Tästä tai tämän tyylisestä palvelusta taisi ollakin täällä joskus puhe. Eli jos omistaa kirjastokortin, niin ei vaadi kuin, että tekee tunnarit niin voi "lainata" elokuvan omasta kirjastosta. Sitten voi katsella sen suoraan tuolta sivulta tai esim. Chromecastin kautta tvstä. Sovellus löytyy Androidille ja iPhonelle.
Rajoituksina on, että elokuva on katsottavissa 48 tunnin ajan, niin monta kertaa kuin haluaa, ja 10 lainausta kuukaudessa.
Ilmeisesti Helmet-kirjastokortti ei oikeuta tuon palvelun käyttöön?
Ainakaan en löytänyt siitä mainintaan sivustolta. Jos näin on, niin aika merkittävän kortin ovat jättäneet pois.
Ilmeisesti Helmet-kirjastokortti ei oikeuta tuon palvelun käyttöön?
Ainakaan en löytänyt siitä mainintaan sivustolta. Jos näin on, niin aika merkittävän kortin ovat jättäneet pois.
Ruudusta piti tsekata 90-luvun suosikkisarjaan perustunut Kyllä isä osaa-elokuva.
Siis mitä kissanvittua? Sarjahan oli oikeasti hauska mutta tässä oltiin kyllä menty eniten metsään mitä missään vastaavissa lämmityksissä. Kerrassaan tökerö tuotos josta en löytänyt yhtään mitään hyvää sanottavaa. No ehkä kerran-kaksi vienosti hymyilin. Nyt tulee armottomasti 1.5/5 tähteä. Pilasitte mun nuoruuden hyvät muistot.
Katsottiin vaimon kanssa toi ja ihan samanlaiset fiilikset jäi. Nostalgiamielessä ton nyt katsoi, mutta se nokkela sanailu ja rytmi mihin sarja vahvasti nojasi oli todella huonoa. Sarjaa katsomattomalle varmaan ihan kauhea kokemus. Ei nyt ihan fingerpori tai mieletön remppa tasoista kuraa ollut, mutta ei paljon puuttunut.
Tästä tai tämän tyylisestä palvelusta taisi ollakin täällä joskus puhe. Eli jos omistaa kirjastokortin, niin ei vaadi kuin, että tekee tunnarit niin voi "lainata" elokuvan omasta kirjastosta. Sitten voi katsella sen suoraan tuolta sivulta tai esim. Chromecastin kautta tvstä. Sovellus löytyy Androidille ja iPhonelle.
Löytyy myös ainakin omasta telkkarista Cineast-sovellus ja hyvin toimii senkin kautta. On loistava palvelu ja valikoimakin sopivasti erilainen kuin muissa palveluissa.
Tuli tässä toinenkin sarjamurhaajapätkä katsottua tälle viikolle. Tällä kertaa Longlegs.
Tunnelma oli kohdillaan niin kuvauksellisesti kuin äänimaailmaltaan. Äänimaailma muistutti erehdyttävästi hyvin paljon Kirottu-elokuvien tyyliä ja sopi taustalle mielestäni hyvin. Herra Cage oli tapansa mukaan hauska ilmestys synkän tunnelman keskellä, mutta se nyt oli suotavaa kun hän nimenomaan "esitti" häiriintynyttä sarjamurhaajaa. Ei hän mikään loistava näyttelijä ole ollut eikä ollut sitä nytkään, mutta tähän se ylinäyttely jopa sattui sopimaan. Siitä huolimatta olen hänen elokuvistaan ja tyylistä kyllä aina tykännyt.
Silti sai taas vähän pettyä tarinaan ja muihin juttuihin, kuten kävi Trap-elokuvan kanssa.
Tällä kertaa tunnelman tappajana toimi loppukäänne, kun kyseessä olikin sitten lopulta jotain ihme hokkuspokkus-juttuja. Aika hyvin saatiin tunnelma tapettua ainakin minun osaltani siihen kohtaan. Hyvä tietenkin että vasta siinä. Siihen asti oli oikein jännittävää menoa. Tunnelman takia autenttisuus, tai sen puute, ei häirinnyt niin paljoa tässä elokuvassa kuin esimerkiksi aiemmin katsomassa Trap-elokuvassa. Poliisit ja heidän toiminta elokuvissa nyt on välillä mitä on ja ehkä Trap-elokuvan kohdalla olin liian kriittinen senkin suhteen.
Kävin myös Longlegsin katsomassa ja samat mietteet kuin yllä spoiler-tagin sisällä. En elokuvasta tiennyt oikeastaan mitään ennen katsomista, muuta kuin että on jokin sarjamurhaajarikosleffa.
Olin nähnyt klipin kohtauksesta, missä Maika Monroe näkee ensimmäistä kertaa Cagen hahmon ja siinä kuului Monroen sydämenlyönnit sykkeen ollessa liki 180, niin aattelin että voi olla kiinnostavakin leffa. Kyseisessä klipissä Cagen hahmon kasvot oli peitetty, mutta sekin taika katosi heti leffan alussa kun kasvot näytettiin.
Toi koko yliluonnollisuushomma jätti hieman huonon maun koko leffasta, kun aika "helpolla" sitten selittyi koko homma.
Deepwater Horizon: Katastrofielokuva Deepwater Horizon käsittelee vuonna 2010 Meksikonlahdella tapahtunutta tuhoisaa öljyvuotoa. Kyseinen genre on muutenkin mieleeni – kunnon katastrofitarina auttaa nimittäin näkemään omat mitättömät murheet oikeissa mittasuhteissa – ja tämäkin on ihan onnistunut lajityyppinsä edustaja.
Elokuvan alku oli tosin mielestäni turhan pitkäpiimäinen ja ennen kaikkea venytetty, sillä hyvinkin yli puolet Deepwaterin kokonaismitasta tuhraantui onnettomuutta taustoittavaan johdanto-osuuteen. Toki huolellinen pohjustus onkin tärkeää, mutta tässä tapauksessa ensimmäiset 50 minuuttia oli omistettu lähinnä teknistä sanastoa viliseville öljynporausaiheisille keskusteluille eikä hahmoja syventävälle dialogille. Niinpä itse rytinän alkaessa oikeastaan yhdenkään henkilön kohtalo ei lähtökohtaisesti liiemmin kiinnostanut. Henkilökuvauksessa huonoa oli myös ummehtunut vanhanaikaisuus; naisten tehtävänä oli lähinnä joko odotella kotona tai vaihtoehtoisesti panikoida tositoimissa.
Näistä heikkouksista huolimatta leffa kääntyi nousukiitoon itse onnettomuuden tapahduttua. Räjähdys oli ensinnäkin toteutettu visuaalisesti varsin näyttävästi, mutta ennen kaikkea kohtauksissa oli tavoitettu aidon sekasortoinen ja hektinen tunnelma. Yliampumiseen ja teennäiseen dramatisointiin ei kuitenkaan sorruttu, vaan tapahtumat esitettiin sillä tavoin kuin ne oikeasti olisivat ainakin voineet mennä ja käsittääkseni pääosin menivätkin. Juoni oli toki varsin suoraviivainen, tai oikeastaan olematon, mutta toimintapätkähän ei kaiketi juonta tarvitsekaan. Yleensä en tosin henkilökohtaisesti liiemmin nauti actionista, mutta tällaiset realistiset pläjäykset muodostavat poikkeuksen siihen sääntöön.
Tämä on nyt suoratoistossa. Hyvät maskeeraukset, näyttelijäsuoritukset ja ajankuva.. mutta olihan tuo huono leffa noin muuten. En sitten tiedä pitikö sen mikään kattava elämäkerta ollakaan mutta olihan sieltä asioita jäänyt pois. Esim. omien raakanauhojen tuhoaminen kirveellä ja taisi tarina hädin tuskin jatkua 80 luvun-puolelle. Leffan kesto oli vajaa 1,5h niin ei tuohon tietysti kaikkea saa tungettua.
Tämä on nyt suoratoistossa. Hyvät maskeeraukset, näyttelijäsuoritukset ja ajankuva.. mutta olihan tuo huono leffa noin muuten. En sitten tiedä pitikö sen mikään kattava elämäkerta ollakaan mutta olihan sieltä asioita jäänyt pois. Esim. omien raakanauhojen tuhoaminen kirveellä ja taisi tarina hädin tuskin jatkua 80 luvun-puolelle. Leffan kesto oli vajaa 1,5h niin ei tuohon tietysti kaikkea saa tungettua.
Eniten tuossa ehkä häiritsee että vähän turhankin paljon näihin leffoihin pitää vain tunkea näitä "nimekkäitä näyttelijöitä" vaikka eivät oikein edes sopisi siihen rooliin. Luulisi että kulujakin saisi alaspäin jos vain osa nimekkäitä. Eniten ehkä että Vesku tuossa vähän varastaa show kun Spedeä esittävä puhuu omalla äänellä eikä osaa yhtään imitoida.
Eniten tuossa ehkä häiritsee että vähän turhankin paljon näihin leffoihin pitää vain tunkea näitä "nimekkäitä näyttelijöitä" vaikka eivät oikein edes sopisi siihen rooliin. Luulisi että kulujakin saisi alaspäin jos vain osa nimekkäitä. Eniten ehkä että Vesku tuossa vähän varastaa show kun Spedeä esittävä puhuu omalla äänellä eikä osaa yhtään imitoida.
Eilen tuli tuo katsottua, eikä hirveästi kolahtanut. Ironisesti, kuten pitkälti oikeassakin elämässä, Vesku varasti shown Spedeltä ja päänäyttelijöistä Aku Sipolalle voi melkein ainoana antaa puhtaat paperit. Ehkä eniten häiritsi se, että Simo ei näyttänyt yhtään esikuvaltaan - ei oikeastaan käynyt edes mielessä, että "tuo on Simo Salminen", ennen kuin hahmon nimi sanottiin. "Ere Kokkosessa" näin Markku Huhtamon ja "Jukka Virtasessa" Tommi Korpelan.
Speden näköiseksi saa käytännössä kenet tahansa sopivalla maskeerauksella - ei Riku Nieminen nyt huono ollut ja ehkä elokuva olisi lipsahtanut liikaa tahattoman komedian puolelle, jos olisi yrittänyt imitoida Spedeä, mutta kyllä hahmo olisi silti ollut aidompi, jos nyt sopiviin tilanteisiin oltaisiin heitetty muutamat "voi rähmät" tai "nimittäinit".
Ehkä elokuvan aikajana oli myös turhan suppea, mutta ei tuota toisaalta olisi juuri 1,5 tuntia kauempaa jaksanut katsoakaan ja kenties pidempi jana samaan aikaan tiivistettynä olisi mennyt liian tilkkutäkiksi.
En löytänyt hakemalla tästä ketjusta, mutta Mies ja Alaston Aseesta on tulossa uusi elokuva. Enpä oikein tiedä miksi tästä pitäisi tehdä uusi elokuva. Mies ja Alaston Ase
Tuli katsottua nyt viimein Jurassic World: Dominion (2022) kun paukahti 4K:na Netflixiin. Mitään odotuksia ei sinänsä ollut kun ihan hauskan Jurassic Worldin jatko-osakin oli niin kökkö, mutta jotenkin tämä alitti ihan ne olemattomatkin odotukset. Ihan käsittämätön kokoelma irtonaisia "dinosaurus jahtaa"-kohtauksia ilman yhtäkään juonenkulkua, jota ei pystyisi sitä katsoessa arvaamaan 100% varmuudella oikein. Dialogista en jaksa edes puhua ja juoniaukkoja on kai turha luetella kuin elokuva on yksi iso sellainen.
Tällä elokuvalla tehtiin ilmeisesti n. miljardin euron voitot*. Huolimatta sinänsä alhaisista imdb- ja muistakin arvioista tämäkin on saanut kehuja siitä, kuinka hauska se kuitenkin on. Voiko joku selittää, miten voi olla hauskaa katsoa sama kohtaus joku 10 kertaa putkeen? Tiedät mitä tulee tapahtumaan joka kerta, jännitystä ei edes yritetä kohtauksiin rakentaa ja toimintakohtausten välissä ei ole lainkaan tilaa millekään juoneen eläytymiselle. Onko tässä kyse jostain primitiivisestä "on nyt vain kivaa katsoa kun dinosaurus juoksee ja sitä niin ikään juostaan karkuun"-tyyppisestä elokuvanautinnosta? No, ehkä tämä menee omaan piikkiin, itselläni on kenties valtavirrasta poikkeava käsitys siitä mikä on viihdyttävää ja mikä tylsää...
* ...ja kuinkas ollakaan, seuraava jatko-osa on jo tekeillä. No sitä en katso edes suoratoistosta, ihan kaikkeen se alkuperäisen Jurassic Parkin tenho ei kanna!
Tuli katsottua nyt viimein Jurassic World: Dominion (2022) kun paukahti 4K:na Netflixiin. Mitään odotuksia ei sinänsä ollut kun ihan hauskan Jurassic Worldin jatko-osakin oli niin kökkö, mutta jotenkin tämä alitti ihan ne olemattomatkin odotukset. Ihan käsittämätön kokoelma irtonaisia "dinosaurus jahtaa"-kohtauksia ilman yhtäkään juonenkulkua, jota ei pystyisi sitä katsoessa arvaamaan 100% varmuudella oikein. Dialogista en jaksa edes puhua ja juoniaukkoja on kai turha luetella kuin elokuva on yksi iso sellainen.
Tällä elokuvalla tehtiin ilmeisesti n. miljardin euron voitot*. Huolimatta sinänsä alhaisista imdb- ja muistakin arvioista tämäkin on saanut kehuja siitä, kuinka hauska se kuitenkin on. Voiko joku selittää, miten voi olla hauskaa katsoa sama kohtaus joku 10 kertaa putkeen? Tiedät mitä tulee tapahtumaan joka kerta, jännitystä ei edes yritetä kohtauksiin rakentaa ja toimintakohtausten välissä ei ole lainkaan tilaa millekään juoneen eläytymiselle. Onko tässä kyse jostain primitiivisestä "on nyt vain kivaa katsoa kun dinosaurus juoksee ja sitä niin ikään juostaan karkuun"-tyyppisestä elokuvanautinnosta? No, ehkä tämä menee omaan piikkiin, itselläni on kenties valtavirrasta poikkeava käsitys siitä mikä on viihdyttävää ja mikä tylsää...
* ...ja kuinkas ollakaan, seuraava jatko-osa on jo tekeillä. No sitä en katso edes suoratoistosta, ihan kaikkeen se alkuperäisen Jurassic Parkin tenho ei kanna!
Tuohon jatko-osaan sen verran että on jälleen kerran jonkinlainen reboot ja uuden viritelmä uusilla näyttelijöillä eli kyseessä ei ole jatko-osa. Leffan nimikin taitaa Rebirth
Edellisen kirjoittajan innoittamana mietin että pitäisikö katsoa elokuvat The Debt (2010) ja Debt Collectors (2020). IMDB arvosanat nyt eivät ainakaan jälkimmäistä juuri mairittele, mutta kai sitä voi kehnommankin elokuvan parissa viihtyä.
Edellisen kirjoittajan innoittamana mietin että pitäisikö katsoa elokuvat The Debt (2010) ja Debt Collectors (2020). IMDB arvosanat nyt eivät ainakaan jälkimmäistä juuri mairittele, mutta kai sitä voi kehnommankin elokuvan parissa viihtyä.
Ensin mainittu on oikein mainio versio jostain Israelin leffasta mitä en ole ikinä nähnyt. Viihtyy oikein hyvin. Jälkimmäistä suosittelen vain siinä tapauksessa että ensimmäisen leffan aikana juot nousevan kännin
Tuli katsottua nyt viimein Jurassic World: Dominion (2022) kun paukahti 4K:na Netflixiin. Mitään odotuksia ei sinänsä ollut kun ihan hauskan Jurassic Worldin jatko-osakin oli niin kökkö, mutta jotenkin tämä alitti ihan ne olemattomatkin odotukset. Ihan käsittämätön kokoelma irtonaisia "dinosaurus jahtaa"-kohtauksia ilman yhtäkään juonenkulkua, jota ei pystyisi sitä katsoessa arvaamaan 100% varmuudella oikein. Dialogista en jaksa edes puhua ja juoniaukkoja on kai turha luetella kuin elokuva on yksi iso sellainen.
Tällä elokuvalla tehtiin ilmeisesti n. miljardin euron voitot*. Huolimatta sinänsä alhaisista imdb- ja muistakin arvioista tämäkin on saanut kehuja siitä, kuinka hauska se kuitenkin on. Voiko joku selittää, miten voi olla hauskaa katsoa sama kohtaus joku 10 kertaa putkeen? Tiedät mitä tulee tapahtumaan joka kerta, jännitystä ei edes yritetä kohtauksiin rakentaa ja toimintakohtausten välissä ei ole lainkaan tilaa millekään juoneen eläytymiselle. Onko tässä kyse jostain primitiivisestä "on nyt vain kivaa katsoa kun dinosaurus juoksee ja sitä niin ikään juostaan karkuun"-tyyppisestä elokuvanautinnosta? No, ehkä tämä menee omaan piikkiin, itselläni on kenties valtavirrasta poikkeava käsitys siitä mikä on viihdyttävää ja mikä tylsää...
* ...ja kuinkas ollakaan, seuraava jatko-osa on jo tekeillä. No sitä en katso edes suoratoistosta, ihan kaikkeen se alkuperäisen Jurassic Parkin tenho ei kanna!
Taitaa olla se ns. huvipuistokokemus syynä. Tässä leffassa oikein korostui tuo kun nämä isoimmat dinosaurukset ilmestyivät jostain nurkan takaa niin päästivät sellaisen "ratatatata ta ta..." murinaäänen kuin olisi noustu juuri vuoristoradan huipulle. Sitten alkoi syöksy ja äktiönryminä.
Tuli katsottua tuossa männäviikolla Psyko-elokuvasarjan neljäs ja käsittääkseni viimeinen osa nimeltä Psycho IV: The Beginning. Psykot olivat nuoruusvuosinani ihan ykkössuosikkejani kaikista siihen asti näkemistäni kauhuleffoista – ehkä osittain siitäkin syystä, että taisin tutustua niihin vähän liiankin nuorena ja silloin sitä ei ollut vielä niin turtunut kaiken maailman kamaluuksiin. Avausosan kauhuelementit tosin latistuivat jo ensimmäisellä katselukerralla ylipitkien dialogien ja äitini lipsauttamien juonipaljastusten takia, mutta kakkosen ja kolmosen parissa muistan kokeneeni aitoja pelon tunteita silloin aikoinaan. Etenkin toisesta osasta pidin siksi, että näkökulma oli siinä virkistävästi erilainen kuin kahdessa muussa ja Normania kohtaan kykeni tuntemaan enemmän sympatiaa. Muuten nuo jatko-osat sortuivat kieltämättä juonellisiin älyttömyyksiin ja hipoivat etenkin loppua kohden ajoittain jo naurettavuuden rajoja, vaikka nostalgiasyistä niillä on edelleen paikkansa sydämessäni. Psykoissakin nautin enemmän niistä harvoista hyytävän pahaenteistä tunnelmanrakennuskohdista kuin legendaarisen suihkuverhokohtauksen kaltaisista raakuuksista. Sivistyksestäni löytyi kuitenkin sellainen ammottava aukko, että en ollut katsonut tuota nelososaa koskaan – ennen kuin siis nyt.
Psyko IV oli ehdottomasti positiivinen yllätys. Kyseessä oli eräänlainen jatko- ja esiosan sekoitus: jokunen vuosi edellisosan tapahtumien jälkeen Norman soitti murhajuttuja käsittelevään radio-ohjelmaan ja alkoi kertoilla juontajille elämäntarinaansa nuoruudesta lähtien. Tuon murhaohjelman ympärille rakentuva juoni säilyi hyvin kasassa ja haastattelut toimivat luontevana aasinsiltana eri aikakausien välillä, vaikka toisaalta juontajien taivasteluilla ei ollut mitään laajempaa merkitystä itse nykyajan tapahtumakulkujen suhteen. Joka tapauksessa The Beginning poikkesi edellisosista muutoinkin kuin epäkronologisen aikarakenteensa puolesta. Väkivaltaa esiintyi kyllä muutamissa kohtauksissa, mutta pääsääntöisesti keskityttiin verellä mässäilemisen tai edes kauhun sijasta tarinan psykologiseen ulottuvuuteen: millaisista lapsuudenkokemuksista mielipuoliset teot voivat kummuta. En kerro tässä noista Normanin lapsuudenkokemuksista sen tarkemmin, mutta nyt häntä kohtaan pystyi tuntemaan vieläkin enemmän sympatiaa kuin kakkososassa. Päätähti Anthony Perkinsin roolisuoritus oli edelleenkin loistava, vaikka muut näyttelijät eivät tehneet mitään lähtemätöntä vaikutusta – tosin Normanin äidin esittäjältä nähtiin hyytävän varmaa suorittamista myöskin. Lisäksi nelososassa oli onnistuttu tavoittamaan aito ennalta-arvaamattomuuden tuntu ja sitä kautta myös jännitys säilyi loppuun saakka. Aiemmat Psykot kun menivät pitkälti aina samoilla raiteilla, mutta tässä taas ei yhtään osannut sanoa, päättyykö kaikki jälleen silmittömään verilöylyyn vai olisiko jopa onnellinen ratkaisu mahdollinen.
Huonoa Psycho IV:ssä oli, että siinä ilmeni käsittääkseni aiempiin osiin nähden joitakin epäyhteneväisyyksiä esimerkiksi Normanin isän kuolinsyyn ja talon pohjaratkaisun osalta – itse en tosin ole ihan niin hard core -tietäjä, että olisin huomannut niitä itsenäisesti lukematta muiden katsojien kommentteja. Muutenkaan leffa ei ollut uskottavuudella pilattu.
Norman oli muka kaikkien edellisosassa tehtailemiensa murhien jälkeen joutunut lukkojen taakse vain neljäksi vuodeksi.
Normanin ja hänen äitinsä väliseen suhteeseen liittyi myös varsin vastenmielisiä vivahteita, mutta se ei ollut mielestäni elokuvan laadun kannalta mitenkään negatiivinen seikka, vaan ennemmin vain lisäsi tarinan vaikuttavuutta.
Kaiken kaikkiaan kyseessä ei ollut mitkään turha rahanpyydytysjatko-osa, vaan toimiva closure Norman Batesin kertomukselle. Bates Motel -sarjaa en sitten olekaan katsonut, joten en tiedä mihin suuntaan se sitten hommaa veisi.
Tuohon jatko-osaan sen verran että on jälleen kerran jonkinlainen reboot ja uuden viritelmä uusilla näyttelijöillä eli kyseessä ei ole jatko-osa. Leffan nimikin taitaa Rebirth
Joo, viisi vuotta Dominonin jälkeen on tapahtuma aika mutta ei kai tuolla edelliseen trilogiaan ole hirveästi yhteyksiä. Ihan hyvä jos näin on. Innolla näitä kuitenkin odottaa vaikka Dominion oli pettymys, mahdollisesti jopa huonoin Jurassic leffa.
RomCom ensimmäisen kuulennon yhteydessä pääosassa Scarlett Johansson.. pakkohan tuo oli nähdä
Tai no draamakomediaksi kai mainittiin, mutta aika puhdas RomCom tämä oli
Elokuva sijoittuu siis kuulennon kulisseihin. Scarlett Johanssonin hahmo palkataan parantaan NASA:n julkisuuskuvaa ja tietty törmää markkinointivastahakoseen Channing Tatum:n esittämään laukaisujohtajaan.
Sopaan lisätään aina huikean roolin tekevä Woody Harrelson ja soppa on valmis.
Rom on toki niin ennalta-arvattava kun näissä aina on, eikä se hämää. Komediaosa taas on vähän valju loppua lukuun ottamatta, mutta erittäin laadukkaasti tehtyä kevyttä viihdettähän tää on. Ja tietysti ollaan kokoajan Satrun 5:n ympärillä ja Amstrongit ja Aldrinit pyröii jaloissa.
Katosottava ja viihdyttävä, mutta ei yllä 2000 luvun alun RomCom boomissa tehtyjen leffojen tasolle aka nottinghillit jne.
Eka leffa on ihan top 5 -kamaa, mutta tämän kakkosen traileri herättää enemmän huolta kuin intoa. Ainakin itse pahaa pelkään, että pettymys sieltä tulee.
Samat fiilikset myös Gladiator 2:n trailerin kohdalla.
Gladiator 2 nyt on yhtä paska, kuolleena syntynyt ajatus kuin joku Titanic 2.
Joker 2 herätti puistatuksia jo silloin, kun kyseessä kerrottiin olevan musikaali, mutta toivottavasti on edes jonkunlainen leffa. Alkuperäinen elokuva kun on yksi kaikkien aikojen yhteiskunnallisesti terävimmistä filmeistä, ja yllättävänkin raadollinen Hollywood-teos.
Green Room -kauhuelokuvasta tutun Jeremy Saulnierin ohjaama Rebel Ridge on kaikkea muuta kuin aivotonta toimintaa. Aaron Pierre ja Don Johnson loistavat kantaa ottavan toimintatrillerin pääosissa. E…
muropaketti.com
Hyviä arvioita puolestaan on nyt kerännyt, ehkä hieman yllättäenkin, Netflixiin huomenna perjantaina tuleva Rebel Ridge. Rotten Tomatoesissa pisteet tällä 95% ja Metacritic 78/100.
Yllä linkissä Muropaketti.com on puolestaan antanut 4/5 ja vertaa leffaa ekaan Ramboon. Pääosissa Aaron Pierre ja Don Johnson.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt!Kirjaudu / Rekisteröidy
/img-s3.ilcdn.fi/e16aff2d381526d3879fdcf097491698b21b88300e8eb4025885ef27903f58a3.jpg)
www.iltalehti.fi
