Helppo allekirjoittaa. Ihmishahmot toimivat lähinnä hypemiehinä noille monstereille, tai ainakin sivuhahmot. Siihen sitten arkkityyppiset ihmispäähahmot, jotka tekee jotain kliseistä, koska niin kuuluu tehdä. On niin isoa konfliktia ja panosta pelissä, että... Enkä myöskään muistanut yhtään mitään aiemmasta elokuvasta, joten esimerkiksi Vera Farmigan hahmo tuntui lähes mielipuoliselta ja vieraalta.
Nyt sitten tarkistin ensimmäisen elokuvan ja huomasin, ettei Farmigan koko hahmoa edes ollut 2014 Godzillassa. Mutta silti tultiin keskelle jotain perhedraamaa ja muistan, kuinka tunsin olevani aivan pihalla yrittäessäni ymmärtää noita elokuvan hahmoja. Se on yleensä vähän nihkeää, ellei tiedä mistä joku tulee. Toki kyseessä iso ensemblemainen elokuva, mutta silti.
John Carter on melko klassinen esimerkki omasta mielestäni, kun mietitään tuota "ellei tiedä mistä joku tulee". Flashbackit kun olisi sijoitettu elokuvan alkukohtauksiksi ja sitten sen kaiken empimisen sun muun merkityksen olisi ymmärtänyt täydellisesti. Nyt se on vain outoa ja tylsää vehtailua, muukalaisen seuraamista ja ihmettelyä, miksi toi tekee noin. Mene nyt jo ja ole sankari, perkele. Taisipa jokin taistelukohtauskin jakautua kahteen osaan, koska sen keskellä tapahtui flashback. Ei sellainen ole yleensä kovinkaan vangitsevaa, vaikka tietysti mikään ei ole kiveen hakattua ja poikkeuksia löytyy.
Planes, trains ja automobiles (vauhdilla Chicagoon) tulee yhtenä mieleen. John Candyn hahmo näyttäytyy ärsyttävänä ja itsekeskeinä itkupillinä, jolle Steve Martin ja yleisö hyvillä mielin irvailevat. Kunnes Candyn hahmon historiasta tulee ilmi jotain, joka asettaa kaiken uuteen valoon. Ja onhan näitä, vaikka juuri nyt lyö tyhjää. Noh, Shutter Island jne.
Kieltämättä hyvä pointti tuolla yllä myös IT:stä ja hahmojen hajaantumisesta kukin omalle tielleen. Panin sen leffassa merkille, mutten muistanut tänne kirjoittaessa. Tylsintä ikinä, kun kaikki painaa vuorotellen. Oli varmasti vaikeuksia pallotella tuota suurta hahmojen määrää. Ja miksi hemmetissä siellä oli vielä noiden nuorten hahmojen pelottelua, koska niille nyt ei ainakaan voi enää tapahtua mitään niissä hommissa. Ylipäänsäkään noilla flashbackeilla ei hirveästi enää ollut tarjottavaa, mutta jostain syystä aika paljon nuo tykätyt junnut vielä olivat mukana elokuvassa. Tavallaan häiritsi noiden aikuisten hahmojen "omaksi ottamista".
Andy Muschietti puheli, että olisi paljon materiaalia jäänyt elokuvasta vielä uloskin ja tulevaisuudessa noista elokuvista on suunnitteilla supercut, jossa molemmat elokuvat on samassa jöötissä ja molemmissa kai mukana enemmän matskua. Lisäksi olisi kai tarkoitus kuvata vielä sitä varten jotain lisääkin, mutta jää nähtäväksi toteutuuko tämä.