Jatkoajan leffakerho

  • 2 403 638
  • 12 311

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
On ilmeisesti katsottava Das Boot lähitulevaisuudessa, kun olen sen onnistunut välttämään tähän saakka. Iät ja ajat olen kyllä kehuja kuullut ja lukenut, mutta merisotateema on kai se, mikä on aina tökkinyt mielikuvissa.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
On ilmeisesti katsottava Das Boot lähitulevaisuudessa, kun olen sen onnistunut välttämään tähän saakka. Iät ja ajat olen kyllä kehuja kuullut ja lukenut, mutta merisotateema on kai se, mikä on aina tökkinyt mielikuvissa.

Minunkin tapauksessani mainitsemasi merisotateema on tuhnuillut mielikuvissa. Das Bootin katsottuani alkaa merisotaa ymmärtää tyhmä viestimieskin kuten minä. Das Bootissa on vahvasti mukana myös RAF, joten siinä ei mennä pelkästään merisotateeman merkeissä, äärellä, hermolla.

Hitto, ei olisi ikinä uskonut, että mikään voisi kolista tässä iässä yhtä kovaa kuin Das Boot.
 

Tiityy

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Habs, D Team + Maajoukkue
Komppaan teitä, en minäkään merisodasta mitään ymmärrä (eikä liiemmälti kiinosta), mutta Das Boot kolahti tännekin. Yritin tuossa miettiä miksi löysinkin pari syytä. Tässä elokuvassa yksilöitä seurataan läheltä ja heidän muuttumistaan kuvataan realistisesti. Samoin erittäin hienolla tavalla kuvataan hermojen kiristymistä ja sen vaikutusta sinällään vahvoihin ihmisiin. Ainakin amerikkalaisissa sotaelokuvissa hermonsa menettävät ovat enemmän stereotypioita, surkeita vässyköitä, vaikka tämä ei ole totta (ehkä Hanksin hahmossa, Saving Private Ryan-elokuvassa on jollain tavalla onnistuttu). Toinen on sitten enemmän perinteistä kamaa, urheiluelokuvistakin tuttu ryhmän ja sen yhteenkasvamisen kuvaus.

Tuosta hermoasiasta kuvaava esimerkki: Olin setäni (sotaveteraani) luona katsomassa nassikkana jotakin elokuvaa, jossa seikkailtiin maan alla (saattoi olla jopa Indian Jones !) ja setäni joutui poistumaan huoneesta kesken kaiken. Oli kuulemma parikymppisenä saanut aikamoisen höykytyksen Tali- nimisessä pikkupaikassa kannaksella ja hautautunut maan sisään vähäksi aikaa. Poltti sinä iltana ensimmäisen kerran 50-luvun jälkeen. Ei koskaan ollut puhunut sotakokemuksistaan, eikä muuta puhunut nytkään, muuta kuin: "Kun tarpeeksi joutuu kestämään, jokainen sortuu. Jokainen."
 

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
The Departed. Tämä gangsteri- ja agenttileffa on ladattu kovanluokan paukuilla. Scorsese puikoissa, Jack Nicholson, Matt Damon, Leonardo DiCaprio, Martin Sheen, Mark Wahlberg, Anthony Anderson, Alec Baldwin... Aika kova rosteri. Mukavasti vie katsojan mennessään ja ei malta olla katsomatta mitä tuleman pitää. Sopivan pitkäkin tälläiseksi leffaksi, saa kunnolla taustoja ja muuta katsojalle pohdittavaa. Mukava vastakkainasettelu päähenkilöiden kohdalla ja loppu on aika tyhjentävä. Suosittelen.

http://www.imdb.com/title/tt0407887/
http://fi.wikipedia.org/wiki/The_Departed
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Hellboy II:n kävin katsastamassa ja sitä ennen katsottiin ensimmäinen leffa Blu-rayltä pohjiksi.

Olipas tuo jatko-osa iso pettymys. Ensimmäisen osan synkeähkö tunnelma oli tipotiessään ja kaikkeen oli selkeästi kepeämpi ote. Huumoria oli enemmän ja se oli huonompaa kuin ensimmäisessä. Del Toron luoma fantasiamaailma oli kiva ja nätti ja mielenkiintoinen, mutta ei mielestäni sopinut yksiin Hellboyn kanssa. Voidaankin siis sanoa että ensimmäinen elokuva oli onnistunut elokuvasovitus Mignolan sarjakuvasta, kun taas tämä uusi oli Del Toron fantasialeffa, johon oli huonolla menestyksellä ympätty Mignolan luomat hahmot.

Miinusta myös siitä että Abe Sapienin ääninäyttelijä oli vaihtunut, David Hyde Pierce ensimmäisessä oli pirun hyvä.

Tulipas taas aika sekavaa tekstiä mutta menköön.
 

Janezky84

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Argentiina, Italia, AC Milan
Katselin tuossa juuri leffan nimeltä "Chemical Wedding" - leffan jonka tekijätiimissä on ollut mukana Bruce Dickinson. Kyseinen tekele kertoo Brittiläisestä okkultistista nimeltä Aleister Crowley. Kyseisen leffan alkuperäinen soundtrack -kappale tehtiin samana vuonna kun leffan piti alunperin valmistua, 1992. Kappale on Dickinsonin kättentyötä ja nimeltään Man of Sorrows.

Leffa itsessään oli mielestäni loistava, ilman mitään Bruce-fanilasejakin. Pääosan esittäjä Simon Callow oli loistava roolissaan Aleister Crowleyn "reinkarnaationa", eikä muidenkaan esillä olleiden näyttelijöiden suoritukset olleet huonoja. Täytyy myöntää, että alkujaan leffasta oli vähän sellainen fiilis, että katsotaan nyt kun Bruce on tämän ohjannut, mutta nyt voi sanoa että odotukset ylittyivät.

Suosittelen okkultismista, tms. kulteista kiinnostuneille, sekä tietty hyvien kauhuleffojen ystäville. Eihän tämä mikään Painajainen Elm Streetillä ole, mutta katsomisen arvoinen.

Leffassa kuultiin Man of Sorrows -biisin lisäksi Brucen toinen soolouran kappale, Chemical Wedding, sekä pätkä Maidenin The Wicker Man -biisistä. Bruce (ja Brucen tyttö Kia) sai myös pienen roolin leffassa, mutta siitä ei sen enempää...
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Olipas tuo jatko-osa iso pettymys. Ensimmäisen osan synkeähkö tunnelma oli tipotiessään ja kaikkeen oli selkeästi kepeämpi ote. Huumoria oli enemmän ja se oli huonompaa kuin ensimmäisessä.
Minulla taas toisinpäin. Ensimmäinen oli hyvistä alkuasetelmistaan huolimatta aikamoinen pannukakku ja loppua kohden aina vaan kökömpi ja kökömpi tapaus. Toiminta varasti jotenkin väärällä tapaa roolin elokuvassa ja meni melkoiseksi möheltämiseksi.

Jatko-osa taas oli jotenkin kaikin puolin sujuvampaa ja jouhevampaa menoa. Upeita tunnelmia, kuvauksia, hahmoja ja visioita. Tavallaan huomaa, että Del Toro on kyllä ollut vielä Pan's Labyrinth huumassa, koska tietyissä kuvastoissa näkyi tunnelmia sieltä puolen... ei sinänsä paha, koska vertailukohta on mitä loisteliain elokuva. Mistään huippuelokuvasta ei tämän HBII:n kohdalla voida tietysti puhua, mutta paketti pysyi silti kasassa loppuun saakka ihan kivasti. Usko tähän konseptiin palasi ensimmäisen osan kehnoilun jälkeen.

Saa nähdä tuleeko jatkoa? Luultavasti jossain vaiheessa. Toivon silti, että Del Toro keskittyy muihin projekteihin. No, Hobitit sieltä tuleekin. Katselinkin tämän uutukaisen niissä fantasiamaisemmissa osissa vähän sillä silmällä, että mitä ehkä kuvauksellisesti ja tyylillisesti voisi olla luvassa sitten.
 

mtuq

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ei leffa, mutta Canalillakin tällä hetkellä pyörivä sarja "Generation kill". Suosittelen katsomaan, jos vähänkin pitää realistisista sotakuvauksista.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Tämä on ilmeisestikin oikea paikka esittää movie-aiheinen kysymys, joten:

Missä leffassa niin sanottuna pahiksena seikkailevat haiden ja ihmisten sekasikiöt? Eli hahmoilla on miehen ruumis ja haiden pää. Tuli telkasta joskus tämän vuosituhannen alussa.

Kiitos etukäteen!
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Tuli katsottua Jaume Balaguerón alkua lukuunottamatta melkoisen intensiivinen [Rec]. Tosin alun rauhallisempi kuvaus sopi juuri oikealla tavalla elokuvan tunnelmaan, se tavallaan vei katsojat mukaan elokuvaan itsessään.

Elokuva on tyylilajiltaan kauhu/(trilleri) - näin sitä markkinoidaan. Siinä oli kyllä piirteitä kummastakin lajityypistä, enemmän kyllä kauhusta ja sellaisena sitä voitaneen kuitenkin pitää. Minuun elokuvan kauhu ei tehnyt alkupuolella suurtakaan vaikutusta, olen enemminkin psykologisen kauhun ystävä, joten tässä suhteessa elokuva tavoitti minut paremmin loppupuolella - se sai olon sopivan ahdistuneeksi. En olisi pistänyt pahakseni vaikka tätä psykologisempaa osuutta olisi ollut hivenen enemmänkin leffassa. Kokonaisuudessaankin kuitenkin katsottava leffa, ja päästyään vauhtiin varsin intensiivinen ja paikoin aika raju.

Mainitaan nyt vielä, että leffa oli kokonaisuudessaan (?) kuvattu käsivaralta. Aiheuttanee joillekin epämieluisia tuntemuksia.

vlad.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tuli katsottua Jaume Balaguerón alkua lukuunottamatta melkoisen intensiivinen [Rec]. Tosin alun rauhallisempi kuvaus sopi juuri oikealla tavalla elokuvan tunnelmaan, se tavallaan vei katsojat mukaan elokuvaan itsessään.
Vaikuttaapa kuvauksen perusteella erittäin mielenkiintoiselta. Onko kuinka uusi/vanha filmi kyseessä? Ilmeisesti espanjalainen elokuva, vai onko ohjaaja vaan sieltä tai jostain muusta latinalaisesta maasta?

Viimeaikoina on kyllä espanjalaisilta/meksikolaisilta ohjaajilta tullut nähtyä varsin paljon laatua. Varmasti se kulttuuri mistä tulee luo leimaansa elokuvaan, vaikka se olisi tehty osin vaikka USA:ssakin.
 

Lauri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues & Devils
Itsekin tuli tuo Rec katsottua varmaan yli kuukausi takaperin. Oli muuten helvetin hyytävä leffa, yksi parhaista kauhupätkistä mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Mutta tämä on yksi niistä leffoista, jotka on ihan pakko katsoa leffateatterissa. Nimittäin lainasin tuon dvd:n vähän aikaa sitten ja katseltiin pienellä porukalla, niin eihän kukaan edes säikähtänyt kertaakaan. Sen sijaan leffassa tuntui jokainen olevan enemmän tai vähemmän paskat housuissa. Jos tämän katsoo kotona, niin katsokaa tämä yöllä, yksin, pimeässä ja korvalaput korvilla. Sillä tavalla pystyy varmaan vähän tavoittamaan sitä oikeaa tunnelmaa.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Vaikuttaapa kuvauksen perusteella erittäin mielenkiintoiselta. Onko kuinka uusi/vanha filmi kyseessä? Ilmeisesti espanjalainen elokuva, vai onko ohjaaja vaan sieltä tai jostain muusta latinalaisesta maasta?

Viimeaikoina on kyllä espanjalaisilta/meksikolaisilta ohjaajilta tullut nähtyä varsin paljon laatua. Varmasti se kulttuuri mistä tulee luo leimaansa elokuvaan, vaikka se olisi tehty osin vaikka USA:ssakin.

Valmistunut 2007, ja ohjaaja on espanjalainen. Leffa on saanut hyvät arvostelut monilla tahoilla. Elokuva on ymmärtääkseni kuvattu Espanjassa (Barcelonassa kuvattu, takakannen mukaan).

Kuten Lauri kirjoitti, kannattaa katsoa pimeässä - ja mielellään yksin - jos kotona aikoo katsoa.

Lopun tunnelma oli minusta erinoaminen, kuten kirjoitin, harmi ettei se kestänyt pidempään.

Leffan oikeudet on myyty myös Yhdysvaltoihin, joten eiköhän sieltä tule piakkoin versio elokuvasta. Katsotaan pääsevätko jenkit samalle tasolle kuin Jaume.

vlad.
 

mendieta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Carlo Grünnin ja Juhani Tammisen FB-päivitykset
Kävin katsomassa tällä viikolla elokuvan In Bruges, joka on suomennettu "nerokkaasti" Kukkoilijat. Kiva ja viihdyttävä elokuva. Jos diggaat Tarantinon pahiksia ja näiden dialogeja, diggaat todennäköisesti tästä elokuvasta, koska tässä on paljon samaa. En pidä kuitenkaan pelkkänä plagiointina. IMDB:ssa elokuva porskuttaa muuten yli 8 arvosanalla.

Suosittelen. Älä mene kääpiö-ystäväsi kanssa.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Leffan oikeudet on myyty myös Yhdysvaltoihin, joten eiköhän sieltä tule piakkoin versio elokuvasta. Katsotaan pääsevätko jenkit samalle tasolle kuin Jaume.

Quarantine (ei kannata katsoa jos [Rec] on näkemättä ja haluaa saada mahdollisimman "puhtaan" startin)

Vähän kyllä käy jo ärsyttämään tämä jenkkien pakonomainen tarve tehdä laatuelokuvista uusintaversioita omalla kielellään. Ilmeisesti tekstityksen lukeminen ruudulta on ihan liian raskasta hommaa, ei sellaiseen keskivertojenkki pysty.
 

leivoja

Jäsen
Suosikkijoukkue
St Pauli - Non established since 1910
Martyrs

Jatketaan osittain [REC]:in viitoittamalla tiellä. Ranskalainen Martyrs oli aika hyytävä tapaus kahdesta tytöstä, joita on pienenä pidetty vankeina ja kidutettu. Kostoreissulle matka käy 15 vuotta myöhemmin eikä kaikki mene ihan nappiin. Enempää en paljasta, sillä en voi.

Graafinen ja ajattelevainen elokuva. Voisi luonnehtia filosofisen Hostelin ja Alexandre Ajan klassisen debyytin Switchblade Romancen sekoituksella. Elokuva ei ole kuitenkaan ihan selkeästi torture porn -osastoa.

Ohjaajan piti olla näytöksessä mukana, mutta herra oli Losissa neuvotteluissa. Tässä siis tilaisuus nähdä marginaalia ennen kuin nimi kasvaa isommaksi.
 

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
[REC] Spoiler-varoitus!

Elokuva on tyylilajiltaan kauhu/(trilleri) - näin sitä markkinoidaan. Siinä oli kyllä piirteitä kummastakin lajityypistä, enemmän kyllä kauhusta ja sellaisena sitä voitaneen kuitenkin pitää. Minuun elokuvan kauhu ei tehnyt alkupuolella suurtakaan vaikutusta, olen enemminkin psykologisen kauhun ystävä, joten tässä suhteessa elokuva tavoitti minut paremmin loppupuolella - se sai olon sopivan ahdistuneeksi. En olisi pistänyt pahakseni vaikka tätä psykologisempaa osuutta olisi ollut hivenen enemmänkin leffassa. Kokonaisuudessaankin kuitenkin katsottava leffa, ja päästyään vauhtiin varsin intensiivinen ja paikoin aika raju.


Perskutarallaa, ilmeisesti täytyy katsoa elokuva loppuun töiden jälkeen ennen kuin sen palauttaa videovuokraamoon. Loistavan realistinen alku, jossa tehtiin dokumenttia palomiesten arjesta pisti odottamaan mitä elokuvassa tuleekaan tapahtumaan, mutta zombivirushäröily ei sitten oikein kolahtanut, niin kuin ei mitkään muutkaan zombielokuvat.

Katsotaan nyt vielä se psykologinen osuus, jos se sattuisi pelastamaan edes jotain elokuvasta.

edit: olipa vaan harvinaisen huono loppuun asti. Kannattaa katsoa The Descent, jos tuosta piti.
 
Viimeksi muokattu:

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Se on sitten tulevan Bondin tunnari julkaistu ja kuunneltavissa tuolta: http://www.thirdmanrecords.com/

Ainakin ensimmäisellä kuuntelulla kuulosti todella hirveältä eikä ollenkaan Bondiin sopivalta, mutta maltan mieleni ja kuulostelen miltä biisi tuntuu alkukuvien kanssa ennen kuin ihan täysin teilaan.
 

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Sopivasti USA:n presidentin vaalien alla tuli katsottua Man of the Year. Komedia, jossa koomikko (Robin Williams) asettuu ehdolle USA:n presidentin vaaleissa. Varsinkin vaaliväittelyissä tulee ihan hyviä pointteja ja piikittelyä oikeastakin elämästä sekä jenkkipolitiikasta stand up-komiikalla höystettynä. Ehkäpä leffan parasta antia on nuo vitsit ja heitot, mukavasti niitä viljellään sinne tänne. Toinen syy miksi jäin kanavalle oli Robin Williams. Häntä en ole nähnyt hauskassa roolissa pitkiin aikoihin.
 

Finnhopper

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Tuli testattua Vantaalla Jumbon kupeessa olevassa uudessa leffateatterissa U2 3D kolmiuloitteinen konserttitaltiointi. Täytyy sanoa että aika siisti homma ja kyllähän musakin soi aika hyvällä sykkeellä teatterissa. Suosittelen, varsinkin jos diggaa bändin musasta. Kyllä siinä välillä tuli sellainen fiilis että oli ite messissä ko konsertissa. Onneksi en sentään lipsahtanut mukaan niihin huudatuksiin...
 

mice

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Flames, Juventus, Parma
Eikös kukaan ole vielä katsastanut Kummelin Alivuokralaista? Heikot arvosteluthan tuo on saanut joka puolella, mutta kiinnostaisi tietää kansan syvien rivien mielipide, ennenkuin päättää katsomisesta tai katsomatta jättämisestä.
 
Eikös kukaan ole vielä katsastanut Kummelin Alivuokralaista? Heikot arvosteluthan tuo on saanut joka puolella, mutta kiinnostaisi tietää kansan syvien rivien mielipide, ennenkuin päättää katsomisesta tai katsomatta jättämisestä.

Todella huono. Ei ollut yhtään normi Kummelijuttua, vaan tylsää huumoria.

Jackpot pieksee tämän 100-0. Kultakuumeesta puhumattakaan.
 

V-man

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Todella huono. Ei ollut yhtään normi Kummelijuttua, vaan tylsää huumoria.

Jackpot pieksee tämän 100-0. Kultakuumeesta puhumattakaan.

Samaa sanoi todelliseksi Kummeli-faniksi luettava ystävänikin. Mistähän tämä johtuu? Onko käsikirjoitus/ohjaus saman porukan käsialaa kuin ennenkin?

edit: Niin voihan sitä itsekin tarkistaa:

"Kummeli Alivuokralainen on toistaiseksi uusin ja neljäs Kummeli-elokuva, joka tuli elokuvateattereihin 12. syyskuuta 2008. Elokuva perustuu Timo Kahilaisen ja Heikki Vihisen käsikirjoitukseen Tampereen Teatteriin tehtyyn farssinäytelmään nimeltä Alivuokralainen.

Elokuvan ohjaajana toimii kahdesta ensimmäisestä Kummeli-elokuvasta tuttu Matti Grönberg."

Mitenkähän tuolta luottotiimiltä on moinen pökäle päässyt syntymään?
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Ehkä ihmiset vain ovat heränneet ja tajunneet, ettei hassuissa vaatteissa huutelu ole välttämättä hauskaa. Ainakaan, jos sitä on tehty puolitoista vuosikymmentä samalla kaavalla.

---

Freemanin ja Nicholsonin Nyt tai ei koskaan oli varsin miellyttävä elokuva. Hyvän mielen leffa Ms. Sunshinen ja Junon tyyliin, tosin pari pykälää kiltimpi. Kilttiys teki tarinasta samalla hiukan arvattavan, mutta mielestäni paketti pysyi silti hyvin kasassa, eikä turhaa vetistelyä ollut havaittavissa missään vaiheessa. Molemmilta konkareilta oikein hyvä suoritus, erityisesti Nicholsonista jopa pidin, mikä ei ole selviö minulle miehen jokaisessa leffassa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös