Frank McKee
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, T. Arima
Pitää ruveta väijjyyn Yle Areenasta legendaarinen Slapshot eli lämäri.
Mielestäni aika geneeristä nykyajan ADHD-tykitystä, jota katsoessa tulee lähinnä pää kipeäksi. Ylipitkä. Yliarvostettu.Vähän ihmetyttää elokuvan Everything Everywhere All at Once suosio. Kieltämättä siinä oli kekseliäitä juttuja ja hyvää draamaa, mutta ei se noin elokuvallisesti ollut minusta kovin toimiva.
Ensinnäkin pituus oli aivan ylimitoitettu; kesto oli lähemmäs kolme tuntia, vaikka kässärissä oli aineksia ehkä juuri ja juuri kahteen tuntiin. Siinä kahden tunnin kohdalla suunnilleen alkoikin toisteisuus tökkimään, kun samoja efektejä ja "temppuja" vyörytettiin ruudulle uudestaan ja uudestaan. Loppukohtaus kesti jotain 45 minuuttia.
Minulle ei myöskään auennut elokuvan maalaamaan maailman logiikka ja säännöt. Pikemminkin jäi fiilis, että niistä ei paljon piitattu, koska koko ajan oli niin hirveästi kaikkea meneillään.
Kriittisyydestä huolimatta leffa oli ehdottomasti keskivertoa parempi. En vain saa oikein kiinni siitä, miksi tämä taistelee IMDb:ssä samoista arvosanoista kuin Citizen Kane tai Vertigo.
Makuasioita. Itsestäni taas yksi viime vuosien ilahduttavimmista ja kekseliäimmistä pätkistä. Juuri sellaista mielikuvituksellisuutta ja hulluttelua, ehkä jopa riskinottoa jota soisi näkevän enemmän, eikä toki ihme että jakaa mielipiteitä. Lisää tällaista, tai siis meinaan jotain ihan täysin erilaista.Mielestäni aika geneeristä nykyajan ADHD-tykitystä, jota katsoessa tulee lähinnä pää kipeäksi. Ylipitkä. Yliarvostettu.
TenetJos vastaavantasoisia geneerisiä nykyajan ADHD-tykityksiä on tarjolla enemmänkin, otan mielelläni vinkkejä vastaan katselulistaa varten.
Eka ja vika näistä nähty, mutta en kyllä keksi mitä tekemistä näillä on mainitun elokuvan kanssa.Tenet
Red Notice
6 Underground
No time to die
Näille minusta on yhteistä se että niissä siirrytään vauhdikkaasta toiminta kohtauksesta seuraavaan toiminta kohtaukseen ilman että niissä on juurikaan juonta.Eka ja vika näistä nähty, mutta en kyllä keksi mitä tekemistä näillä on mainitun elokuvan kanssa.
Everything Everywhere All at Once kuvaa en ole nähnyt (paitsi trailerin jota en jaksanut katsoa loppuun) joten en oikeastaan tiedä siitä mitään.
Ei itse patsaalla olekkaan väliä vaan kun leffoja tulee helvetillinen mälli joka vuosi niin oscarehdokkuudet antavat vähän helpotusta että mitä katsoa.. näin siis yleensä mutta tänä vuonna näyttää heikolta.
Toki väärinymmärretty woke ohjaa myös valintoja.
Joskus muinoin gaala oli ihan hyvää viihdettä riippuen toki juontajasta mutta sekin on kustu viime vuosina kun on menty ilman.
Sama. Näytti samanlaiselta kasalta paskaa kuin Doctor Strange in the Multiverse of Madness, jota tuli katsottua noin 2 minuuttia alusta.
Perkele jäin kiinni:DPakko kysyä, mitä on "väärinymmärretty woke"?
No tämähän oli sitten varsin looginen vastaus kun kysyin samantasoisten elokuvien perään.Everything Everywhere All at Once kuvaa en ole nähnyt (paitsi trailerin jota en jaksanut katsoa loppuun) joten en oikeastaan tiedä siitä mitään.
Samantyyppisten eli ADHD. Voiko olla sekä hyviä että huonoja ADHD elokuvia, minusta ei välttämättä jos ADHD koetaan negatiiviseksi luonteenpiirteeksi vai onko se jopa sairaus (vrt. Marco Hietala).No tämähän oli sitten varsin looginen vastaus kun kysyin samantasoisten elokuvien perään.
Ehkä huono sanavalinta, mutta viittasin kyseisen elokuvan ADHD-tyylillä siihen, että kokoajan tapahtuu kaikkea mahdollista ja mahdollisimman paljon, jolloin ainakin minunlaisella katsojalla tulee lähinnä ähky. Itse tykkään nauttia elokuvani sellaisessa muodossa, jossa draamankaareen kuuluu dynamiikkaa suvantovaiheineen ja tunnelmaa osataan rakentaa jopa hienovaraisesti tyylitaju säilyttäen. Puhumattakaan siitä, että taustalla olisi myös jotain syvällisempää ajatusta. En kiistä etteikö myös Everything All at Oncessa sellaista voisi olla, mutta itse mielsin sen aika popcorn-viihteeksi.
Makuasioita todellakin.
Ei tarina mennyt todellakaan viuhumalla ohitse. Eihän tuo nyt mikään monitulkinnainen tapaus ollut samassa mielessä jos vertaa vaikkapa johonkin Bunuelin, Jodorowskyn tai Tarkovskin tuotantoon. Hyvinkin suoraviivaista kerrontaa hektisestä rytmityksestä huolimatta. Elokuvien suurkuluttajana ja ehkä vähemmän sinne massaosastolle keskittyneenä sanoisin, että tyylillisesti puhutaan ihan puhtaasti viihde-elokuvasta vaikka kuten totesin, en kiistä etteikö myös syvällisempää ajatusta voisi olla taustalla.Todellakin elokuvissa on paljon makuasioita, mutta jos mainitsemassasi elokuvassa näkee aika lailla "popcorn-viihdettä", sanoisin sen tarinan menneen viuhumalla ohitse. Kyseessähän on ennen kaikkea 2020-lukua aika tarkkanäköisesti kommentoiva eksistentialistinen teos, jonka estetiikka on lainattu toiminta- ja scifielokuvista. Vaikkei se Camusinsa lukeneelle varmasti mitään täysin uusia ajatuksia tarjoa, niin onhan tuo aika omaperäinen ja hieno konsepti, eikä todellakaan ainakaan popcorn-viihdettä. Se on täysin toinen juttu, jos elokuvan käyttämät tehokeinot ja rytmi eivät itselle vain toimi. Näitä fiiliksiä on varmaan ollut aika monella tuon elokuvan katsoneella!
Ja todettakoon, että vertailua - siis tyyliseikkojen ulkopuolelta - johonkin Tenetiin ja vastaaviin ei kannata missään nimessä ottaa vakavasti, tämä on ihan erilainen elokuva sisällöltään.
Heei heei.Kaikkien aikojen paras mafiaelokuva ja yksi maailman parhaista elokuvista ikinä.
No joo, kyllä ne Kummisedätkin ovat loistavia.Heei heei.
MIELESTÄNI valheellinen väite mutta mielipiteillä ei ole niin väliä.
Sillä taas on että mafia/gangsterigenressä on niin laadukkaita elokuvia että vertailu on turhaa. Eikö voida rakastaa kaikkia;)
"I know it was you, Fredo. You broke my heart"