Mainos

Jatkoajan leffakerho

  • 2 415 245
  • 12 327

Sonny Burnett

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Spede-elokuva.

Tämä on nyt suoratoistossa. Hyvät maskeeraukset, näyttelijäsuoritukset ja ajankuva.. mutta olihan tuo huono leffa noin muuten. En sitten tiedä pitikö sen mikään kattava elämäkerta ollakaan mutta olihan sieltä asioita jäänyt pois. Esim. omien raakanauhojen tuhoaminen kirveellä ja taisi tarina hädin tuskin jatkua 80 luvun-puolelle. Leffan kesto oli vajaa 1,5h niin ei tuohon tietysti kaikkea saa tungettua.
 

-pasi-

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Spede-elokuva.

Tämä on nyt suoratoistossa. Hyvät maskeeraukset, näyttelijäsuoritukset ja ajankuva.. mutta olihan tuo huono leffa noin muuten. En sitten tiedä pitikö sen mikään kattava elämäkerta ollakaan mutta olihan sieltä asioita jäänyt pois. Esim. omien raakanauhojen tuhoaminen kirveellä ja taisi tarina hädin tuskin jatkua 80 luvun-puolelle. Leffan kesto oli vajaa 1,5h niin ei tuohon tietysti kaikkea saa tungettua.

Eniten tuossa ehkä häiritsee että vähän turhankin paljon näihin leffoihin pitää vain tunkea näitä "nimekkäitä näyttelijöitä" vaikka eivät oikein edes sopisi siihen rooliin. Luulisi että kulujakin saisi alaspäin jos vain osa nimekkäitä. Eniten ehkä että Vesku tuossa vähän varastaa show kun Spedeä esittävä puhuu omalla äänellä eikä osaa yhtään imitoida.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Eniten tuossa ehkä häiritsee että vähän turhankin paljon näihin leffoihin pitää vain tunkea näitä "nimekkäitä näyttelijöitä" vaikka eivät oikein edes sopisi siihen rooliin. Luulisi että kulujakin saisi alaspäin jos vain osa nimekkäitä. Eniten ehkä että Vesku tuossa vähän varastaa show kun Spedeä esittävä puhuu omalla äänellä eikä osaa yhtään imitoida.
Eilen tuli tuo katsottua, eikä hirveästi kolahtanut. Ironisesti, kuten pitkälti oikeassakin elämässä, Vesku varasti shown Spedeltä ja päänäyttelijöistä Aku Sipolalle voi melkein ainoana antaa puhtaat paperit. Ehkä eniten häiritsi se, että Simo ei näyttänyt yhtään esikuvaltaan - ei oikeastaan käynyt edes mielessä, että "tuo on Simo Salminen", ennen kuin hahmon nimi sanottiin. "Ere Kokkosessa" näin Markku Huhtamon ja "Jukka Virtasessa" Tommi Korpelan.

Speden näköiseksi saa käytännössä kenet tahansa sopivalla maskeerauksella - ei Riku Nieminen nyt huono ollut ja ehkä elokuva olisi lipsahtanut liikaa tahattoman komedian puolelle, jos olisi yrittänyt imitoida Spedeä, mutta kyllä hahmo olisi silti ollut aidompi, jos nyt sopiviin tilanteisiin oltaisiin heitetty muutamat "voi rähmät" tai "nimittäinit".

Ehkä elokuvan aikajana oli myös turhan suppea, mutta ei tuota toisaalta olisi juuri 1,5 tuntia kauempaa jaksanut katsoakaan ja kenties pidempi jana samaan aikaan tiivistettynä olisi mennyt liian tilkkutäkiksi.
 

Stolk-2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
En löytänyt hakemalla tästä ketjusta, mutta Mies ja Alaston Aseesta on tulossa uusi elokuva. Enpä oikein tiedä miksi tästä pitäisi tehdä uusi elokuva. Mies ja Alaston Ase
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Tuli katsottua nyt viimein Jurassic World: Dominion (2022) kun paukahti 4K:na Netflixiin. Mitään odotuksia ei sinänsä ollut kun ihan hauskan Jurassic Worldin jatko-osakin oli niin kökkö, mutta jotenkin tämä alitti ihan ne olemattomatkin odotukset. Ihan käsittämätön kokoelma irtonaisia "dinosaurus jahtaa"-kohtauksia ilman yhtäkään juonenkulkua, jota ei pystyisi sitä katsoessa arvaamaan 100% varmuudella oikein. Dialogista en jaksa edes puhua ja juoniaukkoja on kai turha luetella kuin elokuva on yksi iso sellainen.

Tällä elokuvalla tehtiin ilmeisesti n. miljardin euron voitot*. Huolimatta sinänsä alhaisista imdb- ja muistakin arvioista tämäkin on saanut kehuja siitä, kuinka hauska se kuitenkin on. Voiko joku selittää, miten voi olla hauskaa katsoa sama kohtaus joku 10 kertaa putkeen? Tiedät mitä tulee tapahtumaan joka kerta, jännitystä ei edes yritetä kohtauksiin rakentaa ja toimintakohtausten välissä ei ole lainkaan tilaa millekään juoneen eläytymiselle. Onko tässä kyse jostain primitiivisestä "on nyt vain kivaa katsoa kun dinosaurus juoksee ja sitä niin ikään juostaan karkuun"-tyyppisestä elokuvanautinnosta? No, ehkä tämä menee omaan piikkiin, itselläni on kenties valtavirrasta poikkeava käsitys siitä mikä on viihdyttävää ja mikä tylsää...

* ...ja kuinkas ollakaan, seuraava jatko-osa on jo tekeillä. No sitä en katso edes suoratoistosta, ihan kaikkeen se alkuperäisen Jurassic Parkin tenho ei kanna!
 
Viimeksi muokattu:

Kuopionkukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Red Wings, ManU, Kups
Tuli katsottua nyt viimein Jurassic World: Dominion (2022) kun paukahti 4K:na Netflixiin. Mitään odotuksia ei sinänsä ollut kun ihan hauskan Jurassic Worldin jatko-osakin oli niin kökkö, mutta jotenkin tämä alitti ihan ne olemattomatkin odotukset. Ihan käsittämätön kokoelma irtonaisia "dinosaurus jahtaa"-kohtauksia ilman yhtäkään juonenkulkua, jota ei pystyisi sitä katsoessa arvaamaan 100% varmuudella oikein. Dialogista en jaksa edes puhua ja juoniaukkoja on kai turha luetella kuin elokuva on yksi iso sellainen.

Tällä elokuvalla tehtiin ilmeisesti n. miljardin euron voitot*. Huolimatta sinänsä alhaisista imdb- ja muistakin arvioista tämäkin on saanut kehuja siitä, kuinka hauska se kuitenkin on. Voiko joku selittää, miten voi olla hauskaa katsoa sama kohtaus joku 10 kertaa putkeen? Tiedät mitä tulee tapahtumaan joka kerta, jännitystä ei edes yritetä kohtauksiin rakentaa ja toimintakohtausten välissä ei ole lainkaan tilaa millekään juoneen eläytymiselle. Onko tässä kyse jostain primitiivisestä "on nyt vain kivaa katsoa kun dinosaurus juoksee ja sitä niin ikään juostaan karkuun"-tyyppisestä elokuvanautinnosta? No, ehkä tämä menee omaan piikkiin, itselläni on kenties valtavirrasta poikkeava käsitys siitä mikä on viihdyttävää ja mikä tylsää...

* ...ja kuinkas ollakaan, seuraava jatko-osa on jo tekeillä. No sitä en katso edes suoratoistosta, ihan kaikkeen se alkuperäisen Jurassic Parkin tenho ei kanna!
Tuohon jatko-osaan sen verran että on jälleen kerran jonkinlainen reboot ja uuden viritelmä uusilla näyttelijöillä eli kyseessä ei ole jatko-osa. Leffan nimikin taitaa Rebirth
 

Spire

Jäsen
Edellisen kirjoittajan innoittamana mietin että pitäisikö katsoa elokuvat The Debt (2010) ja Debt Collectors (2020). IMDB arvosanat nyt eivät ainakaan jälkimmäistä juuri mairittele, mutta kai sitä voi kehnommankin elokuvan parissa viihtyä.
 

Kuopionkukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Red Wings, ManU, Kups
Edellisen kirjoittajan innoittamana mietin että pitäisikö katsoa elokuvat The Debt (2010) ja Debt Collectors (2020). IMDB arvosanat nyt eivät ainakaan jälkimmäistä juuri mairittele, mutta kai sitä voi kehnommankin elokuvan parissa viihtyä.
Ensin mainittu on oikein mainio versio jostain Israelin leffasta mitä en ole ikinä nähnyt. Viihtyy oikein hyvin. Jälkimmäistä suosittelen vain siinä tapauksessa että ensimmäisen leffan aikana juot nousevan kännin
 

Nosebleed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, San Jose Sharks
Tuli katsottua nyt viimein Jurassic World: Dominion (2022) kun paukahti 4K:na Netflixiin. Mitään odotuksia ei sinänsä ollut kun ihan hauskan Jurassic Worldin jatko-osakin oli niin kökkö, mutta jotenkin tämä alitti ihan ne olemattomatkin odotukset. Ihan käsittämätön kokoelma irtonaisia "dinosaurus jahtaa"-kohtauksia ilman yhtäkään juonenkulkua, jota ei pystyisi sitä katsoessa arvaamaan 100% varmuudella oikein. Dialogista en jaksa edes puhua ja juoniaukkoja on kai turha luetella kuin elokuva on yksi iso sellainen.

Tällä elokuvalla tehtiin ilmeisesti n. miljardin euron voitot*. Huolimatta sinänsä alhaisista imdb- ja muistakin arvioista tämäkin on saanut kehuja siitä, kuinka hauska se kuitenkin on. Voiko joku selittää, miten voi olla hauskaa katsoa sama kohtaus joku 10 kertaa putkeen? Tiedät mitä tulee tapahtumaan joka kerta, jännitystä ei edes yritetä kohtauksiin rakentaa ja toimintakohtausten välissä ei ole lainkaan tilaa millekään juoneen eläytymiselle. Onko tässä kyse jostain primitiivisestä "on nyt vain kivaa katsoa kun dinosaurus juoksee ja sitä niin ikään juostaan karkuun"-tyyppisestä elokuvanautinnosta? No, ehkä tämä menee omaan piikkiin, itselläni on kenties valtavirrasta poikkeava käsitys siitä mikä on viihdyttävää ja mikä tylsää...

* ...ja kuinkas ollakaan, seuraava jatko-osa on jo tekeillä. No sitä en katso edes suoratoistosta, ihan kaikkeen se alkuperäisen Jurassic Parkin tenho ei kanna!
Taitaa olla se ns. huvipuistokokemus syynä. Tässä leffassa oikein korostui tuo kun nämä isoimmat dinosaurukset ilmestyivät jostain nurkan takaa niin päästivät sellaisen "ratatatata ta ta..." murinaäänen kuin olisi noustu juuri vuoristoradan huipulle. Sitten alkoi syöksy ja äktiönryminä.
 

Teresa

Jäsen
Tuli katsottua tuossa männäviikolla Psyko-elokuvasarjan neljäs ja käsittääkseni viimeinen osa nimeltä Psycho IV: The Beginning. Psykot olivat nuoruusvuosinani ihan ykkössuosikkejani kaikista siihen asti näkemistäni kauhuleffoista – ehkä osittain siitäkin syystä, että taisin tutustua niihin vähän liiankin nuorena ja silloin sitä ei ollut vielä niin turtunut kaiken maailman kamaluuksiin. Avausosan kauhuelementit tosin latistuivat jo ensimmäisellä katselukerralla ylipitkien dialogien ja äitini lipsauttamien juonipaljastusten takia, mutta kakkosen ja kolmosen parissa muistan kokeneeni aitoja pelon tunteita silloin aikoinaan. Etenkin toisesta osasta pidin siksi, että näkökulma oli siinä virkistävästi erilainen kuin kahdessa muussa ja Normania kohtaan kykeni tuntemaan enemmän sympatiaa. Muuten nuo jatko-osat sortuivat kieltämättä juonellisiin älyttömyyksiin ja hipoivat etenkin loppua kohden ajoittain jo naurettavuuden rajoja, vaikka nostalgiasyistä niillä on edelleen paikkansa sydämessäni. Psykoissakin nautin enemmän niistä harvoista hyytävän pahaenteistä tunnelmanrakennuskohdista kuin legendaarisen suihkuverhokohtauksen kaltaisista raakuuksista. Sivistyksestäni löytyi kuitenkin sellainen ammottava aukko, että en ollut katsonut tuota nelososaa koskaan – ennen kuin siis nyt.

Psyko IV oli ehdottomasti positiivinen yllätys. Kyseessä oli eräänlainen jatko- ja esiosan sekoitus: jokunen vuosi edellisosan tapahtumien jälkeen Norman soitti murhajuttuja käsittelevään radio-ohjelmaan ja alkoi kertoilla juontajille elämäntarinaansa nuoruudesta lähtien. Tuon murhaohjelman ympärille rakentuva juoni säilyi hyvin kasassa ja haastattelut toimivat luontevana aasinsiltana eri aikakausien välillä, vaikka toisaalta juontajien taivasteluilla ei ollut mitään laajempaa merkitystä itse nykyajan tapahtumakulkujen suhteen. Joka tapauksessa The Beginning poikkesi edellisosista muutoinkin kuin epäkronologisen aikarakenteensa puolesta. Väkivaltaa esiintyi kyllä muutamissa kohtauksissa, mutta pääsääntöisesti keskityttiin verellä mässäilemisen tai edes kauhun sijasta tarinan psykologiseen ulottuvuuteen: millaisista lapsuudenkokemuksista mielipuoliset teot voivat kummuta. En kerro tässä noista Normanin lapsuudenkokemuksista sen tarkemmin, mutta nyt häntä kohtaan pystyi tuntemaan vieläkin enemmän sympatiaa kuin kakkososassa. Päätähti Anthony Perkinsin roolisuoritus oli edelleenkin loistava, vaikka muut näyttelijät eivät tehneet mitään lähtemätöntä vaikutusta – tosin Normanin äidin esittäjältä nähtiin hyytävän varmaa suorittamista myöskin. Lisäksi nelososassa oli onnistuttu tavoittamaan aito ennalta-arvaamattomuuden tuntu ja sitä kautta myös jännitys säilyi loppuun saakka. Aiemmat Psykot kun menivät pitkälti aina samoilla raiteilla, mutta tässä taas ei yhtään osannut sanoa, päättyykö kaikki jälleen silmittömään verilöylyyn vai olisiko jopa onnellinen ratkaisu mahdollinen.

Huonoa Psycho IV:ssä oli, että siinä ilmeni käsittääkseni aiempiin osiin nähden joitakin epäyhteneväisyyksiä esimerkiksi Normanin isän kuolinsyyn ja talon pohjaratkaisun osalta – itse en tosin ole ihan niin hard core -tietäjä, että olisin huomannut niitä itsenäisesti lukematta muiden katsojien kommentteja. Muutenkaan leffa ei ollut uskottavuudella pilattu.
Norman oli muka kaikkien edellisosassa tehtailemiensa murhien jälkeen joutunut lukkojen taakse vain neljäksi vuodeksi.
Normanin ja hänen äitinsä väliseen suhteeseen liittyi myös varsin vastenmielisiä vivahteita, mutta se ei ollut mielestäni elokuvan laadun kannalta mitenkään negatiivinen seikka, vaan ennemmin vain lisäsi tarinan vaikuttavuutta.

Kaiken kaikkiaan kyseessä ei ollut mitkään turha rahanpyydytysjatko-osa, vaan toimiva closure Norman Batesin kertomukselle. Bates Motel -sarjaa en sitten olekaan katsonut, joten en tiedä mihin suuntaan se sitten hommaa veisi.
 

Kuopionkukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Red Wings, ManU, Kups
Joo, viisi vuotta Dominonin jälkeen on tapahtuma aika mutta ei kai tuolla edelliseen trilogiaan ole hirveästi yhteyksiä. Ihan hyvä jos näin on. Innolla näitä kuitenkin odottaa vaikka Dominion oli pettymys, mahdollisesti jopa huonoin Jurassic leffa.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Fly Me To The Moon

RomCom ensimmäisen kuulennon yhteydessä pääosassa Scarlett Johansson.. pakkohan tuo oli nähdä

Tai no draamakomediaksi kai mainittiin, mutta aika puhdas RomCom tämä oli

Elokuva sijoittuu siis kuulennon kulisseihin. Scarlett Johanssonin hahmo palkataan parantaan NASA:n julkisuuskuvaa ja tietty törmää markkinointivastahakoseen Channing Tatum:n esittämään laukaisujohtajaan.

Sopaan lisätään aina huikean roolin tekevä Woody Harrelson ja soppa on valmis.

Rom on toki niin ennalta-arvattava kun näissä aina on, eikä se hämää. Komediaosa taas on vähän valju loppua lukuun ottamatta, mutta erittäin laadukkaasti tehtyä kevyttä viihdettähän tää on. Ja tietysti ollaan kokoajan Satrun 5:n ympärillä ja Amstrongit ja Aldrinit pyröii jaloissa.

Katosottava ja viihdyttävä, mutta ei yllä 2000 luvun alun RomCom boomissa tehtyjen leffojen tasolle aka nottinghillit jne.
 

Luke

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jaahas, kriitikot eivät pidä joten aika hyvä leffa on tulossa

Eka leffa on ihan top 5 -kamaa, mutta tämän kakkosen traileri herättää enemmän huolta kuin intoa. Ainakin itse pahaa pelkään, että pettymys sieltä tulee.

Samat fiilikset myös Gladiator 2:n trailerin kohdalla.
 
Suosikkijoukkue
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
Samat fiilikset myös Gladiator 2:n trailerin kohdalla.
Gladiator 2 nyt on yhtä paska, kuolleena syntynyt ajatus kuin joku Titanic 2.

Joker 2 herätti puistatuksia jo silloin, kun kyseessä kerrottiin olevan musikaali, mutta toivottavasti on edes jonkunlainen leffa. Alkuperäinen elokuva kun on yksi kaikkien aikojen yhteiskunnallisesti terävimmistä filmeistä, ja yllättävänkin raadollinen Hollywood-teos.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Luke

Nosebleed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, San Jose Sharks

Hyviä arvioita puolestaan on nyt kerännyt, ehkä hieman yllättäenkin, Netflixiin huomenna perjantaina tuleva Rebel Ridge. Rotten Tomatoesissa pisteet tällä 95% ja Metacritic 78/100.

Yllä linkissä Muropaketti.com on puolestaan antanut 4/5 ja vertaa leffaa ekaan Ramboon. Pääosissa Aaron Pierre ja Don Johnson.
 

Paloposti

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK

Hyviä arvioita puolestaan on nyt kerännyt, ehkä hieman yllättäenkin, Netflixiin huomenna perjantaina tuleva Rebel Ridge. Rotten Tomatoesissa pisteet tällä 95% ja Metacritic 78/100.

Yllä linkissä Muropaketti.com on puolestaan antanut 4/5 ja vertaa leffaa ekaan Ramboon. Pääosissa Aaron Pierre ja Don Johnson.

Hitto, tämähän pitää väijyä. Jutussa mainitut Blue Ruin sekä Green Room ovat olleet mieleeni. Etenkin Green Room aikanaan yllätti todella positiivisesti.
 

Monoliitti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Tuli tällä viikolla katsottua kaksi mielenkiintoista elokuvaa.

Speak No Evil (2022)

Tämä kyseinen leffa on pitänyt katsoa jo sieltä ensi-illasta lähtien ja nyt vihdoin sain sen kytättyä. Tanskalainen perhe tapaa Italian matkallaan hurmaavan hollantilaisperheen, jotka pyytää tanskalaisia vierailulle Hollantiin. Tanskalaiset lähtevätkin vierailulle "ystäväperheen" luo viikonlopuksi ja alkaa tapahtumaan erikoisia asioita.

Elokuva kasvaa kokoajan ahdistavampaan suuntaan ja loppukliimaksi jäi mieleen pyörimään pitkäksi aikaa. Elokuva pohtii mielestäni sitä, että miten liiallinen ystävällisyys vaikuttaa ihmisen luontaiseen "taistele ja pakene" -reaktioon. Leffa on kyllä 5/5 kamaa, eli erittäin hyvä elokuva. Tarvitsee varmaan tsekata vielä remake ja vähän vertailla. Remake tuskin pääsee lähellekään alkuperäisen elokuvan tasoa.

Alien: Romulus

Tässä elokuvassa ei kyllä pyörää keksitty uudestaan, mutta se ei haitannut, koska lopputulos oli viihdyttävää tieteiskauhua. Juoni oli tuttua huttua eli ryhmä nuoria päätyi uuden elämän toivossa hylätylle avaruusasemalle, joka olikin jotain aivan muuta kuin nuoret olivat kuvitelleet.

Elokuva on lainannut paljon ekasta ja tokasta Alien-leffasta, mutta ei se itseä haitannut. Alien-aikajanalla Romulus sijoittuu myös ykkösen ja kakkosen väliin. Ehkä Alien-franchise on kaivannut tällaista juurille paluuta. Toivottavasti jatkoa on vielä luvassa.
 

Dino

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Beetlejuice Beetlejuice piti käydä katsomassa, kun se alkuperäinen 1988 ilmestynyt oli yksi lapsuuden suosikkielokuvia, ja jokin aika sitten tuli vaimon kanssa katsottua se pitkästä aikaa. Hieman varauksella suhtauduin tähän uuteen tulemiseen koska olihan se ajan hammas päässyt vähän sitä alkuperäistäkin puraisemaan, ja nämä uudelleen lämmittelyt ovat usein aika epäonnistuneita.

Näihin odotusarvoihin nähden uusi versio oli ihan positiivinen yllätys, ja ihan viihdyttävää Burtonin kauhukomediaa alusta loppuun. Ei mikään mestariteos mutta ihan katsottava elokuva, jossa oli hetkensä. Michael Keaton veti roolinsa edelleen hyvin, samoin muut edellisestä tutut näyttelijät. Pedofiliasta narahtanut Jeffrey Jones oli kirjoitettu ulos aika kekseliäällä ja hyvin Burtonmaisella tavalla. Ainoastaan Beetlejuicen entinen heila tuntui vähän turhalta hahmolta koska hänen roolinsa jäi vähän ohkaiseksi.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Olvi

Bauer

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liverpool
Jaahas, kriitikot eivät pidä joten aika hyvä leffa on tulossa


Jokainen voi suhtautua kriitikkoihin miten haluaa, ja jos jollakin toimii kriitikkojen mielipiteitä vastaan uiminen, niin hyvä niin.

Itse kuitenkin olen huomannut, että kyllä noista parjatuista kriitikoista on iso apu, sillä jos katson jonkun yksittäisen elokuvan kritiikkien yleistä suuntaa, kyllä ne aika hyvin valmistavat siihen mitä on tulossa. Samoin Letterboxd on tosi hyödyllinen, vaikka sen sivuston vallitsevan mielipiteen kanssa toki tulee välillä oltua eri mieltä. IMDB:n arvosanoista en juuri jaksa välittää, vaikka toki muuten IMDB onkin kätevä tiedon etsimiseen.

Kokeilin viimeeksi viime viikolla antaa mahdollisuuden aika heikot arviot saaneelle elokuvalle, kyseessä oli Don't Worry Darling parin vuoden takaa. Ajattelin, että ehkä se kuitenkin voisi olla ihan hyvä, ja onhan siinä Florence Pugh ja kaikkea. No, ei todellakaan ollut kaksinen elokuva, vaan siinä meni taas pari tuntia elämästä ihan hukkaan. Eli tällaisten tilanteiden vuoksi ainakin itse olen kiitollinen kriitikoista ja Letterboxdista, sillä onhan tuota leffatarjontaa niin paljon, että jotain esikarsintaa hyvä pystyä tekemään.
 

LGD

Jäsen
Suosikkijoukkue
New Jersey Devils

Hyviä arvioita puolestaan on nyt kerännyt, ehkä hieman yllättäenkin, Netflixiin huomenna perjantaina tuleva Rebel Ridge. Rotten Tomatoesissa pisteet tällä 95% ja Metacritic 78/100.

Yllä linkissä Muropaketti.com on puolestaan antanut 4/5 ja vertaa leffaa ekaan Ramboon. Pääosissa Aaron Pierre ja Don Johnson.

Otsikkoon viitaten, toivottavasti ei tai tulee pitkä loppuvuosi.

Ei siinä mitään, itselläkin sattui silmään hyvät arvioinnit ja itse elokuva oli Netflix-asteikolla selkeästi keskiarvoa korkeammalla omassa arviointiasteikossa. Pääosanesittäjät suoriutuivat hyvin, mutta lopulta aika geneerinen kuvaus siitä, miten alakynnessä oleva yksilö lähtee taistelemaan järjestelmää vastaan yksin, ja lopulta saa tietysti tukea taistoonsa. Mielestäni sellainen 3,5 tähteä on aika oikeudenmukainen.

Toinen leffa, joka päätyi itsellä kategoriaan positiiviset yllätykset oli Blink Twice- psykologinen trilleri. Channing Tatum ei ole mielestäni erityisen taitava tai ilmeikäs näyttelijä, mutta tässä suoriutui hyvin, kuten tietysti pääosadaamit. Elokuva jätti sopivasti mielikuvituksen varaan ja oikeastaan loppua lukuunottamatta rakensi jännitystä hyvin kärsivällisesti. Loppu ei kuitenkaan ollut oikein omaan makuun. Näyttelijänä paremmin tunnettu Zoe, Lennyn tytär, Kravitz vaikuttaa lupaavalle ohjaajalle. Ei aivan neljän tähden pätkä, mutta ei nyt paljon puutu.
 

Wizzö

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Helmisen SaiPalle sympatiat
Itse kuitenkin olen huomannut, että kyllä noista parjatuista kriitikoista on iso apu, sillä jos katson jonkun yksittäisen elokuvan kritiikkien yleistä suuntaa, kyllä ne aika hyvin valmistavat siihen mitä on tulossa.
Itse olen ainakin löytänyt sellaisen "kriitikon" jolla on kyllä hyvin pitkälti samanlainen leffamaku kuin itsellä. Seuraan mitä hän kertoo leffasta ja jos kuulostaa hyvältä niin katson leffan myös itse
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös