Jatkoajan leffakerho

[Tifosi]

Itse menen katsomaan Megalopoliksen huomenna. Hesarin arvostelu lensi roskikseen heti alussa kun kaveri piti Apocalypse now -leffaa epäonnistuneena.

 

[Palstalegenda]

Itse menen katsomaan Megalopoliksen huomenna. Hesarin arvostelu lensi roskikseen heti alussa kun kaveri piti Apocalypse now -leffaa epäonnistuneena.

Tätä Apocalypse-arviota itsekin ihmettelin, mutta Megalopolis on silti ihan paska.

 

[Ramchester]

Itse menen katsomaan Megalopoliksen huomenna. Hesarin arvostelu lensi roskikseen heti alussa kun kaveri piti Apocalypse now -leffaa epäonnistuneena.

Noh, Hesari on Hesari. Ja yleensähän Hesarin arvostelut pitää vaan ymmärtää juuri päin vastoin. Vähän kuin Jallussa * on parempi kuin ***.

 

[Tarinankertoja]

Olisiko kenelläkään suositella uudempia hyviä toimintaleffoja? Sanotaan nyt esimerkiksi 2000-luvun ja 2010-luvun ja siitä eteenpäin.

Tämän vuosikymmenen paras actionleffa on imo Extraction ja Chris Hemsworth on vähän sellanen klassinen actionhero ilman toki kevyitä sly ja arska -tyyppisiä onelinereita.

Leffana hyvin suorasukainen action runsaalla rynkkyhylsymäärällä. Itsehän en genren isoihin faneihin kuulu, mutta toimiva toimintaleffa on aina toki katsottava. Suurin osa tuppaa vaan oleen ö luokan kamaa... Tämä ei, tässä jäännite kantaa ja pitää

Extraction (2020) ⭐ 6.8 | Action, Crime, Thriller

1h 56m | R

www.imdb.com

 

[Tifosi]

Megalopolis ei missään nimessä ollut 1:n tähden leffa mutta tuskin sitä elokuvakouluissakaan tullaan opiskelemaan.

Tuli Irishman mieleen monta kertaa. Siinä mielessä että Irishman oli ikivanhat äijät tekemässä sitä mitä he ovat tehneet ikuisesti eli mafialeffaa ja itse leffa kertoi samasta.

Tämä taas kertoi megalomaanisesta projektista joka toimi vain taikuudella ja oli sekamelska nimekkäitä mutta parhaat päivänsä kymmeniä vuosia sitten nähneitä legendoja(poislukien tietty kärkikolmikkomme Plaza, Driver ja se GoT typykkä). Yksittäiset kohtaukset olivat mielestäni pykälän verran heikohkoja mutta kyllä se kokonaisuutena toimi juuri kuten pitikin.

En osaa suositella sitä silti kenellekkään.

 

[Purkan Jauhaja]

Olisiko kenelläkään suositella uudempia hyviä toimintaleffoja? Sanotaan nyt esimerkiksi 2000-luvun ja 2010-luvun ja siitä eteenpäin.

Mad Max: Fury Road on erinomainen toimintapläjäys. Toki aika suosittu, niin oletan, että olet tämän nähnyt jo.

 

[Nosebleed]

Megalopolis ei missään nimessä ollut 1:n tähden leffa mutta tuskin sitä elokuvakouluissakaan tullaan opiskelemaan.

Tuli Irishman mieleen monta kertaa. Siinä mielessä että Irishman oli ikivanhat äijät tekemässä sitä mitä he ovat tehneet ikuisesti eli mafialeffaa ja itse leffa kertoi samasta.

Tämä taas kertoi megalomaanisesta projektista joka toimi vain taikuudella ja oli sekamelska nimekkäitä mutta parhaat päivänsä kymmeniä vuosia sitten nähneitä legendoja(poislukien tietty kärkikolmikkomme Plaza, Driver ja se GoT typykkä). Yksittäiset kohtaukset olivat mielestäni pykälän verran heikohkoja mutta kyllä se kokonaisuutena toimi juuri kuten pitikin.

En osaa suositella sitä silti kenellekkään.

Tulipa itsekin eilen tuo Megalopolis käytyä katsomassa ja aika samoja mietteitä. Jos jotakin niin ainakaan tätä elokuvaa ei kyllä miksikään perusleffaksi voi sanoa, ehkä enemmänkin joku audiovisuaalinen satu (fable kuten alussa luki) tai uni eli asioita tapahtuu eikä niissä tarvikaan olla mitään logiikkaa. Voin siis hyvin kuvitella miten tämä ei kaikille uppoa, mutta itse pidin.

Ja mieluummin mää kävin tätä tukemassa kuin mitä muita elokuvia oli samaan aikaan pyörimässä eli lähinnä jatko-osia ja rebootteja. Taisi olla: joku uusi Transformers, Beetlejuice 2, Deadpool 3, Karvalakkimies 4 ja Itse ilkimys 4.

 

[sporttipappa]

Tämän vuosikymmenen paras actionleffa on imo Extraction ja Chris Hemsworth on vähän sellanen klassinen actionhero ilman toki kevyitä sly ja arska -tyyppisiä onelinereita.

Leffana hyvin suorasukainen action runsaalla rynkkyhylsymäärällä. Itsehän en genren isoihin faneihin kuulu, mutta toimiva toimintaleffa on aina toki katsottava. Suurin osa tuppaa vaan oleen ö luokan kamaa... Tämä ei, tässä jäännite kantaa ja pitää

Extraction (2020) ⭐ 6.8 | Action, Crime, Thriller

1h 56m | R

www.imdb.com

Minun mielestäni ”chris hemswortheja” on tusinassa kymmenen. Ei tuo elokuvaan mitään erityistä, vaan nämä extractionit ovat sitä perus kauraa kun tehdään isolla rahalla sinänsä hyviä toimintaleffoja. En muista tarkalleen mutta muistelen että esim @Buster tässä ketjussa avannut sitä miksi uusia supertähtiä ei enää synny vs. aika ennen nykyaikaa. Nykyään tehdään elokuvia ja ylipäänsä tuotantoja hyvin erilaisilla periaatteilla kuin vaikka 30 vuotta sitten.

Ja painotan siis sitä että tarkoitus ei ollut vähätellä Chris Hemsworthia, vaan tuoda esiin että jos sattuu katsomaan vaikka netflixin sijasta amazonin prime videota niin ne suurimmat ylistykset ”koville” toimintaleffojen tähdille menisivät vaikkapa chrispratteille, jakegyllenhaalleille, gerardbutlereille.

 

[disco-stu]

Ja painotan siis sitä että tarkoitus ei ollut vähätellä Chris Hemsworthia, vaan tuoda esiin että jos sattuu katsomaan vaikka netflixin sijasta amazonin prime videota niin ne suurimmat ylistykset ”koville” toimintaleffojen tähdille menisivät vaikkapa chrispratteille, jakegyllenhaalleille, gerardbutlereille.

Nyt en kyllä tajunnut tästä mitään, mitä koitat hakea takaa?

Miten Netflix tai Amazon tai mikään muukaan suoratoisto vaikuttaa siihen, mikä on (jonkun mielestä) hyvä toimintaleffa tai Chris Hemsworthin olemiseen klassinen action-tähti? Gerard Butlerin nyt noista toimintatähdeksi tunnustan, mutta Gyllenhaal ja Pratt nyt ehkä kuitenkin profiloituneet hieman muihin juttuihin - Gyllenhaal on ihan oikea näyttelijä ja Pratt taas enemmän kevyttä komediaa plus tietysti Marveloinnit.

Mun mielestä Extraction oli aivan kauheaa paskaa, mutta kyllä mäkin siihen yhdyn, että Hemsworth vetää hyvinkin "Arskana" tossakin leffassa eikä sen tarvi sitä homma hävetä.

Ja se, miksi tähtiä ei jonkun mielestä synny on 100% varmasti sukupolvi- & ikäkysymys ja aikamme kuva on erilainen kuin joskus 20 vuotta sitten.

Juu, ei ole Charlton Hestonia eikä John Waynea, mutta kun kysäsee joltain parikymppiseltä elokuvien ystävältä action-tähdistä niin kyllä sieltä ne Stathamit, Hemsworthit ja Dwayne Johnsonit tulee - ihan samalla tavalla kuin meillä vanhoilla kasari-parruilla se oli ja on ikuisesti Arska, Syltty ja ehkä nuorimmaisena Liam Neeson.

 

[Kuopionkukko]

Nyt en kyllä tajunnut tästä mitään, mitä koitat hakea takaa?

Miten Netflix tai Amazon tai mikään muukaan suoratoisto vaikuttaa siihen, mikä on (jonkun mielestä) hyvä toimintaleffa tai Chris Hemsworthin olemiseen klassinen action-tähti? Gerard Butlerin nyt noista toimintatähdeksi tunnustan, mutta Gyllenhaal ja Pratt nyt ehkä kuitenkin profiloituneet hieman muihin juttuihin - Gyllenhaal on ihan oikea näyttelijä ja Pratt taas enemmän kevyttä komediaa plus tietysti Marveloinnit.

Mun mielestä Extraction oli aivan kauheaa paskaa, mutta kyllä mäkin siihen yhdyn, että Hemsworth vetää hyvinkin "Arskana" tossakin leffassa eikä sen tarvi sitä homma hävetä.

Ja se, miksi tähtiä ei jonkun mielestä synny on 100% varmasti sukupolvi- & ikäkysymys ja aikamme kuva on erilainen kuin joskus 20 vuotta sitten.

Juu, ei ole Charlton Hestonia eikä John Waynea, mutta kun kysäsee joltain parikymppiseltä elokuvien ystävältä action-tähdistä niin kyllä sieltä ne Stathamit, Hemsworthit ja Dwayne Johnsonit tulee - ihan samalla tavalla kuin meillä vanhoilla kasari-parruilla se oli ja on ikuisesti Arska, Syltty ja ehkä nuorimmaisena Liam Neeson.

Dwayne Johnson on tehnyt hyvinkin identtisen uran esimerkiksi arskan kanssa. On lihaksia ja toimintaa, pelastetaan neitoa palavasta tornista ja muuta vastaavaa jonka lisäksi tehdään komiikkaa ja dollareita on enemmän mitä lihaksista huolimatta jaksaa kantaa. En nää mitään ristiriitaa näissä.

 

[sporttipappa]

Miten Netflix tai Amazon tai mikään muukaan suoratoisto vaikuttaa siihen, mikä on (jonkun mielestä) hyvä toimintaleffa tai Chris Hemsworthin olemiseen klassinen action-tähti?

Siten että jos tuijottaa pelkästään yhden suoratoistopalvelun tarjontaa, saa käsityksen että se todellinen tähti rajatulla segmentillä olisi ”chrispratt”. Itse luulin siis Chris Prattin lopettaneen näyttelemisen kunnes tilasin pitkästä aikaa prime videon, ja siellä olikin sitten erittäin jykevää tuotantoa parilta viime vuodelta toimintaleffojen/sarjojen suhteen.

 

[Ollakseni]

Siten että jos tuijottaa pelkästään yhden suoratoistopalvelun tarjontaa, saa käsityksen että se todellinen tähti rajatulla segmentillä olisi ”chrispratt”. Itse luulin siis Chris Prattin lopettaneen näyttelemisen kunnes tilasin pitkästä aikaa prime videon, ja siellä olikin sitten erittäin jykevää tuotantoa parilta viime vuodelta toimintaleffojen/sarjojen suhteen.

Miten ihmeessä olit voinut saada sellaisen käsityksen että Chris Pratt olisi lopettanut näyttelemisen? Hänhän oli ääninäyttelijä viime vuotisessa Super Mario elokuvassa, Guardians of the Galaxy kolmosessa samana vuonna ja tänä vuonna Karvinen elokuvassa.

 

[SM84]

Raju ja ääripäitä tarjoileva leffa oli tänään ensi-iltaan tullut The Substance. Harvoin, jos koskaan muistan nähneeni näin radikaaleja tyylivaihdoksia leffan sisällä ja harvassa ovat myös samalla seksikkäitä ja ällöttäviä elementtejä tarjoavat elokuvat. En tiedä mistä hakisin esimerkkejä, niitä tuskin on paljoa, mutta joku Eric Prydzin "Call on me" kohtasi The Thingin tuntuu hyvälle vertauskuvalle. Pehmopornosta verellä mässäilevään goreen, sillä mentiin.

Demi Moore ei taida Hollywoodin nykymittareilla olla enää "primessa", ja tässä elokuvan juju onkin, mutta on kyllä vahvassa vedossa ja pistää kroppaa likoon roolissaan, kirjaimellisesti. Hyvin isketään Hollywoodin karikatyyrejä ja harveyweinsteineja vastaan.

Ei nyt mikään viiden tähden leffa omilla mittareilla, mutta vaikuttava ja mieleenpainuva pätkä. Jos etsii muuta kuin toisesta korvasta sisään menevää ja toisesta ulos tarjoilevaa kertakäyttöviihdettä, The Substance voi olla juuri sinulle.

Kävin katsomassa tuon leffan tänään ja oli melkoinen kokemus. Kuvat hierottiin naamaan ja lopuksi hakattiin vasaralla, että varmasti menee perille. Lopussa mentiin sellaisilla kierroksilla, että melkein teki jo mieli pyytää armoa. Todella hieno leffa ja kokemus, etenkin suurelta valkokankaalta tuo toimii hyvin. Näyttelijät olivat erinomaisia, varsinkin Dennis Quaidin hahmo oli todella onnistunut. Myös Demi Moore teki huikean suorituksen.

 

[sporttipappa]

Miten ihmeessä olit voinut saada sellaisen käsityksen että Chris Pratt olisi lopettanut näyttelemisen? Hänhän oli ääninäyttelijä viime vuotisessa Super Mario elokuvassa, Guardians of the Galaxy kolmosessa samana vuonna ja tänä vuonna Karvinen elokuvassa.

Yksinkertaista. En ollut seurannut yhtäkään alustaa joilla noita julkaisuja tehtiin viime vuosina.

 

[disco-stu]

Siten että jos tuijottaa pelkästään yhden suoratoistopalvelun tarjontaa, saa käsityksen että se todellinen tähti rajatulla segmentillä olisi ”chrispratt”. Itse luulin siis Chris Prattin lopettaneen näyttelemisen kunnes tilasin pitkästä aikaa prime videon, ja siellä olikin sitten erittäin jykevää tuotantoa parilta viime vuodelta toimintaleffojen/sarjojen suhteen.

Ahaa, no nyt ma ummarran! Kävin vähän hitaalla, just kun ite en oo mitenkään sidottu yksittäiseen palveluun niin ei sillä mulle ole minkhään taivahan merkitystä missä tallissa joku näyttelijä vetää.

Prattihan työstää ihku-unelmavävyn roolia uusissa Jurassic Parkeissa, ei nyt ehkä mikään action-stara kuitenkaan mun papereissa.

@Kuopionkukko juu juurikin sitä Dwayne Johnsonista meinasinkin, että ainakin nuoremmalle sukupolvelle edustaa sita samaa kuin Arska meille. Kohta se on politiikassakin, sanokaa mun sanoneen.

Nykyään vaan se actionkin tuppaa olemaan vähän kevyempää kamaa, mikä sikäli on vähän harmi, sillä The Rock voisi kyllä skulata ihan hyvin jossain vähän synkemmässäkin toimintapläjäyksessä, ehkä jotain Riddickin henkistä tms.

 

[Kuopionkukko]

Ahaa, no nyt ma ummarran! Kävin vähän hitaalla, just kun ite en oo mitenkään sidottu yksittäiseen palveluun niin ei sillä mulle ole minkhään taivahan merkitystä missä tallissa joku näyttelijä vetää.

Prattihan työstää ihku-unelmavävyn roolia uusissa Jurassic Parkeissa, ei nyt ehkä mikään action-stara kuitenkaan mun papereissa.

@Kuopionkukko juu juurikin sitä Dwayne Johnsonista meinasinkin, että ainakin nuoremmalle sukupolvelle edustaa sita samaa kuin Arska meille. Kohta se on politiikassakin, sanokaa mun sanoneen.

Nykyään vaan se actionkin tuppaa olemaan vähän kevyempää kamaa, mikä sikäli on vähän harmi, sillä The Rock voisi kyllä skulata ihan hyvin jossain vähän synkemmässäkin toimintapläjäyksessä, ehkä jotain Riddickin henkistä tms.

Laitetaan vähän nyt offtopicia toivottavasti ei haittaa. Mutta Johnson on useasti sanonut ettei halua osallistua politiikkaan. On kertonut äänestäneensä Obamaa kahdesti mutta on muuten oikealle suuntautunut ja hyvää pataa herra mcmahonin kanssa esimerkiksi. Haluaisi yhdistää kansaa mutta poliittinen ura ei kiinnosta. Vois toisaalta olla ihan hyvä hahmo sielläkin.

Itse kyllä tykkään komedian ja toiminnan avioliitosta. Ihan unelma olisi nähdä Johnson miehet mustissa agenttina jonkun nuoren Jackie Chan Vol2 kanssa

 

[Buster]

Ja se, miksi tähtiä ei jonkun mielestä synny on 100% varmasti sukupolvi- & ikäkysymys ja aikamme kuva on erilainen kuin joskus 20 vuotta sitten.

Juu, ei ole Charlton Hestonia eikä John Waynea, mutta kun kysäsee joltain parikymppiseltä elokuvien ystävältä action-tähdistä niin kyllä sieltä ne Stathamit, Hemsworthit ja Dwayne Johnsonit tulee - ihan samalla tavalla kuin meillä vanhoilla kasari-parruilla se oli ja on ikuisesti Arska, Syltty ja ehkä nuorimmaisena Liam Neeson.

Muistaakseni taisin sanoa tiivistäen - kun jouduin tähän mukaan - että elokuvatähdet olivat ammoin syy, miksi ihmiset menivät katsomaan jotain elokuvaa. Se uusi Bruce Willis/Will Smith/Schwarzenegger -elokuva. Nykyään itse elokuvat, eli tarkemmin IP:t/franchiset, ovat se vetonaula, mikä vetää ihmisiä teattereihin. Ja kun bisneksen paino on vähemmän alkuperäistarinoissa, ja keskibudjetin elokuvat ovat kadonneet, niin samalla uusien tähtien on vaikeampi syttyä. On vähemmän mahdollisuuksia jättää vaikutelma, kun studiot ovat luovassa mielessä pelkureita. Joten studiot ja ala saa syyttää itseäänkin, eikä vain nykyaikaa someineen ja pirstaloituine mediakenttineen.

Alkuperäiselokuvien rooli oli/on merkittävä lupaavien näyttelijöiden nostamisessa tähtitasolle. Mutta nyt nuoret tähdet kuten Michael B. Jordan, Chris Hemsworth, Elizabeth Olsen jne. kiinnitetään pitkillä ja rajoittavilla sopimuksilla koneistoon, jonka isoin tähti on itse IP. Sen sopparin aikana, ja sen jälkeenkin, heidän voi olla hankala rakentaa omaa erillistä uraa. Kristen Stewart, Robert Pattinson, Daniel Radcliffe, käyttivät vuosia rakentaakseen uransa uudelleen IP-rooliensa jälkeen, jotka singauttivat heidät tähteyteen... Mutta käytännössä vain siinä yhdessä IP-roolihahmossa, jota ilman he olivat vähemmän. Erityisesti Harry Potterin näyttelijöistä tuli tähtiä tasan sillä hetkellä, kun heidät castattiin niihin monivuotisiin usean elokuvan sopimuksiinsa. Se on villiä.

Siinä jäin vähän alkuperäisessä laveaksi, että maalasin elokuvatähtien puutteen pelkästään toimintaelokuvien ongelmaksi, mutta se oli silloin puheena. Kyseessä kuitenkin on ongelma yli genrerajojen, joka eniten kuitenkin näkyy toimintagenressä, jossa samat nimet ysäriltä ja vuosituhannen taitteesta heiluvat siellä paljolti edelleen luotettavimpina tähtinä. Yllä mainituista Dwayne Johnson (52), Jason Statham (57), molemmat aloittivat jo vuosituhannen taitteessa.

Lienee kuitenkin syytä vielä loppuun määritellä, mitä tarkoitan elokuvatähdellä. Itse ajattelen tässä yhteydessä studioiden silmin sitä, että jo tietyn näyttelijän nimi yksin takaa yleisön ja dollareita lippuluukuilta. Että joku on todistettu ja jo vähän aikaakin kestänyt vetonaula. Ne ovat ne, jotka ovat markkinointiväen sanojen mukaan kuolemassa sukupuuttoon. Toinen, yleisön, määritelmä elokuvatähdelle on, että varastaako hän huomiosi jokaisessa kohtauksessa.

Edit: Trimmasin vielä puolet pois turhan polveilevana. Siellä vanhassa oli vielä hatarampaa spekulointia toimintaelokuvien eroista silloin ja nyt.

 

[disco-stu]

@Buster muistan hyvin tämän keskustelun ja samoilla linjoilla ollaan. Kuten mainitsit, se "tähteys" itsessään on muuttunut tässä viimeisten vuosikymmenten aikana ja samalla myös elokuvia katsovan yleisön määritelmä tähteydelle.

Sen takia mun mielestä oli juurikin hyvä se alkuperäinen @Tarinankertoja nosto Extractionista ja Chris Hemsworthista, kun mieleen tuli juurikin "vanhan ajan action-tähdet" sillä perinteisellä tavalla. Siitähän tää keskustelu kumpusikin, kun en tajunnut mitä @sporttipappa yritti viestillään kertoa - mutta sehän avautuikin jo.

Pakko kyllä myöntää, että enpä muista edes pikkupoikana lähteneeni yhteenkään leffaan jonkun näyttelijän takia, saati sitten nykyään. Mutta ehkäpä olenkin poikkeus.

 

[TurtleDef]

Luojan kiitos en mennyt elokuviin katsomaan Civil waria. Vuokrausfemmankin olisi voinuy käyttää paremmin. Niinn täynnä epäloogisuuksia, että meinasi raivostuttaa. En saaanut irti minkäänlaista teemaa liittyen tuohon sotaan enkä edes sotakuvaajiin joista tämä elokuva kertoo. Kovin pettymys ja hämmästys katsomistani elokuvista pariinvuoteen. Kertokaa joku mulle mikä tässä oli pointti?

 

[chauron]

Raju ja ääripäitä tarjoileva leffa oli tänään ensi-iltaan tullut The Substance. Harvoin, jos koskaan muistan nähneeni näin radikaaleja tyylivaihdoksia leffan sisällä ja harvassa ovat myös samalla seksikkäitä ja ällöttäviä elementtejä tarjoavat elokuvat. En tiedä mistä hakisin esimerkkejä, niitä tuskin on paljoa, mutta joku Eric Prydzin "Call on me" kohtasi The Thingin tuntuu hyvälle vertauskuvalle. Pehmopornosta verellä mässäilevään goreen, sillä mentiin.

Demi Moore ei taida Hollywoodin nykymittareilla olla enää "primessa", ja tässä elokuvan juju onkin, mutta on kyllä vahvassa vedossa ja pistää kroppaa likoon roolissaan, kirjaimellisesti. Hyvin isketään Hollywoodin karikatyyrejä ja harveyweinsteineja vastaan.

Ei nyt mikään viiden tähden leffa omilla mittareilla, mutta vaikuttava ja mieleenpainuva pätkä. Jos etsii muuta kuin toisesta korvasta sisään menevää ja toisesta ulos tarjoilevaa kertakäyttöviihdettä, The Substance voi olla juuri sinulle.

Jos kaipaa vielä ekstremempää, voi tsekata joitain palkintojakin voittaneen Titanen. Hyvin brutaali ja häiritsevä bodyhorror leffa, mutta todellakin mieleenpainuva ja erilainen, erikoinen. Juonena tyyliin ”lapsena loukkaantunut sarjamurhaaja tulee autolle raskaaksi”. Tuli jotenkin mieleen tuosta sun kuvauksesta ja genrestä.

95% ei tykkää, menee samaan sarjaan ku noi aiempien vuosikymmenten kauhuleffat. Eli kerta riittää.

 

[godspeed]

Al Pacino, Robert De Niro ja Los Angelesin kadut. Toimintadraama Heat (1995) on osuva parisuhde-elokuva miehisistä miehistä miehisimmille. Poliisia näyttelevän Pacinon ja rikollista näyttelevän De Niron hahmot elävät erilaisessa viidakossa kuin muut ihmiset. He ovat periaatteessa jopa toistensa ainoat ystävät, sillä samanlaisella mentaliteetilla ollaan liikenteessä ja työtavoiltaan ollaan melko vertailukelpoisia ja toista kunnioitetaan puolista huolimatta. Toinen vain sattuu olemaan poliisi ja toinen rikollinen. Pacino siis jahtaa De Niroa.

Elokuva tarjoaa takuuvarmasti kovaa toimintaa (se pankkiryöstökohtaus), tinkimätöntä ammattitaitoa, mutta miehille suunnattuun tapaan kyvyttömyyttä aitoon rakkauteen sitoutumiskammostakin johtuen, vaikka pääsyynä kaiken takana on tunne-elämän vaikeuksia ja tietynlaista kyynisyyttäkin. Eihän tämä mitään tyhmää macho bullshittiä ole vaan kaikki henkiset ongelmat tuodaan esiin fiksulla tyylillä, vaikka jonkinlaista yksinkertaistustakin on havaittavissa. Miehet äijäilyn ohessa pystyvät siis läheisyyteenkin, mutta kuten elokuvan nimikin kertoo, kaikki riskialttiissa elämässä pitää voida jättää välittömästi kun alkaa kuumottaan liikaa. Se tekee tilanteesta melkoisen tulenaran, eikä anna kauheasti lupauksia tulevasta.

Kolmetuntisena elokuvana alkoi toisaalta jo puuduttaa hieman, kun aika monta kertaa tämäkin on vuosien varrella katsottu :)

 

[Dino]

Kriitikoiden tyrmäämä Joker: Folie à Deux oli vähän hämmentävä elokuvakokemus. Minä vihaan musikaaleja tunteella, ja käytännössähän tämä elokuva oli lähes puhdas musikaali, mutta jotenkin ihmeessä tuo oli saatu toimimaan perus-musikaalia sata kertaa paremmin. Jokerissa ihmiset ei vaan yht'äkkiä puhjenneet laulamaan ilman järkevää syytä, vaan ne musikaaliosuudet oli saatu nivottua kuljettamaan aidosti tarinaa eteenpäin, ja osittain ilmentämään Arthur Fleckin pään sisäistä maailmaa.

Hieman liian pitkiä osa musiikikohtauksista oli, ja niitä oli ehkä jokunen liikaa, mutta kaiken kaikkiaan tuo musikaalimaisuus häiritsi yllättävän vähän. Olin jotenkin jopa vähän hämmentynyt elokuvan päätteeksi. Jos odotti jotain supersankaritarinaa, niin elokuva on varmasti massiivinen pettymys, mutta tällaiselle ihmisluonnon synkemmästä puolesta kiinnostuneelle ja vähän tummempisävyisten elokuvien ystävälle tämä kyllä toimi. Joaquin Phoenixilta lähes ensimmäisen elokuvan veroinen roolisuoritus, eikä Lady Gaga ollut myöskään huono toisessa pääosassa.

--
Onko muuten missään näkynyt mitään päivämääriä, koska tuo Costnerin Horizon - Chapter 2 olisi tulossa teattereihin? Venetsian elokuvafestivaaleillahan tuon ensi-ilta oli jo kuukausi sitten, ja sai kriitikoilta yhtä suuren tyrmäyksen kuin ykkönenkin, joten odotettavissa olisi että tämäkin voisi olla yhtä hyvä. Minä nimittäin uin tuon ykkösenkin kohdalla ehkä vähän vastavirtaan ja tykkäsin todella paljon.

 

[avatar]

Al Pacino, Robert De Niro ja Los Angelesin kadut. Toimintadraama Heat (1995) on osuva parisuhde-elokuva miehisistä miehistä miehisimmille. Poliisia näyttelevän Pacinon ja rikollista näyttelevän De Niron hahmot elävät erilaisessa viidakossa kuin muut ihmiset. He ovat periaatteessa jopa toistensa ainoat ystävät, sillä samanlaisella mentaliteetilla ollaan liikenteessä ja työtavoiltaan ollaan melko vertailukelpoisia ja toista kunnioitetaan puolista huolimatta. Toinen vain sattuu olemaan poliisi ja toinen rikollinen. Pacino siis jahtaa De Niroa.

Elokuva tarjoaa takuuvarmasti kovaa toimintaa (se pankkiryöstökohtaus), tinkimätöntä ammattitaitoa, mutta miehille suunnattuun tapaan kyvyttömyyttä aitoon rakkauteen sitoutumiskammostakin johtuen, vaikka pääsyynä kaiken takana on tunne-elämän vaikeuksia ja tietynlaista kyynisyyttäkin. Eihän tämä mitään tyhmää macho bullshittiä ole vaan kaikki henkiset ongelmat tuodaan esiin fiksulla tyylillä, vaikka jonkinlaista yksinkertaistustakin on havaittavissa. Miehet äijäilyn ohessa pystyvät siis läheisyyteenkin, mutta kuten elokuvan nimikin kertoo, kaikki riskialttiissa elämässä pitää voida jättää välittömästi kun alkaa kuumottaan liikaa. Se tekee tilanteesta melkoisen tulenaran, eikä anna kauheasti lupauksia tulevasta.

Kolmetuntisena elokuvana alkoi toisaalta jo puuduttaa hieman, kun aika monta kertaa tämäkin on vuosien varrella katsottu :)

Omassa rankingissa menee sijalle 1.

Tämä tulee katsottua aina vähintään jonkun vuoden välein ja joka kerta se on yhtä hyvä.

 

[Jymäkkä]

.

--
Onko muuten missään näkynyt mitään päivämääriä, koska tuo Costnerin Horizon - Chapter 2 olisi tulossa teattereihin? Venetsian elokuvafestivaaleillahan tuon ensi-ilta oli jo kuukausi sitten, ja sai kriitikoilta yhtä suuren tyrmäyksen kuin ykkönenkin, joten odotettavissa olisi että tämäkin voisi olla yhtä hyvä. Minä nimittäin uin tuon ykkösenkin kohdalla ehkä vähän vastavirtaan ja tykkäsin todella paljon.

Costner on itse sanonut, että halusi julkaista alunperin kakkosen 5-6 kuukautta ykkösen jälkeen, ja nyt on palattu siihen. Tulisiko sitten alkuvuodesta 2025, tuskin heitetään joulumarkkinakilpailuun?

 

[L. Öysä]

Luojan kiitos en mennyt elokuviin katsomaan Civil waria. Vuokrausfemmankin olisi voinuy käyttää paremmin. Niinn täynnä epäloogisuuksia, että meinasi raivostuttaa. En saaanut irti minkäänlaista teemaa liittyen tuohon sotaan enkä edes sotakuvaajiin joista tämä elokuva kertoo. Kovin pettymys ja hämmästys katsomistani elokuvista pariinvuoteen. Kertokaa joku mulle mikä tässä oli pointti?

En tiedä pointeista enkä itse sellaista kaipaa. Omissa kirjoissa yksi vuoden parhaimmista elokuvista. Synkkä, surullinen, ahdistava.