Mainos

Jatkoajan leffakerho

  • 2 411 565
  • 12 326
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Suon Villi laulu

Jätin tän leffassa väliin, kun arvosteluissa kerrottiin, että leffa vaan kuvittaa kirjaa ja pidettiin hömppänä..

Mutta itseasiassa tämähän oli kiva rakkaus, luonto ja itselle yllättäen, oikeusalidraama. Ennalta arvattava toki, mutta ei se tämmöisessä hitaasti ja pää osaa lähellä liikkuvassa tarinassa harkitse.

Ihan mukava kakstuntinen


I’m Thinking of Ending Things

Charlie Kaufman:n kässäri Being John Malkovich leffaan oli loistava, joten odotukset tälle oli aika kovat..

No.. ohjaajana sitten ei ole osattu pitää asioita nättinä ja simppelinä, vaan kulttuurireferenssejä on pakko viljellä vyöryvällä tahdilla ja pyrkiä lopun tanssilla, musikaalilla jne vierannuttamisefektiin joka ei toimi edes vähää alusta.

Mielenkiintonen kehittely heitetään romukoppaan metaforien ja tyylilajin vaihtoihin jotka ei referoi mihinkään… kirjaa on kehuttu ja kaiketi siinä on selkeästi esillä, ettei “Lucy” ole todellinen ja kenties leffaratkasuna tämä hämärämpi rooli toimisi jännitteenä, jos se vietäsiin loppuun asti



näh
 

Oadie

Jäsen
Tuli nyt katsottua tuo kehuttu The Menu ja voin sanoa että oli sitten paras elokuva hetkeen. Loistava satiiri joka pitää katsojan kiinni alusta loppuun ja hetkittäin hymyilyttää aika tavalla. Ralph Fiennes on totutusti loistava ja Ann Taylor-Joy elokuvan edetessä myös. Nicholas Hoult yli-innokkaana ruokaintoilijana on myös hauskaa katsottavaa. Hyviä elokuvia on tullut nähtyä, mutta tämä kyllä löi laudalta muut hetkeen. Viisi tähteä ehdottomasti.

E. Mainittakoon vielä pari muuta suositusta jos ei ole nähnyt. Glass Onion oli oikein viihdyttävä mysteeri Daniel Craigin myötä. Christian Balen The Pale Blue Eye piti hitaasta etenemisestä huolimatta otteessaan. Jostain syystä näkemättä jäänyt The Chef oli todellinen hyvän mielen leffa. Green Room taas sangen erikoinen jossa punkbändi todistaa murhan valkoisen ylivallan kannattajien keskuudessa.
 
Viimeksi muokattu:

Teresa

Jäsen
Kävin katsomassa korealaisen draamatrillerin nimeltä Decision to Leave. Päähenkilö oli poliisi, jonka tutkimassa tapauksessa vuorikiipeilijä oli pudonnut kalliolta kuolemaansa ja leskeä epäiltiin hänen murhastaan. Tutkinnan kuluessa poliisille ja leskelle alkoi kehittyä tunteita toisiaan kohtaan, tai siltä ainakin vaikutti. Ei juonesta tämän enempää. Aluksi leffa vaikutti hiukan pitkäpiimäiseltäkin, mutta kyllä se siitä lähti nousukiitoon – lopussa jännitettä olisi voinut jo leikata veitsellä. Välillä esiintyi ilahduttavasti huumoriakin, joka oli kiehtovassa kontrastissa haikean yleisfiiliksen kanssa. Tunnelma oli unenomainen ja käytettiin paljon flashbackien tapaisia, niin että hetkellisesti saatoin toisinaan tipahtaa kärryiltä siitä, tapahtuiko jotakin oikeasti vai ainoastaan ajatuksen tasolla. Koin elokuvan muutenkin hieman hankalaksi seurata, koska tarinankulku poukkoili asiasta toiseen ilman kummempia aasinsiltoja – varmasti tuo toki oli ihan tietoinen tyylillinen keino, mutta omasta mielestäni se teki kokonaisuudesta turhankin sekavan. Silti kyseessä oli ihan persoonallinen ja vaikuttava tekele. Kuvakieli oli kaunista ja musiikki komeaa. Jos jotakin olisi voinut toivoa lisää, niin esitetty rakkaustarina jäi mielestäni hiukan pinnalliselle tasolle.
 

Duke

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Oulun Kärpät, ManU, AC Oulu
Päivää täältä porstuan puolelta. Mahtaisikohan kerhoon mahtua vielä mukaan? Elokuvat kiinnostelevat hyvinkin ja kaikenlainen elokuvien loggailu ja omien katselustatsien pyörittely. Letterboxd on käytössä, IMDB:stä en välitä.

Ensimmäisen kerran aloin loggailla elokuvia ihan vain omaan exceliin kesäkuussa 2003. Sitten loggailin jokusen vuoden Leffatykissä. Työelämä, perheenperustamiset ynnä muut huonot tekosyyt lopahduttivat loggailu- ja arvosteluinnon joiksikin vuosiksi, kunnes löysin Letterboxdin.

Paljonko sitä tulee sitten katsottua? Nyt on lukema 1899 eli seuraavasta paukahtaa satanen ja tänä vuonna pääsee vielä uudelle tuhatluvulle. 2020 katsoin 230 leffaa, -21 231 ja -22 233 eli noususuunnassa. Näissä luvuissa on lyhärit mukana.

Joitain enemmän tai vähemmän vakavia periaatteita (sillä muutenhan ei voisi olla periaatteen mies): Mitään en ole takautuvasti loggaillut noilta vuotta 2003 edeltäviltä ajoilta tahikka mainitsemiltani välivuosilta. Kaikki elokuvat ovat katsomisen arvoisia. Nollan tähden elokuvia ei ole olemassa (puolen tähden elokuvia sitten riittääkin). Mitään ei jätetä kesken. Juurikaan en katso samoja elokuvia uudestaan, koska maailmassa on elokuvia niin paljon.

4 viimeksi nähtyä: Visite à Hans Hartung (1947), Aquaman (2018), Duck pimples (1945) ja Wonder woman 1984 (2020).
 

Hande75

Jäsen
Suosikkijoukkue
LiverpoolFC, Jokerit, suomalaiset NHL:ssä ja Lauri
Sisu. pika-arvostelu
Oli kyllä hyvä toimintaelokuva. Jorma Tommila näytteli hyvin. Natsit puhuivat englantia, siitä miinus. Äänet ja musiikki olivat mahtavia. Loppua kohden meni hieman överiksi. Neljä tähteä.
 

Rike.K

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kissapedot
Kävin työpäivän jälkeen kattomassa ton Sisu-leffan. Oli juuri sitä mitä lääkäri määräsi, pari tuntia poikamaista ja kasarihenkistä toimintaviihdettä+Lapin huikeat maisemat ja symppis koira! Eihän tuo mikään maailmanhistorian suurin leffateos ole, mutta mä ainakin sain mitä tilasin. Hymyssä suin lähin pois elokuvateatterista, tän tyylisiä leffoja tehdään nykyään tosi vähän.
 

Duke

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Oulun Kärpät, ManU, AC Oulu
Tuli katsottua Amundsen 2019 (Cze, Nor, Swe). Alkuun vaikutti geneeriseltä elämänkertakuvaukselta, mutta kun päästiin retkeilemään, niin johan vei maisemat mukanaan. Tästä voisi myös kotimaiset elokuvantekijät ottaa oppia. Vaikka kuinka on kansallissankari kyseessä, niin asioita ei silti tarvitse siloitella ja kaunistella. Jos on ollut mäntti, niin sitten on ollut mäntti.

Kuten sanoin, elokuvan alussa ajattelin, että tällainen perus 2,5 tähteä. Sitten vei arktinen mennessään ja vahva 3/5 alkoi siintää pohjoisnavan tuolla puolen. Lopulta tuli kuitenkin tunne jostain, että pitää nakata se puolikas vielä päälle. Ja minähän vastaan intuitioon ja sydämen ääneen ja annan ilman sen kummempaa järjellistä selitystä 3,5 tähteä.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Vaikka kuinka on kansallissankari kyseessä, niin asioita ei silti tarvitse siloitella ja kaunistella. Jos on ollut mäntti, niin sitten on ollut mäntti.
Et sitten oo esimerkiksi Matti elokuvaa katsonut?
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Olen katsonut eikä mielestäni ollut hyvä tapa karnevalisoida Matin mänttiyttä. "Heh heh Matti nyt on Matti..."
Mutta ei siloiteltu tai kaunisteltu kuitenkaan... Sam Juice leffassa, ei mitään mukavaa kuvaa miehestä yritetty luoda
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Tulipa viikonloppuna katsastettua pitkään odottamani Damien Chazellen uutuus Babylon, jonka aihe on leffafanaatikko-ohjaajalle vaarallinen Hollywoodin kultakausi. Vaarallinen siinäkin mielessä, ettei idea ole kovin tuore, sillä elokuvia elokuvista on aika paljon ja tuoreiden lisäksi esim. Fellinin 8½ ovat jo käsitelleet useimpia elokuvien tekemiseen liittyviä teemoja osuvasti ja taiteellisesti korkealaatuisesti.

Babylon onkin ollut melko täydellinen pannukakku Yhdysvalloissa ja kriitikot ovat lytänneet sitä oikealta ja vasemmalta. Helsingin sanomat otsikoi, että Hollywoodin kolmen tunnin rietastelu on kammottava teos, arviona kaksi tähteä viidestä (eli sama kuin toimittajan arvosana Napapiirin sankarit neloselle). Kartastenpään kritiikissä elokuvaa syytetään tavanomaisuudesta ja latteuksista. Tätä voi kyllä hieman ihmetellä, ovathan elokuvan arviossa mainitut "latteudet" selvästi tarkoituksella juuri niitä, eikä norsun päälle paskominenkaan nyt ainakaan ihan loppuun kulutettu tapahtumakuvio elokuvissa ole...

Elokuvan jälkeen lukemani arvostelut tuntuivat kyllä kohtuuttomilta. Kyseessä on Chazellen toistaiseksi kunnianhimoisin teos, joka ei ole hänen parhaansa, muttei kyllä kammottavakaan. Se on upeasti kuvattua kaaosta, opportunismia ja sääntelemätöntä hulluutta - kunnes ei enää ole. Mitenkään tapahtumia spoilaamatta elokuvan kerronta sekin muuttuu kaaoksesta järjestelmällisempään suuntaan elokuvamaailman kehittyessä "kulta-ajasta" kohti organisoitua elokuvateollisuutta. Tuli ihan mieleeni Cormac McCarthyn briljantti lännenkirja Veren ääriin, jossa käytetään vähän samanlaista kikkaa.

Leffassa on heikkoutensa, eikä sitä voi pitää täydellisenä mestariteoksenakaan. Kaikkia hahmoja ei kehitetä niin hyvin kuin leffan kolmen tunnin pituus tekisi mahdolliseksi ja lopussa leffan hieman kyynistä perusasennetta pehmennetään turhan alleviivaavalla tavalla (joskin jollain eeppisellä tavalla kyllä ihan makeastikin). Koronanjälkeisessä potentiaalisten huippuelokuvien sumassakin tämä on ehdottomasti suositeltavaa käydä teatterissa katsomassa. Vaikka siitä ei pitäisikään, niin se on katsomisen arvoinen. Ja jos jostain elokuvasta näin pitää sanoa, niin tämän arvostuksen veikkaan tulevaisuudessa nousevan nykyisestä floppistatuksesta huolimatta.
 
Viimeksi muokattu:

Fresh

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Kyllä Matissa mielestäni kiistatta sellainen pieni henki on että Matti oli uhri ja ympäröivien ihmisten vietävissä täysin, varmasti saattoi näin ollakin mutta kyllä se syy pitkälti löytyi peilistä. Muuten koen tuon leffan lähes itse todellisesta Matti Nykäsestä irrallisena komedialeffana joka on täynnä loistavia ja hauskoja kohtauksia. Mäkihyppyhän on hyvin sivuosassa tuossa ja paljon enemmän tuollaisia (oletettavasti) keksittyjä pitkiä kohtauksia jotka ovat toki hauskoja mutta ei niillä mitään tekemistä ole todellisen Nykäsen kanssa. Jotenkin myös huvittavaa että elokuvan onnellinen loppu on se että Matti päätyy Mervin kanssa yhteen..

Asiasta kolmanteen, Better Call Saulin katselun myötä ajattelin katsoa Spinal Tapin pitkästä aikaa vain huomatakseni että sitä ei yksinkertaisesti ole saatavilla mistään Suomessa, edes vuokrattavana. On tämä nykyaikana kummallista kun tottunut että kaikki leffat saa tosiaan vähintään vuokrattua jostain suoratoistopalvelusta. Sama oli itsellä vuosi sitten True Romancen kanssa jota etsin kissojen ja koirien kanssa netin syövereistä kunnes vihdoin löysin striimattavana.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Asiasta kolmanteen, Better Call Saulin katselun myötä ajattelin katsoa Spinal Tapin pitkästä aikaa vain huomatakseni että sitä ei yksinkertaisesti ole saatavilla mistään Suomessa, edes vuokrattavana. On tämä nykyaikana kummallista kun tottunut että kaikki leffat saa tosiaan vähintään vuokrattua jostain suoratoistopalvelusta.
Jos asut Tampereen alueella, DVD löytyy Tampereen, Nokian, Kangasalan ja Oriveden kirjastoista. Toki vaatii DVD-soittimen, sitten menee vaikeammaksi jos sitä ei löydy.

Kirjastosta on muutenkin löytynyt monta etsimääni leffaa, joita ei vuokraamoissa näy. Ja mistä tahansa saman kaupungin kirjastosta voi ilmaiseksi varata tavaraa lähikirjaston hyllyyn, ja parilla eurolla sinne saa mitä tahansa mistä tahansa Pirkanmaan kirjastosta.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mäkihyppyhän on hyvin sivuosassa tuossa ja paljon enemmän tuollaisia (oletettavasti) keksittyjä pitkiä kohtauksia jotka ovat toki hauskoja mutta ei niillä mitään tekemistä ole todellisen Nykäsen kanssa.
En ole leffaa aikoihin nähnyt, mutta muistaisin että suunnilleen kaikki leffan tapahtumat olivat vähintään mukaelmia niistä jutuista, mitä Matista aikoinaan kerrottiin.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Kävin tänään katsomassa Jope Ruonansuusta kertovan dokumenttielokuvan Jope ite. Paikalla olivat myös elokuvan ohjaaja sekä käsikirjoittaja eli Jopet show'sta tuttu näyttelijä Mika Räinä. Elokuvan ensi-iltahan on kolmen päivän päästä, mutta me kutsuvieraat olemme valittu kansa.

Se oli pätevästi tehty, oikeastaan aika paljon sellainen kuin odotinkin. Positiivista oli arkistomateriaalin runsaus. Saattoi siinä lopussa herkimmillä tulla tippa linssiin.

Jos Jope on tuntunut jostakusta meijjän mieheltä, niin kyllä sellaisen olion tuo dokkari kannattaa katsoa.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Plane

Amazonin amerikan tarjonnassa tuoreehko äction leffa…

Brodie Torrance, entinen RAF-lentäjä, lentää Trailblazer Airlinesin lentoa 119 Singaporesta Tokion kautta Honoluluun, kun kone kärsii vaurioita Etelä-Kiinan meren yllä salamanikusta. Kone joutuu laskeutumaan Jolon saarelle Filippiineillä. Matkustajia on vaan 14, joista yksi on kuljetusvanki ja loput sekalaista joukkoa.

Kone laskeutuu keskelle ”ei mitään” aluksi ilman mitään yhteyksiä ulkomaailmaan. New Yorkissa Trailblazerin hallitus kutsuu kriisinhallintaryhmän kokoon. Löydettyään satellittien ja saariäksönin ansiosta koneen, niin koska Jolon saari on kapinallisten hallussa, lähettää firma yksityisen sotilasryhmän pelastushommiin.

Rynkyt laulaa ja populaa kuolee, lähinnä pahiksia, heh, mutta äction on pääosin vailla typerää machoilua ja jännite saadaan oikeasti pidettyä loppuun asti. Ei mikään omaperiäsin ikinä, mutta toimiva toimintapätkä, joka ei yritä liikaa vaan on toimintaviihdettä ilman suureellisia kytköksiä maailmanpelastamiseen tms.



ihan hyvä pätkä. Kandee kattoo ku Amazon Eurooppaan tuloo
 

Nahkasohva

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Ronnie O'Sullivan, Sunderland
Kävin viikonloppuna katsomassa oikein positiivisia arvosteluita saaneen leffan The Banshees of Inisherin:


Oli yksi parhaista näkemistäni elokuvista pitkään aikaan. Varsinkin hieman "erilaisten" elokuvien ystäville suosittelen lämpimästi.
 

Buster

Jäsen
Oli yksi parhaista näkemistäni elokuvista pitkään aikaan. Varsinkin hieman "erilaisten" elokuvien ystäville suosittelen lämpimästi.
Joo, tuli istuttua lopputekstien läpi ajatuksissa ja kuljettua samassa sumussa kotiin asti. Viime kerrasta on aikaa, kun näin perusteellisesti on järisyttänyt ja saanut mehustella. Ihan järkyttävän hyvä käsikirjoitus, näyttelijäkatras ja tunnelma. Myyttisiin mittasuhteisiin nouseva hauskan kipeä tarina kahden miehen ystävyydestä, sekä syrjäisestä ja jopa ahdistavasta pienestä maalaissaaresta.

Ihan sama minkä hahmon näkökulmasta elokuvan tapahtumia tarkastelee, niin rikasta on ja näkökulmia ymmärtää.
 

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat
Suositelkaas hyviä komedioita? Pieni ja lyhyt lista omista suosituksistani:

Hei me lennetään 1&2 - Varsinkin ensimmäinen on ehkä yksi kaikkien komedioista. Jos et ole katsonut niin katso.
This Is Spinal Tap
Monty Python - Brianin elämä
Päiväni murmelina
Monty Python hullu maailma
Piukat paikat
Uutisankkuri: Ron Burgundyn legenda
South Park: Bigger, Longer & Uncut
Shaun of the Dead
Animal House
Blues Brothers
Wayne's world
Kingpin (täysnuijat suomeksi, onpahan harvinaisen tyhmä suomennos)
Slap Shot aka Lämäri
Old school
Walk Hard
Hot fuzz


Katselulistalla:
Popstar: Never Stop Never Stopping
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat
Tucker and Dale vs Evil (2010) tuli ensimmäisenä mieleen, jahka ei ole tuttu. Arvelisin iskevän noiden listaamiesi perusteella.

Näistä tuli mieleen onko Top Secret katsottu?


Jos lentskarit uppoaa ja tämä ei ole nähty niin kipin kapin.

Harold & Kumar -trilogia saattaisi upota.

Kiitos vinkeistä, jokainen noista on kyllä katsottu. Varsinkin Tucker and Dale vs Evil on huikea elokuva. Vahva suositus myös täältä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös