Tuntematon Sotilas (Mollberg) - vol. 1
Tuntematon Sotilas - Rauni Mollberg
-----------------------------------------------------------------------
"Ei läheskään vanhan veroinen!", "Huono!", "Lattea!" - Siinä kommentteja, joita saa kuulla usein Rauni Mollbergin Tuntemattomasta Sotilaasta. Ja yleensä nuo kommentit esitetään vielä ilman minkään valtakunnan perusteluja.
Itsekin olin ennakkoon asennoitunut negatiivisesti tähän uudelleen dramatisoituun suomalaiseen kirjallisuusklassikkosta tehtyyn elokuvaan. Näin elokuvan ensimmäistä kertaa joskus vuosien 1998 ja 1999 aikana - joka tapauksessa ennen armeijaan menoani kesällä 1999. Ennen tätä olin lukenut kirjan pariin kertaan ja katsonut Edvin Laineen version kymmenkunta kertaa. Ensimmäisellä katselukerralla Mollen versio ei sytyttänyt minua ollenkaan, olin liikaa minuun iskostettujen ennakkokäsitysten vallassa ja etsin elokuvasta vain virheitä.
Lisäksi nukahdin kesken elokuvan (syystä tai toisesta).
Noin vuosi sitten näin elokuvan uudelleen - ja tällä kertaa myös kokonaan. Tällä kertaa onneksi isäni myös nauhoitti elokuvan, vaikka hän kuuluukin siiheen enemmistöön, joka pitää kyseistä versiota sinä huonompana Tuntemattomana. Elokuvaa ennen luin lehdestä kriitikon arvion, jossa sanottiin mielestäni aika hyvin: "Mollbergin versio on Laineen kansallisteatteriversiota realistisempi; sotilaat eivät ole yli-ikäisiä jermuja vaan liian nuorina kuolemaan lähetettyjä poikasia. Osa roolihahmoista on huomattavasti parempia, kuin vanhassa - esimerkiksi Risto Tuorila Koskelana." Elokuvaa varten olin tällä kertaa asennoitunut jo toisin. Pyrin katsomaan elokuvan elokuvana enkä vertaamaan
sitä liikaa edelliseen versioon. Olin myös lukenut kirjan juuri ennen elokuvan katsomista, mikä helpotti arviointiani.
Mollbergin Tuntematon sotilas ei ala niin kuin kirja tai Laineen versio - eli sulkeisjärjestysharjoituksesta konekiväärikomppanian harjoituskentällä. Elokuva alkaa konekiväärikomppanian palvelukseenastumisesta ja jatkuu sittemmin varusmieskoulutuksella. Tarina muodostuu fiktiivisesti muutaman kirjasta myöhemmin löytyvän kohdan perusteella. Esimerkiksi Lehdon lomilta myöhästyminen ja kapteenin kanssa käyty keskustelu ovat tärkeitä henkilöiden luonteiden ja ihmissuhteiden kannalta. Myös (kirjan juoneen nähden) fiktiiviset kohtaukset Lehdon ja Riitaojan välisestä kanssakäymisestä varusmieskoulutuksen aikana antavat hyvää pohjaa myöhemmille tapahtumille.
Konekiväärikomppanian siirtyminen rajalle tapahtuu myös kuten kirjassa, mutta sodan alkaminen itsessään jää jotenkin puuttellisesti kuvatuksi. Mollbergin versiosta puuttuvat tärkeät kohtaukset joissa Hietanen herää teltassa tykinjylinään huutaen "Herätys pojat! Se on alkanu!" ja Koskelan puhe joukkueelle tyyliin: "Jaahas... taitaa olla parasta vähän selittää, minä meinaan kun olen ennenkin ollut...". Mollen Tuntemattoman sota alkaa Koskelan joukkueen istuskelemisella yön läpi metsikössä odottaen aamulla alkavaa hyökkäystä suon yli. Tämän pienen 'taantuman' jälkeen Mollbergin elokuva rytiseekin läpi Petroskoin tapahtumiin asti todella sujuvana ja kirjan tapahtumiin nähden huomattavasti vähemmän pelkistettynä, kuin Laineen versio.
Ennen Petroskoita Mollbergin elokuvasta löytyy siis monia kohtauksia, joita Laineen versio ei syystä tai toisesta käsittele. Esimerkkeinä voidaan mainita venäläisen vangin itsemurha räjäyttämällä käsikranaatin vatsansa alla sekä Lehdon luonnetta erittäin hyvin kuvaava kohtaus, jossa Lehto ampuu kylmän viileästi antautuneen vihollisen. Jälkimmäisen poisjättäminen Laineen versiosta voitaneen selittää sillä, että elokuvalla oli varmasti aikanaan tarkoitus olla sodanjälkeisen Suomen kansallisen itsetunnon kohottaja ja siihen aikakauteen ei sopinut näyttää valkokankaalla sotilaittemme tekemiä - tässä yhteydessä voinee jopa käyttää kyseistä termiä - vääryyksiä. Samaten Lehdon kuolema on mielestäni tehty huomattavasti paremmin, kuin vanhemmassa Tuntemattomassa. Tai pikemminkin kuoleman jälkeinen kohtaus. Laineen Tuntemattomassahan ei ole ollenkaan kohtausta, jossa komppania löytää Lehdon ruumiin. Koskela tokaisee kuuluisat sanansa: "Se tässä oli hyvä, että se sattui Lehdolle - Se oli paras meistä kestämään tuon kuoleman", kuultuaan, että Lehto on kaatunut. Siis - kokenut tuon version mukaan normaalin ampumakuoleman! Mollbergin versiossa menee tilanne kuten pitääkin ja Koskela sanoo sanansa vasta, kun Rokka kertoo Lehdon ruumiin vierellä miehen ampuneen itseään suuhun.
Toki kritisoitavaakin löytyy tästäkin osasta elokuvaa. Kohtauksessa, jossa Rokka ja Suentassu ilmoittautuvat Lammiolle tapahtuu niin törkeä asiavirhe, että herää kysymys, onko Mollberg käynyt armeijaa ollenkaan. Nimittäin
Lammio sanoo alikersantti Rokalle, että vapaita JOUKKUEENjohtajan vakansseja ei ole tarjolla. Saatte mennä kolmanteen KOMPPANIAAN, jossa ilmoittaudutte Vänrikki Koskelalle. Siis kyllähän jokaisen pitäisi tietää, että alikersantti on ryhmän- eikä joukkueen johtaja ja vänrikki on joukkueenjohtaja eikä komppanian päällikkö... Samalla jätetään pois kohtaus, jossa Rokka joutuu sanaharkkaan uuden vääpelin, ylikersantti Sinkkosen kanssa alkaen ilveillä ruoanjakopaikalla... Soittaen mukamas viulua pakinkannella. Sinkkonen kokonaisuudessaan on jätetty pois Mollbergin versiosta, mikä on sinällään harmi, sen verta tärkeä hahmo hän kuitenkin sivuosassaan oli vanhemmassa Tuntemattomassa.
Petroskoin valtaus itsessään on hieno kohtaus. Ja Mollen versiossa kuvataan hienosti se kaaos, mikä kaupungissa vallitsi suomalaisten löydettyä venäläisten jättämän pirtuvaraston. Kuuluisa kohtaus, jossa Lammio komentaa juopunutta suomalaista kapteenia "Esskoo... Usko Antero Lautsaloa" ja tämän joukkuetta löytyy tästä versiosta. Laineen versiosta taasen ei - eiväthän suomalaiset nyt tuollaiseen ylilyöntiin sorru, ei ainakaan suomalainen upseeri!
Petroskoin tapahtumista löytyy kuitenkin sitten elokuvan suurimmat puutteet. Kohtaus, jossa Hietanen ja kumppanit vierailevat Veeruskan luona on dramatisoitu todella naurettavan huonosti! Mollbergin versio ei etene ollenkaan niin kuin pitäisi ja koko kohtauksen juoni on aivan fiktiivinen. Veeruskan luona on vierailulla aluksi ainoastaan Hietanen ja koko kohtauksesta puuttuu se tunnelma, mikä on vanhassa versiossa saatu hyvin aikaan. Vanhala tulee kohtauksen lopussa esittelemään Hietaselle Stalinin puheita joita hän on löytänyt jolloin Veeruska tokaisee: "Tämähän on ylen sankia priha!" Huh huh... ei näin.
Samaten on jätetty kokonaan pois kohtaus, joka sijoittuu petroskoilaisen kasarmin käytävälle käskynjakoon. Tilaisuus, jossa Rokka riitaantuu ensin Sinkkosen ja sitten Lammion kanssa. Mielestäni tämä kohtaus olisi erittäin tärkeä elokuvan lopun kannalta, koska se kuvasti parhaiten Rokan asennoitumista esimiehiin.
Tästä eteenpäin elokuva etenee taas loogisesti eteenpäin loppuun asti. Petroskoin jälkeiset tapahtumat on kuvattu jokseenkin kokonaan juuri sellaisina kuin kirjassa. Kiljun keitto ja Koskelan riehuminen komentokorsussa on kuvattu hyvin - tosin niin ne olivat myös vanhemmassakin versiossa. Rokan kuulustelut ja Baranohvin poika on niin ikään tehty moitteettomasti. Lisäksi elokuvassa on myös kirjassa mainittu kohtaus upseerien asemasotavaiheen joutoaikana kehittämistä rangaistusmuotoisista sulkeisista. Tämä kohtaus on jopa hauska! Ja tästä elokuvasta on sanottu, ettei tässä ole huumoria ollenkaan... :)
Perääntymisvaihessa tapahtuu taas pieni notkahdus. Jotenkin perääntymisen alkaminen jää huomaamatta ja Äänisen vettä ei oteta pulloihin. Kariluodon naimalomilta palaaminen jää pois kokonaan... Muutenkin tapahtumat vyöryvät päälle melkoisella tahdilla ja jotenkin sekavammin, kuin vanhassa. Lisäksi jätetään pois Rokan ja Suentassun vuoropuhelu juuri ennen joen yli uimista ja tilanteesta johtunut riitaantuminen Rokan ja vänrikin (oliko nimi Jalovaara?) välillä. Tämä olisi mielestäni ollut erittäin tärkeä kohtaus. Myöskään hienoa kohtausta, jossa perääntyvä komppania hautaa ruumiin suolle (joka näkyy vanhan Tuntemattoman alkutekstien aikana) ei näytetä ollenkaan.
Kuitenkin perääntymisvaihe sisältää taas sellaisia tärkeitä kohtauksia, joita vanhemmasta versiosta ei löydy. Koskelan tuodessa pataljoonaa järvikannasten kautta upotetaan panssarintorjuntatykit ja konekiväärit lampeen. Tästä suivaantuneena everstiluutnantti Karjula (jota ei muistaakseni ole ollenkaan vanhassa versiossa) suivaantuu todella pahasti Koskelalle ja tämän toiminnalle. Samaten sotamies Viirilän legendaariset heitot "Tuli mies Arimatiasta ja veti vitun päähän!" ja "Inariin susia naimaan!", jonka jälkeen Karjula ampuu Viirilän, on sisällytetty elokuvaan. Nämä taas olivat sellaisia kohtauksia, joita ei tietenkään ole voitu laittaa vanhempaan versioon. Eihän suomalainen everstiluutnantti ammu omia miehiään.
Samaten rintamalotat on kuvattu elokuvassa juuri kuten ne kuvattiin kirjassakin. Sotamies Korpelan tokaisu "Ei sitä oo ennenkään pyhänä sontaa ajettu!" rintamalotalle joka haluaa Korpelan kärryjen kyytiin löytyy elokuvasta. Samaten Raili Kotilainen on kuvattu elokuvassa - Petroskoissa on (fiktiivinen)
saunakohtaus, jossa kotilainen alastomana pesee kylvyssä istuvaa Majuri Sarastietä. Ei puhettakaan, että tuota olisi (ymmärrettävistä syistä) laitettu Laineen versioon. Myös kohtaus, jossa Sarastie tarkastaa joukkojaan muutaman muun upseerin ja parin rintamalotan kanssa on sisällytetty Mollen elokuvaan. Lottia
on muistaakseni myös Laineen versiossa, mutta ei puhettakaan, että Sarastien kädet olisivat siinä käyneet lotan vyötäröllä, kuten ne tässä uudemmassa tekevät.
Mollbergin elokuva loppuu käytännössä Koskelan kuolemaan. Tämän jälkeen on käytännössä enää vuorossa kohtaus, jossa korpisoturit kuulevat radiosta rauhanehtoja ja ministerin puhetta.
Kokonaisuutena Mollbergin elokuva siis on huomattavasti paremmin kirjan juonta seuraava versio. Vaikka siitä on jätetty joitain kohtia pois, kuten tekstistäni on käynyt ilmi ja joitain kohtia leimaa Mollbergin oma käsikirjoitus (Petroskoi), muodostuu kokonaisuus selkeästi ehyemmäksi. Elokuvassa ei ole Laineen version aikakaudelle tyypillistä ylinäyttelemistä vaan se on selkeästi realistisempi. Eihän sodankäynti ole komediaa, vaan raakaa leikkiä - oli sitten kyse kuinkä isänmaallisesta ihmisestä tahansa. Huumoria on siis vähemmän, vaikkakaan ei niin vähän,
kuin yleisesti tunnutaan ajattelevan. Henkilöt ovat uudessa Tuntemattomassa selkeästi nuorempia, kuin vanhassa, jossa näyttelijät ovat aivan liian vanhoja mihinkä tahansa sotaelokuvaan! Luonteet eivät ehkä tule niin paljoa esille, kuin Laineen Tuntemattomassa, mutta selkeästi kuitenkin erottaa, mitä kukin on miehiään. Vanhemmasta versiosta itseasiassa tulee mieleeni usein, että siinä on porukka kylähulluja!
Näyttelijäsuorituksiin palaan joskus myöhemmin. Tässä vaiheessa haluan nostaa kuitenkin pari loistavaa suoritusta esille. Risto Tuorila Koskelana on aivan loistava. Samoin Mika Mäkelä Rahikaisena. Jälkimmäinen ei edes kuulemani mukaan ollut näyttelijä vaan metsuri Pohjois-Karjalasta. Siihen nähden kaverin suoritus on todella upea! Joku voinee korjata, jos olen väärässä.
Eli siis, Mollbergin versio on mielestäni se parempi versio, joskin siitäkin löytyy puutteita. Kolmas Tuntematon sotilas olisi sitten varmaan täydellinen... ai niin, Lapinlahden linnuthan jo teki sen. ;)
Elokuva on itselleni juuri se elokuva, jonka voin katsoa vaikka kuinka moneen kertaan ja usein kulutan tylsää sadepäivää tms. katsomalla juuri kyseistä leffaa. Tuli sosialisoitua isukin leffahyllyistä tuo videokasetti heti, kun ostin opiskelijasoluuni videot.
-to be continued- seuraavaksi näyttelijäsuoritusten arviointia.