olkikuukkeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Nightmare Alley ja Licorice Pizza jäivät näkemättä. Nightmare Alley sen takia, että on hyvin todennäköisesti sellainen elokuva mistä en nauti ja mikään ei kutsu katsomaan. En sano, että on huono mutta ei minulle. Licorice Pizza ei vaikuta kovin mielenkiintoiselta sekä alaikäisen kanssa suhteen glorifointi ei kuullosta kivalle. Tämä siis sen tiedon valossa, mitä on lukenut ja nähnyt. Pitänee katsoa vielä itse ja antaa sitten lopullinen tuomio.
Kirjoitin Licorice Pizzasta täällä: Jatkoajan leffakerho
Jos uskallat vilkaista spoileri-tagin taakse - tai uskalsit tai et - niin itse olen sitä mieltä, ettei elokuva glorifioi aikuisen ja alaikäisen suhdetta mitenkään. Se ei vain valmiiksi pureskele tilannetta katsojalle, mikä kai nykyään tarkoittaa samaa kuin glorifiointi. Perhana, jopa historialtaan patriarkaalisen dystopian, mielestäni yhden 2010 -luvun parhaista elokuvista - Blade Runner 2049 onnistuttiin Helsingin Sanomissa lyttäämään, koska "naiskatsoja ei tunne olevansa kohdeyleisöä".
On hyvä, että elokuvaskenen kokonaisuudessa on monenlaisia ihmisiä. On hyvä, että rasismia käsitellään sen kokijan näkökulmasta. Mutta voiko yksittäistä elokuvaa sen perusteella tuomita, että siinä ei ole hahmodiversiteettiä tai kaikkien näkökulmaa huomioitu? Tai pitääkö elokuvan todella katsojalle aina erityisesti alleviivata, että "meidän mielestä tämä on siis tuomittavaa", jos jotain nykynormien vastaista elokuvassa tapahtuu?
Vielä paljon tuota Licorice Pizzan päähenkilöiden suhteen pohdiskelua naurettavampaa oli kahdessa lyhyessä kohtauksessa esiintyvän miehen rasistisen käytöksen kuvaaminen rasismia edistäväksi. Ilmeisesti PTA:n olisi pitänyt erikseen tehdä kohtaukseen hahmo, joka tuomitsee rasistisen käytöksen. Elokuvassa, joka kuvaa 1970-luvun Amerikkaa. Joskus sitä vain toivoo, että tämä emansipatorisen ylikunnon ja -kompensoinnin vaihe menisi ohi kohti edes jonkinlaista sietokykyä ja hyväntahtoista suhtautumista ihmisiin ja asioihin.