Jatkoajan leffakerho

[Quaser]

Sideways-leffa

Hyvä leffa ja Paul Giamatti on erinomainen näyttelijä.

 

[El Gordo]

Coda. Tämä taasen oli sitten oikeasti todella hyvä elokuva. Itselläni tässä oli myös hieman henkilökohtaista aspektia mukana. Vaikka en kuuro olekaan, tarpeeksi huonokuuloinen löytääkseni elokuvasta henkilökohtaisia elementtejä jotka syvenivät kokemusta. Hieno elokuva, vaikka itse olisinkin Oscarin antanut Power Of the Dog:lle.

Oon samaa mieltä Codasta. Vai pitääkö se kirjoittaa CODA. Vähän ehkä laskelmoivasti tuossa katsojien nappuloita painellaan, mutta hyvät näyttelijäsuoritukset ja viittomakielen kekseliäs käyttö onnistuvat kuitenkin pitämään paketin hyvinkin toimivana.

Olisi kyllä kiinnostavaa nähdä se alkuperäinenkin elokuva (ranskalais-belgialainen, vuodelta 2014). Taisi jäädä aika pienelle huomiolle Suomessa. Eihän se välttämättä sen huonompi ole, amerikkalaisilla on aika ylivertainen markkinointikoneisto.

Power of the Dogia en ole vielä saanut aikaiseksi katsoa, kun joka ilta tulee jääkiekkoa.

 

[Fat Cat]

Kylläpä lätkäistiin tuntuva pelikielto Smithille, NHL saisi ottaa mallia. Olinkin näkeväni hidastuksesta, että Smith käytti jalkojaan ikään kuin pumppuina ja osumahetkellä saattoi jalat irrota kokonaan maasta. Osumahan jysähti suoraan päähän, vaikka joidenkin mielestä varmaan ns. liukui olkapäätä pitkin.

 

[FASlapsi]

Kylläpä lätkäistiin tuntuva pelikielto Smithille, NHL saisi ottaa mallia. Olinkin näkeväni hidastuksesta, että Smith käytti jalkojaan ikään kuin pumppuina ja osumahetkellä saattoi jalat irrota kokonaan maasta. Osumahan jysähti suoraan päähän, vaikka joidenkin mielestä varmaan ns. liukui olkapäätä pitkin.

On mennyt kukkahattuiluksi Oscar-gaalatkin, saatana. Täytyy varmaan mennä Youtubeen katsomaan "Bobby Brown top10 hits" ja haikailemaan aikaa jolloin näyttelijäpiireissä saatiin vielä läpsiä toisia naamaan ilman sen kummempia rangaistuksia. Joku Johnny Deppin ja Amber Heardin rivalrykin toi mahtavaa tunnetta ja fiilistä, ei näistä nykyajan tissiposkista oo enää mihinkään!

 

[SamSal]

Papillon 2017

Näkyi areenassa olevan tämä, en nyt haluaisi sanoa pökäle mutta sanompa kuitenkin.

Olen lukenut kirjan muistaakseni kolme kertaa ja katsonut alkuperäisen elokuvan varmaan vuoden parin välein.
Vanha elokuva mukailee kirjaa sentään aika hyvin ja Steve MCQueen sekä Dustin Hoffman jättivät liian isot saappaat Rami Malekille ja Charlie Hunnamille.
Elokuvalla tuntui olevan todella kiire ja kohtauksista hypittiin seuraavaan aivan päättömästi. Jäi sellainen olo että onko tekijät edes lukeneet kirjaa.

1/5 paska leffa, olisi saanut jäädä tekemättä.

 

[vitozzius]

1/5 paska leffa, olisi saanut jäädä tekemättä.

Nämä on taas näitä, kun aiheeseen perehtynyt tyrmää remaket tyystin. Veikkaisinpa, että aiheesta mitään tietämätön antaa keskimäärin 2,5-3 tähteä, ja sitten todennäköisesti kiinnostuu '73-versiosta, jolle voi hyvinkin antaa 4-5 tähtöstä.

 

[SamSal]

Nämä on taas näitä, kun aiheeseen perehtynyt tyrmää remaket tyystin. Veikkaisinpa, että aiheesta mitään tietämätön antaa keskimäärin 2,5-3 tähteä, ja sitten todennäköisesti kiinnostuu '73-versiosta, jolle voi hyvinkin antaa 4-5 tähtöstä.

Hyvä pointti.

 

[Fiftie]

IMDb on antanut Papillon(2017) 7,2 eli ei mitenkään huonosti. Yleensä ainakin omaan makuun IMDbn tähdet korreloi aika hyvin.

 

[olkikuukkeli]

IMDb on antanut Papillon(2017) 7,2 eli ei mitenkään huonosti. Yleensä ainakin omaan makuun IMDbn tähdet korreloi aika hyvin.

Tästä tuli mieleeni, että tuleeko teillä vastaan paljon isoja yllätyksiä yleisen arvostuksen ja katsomanne leffan suhteen? Siihen olen tottunut, että toiminta- ja supersankarielokuvissa ei minun yleiseen makuuni ole lähes mitään korrelaatiota imdb-pisteiden kanssa. Minulla ei ole mitään käryä siitä, miten joku Taken voi olla arvosanaltaan melkein 8, loistavan The French Connectionin kanssa samoissa pisteissä. Supersankarielokuvista en edes sano mitään.

Draamoissa ja ns. hiljaisemmissa elokuvissa imdb-pisteet näyttävät olevan enemmän linjassa oman arvostukseni kanssa kuitenkin, harvoin yli 3 numeron arvosanaeroja ainakaan tulee. Ehkä ennemmin niin päin, että jotkut lähes täydellisinä pitämäni elokuvat, kuten vaikkapa The Fountain tai oudommista Easy Rider eivät kolkuttele lähimainkaan mitään top 250-listoja.

Joskus tulee vastaan aidosti täysin hämmentäviä tapauksia, kuten vaikkapa juuri katsomani I Origins, jota jossain suositeltiin "syvällisenä ja ajatuksia herättävänä scifi-elokuvana". IMDb-arvosana lupaavasti 7,4, eli jotain kontroversiaalia materiaalia voisi olla luvassa (yleensä parhaimmat elokuvat sisältävät jotain sellaista), mutta katsottuani päädyin itse arvioimaan elokuvan 3/10 arvoiseksi pökäleeksi. Uskomattoman laiskasti käsikirjoitettu parin hahmon kyhäelmä, jonka menestystä on vaikea ymmärtää. Indie-elokuva yli 100 000 äänellä on kuitenkin jonkinlainen harvinaisuus ja tämä kerää suosiota?

 

[Moonshine Man]

Drive My Car (2021)

Kaveri kysyi mukaan katsomaan, etukäteen en tiennyt elokuvasta muuta kuin että kyseessä on japanilainen leffa ja Oscar-ehdokas. Ja hyväksihän se osoittautui!

Jonkun kanssa olikin täällä puhetta tuosta Power of the Dogin hitaudesta ja siitä, ettei kyseisessä leffassa sitä "hitauden estetiikkaa" ehkä hyödynnetty ihan koko potentiaalinsa mitalta. No, tässä hyödynnettiin. Leffan kesto on kolmisen tuntia, miljööt minimalistisia ja näyttely lähes kaurismäkeläisen lakonista. Sen enempää juonta paljastamatta, niin elokuvassa keskeinen juttu on Tšehovin näytelmä Vanja-eno. Jäin miettimään, että olisiko leffaan ollut hankalampi päästä kiinni jos ko. teksti ei olisi tuttu, mutta tuskin se olennaisesti haittaisi. Teksti on pitkien ja polveilevien dialogien kautta olennaisessa roolissa tässä ja paikoitellen siitä huokuikin juuri Tšehovin ja muiden venäläisten klassikkoukkojen teoksista tuttu rytmi ja kaikkea värittävä melankolia. Itse olisin ehkä kuitenkin vähän rankemmalla kädellä leikannut, sillä leffan kesto tuntui jossain vaiheessa vähän raskaalta, mutta se että onko syy tähän itse elokuvassa vai modernin teknologian paineessa eloonjäämiskamppailua käyvän keskittymiskyvyn heikkoudesta selviää varmaan vasta uudelleenkatselun myötä. Ja siis varmasti tulen palaamaan tämän leffan pariin myöhemmin!

 

[disco-stu]

Muita Batmanin katsoneita?

En tiedä, ei oikein lähtenyt. Ensinnäkin niin pirun pitkä ja alkoi jo keskivaiheessakin puuduttamaan. Pakko oli lyhyt tauko vetää välissä, kun ajatus alkoi jo pahastikin karkailemaan. Mitään suurempaa yksittäistä syytä en keksi miksi tuo ei oikein toiminut, mutta jotenkaan sitä ei meinannut saada kunnon otetta oikein kenestäkään henkilöstä tai näyttelijästä. Ei Batmanista, pahiksista, ei edes Alfredista tai Gordonista. Ei tullut Ledgerin Jokeri tai Hardyn Bane fiiliksiä kenestäkään, eikä Pattinsonkaan pärjännyt Balelle.

Myönnetään, että kun on sitä sukupolvea joka Nolanin trilogian tasoon ehti tottumaan ja niiden parissa aikoinaan nuoruutensa kasvoi, niin saattaa odotuksetkin olla vähän turhan korkealla. Ei tuo nyt mikään aivan kamala elokuva ollut, mutta ehkä odotuksiin nähden kuitenkin selkeä pettymys.

Lainasin tuolta HBO Max -ketjusta, kun tämä ketju lienee osuvampi. Eli juu, aikalailla veit sanat suustani tuosta leffasta. Piti vitsillä heittääkkin, että aika surutta voisi elokuvan katsella noin 1.5x nopeudella, niiiiiiiiin pitkäpiimäistä kerrontaa se on ajoittain. Toisinaan se toimii tehokeinona, toisinaan sitten taas ei todellakaan, ja teki leffateatterissakin mieli huutaa, että KÄVELE NYT JUMALAUTA VÄHÄN NOPEAMMIN.

Muuten mitään varsinaista vikaa ei ollut, omanlaisensa teos ja ihan hyviäkin kohtauksia. Ja välillä sitten että mitä vittua nyt oikein tapahtui? Vähän epätasainen siis ja olihan siinä kohtauksia mm. CSI: Batman, Fast & Furious: Chasing Batman ja ehkä jotain True Blood: Batman's Creek sköndääkin välissä.

Mutta juu, ei mitään haastetta Nolanin Batmaneille. Saapa nähdä tuleeko tätä lisää, kyllä mä tuolle tyylille annan varovaisen peukun.

 

[Everton]

Batman oli elokuvana hieno. Siis visuaalisesti komea, jopa poikkeuksellista valojen ja varjojen käyttöä, toisinaan verkkaista ja rauhallista tunnelmakuvaa ilman mitään varsinaista tarkoitusta. Elokuvataiteellisesti siinä oli onnistuttu monessa asiassa.

Harmi vaan, että sen ei pitänyt olla mikään artcino-filimifestari-fiilistelyleffa, vaan kovan rahan odotettu blockbuster. Sillä eihän tässä oikein mikään käsikirjoituksessa toiminut. Pitkä kesto ei olisi ollut haitta, jos leffassa olisi tapahtunut jotain järkevää. Juoni täysin yhdentekevä ja juostenkustu, samoin kaikki henkilöhahmot. EVVK oikeastaan kaikkien osalta. Paitsi siitä voisi antaa plussaa, että nyt ei ollut mitään yliluonnollista tai supersankarishaibaa mukana ollenkaan.

Jos tätä sarjaa jatketaan, niin toivotaan että tää oli vaan joku ylipitkä maistiainen ja tunnelmannostaja. Skene on esitelty ja seuraavassa leffassa sitten jo jotain sisältöäkin?

 

[axe]

Mua vituttaa jo koko ajatus, että jostain Batmanista pitää tehdä viiden vuoden välein uusi versio tai sarjan reboot ja mitä niitä on. Tämä järkyttävästi ylipitkä uusin ei ainakaan tuonut mitään uutta mihinkään. Se oli sama leffa kuin joku muu niistä aiemmista, tai niiden kooste. Väsytti enemmän kuin korona, piti ottaa tunnin torkut välissä ja raahautua sitten loppuun.

 

[ZayWest]

Batmanin suhteen ei olisi ollut paskempi idea lopettaa Nolanin Dark Knight Risesin jälkeen. Tuon trilogian pieksemistä Marvel pohtii yhä eikä onnistunut edes 10 vuoden pituisella tarinan rakentamisella tuossa.

Tuossa on lopulta aika täydellinen kattaus kun silmäilee aikajanan 1989-2012. Oikeasti hyviä elokuvia aikuisille ja sitten 90-luvun hirveimmät otokset sopivat juuri lasten suuntaan. Gothamista tehtiin myös kelvollinen tv-sarja.

Tietenkin Batmanin suhteen lypsetään vaikka mitään lypsettävää ei ole. Kyllähän tuota sarjakuva/lähdemateriaalia löytyisi, mutta tiettyä kohderyhmää(lue: koko perhe) ajatellen ei voi olla liian raakaa eikä synkkää.

 

[Ikävänkantaja]

Batmanin suhteen ei olisi ollut paskempi idea lopettaa Nolanin Dark Knight Risesin jälkeen. Tuon trilogian pieksemistä Marvel pohtii yhä eikä onnistunut edes 10 vuoden pituisella tarinan rakentamisella tuossa.

Batman ei voi loppua.

Ja Marvelin lapsellisen huonot kohellusleffat (kaikki Marvel-leffat) eivät vertaudu mihinkään DC Comicsin elokuviin; M-elokuvat ovat epäuskottavia ja -kiinnostavia, DC:n teokset niiden vastakohtia.

Marvel pärjää DC:lle yhtä hyvin kuin Ari "Paska" Peltonen Pavarottille.

 

[Rod Weary]

Batman-saaga olisi paljon hauskempi kaikkine lämmittelyineen, jos olisi mustanaamiomaisesti sukupolvelta toiselle siirtyvä viitta.

 

[Jeffrey]

The Batmanissa korostuu varmasti se, että elokuva on tehty melko selkeästi teatterimeininkiin ja nykyajan huippulaitteistolle - IMAX elokuva ihan sen äärimmäisessä tarkoituksessa. Esimerkiksi visuaalinen ja myös audio puoli oli tässä elokuvassa ne kantavat tekijät, kuten täälläkin jo todettu - eikä kotisohvalta varmasti saa tämänkaltaiseen elokuvaan ihan samanlaista elämystä kuin siihen tarkoitetussa tilassa. Syystä tai toisesta nykyelokuvat ovat alkaneet pituuden puolesta venyä, joka taas ei välttämättä ole ihan toivottu tilanne teattereille tai kotikatsojalle. Tässä tosin voi näkyä amerikkalainen elokuvakulttuuri ja isojen leffojen kyky generoida lisämyyntiä teattereissa. Suomessa kuitenkin tarjonta ja varmaankin myös kysyntä vielä vähän lapsenkengissä.

Ehdottomasti elokuvasarjalle kuitenkin jatkoa. Uskoisin, että tulevaisuudessa tämänkaltainen lähestyminen ennemmin kasvaa - ja elokuvista tehdään entistä enemmän nimenomaan kokemuksellisia tuotteita teattereihin, jolloin voidaan kilpailla monella muullakin asialla kuin juonella ja tarinankerronnalla. Toki mikäli se koko kokonaisuus saataisiin kohdalleen, voisi tuloksena olla oikeasti merkittävä teos. Batmanin kanssa samoilla puheilla menee moni muu viime aikojen pläjäys, Dyynistä alkaen.

 

[Ikävänkantaja]

Mielestäni ainoita oikeita Batman-leffoja ovat Burtonin teokset, Nolanin trilogia ja tämä uusin. Niiden järjestys näin:

1. Dark Knight
2. The Batman
3. Dark Knight Rises
4. Batman Begins
.
.
5. Batman Returns
6. Batman

Kaikki muut Batman-tuotokset ovat joko turhaa, epäuskottavaa kohellusta tai muuta, Marvel-luokan tyhjäpäistä sekoilua.

 

[Metukka]

Itse tykkäsin uudesta Batmanista, vaikka olisihan se voinut vähän lyhyempi olla ja Batmanin/Bruce Waynen kävely nopeampaa. Juoni oli poukkoilevaa ja sellaista edestakas-menoa. Mutta tykkäsin sen tunnelmasta ja sehän olikin enemmän sellainen sarjamurhaaja-mysteeritrilleri. Vähän tuli Seven-fibat jatkuvine vesisateineen ja Arvuuttajan psykopaatti-hahmosta, jolla oli loppuun asti narut käsissään.

 

[Rambokala]

Batman oli kyllä aikamoinen sotku. Tosi rikkoinainen rytmitys leffassa. Jotenkin 2h 45min aikana kirjottajat ei saaneet myöskään yhtäkään hahmoa kehitettyä mihinkään suuntaan tyydyttävällä tavalla. Alfred sai varmaan 5 minuutin edestä ruutuaikaa, Gordon sai enemmän mutta sillä ajalla ei oikein tehty mitään, lähinnä katsojan roolissa mumisemassa. Toimintakohtaukset oli sellaista kamaa, että silmät pyörähti kattoon joka kerta.

Batman on konseptina niin naurettava "super"sankari, että sitä ei oikein voi laittaa jatkuvasti tilanteisiin josta on mahdoton selvitä, ja pitää homma uskottavana. Omasta mielestäni Nolan ymmärsi tämän paremmin, eikä Batmania ammuttu jatkuvasti sarjatuliaseella rintapanssariin ja muuta naurettavaa. Eihän Brucella pitäisi olla enään päätä sen jälkeen kun haukkaa liitäessään betonia. Tällainen ei olisi edes ongelma, jos valittu tyylisuunta ei olisi synkän realistinen, vaan vähemmän itsensä totisesti ottava supersankarileffa.

Pahis ja sen motiivit oli kanssa aika kummallisia. Koko elokuvan hän päästää hengiltä korruptoituneita politiikkoja ja poliiseja, motiivina tuoda esille Gothamin kieroutuneisuus. Sitten suunnitelman loppuhuipennus kuitenkin kohdistuu kaikkiin kaupunkilaisiin, köyhiin ja rikkaisiin, asemasta viis?

Visuaalisesti oli kyllä hieno, mutta jummi että tuntui tuo vajaa 3h pitkältä ajalta tätä katsoessa.

 

[NakkiFakiiri]

Ja Marvelin lapsellisen huonot kohellusleffat (kaikki Marvel-leffat) eivät vertaudu mihinkään DC Comicsin elokuviin; M-elokuvat ovat epäuskottavia ja -kiinnostavia, DC:n teokset niiden vastakohtia.

Marvel pärjää DC:lle yhtä hyvin kuin Ari "Paska" Peltonen Pavarottille.

Heh, ettäkö esimerkiksi viime vuosien DC-elokuvista Joss Whedonin Justice League ja vaikkapa Wonder Woman 1984 ovat täysin ylivoimaisia esityksiä verrattuna Marvelin Winter Soldieriin ja Infity Wariin? Vähän epäilen kyllä.

Jos oletusarvona on se että kaikki Marvel-kama on yhtä ja samaa, kannattaa vilkaista vaikkapa alunperin Netflixin kautta ilmestynyttä Daredevil-sarjaa, joka taitaa nykyään löytyä Disney+:n puolelta. Parempaa Batmania mitä DC/Warner ovat itse onnistuneet sarjojen puolella tekemään sitten Animated Seriesin.

 

[olkikuukkeli]

Muuten mitään varsinaista vikaa ei ollut, omanlaisensa teos ja ihan hyviäkin kohtauksia. Ja välillä sitten että mitä vittua nyt oikein tapahtui? Vähän epätasainen siis ja olihan siinä kohtauksia mm. CSI: Batman, Fast & Furious: Chasing Batman ja ehkä jotain True Blood: Batman's Creek sköndääkin välissä.

Mutta juu, ei mitään haastetta Nolanin Batmaneille. Saapa nähdä tuleeko tätä lisää, kyllä mä tuolle tyylille annan varovaisen peukun.

Tuolla aikaisemmin jaoin oman näkemykseni:

The Batman 5,5/10

Alun alkaen minulla ei ollut mitään odotuksia jälleen kerran uudistetulta Batman-sarjalta, mutta syksyn aikaan korvaani kantautuneet huhut aikuisten kauhubätmänistä saivat minut kuitenkin kiinnostumaan ja lopulta aika innollakin odottamaan tätä leffaa. Totta kai lähes täysin huomiotta jättämäni supersankarigenre kuitenkin tuotti massiivisen pettymyksen.

Ensimmäisen tunnin jälkeen olin jopa hieman innoissani, mutta elokuvan rullatessa loppuun se rikkoo oikeastaan kaikki antamansa lupaukset. Visuaalisesti se on suurimman osan elokuvasta kiinnostava ja sisältää hyvin tehtyjä kohtauksia. Musiikin käyttö on paikoin jopa poikkeuksellisen hienoa seurattavaa. Pattinsonin Batman-tulkinnassakin on potentiaalia, tämä bättis on masentunut ja rikkinäinen aiempaa kiinnostavammalla tavalla. Poliisileikitkin ovat - ehkä vähän huvittavallakin tavalla - tulleet uutuutena mukaan.

Kyseessä on kuitenkin lopulta tylsä ja kliseisesti käsikirjoitettu elokuva, jonka odotettu aikuismaisuus ja kauhuelementitkin hukataan, koska tästäkin on pitänyt tehdä lastenelokuva PG13-meininkeineen. Hyvä visuaalinen ilme ja toimiva alkuasetelma rikkoutuvat tyhmään juoneen ja pökkelöön juustoiseen dialogiin.

Spoileri

Ei voi kun ihmetellä tämänkin keskinkertaisuuden menestystä kriitikkojen kynän alla. IMDB-arvosanan vielä ymmärtää supersankarifanipoikien ahkeruuden myötä, mutta miten kukaan voi olla sitä mieltä, että käsikirjoituksessa olisi jotain erityistä omaperäisyyttä tai edes synkkyyttä? Ainoa mielenkiintoinen juonenkäännekin - Thomas Waynen puhtoisuuden murtaminen - viedään katsojalta kuin tikkunekku nenän edestä kun suunnilleen seuraavassa kohtauksessa maine palautetaan.

Tuossa olisi ollut jotain Batman-universumissa mukavaa vaihtelua ja aitoja harmaansävyjä, jotka tässäkin elokuvassa ovat muuten varsin päälle liimattuja. Hyvä vs. paha, siinä on tämänkin elokuvan asetelma vigilante-systeemien ongelmien käsittelystä huolimatta. Supersankarielokuvien jäytävä perusongelma eli puuduttava ennalta-arvattavuus vaivaa tätäkin. Juuri tämän takia Nolanin The Dark Knight on Batman-elokuvien ylivoimainen ykkönen. Se vyöryttää katsojalle tunne-elämyksiä ja yllättävyyttä niin paljon kuin lajityyppi sallii.

The Batman sen sijaan vesittää hommansa aivan tyystin. Itse perustarinaan (pääjuonena myyty korruptio-case) kunnolla keskittymällä olisi voitu saada jotain aikaan, mutta sen sijaan tähänkin on ollut pakko ympätä joku eeppinen loppukahina, jonka kaavamaisuus ja tuhatvuotiset kliseiset läheltä piti-kohtaukset saivat minut kiroilemaan lähes ääneen leffateatterissa. Jos ensimmäinen tunti voisi olla jopa 7,5/10-tasoa, viimeinen tunti on ihan täyttä kuraa ja varmistivat osaltani sen, että tätä Batman saakaa oletettavasti lukuisine jatko-osineen en aio seurata loppuun.

Ehkä tunnustukseni elokuvalle on, että on sinänsä saavutus saada näin vähän sisältöä toimintapitoiseen kolmeen tuntiin.

Summa summarum: yrittää toisintaa Nolanin Batmania onnistumatta tuomaan ihan mitään uutta. Joitakin tilaisuuksia sellaiseen olisi ollut, mutta ne kaikki vesitetään.

 

[Buster]

Olihan tuo The Batman erittäin hyvä. Audiovisuaalisesti erityisesti ja pidin, miten elokuva oli aika vahvasti painotettu yhdistelmä klassista film noiria ja westerniä. Jos Batman-puvun kykenee unohtamaan, niin siihen olisi voinut kuvitella tilalle vaikka Robert Mitchumin tai Clint Eastwoodin tepastelemaan korruptoituneeseen ja rikollisuuden täyttämään synnin pesään.

Batmanista ei ole näin vahvasti aiemmin painotettu valkokankaalla tuota etsiväpuolta. Eikä leffa myöskään suostu olemaan mikään iso blockbuster, vaan se vähän jukuripäisestikin pitää väkisin kiinni tuosta noir-estetiikasta ja visualisoi toimintakohtauksissaankin tuota Batmanin sisäistä kamppailua. Autotakaa-ajo on ehkä paras esimerkki, kuinka tuossa tapauksessa noir-estetiikka, kumarrus French Connectionille / 70-luvun etsiväelokuville ja supersankarielokuvien korostettu todellisuus - joka vaatii saada tilaa hengittää - eivät sulaudu yhteen kaikkein nautittavimmalla tavalla. Itsepäisesti tiukkaa lähikuvaa milloin mistäkin ja laajat otokset ynnä muut näppärät rahatuotantojen otokset taitavat loistaa poissaolollaan.

Reevesille on kuitenkin pakko nostaa hattua, sillä olin paskapaussiin saakka tiukasti menneisyyden rikkoman Batmanin pään sisällä likakaivossa nimeltä Gotham. On paljon kiinnostavampaa nähdä jotain tällaista epätavallisempaa viritelmää kuin varman päälle pelaamista. Batman ja Gotham näyttivät, sekä tuntuivat uudelta ja erilaiselta, sekä vanhalta ja tutulta. Täydellinen yhdistelmä. Itse en lähde vertaamaan Nolaniin, kun pelataan vähän eri pelikirjalla ja ei se ole kovin reiluakaan välttämättä. Se oli ja meni. Batmanin on kuitenkin tavallaan jatkuttava. Nolan kuitenkin onnistui omassa pastissivirityksessään, kun hän Yön ritarissa ammensi Michael Mannin Heatistä.

Reevesin Batmanilla oli valtavan hieno sisääntulo pimeydestä, kuin hirviö tai elokuvalle sopivammin kostaja, ja cowboybuutsien ääni vain pyöri nauhalta jokaisella askeleella. Nuori Batman on yksinäinen kostaja kaupungissa, jossa lainvalvojat ja rikolliset molemmat hylkivät häntä - todellinen desperado. Valmis rikkomaan lakia jakaakseen väkivallan kautta sisäistä tuskaansa eteenpäin, mutta elokuvan kuluessa valmis ottamaan kostajan roolin sijaan vastaan sankarillisemman soihdun kantaakseen.

Ensimmäinen vajaa puolitoista tuntia oli silkkaa euforiaa, mutta sitten tuo kaikki ainekset yhteentuova korruptiojuoni ei ihan enää yhtä vakuuttavasti nivoutunut. Viisi vuotta sitten jos olisi sanottu, että jossain supersankarielokuvassa on Robert Pattinson ja indiekultia Paul Danon sekä John Turturron johdolla, niin olisin pyöritellyt silmiä. Hyvin castattu elokuva, Pattinsonilla ja Kravitzillakin oli oikein kemiaa. Kärsivällinen etsivätrilleri. Ei loppuun saakka riittävän tiukka ja ilmatiivis, mutta äärimmäisen kiinnostava keissi. Harvemmin voi supersankarielokuvasta vastaavaa sanoa.

Eihän tuo Pingviini edes kuulostanut Colin Farrellilta. Parit ensimmäiset vuorosanat yritin kuulostella, että onko se siellä maskeerauksen alla, mutta jos en ennakkoon olisi tiennyt, niin Pingviinin näyttelijä olisi jäänyt tuntemattomaksi.

 

[Oles]

Everything Everywhere All At Once. Jätti sanattomaksi. Henkeäsalpaava, hemmetin hauska, koskettava, ajatuksia herättävä, järjetön ja ennennäkemätön. Tulee yleiseen levitykseen vissiin viikon päästä. Kannattaa ehdottomasti katsoa. En voi kehua tarpeeksi.

edit: Sanoisin vielä, että mitä vähemmän tästä elokuvasta tietää, niin sen parempi.

 

[Beltran]

Yle Areenassa on 4,5 tuntia pitkä Wim Wenders-elokuva Maailman ääriin: Maailman ääriin
Onko katsomisen arvoinen, kokemuksia?