Jatkoajan leffakerho

[Buster]

Ei ole siis mitään naispääosia vastaan, vaan miten ne toteutetaan. Eli nyt vähän tsemppiä Hollywood!

Paljon on kyllä studioiden uskalluksesta ja halusta kiinni, jota tosin loppukädessä säätelee kassavirta, eli yleisö. Toisaalta suuressa avainasemassa on myös naiskäsikirjoittajien vähyys ja mieskäsikirjoittajien kyvyttömyys kirjoittaa ihmismäisiä naishahmoja (hyvä aloituspiste; kirjoita kuin mikä tahansa muukin ihmishahmo).

Eikös Ellen Ripley (all-time naishahmoja) ollut alunperin joko mieshahmo, tai sitten kirjoitettu sukupuolettomaksi ja samalla tavalla kirjoitettiin muutkin elokuvan hahmot. Mieshahmo on ainakin totta pikaisella googletuksella, mutta muistelisin katsoneeni dokumentin, jonka mukaan nuo hahmot oli tarkoituksella kuitenkin myös käsikirjoituksessa kirjoitettu vailla sukupuolta tai etnisyyttä määrittäviä yksityiskohtia. Samalla tavalla lukemattomien elokuvien hahmot voisivat joko täysin ilman mitään muutoksia, tai muutamalla merkityksettömällä muutoksella olla mitä tahansa sukupuoleltaan ja etniseltä taustaltaan.

Uskon itsekin, että kun kirjoitat hyvän hahmon, niin ei siinä vaiheessa pinttyneinkään katsoja enää huomaa takertua merkityksettömiin pinnallisiin yksityiskohtiin, kuten minkä värinen ja kumpaa sukupuolta hahmo on. Toisaalta totuuden nimissä samaan aikaan maailmasta löytyy esimerkiksi nyt sitten miehiä, jotka eivät naisten tähdittämiä elokuvia katso ja katsovat niitä automaattisesti alaspäin. Maailmasta varmasti myös löytyy naisia, jotka eivät naisia halua katsoa esimerkiksi vaikka toimintaelokuvia tähdittämässä (vaikka Michelle Yeoh oli kova jo 90-luvun taitteessa). Itsellänikin on vielä tällaiseen vähättelevään ajatteluun liittyviä ongelmia, vaikka lopulta katson aina ihan mitä tahansa.

 

[heikkik]

Aiheesta tuli mieleen taannoin katsomani mm. vähemmistö- ja työpaikkatasa-arvoon, sekä toksiseen maskuliinisuuteen keskittynyt Mindy Kalingin käsikirjoittama ja hänen sekä Emma Thompsonin tähdittämä Late Night. Se oli ajan hermolla ja se sanoi kaikki oikeat asiat, vaikkakin tuntui siltä, että se olisi luntannut ne jostain muualta (sillä olen lukenut tasan samoja asioita). Mutta mielestäni sen viesti oli ristiriidassa sisällön kanssa.

Late nightista puuttuu särmä. Kun yritetään tehdä poliittisesti korrekteja elokuvia, niin tuloksena on "latenighteja". Ilman Emma Thompsonin erinomaista roolisuoritusta elokuva olisi ollut todella mitäänsanomaton. "Lond shot - mahdoton yhtälö" menee samaan kategoriaan, mutta on minusta kaikin puolin onnistuneempi. Seth Rogenkin on siinä normaalia vähemmän ärsyttävä, mutta kuitenkin sen verran ärsyttävä kuin hänen roolihahmonsa pitääkin olla.

 

[palle]

Itsestä tuntuu, että tällä hetkellä Hollywood yrittää liikaa naisvoittoisten elokuvien suhteen. Siellä on jo hetken aikaa ollut pienimuotoinen paniikki päällä, kun milleniaalit ym. kaatavat kritiikkiä niskaan siitä, että naispuoleiset toimintasankarit yms. loistavat poissaolollaan.

Kun näitä elokuvia sitten pusketaan ulos, niin alkaa itku kun niitä lytätään järjestäen. Syitä etsitään milloin mistäkin, mutta suurimpana yleensä nähdään naisia vihaavat miehet. Pelätään vahvoja naisia ym. tuubaa. Kun todellisuudessa syy on hyvin yksinkertainen: monet viime vuosina ilmestyneistä naispääosan toimintaleffoista ovat yksinkertaisesti täyttä paskaa ja sankarit pahvisia, seitinohuita ja täysin epäkelpoja minkäänlaiselle samaistuttavuudelle. Ghostbusters esimerkiksi oli jo lähtökohtaisesti täysin järjetön yritys. Tuo universumi ei ole ollut ajankohtainen vuosiin, eikä nuo alkuperäiset elokuvatkaan ole hirveän hyvin aikaa kestäneet.

Ocean's 8? Siis mitä vittua? Jo lähtökohtaisesti tosi unohdettavasta ja keskinkertaisesta, mutta todella kovalla alkuperäisellä castingilla varustetusta toimintakomediasta naisversiota tuskin osasi kukaan kaivata.

Muistaako kukaan esimerkiksi Ellen Ripleyta, Sarah Connoria tai Leia Organaa muutama mainitakseni? Toki Leia oli "vain yksi päähahmoista". Nämä naiset tähdittivät oikeasti hyviä elokuvia, jotka kestävät katselua vielä tänäkin päivänä ja olivat sentään alkuperäisiä hahmoja. Heistä ei väkisin yritetty ajanhengen mukaisesti vääntää mitään epäuskottavia karikatyyrejä. Jokaisesta hahmosta on helppo tykätä eri syistä ja mikä tärkeintä, samaistua heihin sukupuolesta riippumatta. Clarice Starling, Beatrix Kiddo ja jopa Harry Potterien Hermione ovat myös toimivia hahmoja, osana toimivia elokuvia.

Jos halutaan hyviä naispäähahmoja elokuvissa, niin sitten pitäisi ensisijaisesti tehdä hyviä elokuvia. Ei näitä vitun re-maken re-makeja, jotka ovat jo lähtökohtaisesti vitun laiskoja virityksiä. Uskon, että tästä syystä myös The Last Jedi ei ole pelkästään huonoin Star Wars -elokuva mitä on koskaan tehty, vaan yksinkertaisesti yksi paskimmista elokuvista mitä on kuunaan tehty. Toki koko trilogialla on ongelmia monellakin eri tasolla, mutta kun kesken kaiken ohjaajaksi valikoituu kolmannen aallon feministimies, joka ei kestä kritiikkiä ja jonka ainoa tavoite tuntuu olevan lyödä elokuva täyteen typerästi käyttäytyviä naishahmoja, koska "women are strong", mennään niin pahasti perse edellä puuhun kuin olla ja voi. Katsojat eivät vittu ole tyhmiä. Jos logiikka ontuu, niin pahasti kuin edellä mainitussa Last Jedissa, kyllä katsojat sen huomaavat. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että miehet lähtökohtaisesti vihaavat naisia.

 

[Ollakseni]

Ai se vielä huononi loppua kohti? No olipa hyvä, että luovutin ekalla mainoskatkolla. Ei vain pystynyt. Joko castaus tai sitten kässäri kusi huolella. Todennäköisesti molemmat. Harvoin olen komedian luovuttanut noin helpolla. Eilen jaksoin Johnny Englishiäkin pidemmälle, en toki loppuun asti. Sharknadot ovat noihin verrattuna Oscar-kamaa.

Ad-libbaus ja muu sellainen taisi kuulua Paul Feigin ohjaus tyyliin. Eli käynnisti kameran ja antoi naisten keksiä vitsejä. En ole elokuvaa katsonut, mutta Mr. Plinkett teki elokuvasta noin tunnin mittaisen arvostelun. Kannattaa katsoa se.

 

[Everton]

Oceans 8 ei ollut missään nimessä hyvä, mutta oli se nyt kuitenkin ihan eri tasoa kuin tämä Ghostbustersin uusioversio.

Tosin: alkuperäisestä Ghostbusterista ja ehkä kakkososastakin tykkäsin joskus noin 10-vuotiaana. Voi hyvinkin olla, että myöskään nuo eivät enää tuntuisi kovin suurilta elokuvataiteen merkkipaaluilta, jos ei sellainen ollut tämä uusioversiokaan.

Katsoin loppuun, mutta kaduin syvästi jokaista tuhlaamaani sekuntia. Ongelma ei ollut siinä, että näyttelijänä olivat naiset, vaan ihan kaikessa muussa.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Hahahhahah

Minäkin katsoin tuon Ghostbusterssin shitmaken kokonaan. Eiku hetkinen, en tainnut ihan loppua nähdä, mutta kuitenkin. Ja siis kun sanon, että katsoin kokonaan niin olin läppärillä ja telkkari oli päällä. Oikeasti yritin katsoa sitä aluksi :)

Haukuissa ei ole kyse ainakaan siitä "jotkut eivät vain kestä vahvoja naisia" tai jostain muusta sellaisesta, vaan itse elokuva oli niin kauheaa paskaa ettei koskaan. Siinä ei ollut niin ei mitään hyvää. En ole varma haukunko tätä jo toiseen kertaan, mutta @Barcelona ja @Tjapalala saitte paatoksen pintaan :)

 

[Palstalegenda]

Kävin kolme päivää sitten katsomassa 13.9.2019 ensi-iltaan tulevan Kari Tapion elämään perustuvan elokuvan Olen suomalainen.

Eihän elokuvalla ns. kuuhun mennä, mutta kyllä se koskettavana viihteenä välttää hyvin. Sikäli kun jaksaa näitä tämänlaisia katsella, niin suosittelen kyllä tätä leffaa.

Loppua kohden pääosanäyttelijä alkaa enemmän muistuttaa sitä loppuajan Kari Tapiota, jonka minä muistan.

Kari Tapion karismaa ei voi matkia, joten tietenkin se oli puuttuva osa, vaikka näyttelijä teki minkä pystyi.

Olen katsonut jo kauan sitten kaikki löytämäni Kari Tapio -aiheiset videot YouTubesta, joten jonkinlaisena HC-fanina katsoin leffan.

Suurin osa yleisöstä oli muuten pappa- ja mummukaisia. Mikäpä siinä, olin siis nuorison edustajana paikalla.

Genre ja kotimaisuus huomioiden, 3,5/5.

 

[Pete27]

Kari Tapion musiikki ei kiinnosta, vaikka väitetään Klabbin kantriakin tehneen. Noh, kantria ja kantria... Muuten miehen elämä kyllä kiinnostaa ja olihan hän suuri stara, sitä ei käy kieltäminen.

Odotukset leffasta ei ole kummoset, kun näitä Irwin, Virta, Rautavaara, Juice jne. elokuvia kun on kattonu, niin eiköhän tämä samanlainen ole? Päähenkilö vaihtuu, mutta muuten aikas sama kuvio on leffoissa. Katsontaan joka tapauksessa!

 

[SamSpade]

Helsinki International Film Festivalin eli Rakkautta & Anarkiaa -festarin tuleva ohjelmisto julkaistiin eilen, ja festari käynnistyy parin viikon päästä. Monta innostavaa leffaa on taas listoilla ja kaikkiin ei millään kerkiä, mutta viideksi päiväksi ajattelin Helsinkiin mennä vierailulle ja 17 leffaan liput ostaa kun ensi viikolla myyntiin tulevat.

Muutama mielenkiintoiselta vaikuttava tärppi:

Hail Satan? | 32nd Rakkautta & Anarkiaa

Mitä jos raottaisit sydäntäsi Saatanalle? Uusi satanistinen liike taistelee poliittista uskonnollista konservatismia vastaan ja tuo ulkopuolisia yhteen.

hiff.fi

Her Smell | 32nd Rakkautta & Anarkiaa

Tervetuloa grungehelvettiin! Ilmiömäinen Elisabeth Moss loistaa 1990-luvun punk-kuningattarena, joka saa Courtney Loven näyttämään Äiti Teresalta.

hiff.fi

High Life | 32nd Rakkautta & Anarkiaa

Claire Denis’n ensimmäinen englanninkielinen elokuva on kuin Tarkovskin Solaris ja Kubrickin 2001: Avaruusseikkailu olisi laitettu tehosekoittimeen ja perään heitetty kourallinen tymäkkää pilveä.

hiff.fi

In Fabric | 32nd Rakkautta & Anarkiaa

Verenpunainen mekko käy käyttäjiensä kimppuun tyylitaituri Peter Stricklandin kamalan hauskassa ostoshelvetissä, joka tihkuu viitteitä Suspiriaan ja muihin 70-luvun kauhuklassikoihin.

hiff.fi

Jesus Shows You the Way to the Highway | 32nd Rakkautta & Anarkiaa

Agentit kamppailevat erikoisiin hahmoihin ruumiillistuvaa tietokonevirusta vastaan kummassa rakkauskirjeessä VHS-aikojen eksoottisille toimintaelokuville.

hiff.fi

The Lighthouse | 32nd Rakkautta & Anarkiaa

Läpeensä outo, vainoava ja pikimustaa huumoria tihkuva kuumeinen näky majakanvartijan ja hänen apupoikansa tahtojen kamppailusta.

hiff.fi

Hyviä valintoja. Nostaisin ylös vielä yhden.

Kultainen hansikas | 32nd Rakkautta & Anarkiaa

Berliinin elokuvajuhlien kilpasarjan shokkihoitona Fatih Akin läpsi niin yleisöä kuin kriitikoita Kultaisella hansikkaalla molemmille poskille – ja kovaa.

hiff.fi

Olen nähnyt tuon ja elokuva oli hyvä. Brutaali, inhorealistinen. Ohjaaja ja pääosan esittäjä tekivät hienoa työtä. Samoin lavastus.

 

[Buster]

Melanie Martinez K12

Erittäin hyvä oli ja tykkään, kun näitä musiikkialbumeihin liittyviä elokuvia/lyhytelokuvia on parina viime vuotena jotain putkahdellut.

Tuo Melanie Martinez K-12 oli siis ehkä sellainen avant-garde -henkinen musikaali, jonka löyhästi yhteen sopivissa vinjeteissä käsiteltiin millaisia mahdottomia haasteita nuori tyttö nykyajan yhteiskunnassa kohtaa kasvaessaan. Millaisena maailma näyttäytyy naiselle (the female experience), ja tällaisista elokuvista parhaimmistoa on Jeremy Saulnierin Under The Skin jokunen vuosi takaperin, joka tietysti kai tunnetaan lähinnä siitä, että Scarlett Johansson oli siinä ihan nakuna ja tissit paljaana.

K-12:sta teini-ikäinen tyttö lähtee johonkin sisäoppilaitokseen tai vastaavaan kouluun, jota johdetaan tiukalla traditionaalisella otteella miesrehtorin toimesta. Symboleita täynnä olevassa elokuvassa nämä ovat ilmiselvimpiä, sillä koulu on kahlitseva yhteiskunta ja miesrehtori edustaa sitä johtavaa patriarkaattia. Itsensä ilmaiseminen ja veneen keikuttaminen on kiellettyä. Henkilökohtainen identiteetti tukahdutetaan, sukupuoliroolit ovat voimassa ja oppilaat ängetään selkeisiin mies- ja naismuotteihin kouluasuista alkaen. Tytöille iskostetaan yhteiskunnan (elokuvassa siis koulu symboloi) toimesta myrkyllistä kaksinaismoralismia klassisen mahdottoman madonna/huora -kompleksin hengessä ja pojillekin kehittyy tapa tarkastella naista seksuaalisena objektina. Tytön on näytettävä hyvältä, mutta samaan aikaan toruja tulee liian lyhyistä hameista ja jos joku poika alkaa käydä käsiksi, niin se on häntä kiihottaneen tytön vika, joka haukutaan huoraksi ja pojat oli vaan poikia.

Ulkonäköpaineet on vahvasti esillä, suuri sosiaalinen paine näyttää täydelliseltä. Barbielta, vaimolta, äidiltä. Elokuva jopa tuo esiin tamponitkin ja sanoo, että niitä pitäisi saada ilmaiseksi tai ainakin halvemmalla. Kyseessä on naiselle välttämätön tarvike, mutta Yhdysvalloissa niitä verotetaan "luksustarvikkeena", kun taas esimerkiksi Viagra luokitellaan välttämättömäksi tarvikkeeksi, josta veroa ei makseta tai ainakin se on pienempi.

Tuossa koulussa myös nuorten naisten päähän hakataan tunne siitä, että he ovat alempiarvoisia ja että ei saisi loistaa miesten(sä) kustannuksella. Ei saisi olla viisaampi, korkeammin koulutettu etc. Elokuvassa näillä päätytöillä on jonkinlaisia taikavoimia, kipinä, joka sitten eräässä vaiheessa elokuvaa katoaa, kun yhteiskunnan rattaat ovat suorittaneet tehtävänsä ja tehneet niin tytöistä kuin pojista robotteja. Robottiuden voi taas nähdä sitten symboloivan vaikka elämänilon, vapauden ja minuuden kuolemisena.

Perhanan hieno ja epätavallinen elokuva, joka on täynnä "arianagrande" -kuvastoa. Eli periaatteessa teinipoppimusavideoiden kuvastoa. Ja todella hieno viesti: "Tytöt, opetelkaa rakastamaan itseänne ilman että tarvitsette (ensin/siihen) muiden hyväksyntää".

Varmasti tulee katsottua uudelleen.

 

[Tarinankertoja]

Varmasti tulee katsottua uudelleen.

Ja yllättävää kyllä, leffakierrokselle ei paljoa aikaa annettu, vaan leffa julkaistiin YouTubeen jo nyt. Toki idea on levymyynnin/streamausten kasvattaminen, mutta ois luullu, että leffaa ois ensin edes jokunen viikko pyöritetty exlusiivisesti leffateattereissa.



Joo, kuhan aikaa on vähän kulunut, pitää tuo katsoa uudestaan, jotta musa ei ole niin pääosassa, kuten se ekalla keralla itselle oli

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=2HtaIvb61Uk

 

[palle]

John Wick 3

En ole tylsempää elokuvaa nähnyt vuosiin. Jouduin jakamaan tämän pökäleen katsomisen kolmeen eri kertaan, kun en yksinkertaisesti pysynyt hereillä.

Mikä tässä viehättää katsojia ja kriitikoita? Ykkönen oli (tavallaan) omaperäinen ja sopivalla tavalla ironinen tarina yli-inhimillisen tappokoneen viimeisestä kostoreissusta. Kakkonen olikin jo kasa höyryävää paskaa ja tähän kolmanteen osaan ei sanat riitä enää kuvaamaan miten huono elokuva se oli. Tässä elokuvassa ei ole mitään muuta kuin toimintakohtausta toimintakohtauksen perään ja suuri ongelma onkin, miten paskasti nuo toimintakohtaukset on toteutettu.

Melkein joka kohtauksessa näytetään jokin 'kikka', jota sitten lypsetään viimeiseen asti ja siirrytään seuraavaan. Jee, laseihin tulee säröjä, kun niihin paiskoo ihmisiä pää edellä, tai niitä huitoo miekalla. Tähän ei tarvittu kahtakymmentä toistoa tehdäkseen sen selväksi. Jee, hevonen potkii roistoja kuoliaaksi, ei kerran, ei kahdesti vaan ainakin kolmeen kertaan. John ei osaa torjua lyöntejä ja potkuja, mutta kun vihu ottaakin miekan esiin niin kadotetut taistelutaidot palaavat takaisin. John on maailman historian parhain aseiden käyttäjä, mutta 90% Johnia tappaamaan lähteneistä salamurhaajista ei omista aseita.

Olenko mä ymmärtänyt tämän kuvion ihan väärin? Kysymyksessä ei olekaan veren maku suussa väännetty toimintaelokuva, vaan tarkoituksellinen parodia ja statementti siitä, mikä on nykyajan toimintaleffoissa pielessä? Tuntuu kun tässä ei esim. edes yritetty peitellä sitä, että riippumatta kuinka monta vihollista vastaan päähenkilö taistelee, niin jokainen vihollinen odottaa kiltisti vuoroaan. Koreografiat näytti niin viimeiseen asti harjoitelluilta, ettei kenellekään pitäisi käydä epäselväksi, että kyseessä on fyysisesti lahjakkaita näyttelijöitä roolileikkimässä hienossa miljöössä. Tämä ei todellakaan ollut kehu. Uskon myös, että elokuva on tehnyt epävirallisen maailman ennätyksen CGI-veren käytön suhteen. En ymmärrä miksi tuota käytetään, kun se näyttää poikkeuksetta aivan vitun tyhmältä ja epäaidolta. Vai onko se kenties tarkoituksellista? Ei ensimmäistä tai toistakaan osaa voinut hyvällä omalla tunnolla kutsua realistisiksi, mutta tämä ei edes yritä peitellä missään vaiheessa sitä, että päähenkilö ei ole minkäänlaisessa hengenvaarassa, eikä yksikään taistelukohtaus ollut millään tavalla uskottava.

Valaiskaa tyhmää. Mitä mä oon missannu?

 

[Tarinankertoja]

The Boat


Maltalainen leffa miehestä, joka lähtee pikkuperämoottori veneellä kalaan… nousee sumu, ja sumussa törmää purjeveneeseen. Vene vaikutta hylätyltä. Mies nousee veneeseen, huhuilee ja toetaan veneen tyhjäksi. Sen jälkeen koittaa veneen radiolla ilmoittaa hylystä Valetan merivalvontaan. Kukaan ei vastaa. No aikoo poistua veneestä, mutta oma paatti on kadonnut (vaikka sen sitoi ihan hyvin kiinni). Niinpä on jumissa purjeveneessä, jonka kompassi on rikki, eikä navigointilaiteet toimi.

Tämä on alun kuvio.

Seuraa tiukkoja tilanteita, päähenkilön pohdintaa, onko hän veneessä yksin? Vai onko se itse Vene joka tekee asioita?

Yksi näyttelijä, purjevene merellä. Mun leffankatsomiskategoriassa siis näitä ”yksin luontoa vastaan” tosin tämä hieman erikoisempi sellainen.



Ei mestariteos, mutta ei myöskään huono, kannatti katsoa.

 

[Tjapalala]

John Wick 3

En ole tylsempää elokuvaa nähnyt vuosiin. Jouduin jakamaan tämän pökäleen katsomisen kolmeen eri kertaan, kun en yksinkertaisesti pysynyt hereillä.

Mikä tässä viehättää katsojia ja kriitikoita? Ykkönen oli (tavallaan) omaperäinen ja sopivalla tavalla ironinen tarina yli-inhimillisen tappokoneen viimeisestä kostoreissusta. Kakkonen olikin jo kasa höyryävää paskaa ja tähän kolmanteen osaan ei sanat riitä enää kuvaamaan miten huono elokuva se oli. Tässä elokuvassa ei ole mitään muuta kuin toimintakohtausta toimintakohtauksen perään ja suuri ongelma onkin, miten paskasti nuo toimintakohtaukset on toteutettu.

Melkein joka kohtauksessa näytetään jokin 'kikka', jota sitten lypsetään viimeiseen asti ja siirrytään seuraavaan. Jee, laseihin tulee säröjä, kun niihin paiskoo ihmisiä pää edellä, tai niitä huitoo miekalla. Tähän ei tarvittu kahtakymmentä toistoa tehdäkseen sen selväksi. Jee, hevonen potkii roistoja kuoliaaksi, ei kerran, ei kahdesti vaan ainakin kolmeen kertaan. John ei osaa torjua lyöntejä ja potkuja, mutta kun vihu ottaakin miekan esiin niin kadotetut taistelutaidot palaavat takaisin. John on maailman historian parhain aseiden käyttäjä, mutta 90% Johnia tappaamaan lähteneistä salamurhaajista ei omista aseita.

Olenko mä ymmärtänyt tämän kuvion ihan väärin? Kysymyksessä ei olekaan veren maku suussa väännetty toimintaelokuva, vaan tarkoituksellinen parodia ja statementti siitä, mikä on nykyajan toimintaleffoissa pielessä? Tuntuu kun tässä ei esim. edes yritetty peitellä sitä, että riippumatta kuinka monta vihollista vastaan päähenkilö taistelee, niin jokainen vihollinen odottaa kiltisti vuoroaan. Koreografiat näytti niin viimeiseen asti harjoitelluilta, ettei kenellekään pitäisi käydä epäselväksi, että kyseessä on fyysisesti lahjakkaita näyttelijöitä roolileikkimässä hienossa miljöössä. Tämä ei todellakaan ollut kehu. Uskon myös, että elokuva on tehnyt epävirallisen maailman ennätyksen CGI-veren käytön suhteen. En ymmärrä miksi tuota käytetään, kun se näyttää poikkeuksetta aivan vitun tyhmältä ja epäaidolta. Vai onko se kenties tarkoituksellista? Ei ensimmäistä tai toistakaan osaa voinut hyvällä omalla tunnolla kutsua realistisiksi, mutta tämä ei edes yritä peitellä missään vaiheessa sitä, että päähenkilö ei ole minkäänlaisessa hengenvaarassa, eikä yksikään taistelukohtaus ollut millään tavalla uskottava.

Valaiskaa tyhmää. Mitä mä oon missannu?

Mielestäni John Wick elokuvista vähenee juoni elokuva elokuvalta. Nelososahan on varmistettu ja tulee ulos vuonna 2021. Elokuvastahan pitää ymmärtää, että ohjaaja on entinen stuntmies. Hän osaa arvostaa hyviä toimintakohtauksia. Ja niitä John Wick -leffoissa on. Kun katsoo muita elokuvia niin kohtaukset ovat paljon parempia ja intensiivisempiä. Tämähän on mahdollista myös koska Keanu Reeves pystyy tekemään paljon omia stuntteja. Omasta mielestä John Wick kolmonen on kuin katsoisi lets play ealkthroug videota ja se itsessäään voi olla viihdyttävää. Ehkä elokuvien suunta mihin ne ovat menossa ei vain sovi sinulle.

Itse pidän elokuvaa ihan ookoona.

 

[Tifosi]

The Boat

.....

Yksi näyttelijä, purjevene merellä. Mun leffankatsomiskategoriassa siis näitä ”yksin luontoa vastaan” tosin tämä hieman erikoisempi sellainen.

Aika mielenkiintoiselta kuulostaa. Täytyypä vilkaista.

Varmaan tyhmä kysymys sinulle mutta oletko katsonut Robert Redfordin All is lost(2013)?

Siinä täydellisesti kategoriaasi osuva leffa.

 

[Tarinankertoja]

Varmaan tyhmä kysymys sinulle mutta oletko katsonut Robert Redfordin All is lost(2013)?

Jep, kävin leffassa kattomassa...

 

[JZZ]

Uusin Tarantino tuli tsekattua ja tykkäsin siitä kyllä kovasti, mutta jäi mietityttämään, että mahtaako tuo avautua miten, jos ei tiedä heti alusta henkilöiden kautta että mitä tapahtumaa tässä nyt setupataan?

Spoileri: Pohdintaa elokuvan sivuhenkilöistä

Eli tokihan kaikki on jo katsoneet kaikki sarjamurhaajaleffat Netflixistä, kuten minä, joten oikeastaan heti kun mentiin Cielo Drivelle ja Sharon Tate astui kuvioihin mukaan, niin tiesin mitä tapahtumaa tässä sivutaan. Vaikuttiko jonkun vähemmän asioista tietävän katsomiskokemukseen nämä? Sinänsä noita sivuhahmoja pedattiin hyvin kevyesti, eikä esim Mansonin nimeä mainittu muuten kuin muodossa "Charles" vaikka ukko itsekin näytettiin Polanskien talolla pyörimässä.

 

[Andji]

Uusin Tarantino tuli tsekattua ja tykkäsin siitä kyllä kovasti, mutta jäi mietityttämään, että mahtaako tuo avautua miten, jos ei tiedä heti alusta henkilöiden kautta että mitä tapahtumaa tässä nyt setupataan?

Kävin tuon katsomassa lauantaina ja ensimmäinen reaktioni elokuvan jälkeen oli: "mitä vittua tässä oikein tapahtui ja miksi?" Vasta jälkeenpäin opiskelin netistä mistä tuo elokuva kertoi, vaikka muistan tosin lukeneeni joskus kauan sitten Tarantinon aikeista tehdä elokuva juuri noista tapahtumista. Myös Margot Robbien roolihahmon nimi soitteli jotain kelloja, mutten millään saanut päähäni miksi.

Nyt, kun tiedän mistä elokuva kertoi, pidän siitä paljon enemmän. Katsomiskokemukseen se vaikutti kyllä negatiivisesti. Etenkin

Spoileri

Spanh Ranchin kohtaus jäi melkoisen oudoksi ja irtonaiseksi.

 

[Tjapalala]

Uusin Tarantino tuli tsekattua ja tykkäsin siitä kyllä kovasti, mutta jäi mietityttämään, että mahtaako tuo avautua miten, jos ei tiedä heti alusta henkilöiden kautta että mitä tapahtumaa tässä nyt setupataan?

Spoileri: Pohdintaa elokuvan sivuhenkilöistä

Eli tokihan kaikki on jo katsoneet kaikki sarjamurhaajaleffat Netflixistä, kuten minä, joten oikeastaan heti kun mentiin Cielo Drivelle ja Sharon Tate astui kuvioihin mukaan, niin tiesin mitä tapahtumaa tässä sivutaan. Vaikuttiko jonkun vähemmän asioista tietävän katsomiskokemukseen nämä? Sinänsä noita sivuhahmoja pedattiin hyvin kevyesti, eikä esim Mansonin nimeä mainittu muuten kuin muodossa "Charles" vaikka ukko itsekin näytettiin Polanskien talolla pyörimässä.

Itsellä oli pieni ajatuksia mistä kertoo ja olin hämmentynyt. Leffan jälkeen sitten tutkin asiaa ja moni avautui. Ensiksi oli hämmentävä olo ja sitten kotona iski enemmän sellainen tyydytetty olo. Ehkä toisella katsomakerralla elokuvaa osaisi arvostaa enemmån.

 

[PataJaska]

Uutuusleffoista sen verran, että en ole tainnut käydä leffassa viimeisen kahden vuoden aikana kuin yhden kerran (työpaikan kustannuksella käytiin katsomassa uusi Tuntematon), mutta nyt tänä syksynä pukkaa kyllä sitä osastoa sitten senkin edestä. Ensinnäkin voisi koittaa ihan leffassa käydä katsomassa tuon SE - toinen luku. Ja sitten tässä tulee tietysti minun ikäluokkani ihmiselle ilotippa housuun, kun viimeinen Rambo on kohta valkokankaalla, johon taas Arska vastaa todella lupaavan oloisella uudella Terminatorilla (ja nokittaa vielä Linda Hamiltonilla). Ja sitten tuolla vuoden loppupäässä kait tuo Dr. Sleepin leffaversio täytyy myös tällaisen Hohto-fanin käydä katsomassa.. huh sentään..

 

[Pete27]

Katsoin tänään todella pitkän tauon jälkeen Shaftin, sen alkuperäisen. On se vaan niin huippu tekele. Vaatteet, miljöö, slangi, autot, kaikki kolahtaa! Nyt mietiskelen että arvaisko noita jatko-osia katsoa, kun ne muistaakseni oli hyvin heikkoja teoksia? Mutta on kyllä yksi parhaista Blaxploitaatio leffoista ja luultavasti tunnetuin? Suosittelen jos on jäänyt tämä klassikko näkemättä!

 

[hablaa]

Pari vahvasti sekä yleisöä että kriitikoita jakavaa leffaa tuli katsottua vastikään.

Ensiksi vähän vanhempi kauhupläjäys "The Blackcoat's Daughter" (2015). Tunnetaan myös nimellä "February" julkaisumaasta riippuen, mutta eipähän kumpikaan titteli hirveästi mistään kerro (noin puolet tapahtumista tosin sijoittuu helmikuuhun). Tämä pitää ehkä katsoa uudemman kerran, en ole oikeastaan varma että mitä mieltä tuosta olisi. Kuuluu sarjaan elokuvia, joista löytää "ending explained"-videoita tuubista - oliko se loppu sitten oikeasti hyvä vai täysin hatusta vedetty, en osaa sanoa ainakaan vielä.

Tunnelma on kyllä erittäin hyvä - hyppykauhut loistaa poissaolollaan, oikeastaan kauhu yleisestikin. Enemmän psykologista/mielenvikaista menoa uskonnollisilla vivahteilla (tämä alkaa olemaan harvinaisuus nykyään). Kauhun ystäville voi suositella pienin varauksin, etenkin jos haluaa jotain erilaisempaa, mutta hidastempoisuus ja se ettei yleisesti ihan hirveästi tapahdu mitään voi kyllä karsia kohdeyleisöä.

Ja sitten Jim Jarmuschin uusin tuotanto "The Dead Don't Die" (2019). Kyseessä on zombiekomedia, mutta kuten ohjaajasta sopii ehkä arvata, tämä ei ole tyypillinen zombieleffa, tai komedia. Zombiet enemmän vain ovat olemassa kuin aiheuttavat kauhua (tai hirveän vahvoja tunteita keskimäärin muutenkaan) ja huumori on äärimmäisen lakonista ja/tai mustaa. Omasta mielestä löytyy muutamia aivan äärimmäisen hauskoja kohtauksia ja muutenkin huvitti kovin, mutta ei kannata odottaa mitään mihin voisi laittaa naururaidan päälle. Myös "neljättä seinää" nuijitaan välillä lekalla kumoon, mutta (ainakaan tietoisesta) campista ei missään nimessä ole kyse. Jos on nauranut ohjaajan aiemmille elokuville niin naurattanee nytkin - jos ei, niin tämä tuskin muuttaa suhtautumista.

Näyttelijäkaartista löytyy tuttuja vaikka muille jakaa, mutta erityismaininta Tom Waitsille. Äärimmäisen hienon muusikon lisäksi mieshän on mainio näyttelijä, olen ainakin tykännyt todella paljon jokaisesta roolista mitä on nähnyt. Ehkä jokseenkin samankaltaisia hahmoja aina, mutta eipä tuo haittaa. Soisin kovasti, että useampikin ohjaaja/castaaja ottaisi mukaan rosteriin (tosin tuskinpa päätyisi ikinä mihinkään kovin valtavirtaelokuvaan).

 

[Tifosi]

Pari klassikkoa tuli katsottua.

Eilen Sunset Boulevard(Auringonlaskun katu) 1950, joka oli yllättävänkin hyvä.
En pidä sitten lainkaan tarinoista joissa se alkaa loppukohtauksella ja sitten mennään "kaksi vuotta aiemmin" leffan alkuun mutta suodaan se nyt kun tuskin se oli läpikäytetty temppu leffanteon aikaan. Kukaties keksi koko tyylin, en tiedä.

Leffassa on paljon repliikkejä jotka on tullut tunnetuksi monista eri parodioista kuten esim -"You used to be big" -"I am big. It's the pictures that got small."

Kolmas kivi auringosta on suosikkisarjojani ja nyt aukesi että jakso "Fifteen minutes of Dick" jossa Sally on hetken kaupungin kuumin tähti ja sitten hänet unohdetaan on suoraan tästä elokuvasta. Yleensä näin on käynyt lähinnä Simpsonien kohdalla että olen nähnyt jonkun jakson ja sitten vuosia ja vuosia myöhemmin että mistä leffasta jaksossa oli kyse. Esim Cape Feare(Cape Fear) ja Halloweenjakso V jossa oli pätkä Shiningista.

Tänään katsoin Witness for the Prosecution(Todistaja) 1957

Se olikin aikamoinen teos. Hyvää huumoria läpi rainan ja sitten lopussa aikamoisia twistejä toisensa perään monen puun takaa. Nautin tosiaan huumorista mutta loppukohtaus loksautti leuan. Lämmin suositus klassikkoelokuvien ystäville jos ei jostain syystä ole vielä katsottuna.

 

[palle]

Mielestäni John Wick elokuvista vähenee juoni elokuva elokuvalta. Nelososahan on varmistettu ja tulee ulos vuonna 2021. Elokuvastahan pitää ymmärtää, että ohjaaja on entinen stuntmies. Hän osaa arvostaa hyviä toimintakohtauksia. Ja niitä John Wick -leffoissa on. Kun katsoo muita elokuvia niin kohtaukset ovat paljon parempia ja intensiivisempiä. Tämähän on mahdollista myös koska Keanu Reeves pystyy tekemään paljon omia stuntteja. Omasta mielestä John Wick kolmonen on kuin katsoisi lets play ealkthroug videota ja se itsessäään voi olla viihdyttävää. Ehkä elokuvien suunta mihin ne ovat menossa ei vain sovi sinulle.

Itse pidän elokuvaa ihan ookoona.

Itse tarvitsen jonkinlaista tarinaa ja hahmonkehitystä toiminnan ympärille. Ja oikeaa näyttelemistä, mitä Keanu ei ole koskaan pystynyt tarjoamaan. Koska jos mitään muuta kosketuspintaa ei ole, katsojana tylsistyn ja alan 'nitpickaamaan' kohtauksia. Valitettavasti John Wickin toimintakohtaukset eivät kestä tarkempaa tarkastelua, vaan ovat samanlaista epäloogisia, äärimmäisen harjoitellun näköisiä koreografioita kuin moni muu nykypäivän toimintaleffa. Suurin ongelma on, että John Wick 3 tuntuu ottavan itsensä liian vakavasti. Niistä puuttuu sellainen aito fyysisyys, vaikka vähän lasit hajoilevatkin, jos vertaa esimerkiksi vaikkapa Raid-elokuviin.

 

[palle]

Uutuusleffoista sen verran, että en ole tainnut käydä leffassa viimeisen kahden vuoden aikana kuin yhden kerran (työpaikan kustannuksella käytiin katsomassa uusi Tuntematon), mutta nyt tänä syksynä pukkaa kyllä sitä osastoa sitten senkin edestä. Ensinnäkin voisi koittaa ihan leffassa käydä katsomassa tuon SE - toinen luku. Ja sitten tässä tulee tietysti minun ikäluokkani ihmiselle ilotippa housuun, kun viimeinen Rambo on kohta valkokankaalla, johon taas Arska vastaa todella lupaavan oloisella uudella Terminatorilla (ja nokittaa vielä Linda Hamiltonilla). Ja sitten tuolla vuoden loppupäässä kait tuo Dr. Sleepin leffaversio täytyy myös tällaisen Hohto-fanin käydä katsomassa.. huh sentään..

It kannattaa pienellä varauksella käydä katsomassa. Jos odotat jotain samanlaista kuin ensimmäinen osa, tulet pettymään. Siinä on upea näyttelijäkaarti, jotka tekevät huikeaa duunia, etenkin Bill Hader ja hahmojen välillä tuntuu olevan aitoa kemiaa. Tarina taitaa olla pikkaisen uskollisempi kirjalle, kuin tuo 90-luvun tv-sarja.

Mutta, lupaavan alun jälkeen elokuva taantuu noin pariksi tunniksi jump scare -maratoniksi typerän näköisellä CGI:llä höystettynä. Jäi sellainen fiilis, että Skarsgård oli korkeintaan yhden päivän kuvauksissa, loput hoidettiin post productionissa. Elokuva ei ole kauhuelokuva - ainakaan minun papereissani. Se on ennalta-arvattavaa ja melko tylsää höttöä alun jälkeen. Ja elokuva tosiaan on lähes kolmetuntia kestävä eepos.