Jatkoajan leffakerho

  • 2 294 233
  • 11 921

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Viestin lähetti Sistis
Jos kelpaa, niin voisin heittää jotain kommenttia 'väärästä' Tuntemattomasta Sotilaasta, eli Mollbergin versiosta.

>>> Anna palaa vaan... ainakin minulta saat varmasti jotakin vastakommentteja (sotaveteraanin kasvattama lapsi kun olen, niin aihe on lähellä sydäntä)... TULTA!
 

ervatsalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
ХПК ja Tuukka "T-73" Mäkelä
Katsaus Tuntemattomaan

Viestin lähetti Sistis
Jos kelpaa, niin voisin heittää jotain kommenttia 'väärästä' Tuntemattomasta Sotilaasta, eli Mollbergin versiosta.


Niin, omasta mielestäni on olemassa "vanha Tuntematon" (Laine)ja "uusi Tuntematon" (Mollberg). Näiden kahden eroista seuraavassa.

Vanha tuntematon on mielestäni siloiteltu kuvaus hyökkäyksestämme neuvostoliitton. Elokuvan näyttelijät tuntuvat vanhemmilta, eli siis eivät ole niitä poikia ja nuoria miehiä jotka yleisesti sotia käyvät.

Elokuva on kuvattu 50-luvulla, jolloin poliittinen ilmapiiri oli hieman erilainen kuin uudemman tuntemattoman aikaan 80-luvulla. Tämä aiheuttaa sen, että elokuvassa on välillä sellainen tuntuma, että ollaan vain maastoreippailulla poikaporukassa.


Uudessa tuntemattomassa alkaa olla jo huomattavasti sodanvastaisempi sanoma. Elokuva tuntuu muutenkin realilistisemmalta. V. Linnan Tuntemattomassaan viljelemä huumori istuu mielestäni huomattavasti paremmin uuteen tuntemattomaan.

Oletteko muuten huomanneet lottien kuvauksen erilaisuuden uuden ja vanhan välillä? Vanhassahan lotat kuvataan "hyvinä" naisina ja uudessa lähinnä upseerien patjapusseina. Tämä sama toistuu mielestäni myös kirjaversioissa, Linna pitää lottajärjestöä vähemmän kunniallisessa asemassa.

Kaikenkaikkiaan kumpikin on omalla tavallaan parempi, itse kuitenkin näyttäisin omille lapsilleni uudemman version aiheesta.

Täältä tähän
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Re: Katsaus Tuntemattomaan

Viestin lähetti ervatsalo
Oletteko muuten huomanneet lottien kuvauksen erilaisuuden uuden ja vanhan välillä? Vanhassahan lotat kuvataan "hyvinä" naisina ja uudessa lähinnä upseerien patjapusseina. Tämä sama toistuu mielestäni myös kirjaversioissa, Linna pitää lottajärjestöä vähemmän kunniallisessa asemassa.
Aika monet sodassa olleista sotamiehistä pitikin lottia hieman 'huonoina naisina'. Varmasti hieman kateutta. Kyllä minäkin lottana olisin ottanut mieluummin Mersun kun Fiatin (piti saada formula1-mielipidekin ängettyä joukkoon).

Uudemmassa ja vanhemmassa Tuntemattomassa on yksi 'hauska' ero. Ero on kohtauksessa Hietasen loukkaantumisen jälkeen, jossa häntä kuljetetaan sairasautolla pois.
vanhemmassa: punaisen ristin tunnuksilla varustettua autoa tulitettiin lentokoneista.
uudemmassa: auton kimppuun hyökättiin jalkaväen toimin (kuten kirjassakin).
Sodan jälkeen ei voitu esittää, että venäläiset olisivat ampuneet sairaankuljetukseen tarkoitettua kulkuneuvoa, joten kohtaus toteutettiin toisin.

Onkos monet muuten lukeneet alkuperäisemmän Tuntemattoman eli Sotaromaanin? Minä lukaisin sen ääneen isoisällä jouluaaton jälkeen (pukki toi sen ukille). Täytyy sanoa, että pois jätetyt kohdat olivat jätetty pois ihan aiheesta. Vaikka pitääkin sanoa, että toisen puolen ukilta lähti yksi hyvä panojuttu pois (niillä reissuilla on saatu muutakin kuin lämmintä kättä [RIP, ei kerrota mummolle ei] ).

<pätemistä>Se ukki kun oli samassa joukkueessa kun Väinö, ja ukki onkin sitten yksi näistä Tuntemattoman hahmoista.<pätemistä>
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Re: Katsaus Tuntemattomaan

Viestin lähetti ervatsalo









Oletteko muuten huomanneet lottien kuvauksen erilaisuuden uuden ja vanhan välillä? Vanhassahan lotat kuvataan "hyvinä" naisina ja uudessa lähinnä upseerien patjapusseina. Tämä sama toistuu mielestäni myös kirjaversioissa, Linna pitää lottajärjestöä vähemmän kunniallisessa asemassa.


Täältä tähän

Näin on. Molbergin versiossahan on esim. kohtaus, jossa kipeitä jalkojaan valitteleva lotta ruinaa kyytiä hevosmieheltä. Äijä vastaa:
- En ole ennenkään paskaa rattaillani kuskannut.
Ei voi kuvitellakaan, että tuota olisi toteuttu SF-filmin kulta-aikana 1950-luvulla....

Oletteko muuten huomanneet, että Molbergin versiossa ei ole ns. elokuvamusiikkia lainkaan! Ei edes alussa tai lopputekstien aikana... ja nyt elokuvamusiikiksi ei lasketa itse leffassa esiintyvien hemmojen marssilauluja ja grammarin soittamista (kun Veera tanssillaan sai poikien housuissa sepaluksen pullottamaan)...
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
TIEDOTE!

Nimimerkki Jet Ace lähetti tämän Leffakerhon Päätoittojalle (siis minulle) privana ansiokkaat ja suorastaan syväluotaavat arvostelut klassikkoleffoista Alien ja Psyko. Tämän uroteon tiimoilta olen nimittänyt Jet Acen Päätoittojan oikeaksi kädeksi, olkoon hän tästä lähtien Leffakerhon Reportteri nro 1.
Olisi kannattanut muidenkin yrittää tuota hommaa hakea, nimittäin Päätoittoja lähettää ykkösreportterinsa aina kuumiin paikkoihin, kuten Hollywoodiin Oscar-gaalaan ja kaikkiin mahdollisiin ensi-iltoihin...

PS: Nyt on sitten sekin ihme nähty, että valitsen työaikana selvinpäin (yleensähän minä en ole töissä selvänä, ei tätä paskaa kukaan selvin päin kestäisi) turkulaisen johonkin luottamustehtävään... mihin tämä maailma on menossa...
 
Viimeksi muokattu:

Jet-Ace

Jäsen
Re: Katsaus Tuntemattomaan

Viestin lähetti ervatsalo

Oletteko muuten huomanneet lottien kuvauksen erilaisuuden uuden ja vanhan välillä? Vanhassahan lotat kuvataan "hyvinä" naisina ja uudessa lähinnä upseerien patjapusseina. Tämä sama toistuu mielestäni myös kirjaversioissa, Linna pitää lottajärjestöä vähemmän kunniallisessa asemassa.

Eri kohtauksissa näytetään lottia, joista osa on upseerien hutsuja. Tämä ei automaattisesti tarkoita sitä, että lottajärjestöä pitäisi sen enempää sen perusteella kyseenalaistaa.

Asian voi ymmärtää sitenkin, että osassa tapauksia kyseessä on rintamaromanssi. Ainoa selkeä hutsukohtaus on se upseerien saunominen valloitetussa Äänislinnassa.
Ilman naisia kärvistelleet rintamamiehet ovat perin miehiseen tapaan kateelisia siitä, että itse joutuivat turvautumaan Nyrkki-Kyllikkiin ja tästä syystä reagoivat jokaiseen lottaan tavalla, jonka elokuvasta näemme.
 

Jet-Ace

Jäsen
Re: TIEDOTE!

Viestin lähetti Predator
Nimimerkki Jet Ace lähetti tämän Leffakerhon Päätoittojalle (siis minulle) privana ansiokkaat ja suorastaan syväluotaavat arvostelut klassikkoleffoista Alien ja Psyko.

No, tässä ne muidenkin ihmeteltäviksi.

Ridley Scott: Alien-Kahdeksas matkustaja (Alien, 1979). 105 min.

N: Tom Skerrit, Sigurney Weaver, John Hurt, Ian Holm, Harry Dean Stanton, Yaphet Kotto, Veronica Cartwright, Bill Duke.


Avaruudessa maahan matkalla oleva rahtialus poimii eräältä planeetalta tuntemattoman aluksen hätäkutsun. Tai niin miehistö luulee. Myöhemmin viesti paljastuu varoitukseksi ”Älkää tulko tänne”. ..

Aluksen tutkimuksen yhteydessä löytyy munia, joista parasiitti iskeytyy yhteen miehistön jäsenistä. Uhri viedään alukseen ja samalla sinetöityy miehistön kohtalo. Miehistö uskoo löytäessään parasiitin kuolleena uhrin vierestä, että koettelemus on ohi, mutta se onkin koteloitunut uhrin sisään ja murtautuu ulos ja piiloutuu alukseen. Alkaa kissa ja hiiri-leikki, jossa miehistö huomaa jonkin ajan kuluttua olevansa kissan sijasta hiiri. Tai liekaan tiikeriä varten sidottu vuohi, kuinka vaan.

Alukseen on päässyt biologisesti ihmiseen verrattuna ylivertainen ja älykäs elämänmuoto, joka käyttää ihmistä isäntänä lisääntymiseensä. Kerta toisensa jälkeen yriykset otuksen tuhoamiseksi epäonnistuvat ja samalla miehistö harvenee yksi toisensa jälkeen.
Lopulta jäljellä on enää vaihtoehtoina pako alukselta tai koko aluksen tuhoaminen. Jännitys jatkuu piinaavana elokuvan alusta viimeiseen minuuttiin asti. Ja huipentuu kahden naaraan yhteenottoon, jossa molemmat ovat päättäneet selviytyä hengissä.

Scott:in Alien on scifikauhun klassikko. Kaikki hyvän scifikauhuelokuvan osaset loksahtavat paikoilleen tavalla, jota on tuloksetta yritetty jäljitellä sen ilmestymisen jälkeen. Elokuva on synkkäsävyinen, tiivistunnelmainen, pitää katsojaa pelon otteessa läpi elokuvan ja hyvän näyttelijäkaartin roolisuoritukset ovat kauttaaltaan erinomaisia. Ohjaajan ja elokuvaa tehtäessä vielä suhteellisen tuntemattoman näyttelijäkaartin läpimurtoelokuva. Sigurney Weaver jäi jatko-osista johtuen pysyvästi kiinni tähän elokuvaan.

Tähdet:

Scififriikille *****
Muille ****


Alfred Hitchcock:: Psyko (Psycho, 1960). 105 min.

N: Anthony Perkins, Janet Leigh, Vera Miles.

Janet Leigh:n esittämä nuori nainen päätyy syrjäiselle, tyhjälle Bates:n motellille. Motellia pitää hiljainen ja hyväkäytöksinen Norman Bates (Anthony Perkins).
Rauhallinen tunnelma särkyy kuitenkin hyvin nopeasti, kun Leigh yhdessä elokuvahistorian kuuluisimmista kohtauksista tapetaan raa’asti veitsellä suihkuun. Kuva kuolleesta uhrista tuijottavine katseineen veren valuessa veteen sekoittuneena pyörteessä viemäriin jää katsojalle lähtemättömästi mieleen.
Poliisi ryhtyy tietysti tutkimaan katoamista, mutta elokuvan kulun kannalta tärkeä asia on se, mitä Batesin omassa talossa tapahtuu; Katsojalle näytetään verhojen läpi Batesin ja hänen äitinsä dialogia. Katsoja pohtii, kuka itse asiassa on murhaaja? Äiti on pitänyt Normania tiukassa otteessaan lapsuudesta saakka ja saarnannut naisten olevan kaikki lutkia. Normanin mieli on järkkynyt siinä määrin, että äidin kuollessa (Normanin toimesta?) hän pitää ruumista talossa ikään kuin se vielä olisi elävä ja ottaa äidin persoonan osaksi itseään. Äiti ei siis päästä kuollessaankaan Normania vapaaksi. Syntyy kaksi Normania; Kuuliainen äidin poika ja murhanhimoinen äiti-Norman, joka erityisesti seksuaalisen kiihtymyksen vallassa ottaa komennon itselleen tappavin seurauksin. Katsojalle totuus paljastuu vasta loppukohtauksessa, jossa elokuvan sankaritarta esittävä Vera Miles pelastuu täpärästi.
Elokuva tutkii varsin ansiokkaasti sairasta äidin ja pojan suhdetta ja ihmisen mielen jakautumista kahdeksi persoonaksi, jotka vuoroin hallitsevat koko ruumista. Asia, jota sittemmin on käytetty monessa elokuvassa.

Elokuvasta on tehty 90-luvun lopulla myös uusintaversio. Tämän elokuvan olisi voinut jättää tekemättä, sillä alkuperäisen tasolle, ei lähellekään, se ei yllä.

Psyko on suurelle yleisölle Hitchcockin tunnetuin elokuva. Elokuva muutti aikoinaan kauhuelokuvaa suuresti ja on myöhemmin saanut jopa suhteettoman suuren kulttielokuvan maineen. Anthony Perkinsille se merkitsi elinkautista tuomiota Norman Batesiksi ja pääosia lähinnä säälittävissä jatko-osissa. Kuitenkin klassikko, joka jokaisen elokuvan harrastajan on pakko nähdä. Monet varsinaiset Hitchcock-fanit nostavat kuitenkin mestarin elokuvista samalle tasolle tai edelle ainakin Vaarallisen romanssin, Takaikkunan ja Vertigo-punainen kyynel elokuvat.


Tähdet: *****
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
John Fordin ratsuväkitrilogia...

Katseliko kukaan kesän aikana telkkarissa esitettyä John Fordin ratsuväkitrilogiaa? Noista vanhoista leffoista olisi kiva kuulla nykykatsojien mielipiteitä!

Tässä hieman alustusta itse leffojen ohjaajaan, John Fordiin:

John Ford syntyi vuonna 1894 Cape Elizabethissä, Mainen osavaltiossa. Hän oli irlantilaisten maahanmuuttajien perillisiä (John kasvoi perheessä, jossa hänen lisäkseen vilisti 12 lasta!)

Tuo irlantilainen syntyperä näkyy monessakin John Fordin ohjaamassa elokuvassa, ehkä eniten juuri näissä ratsuväkeä käsittelevissä leffoissa - jokaisessa elokuvassa on aina mukana kyrmyniskainen ISOKOKOINEN kersantti, joka on tavattoman perso viinalle mutta muuten sydän on puhdastakin puhtoisempaa kultaa. Tätä isoa ja hellyttävää äijänkörilästä Fordin elokuvissa esitti usein Victor McLaglen.
Puhuttaessa John Fordista, ei voi sivuttaa toista kuuluisaa Johnia, nimittäin Fordin luottonäyttelijää John Waynea.
Wayne esitti näissä westerneissä aina tiukkaa mutta reilua upseerismiestä - usein kylläkin asiat naisten ja lasten suuntaan olivat noissa leffoissa Waynen esitämien roolihahmojen heikoimpia lenkkejä.

Usein todellakin mainitaan vain John Wayne näiden Fordin westernien yhteydessä, mutta jo edellä mainitun Victor McLaglenin ohella noissa leffoissa oli aina mukana muuan "takarivien" näyttelijä, mies jonka ratsastustaidoista oli kateellinen koko Hollywood aikoinaan, nimittäin Ben Johnson!
Johnson ei koskaan tarvinnut stuntteja villeissä ratsastuskohtauksissa... esim. kun tehtiin elokuvaa Rio Grande, niin Johnson pysäytti vauhkoontuneen hevosvaljakon (neljä hevosta toisissaan kiinni rinnakkain) ratsastamalla omalla hevosellaan valjakon vierelle... ja sitten mies pokkana siinä hirveässä vauhdissa hyppäsi sen valjakon etummaisen hevosen selkään ja sai elikot pysähtymään... John Ford kuulemma huusi naama punaisena tempun jälkeen Johnsonille...

John Ford kuoli vuonna 1973, Palm Desertissä, Californian osavaltiossa.

Mutta mielipiteitä lännkäreistä nyt kehiin!
 

Jet-Ace

Jäsen
Re: John Fordin ratsuväkitrilogia...

Viestin lähetti Predator
Katseliko kukaan kesän aikana telkkarissa esitettyä John Fordin ratsuväkitrilogiaa? Noista vanhoista leffoista olisi kiva kuulla nykykatsojien mielipiteitä!

Tässä hieman alustusta itse leffojen ohjaajaan, John Fordiin:

Tuo irlantilainen syntyperä näkyy monessakin John Fordin ohjaamassa elokuvassa, ehkä eniten juuri näissä ratsuväkeä käsittelevissä leffoissa - jokaisessa elokuvassa on aina mukana kyrmyniskainen ISOKOKOINEN kersantti, joka on tavattoman perso viinalle mutta muuten sydän on puhdastakin puhtoisempaa kultaa. Tätä isoa ja hellyttävää äijänkörilästä Fordin elokuvissa esitti usein Victor McLaglen.

Kyllä nämä on moneen kertaan nähty, mutta nyt ei tullut katsottua. Ja kyllä nuo klassiset länkkärit mustavalkoisine arvoineen ja roolihahmoineen vieläkin ovat mukavia katsoa.

Noista kersanteista sen verran, että parhaimmillaan noita goonien iso-iso-isiä on on ollut kolmekin samassa leffassa. Kaikki Irlannista, tietenkin. Lempeitä aina siihen hetkeen saakka, että nappaavat sen 1. pakollisen viskin. Siitä alkaakin sitten illanvietto Irwinin tapaan(Työmiehen lauantai);
Pää täyteen-tappelu-sovinto-krapula/morkkis. Aika gooneja. Tyhmä, tyhmempi, kessu. Töppäilyn jälkeen ovat katuvia poikia.

Lisäksi näihin elokuviin kuuluu hampaaton, ruttunaamainen kokki, joka on kroonisesti pahalla tuulella ja muutenkin pessimistinen.

Oman kokemukseni mukaan vanhat länkkärit eivät oikein uppoa nuoriin. Miten on, juniorit? Pois lukien Leonen ja Eastwoodin leffat, jotka ovat kestosuosikkeja. Huuliharppukostaja, Hyvät,Pahat ja Rumat, Vain muutaman dollarin tähden, Kourallinen dynamiittia...

Edit: Typo
 
Viimeksi muokattu:

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Re: Re: John Fordin ratsuväkitrilogia...

Viestin lähetti Jet Ace




Oman kokemukseni mukaan vanhat länkkärit eivät oikein uppoa nuoriin. Miten on, juniorit? Pois lukien Leonen ja Eastwoodin leffat, jotka ovat kestosuosikkeja. Huuliharppukosta, Hyvät,Pahat ja Rumat, Vain muutaman dollarin tähden, Kourallinen dynamiittia...

No, ei näytä uppoavan. Eipä ole kukaan sinun lisäksesi kommentoinut yhtään mitään. Ihmettelen syvästi. Noissa vanhoissa länkkäreissähän olisi paljon pohdittavaa... kuten esim. se asia, että MIKSI IHMEESSÄ ne intiaanit aina ratsastavat ympyrää MYÖTÄPÄIVÄÄN kiertäen, kun cowboyt ovat järkänneet vankkurikaravaaninsa sellaiseen ympyrän muotoiseen puolustuskuvioon? Siinä ne inkkarit sitten ratsastavat ja valkonaamat pudottelevat niitä Winchestereillään, niinkuin jossakin tivolin ammuntakojussa.
MUTTA, mitäs jos joku inkkaripäällikkö (vaikkapa Naurava Näkkileipä, Kiljuva Kylpyamme tai Tanssii Pärtsäreitten Kanssa) olisikin joskus yllättäen määrännyt soturinsa ratsastamaan VASTAPÄIVÄÄN? Siinä olisi Ameriikan historiankirjoitus voinut saada uusia ulottuvuuksia... eihän Winchesterillä osu vastapäivään ratsastavaan apassiin, tai mohikaaniin, tai cherokeehen , tai mustajalkaan, tai mic-maciin, tai mustalaiseen... siinäpä pohdittavaa!
 

CMX

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Detroit Red Wings, Kärpät, HIFK
Viestin lähetti Taz#24


Aivan loistavaa. Pidän itsekin miehen elokuvista -> tyylikkäitä ja visuaalisesti hienoja rainoja. Millainen tuo Kill, Baby, Kill oikein oli? En ole nähnyt tekelettä, mutta DVD:llä olisi suhteellisen helposti saatavilla.


Itse olen tosiaan nähnyt vain sen ykkösen. Ilmeisesti nuo jatko-osatkin olisivat sitten hankkimisen arvoisia? Jossain muistaisin lukeneeni, etteivät olisi aivan yhtä pelottavia...? No, kaippa minunkin täytyy ne käsiini etsiä; sen verran mahtava tekele se ykkösosa ainakin oli. Onko sinulla muuten ne Tartan-videon kiekot? Ilmeisesti siis Ring 2 ja Ring 0 (eikös tuo 0-osa ole kuitenkin siis 3-osa?) ovat myös laadukkaita julkaisuja?

Kill, baby, kill oli ehkäpä kaikista heikoin noista näkemistäni Bavan elokuvista, mutta loistava sekin. Netistä varmaankin löydät juttua siitä enemmän. Varsinkin jos pidät Bavan tuotannosta, niin kyllä suosittelen senkin leffan hankkimista.
Ja nimenomaan, noiden leffojen visuaalinen toteutus on uskomatonta.

Kyllä jatko-osatkin ovat loistavia. No, ykkönen ehkä paras, mutta ei 2 ja 0 minun mielestäni kauas jää. Pelottavuudesta en tiedä, mutta leffojen laatu suorastaan yllätti minut. Nuo leffathan on tehty järjestyksessä Ring -> Ring 2 -> Ring 0, mutta tuo 0-jakso on tavallaan ensimmäinen ja viimeinen osa. Se on vaikea selittää, mutta voit päätellä sen tuosta nimestä (Ring, eli kehä).
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Viestin lähetti CMX




Nuo leffathan on tehty järjestyksessä Ring -> Ring 2 -> Ring 0, mutta tuo 0-jakso on tavallaan ensimmäinen ja viimeinen osa. Se on vaikea selittää, mutta voit päätellä sen tuosta nimestä (Ring, eli kehä).

No Ring, Ring, Ring vaan itsellesikin..... voisit nyt edes V Ä H Ä N kertoa muillekin, että mikäs se tämän Ringin idea? Tarkoitushan oli tässä ketjussa keskustella, vai mitä? Ei millään pahalla... ring, ring, ring....
 

Jet-Ace

Jäsen
Länkkäreistä

Tänään on taas tilaisuus katsoa MTV 3:lta klassista länkkäriä. Kello 16.25 nimittäin alkaa Anthony Mannin vuonna 1952 ohjaama Maa vuorten takana, jossa pääosassa aina takuuvarma James Stewart.

Sellainen 4-5 tähden wanhan ajan länkkäri.

James Stewart muuten oli lentäjänä 2. maailmansodassa ja reservin sotilasarvoltaan kenraali.


Edit: Tässä ketjussa voisi muuten antaa vinkkejä kovista leffoista silloin, kun niitä televisiosta tulee. Usein menee hyviä ohi, jos ei ole tarkkana. Ja kun TS:n arvostelijana on Tapani Maskula, jonka arvioita en arvosta, niin tilanne on entistä hankalampi.
 
Viimeksi muokattu:

Janos

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, ÄTPPOMK
Re: Länkkäreistä

Viestin lähetti Jet Ace
Usein menee hyviä ohi, jos ei ole tarkkana. Ja kun TS:n arvostelijana on Tapani Maskula, jonka arvioita en arvosta, niin tilanne on entistä hankalampi.
Tapani Maskula on kyllä todella vaativa kriitikko. Kaikki uutuusleffat menevät siihen 1-2 tähden haarukkaan herralla, ja sitten ainoa, josta voi sen vitosen antaa, on Kaurismäen uusin. :D

btw, onko joku nähnyt juuri leffoihin tulleen Mulholland Driven? On kuulemma aivan huippu. Mutta yltääköhän Lynchin (ohjaaja) parhaimman, Twin Peaksin tasolle?
 

Jet-Ace

Jäsen
Re: Re: Länkkäreistä

Viestin lähetti Janos
Tapani Maskula on kyllä todella vaativa kriitikko. Kaikki uutuusleffat menevät siihen 1-2 tähden haarukkaan herralla, ja sitten ainoa, josta voi sen vitosen antaa, on Kaurismäen uusin. :D

btw, onko joku nähnyt juuri leffoihin tulleen Mulholland Driven? On kuulemma aivan huippu. Mutta yltääköhän Lynchin (ohjaaja) parhaimman, Twin Peaksin tasolle?

Maskulaa en arvosta sen vuoksi, että hän on sellainen ohjaajien kumartelija. Jos tosi tunnettu ohjaaja tekee keskinkertaisen elokuvan, niin hänessä ei ole miestä sen lyttäämiseen.

Jos taas hän arvostelee esim. scifia tai komediaa, niin lähes 100% varmuudella lentävät mädät tomaatit. Hänelle pitää olla draamaa tai megaluokan ohjaaja, jotta tähtiä tulee.

Maskula yrittää siis mielestäni olla turhan elitistinen aina ja ikuisesti. Ja on tosikko. Hänen ei siis tulisi arvostella lainkaan niitä elokuvan genreja, joista hän ei pidä. Siis ainakaan kauhua, scifia ja komediaa.

Edit: Lynch:in Mullholland Drive on kai vasta tulossa Suomeen?
Näyttää saavan tyypilliseen Lynch-leffan tapaan ristiriitaisia arvioita ainakin Rotten Tomatoes.com:ssa. 79/100%
Ei siis huippuarvioita, mutta Lynch on ohjaaja, joka on katsojalle subjektiivinen tapaus eli herättää katsojissa paljon vastakkaisia tunteita, vai mitä Janos?

Edit 2: Elokuvahullu poikani sanoi edellä mainitusta elokuvasta:
"Se on kuulemma loistava, mutta kukaan ei tajua siitä mitään". On siis taattua Lynch-laatua, jos arvio osuu oikeaan.
 
Viimeksi muokattu:

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Re: Re: Re: John Fordin ratsuväkitrilogia...

Viestin lähetti Predator


esim. se asia, että MIKSI IHMEESSÄ ne intiaanit aina ratsastavat ympyrää MYÖTÄPÄIVÄÄN kiertäen, kun cowboyt ovat järkänneet vankkurikaravaaninsa sellaiseen ympyrän muotoiseen puolustuskuvioon?

Havaintosi on aivan oikein, Parahin saalistaja, minunkin piti oikein istahtaa tiipiini pohjalle miettimään vastausta ongelmaan. Tässä vastaukseni.
On yksinkertainen maailmankaikkeuden järjestymiseen liittyvä totuus että Oikea Kiertokulku on pohjoisella pallonpuoliskolla myötäpäivään ja eteläisellä pallonpuoliskolla vastapäivään maapallon pyörimisliikkeestä ja vetovoimasta johtuen. Sama ilmiö koskee wc-pöntön tyhjentymispyörteen suunnan syntymistä. Meillä pönttö (tai esim. lavuaari) tyhjenee vastapäivään, Johannesburgissa myötäpäivään. Johannesburgissa voi halukas turisti vuokrata pyörteenkääntäjän hotellihuoneeseensa, mikäli koti-ikävä iskee ja haluaa tuijottaa "oikein" pyörivää vettä. Nyt oletan, että Holiwuudin kalpeat sikavalloittajat halusivat antaa alkuperäiskansasta vastenmielisen ja luonnonvastaisen vaikutelman ja juuri siksi pisti heidät kiertämään filmeissä väärään suuntaan kiljuen! Ne eläimet! Ansaitsivat tulla oikaistuiksi! Toinen selitys on se, että vasemmalta oikealle lukevana kansana (en tiedä kuinka paljon silloiset pyssymiehet sinällään lukivat, mutta ainakin kameroita käsitelleet ja ohjaajat lienevät osanneet lukea) kaiken pitäisi tapahtua vasemmalta oikealle itsestä katsottuna. Niinpä Nauravan Kanin tulee liikkua vasemmalta oikealle kuvaruudussa (myötäpäivään). Jos Holiwuudi olisi ollut/olisi edelleen arabitaustainen, tämä laki olisi luonnollisesti toisinpäin: kaikki oikea tapahtuisi oikealta vasemmalle, takakannesta etukanteen.

MUTTA, mitäs jos joku inkkaripäällikkö (vaikkapa Naurava Näkkileipä, Kiljuva Kylpyamme tai Tanssii Pärtsäreitten Kanssa) olisikin joskus yllättäen määrännyt soturinsa ratsastamaan VASTAPÄIVÄÄN? Siinä olisi Ameriikan historiankirjoitus voinut saada uusia ulottuvuuksia... eihän Winchesterillä osu vastapäivään ratsastavaan apassiin, tai mohikaaniin, tai cherokeehen , tai mustajalkaan, tai mic-maciin, tai mustalaiseen... siinäpä pohdittavaa!

Huhutaan, että juuri Pikkuisosarvessa näin tehtiin. Istuva Härkä ja Hullu Hevonenhan näyttivät siellä ns. närhen munat.

- Ylhäällä makaava pesä
 

mikaw

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Maskulasta tulikin mieleen hassu lainaus, joka oli taannoin City-lehden artikkelissa, missä etsittiin maailman parasta elokuvaa/elokuvia:

Tapani Maskula, TS:n elokuva-arvostelija
1. Berlin Alexanderplatz (Rainer Werner Fassbinder, 1980)

”16 tuntia kestävä elokuva on niin hyvä, ettei sitä katsoessa malta käydä syömässä, juomassa tai nukkumassa. Muut filmit kutistuvat vähäpätöiseen pienuuteensa. Berlin Aleksanderplatzin alkuperäisversio pitäisi tuoda meille teatteriin vaikka ilman tekstejä.Myös levitys DVD:lla olisi merkittävä kulttuuriteko.”
Myönnettäköön, että en ole tuota nähnyt enkä kyllä halua nähdäkään. Sen verran karmealta kuulostaa.

koko artikkeli
 

Jet-Ace

Jäsen
Re: Re: Re: Re: John Fordin ratsuväkitrilogia...

Viestin lähetti Yläpesä


Huhutaan, että juuri Pikkuisosarvessa näin tehtiin. Istuva Härkä ja Hullu Hevonenhan näyttivät siellä ns. närhen munat.

- Ylhäällä makaava pesä


Tietysti paljon asiaan vaikutti myös Custerin asenne "Vittu mä koulutan niitä!".

Aidon, siis oikealla pallonpuoliskolla tehdyn intiaanileffan tunnistaa siis tuosta wc:stä tutusta pyörimissuunnasta. Varokaa australialaisia jäljitelmiä!

Olisi aika järkytys herätä filmin (siis kapakkaillan jälkeen) katkeamisen jälkeen ja vessassa huomata veden pyörivän väärään suuntaan...
 

Jet-Ace

Jäsen
Viestin lähetti mikaw
Myönnettäköön, että en ole tuota nähnyt enkä kyllä halua nähdäkään. Sen verran karmealta kuulostaa.

Tässä tapauksessa Maskula on oikeilla jäljillä. Berlin Alexanderplatz nimittäin on erinomainen ja muistan itsekin sen tullessa sarjana tv:stä, miten vitutti kunkin jakson lopussa tietoisuus seuraavan jakson odottamisesta viikon.

En nyt maailman parhaaksi leffaksi sanoisi kuitenkaan.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Re: Re: Re: Re: Re: John Fordin ratsuväkitrilogia...

Viestin lähetti Jet Ace
Tietysti paljon asiaan vaikutti myös Custerin asenne "Vittu mä koulutan niitä!".

Juuri näin. Tuo kalpeaposkinen pitkäveitsi, jonka nimi ääntyy pelottavan lähelle "vanukasta" (onneksi dakotat eivät tienneet tätä). Hämmästyttävää kuinka custerin opit elävät ja voivat vahvoina kalpeanaamojen piireissä yhä edelleen. Jopa intternjetissä.

Olinpa unohtaa sen pointin: Minä voin kirjoittaa oikeista elokuvista (joissa pyöritään vastapäivään). Ne ovat kaikki (lähes)mykkiä mustavalkofilmejä.
 

Shadowplay

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK Helsinki
Fassbinder rulez, mutta tuo Maskulan valinta on vähän koominen, koska Berlin Alexanderplatz on todellakin tv-sarja, ei "elokuva". Fassbinder nimenomaan teki kyseisen teoksen Saksan tv:lle, ja sarja jopa valmistuttuaan lähetettiin joltain Saksan pääkanavalta prime-time aikaan - Fassbinderin vaatimuksesta, hän tarkoitti sarjan nimenomaan "tavallisten" saksalaisten katsottavaksi, ja kova häly sarjan tiimoilta nousikin.

Myös teoksen rakenne erillisine "lukuineen" (sarjahan pohjaa Alfred Döblinin samannimiseen klassikkoromaaniin) oli omiaan juuri television sarjaformaattiin. Yleisradio on ehtinyt esittää kyseisen sarjan Suomessa muistaakseni jo kolmasti, ja vaikuttavaa katseltavaa se minustakin on, ei mielestäni kenties kuitenkaan Fassbinderin tuotannon kirkkain helmi.

Mutta tämä oli kyllä ensimmäinen kerta kun kuulin, että joku pitää "Berlin Alexanderplatzia" elokuvana eikä tv-sarjana. Haiskahtaa ts. melko vahvasti puhtaalta erikoisuuden tavoittelulta.

* * *
shadowplay
 

Shadowplay

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK Helsinki
Jet Ace:

Nyt taidat sekoittaa, Peltirumpu ei ole Fassbinderin laisinkaan, vaan muistaakseni Volker Schlöndorffin leffa. Enkä kovin hyvin osaa pistää noita Fassbinderin elokuvia paremmuusjärjestykseen, läheskään kaikkia en ole nähnytkään - miehen työtahti oli aika käsittämätön, olikos se nyt niin, että äijä pukkasi vajaassa 15 vuodessa, itse asiassa vain vähän yli 10 vuodessa, minkä verrran hänen varsinainen "uransa" about kesti, jotain lähemmäs 30 elokuvaa jos tv-tuotanto lasketaan mukaan (esim. Berlin Alexanderplatz tässä laskennossa siis yhtenä "elokuvana").

Mutta heitetään nyt pari mielestäni kovaa tapausta: Der Amerikanische Soldat (Amerikkalainen sotilas), Mutter Küsters Fahrt zum Himmel (hhm... tätä en käännä kun se kuulostaisi niin hassulta suomeksi:) ), Die Ehe der Maria Braun (Maria Braunin avioliitto), Die Sehnsucht der Veronika Voss (Veronika Vossin kaipuu). Kaikki nämä, vaikkakin tyylillisesti jonkinlaisia melodraamoja, puhtaimpana esimerkkinä viimeksi mainittu, ovat myös omalla kierolla tavalla hauskoja elokuvia. Ja ainahan Fassbinderilla oli taustalla sama poliittinen/yhteiskuntakriittinen tematiikka. Kuten hän itsekin totesi, kaikki hänen elokuvansa kertoivat samasta teemasta.

Mutta kyllä Fassbinderilta epäonnistuneitakin elokuvia löytyy (mielestäni esim. Lili Marleen ei ole hääppöinen). Fassbinderin kohdalla tämä voi selittyä osin jo mainitulla hirveällä työtahdilla, mutta ylipäätään yllättävän monien kriitikoiden vaalima "mestariohjaaja ei voi epäonnistua" -asenne on perseestä.

* * *
shadowplay
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Häpeän...

... mutta tässä välissä on pakko tunnustaa, että Leffakerhon Päätoitottaja on nähnyt vain yhden Fassbinderin, ja se oli juuri tuo Lili Marlene. Saksalaisista elokuvista meikäläisellä on muutenkin hyvin vähän kokemusta tuon aikaisemmin mainitun Stalingradin lisäksi... jaa noh on sentään tullut katsottua se sukellusveneleffa, Das Boot...

"Alles klar, Herr Komendant"
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Italia?

Entäs mitä teille tulee mieleen italialaisesta elokuvasta?
Meikäläisellä on tuokin sara aika heikosti kynnettynä. Minulle italialainen elokuva on samaa kuin Federico Fellini.
Fellinin ohjaama huipputeos AMARCORD on niitä harvoja italialaisia leffoja jonka olen pystynyt teatterissa katsomaan loppuun asti joutumatta paniikkiin. Se paniikki on yleensä aiheutunut siitä perkeleellisestä huutamisesta, mitä noissa italialaisissa rainoissa AINA on. Minun aivoihini on vuosien myötä muodostunut ennakkoluuloinen, mutta kieltämättä värikäs mielikuva tyypillisestä italialaisesta leffasta:
- Iso perhe (ainakin 20 ihmistä pienessä ja hikisessä huoneessa) syömässä roiskuvaa spagettia... ja jengi huutaa toisilleen koko ajan räkä roiskuen suupielestä... kakarat juoksevat jaloissa... ainakin YKSI äippä on tempaissut helvetin ison tissinsä yhden kirkuvan lapsiolion suuhun... samalla erittäin isorintaiset naiset virittävät pikku parvekkeilta pyykkiä kuivumaan helvetillisen huudon kera. Ämmät huutavat vastapäisen talon ämmille, huutavat alapuolella kadulla oleville äijille... pääasia että sitä kamalaa huutoa riittää. Ja sitten tämä italialaisten ylitsevuotava hellyydenosoituksen tarve! Karvaiset äijät (machokulttuuri??) syleilevät ja pusailevat koko ajan toisiaan elintasotissit toisiaan vasten purskahdellen) ja naiset käyvät koko ajan ventovieraankin kaulaan kiinni huutaen jotakin "bella, bella"... PÄÄASIA ETTÄ SITÄ PERKELEEN HUUTOA RIITTÄÄ!

Mä vaan ihmettelen....
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös