1. maailmansodan kuvausta Turkin rintamalta 1915. Yksi Mel Gibsonin läpimurtoleffoista. Ei niin "jenkkityylinen, mutta kuvaa hyvin ankeita juoksuhautaolosuhteita. (80-luku)

Zulu!
-Tais tulla vuosi sitten telkastakin. 1880-luvun Englannin siirtomaasotakuvaus Etelä-Afrikan seutumilta. Englantilaiset mättävät tuhannet zulut versus yksi hikinen komppania nippuun ankarassa piiriyksessä. 1962 Englanti. Siis tässä on mättöä!

MÄTTÖOSASTO MUTTA JOTENKIN COOLIT:

Hitto tämän nimeä en muista, mutta kertoo muukalaislegioonasta johon Terence Hill värväytyy pakon edessä. Legioonan kova eversti taistelee muutamalla sadalla miehellä 10000 arabia vastaan joskus 1920-luvun Markokossa - onko joku nähnyt? Halvahko 70/80-luvun tekele mutta jotenkin semmoinen "korkeajännityskamainen".

Starship troopers
-Eli tämä avaruussotaleffa mikä valmistui muutama vuosi sitten, missä maan joukot taistelee hämäkkiplaneetan jengiä vastaan Tosi upeita avaruusalusajelukohtauksia. Isot "bugsit" repii avaruussotilaat tosta noin vaan eikä niihin - piru vie tehoa - oikein kun ydinkranaatti. Avaruusaluksien maihinnousu planeetalle on näyttävä. Ohjaaja on tavoittanut hyvin ironis-sarkastisia piirteitä kuvatakseen tulevaisuuden USAta hieman natsisävytteiseksi jossa täyden kansalaisuuden saavuttaa asepalveluksella. Leffasta ilmestyi jopa PC-pelikin - Kuka kommentoisi tätäkin - avaruuden korkeajännitystä?

Jet Ace: Omistin joskus 70-luvulla avaruuden korkeajännityskirjan, semmoinen isokokoinen juhlapainos jossa oli monta seikkailua. Pahus kun vein kollina sen divariin kaljarahahimoissani. Onko sinulla? Tosiaan JEt-Ace Logan ja Plum Duff, lets rock!

LOPUKSI:

Osa Arnold S:n tieteisjutuista on aika katsottavia kanssa (silloin kun laittaa aivot narikkaan ja avaa whiskypullon):

TOP iso Arska:

Total Recall
6. päivä
Predator (tietenkin!)

Työt kutsuu eli palataan astialle!

 

[Paitselo]

Viestin lähetti OikeaPakki


Yksi silta liikaa
-Liittoutuneitten suuroperaatio vallata mm. Arnheimin sillat 1944 laskuvarjohyökkäyksellä. Tähtikaartissa kaikki 70-luvun gurut (mm. Sean Connery jne). Suurella budjetilla tehty=paljon kalustoa. (70-luku)

TOP iso Arska:

Total Recall
6. päivä
Predator (tietenkin!)

Mies joka tykkää Predatorista, ei voi olla pohjimmiltaan paha... one mean son of a bitch, mutta ei paha! OikeaPakki rules!
Predatorissahan on mukana yksi kaikkien aikojen "amerikkalaisen vapaapainin" vaikuttajista, Jesse Ventura, joten leffanhan pitäisi olla ehdoton "must" kaikille Smackdown-friikeille.

Mainitsit myös tuon YKSI SILTA LIIKAA... yksi pääosan esittäjistähän on nykyisin tutumpi leffafriikeille nimellä Hannibal Lecter. Siis Anthony Hopinks (anteeksi, meinasi nimestä unohtua Sir.) Hopkins esittää siinä tyypillistä brittiläistä herrasmiesupseeria joka hallitsee teenjuomisen etiketit, mutta tarvittaessa äijä on rintamalla kuin tulta ja tappuraa!
Tuosta leffasta jäi minun mieleeni muuan Hopkinsin repliikki. Tilanne on se että brittiläiset maahanlaskujoukot ovat laskeutuneet aution kaupungin kaduille. Ketään ei näy missään. Äijät seisovat asvaltilla betonisten rakennusten vierillä vihreä-ruskean kukertavissa maastopuvuissaan ja sen lisäksi naamiointia on täydennetty mahtavalla määrällä luonnosta noukittuja vihreitä kasveja.
Hopikins sitten siinä kävelee asvaltilla (miehen ulkomuodosta tulee lähinnä mieleen itsestään liikkuva katajapensas) ja toteaa brittiläisen tyynesti:
- Boys, I think we have a wrong camoufalge...

 

[CMX]

Cube - Kuutio

Kirjoitan tänne tulevaisuudessa arvostelun elokuvasta Cube. Se esitetään tänään TV1:ssä muistaakseni klo. 23.45, joten muistakaahan katsoa se. Sanokaa sitten mielipiteitänne tänne.
Oma kantani on se, että se on täydellinen leffa, jonka syvällisyys ja viihdearvo ovat molemmat erittäin korkealla.

 

[Jet-Ace]

Re: Cube - Kuutio

Viestin lähetti CMX
Kirjoitan tänne tulevaisuudessa arvostelun elokuvasta Cube. Se esitetään tänään TV1:ssä muistaakseni klo. 23.45, joten muistakaahan katsoa se. Sanokaa sitten mielipiteitänne tänne.
Oma kantani on se, että se on täydellinen leffa, jonka syvällisyys ja viihdearvo ovat molemmat erittäin korkealla.

En minä sitä täydelliseksi kutsuisi, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva. Yksi ennakkodotuksiini verrattuna positiivisimpia katselukokemuksiani viimeisen vuoden aikana.

Suosittelen CMX:n tapaan.

Sellainen 3-4 tähden leffa.

 

[Taito-Ojanen]

Re: Cube - Kuutio

Viestin lähetti CMX
Kirjoitan tänne tulevaisuudessa arvostelun elokuvasta Cube. Se esitetään tänään TV1:ssä muistaakseni klo. 23.45, joten muistakaahan katsoa se. Sanokaa sitten mielipiteitänne tänne.
Oma kantani on se, että se on täydellinen leffa, jonka syvällisyys ja viihdearvo ovat molemmat erittäin korkealla.

Kunpa aina pystyisi katsomaan elokuvan yhtä lailla ilman ennakko-odotuksia kuin Cuben aikoinaan. Elokuva tuli jotain yli vuosi sitten Canal plussalta, ja satuttiin vain kaveriporukassa se katsomaan. Harvoin tuo nimenomainen porukka katsoo elokuvaa niin hiljaa ja keskittyneesti kuin silloin. Se leffa imaisi täysin mukaansa. Kuuluu muuten samaan sarjaan kuin Night of the Living Dead siinä mielessä, että siinäkin kuvataan ihmisiä ahdingossa.

Itse asiassa koin samanlaisen elämyksen vähän yli kuukausi sitten. Canal plussalta tuli Amores Perros -niminen espanjankielinen pätkä, jonka sitten päätin katsoa. Kyseessä on Alejandro González Iñárritun esikoisohjaus. Vaikka leffa kesti yli 2,5 h, TV:n ääressä piti istua tiukasti koko sen keston ajan. Harvinaisen kypsä esikoisohjaus Iñarrutulta. Tästä miehestä kuullaan vielä.

Mistä elokuva sitten kertoo? Lyhyesti sanottuna koirista. Kaikki elokuvan tapahtumat tai henkilöt ovat tavalla tai toisella kytköksissä koiriin. Luettuna tuo saattaa kuulostaa typerältä, mutta toteutus on pureva (jos sanaleikki sallitaan.) Tarantino-vaikutteita elokuvasta löytää, mutta Amores Perrosin intensiteetti ja "aikahyppelyn" nerkokas käyttö ylittää jopa Pulp Fictionin paikoitellen. Näyttelytyössäkin on kertakaikkisen kouriintuntuvaan katu-uskottavuutta. Loppujen lopuksi koirateeman ympärille on kehitelty ihmiskohtaloiden verkko. Tätä elokuvaa ei unohda vähään aikaan.

Onko kukaan muu nähnyt tuota pätkää?

 

[Fläppis]

Re: Re: Cube - Kuutio

Viestin lähetti Taito-Ojanen

Itse asiassa koin samanlaisen elämyksen vähän yli kuukausi sitten. Canal plussalta tuli Amores Perros -niminen espanjankielinen pätkä, jonka sitten päätin katsoa. Kyseessä on Alejandro González Iñárritun esikoisohjaus. Vaikka leffa kesti yli 2,5 h, TV:n ääressä piti istua tiukasti koko sen keston ajan. Harvinaisen kypsä esikoisohjaus Iñarrutulta. Tästä miehestä kuullaan vielä.

Mistä elokuva sitten kertoo? Lyhyesti sanottuna koirista. Kaikki elokuvan tapahtumat tai henkilöt ovat tavalla tai toisella kytköksissä koiriin. Luettuna tuo saattaa kuulostaa typerältä, mutta toteutus on pureva (jos sanaleikki sallitaan.) Tarantino-vaikutteita elokuvasta löytää, mutta Amores Perrosin intensiteetti ja "aikahyppelyn" nerkokas käyttö ylittää jopa Pulp Fictionin paikoitellen. Näyttelytyössäkin on kertakaikkisen kouriintuntuvaan katu-uskottavuutta. Loppujen lopuksi koirateeman ympärille on kehitelty ihmiskohtaloiden verkko. Tätä elokuvaa ei unohda vähään aikaan.

Onko kukaan muu nähnyt tuota pätkää?

Jep, nähty on. Vuokrasin tuon innostuksissani silloin, kun se tuli vuokraamoon. Pisti välittömästi silmään harmaasta hollywood-hyllystä. Olen samaa mieltä, todella mukaansatempaava ja loistava elokuva. Eikö leffassa ollut kolme tarinaa, jotka pikkuhiljaa nivoutuivat yhteen.

Ei ole muuten mielestäni harvinaista, että näissä ulkomaalais(ei USA)tuotannoissa on paljon purevampi ja todentuntuisempi ote kuin korkean rahan Hollywood elokuvissa, joissa usein tarinan henkiköt jäävät itselle etäisiksi. Tässäkin leffassa näyttelijät onnistuivat tekemään itsestään "ei-näyttelijän" (mahtavaa suomenkielistä verbaalitykitystä meikäläiseltä ;) ) ja hahmoihin samaistui dokumentinomaisesti. En tiedä tuliko tuosta selväksi mitä tarkoitin, mutta toivottavasti.

Tuo koirateema on myös todella toimiva, istuu elokuvaan kuin pilli trip-mehuun. Aika omaperäinen ratkaisu, jolla saadaan kantava lanka koko elokuvaan.

Pointsit: 4½/5