Kun tässä on ollut kotimaisista elokuvista puhetta niin tulipa katsottua eilen vihdoin tämä Dome Karukosken Tummien perhosten koti. Ja täytyy sanoa että olin enemmän kuin positiivisesti yllättynyt elokuvasta, varmasti yksi parhaita kotimaisia elokuvia mitä viime vuosina on tullut katsottua. Todella synkän ja karun tunelman oli ohjaaja pystynyt elokuvaan rakentamaan, sen takia noiden poikien elämään pääsi katsojana hyvin kiinni. Ja ei pidä unohtaa myös musiikkia, sanoisin että todennäköisesti yksi parhaista soundtrackeista mitä olen koskaan kuullut kotimaisissa elokuvissa - ellei paras. Loistava score sopi ihan täydellisesti elokuvan synkkään tunnelmaan.
Osittain samaa mieltä, mutta jotenkin alku tuppasi olemaan verkkainen, kunnes loppu tuli hieman liiankin nopeasti. Tunnelma leffassa oli erinomainen, ja Korpela nyt vaan on kova tekijä kaikessa karuudessaan.
Eilen kävin katsomassa All the Boys Love Mandy Lane -nimisen indieleffan. Ihan hyvä ja viihdyttävä slasheriin taipuvainen lukioelokuva. Indie-statuksensa ansiosta pilaili kliseille ja käänsi veistä haavassa aika moneen otteeseen.
Koulun tavoitelluin tyttö on jokaisella tähtäimessä, mutta viikonlopun vietto erään kaveruksen tilalla muuttuu radikaalisti porukan harventuessa. Kuvankäyttö poikkeavaa screameista ja tiedänmitäteitviimekesistä, eikä loppuratkaisukaan ole niitä kaikkein kliseisimpiä.