Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Jatkoajan leffakerho

  • 2 423 834
  • 12 322

Moonshine Man

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kolmen voiton Lukko
Oli kyllä niin hidas että Beckit ja Wallanderitkin ovat vauhdikkaita leffoja tähän verrattuna.

Kovasti ihmettelen tämän leffan hehkuttamista. Itselleni taatusti pisimmät kaksi tuntia vuosikausiin. Mutta makuasioistahan ei voi kiistellä. Monesti tuntuu vain siltä että näitä olisi kehuttava ihan kehumisen vuoksi. Mulla tärkein kriteeri elokuville ja sarjoille on niiden viihdyttävyys.

Itse antaisin tälle 2/5 tähteä. Näyttelijäsuorituksista lisätähti.
Joillekin toimii, joillekin ei. En mä itse vaikka kirjoilta tai musiikilta lähtökohtaisesti hae viihtymistä - sama pätee elokuviin. Mun yksi kaikkien aikojen ehdottomia suosikkielokuvia on Huuliharppukostaja, siinä loistoesimerkki vielä "hieman" tota The Power of the Dogia hitaammasta temmosta :)
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Joillekin toimii, joillekin ei. En mä itse vaikka kirjoilta tai musiikilta lähtökohtaisesti hae viihtymistä - sama pätee elokuviin. Mun yksi kaikkien aikojen ehdottomia suosikkielokuvia on Huuliharppukostaja, siinä loistoesimerkki vielä "hieman" tota The Power of the Dogia hitaammasta temmosta :)

No en kyllä lähtis vertaan, sillä Huuliharppukostajan kuvaus on niin loistavaa kuvakulmineen ja loistavasti valittuin nayttelijöiden lähikuvissa, jotta tempo on omiaan. PowerOfDog:ssa ei ole mitään vastaavaa visuaalista kiinnostavuutta, eikä varsinkaan genreä uudistavaa kuvausta, kuten Leonen klassikossa on.. ja en nyt ihan musaakaan noiden välillä lähtis vertamaan, vaikka Dog:ssa onkin onnistunut soundtrack, niin Morriconen score on klassikkokkamaa.. ja se yhdistelmäkokonaisuus sitä huuluharppua, Bronsonia ja lähikuvaa... ei ne paperikukat nyt ihan samaan symboliikkaan yllä
 

Moonshine Man

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kolmen voiton Lukko
No en kyllä lähtis vertaan, sillä Huuliharppukostajan kuvaus on niin loistavaa kuvakulmineen ja loistavasti valittuin nayttelijöiden lähikuvissa, jotta tempo on omiaan. PowerOfDog:ssa ei ole mitään vastaavaa visuaalista kiinnostavuutta, eikä varsinkaan genreä uudistavaa kuvausta, kuten Leonen klassikossa on.. ja en nyt ihan musaakaan noiden välillä lähtis vertamaan, vaikka Dog:ssa onkin onnistunut soundtrack, niin Morriconen score on klassikkokkamaa.. ja se yhdistelmäkokonaisuus sitä huuluharppua, Bronsonia ja lähikuvaa... ei ne paperikukat nyt ihan samaan symboliikkaan yllä
Samaa mieltä, ei mun tarkoitus ollut verratakaan noita kahta elokuvaa sinällään. Lähinnä vaan alleviivasin, että joku mukaansatempaava juoni tai nopeassa rytmissä tulevat tapahtumat eivät ole itselleni mitään varsinaisia vetovoimatekijöitä leffoissa. Huuliharppukostaja ihan Leonen tuotannonkin sisällä aivan omalla tasollaan tässä. Ehkä pitääkin viettää tänään leffailta klassikon parissa.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Rajarosvojen voittaja, eli Wagon Master Teemalla menossa (löytynee Areenasta). Mormonilänkkärien parhaimmistoa.

Myöhemmin illalla vielä "Jesse James kohtaa Frankensteinin tyttären". Tuon nimisen elokuvan on oltava hyvä.
 

disco-stu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JK Mylly
Onpa hämmentävää, miten ajankohtaiselta ja ihan järkeenkäypältä vaikuttaa kolmosella juuri pyörivä vuoden 1997 raina Air Force One. Neukut on taas neukkuja vuonna 2022, kuka tarvii enää mitään kansainvälisiä terroristeja tai vastaavia pahiksia. Omituinen paluu menneisyyteen.

Get off my plane!
 

Derrick

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Will Smith erosi elokuva akatemiasta, ilmeisesti palkinnot oli tässä, nyt aletaan tienaamaan kuten Mahtisaari sanoisi
 

MadSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Habs
Jos nyt vielä minäkin hiukan listaisin Bruce Willisiä.

1. The Fifth Element
2. Pulp Fiction
3. Twelve Monkeys
4. The Sixth Sense

Tuossa ne aidosti hyvät. Sitten vielä satunnaisessa järjestyksessä ihan ok:ita.
- Die Hard, ehkä kakkonenkin
- Armageddon
- Unbreakable

Sin Cityistä tykkään kyllä, mutta en silleen miellä niitä Brucen leffaksi. Toki voidaan kiistellä sitten tuosta Pulp Fictionistakin. Mutta onhan Brucella siinä merkittävä rooli. Kuka sitten ikinä onkaan miespääosassa.
Oma "ihan ok" lista on huomattavasti pidempi. Miten voi unohtaa esim tämän:

 

jake styles

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Onpa hämmentävää, miten ajankohtaiselta ja ihan järkeenkäypältä vaikuttaa kolmosella juuri pyörivä vuoden 1997 raina Air Force One. Neukut on taas neukkuja vuonna 2022, kuka tarvii enää mitään kansainvälisiä terroristeja tai vastaavia pahiksia. Omituinen paluu menneisyyteen.

Get off my plane!
Tuli kyllä semmonen ”Bon Voyage” -fiilis (erästä entistä mäkihyppääjää lainaten) etenkin siinä kun Ford piti pressan roolissa puheen leffan alkupuolella. Sisältönä että Yhdysvallat on katsonut diktaattorin touhuja ja siviilien tappamista sivusta vuoden ajan ja tyytynyt määräämään vain taloudellisia pakotteita :D
 

Teresa

Jäsen
Kävin katsomassa jokin aika sitten The Matrix Resurrectionsin. Päällimmäisenä jäi mieleen, että ainakin leffa toimi hyvänä unilääkkeenä ja tulikin pilkittyä varmaan puolet ajasta Finnkinon hämärässä salissa. Elokuva oli noin 2,5 h pitkä mutta onnistui jotenkin kummasti tuntumaan vähintään kymmenen tunnin kestoiselta. En nyt laita arviotani spoilereihin, koska en paljasta juonesta mitään merkittävää, eikä siinä kyllä mitään merkittävää oikeastaan tapahtunutkaan.

Tämä oli siis itselleni ensimmäinen kyseisen sarjan leffa ja samalla ensimmäinen kosketus Matrixiin ylipäätään, sillä niihin peleihinkään ei ole tullut tutustuttua. Etukäteen tiesin, että se 90-luvun lopulla ilmestynyt alkuperäinen tekele oli kovin suosittu ja käsitteli jonkin sortin tietokonehommia, mutta en oikeastaan muuta (olen kai kasvanut tynnyrissä). Siltä pohjalta Resurrectionsiin oli varsin hankala päästä sisälle. Leffassa mentiin nimittäin sen kummempia pohjustamatta suoraan asiaan ylipitkäksi venytetyn actionkohtauksen muodossa. En tiedä, olivatko tuon toimintajakson päähenkilö ja muut siinä esiintyneet hahmot tuttuja aikaisemmista osista. Käsittääkseni kuitenkaan eivät, joten ihan hullua aloittaa elokuva jollakin turhanpäiväisellä sinkoilulla ennen kuin sitä suorittavia hahmojakaan on millään tavalla esitelty. Nyt ei kiinnostanut pätkääkään noiden tyyppien ryntäilyt tai niiden lopputulos, kun ei tiennyt sitäkään, keitä hittoja he edes olivat.

Mikäli olisin katsonut Resurrectionsin kotisohvalla, telkkari olisi napsahtanut kiinni jo tuon aloituskohtauksen aikana. Nyt oli kuitenkin pakko jatkaa eteenpäin, mikä hetkellisesti palkittiinkin, sillä seuraavaksi oli vuorossa elokuvan ainoa hyvä hetki – sellainen tempoltaan rauhallisempi ja reaalimaailmaan sijoittuva osuus. Siinä kuvattiin Thomas Andersonin (Keanu Reeves) arkea takavuosien jättihitin luoneena pelinkehittelijänä, jonka ote todellisuuteen oli alkanut rakoilla. Ajoittain Thomas kuvitteli elävänsä keksimässään pelitodellisuudessa ja kävi psykoterapiassakin käsittelemässä näitä harhakuvitelmiaan. Ainoastaan noissa kohtauksissa yllettiin edes jonkinlaiseen psykologiseen syvyyteen ja kiinnostavuuteen.

Tuota jaksoa ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa – ehkä 20 minuuttia korkeintaan. Sen jälkeen eli leijonanosan ajasta Resurrections oli pitkälti pelkkää toimintaa ja nimenomaan negatiivisessa mielessä. Keskityttiin siis enemmän nälkävuoden mittaisiin ammuskelu-, tappelu- ja takaa-ajokohtauksiin ynnä muuhun päättömään säntäilyyn kuin minkään järjellisen juonen rakentamiseen. En toki ole muutenkaan toimintakohtausten ystävä, mutta tässä ne kiinnostivat vielä tavallistakin vähemmän, sillä Matrixin virtuaalitodellisuudessa hahmot saattoivat vaikkapa tipahtaa pilvenpiirtäjän katolta maahan ja säilyä silti hengissä. Minkäänlaista jännittävyyden illuusiotakaan ei muodostunut, kun tuntui siltä ettei kukaan kuitenkaan kuole, vaikka kävisi kuinka pahasti.

Sitä paitsi hahmot olivat jo itsessään niin yhdentekeviä, ettei minua olisi kiinnostanut millään muotoa, vaikka joka ainoa heistä olisi kuollutkin. Päähenkilö Thomas eli Neo oli ainoa edes jossakin määrin muista erottuva hahmo, mutta varsin etäiseksi hänkin jäi. En haluaisi tuomita Reevesia yhden roolin perusteella enkä tuomitsekaan, mutta tässä hän oli kyllä melkoinen puupökkelö. Jokainen kohtaus oli samalla tyhjällä ilmeellä vedetty, mikä oli ehkä tarkoituskin, mutta ei kyllä tehnyt hahmosta mitenkään kiehtovaa. Muusta henkilökaartista tulee mieleen vain Trinity, jonka kanssa Neolla oli ainakin tässä leffassa naurettavan pinnalliselle tasolle jäävä ja hatusta heitetyn tuntuinen rakkaustarina. Kaksikko ei missään vaiheessa edes keskustellut keskenään oikein mistään tai muutenkaan vaikuttanut siltä kuin heillä olisi ollut mitään kummempaa yhteyttä. Lopuista hahmoista en muista oikeastaan mitään.

Kaipa leffassa oli silti jonkinlainen juonikin olevinaan. Se vain tuntui auttamattoman sekavalta. Tuollainen usealla todellisuuden tasolla etenevä juoni toki on jo lähtökohtaisestikin tuomittu jonkinasteiseen hajanaisuuteen. Omalla kohdallani kärryille pääsemistä hankaloitti varmasti – tyypillisen hajamielisyyteni ohella – sekin, etten ollut tietoinen aiempien osien tapahtumista. Kerran jos toisenkin Resurrectionsissa puhuttiin edellisissä leffoissa esiintyneistä hahmoista ja viljeltiin niissä esiteltyjä termejä ilman mitään selityksiä. Muitakin viittauksia menneeseen ja jopa kuvamateriaalia edellisosista nähtiin niin paljon, että se alkoi tuntua jo mauttomalta. Ehkä tämä Resurrections sitten oli tarkoitettu vain jatko-osaksi aiemmat Matrixit läpikotaisin tuntevalle eikä miksikään itsenäisestikin toimivaksi teokseksi, joka olisi kyennyt houkuttelemaan myös uusia katsojia. Tai sitten ohjaaja Wachowski kuvitteli suuruudenhullusti, että kaikki tietävät jo muutenkin ainakin pääpiirteittäin alkuperäistrilogian sisällön, eikä näin ollen ole enää mitään tarvetta selitellä taustoja tai yrittää kosiskella uusia potentiaalisia faneja. Naurettavaa kyllä jos hänellä on moisia harhaluuloja aikaansaannostensa suosion suhteen.

Eikä mielestäni ole muutenkaan mitään järkeä tehdä noin vahvasti alkuperäiseen leffaan nojaavaa jatko-osaa. Miksi kierrättää enää niitä samoja vanhoja jo käsiteltyjä elementtejä. Olen toki vähän huono kommentoimaan tuota asiaa, kun en kerran edellisosista mitään tiedä. Eli ei siitä sen enempää, mutta pääasiallinen ongelma tosiaan oli, etten päässyt missään vaiheessa kunnolla perille jutun punaisesta langasta.

En silti sano, että The Matrix Resurrections olisi ollut ihan susi. Olihan se ihan komeaa seurattavaa visuaalisessa mielessä ja erikoistehosteidensa puolesta, eli jos sellaisia seikkoja arvottaa korkealle, niin ehkä tuokin sitten kolahtaa. Minun juttuni tämä ei vain ollut.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
@Teresa

Matrix-leffojen suhteen pitäisi kyllä ehdottomasti olla tuo mainio ensimmäisen leffa ja kaksi kömpelöä jatkoa katsottuna. Ennen tuon uusimman väijymistä. Varsinkin ensimmäinen elokuva avaa todella hienosti sitä ydinajatusta. Jatko-osat ovat mitä ovat, mutta vievät trilogian päätökseen.

Tuossa uusimmassa tietyt asiat on vedetty tarkoituksella överiksi ja noihin saa heijastepinnan nähtyään kolme ensimmäistä. Ja luonnollisesti hahmojen suhteen asiat näyttäytyvät hyvin eri tavalla tuolloin.
 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Aloin tuosta @Teresa Matrix -arvostelusta miettimään, että mikähän olisi hankalin leffa jostain trilogiasta tai mistä lie jatkohösötyksestä, jos sitä alkaisi katsomaan vaan ihan erllisenä leffana ilman että olisi nähnyt mitään edeltäviä osia? En ole itse tätä uusinta Matrixia nähnyt, mutta veikkaisin että se saattaisi olla siellä kärkipäässä.

Oiskohan Star Warseista hankalin vaikka Jedin paluu, vai sittenkin Episodi III? Siis mikä ihme vinkuja tää Anakin -hahmo on, hänhän on todella rasittava ja siis suoraan sanottuna väkivaltainen hullu.

Taru Sormusten herrasta, siinä jos hyppäisi ummikkona heti Kuninkaan paluuseen niin tajuaisikohan sitä yhtään että miks vitussa noi kaksi lyhyttä jamppaa tuolla laavakentillä sekoilee jonkun sormuksen kanssa.

Harry Pottereista, Nälkäpeli -leffoista ja Narniasta en osaa sanoa kun en oo niitä juurikaan nähnyt, mutta pitäisi melkein kokeilla alkaa kattelee joskus jotain loppupään leffaa näistä, että onko missään mitään järkeä. Sen verran nyt on saastunut että tiedän että siellä Harry Pottereissa on joku nenätön hemmo joka sitä silmälasipäistä jamppaa jossain velhokoulussa kiusaa, ja Nälkäpelissä tais olla Jennifer Lawrence ammuskelemassa jousipyssyllä jossain ties missä.

Narniasta en tiiä oikein mitään, jostain komerosta mennään johonkin mikämikämaahan missä leijona puhuu. En kyl ees tiedä onko Narniasta tehty mitään trilogioita tai isompia leffakokonaisuuksia, vai onko se vaan yksi leffa? Muistan erään tutun kertoneen, että hän oli mennyt leffateatteriin katsomaan Narniaa, ja kesken leffan hänelle tuli pakottava tarve nousta ylös ja huutaa siellä teatterissa kurkku suorana "VITTU MITÄ PASKAA PASKAA PASKAA TÄÄ ON!!", ei hän sitten sitä tehnyt mutta se jotenkin oli minusta niin hyvä arvostelu siitä leffasta että enpä taida itse viitsiä edes kokeilla.

Kummisetä -leffoista en muista niin tarkkaan että toimisko ne jopa ihan OK erillisinä leffoinakin. Indiana Jonesit ja James Bondit ei ainakaan olisi kovinkaan hankalia erillisinä katsottuina.

Mitähän muita leffasaagoja olisi, joihin voisi olla vaikea päästä sisälle jos hyppää mistään mitään tietämättömänä keskeltä sisälle?
 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tulipa tässä nyt vielä mieleen sekin, että kun tällaisena melko pintapuolisena Star Wars -ihmisenä katsoin Mandalorian -sarjan tuossa jokin aika sitten.. laitetaas nyt spoileri-tageihin, jottei joku joka ei ole Mandalorianeja katsonut pilaannu:

Niin, eli ei minulle sanonut monikaan niistä joissain jaksoissa vastaan tulevista tyypeistä yhtään mitään, vaikka selkeästi näki että vaikkapa sitä yhtä kahden miekan kanssa jossain suolla elelevää nais-avaruusolio-jediä silleen pikkuhiljaa pohjustettiin että arvaattekos kuka se tämä on, arvaattekos, kattokaas näitä miekkoja, ja hei, tässä on vähän jotain saatanan päälonkeroa, arvaatteko jo, no, nyt se paljastuu, kattokaa, se on.. JOKU ORANSSI LONKEROPÄÄ! Eihän se tainnut missään niissä leffoissa olla, vaan jostain ties mistä muusta Star Wars -töhnästä se oli minua kovemmille Star Wars -nörteille tuttu, ja varmasti se oli näille nörteille hieno paljastus. Itse vaan toljotin tyhmänä että kuka helvetti tuo nyt on.

Luke Skywalkerin ilmaantuminen mestoille taas oli minullekin hieno hetki, mutta jos ei tietäisi koko Star Warsista yhtään mitään niin sekin kohtaus olisi varmaan aika meh. Okei, eli noi on nyt pulassa tuolla ohjaamossa, mutta nyt joku mustaviittainen ukkeli lens tonne.. jaa sillä on valosapeli kanssa, okei no se nyt sitten tuhosikin noi kaikki pahat robotit tosi helposti. Jaaha, nyt se tulee tonne.. miksei ne sen naamaa näytä? Onks se joku robotti tai jotenkin pahasti ruhjoutunut vai.. no ei se oli vaan joku typerän näköinen junnu. Onpa uskottavaa että tommonen vatipää tosta vaan tuhosi kaikki ne pahat robotit joille toi koko ohjaamossa ollut superarmeija ei pärjännyt. Ja mikä vitun piippaileva, pyörillä kulkeva roskapönttö sillä on mukana? No nyt se vei ton typerän paskasti tehdyn vihreän nuken mukanansa jonnekin. Jaaha, Oberyn oli näköjään ton yhden kypärän sisällä, katos vaan. Jaaha, tähän tää loppu sitten. Aika paska oli kyllä tää lopetus. Suuruudenhullua kuvitella että joku tietäisi näitä hahmoja ennakkoon.
 

Teresa

Jäsen
@Teresa

Matrix-leffojen suhteen pitäisi kyllä ehdottomasti olla tuo mainio ensimmäisen leffa ja kaksi kömpelöä jatkoa katsottuna. Ennen tuon uusimman väijymistä. Varsinkin ensimmäinen elokuva avaa todella hienosti sitä ydinajatusta. Jatko-osat ovat mitä ovat, mutta vievät trilogian päätökseen.

Tuossa uusimmassa tietyt asiat on vedetty tarkoituksella överiksi ja noihin saa heijastepinnan nähtyään kolme ensimmäistä. Ja luonnollisesti hahmojen suhteen asiat näyttäytyvät hyvin eri tavalla tuolloin.
Niin, tuon The Matrix Resurrectionsin voisi toki yrittää katsoa uudestaan sen jälkeen kun alkuperäistrilogiaan on tutustunut, jos vain mielenkiinto riittäisi moiseen. Varmasti avautuisi tuolloin aivan eri tavalla. Itse olin vain olettanut uutukaisen olevan ns. erillinen kokonaisuus siihen alkuperäiseen trilogiaan nähden, kun tämä ilmestyi näinkin pitkän ajan kuluttua niistä muista eikä tällaista pitänyt kai alun perin tullakaan. Uusimman elokuvan nimikin viittasi siihen suuntaan, että kyseessä olisi jonkin sortin uudelleenkäynnistys eikä niinkään suoranainen osa alkuperäistä sarjaa. Jotenkin sitä yleensäkin kuvittelisi, että kun tuollainen suht vanha elokuvasarja kaivetaan yhtäkkiä haudasta vuosikausien jälkeen, niin siihen olisi keksitty jokin uusi idea ja mielellään ihan itsenäisenäkin toimiva juoni. Mitä järkeä veivata enää sitä samaa vanhaa.

Ainakin kaikki muut näkemäni elokuvasarjojen uudelleenlämmittelyt ovat seisoneet ihan hyvin myös omilla jaloillaan. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa juuri Star Wars. Varmasti tapahtumista olisi melko pihalla, mikäli sen menisi jostakin Jedin paluusta aloittamaan, mutta kyllä esimerkiksi tuo 2010-luvun trilogia mielestäni toimii ihan hyvin sellaisenaan, vaikkei olisi nähnyt episodeja I–VI. Toki vanhemmista osista saadut taustatiedot varmasti syventävät katselukokemusta, mutta mitenkään välttämättömiä ne eivät ole. Minusta olisi ollut typerääkin vaatia uusimman trilogian katsojalta joidenkin ikivanhojen 1970–80-luvuilla ilmestyneiden tekeleiden tuntemusta, koska tämä olisi etäännyttänyt suuren osan nuoremman polven katsojista.

Ensimmäisten Matrixien ilmestymisestä ei toki vielä aivan niin pitkä aika ole, mutta myös 2000-luvun alkuun nähden katsojakunta on ehtinyt vaihtua siinä määrin, että oletin tämän uusintalämmittelyn tarkoituksena olevan tuoda tällaisen legendaarisena pidetyn elokuvasarjan ilosanomaa myös uudelle katsojasukupolvelle. My bad tietysti kun olin ymmärtänyt väärin, mutta mielestäni sellaisessa lähestymistavassa olisi kyllä ollut enemmän järkeä. Ilmeisesti tarkoituksena olikin kuitenkin vain tarjota nostalgiapläjäys sen alkuperäistrilogian faneille ja sellaisenahan tuo leffa varmaan toimi ihan hyvin.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
En tajunnut Matrixin jatko-osista hevon helvettiä, vaikka olen ne kahdesti katsonut. Enkä siten tajua, miksi ne pitäisi olla nähtynä, jos on kuitenkin ykkösen nähnyt ja on menossa Resurrectionia katsomaan.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
En tajunnut Matrixin jatko-osista hevon helvettiä, vaikka olen ne kahdesti katsonut. Enkä siten tajua, miksi ne pitäisi olla nähtynä, jos on kuitenkin ykkösen nähnyt ja on menossa Resurrectionia katsomaan.
Ei niissä ole mitään tajuttavaa. Se kaikki selitetään läpi toisessa elokuvassa ja sitten kolmannessa ei enää noudateta edellisten elokuvien maailman rajoitteita.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Ei niissä ole mitään tajuttavaa. Se kaikki selitetään läpi toisessa elokuvassa ja sitten kolmannessa ei enää noudateta edellisten elokuvien maailman rajoitteita.

Minä nokitan ja väitän että ensimmäinen elokuva muutaman ikonisen hetken kera avaa koko oleellisen kuvion. Sen jälkeen vaihde menee vapaalle ja voi nauttia kohtuullisen helposti tajuttavasta menosta jatko-osissa. Eli johdonmukaisuudesta tinkiminen alkaa minusta aika vauhdilla.
 

DarkTower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pool, NHL, MMA, Kärpät
Matrix-trilogia. Huvittavaa kuinka ihmiset eivät tajua vihjeitä Jeesukseen ja hänen ylösnousemukseen koko sarjan aikana? Neo lopussa uhraa itsensä koko ihmiskunnan eteen kuten Jeesus? Koko sarjan ajan on vihjeitä raamattuun. Pitääkö se piirtää joillekin tikku-ukoilla? Jos ei tajua ideaa, on parempi olla hiljaa eikä kirjoittaa mitään...

Toki jatko-osat olivat heikkoja, eikä niitä olisi ikinä pitänyt edes tehdä.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Jeesukseen? ää.. siis Jesseen tarinan juuret on paljon vanhemmassa tarinaperinteessä, mutta tietty jos tuntee vaan jessevainaan tarinan, luulee, että kaikki tarinat itsensä uhraamisesta on vedetty jessevainaan stoorista.

Mutta joo, uskonnollisista perustarinoista on hyvä ammentaa, vaikka Galactikan koko idea oli juutalaisten heimot ja israelin etsintä... mutta tarinankerronnallisesti paljon vanhempaa perua kuin Jessevainaan tarina on itsensä toisten edestä uhraaminen.


Leffoista

Last Survivors

koska kaikki scifi:t.. ja enpä spoilaa mitään, sillä tän osalta dystooppinen alkuasetelma isästä ja pojasta metsässä vartioimassa omaa mökkiä ja tappamassa kaikki tunkeilijat muuttuu aika hieosti.

Asetelma siis on hyvin rakennettu, itse kerronnallisesti tää vähän lagaa ja loppuratkaisussa ollaan vähän kliseiden äärellä, mutta onneksi ei kuitenkaan siirappiin valuta.

Ihan kartoittava pätkä



Pakko oli kooklata että mistä hemmetistä tunsin Alicia Silverstonen.. no olihan se jotain nuorena tehny joo.. bätgirl mm
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Tulipa katsottua Drive My Car, joka voitti ulkomaisen elokuvan Oscarin. Periaatteessa kuin minulle räätälöity elokuva, jonka juju on menetyksen kanssa diilailusta - ja ehkä yksinäisyydestä myös. Hienoja kuvia, pääosin hyvää näyttelyä ja joitain vaikuttavia kohtauksiakin, mutta jokin elokuvan rytmissä tökki. Hieman häiritsi sekin, että elokuva näytti liikaa lavasteelta - kaduilla nähdään vain elokuvan keskeisiä hahmoja, autokin ajaa pääosin hiljaisia katuja yms., joka hieman rikkoo elokuvan uskottavuutta minulle.

Jos immersio kestää, tämä voi silti olla vuoden hienoimpia elokuvia jollekin. Minulle tämä jätti kuitenkin hieman väljähtäneen maun, mutta kiinnostus ohjaajaan heräsi. Saapa nähdä poikiiko Oscar laajempaa levitystä vanhalle tuotannolle täälläkin, kuten Bong Joon Hon kanssa kävi.
 

Karpat46

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, Україна
Matrix-trilogia. Huvittavaa kuinka ihmiset eivät tajua vihjeitä Jeesukseen ja hänen ylösnousemukseen koko sarjan aikana? Neo lopussa uhraa itsensä koko ihmiskunnan eteen kuten Jeesus? Koko sarjan ajan on vihjeitä raamattuun. Pitääkö se piirtää joillekin tikku-ukoilla? Jos ei tajua ideaa, on parempi olla hiljaa eikä kirjoittaa mitään...

Toki jatko-osat olivat heikkoja, eikä niitä olisi ikinä pitänyt edes tehdä.
Heh. Tuo ensimmäinen Matrix oli sellaista pseudofilosofista pyörittelyä todellisuuden luonteesta ja se koko elokuvan pointti oli siihen aikaan vallankumouksellinen visuaalinen ilme. Teatterista sitten käveltiin porukalla ulos dressmannkävelyä trenssitakin helmat hidastettuna hulmuten ja olo oli cool.

Jatko-osat sitten yrittivät lypsää samalla teemalla täysin överiksi vetäen. Ensimmäinen osa oli tosiaan ainoa relevantti teos, mutta Jeesuksia nyt ilmestyy pilviin ja paahtoleipiin ihan tämän tästä ja tuollaisen raamattuvertauksen voi liimata lähes jokaisen tarinan kylkeen niin halutessaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös