Jatkoajan leffakerho

[thego]

Ei tule yhtäkään leffaa mieleen, jossa olisi kohtaus jonka takia haluaisi lopettaa elokuvan katsomisen kesken. Nyt se oli lähempänä kuin koskaan tähän mennessä.

Pakkohan se Irreversible on sitten katsoa kun on lähes mahdotonta uskoa että se voisi olla pahempi kuin The Girl Next Door. Tämä on jo sellainen elokuva että K18 on aivan liian vähän. Helvetin pahaa teki melkein koko elokuvan ajan, mutta pakko oli kattoa loppuun asti ja kerrankin ihan tosissaan toivoa onnellista loppua.

"The Girl Next Door follows the unspeakable torture and abuses committed on a teenage girl in the care of her aunt...and the boys who witness and fail to report the crime."

Elokuvan aikana oli tosissaan vaikea uskoa, että miten jotku ihmiset voi tehdä tälläisiä elokuvia. Tai Ketchumin kirjaanhan tämä perustuu, mutta siitä huolimatta. Elokuvan raakuutta vain pahentaa se fakta, että suurin osa päähenkilöistä on lapsia..

 

[Ender00]

Tai Ketchumin kirjaanhan tämä perustuu, mutta siitä huolimatta. Elokuvan raakuutta vain pahentaa se fakta, että suurin osa päähenkilöistä on lapsia..

Ja eikös se ollut vielä niin, että tuo kirjakin pohjautui ihan tositapahtumiin, joten...ei ollut helppo elokuva katsottavaksi. Jotenkin tuli sellainen voimaton kiukku, kun tuon Girl next doorin katsoi. Tuli kyllä vahvasti sellainen, oi kunpa voisi tehdä jotain - fiilis. Vaan luonnollisesti mitään ei katsoja voi tehdä, kuin katsoa lähes hypnotisoituna ja vain toivoa..
Hyvä leffa oli.

Irreversible on käsikirjoitukseltaan ehkä aavistuksen kevyt, eli itse tarinahan on hyvin ohut, mutta se kerrotaan todella tehokkaasti ja lopusta alkuun on erittäin toimiva tehokeino. Monica Bellucci oli elokuvassa myös niin kaunis, että aivan sydäntä särki.

 

[Lauri]

Pakkohan se Irreversible on sitten katsoa kun on lähes mahdotonta uskoa että se voisi olla pahempi kuin The Girl Next Door. Tämä on jo sellainen elokuva että K18 on aivan liian vähän. Helvetin pahaa teki melkein koko elokuvan ajan, mutta pakko oli kattoa loppuun asti ja kerrankin ihan tosissaan toivoa onnellista loppua.

Katselin tuon Girl next doorin ja pitää myöntää, ettei se aiheuttanut samanlaisia "oireita" kuin Irreversible. Girl next door oli myös järisyttävä, mutta itse koin Irreversiblen muutamat kohtaukset aidompina ja ne aiheuttivat enemmän pahoja fiiliksiä ja niitä jäin kelailemaan jälkeenpäin. Että mitä jos jollekin läheisellä kävisi noin.. Pisti oikeasti vituttamaan hetken aikaa koko leffa. Girl next dooriin en pystynyt samaistumaan samalla tavalla, johtuiko se sitten lasten suuresta osuudesta, mutta jotenkin vaikutti epäaidolta vaikka tositapahtumiin perustuikin. En vaan pystynyt kuvittelemaan, että noin voisi käydä jollekin. Vastaavasti Irreversible kuvasti hyvin sitä, millaista elämä voi pahimmillaan nykypäivänä olla.

Helvetin synkkiä elokuvia molemmat, mutta hyvä, että myös tällaisia elokuvia tehdään. Nämä laittavat ajattelemaan ihan toisella tavalla kuin perushollywoodsankaritarinat.

Irreversiblelle 9
Girl next doorille 7

Näiden kahden leffan ansiosta oon muuten saanut vähäksi aikaa tarpeekseni synkistelystä. Kohtahan tässä tulee kyyniseksi koko ihmisyyttä kohtaan jos tällainen linja jatkuu. Eikun takaisin Batmanien ja Supermiesten ihmeelliseen maailmaan..

 

[Kumikaksonen]

Aikoihin en ole Irreversibleä katsonut, mutta jotain muistinvaraista siitä kuitenkin. Tuosta puhuttaessa ainakin minulla tulee mieleen yltiöpäisen väkivallan lisäksi uskomattoman pitkät kohtaukset siten, ettei kamera välillä vaihdu tai muuten tule katkoja keskelle. Tuossahan oli muistaakseni jotenkin tyyliin lähtö talosta-kävelymatka asemalle-junan odottelu-junamatka- jne yhdellä otolla vedettynä, kestoltaan varttitunti tai enemmänkin ja se jos mikä saa aika läsnäolevan tunnelman aikaan. Nykyisin on tietty mahdollista vaikka mikä kikkailu tietokoneiden kanssa, mutta tehokeinona kuitenkin melko toimiva. Vähän samaa kuin viime vuonna (?) ilmestyneessä Childen of Men -elokuvassa siis tuolta kantilta.

Juonellisesti ei mikään valtava neronleimaus, mutta ohjaukseltaan ja näyttelijäsuorituksilta sellainen, joka tekee tästä jotain muuta kuin perus kolmen tähden elokuvan. Omassa asteikossa sinne neljän ja viiden tähden välimaastoon, koska tuo teki koruttomuudellaan unohtumattoman vaikutuksen. Eikä pelkästään siksi että Rectum on aika osuva nimi homobaarille.

 

[Datsun]

Kokonaisuutena sellainen perus kolmen tähden raina, tosin häviää esimerkiksi selvästi Pankkikeikka-nimiselle leffalle, jonka pyörii vielä teattereissa.

Olipas muuten hyvä leffa tämä Pankkikeikka. Lähti etenemään heti, ei turhaa romanttista läpsyttelyä, mutta ei myöskään liikaa actionia. Kannattaa katsoa jos tuollainen hyvin tehty Britti-thrilleri(?) putoaa.

Hermo tietenkin meni taas, ekaks 10 min mainoksia ja sitten 10 min trailereita. Siinä olikin tietysti karkit syöty ennen elokuvan alkua. Seuraavat leffat katsonkin taas omasta telkkarista.

 

[pernaveikko]

Olipas muuten hyvä leffa tämä Pankkikeikka. Lähti etenemään heti, ei turhaa romanttista läpsyttelyä, mutta ei myöskään liikaa actionia. Kannattaa katsoa jos tuollainen hyvin tehty Britti-thrilleri(?) putoaa.

Minulla on tuo The Bank Job kovalevyllä odottamassa, kovastihan sitä on kehuttu.

Katsoin juuri Lilja 4-everin toiseen kertaan, näin sen joskus kun se oli uusi. Paljon raastavampi kuin muistinkaan, todella hyvä elokuva. Sen olen tietysti tiennyt, että se tapahtuu Virossa, vaikka sitä ei koskaan kerrotakaan. Roskikseen heitetyt setelit ovat kuitenkin selvästi 100 kruunun seteleitä. Kävin myös tänä kesänä tuolla Paldiskissa missä Lilja asuu.

 

[peruspata]

Tässä viime aikoina tullut taas katsottua leffojakin, kahta voin suositella.

Coach Carter ja Nyt tai ei koskaan.

Kummankin yllä oli pieni kysymysmerkki ennen katsomista. Nimittäin en luontaisesti ole mikään Samuel L. Jackson tai Jack Nicholson -friikki. Kummatkin herrat osaavat kyllä näytellä, mutta jotenkin ei ole heidän meno uponnut tajuntaan.

Nyt upposi. Coach Carter on jokaista näyttelijää myöden niin loistava paketti, että en tiedä kuinka kehuisin. Nicholson taas on parempi kuin sata jänistä yhdessä oman lempinäyttelijäni, Morgan Freemanin, kanssa. Vallaton veijarikaksikko, Nyt tai ei koskaan on huippukomediaa liikuttavan draaman ohella.

 

[sampio]

Tuo Nyt tai ei koskaan onkin unohtunut kokonaan. Täytyy katsastaa piakkoin. Ensin kuitenkin pitää katsoa vaimon kanssa Forsytein taru kokonaisuudessaan, mielenkiintoinen viktoriaaniseen Englantiin sijoittuva pukudraama.

Erämään armoilla on kyllä hyvä elokuva. Toimintafriikit älköön vaivautuko, mutta jos haluaa katsoa fiksun leffan, kannattaa ko. elokuvaa harkita. Menee itselläni Todella hyvien draamaelokuvien™ joukkoon, johon kuuluvat esimerkiksi Pahuus, Before Sunrise/Sunset, Ja keskellä virtaa joki ynnä moni muu Todella hyvä draamaelokuva™.

 

[Hartiapankki]

Äsken tuli Teemalta joku dokumentti, jossa murtaen englantia puhunut parrakas heppu esitteli muutamia klassikkoelokuvia, lähinnä jännäreitä (Stalker, Hitchcockin Vertigo, Lynchin Mulholland Drive ja Lost Highway ym.) Todella mielenkiintoisesti mies 'aukaisi' nämä filmit, jotka ainakin meikäläiselle ovat tahtoneet olla hieman liian moniselitteisiä, joskin kiinnostavia. Itse nuo kai pitäisi tajuta, mutta ainakin Lynchin leffoista suurin osa menee multa yli hilseen, joten ei haittaa yhtään kun noihin sai näkökulmaa alan ammattilaisen silmin.
Teeman dokumentit kai uusitaankin aika tiuhaan, joten kannattaa olla tarkkana jos k.o. elokuvat kiinnostaa.

edit. Elokuvan kätketty kieli oli pätkän nimi

 

[Museoesine]

Teeman dokumentit kai uusitaankin aika tiuhaan, joten kannattaa olla tarkkana jos k.o. elokuvat kiinnostaa.

edit. Elokuvan kätketty kieli oli pätkän nimi

Sunnuntai-iltana tulee uusinta klo 23.45. Kyseeessä on kolmiosainen sarja, jonka toinen osa tämän iltainen oli. Lisää tietoa ohjelmasta on täällä.

 

[Uleåborgir]

Katselin maanantaina Das Boot -minisarjan/elokuvan DVD-soittimesta.

Ikinä - ikinä, ei ole mikään elokuvatekele säväyttänyt yhtä paljon kuin Das Boot (Sukellusvene U-96).

Viimeinen tunti on ehkä parasta filmille tallennettua sotaelokuvaa ikinä.

Ja soundtrack. No, jokainen joka on elänyt 90-luvulla, tuntee teeman...

 

[SamSpade]

Katselin maanantaina Das Boot -minisarjan/elokuvan DVD-soittimesta.

Ikinä - ikinä, ei ole mikään elokuvatekele säväyttänyt yhtä paljon kuin Das Boot (Sukellusvene U-96).

Viimeinen tunti on ehkä parasta filmille tallennettua sotaelokuvaa ikinä.

Ja soundtrack. No, jokainen joka on elänyt 90-luvulla, tuntee teeman...

Toivottavasti katselit/kuuntelit vielä Saksan kielellä eikä englanniksi dubattuna.
Wolfgang Petersen on tehnyt kyllä mestariteoksen. Nähnyt tuon directors cut version varmaan 7-8 kertaa ja aina vaan toimii paremmin.

 

[ervatsalo]

Wolfgang Petersen on tehnyt kyllä mestariteoksen. Nähnyt tuon directors cut version varmaan 7-8 kertaa ja aina vaan toimii paremmin.

Niin, ainoa miinus tiuhallakin kammalla etsittynä tuossa pläjäyksessä on se, että joutuu vaihtamaan levyä kesken kaiken.

Tai no, ehkä tissien vähyys voidaan myös pistää listalle.

Täältä tähän

 

[moby]

Niin, ainoa miinus tiuhallakin kammalla etsittynä tuossa pläjäyksessä on se, että joutuu vaihtamaan levyä kesken kaiken.

Mielestäni myös äänet ja kuvanlaatu eivät tässä pisimmässä minisarjaversiossa yllä kovin kummoiselle tasolle. USA:ssa julkaistu Superbit-versio on paras julkaisu tuosta director's cutista sisältäen mm. DTS-raidan.

Harmi että Wolfgang on tuon jälkeen tehnyt pelkkää huttua.

 

[Poro24]

Das Boot on pitänyt nähdä jo pidemmän aikaa ja nyt tämän ketjun innoittamana voisi vihdoin hankkia hyllyyn. Siirryin CDONiin ja Discshoppiin ja näissä palloilikin peräti neljä eri versiota kyseisestä elokuvasta. Siispä kysyisinkin asiasta jotain tietäviltä, että mikä näistä on se parhain?

Das Boot - Sukellusvene U-96 - (Org Uncut 2-dvd)
Das Boot (TV-miniseries)
Das Boot – Directors Cut
Das Boot - Sukellusvene U-96 - Ohjaajan Versio

Kaksi viimeistä taitavat olla sama, toinen vain suomiversio.

Eilen tuli Memento katsottua noin viiden vuoden tauon jälkeen ja siinä on todellinen kuningaselokuva. Tuli tällä kertaa ihan ajatuksen kanssa katseltua sillä mentaliteetilla, että tässä edetään lopusta alkuun ja yllättävän yksinkertainen juoni aukenikin vihdoin. Aivan uskomaton elokuva, tulee varmasti katsottua vielä lukuisia kertoja.


EDIT:

....

Kiitoksia informatiivisesta vastauksesta! Tuo minisarja lähtee siis hankintaan, enemmän katsottavaa ja pääseepä tuo tuore halppiskotiteatterikin puskemaan 5.1 ääniä.

 

[L. Paraske]

mikä näistä on se parhain?

Das Boot - Sukellusvene U-96 - (Org Uncut 2-dvd)
Das Boot (TV-miniseries)
Das Boot – Directors Cut
Das Boot - Sukellusvene U-96 - Ohjaajan Versio

Kaksi ylimmäistä ja kaksi alimmaista ovat keskenään samoja julkaisuja. Tuo 2 DVD:n paketti sisältää kokonaisen minisarjan, jonka yhteiskesto on 4h 42min. Director's cut puolestaan tarkoittaa alkuperäisen leffateatterissa esitetyn version (jota ei kai DVD:llä ole julkaistu) pidempää ohjaajan versiota (kesto 3h 36min). Itse pidän tätä ohjaajan versiota kaikkein parhaimpana versiona, mutta toisaalta ei tuossa pisimmässäkään juuri turhaa ole. Ohjaajan version DVD on harmi kyllä hieman ryssitty, koska alkuperäisestä saksankielisestä ääniraidasta ei jostain ihmeen syystä ole levylle sisällytetty 5.1-versiota (joka tuosta minisarja-versiosta löytyy). Toisaalta taas tuossa ohjaajan version DVD:ssä on ekstrana mainio ohjaajan, tuottajan ja päänäyttelijän (Jürgen Prochnow) kommenttiraita, jossa tulee paljon lisäfaktaa ym. kommelluksia elokuvaan liittyen innostuneella kerronnalla.

Eli vaikea valinta noiden kahden version välillä on. Itseltäni löytyykin osittain tästä syystä molemmat, ja jos joskus tulee panostettua kotiteatterin äänimaailmaan niin varmaan tulee vielä joku äänenlaadultaan näitä molempia parempi versio hankittua.

 

[grace]

Toivottavasti katselit/kuuntelit vielä Saksan kielellä eikä englanniksi dubattuna.
Wolfgang Petersen on tehnyt kyllä mestariteoksen. Nähnyt tuon directors cut version varmaan 7-8 kertaa ja aina vaan toimii paremmin.

Ostin ko. dvd:n kesällä ja katsoin kahdessa illassa, saksankielisellä ääniraidalla. Sotaelokuvien aatelia ja tunnelman luojana aivan omaa luokkaansa. Jää nykyajan sotaelokuvat komeasti kakkosiksi.

 

[Uleåborgir]

Toivottavasti katselit/kuuntelit vielä Saksan kielellä eikä englanniksi dubattuna.
Wolfgang Petersen on tehnyt kyllä mestariteoksen. Nähnyt tuon directors cut version varmaan 7-8 kertaa ja aina vaan toimii paremmin.

Katselin toki saksankielisenä. "Gut Johann... Sehr Gut..." Itselläni on nimenomaan Das Boot The Original Uncut Version. Kesto 4 h 42 min.

Takakannessa on itsensä Wolfgang Petersenin saatekirjoitus: "...minisarjan täysin entisöity DVD-versio on entistä shokeeraavampi ja vaikuttavampi... Nauti teoksesta sellaisena kuin se oli alunperin tarkoitettu nähtäväksi."

Eli tämä lienee se ainoa oikea Das Boot -DVD.

 

[sampio]

On ilmeisesti katsottava Das Boot lähitulevaisuudessa, kun olen sen onnistunut välttämään tähän saakka. Iät ja ajat olen kyllä kehuja kuullut ja lukenut, mutta merisotateema on kai se, mikä on aina tökkinyt mielikuvissa.

 

[Uleåborgir]

On ilmeisesti katsottava Das Boot lähitulevaisuudessa, kun olen sen onnistunut välttämään tähän saakka. Iät ja ajat olen kyllä kehuja kuullut ja lukenut, mutta merisotateema on kai se, mikä on aina tökkinyt mielikuvissa.

Minunkin tapauksessani mainitsemasi merisotateema on tuhnuillut mielikuvissa. Das Bootin katsottuani alkaa merisotaa ymmärtää tyhmä viestimieskin kuten minä. Das Bootissa on vahvasti mukana myös RAF, joten siinä ei mennä pelkästään merisotateeman merkeissä, äärellä, hermolla.

Hitto, ei olisi ikinä uskonut, että mikään voisi kolista tässä iässä yhtä kovaa kuin Das Boot.

 

[Tiityy]

Komppaan teitä, en minäkään merisodasta mitään ymmärrä (eikä liiemmälti kiinosta), mutta Das Boot kolahti tännekin. Yritin tuossa miettiä miksi löysinkin pari syytä. Tässä elokuvassa yksilöitä seurataan läheltä ja heidän muuttumistaan kuvataan realistisesti. Samoin erittäin hienolla tavalla kuvataan hermojen kiristymistä ja sen vaikutusta sinällään vahvoihin ihmisiin. Ainakin amerikkalaisissa sotaelokuvissa hermonsa menettävät ovat enemmän stereotypioita, surkeita vässyköitä, vaikka tämä ei ole totta (ehkä Hanksin hahmossa, Saving Private Ryan-elokuvassa on jollain tavalla onnistuttu). Toinen on sitten enemmän perinteistä kamaa, urheiluelokuvistakin tuttu ryhmän ja sen yhteenkasvamisen kuvaus.

Tuosta hermoasiasta kuvaava esimerkki: Olin setäni (sotaveteraani) luona katsomassa nassikkana jotakin elokuvaa, jossa seikkailtiin maan alla (saattoi olla jopa Indian Jones !) ja setäni joutui poistumaan huoneesta kesken kaiken. Oli kuulemma parikymppisenä saanut aikamoisen höykytyksen Tali- nimisessä pikkupaikassa kannaksella ja hautautunut maan sisään vähäksi aikaa. Poltti sinä iltana ensimmäisen kerran 50-luvun jälkeen. Ei koskaan ollut puhunut sotakokemuksistaan, eikä muuta puhunut nytkään, muuta kuin: "Kun tarpeeksi joutuu kestämään, jokainen sortuu. Jokainen."

 

[Turder]

The Departed. Tämä gangsteri- ja agenttileffa on ladattu kovanluokan paukuilla. Scorsese puikoissa, Jack Nicholson, Matt Damon, Leonardo DiCaprio, Martin Sheen, Mark Wahlberg, Anthony Anderson, Alec Baldwin... Aika kova rosteri. Mukavasti vie katsojan mennessään ja ei malta olla katsomatta mitä tuleman pitää. Sopivan pitkäkin tälläiseksi leffaksi, saa kunnolla taustoja ja muuta katsojalle pohdittavaa. Mukava vastakkainasettelu päähenkilöiden kohdalla ja loppu on aika tyhjentävä. Suosittelen.

http://www.imdb.com/title/tt0407887/
http://fi.wikipedia.org/wiki/The_Departed

 

[Vintsukka]

Hellboy II:n kävin katsastamassa ja sitä ennen katsottiin ensimmäinen leffa Blu-rayltä pohjiksi.

Olipas tuo jatko-osa iso pettymys. Ensimmäisen osan synkeähkö tunnelma oli tipotiessään ja kaikkeen oli selkeästi kepeämpi ote. Huumoria oli enemmän ja se oli huonompaa kuin ensimmäisessä. Del Toron luoma fantasiamaailma oli kiva ja nätti ja mielenkiintoinen, mutta ei mielestäni sopinut yksiin Hellboyn kanssa. Voidaankin siis sanoa että ensimmäinen elokuva oli onnistunut elokuvasovitus Mignolan sarjakuvasta, kun taas tämä uusi oli Del Toron fantasialeffa, johon oli huonolla menestyksellä ympätty Mignolan luomat hahmot.

Miinusta myös siitä että Abe Sapienin ääninäyttelijä oli vaihtunut, David Hyde Pierce ensimmäisessä oli pirun hyvä.

Tulipas taas aika sekavaa tekstiä mutta menköön.

 

[Janezky84]

Katselin tuossa juuri leffan nimeltä "Chemical Wedding" - leffan jonka tekijätiimissä on ollut mukana Bruce Dickinson. Kyseinen tekele kertoo Brittiläisestä okkultistista nimeltä Aleister Crowley. Kyseisen leffan alkuperäinen soundtrack -kappale tehtiin samana vuonna kun leffan piti alunperin valmistua, 1992. Kappale on Dickinsonin kättentyötä ja nimeltään Man of Sorrows.

Leffa itsessään oli mielestäni loistava, ilman mitään Bruce-fanilasejakin. Pääosan esittäjä Simon Callow oli loistava roolissaan Aleister Crowleyn "reinkarnaationa", eikä muidenkaan esillä olleiden näyttelijöiden suoritukset olleet huonoja. Täytyy myöntää, että alkujaan leffasta oli vähän sellainen fiilis, että katsotaan nyt kun Bruce on tämän ohjannut, mutta nyt voi sanoa että odotukset ylittyivät.

Suosittelen okkultismista, tms. kulteista kiinnostuneille, sekä tietty hyvien kauhuleffojen ystäville. Eihän tämä mikään Painajainen Elm Streetillä ole, mutta katsomisen arvoinen.

Leffassa kuultiin Man of Sorrows -biisin lisäksi Brucen toinen soolouran kappale, Chemical Wedding, sekä pätkä Maidenin The Wicker Man -biisistä. Bruce (ja Brucen tyttö Kia) sai myös pienen roolin leffassa, mutta siitä ei sen enempää...

 

[Ted Raikas]

Olipas tuo jatko-osa iso pettymys. Ensimmäisen osan synkeähkö tunnelma oli tipotiessään ja kaikkeen oli selkeästi kepeämpi ote. Huumoria oli enemmän ja se oli huonompaa kuin ensimmäisessä.

Minulla taas toisinpäin. Ensimmäinen oli hyvistä alkuasetelmistaan huolimatta aikamoinen pannukakku ja loppua kohden aina vaan kökömpi ja kökömpi tapaus. Toiminta varasti jotenkin väärällä tapaa roolin elokuvassa ja meni melkoiseksi möheltämiseksi.

Jatko-osa taas oli jotenkin kaikin puolin sujuvampaa ja jouhevampaa menoa. Upeita tunnelmia, kuvauksia, hahmoja ja visioita. Tavallaan huomaa, että Del Toro on kyllä ollut vielä Pan's Labyrinth huumassa, koska tietyissä kuvastoissa näkyi tunnelmia sieltä puolen... ei sinänsä paha, koska vertailukohta on mitä loisteliain elokuva. Mistään huippuelokuvasta ei tämän HBII:n kohdalla voida tietysti puhua, mutta paketti pysyi silti kasassa loppuun saakka ihan kivasti. Usko tähän konseptiin palasi ensimmäisen osan kehnoilun jälkeen.

Saa nähdä tuleeko jatkoa? Luultavasti jossain vaiheessa. Toivon silti, että Del Toro keskittyy muihin projekteihin. No, Hobitit sieltä tuleekin. Katselinkin tämän uutukaisen niissä fantasiamaisemmissa osissa vähän sillä silmällä, että mitä ehkä kuvauksellisesti ja tyylillisesti voisi olla luvassa sitten.