Elokuvat | Äiti ja poika vaativat Top Gun: Maverickia esityskieltoon, syynä tekijänoikeusrikkomus
Top Gunin jatko-osan tuottanutta Paramount-studiota syytetään tekijänoikeusrikkomuksesta.
www.hs.fi
Verkkolehden uusimmat jutut
-
KooKoo otti neljännen voittonsa putkeen kaataen kotonaan KärpätLue lisää »
-
Tappara palasi voittokantaan murskavoitollaLue lisää »
-
Edukseen pelannut Ravinskis jää HPK-paitaan – ”Hän on liigapaikkansa ansainnut”Lue lisää »
-
Sakari Manninen sai viiden ottelun pelikiellon tuomarin koskemattomuuden rikkomisestaLue lisää »
-
Liigassa historiallinen veljeskohtaaminenLue lisää »
-
TPS näytti ovea Petrus Palmulle − uutena osoitteena HIFKLue lisää »
Jatkoajan leffakerho
- Viestiketjun aloittaja Paitselo
- Alkaa
- 2 434 893
- 12 368
www.hs.fi
Nostalgiaviikko jatkui kun kävin katsomassa Jurassic Worldin....
Conan O'Brien Needs a Friend -podcastin avulla olen rakastunut Jeff Goldblumin tapaan puhua ja se olikin tämän leffan ainut hyvä asia. Jokainen kohtaus jossa mies esiintyi oli hauska.
Kokonaisuutena leffa taas unettavan tylsä vaikka toimintaa oli paikoin liikaakin.
Ei jäänyt mitään jälkipolville.
Conan O'Brien Needs a Friend -podcastin avulla olen rakastunut Jeff Goldblumin tapaan puhua ja se olikin tämän leffan ainut hyvä asia. Jokainen kohtaus jossa mies esiintyi oli hauska.
Kokonaisuutena leffa taas unettavan tylsä vaikka toimintaa oli paikoin liikaakin.
Ei jäänyt mitään jälkipolville.
Kuulun ikäpolveen, joka varttui Jurassic Parkeilla 1-3 ja ne Laura Dernin hämmästyneet kasvot kun hän näki ensimmäistä kertaa dinosauruksia ilmielävänä alkuperäisessä, kapsuloi tuon ajan yleisön sekä omat fiilikset täydellisesti. Ei CGI:tä oltu tuossa mittakaavassa vielä hyödynnetty. PS1:llekin oli joku demolevy, jossa T-Rex vain käveli ja hai ui vedessä. Ja niitä sitten tuijotettiin ihaillen, että perhana kun näyttää aidolta.
Pidin ensimmäisestä Jurassic Worldista, tai "pidin" on ehkä liian vahva sana, se oli ihan ok. En koskaan vaivautunut lukemaan miksi se sai niin paljon paskaa niskaansa, että tässä uusimmassakin sille vittuiltiin. Se oli mukavan kevyt ja tavoitti sitä alkuperäisen Juran hämmästystä sekä lapsenomaista iloa. En ole toki katsonut sitä koskaan toista kertaa ja maku on kehittynyt matkan varrella.
Bayonan ohjaamasta kakkosesta muistan sen olleen lähinnä iso ja äänekäs, sekä miten se ei maistunut itselle alkuunkaan. Siinähän oli myös periaatteessa kaksi elokuvaa ahdettu yhteen ja se oli muistaakseni muutos ykköseen verrattuna sävyllisesti. Sekä tietysti massiivisesti world buildingia, kun dinoja alettiin tuoda puistoista ja saarilta maailmaan ihmisten pariin.
Kolmonenkin piti katsoa (koska piti) ja se jäi 30 minuuttia ennen loppua kesken, kun olin ensin n. tunnin verran kitkutellut mukana. On onnistuttu tekemään täysin T-Rexin mukainen elokuva fyysisesti ja henkisesti. Suurin ongelma on sen persoonaalittomuus. Milloin sen juoni kertaa vanhoja Jurassiceja, milloin se haluaa olla joku kansainvälinen vakoojaelokuva, sitten 80-luvun romanttinen toimintaseikkailu. Se muistutti minua myös jopa kirjaimellisesti The Last of Usista tuon uudisperhe -kuvion osalta, johon olisi pitänyt nojata paljon, paljon enemmän, että juonesta olisi saatu maanläheisempi ja henkilökohtaisempi. Maailmaa pelastava hyväntekeväisyysyhtiö, joka onkin kapitalistinen paska ja valmis tuhoamaan maailman palkkapäivän nimissä, sekä sen visionäärinen stevejobs, joka onkin kaksinaamainen mulkku, on niin kulunutta. Hullu tiedemies on vanhin ja kulunein trope, mitä löytyy. Biosynti....
Jostain syystä sävyltään elokuva haluaa olla melko vakavasti otettava ja synkkä elokuva, mutta ei noilla lainatuilla juoniosasten kliseisellä kokoelmalla sekä toteutuksella jaksa ottaa sitä vakavasti. Täytyy kummastella miksei elokuva antaudu absurdiudelle, koska trailereissakin näkynyt Pratt moottoripyörällä ajamassa karkuun häntä jahtaavilta raptoreilta etelä-eurooppalaisessa kaupungissa kuin Tom Cruise Mission Impossible 5:ssa tai 6:ssa on absurdia.
Sitten tuo fanservice... Vanhat hahmot vain häpeilemättä ja kömpelösti heitetty mukaan luomaan nostalgiaa ja yhdistämään tämä uusi trilogia suoraan vanhaan. Goldblumin innostava puhe oppilaille (?) sai vajoamaan tuolin alle kömpelöydessään, kun se oli vielä sillain sankarimaisesti kehystetysti kuvattuna. Vieläkö tämä saaga meinaa jatkua, onko kohta Spielberg pakotettu tarttumaan ohjaksiin?
Mielenkiinnolla tuli odotettua kriitikkoarvosanoja ameriikan mantereelta pari päivää ja punaisellahan se keskiarvo on metacriticillä.
Eilen tuli kanssa lenkillä mietittyä, että onko montaa modernia elokuvasarjaa, jossa ei olisi tehty merkittäviä täyskäännöksiä kesken kaiken tarinapuolella ja jätetty kelluvia juonikäänteitä kesken. Kun lähdetään liikkeelle heti sillä mielellä, että tehdään vähintään x-määrä elokuvia ja sitten kiirehditään vielä sen ensimmäisen kanssa, koska voihan sitä sitten korjata ja säätää asioita lennossa jatko-osaan. Ja perustuen katsojien palautteeseen. Niin kuin kyse olisi tuotteesta. Niin kuin studioille onkin.
Top Gun Maverickista oli jo mielenkiintoinen luenta Forbesissa tai jossain. Se kertoo Hollywoodin kyvyttömyydestä tuottaa uusia elokuvatähtiä, minkä vuoksi vanhojen on edelleen hoidettava homma kotiin. Sopii siksikin, kun Miles Telleristä yritettiin tehdä isoa tähteä ja nyt oli Cruisen wingmanina.
Jossain Colour of Moneyssa (ja muissa vastaavissa) Paul Newman mentoroi vähän taka-alalla Cruisen hoitaessa uutena verenä homman kotiin.
Samassa jutussa, vai oliko eri, sitten puhuttiin tuosta, miten nykyään IP (intellectual property, periaatteessa jo olemassa olevat nimikkeet) on kuningas. Ja kuinka nykypäivän tähdet ovat tietyllä tavalla erottamattomia IP-roolihahmostaan ja ilman sitä ovat vähemmän. Pelkkä Chris Hemsworth on huomattavasti vähemmän vetävä nimi kuin Chris Hemsworth Thorina.
Eikä kyseessä ole vain uudet tyypit, joilla on ura tehtävänä. Vaan monet profiloituneet näyttelijät ovat liittyneet näihin mukaan, tai sitten palaavat vanhoihin vuosikymmenien takaisiin rooleihinsa. Fandomin aikakausi.
Tom Cruise (ja muutamat muut kadotuksen partaalla olevat megatähdet) on isompi kuin roolihahmonsa ja on välttänyt lokeroitumasta tietyksi hahmoksi. Auttoiko eri aikakausi, vai taitava urasuunnittelu; en tiedä. Pointti on nyt kuitenkin tuossa uusien omavaraisten kansainvälisten elokuvatähtien kadossa.
Jossain Colour of Moneyssa (ja muissa vastaavissa) Paul Newman mentoroi vähän taka-alalla Cruisen hoitaessa uutena verenä homman kotiin.
Samassa jutussa, vai oliko eri, sitten puhuttiin tuosta, miten nykyään IP (intellectual property, periaatteessa jo olemassa olevat nimikkeet) on kuningas. Ja kuinka nykypäivän tähdet ovat tietyllä tavalla erottamattomia IP-roolihahmostaan ja ilman sitä ovat vähemmän. Pelkkä Chris Hemsworth on huomattavasti vähemmän vetävä nimi kuin Chris Hemsworth Thorina.
Eikä kyseessä ole vain uudet tyypit, joilla on ura tehtävänä. Vaan monet profiloituneet näyttelijät ovat liittyneet näihin mukaan, tai sitten palaavat vanhoihin vuosikymmenien takaisiin rooleihinsa. Fandomin aikakausi.
Tom Cruise (ja muutamat muut kadotuksen partaalla olevat megatähdet) on isompi kuin roolihahmonsa ja on välttänyt lokeroitumasta tietyksi hahmoksi. Auttoiko eri aikakausi, vai taitava urasuunnittelu; en tiedä. Pointti on nyt kuitenkin tuossa uusien omavaraisten kansainvälisten elokuvatähtien kadossa.
Hanksin Tompan terveydentilalla spekuloidaan:
Rajusti laihtunut Tom Hanks tärisi lavalla – terveydentila herättää huolta
Toivottavasti mies on kunnossa, mutta onhan tuo nyt kieltämättä aika hoikassa lyönnissä.
Rajusti laihtunut Tom Hanks tärisi lavalla – terveydentila herättää huolta
Toivottavasti mies on kunnossa, mutta onhan tuo nyt kieltämättä aika hoikassa lyönnissä.
Ihan kiva lista. Muutamasta eri mieltä mutta ainakin huippuviihdyttäviä ja laadukkaita kaikki.
Heatissä on yksi seikka joka on aina häirinnyt meikäläistä. Se on se että Al Pacino pääsee jengin jäljille "slick" sanan takia. Minusta se on vähän turhan yleinen termi jotta se olisi käänteentekevä juttu. Ei kuitenkaan pilaa elokuvaelämystä vaikka onkin iso avain.
Heatissa on ihan saakelin kova se lopun ammuskelu kadulla. Varmaan hienoin ammuskelukohtaus missään leffassa tai ainakin ihan hienoimpia.
@Fiftie Kannattaa muuten käydä jossain vaiheessa tsekkaamassa alkuperäinen Scarface vuodelta 1932. Paul Muni tekee sellaisen roolisuorituksen, että Pacinokin kalpenee sen rinnalla. Muutenkin tuo 1900-luvun alku on sellaista filmitaiteen juhlaa, että sitä voi suositella kenelle tahansa. Oli sitten kyseessä amerikkalainen, englantilainen, ranskalainen, italialainen tai vaikka ihan ruotsalainen tuotanto, niin kannattaa tutustua niihin ihan ilman ennakkoluuloja.
Pitää joskus katsoa! Pacino on kyllä sen verran hyvä tuossa, että aika paha on pistää paremmaksi, mutta ehkäpä sitten näin!
Tarinankertoja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Aika yksipuolinen top10 imo.
Toki top10 listalka on noin sata leffaa ja se kärki on aina fiiliksen mukanen, mutta noista omalla listalla on yksi... siis sen sadan joukossa josta top 10 eri päivinä syntyy.
Toki top10 listalka on noin sata leffaa ja se kärki on aina fiiliksen mukanen, mutta noista omalla listalla on yksi... siis sen sadan joukossa josta top 10 eri päivinä syntyy.
Kaksi leffaa 1970-luvulta, ei yhtään -80-luvulta, pari -90-luvulta ja loput 2000-luvulta. Lisäksi kaikki ovat enimmäkseen samaa genreä eli toimintaa tai rikosdraamaa. Whiplash toki poikkeus. Juu...pitäisin tuota aika yksipuolisena listana.
AlapaanKarvaaja
Jäsen
Ei huonoja valintoja. Kuten yllä jossain kohden todettiin, niin minullakin vaihtelee tuo listaus aikaajoin hieman erilaiseksi fiiliksen mukaan, mutta Goodfellas, The Dark Knight ja ehkä jopa Heat kuuluisi myös omalle listalleni aina.
Scarface tuli kyllä 1983. Ja en miettiny listan yksipuolisuutta tai monipuolisuutta. Fiiliksen mukaan vaan eniten uppoavat leffat.
Spotlight ilmeisesti katsomatta?
No country for old men on myös omassa kategoriassaan.
Olen nähnyt kaikki nuo listassa olleet elokuvat, muutamat useampaankin otteeseen.
Spotlight kertoo uutistoimistosta joka tutkii katolisen kirkon pedofilian ja lasten raiskaamisesta peittelyä. No Country for Old Menissä metsästäjä ajautuu keskelle rikollisten välienselvittelyä. Kyllähän nuo ovat rikoselokuvia. Eivät gangsterielokuvia tai toimintaa mutta ihan selkeästi käsittelevät rikollisuutta.
Spotlightia en kyllä ikimaailmassa löisi samaan kategoriaan elokuvankerrontatyylissä Scarfacen tai muiden kanssa mutta miten vain.
Ymmärsit väärin. Aiemmat kaverit väitti että lista on yksipuolinen pl Whiplash johon totesin että myös Spotlight eroaa kyllä listan muista leffoista.
Jätkät täällä väittelee jonkun muun lempielokuvalistasta. Mikäs siinä sit.
Ei kyllä täällä nyt väitellään että mistä väitellään ja älä katso liian tarkkaan kun huomaat olevasi mukana väittelyssä.
Kysehän on lopulta siitä mitkä elokuvat ovat itselleen jättäneet pysyvimmät jäljet ja vaikuttaneet eniten henkilökohtaisella tasolla. Oma listani voisi näyttää vaikka tältä.
1. 2001: Space Odyssey (Kubrick, 1968) - 2001: Avaruusseikkailu (1968) - IMDb
2. Apocalypse Now (Copppola, 1979) - Ilmestyskirja. Nyt. (1979) - IMDb
3. The Shining (Kubrick, 1980) - The Shining - hohto (1980) - IMDb
4. Das Boot (Petersen, 1981) - Sukellusvene U-96 (1981) - IMDb
5. Il buono, il brutto, il cattivo (Leone, 1966) - Hyvät, pahat ja rumat (1966) - IMDb
6. Blue Velvet (Lynch, 1986) - Blue Velvet - ja sinisempi oli yö (1986) - IMDb
7. El ángel exterminador (Buñuel, 1962) - Tuhon enkeli (1962) - IMDb
8. Possession (Zulawski, 1981) - Possession (1981) - IMDb
9. Stalker (Tarkovski, 1979) - Stalker (1979) - IMDb
10. The Reflecting Skin (Ridley, 1990) - The reflecting skin - lapsuuden loppu (1990) - IMDb
Se on toki toinen asia, että mikä lisäarvo tällaisilla listauksilla on keskusteluihin, mutta itse olen ainakin pystynyt niiden kautta poimimaan mielenkiintoisia suosituksia henkilöiltä, joilla koen olleen samanlainen elokuvamaku kuin itsellänikin.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy