Jatkoajan leffakerho

[Pitkä]

Viestin lähetti Sumu
Muistaako kukaan 80-luvun hittiteinileffoja Porky's I-III
Taisi olla suomennettuna Kuuma nuoriso

Ei tahdo mistään löytyä!

Ainakin leffat.com myy 1&2 -osien DVD:n suomiversioita hintaan 18,50€.

Aiemmin ketjussa kehuttu Stalingradkin on julkaistu DVD:nä. Tosin levy on Future Filmin laatujulkaisu, eikä se siksi ole ollut ostoslistallani kärkipäässä, kun VHS-versiona kirjahyllyssäni jo on.

 

[dana77]

Re: Memento

Viestin lähetti Bast
Yksi mielenkiintoisimmista elokuvakokemuksistani viime aikoina on ollut Christopher Nolanin ohjaama Memento. Pienellä budjetilla tehty murhamysteeri jakaa katsojat selkeästi kahtia. Toisten mielestä kyseessä on sekava kikkailuelokuva, toisten mielestä nerokas elokuvakerrontaa mullistava mestariteos.

Elokuva on hieman työläs seurattava, mutta idealtaan erittäin mielenkiintoinen ja tervetullut erikoisuus. Juoni ja sen kehittyminen tuo todellakin mainitut elokuvat mieleen (joita myöskin pidän todella hyvinä elokuvina). Elokuva on silloin hyvä kun se saa ajattelemaan asioita, ja tämä elokuva todellakin täyttää kriteerin. Pitää joskus katsoa elokuva todellakin toisessa järjestyksessä - kunhan saan DVD:n käsiini.

 

[Timbit]

Ajattelin tähän kirjoittaa muutamista sellaisista kohdista leffassa, joissa olen jäänyt suu auki ihmettelemään, että mitä ihmettä tässä on oikein tapahtumassa. Tämä viesti saattaa sitten spoilata, joten jos näkee jonkin sellaisen leffan nimen, jonka aikoo katsoa eikä halua tietää siitä mitään etukäteen, kannattaa hypätä sen kappaleen yli.

Magnolia. Ihmetyksen hämmästys oli suuri, kun taivaalta alkoi sataa sammakoita. Ei voida väittää, että kyseinen elokuva olisi ollut siihenkään asti mitenkään tavanomainen, mutta se kohtaus kyllä pisti ihmettelemään. Onko kellään tarjota mitään kivaa teoriaa sille, mitä tuolla oikein haluttiin kuvata?

From Dusk till Dawn. En tiennyt etukäteen yhtään, että kyseessä on jännärin ja kauhuleffan yhdistelmä. Siksi Salma Hayekin muuttuminen vampyyriksi sai otsan rypistymään ja kulmakarvat kohoamaan. Kieltämättä ihan mukavasti onnistunut kahden genren seos, vaikkei omissa kirjoissani mikään huippuleffa olekaan.

Cube. Ensimmäinen kohtaus, eli se, jossa mies kävelee varovasti huoneen keskelle ja joutuu ranskanperunantekokoneeseen. Antoi hyvän kuvan siitä, mistä siinä paikasta oikein on kyse. Cube kuuluu ehdottomien suosikkileffojeni joukkoon.

Texas Chainsaw Massacre. Ei niinkään kohtaus vaan se oivallus kun tajusin, mitä lihaa nuoret kävivät maalaistalosta ostamassa. En hoksannut sitä heti vaan pienellä viiveellä, jolloin porukka oli jo pistelemässä lihaa poskeensa. Ei tullut mukava olo... Lajityypissään hyvä leffa, jonka teho ei niinkään perustu ruumiiden silpomiseen vaan ahdistavaan tunnelmaan.

Rukajärven tie. Kohtaus, jossa lottia kuljettava kolonna joutuu venäläisten väijytykseen. Ensimmäiset räjähdykset saavat säpsähtämään joka katselukerralla, vaikka olen leffan nähnyt 3- 4 kertaa.

Jatkanen listaa myöhemmin, nyt ei oikein tunnu irtoavan.

 

[Leon]

Magnolia. Ihmetyksen hämmästys oli suuri, kun taivaalta alkoi sataa sammakoita. Ei voida väittää, että kyseinen elokuva olisi ollut siihenkään asti mitenkään tavanomainen, mutta se kohtaus kyllä pisti ihmettelemään. Onko kellään tarjota mitään kivaa teoriaa sille, mitä tuolla oikein haluttiin kuvata?

En osaa enkä edes halua selittää kohtausta, mutta nauroin tälle vedet silmissä. Oli alkuperäinen motiivi kohtaukselle ihan mikä tahansa, niin yksi suosikkikohtauksistani se joka tapauksessa on kaikki leffat mukaanluettuna.

From Dusk till Dawn. En tiennyt etukäteen yhtään, että kyseessä on jännärin ja kauhuleffan yhdistelmä. Siksi Salma Hayekin muuttuminen vampyyriksi sai otsan rypistymään ja kulmakarvat kohoamaan. Kieltämättä ihan mukavasti onnistunut kahden genren seos, vaikkei omissa kirjoissani mikään huippuleffa olekaan.

Tuossa kohtaa minullekin tuli samanlainen ahaa-elämys. Juuri tuo kontrasti alun ja lopun välillä on sellainen, että tälle antaa aika paljon anteeksi sen ansiosta.

Cube. Ensimmäinen kohtaus, eli se, jossa mies kävelee varovasti huoneen keskelle ja joutuu ranskanperunantekokoneeseen. Antoi hyvän kuvan siitä, mistä siinä paikasta oikein on kyse. Cube kuuluu ehdottomien suosikkileffojeni joukkoon.

Taidan kuulua siihen vähemmistöön, jonka mielestä Cube on korkeintaan keskinkertainen ja henkilöidensä kohdalta paperinohut elokuva. Em. kohtaus on kieltämättä tehokas, mutta Cubesta olisi pienellä miettimisellä saanut todellisen klassikon. Nyt se kompastuu mielestäni omaan näppäryyteensä.

Taidan kerätä oman listani hiukan paremmalla ajalla. Se on työviikko pulkassa ihan just.

 

[Taito-Ojanen]

Viestin lähetti Designer

Texas Chainsaw Massacre. Ei niinkään kohtaus vaan se oivallus kun tajusin, mitä lihaa nuoret kävivät maalaistalosta ostamassa. En hoksannut sitä heti vaan pienellä viiveellä, jolloin porukka oli jo pistelemässä lihaa poskeensa. Ei tullut mukava olo... Lajityypissään hyvä leffa, jonka teho ei niinkään perustu ruumiiden silpomiseen vaan ahdistavaan tunnelmaan.
[/B]

Nimenomaan. Tuolla pätkällä on paljon huonompi maine, kuin mitä se itse asiassa onkaan. Veikkaanpa, että monet leffan katsoneet näkivät enemmän verta ja moottorisahan päristelyä kuin mitä elokuvassa itseasiassa onkaan. Se johtuu siitä, että Tobe Hooper on nerokkaalla ohjauksella luonut niin häiriintyneen tunnelman, että se tarttuu väkisinkin katsojaan. Leffassa näytetään itse asiassa vain yksi moottorisahatappo, eikä siinäkään veri lennä. Suurin osa pätkän tehosta syntyy vihjauksista, ja katsojan mieli hoitaa loput.

Eli lyhyesti sanottuna: Teksasin moottorisahamurhaaja ei ole todellakaan mikään hurmerymistely tai gore-irroittelu, vaikka sitä sellaisena pidetään. Hyvin tehty elokuva kuitenkin kertoo enemmän kuin mitä siinä näytetään, ja siinä tämä pätkä toden totta onnistuu.

 

[Paitselo]

Viestin lähetti Taito-Ojanen


Eli lyhyesti sanottuna: Teksasin moottorisahamurhaaja ei ole todellakaan mikään hurmerymistely tai gore-irroittelu, vaikka sitä sellaisena pidetään. Hyvin tehty elokuva kuitenkin kertoo enemmän kuin mitä siinä näytetään, ja siinä tämä pätkä toden totta onnistuu.

Outoa ettei siitä pyörätuolissa istuvasta tyypistä saatu enempää "kauhua" irti... ihminen joka ei pysty juoksemaan karkuun, on kuitenkin mielestäni otollinen uhri elokuvan kauhutunnelman lisäämisen kannalta... kirkuvaa ja pakoon juoksevaa naista siinä sai sitten katsella/kuunnella kyllä koko rahan edestä.

PS: Se sekopäitten verevä isoisä oli kyllä huippu... varsinkin siinä kohtauksessa, kun onnellinen perhe on kokoontunut naisvieraansa kanssa tunnelmalliselle illalliselle...

 

[Timbit]

Viestin lähetti Predator
PS: Se sekopäitten verevä isoisä oli kyllä huippu... varsinkin siinä kohtauksessa, kun onnellinen perhe on kokoontunut naisvieraansa kanssa tunnelmalliselle illalliselle...

Jep. Ajattelin ensin, että sekopäät pitävät kuolleen vanhuksen ruumista jostain syystä pöydän ääressä, mutta ei hitto, elossahan se oli. Joskaan ei ihan priimakunnossa. Tuo illalliskohtaus saattaa hyvinkin olla se kaikkein ahdistavin koko leffassa.

 

[Janos]

Viestin lähetti Designer
Jep. Ajattelin ensin, että sekopäät pitävät kuolleen vanhuksen ruumista jostain syystä pöydän ääressä, mutta ei hitto, elossahan se oli. Joskaan ei ihan priimakunnossa. Tuo illalliskohtaus saattaa hyvinkin olla se kaikkein ahdistavin koko leffassa.

Kyllä, aina tuon kohtauksen nähdessä tulee aina hillitön halu nauraa. Legendaarinen Leatherface, itseään viiltelevä sekopää, muuten vain hullu juntti ja kaiken kukkuraksi n. 120- vuotias isoisä.

 

[Paitselo]

Nimim. Designeriä mukaillen minäkin laitan tähän juttua muutamien elokuvien kohtauksista, jotka ovat jäänet mieleen (syystä tai toisesta)

MARS HYÖKKÄÄ
- kaikki tämän leffan nähneet muistavat marsilaisten soinnukkaan puhetavan: TÄT-TÄT-TÄT-TÄTÄT! TÄT-TÄT-TÄTÄT-TÄT!
Kuitenkin mielestäni elokuvan paras kohtaus tulee jo heti alkumetreillä... kun iso lauma PALAVIA LEHMIÄ juoksee tuskissaan mölyten pitkin soratietä jossakin idyllisellä maaseudulla.
Jack Nicholsonilla on elokuvassa mehukas kaksoisrooli. Olenkin aina tuon leffan nähtyäni miettinyt, että jonakin päivänä tuo teeskentelemättä Hullun Näköinen Äijä voi TODELLISUUDESSA vaikka päätyäkin USA:n presidentiksi! Siis kuvitelkaa... Nicholson pitämässä puhetta Valkoisen Talon lehdistöhuoneessa... sitten äijä ottaa naamalleen sen Hohdosta tutun Jack Torrancen ilmeen... ja sanoo suoraan tv-kameroille: I`m coming dear, I´m coming! Siinä vaiheessa viimeistään CNN:n uutisia katsova Saddam saa slaagin...

HELL RAISER
- Miksei niitä "helvetin porttien läpi" tulleita ällöjä kiduttajia, joita tässä teoksessa kutsutaan yhteisnimellä "Xenobiitit", ole kuvattu tarkemmin? Siis tarkoitan niiden olioiden alkuperää? Olivatko nekin alunperin ihmisiä? Ainakin niiden ulkomuoto on ihmismäinen, mutta ovatko ne itse pistäneet itsensä kitumaan leffassa kuvaillulla tavalla? Ainakin ne kovasti näyttivät tykkäävän siitä raadellusta oloasustaan. Eikä niille tyypeille annettu edes nimiä... ainoastaan se harmaanaamainen naulapää kulkee nimellä Pinhead. No juu, sehän sopii nimeksi kyllä. Olisin eniten halunnut tietää, että mikä oli sen vekkulin tyypin nimi, sen jolla oli otsanahka solmittu nenän alta solmuun... sillai söpösti että silmät jäivät sen nahan alle... ja samalla tyypillä oli upea purukalusto esillä (huulet revitty pois)... sehän sitten vaan tyytyi naksuttelemaan niitä hampaitaan.

Tällaista tällä kertaa.
Kosketelkaa videoitanne ja peljätkää.

 

[Pitkä]

Piru Merrassa, ja ties kuinka monessa muussakin

The Fallen (1988)

O: Gregory Hoblit
N: Denzel Washington, John Goodman, Donald Sutherland, Embeth Davidtz, James Gandolfino, Elias Koteas

Hollywood-elokuvat alkavat perinteisesti tasapainoisesta alkutilasta. Maassa on kaikki hyvin, kunnes jokin vastavoima järkyttää elokuvan päähenkilön elämää. Juonen kehittyessä päähenkilö sotkeutuu yhä syvemmälle ongelmien vyyhtiin, kunnes lopussa – paluun alkuun näytettyä hetken jo mahdottomalta - saavuttaa jälleen rauhaisan alkupisteen.

Niinpä perinteisen Hollywood-elokuvan juoni voidaan kertoa esittelemällä neljä asiaa. Missä ollaan, kuka on päähenkilö, mitä hänelle tapahtuu asioiden mennessä käteen, ja kuka tai mikä on elämää horjuttava vastavoima.

Elokuvassa ”The Fallen” Denzel Washington esittää etsivä John Hobbesia, joka on pidättänyt jälleen kerran yhden vaarallisen murhamiehen. Hobbesin todistaessa paikan päällä mieleen tarttuvaa ”Time Is On My Sideä” lauleskelevan ja muuten sekavia puhelevan Edgar Reesen (Elias Koteas) teloitusta, maailmassa näyttää olevan kaikki hyvin. Mutta kuulkaapas tätä: vaikka pöpilän kuormasta pudonnut hyräilevä kriminantti joutuikin haistelemaan kaasukammion odöörejä, jatkuvat selvittämättömät murhat samanlaisina kuin ennenkin. Ja kuin pisteenä b:n päälle, joku soittaa aina murhapaikalta John Hobbesille kotiin, kuten Reesekin oli aina tehnyt.

Ei perkele, mutta itse piruhan se irti onkin. Jotta Fallenin käsikirjoituksessa ei olisi sorruttu tavanomaisuuksiin, tai todennäköisesti koska kaikki muut vastavoimat ovat Hollywood-leffoissa jo niin usein esiintyneet, etsivä Hobbes löytää itsensä pian jahtaamassa raamatullista belsebuubin jälkeläistä, jolla on mitä kiehtovin kyky siirtyä ihmisruumiista toiseen ja hallita sen jälkeen näiden kantajiensa ajatuksia. Eipä sitten muuta kuin pomppimaan ihmisestä toiseen ja tekemään lisää murhia näiden nimissä. Reesekin oli olut vain demonin sairaiden mielihalujen instrumentti. Kuulostaako liian uskomattomalta? Jos ei, katso tämä elokuva. Se nimittäin kannattaa.

The Fallen näet onnistuu useassa asiassa. Se ei ole maailmanhistorian vaikuttava mestariteos, mutta sellaisesta elokuvasta kirjoittaminen ja sen rainan esiin tuominen olisi liian helppoa. Fallen on synopsiksensa laihuudesta huolimatta ehdottomasti turhan vähälle huomiolle jäänyt elokuva, joka kannattaa tsekata jos ei usko. Sen hyvät hetket liittyvät hienoon kuvaukseen, joka tuo mieleen Darius Khondjin tyylin, John Goodmanin esittämään poliisihahmoon, joka toimii koko tarinan rauhoittavana ja turvallisena pakopaikkana jännityksen välissä, ja ennen muuta kohtauksiin, jossa näyttelijät pääsevät vuoron perään esittämään niin maan perkeleen hykerryttävästi mystistä pahaa enkeliä tavalla, joka saa toivomaan, että antaisivat jo Goodmanille vuoron olla Se.

Perinteisen Hollywood-elokuvan tavoin The Fallen palaa lopussa alkutilaan tavalla, jolla se yllättäen nauraa päin naamaa perinteiselle Hollywood-kerronnalle. Epäilemättä moni ei lopputulemasta pidä, mutta minulle se jätti naamalle lopputekstien ajaksi jack-is-back –luokan virneen.

Mutta minä olenkin mustan huumorin ystävä. Kauppojen alelaareissa hieman toistakymppiä tätä nykyä maksava Warnerin DVD-julkaisu kannattaa poimia mukaansa, jos perinteisen gangsterielokuvan ja yliluonnolliset voimat samaan myllyyn tunkevista platoista luulee tykkäävänsä. Mikään varma täky joka makuun The Fallen ei silti ole, enkä sen nähtyäni ihmettele, että se jakaa monien mielipiteet kahtia.

 

[Paitselo]

The Pitkälle The Vastaus...

Fallen oli minunkin mieleeni. Onneksi et kertonut sitä loppuratkaisua! Ei pidä spoilata iloa/jänitystä muilta.

PS: Mikä oli muuten sen leffan nimi, jossa Washington esittää neliraajahalvauksesta kärsivää poliisia... siinä tutkitaan taas jotakin Aamumuromurhaajaa (Serial Killer... nyt saa nauraa!), ja mukana on myös Lara Kroft... eikun siis tämä tussuhuulinen Angelica Jolie...

 

[ms.qvist]

Re: The Pitkälle The Vastaus...

Viestin lähetti Predator

PS: Mikä oli muuten sen leffan nimi, jossa Washington esittää neliraajahalvauksesta kärsivää poliisia... siinä tutkitaan taas jotakin Aamumuromurhaajaa (Serial Killer... nyt saa nauraa!), ja mukana on myös Lara Kroft... eikun siis tämä tussuhuulinen Angelica Jolie...

Kyseessä lienee tämä "Luunkerääjä" tjsp. Siinä muistaakseni Denzel Washington (ei tiettävästi sukua G. Washington'ille) näytteli neliraajahalvaantunutta poliisin tutkijaa.

vlad#16.

 

[Dave]

Viestin lähetti Designer
Magnolia. Ihmetyksen hämmästys oli suuri, kun taivaalta alkoi sataa sammakoita. Ei voida väittää, että kyseinen elokuva olisi ollut siihenkään asti mitenkään tavanomainen, mutta se kohtaus kyllä pisti ihmettelemään. Onko kellään tarjota mitään kivaa teoriaa sille, mitä tuolla oikein haluttiin kuvata?

From Dusk till Dawn. En tiennyt etukäteen yhtään, että kyseessä on jännärin ja kauhuleffan yhdistelmä. Siksi Salma Hayekin muuttuminen vampyyriksi sai otsan rypistymään ja kulmakarvat kohoamaan. Kieltämättä ihan mukavasti onnistunut kahden genren seos, vaikkei omissa kirjoissani mikään huippuleffa olekaan.

No minulla on teoria tuosta Magnoliasta. Anderson katsoi lumoutuneena Altmanin Short Cutsia ja päätti tehdä siitä kopion. Koska Altmaninkin elokuvissa on useasti lopussa joku aivan pähkähullu käänne (Short Cutsin maanjäristys ja Chris Pennin esittämän hahmon ex-tempore suorittama murha, Dr. T & the Womenin pyörremyrskymatka Meksikoon, Pret-a-Porterin nakumuotinäytös jne.), niin päätti sitten Andersonin poikakin tehdä jotain vastaavaa. Ei siinä sen kummempaa. Vituttaa koko filmi.

From Dusk till Dawnin käänne taas lukeutuu suurimpiin pettymyksiin, mitä olen elokuvissa nähnyt. Ihan OK alkanut pakomatka-leppoisa jutustelu-roadmovie -henkinen tarina tyssää yhtäkkiä johonkin syrjäkyläkapakkaan, jossa viimeiset puoli tuntia vedetään turpaan vampyyreitä ja siinä se sitten on. Eipä olisi arvannut puolessa välissä, miten lässähtää tämä filmi, kun en tosiaankaan etukäteen tiennyt, mitä on tulossa.

Tuosta Tobe Hooperista ei voi kuin ihmetellä, miten (ainakin lähes) kaikki muut miehen elokuvat ovat aivan hengettömiä hölmöilyjä. Niin kuin nyt sekin jossa Robert Englundilla on tuplarooli, joista toinen on markiisi de Sade. Tai sitten täysin älytön Lifeforce, jonka ainoa positiivinen puoli on alastomana tepasteleva Mathilda May. Kenties humanoidit kaappasivat Hooperin Texas Chainsaw Massacren jälkeen ja lähettivät tilalle samannäköisen korvikkeen, en tiedä. Näinhän kävi Jon Bon Joville kymmenisen vuotta sitten.

 

[Paitselo]

Hollywoodin lapsitähdet, lyhyt oppimäärä...

Suuressa Unelmatehtaassa ei loppujen lopuksi ole kehittynyt kovinkaan monta sellaista maailmanluokan filmitähteä, jotka olisivat tehneet hienon uran filmeissä LAPSESTA aikuiseksi saakka.
Tai onhan noita nimiä: Judy Garland, Elizabeth Taylor... pitäisikö mukaan lisätä Jerry Lewis, joka ei mielestäni KOSKAAN (onneksi!) edes kasvanut aikuiseksi?

Sitten näitä uudempia nimiä:

CHRISTIAN BALE... joka sai aikuisenkin mieskatsojan itkemään vuonna 1987 ensi-iltaan tullessa Auringon valtakunnassa (Empire Of The Sun).. mahtava elokuva, jossa nuori Christian Bale näyttelee sydäntä särkevästi (tiesin heti silloin, että tuosta hepusta tulee VÄKISINKIN TÄHTI!)

Myöhemmin Bale on ollut huomattavasti vastenmielisimmissä rooleissa (kuten Shaftissa 1999 hän esitti täysin kylmää ja tunteetonta paskiaista) ja samana vuonna valmistui myös kuuluisa American Psycho, jossa Bale esittää hulluuteen vaipuvaa, menestyvää juppitappajaa (tuon leffan piti kai olla kauhua? Minun mielestäni se oli oiva komedia?)

HALEY JOEL OSMENT (synt. 1988)
"I see dead people"... näin sanoi nuori ja pelokas pikkupoika Bruce Willisille elokuvassa Kuudes aisti (The Sixth Sense) ja sen jälkeen tuo kalpeanaamainen, Ohukaisen ja Paksukaisen Ohukaisen (Stan Laurel) surkeata ilmettä naamallaan kivettyneenä kantava pikkupoika oli hetkessä Maailman Tähti!

Tuo leffa ei kuitenkaan ollut ensimmäinen Haley Joelin iso Hollywood-produktio... kai te kaikki muistatte Tom Hanksin Forrest Gumpin? Poikahan löytyy siitäkin elokuvasta!

Sitten viimeisin H.J. Osmentin yhteistyö Steven Spielbergin Dreamworksin kanssa kantaa työnimeä: A.I. Artificial Intelligence... otin tämän sen takia puheeksi, kun sain a.o. elokuvan käsiini vasta tällä viikolla. Olen sen nyt kerran katsellut (ei voi mitään, rupesi välillä siinä nukuttamaan??) ja kysynkin nyt toisten A.I.-leffan nähneiden mielipiteitä. Mielestäni elokuva on aivan ylipitkä! Vai oliko siinä jotakin ET-tyylistä "hellanlettas"-sanomaa, jota minä en kertakaikkiaan vaan ymmärtänyt? Ja miten sen pojan/robotin äidin... uuuh, stop tykkänään, meinasi livetä ilmoille spoileri!
Joten, onko kukaan tätä "spektaakkelia" nähnyt?

Terveisin nimim. Robowars

 

[Janos]

Re: Hollywoodin lapsitähdet, lyhyt oppimäärä...

Viestin lähetti Predator
Suuressa Unelmatehtaassa ei loppujen lopuksi ole kehittynyt kovinkaan monta sellaista maailmanluokan filmitähteä, jotka olisivat tehneet hienon uran filmeissä LAPSESTA aikuiseksi saakka.
Tai onhan noita nimiä: Judy Garland, Elizabeth Taylor... pitäisikö mukaan lisätä Jerry Lewis, joka ei mielestäni KOSKAAN (onneksi!) edes kasvanut aikuiseksi?

Sitten näitä uudempia nimiä:

CHRISTIAN BALE... joka sai aikuisenkin mieskatsojan itkemään vuonna 1987 ensi-iltaan tullessa Auringon valtakunnassa (Empire Of The Sun).. mahtava elokuva, jossa nuori Christian Bale näyttelee sydäntä särkevästi (tiesin heti silloin, että tuosta hepusta tulee VÄKISINKIN TÄHTI!)

HALEY JOEL OSMENT (synt. 1988)
"I see dead people"... näin sanoi nuori ja pelokas pikkupoika Bruce Willisille elokuvassa Kuudes aisti (The Sixth Sense) ja sen jälkeen tuo kalpeanaamainen, Ohukaisen ja Paksukaisen Ohukaisen (Stan Laurel) surkeata ilmettä naamallaan kivettyneenä kantava pikkupoika oli hetkessä Maailman Tähti!

Mitenkäs olis, ainakin itse laskisin mukaan ihanaisen nimeltä:

NATALIE PORTMAN
joka syntyi Jerusalemissa 80-luvun alkupuolella. Tytön ensimmäinen filmityö olikin sitten aika vaativa, nimittäin hän debytoi 12-vuotiaana mahtavassa trilleridraamassa Leon (The Professional) Jean Renon ja Gary Oldmanin kanssa. Tarina palkkamurhaajan ja rankan lapsuuden kokeneen pikkutytön merkillisestä suhteesta upposi sekä katsojiin että kriitikoihin. Suuria töitä tulikin lisää. Hän esiintyi seuraavana vuonna elokuvassa Heat- ajojahti DeNiron, Pacinon ja Val Kilmerin kanssa. Vuonna 1996 hänet nähtiin Woody Allen- elokuvassa ja suurtuotannossa Mars hyökkää! pienissä rooleissa. Mutta suurin menestys oli vasta edessä. Hän liittyi George Lucasin megalomaanisen Star Warsin 1. episodin näyttelijäkaartiiin kolme vuotta myöhemmin. Tämän jälkeen hän näytteli muutamissa keskinkertaisissa perusdraamoissa ennen seuraavaa Tähtien Sodan edisodia, joka on juuri nyt nähtävissä Suomessa valkokankaalla. Tulevia töitä Nataliella on sotadraama Cold Mountain, jossa Portmanin lisäksi tähteilevät Nicole Kidman, Jude Law ja Renee Zellweger, sekä vuonna 2005 valmistuva Tähtien Sodan kolmas episodi, jossa hän saa jälleen tuekseen huiman tähtikaartin. Ura siis nousussa, mikä ei minua haittaa.
:D

 

[Leon]

Leon

Nyt osui kyllä suoraan hermoon. Leon on yksi 90-luvun hienoimmista elokuvista. En jaksa uskoa, että käsikirjoitus olisi räätälöity kolmelle päärooleissa näyttelevälle, joten on siis pakko uskoa, että Natalie Portman, Gary Oldman ja ennen kaikkea Jean Reno tekevät kaikki kolme nappisuorituksen yhtä aikaa.

Kaikessa inhimillisyydessään Reno onnistuu olemaan äärimmäisen uskottava askeettisena ja hieman lapsellisena palkkamurhaajana. Oldman puolestaan lataa kaiken piilevän hulluutensa kieroon poliisiinsa. Hänelle tällaiset roolit sopivat kuin nappi otsaan. Näiden kahden vahvan roolisuorituksen seassa Portman onnistuu ihan kiitettävästi angstisen esiteinin kostajan roolissaan, vaikka juuri tässä kohtaa elokuvan uskottavuus onkin hieman koetuksella.

Director's cutia en ole vielä nähnyt. Jos jollain on kommentteja siitä, niin kiitollisena otan niitä vastaan. Ymmärtääkseni siinä nimenomaan painotetaan Leonin ja Matildan välistä suhdetta, mikä oli jenkki-yleisölle liikaa.

Luojan kiitos, tälle ei ole tehty jatko-osaa!

 

[mikkoz]

Re: Re: Hollywoodin lapsitähdet, lyhyt oppimäärä...

Viestin lähetti Janos
Mitenkäs olis, ainakin itse laskisin mukaan ihanaisen nimeltä:

NATALIE PORTMAN
joka syntyi Jerusalemissa 80-luvun alkupuolella. Tytön ensimmäinen filmityö olikin sitten aika vaativa, nimittäin hän debytoi 12-vuotiaana mahtavassa trilleridraamassa Leon (The Professional) Jean Renon ja Gary Oldmanin kanssa. Tarina palkkamurhaajan ja rankan lapsuuden kokeneen pikkutytön merkillisestä suhteesta upposi sekä katsojiin että kriitikoihin. Suuria töitä tulikin lisää. Hän esiintyi seuraavana vuonna elokuvassa Heat- ajojahti DeNiron, Pacinon ja Val Kilmerin kanssa. Vuonna 1996 hänet nähtiin Woody Allen- elokuvassa ja suurtuotannossa Mars hyökkää! pienissä rooleissa. Mutta suurin menestys oli vasta edessä. Hän liittyi George Lucasin megalomaanisen Star Warsin 1. episodin näyttelijäkaartiiin kolme vuotta myöhemmin. Tämän jälkeen hän näytteli muutamissa keskinkertaisissa perusdraamoissa ennen seuraavaa Tähtien Sodan edisodia, joka on juuri nyt nähtävissä Suomessa valkokankaalla. Tulevia töitä Nataliella on sotadraama Cold Mountain, jossa Portmanin lisäksi tähteilevät Nicole Kidman, Jude Law ja Renee Zellweger, sekä vuonna 2005 valmistuva Tähtien Sodan kolmas episodi, jossa hän saa jälleen tuekseen huiman tähtikaartin. Ura siis nousussa, mikä ei minua haittaa.
:D

Damn. Taas myöhässä. Noh, mainitaan nyt, että kannattaa katsoa Natalien sivurooli myös Unelmien tytöt - elokuvassa http://us.imdb.com/Title?0115639 .

 

[Paitselo]

Re: Hollywoodin lapsitähdet, lyhyt oppimäärä...

Viestin lähetti Predator
Suuressa Unelmatehtaassa ei loppujen lopuksi ole kehittynyt kovinkaan monta sellaista maailmanluokan filmitähteä, jotka olisivat tehneet hienon uran filmeissä LAPSESTA aikuiseksi saakka.
Tai onhan noita nimiä: Judy Garland, Elizabeth Taylor... pitäisikö mukaan lisätä Jerry Lewis, joka ei mielestäni KOSKAAN (onneksi!) edes kasvanut aikuiseksi?

Sitten näitä uudempia nimiä:

CHRISTIAN BALE... joka sai aikuisenkin mieskatsojan itkemään vuonna 1987 ensi-iltaan tullessa Auringon valtakunnassa (Empire Of The Sun).. mahtava elokuva, jossa nuori Christian Bale näyttelee sydäntä särkevästi (tiesin heti silloin, että tuosta hepusta tulee VÄKISINKIN TÄHTI!)

Myöhemmin Bale on ollut huomattavasti vastenmielisimmissä rooleissa (kuten Shaftissa 1999 hän esitti täysin kylmää ja tunteetonta paskiaista) ja samana vuonna valmistui myös kuuluisa American Psycho, jossa Bale esittää hulluuteen vaipuvaa, menestyvää juppitappajaa (tuon leffan piti kai olla kauhua? Minun mielestäni se oli oiva komedia?)

HALEY JOEL OSMENT (synt. 1988)
"I see dead people"... näin sanoi nuori ja pelokas pikkupoika Bruce Willisille elokuvassa Kuudes aisti (The Sixth Sense) ja sen jälkeen tuo kalpeanaamainen, Ohukaisen ja Paksukaisen Ohukaisen (Stan Laurel) surkeata ilmettä naamallaan kivettyneenä kantava pikkupoika oli hetkessä Maailman Tähti!

Tuo leffa ei kuitenkaan ollut ensimmäinen Haley Joelin iso Hollywood-produktio... kai te kaikki muistatte Tom Hanksin Forrest Gumpin? Poikahan löytyy siitäkin elokuvasta!

Sitten viimeisin H.J. Osmentin yhteistyö Steven Spielbergin Dreamworksin kanssa kantaa työnimeä: A.I. Artificial Intelligence... otin tämän sen takia puheeksi, kun sain a.o. elokuvan käsiini vasta tällä viikolla. Olen sen nyt kerran katsellut (ei voi mitään, rupesi välillä siinä nukuttamaan??) ja kysynkin nyt toisten A.I.-leffan nähneiden mielipiteitä. Mielestäni elokuva on aivan ylipitkä! Vai oliko siinä jotakin ET-tyylistä "hellanlettas"-sanomaa, jota minä en kertakaikkiaan vaan ymmärtänyt? Ja miten sen pojan/robotin äidin... uuuh, stop tykkänään, meinasi livetä ilmoille spoileri!
Joten, onko kukaan tätä "spektaakkelia" nähnyt?

Terveisin nimim. Robowars

PS: Lisätään listaan Jodie Foster... taisi olla 11-vuotias leffassa Alice ei asu enää täällä... ja sitten tuli muita menestyksiä kuten Scorsesen Taksikuski. Siitä eteenpäin kaikki elokuvia seuraavat tietävätkin Fosterin tien huipulle (joidenkin mielestä Jodie Foster ei ole näyttelijä ollenkaan, vaan yhden ilmeen suorittaja??)

Ja vielä yksi:
Drew Barrymore... teki debyyttinsä 6-vuotiaana Spielbergin E.T.-leffassa ja on sen jälkeen käynyt kovan "koulun" huume- ja viinahelvetin läpi Hollywoodin naisnäyttelijöiden kärkikastiin.

 

[Janos]

90-luvun lapsinäyttelijä

Nyt kun tuli lapsinäyttelijöistä puhe, voitaisiin ottaa esille nimi: Macaulay Culkin.

Kaikkien aikojen parhaiten palkatuin ja ehkä tunnetuin lapsinäyttelijä Macaulay Culkin syntyi New Yorkissa vuonna 1980 entisen teatterinäyttelijä Christopher Culkinin seitsemän lapsen katraaseen. Neljän vuoden ikäisenä "Mack" teki debyytin teatterinäyttämöllä Pähkinänsärkijässä, ja kahdeksanvuotiaana hän esiintyi elokuvissa Rocket Gibraltar ja See you in the morning, josta hän sai ylistävät arvostelut New York Timesiltä. Seuraava leffarooli oli luvassa jo samana vuonna (-89) koomikko John Candyn kanssa hitissä Uncle Buck. Mutta suurin menestys oli vasta edessä päin.

Uncle Buckin käsikirjoittaja John Hughes ehdotti Mackia pääosaan uuteen Chris Columbuksen pieneen joulukomediaan. Vaikka Columbus oli ensin epäilevä Culkinin suhteen, hän 200 nähdyn lapsen jälkeen päätyi silti juuri Culkiniin, sillä kukaan muu ehdokkaista ei päässyt lähellekään hänen taitojaan. Elokuva oli tottakai Yksin Kotona. Tämä pienen budjetin komedia vahingossa yksin jääneestä pikkupojasta, joka joutuu taistelemaan yksin kahta pahaa varasta vastaan, tuotti 20th Century Foxille yli 285 milj. dollaria (pelkästään USA:ssa), ja on edelleen yksi suurimmista menestyksistä ikinä ja teki Macaulay Culkinista sensaatiomaisen staran.

Culkinin seuraava iso projekti oli Tyttöni mun. Leffan aikuispääosia esittivät Dan Aykroyd ja Jamie Lee Curtis. Tästä kauniista kasvutarinasta tuli myöskin suuri hitti. Itse elokuvassa tapahtui myös Mackin ensisuudelma. Seuraavana vuonna, siis 1992, toteutettiin jatko-osa Yksin Kotona- elokuvaan lähes samalla roolimiehityksellä. Oscar- voittaja Joe Pescin, Daniel Sternin ja Catherine O'Haran lisäksi elokuvassa näytteli mm. Tim Curry. Yksin kotona 2- eksynyt New Yorkissa- elokuvasta tuli lähes yhtä suuri tuotto kuin ykkösosasta. Ja vuonna 1993 Macaulay nähtiin ensimmäisessä ilkeässä roolissaan elokuvassa Serkkupoika. Culkinin isä-manageri Christopher uhkasi ottaa Mackin pois Yksin Kotona 2:sta, mikäli hänen poikaansa ei olisi hyväksytty pahan ja psykoottisen pojan rooliin elokuvassa Serkkupoika. Tätä elokuvaa on kehuttu Macaulay Culkinin kypsimmäksi ja parhaimmaksi leffaksi. Elokuvassa nähtiin David Morse, ja Culkinin lisäksi toinen lupaava lapsinäyttelijä, Elijah Wood...

1994, 14 vuoden iässä Macaulay Culkin esiintyi kolmessa elokuvassa; Nyt ollaan sujut, isä!, Riku kirjaviidakossa ja Riku Rikas. Hänelle maksettiin kahdesta viimeisestä peräti 8 milj. dollaria kappale. Moni kuitenkin arveli Mackin menettäneen tatsinsa, sillä hän ei ollut enää sama suloinen kakara, joka oli tullut tutuksi Yksin Kotona- elokuvassa. Seuraavana vuonna hänen vanhempansa erosivat ja alkoi suuri kiista lasten huoltajuudesta, ja Macaulayn omaisuudesta. Vuonna 1996 Macaulay Culkin ilmoitti julkisesti, ettei esiinny yhdessäkään elokuvassa, ennen kuin vanhempien riita on ohi.

Samana vuonna häntä harkittiin James Cameronin jättiproduktion, Titanicin miespääosaan. Rooli meni kuitenkin Leonardo DiCapriolle. Ja v. 1998 hän meni naimisiin samanikäisen pikkunäyttelijä Rachel Minerin kanssa, mutta ero tuli jo kaksi vuotta myöhemmin. Miner halusi perustaa perheen, mutta Mack hinkusi takaisin valkokankaalle. Perheestä puheen ollen, Macaulay on Michael Jacksonin lapsen kummisetä.

Nyt on kulunut peräti kahdeksan vuoden sykli Culkinin edellisestä leffaroolista, mutta paluu on luvassa pian. Vuodeksi 2003 ilmestyy rikosdraama Party Monster, jossa Mack esittää pääosaa. Muita näyttelijöitä rainassa ovat esimerkiksi Lucy Liu, Marilyn Manson (!) ja Seth Green. Näin kauan odotettu comeback tapahtuu vihdoin, ja vaikka Macaulay Culkin voisi 17 miljoonan dollarin omaisuutensa kanssa voisi levätä koko loppuelämänsä laakereilla, hän ei sitä näytä tekevän.

Tänään Macaulay Culkin- leffa "Nyt ollaan sujut, isä!" Neloselta klo 21.15.

Toivottavasti sai jotain selvää tuosta tekstistä... ;)

EDIT: ja vielä Macaulay Clukinin filmografia:

(ensin leffan nimi suomi/englanti, valmistumisvuosi ja .... roolinimi)

Party Monster, 2003 .... Michael Alig

Riku Rikas (Richie Rich) 1994 .... Richard 'Richie' Rich Jr.

Riku Kirjaviidakossa (Pagemaster, The) 1994 .... Richard Tyler

Nyt ollaan sujut isä!, (Getting Even with Dad) 1994 .... Timmy Gleason

Nutcracker, The (1993) .... The Nutcracker

Serkkupoika (Good Son, The) 1993 .... Henry

Yksin Kotona 2 - Eksynyt New Yorkissa (Home Alone 2: Lost in New York) 1992 .... Kevin McCallister

Tyttöni mun (My Girl) 1991 .... Thomas J. Sennett

Black or White 1991 .... Kid

Only the Lonely 1991 .... Billy

Yksin kotona (Home Alone) 1990 .... Kevin McCallister

Jaakobin painajainen (Jacob's Ladder) 1990 .... Gabe

Uncle Buck 1989 .... Miles Russell

See You in the Morning 1989 .... Billy Livingstone

Rocket Gibraltar 1988 .... Cy Blue Black

 

[mikkoz]

Hollywoodin lapsitähdet, lyhyt oppimäärä...

Ja aivot rupesivat skulaamaan.

Eli tästä sai alkunsa muutaman näyttelijän alun ristiretki tähteyteen: Paradise , elokuva oli alun perin ranskalainen. Mutta Hollywood halusi tehdä tästä oman versionsa, ja se on ihan kohtuullinen verratuna alkuperäiseen. Elijah Wood ja Thora Birch ovat tarpeeksi vakuuttavia pikku nassikoina.

Elijah Wood on sittemmin näytellyt useassa elokuvassa, viimeisimpänä Lotr- sarja, joka jo pelkästä kohusta nosti Elijahin osakkeita roimasti.
Omasta mielestä Elijah on ihan ok näyttelijä mutta ei mikään suosikkini.


Thora Birch on näytellyt useissa leffoissa mm. Harrison Fordin tähdittämässä Patriot Gamesissa (näkymätön vihollinen) ja erinäisissä lasten&nuorten elokuvissa. Näkemistäni Thoran rooleista paras on ehdottomasti American Beautyssä Kevin Spaceyn "tyttären" rooli.

Kuitenkin molemmat ovat vasta kaksikymppisiä, yli kahdenkymmenen roolin veteraaneja.

 

[Tj]

Vaikuttavista leffoista puheen ollen, mieleeni tuli pätkä nimeltä Primal Fear (olisiko ollut Alaston pelko suomeksi) joka tuli neloselta jokunen vuosi sitten. Pääosassa oli Richard Gere juristina joka puolusti pelokasta ja hiljaista kuoropoikaa Aaronia (Edward Norton), jota syytettiin piispan raa'asta murhasta.

- Spoileriosasto alkaa -

Vähitellen juristille paljastuu että Aaronilla saattaa olla sivupersoona, vuosien hyväksikäytön seurauksena syntynyt väkivaltainen Roy, joka olisikin tehnyt murhan. Royn olemassaolo paljastuu oikeussalissa, kun syyttäjä ärsyttää Aaronia ja paukuttaa tätä karmeilla faktoilla, kunnes hän murtuu ja Roy tulee esille ja hyökkää syyttäjän kimppuun.

Mutta miksi otin tämän esille... leffa sisältää mahtavan loppuyllätyksen, nimittäin kun Geren esittämä Vail vierailee vankilassa syytteistä vapautetun Aaronin luona, Aaron mainitsee ohimennen pienen faktan Royn hyökkäyksestä, vaikka oli aikaisemmin sanonut ettei muista mitään kun Roy ottaa ohjat. Vail tajuaa, että koko Roy oli vain taidokkaasti keksitty juoni. Loppukommentit ovat hienot:

"So there never was a Roy?"

"There never was an Aaron, counselor."

 

[mikkoz]

Infoa

Mtv3n tulevista leffoista http://www.mtv3.fi/kesanleffat/. Mukana elokuvia laidasta laitaan mm. ajojahti(Heat), Fight Club, Erämaan rotat (Desert Rats), Tora! Tora! Tora!, Cobb - pelikenttien legenda (Cobb), Kliffaa hei!

 

[Pitkä]

Viestin lähetti Designer
Magnolia. Ihmetyksen hämmästys oli suuri, kun taivaalta alkoi sataa sammakoita. Ei voida väittää, että kyseinen elokuva olisi ollut siihenkään asti mitenkään tavanomainen, mutta se kohtaus kyllä pisti ihmettelemään. Onko kellään tarjota mitään kivaa teoriaa sille, mitä tuolla oikein haluttiin kuvata?

Sammakoiden sataminen taivaalta on samanlainen uskomaton sattumus kuin kaikki nekin, mistä elokuvan alussa on kerrottu. Urbaanin legendan mukaan pyörremyrsky oli tyhjentänyt lammen sammakoista, jotka olivat sitten sataneet kilometrien päässä ihmisten päälle.

Toisaalta sammakoiden sataminen on myös raamatullinen vertauskuva. Egyptiläisiä rangaistiin taivaalta satavilla sammakoilla siitä, etteivät suostuneet päästämään orjia vapauteen. Ehkä sammakot ovatkin jonkinlainen metafora tukahdutetulle vapaudelle.

 

[Mane]

Re: Italia?

Viestin lähetti Predator
Entäs mitä teille tulee mieleen italialaisesta elokuvasta?

No, eipä tule mieleen kuin yksi elokuva.



Se onkin sitten kruununjalokivi.

Vittorio de Sican
Ladri di biciclette (1948)

Suomennettuna Polkupyörävaras ja jenkeistä löytynee nimellä Bicycle Thief


Pitää otteessaan alusta loppuun. Juoní on yksinkertainen:

pitkään työttömänä ollut köyhän perheen pää saa vihdoin työtä. Julisteiden kiinnittämistä, ehtona työlle on kuitenkin oma polkupyörä, jonka mies muistaakseni hankkii vaimonsa kanssa asiaa pähkäiltyään myymällä perheen vähäistä pientä omaisuutta oliko jopa sängynpatjat mitä myivät.


Jopin saatuaan tapahtuu miehessä uskomaton muodonmuutos synkästä ja erittäin masentuneesta vihdoinkin iloiseen ja aidosti onnelliseen.


Heti ensimmäisenä päivänä, joku varastaa miehen polkupyörän. Loppufilmin mies sitten poikansa kanssa haahuilee ympäri Rooman katuja etsien epätoivon vimmassa pyörää.


Aivan loistava draamaelokuva ja pääosan esittäjä, jonka nimeä en nyt muista, tekee täydellisen suorituksen perheensä eteen kaikkensa tekevänä isänä.



Yksinkertaisista aineksista koottu, mutta erinomainen.


Jos ikinä katsotte italialaisen elokuvan, valitkaa tämä. Parhaita näkemiäni elokuvia ylipäätään.

 

[narri]

Viestin lähetti Pitkä
Sammakoiden sataminen taivaalta on samanlainen uskomaton sattumus kuin kaikki nekin.

hmm.... eikös Jenkkilässä ole sanonta "Frogs come from sky" (ei osaa englantia). kun sataa tosi lujaa, vähän kuin suomessa "sataa kuin esterin per... stä" tai briteissä "it's rain cat's and dog's"... mielestäni sammakoiden satamisella kuvattiin vaan sitä, että sataa tosi paljon.